Jyrkänteen reunalla kulkevista lankkupoluista tunnettu Caminito del Rey kuuluu Espanjan hienoimpiin nähtävyyksiin. Kävelimme Kuninkaan polun ensi kertaa syksyllä 2016 ja palasimme paikalle lokakuussa 2022. Miltä huimat jyrkänteet tuntuivat toisella käynnillä?

Caminito del Rey on korkeiden kalliojyrkänteiden reunalla kulkeva kävelyreitti, joka avattiin uudistettuna ja täysin turvallisena vuonna 2015. Ensimmäinen retkemme näihin maisemiin oli ikimuistoinen elämys, mutta emme varsinaisesti haaveilleet paluusta Kuninkaan polulle. Kun syksyllä 2022 avautui mahdollisuus viettää kuuden viikon jakso Andalusiassa, päätimme majoittua matkan aikana kolmeen eri paikkaan. Ensimmäiseksi majoitukseksi valikoitui hieman sattumaltakin Áloran kunnassa sijaitseva lomatalo. Koska talolta oli vain muutama kilometri Caminito del Reylle, oli itsestään selvää, että kokisimme Kuninkaan polun uudelleen.

Maisemat näyttävät kovin tutuilta, kun ajan mutkikasta tietä pitkin kohti Caminito del Reyn lähtöpaikkaa. Edellisellä kerralla käyttämälläni ilmaisella parkkipaikalla ei ole tilaa, joten maksan kaksi euroa kävelyreittiä lähimpänä olevan parkkipaikan (katso sijainti) työntekijälle. Toinen vaihtoehto olisi uuden Centro Recepcion Visitantes Caminito del Reyn (katso sijainti) parkkipaikka, josta pääsee shuttle bussilla eteenpäin. Ellei autoa ole käytössä, voi Caminito del Reylle saapua myös junalla El Chorron asemalle. Junayhteyksiä ollaan kevään 2023 aikana parantamassa, mikä on hyvä uutinen erityisesti Málagasta saapuville matkailijoille. Autolla Málagasta ajaa perille noin tunnissa. 

Valitsemaltani parkkipaikalta on parisataa metriä tunnelille, jonka kautta lähdetään kulkemaan kohti varsinaisen Caminito del Reyn lipuntarkastusporttia. Hämärää tunnelia on edellisen käyntimme jälkeen uudistettu. Käytävällä on nyt puinen lattia, josta loistaa tunnelmallisia valoja. Niinpä tunneli onkin nyt entistä miellyttävämmän ja viimeistellymmän oloinen. Kävelyn voi aloittaa tämän tunnelin sijasta myös El Kiosko -ravintolan kulmalta, josta lähtee hieman pidempi reitti kohti Caminito del Reytä.

Tunnelin ja varsinaisen Caminito del Reyn välillä on reilun kilometrin mittainen alamäkeen viettävä metsäpolku, jonka varrella voi ihailla kaunista luontoa. Mäntymetsä tuntuu kotoisalta ja laakson pohjalla välkehtii vihertävää vettä.

Vastakkaisella rinteellä näkyy erikoinen kallio. Eroosio on luonut tafoneiksi eli rapautumisonkaloiksi kutsuttuja koloja, jotka tekevät seinämästä persoonallisen näköisen.

Saavumme metsästä Caminito del Reyn lipuntarkastusportille ohjeistuksen mukaisesti puolta tuntia ennen pääsylippuihin merkittyä lähtöaikaa. Perillä täytyy kyllä olla ajoissa, mutta puolen tunnin mainitseminen taitaa olla lähinnä varotoimenpide, sillä asia ei etene mitenkään ennen oikeaa lähtöaikaa. Toisaalta varsinkin ensikertalaisen on hyvä varata reilusti aikaa pysäköintiä ja parkkipaikalta lipuntarkastusportille siirtymistä varten. Portin yhteydessä olevasta automaatista voi ostaa juotavaa tai pientä purtavaa. Täällä ovat myös viimeiset wc-tilat ennen koko reitin päätepistettä.

