Espanja
Aito andalusialainen Antequera

Antequera on yksi Andalusian miellyttävimpiä sisämaakaupunkeja. Maurien rakentaman linnoituksen juurelta löytyy pieniä aukioita, valkeita taloja sekä hyvää ruokaa. Tästä kaikesta huolimatta Antequera on säilynyt vilkkaimpien turistivirtojen ulkopuolella.
Antequera on historiallisesti merkittävä andalusialainen pikkukaupunki, joka sijaitsee viitisenkymmentä kilometriä Málagasta pohjoiseen. Antequeraa ovat vuosisatojen saatossa asuttaneet muiden muassa roomalaiset ja maurit, joiden perintö näkyy kaupungissa edelleen.

Lähestymme Antequeraa lännestä päin. Pääsemme ajamaan yllättävän lähelle kaupunkia näkemättä mitään merkkejä asutuksesta, kunnes valkeat talot ilmestyvät näkyviin kukkuloiden takaa. Suunnistamme linnoituksen takana olevalle parkkipaikalle. Loppumatkalla on pari ahdasta kadunkulmaa, joissa joudun varomaan pienelle aukiolle levittäytyneen baarin reunimmaisia pöytiä sekä portailla istuvien miekkosten varpaita. Auto saadaan lopulta onnellisesti Alcazaban linnoituksen muurien juurelle.

Antequera ottaa meidät vastaan pinjamäntyjen raikkaalla tuoksulla. Päivän säästä on ennustettu epävakaista ja niin puut kuin maakin ovat sateesta märkiä. Synkät pilvet ovat onneksi kaikkoamassa ja loppupäivästä tulee poutainen.

Kävelemme linnoituksen ympäri kohti sisäänkäyntiä. Matkan varrella voi ihailla hienoja näkymiä eri suuntiin. Alueella on miellyttävän hiljaista.

Saavumme Real Colegiata de Santa María la Mayorin kirkolle, jossa on mahtipontisia goottilaisia piirteitä. Tyydymme ihailemaan suurta rakennusta ulkoa päin ja katselemme jälleen myös maisemaa alas kaupungille. Kirkon alapuolella on roomalaisen kylpylän raunioita.

Kaupungin kattojen takana levittäytyy laaja laakso. Alavasta maisemasta erottuu nimellä La Peña de los Enamorados eli Rakastavaisten kallio tunnettu vuori. Suorastaan myyttinen vuori on saanut nimensä kertomuksesta, josta liikkuu hieman erilaisia versioita. Päähenkilöt ovat joka tapauksessa kristitty poika ja maurilaistyttö, jotka heittäytyivät mieluummin kalliolta kuolemaan kuin joutuivat erotetuiksi toisistaan. Hieman mielikuvitusta käyttämällä vuoren saa näyttämään makaavan ihmisen kasvoilta.

Jatkamme kirkolta kohti Alcazaban linnoituksen lippuluukkua, joka sijaitsee Arco de los Gigantes -portin vieressä. Portti on rakennettu muistuttamaan kaupungin roomalaisesta menneisyydestä.

Pääsyliput Alcazabaan maksavat tällä hetkellä aikuisilta neljä euroa. Lapset ja eläkeläiset pääsevät sisään puoleen hintaan. Tarjolla on myös yhdistelmälippuja, joilla pääsee linnoituksen lisäksi Real Colegiata de Santa María la Mayorin kirkkoon. Linnoituksen alueella on mukava kävellä ja katsella maisemia.

Alcazaban puutarhat eivät ole ainakaan näin lokakuussa parhaimmillaan, mutta linnoituksen tornit kohoavat yhtä ylväinä kuin jo vuosisatoja sitten. Islaminuskoiset maurit rakensivat roomalaisten raunioiden päälle puolustuslinnoituksen 1300-luvulla, jolloin kristityt olivat jo ajaneet muslimit ahtaalle Andalusiassa.

Alcazaba ja samalla koko maurilainen Antequera antautui Espanjalle vuonna 1410 viisi kuukautta kestäneen katkeran piirityksen jälkeen. Kyseessä oli merkittävä käänne matkalla kohti maurilaisajan päättymistä Espanjassa. Antequera oli viimeisiä antautuneita kaupunkeja ennen Granadan emiraatin loppua ja maurien karkottamista Espanjasta.

Linnoituksen muureilta ja torneista avautuvat näkymät ovat Alcazaban selvästi parasta antia. Mitään museon tyyppistä tutkittavaa tai taiteellisia yksityiskohtia ei ole, mutta pelkät maisemat riittävät meille hyvin. Antequeran Alcazaban yleisilme muistuttaa muualla Andalusiassa näkemiämme maurilaislinnoituksia.

Alcazaban näyttävintä tornia Torre del Homenajea hallitsee suuri kello. Valtava kello on edelleen toiminnassa, minkä saan huomata juuri päästessäni tornin huipulle. Yksi kumaus onneksi riittää. Tänne ei kannata nousta ainakaan tasan kahdeltatoista.

Kiipeämme myös Torre Blancaan eli Valkoiseen torniin. Sisällä on muutama pieni ja karu huone, muttei varsinaisesti mitään nähtävää. Maisemat jaksavat kuitenkin ihastuttaa, sillä ne ovat jokaiselta tähystyspaikalta aina hieman erilaiset.

Laskeudumme linnoitukselta portaita pitkin alas kaupunkiin ja lähdemme etsimään ravintolaa. Olen valinnut etukäteen Arte de Cozinan, josta pitäisi tietojeni mukaan saada hyviä edullisia tapaksia. Tämä pitääkin paikkansa, sillä tapaksien hinnat pyörivät neljän euron paikkeilla kappaleelta. Ruoka on oikein maistuvaa ja yksi ihminen saa siirrettyä nälkäänsä mukavasti jo kolmellakin tapaksella. Ravintola jakautuu kahteen osaan, joista valitsemamme tapasbaari on yksinkertaisesti sisustettu. Palvelu on mutkattoman ystävällistä ja kun ruokakin maistuu, olemme ateriaan varsin tyytyväisiä.

Teemme lounaan jälkeen pienen kierroksen Antequeran kaduilla ja löydämme monta viehättävää aukiota. Plaza de las Descalzas eli Paljasjalkaisten aukio on saanut nimensä paljasjalkaisten karmeliittanunnien luostarista.

Kivenheiton päässä sijaitseva Plaza Coso Viejo on edellistä avarampi aukio, jonka terassipöydissä notkuu muutamia asiakkaita. Pari palmua luo etelämaalaista tunnelmaa komeiden rakennusten reunustamalle aukiolle, jonka keskellä komeilee Ferdinand I