Lippuja hankkiessa kannattaa toimia mahdollisimman aikaisin. Tiesin tämän toki ensimmäisen vierailumme perusteella, mutta jostain syystä en osannut silti ottaa tätä toista kertaa yhtä vakavasti. Muutamaa viikkoa ennen Espanjaan saapumistamme ei ole enää jäljellä omatoimisille retkeilijöille tarkoitettuja aikoja, vaikka voisimme tulla paikalle yli kymmenenä eri päivänä. Niinpä joudumme valitsemaan opastetun retken, vaikkemme sellaista erityisesti kaipaisikaan. Omatoimiset retket maksavat tällä hetkellä kympin ja opastetut 18 euroa henkilöltä. Reitti on avoinna tiistaista sunnuntaihin ja pääsyliput ostetaan Caminito del Reyn virallisilta nettisivuilta.

Caminito del Reyllä käytettävät suojakypärät ovat vaihtuneet sitten viime näkemän valkoisista harmaiksi tai sinisiksi. Kypärät tarjoavat suojaa mahdollisesti putoavien irtokivien varalta. Opastetulle retkelle lähtijöille annetaan mukaan kuulokkeet, joiden kautta oppaan kuunteleminen onnistuu myös hieman kauempaa. Olemme liikkeellä kolmen sukupolven porukalla. Myös vaimo ja appivanhemmat ovat käyneet Caminito del Reyllä aiemmin. Lapsille tämä on sen sijaan ensimmäinen kerta, sillä kumpikaan ei ollut viimeksi riittävän vanha retkelle. Alle kahdeksanvuotiaat eivät nimittäin pääse reitille turvallisuussyistä lainkaan. Nyt kaikki sujuu koko porukalta mallikkaasti.

Pian lipuntarkastusportin jälkeen päästään ensimmäiselle rotkon yllä roikkuvalle kävelysillalle, joka on noin kilometrin mittainen. Kävelyreitti tuntuu yllättävänkin tutulta alusta loppuun, vaikka edellisestä käynnistämme on kulunut jo kuusi vuotta.

Yllätyn hieman siitä, että nyt toisella kerralla kaiteen takana oleva kymmenien metrien pudotus ei tunnu oikeastaan miltään. Kävelypolku on mukavan leveä ja kaiteet antavat riittävästi turvaa. Kalliot ja muut luonnon ihmeet sen sijaan ihastuttavat yhtä paljon kuin ennenkin. Korkea rotko on paikoitellen hämmästyttävän kapea.

Oppaamme Pablo puhuu hyvää englantia paljon ja nopeasti. Vitsailun sekaan mahtuu runsaasti faktatietoa sekä muutamia kiinnostavia anekdootteja. Pablo esimerkiksi kertoo, kuinka málagalaisista merimiehistä tuli alkuperäisen Caminito del Reyn rakentajia. Vaikeissa olosuhteissa karaistuneet miehet työskentelivät jyrkänteen reunalla köysistä roikkuen. Heidän aikaansaannoksensa oli varsin alkeellinen polku, mutta se ajoi vaarallisuudestaan huolimatta asiansa.

Caminito del Rey tarvittiin 1900-luvun alussa huoltoreitiksi patotyömaan ja El Chorron kylän välille. Kuninkaan poluksi sitä alettiin kutsua vuonna 1921, kun Espanjan Alfonso XIII marssi reittiä pitkin padon avajaisseremonioihin. Seudun asukkaat tottuivat kulkemaan huimalla betonipolulla omilla asioillaan, kunnes se alkoi rapistua ja vaatia ihmishenkiä. Murentunut reitti suljettiin ja siellä kulkeminen kiellettiin sakon uhalla, mutta yhä vain muutamat adrenaliininmetsästäjät löysivät perille. Tilanne muuttui lopullisesti pääsiäisenä 2015, kun Caminito del Rey avattiin matkailijoille turvalliseksi uudistettuna versiona.

Kävelymatka on kaikkiaan noin seitsemän kilometrin mittainen. Reitti koostuu alun ja lopun siirtymistä sekä varsinaisesta Kuninkaan polusta kuuluisine jyrkänteen reunalla roikkuvine osuuksineen. Aikaa kannattaa varata reilusti, jotta luonnosta ehtii nauttia kaikessa rauhassa. Meiltä kuluu parkkipaikalta poistumisesta takaisin autolle palaamiseen yhteensä reilut neljä tuntia. Reitti on yksisuuntainen pohjoisesta etelään ja se saatetaan sulkea huonolla säällä kokonaan.

Lankkupolkuosuuden jälkeen saavutaan Hoyon laaksoon, jossa edetään noin puolitoista kilometriä tavallisia metsäpolkuja pitkin. Laaja laaksoalue hurmaa maisemillaan, vaikkei polun vieressä mitään jyrkännettä olekaan. Täällä on mukava kulkea ja nähdä vaihteeksi muutakin kuin kapeita kanjoneita.

Pablo kertoo saukoista, jotka ovat palanneet Guadalhorce-jokeen. Korppikotkat partioivat ahkerasti taivaalla ja tuon sanan oppaamme osaa jo suomeksikin. En oikein jaksa kuunnella opastusta, vaan keskityn maisemien ihailemiseen sekä valokuvaukseen. Katselen jylhiä kallioseinämiä, laakson pohjalla virtaavaa jokea sekä korkealla kaartelevia lintuja.

Pablo jatkaa tarinointiaan eri aiheista. Saamme kuulla, kuinka vuohet humaltuvat katajanmarjojen syömisestä ja oleanteri on hengenvaarallisen myrkyllinen. Pablo pitää myös pitkän esitelmän johanneksenleipäpuusta ja siitä, kuinka sen siemeniä käytettiin punnuksina jalokiviä arvioitaessa. Enpä olisi arvannut, että mittayksikkö karaatti tarkoitti alun perin johanneksenleipäpuun siementä. Caminito del Reyn kasvit ja eläimet saavat näin oppaan johdolla enemmän ansaitsemaansa huomiota kuin omin päin liikkuessa.

Vaikka Pablo on mukava ja häneltä saa monenlaista tietoa, olisimme viihtyneet reitillä ilman opastakin. Kuulemieni huhujen mukaan kuulokkeet voi halutessaan palauttaa ja jatkaa omin päin, vaikka oppaat eivät tällaisesta ratkaisusta pidäkään. Me päätämme jatkaa loppuun saakka ryhmässä, josta voi kyllä välillä jättäytyä reilustikin jälkeen ja ottaa valokuvia kaikessa rauhassa. Evästauon pitämisen kannalta oppaan johdolla kulkeminen ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu. Reitille saa ottaa mukaan pieniä eväitä ja Hoyon laaksossa on muutamia penkkejä taukojen pitämiseen. Laaksosta jatketaan taas uudelle jyrkänteiden reunoilla roikkuvalle puusillalle.

Myös omatoimisten lippujen omistajat lähetetään reitille ryhmässä ennakkoon valittuun kellonaikaan, mutta lipuntarkastusportin jälkeen voi liikkua täysin mieleiseensä tahtiin. Tällöin ei tarvitse kulkea jonossa, mutta voi silti varautua siihen, että reitillä on muitakin. Kuusi vuotta sitten onnistuimme hankkimaan omatoimiliput ajoissa.

Vuodet saattavat kullata muistoja, mutta tuntuu kuin Caminito del Reyllä olisi nyt enemmän kulkijoita kuin kuutta vuotta aiemmin. Kaikkiaan Caminiton on seitsemän ensimmäisen vuoden aikana kävellyt jo yli 2,5 miljoonaa retkeilijää, joista noin puolet espanjalaisia.

Toinen siltaosuus on ensimmäistä lyhyempi, mutta nousee selvästi korkeammalle. Täältä löytyy myös pieni lasilattia, jolla opas ottaa kaikista halukkaista vuorotellen valokuvat. Kuuluisan riippusillan ylittäminen tapahtuu melkein sotilaallisessa järjestyksessä, eikä kukaan näy järjestävän sillalla suurempia kuvaussessioita.

Sadan metrin korkeuteen viritetty riippusilta on koko retken selvästi jännittävin paikka. Se heiluu hieman ja kaukana alhaalla virtaava joki erottuu hyvin ristikkolattian lävitse. Sää on onneksi miellyttävän tyyni.

Riippusillan jälkeen jatketaan portaita pitkin kohti reitin eteläistä porttia. Moni on kertonut tämän osuuden huimanneen eniten koko matkan varrella, sillä portaiden raoista näkyy hyvin kuinka korkealla kuljetaan.

Opas kerää puisen polun päättyessä kuulokkeet pois, minkä jälkeen loppumatka jatketaan omaan tahtiin. Vasta jalkojen ollessa taas tukevalla maalla näkee kunnolla millaisessa paikassa onkaan tullut kuljettua.

Eteläiseltä portilta on vielä parin kilometrin kävelymatka reitin päätepisteeseen El Chorron kylään. Alamäen jälkeen päästään vielä ylämäkeenkin. Retken tämä osuus tuntuu hieman tylsältä, kun päänähtävyydet ovat jo takana päin, mutta taivalta on vielä jonkin verran taitettavana.

Kävelyreitin loppupäähän on ilmestynyt edellisen käyntimme jälkeen koko joukko erilaisia ruoka- ja juomakojuja. Myös uusi parkkipaikka näyttäisi olevan työn alla. Palaamme takaisin autollemme shuttle bussilla, joita lähtee El Chorrosta aina tasa- ja puolitunnein. Kahden ja puolen euron hintainen bussilippu kannattaa ostaa jo Caminito del Reyn pääsylipun hankkimisen yhteydessä. Koska kävelyreitti on yksisuuntainen pohjoisesta etelään, tulee bussikyyti joka tapauksessa tarpeeseen retken jossakin vaiheessa. Me siis palasimme kävelyn jälkeen bussilla parkkipaikalle, kun taas junalla saapuvat käyttävät bussia heti retken aluksi päästäkseen El Chorrosta kohti kävelyn lähtöpaikkaa.

Caminito del Rey on monestakin syystä upea retkikohde. Jylhät maisemat ovat harvinaisen hienoja ja korkealla rotkon yläpuolella kulkevat puiset polut tekevät matkasta varsinkin ensikertalaiselle ikimuistoisen. Toisaalta kaikki on toteutettu turvallisesti, eikä matka vaadi erityisen hyvää kuntoakaan, joten Caminito del Rey sopii lähes kaikille. Reitti on antanut sopivasti siedätyshoitoa monelle korkeanpaikankammosta kärsivälle, joten ellei kammo ole erityisen vakavaa laatua, kannattaa matkaan ilman muuta lähteä. Portaiden määrä saattaa kuitenkin haitata esimerkiksi polvivaivaisia.

Reitti ei enää toisella kerralla sykähdytä ihan yhtä paljoa kuin ensi kokemuksella, mutta se ei vähennä lainkaan maisemien ihailun iloa. Nautin tällaisessa ympäristössä jokaisesta askeleesta, vaikkei mitään jännitettävää enää olisikaan. Tuumimme vaimon kanssa, että tälle polulle voisi palata aina uudelleen, jos vain Andalusian suunnalla liikumme. Toivottavasti liikumme, sillä sekä Caminito del Rey että laaja Andalusia ovat elämyksiä täynnä.

Kirjoitin jo aiemmin samasta alueesta jutun 3 upeaa näköalapaikkaa Caminito del Reyn ympärillä. Voit lukea myös aiemmasta retkestä kertovan juttuni Huikea Caminito del Rey. Matkaa suunnitellessa kannattaa tarkistaa pääsylippujen ostamisen yhteydessä ajankohtaiset tiedot ja säännöt Caminito del Reyn virallisilta nettisivuilta.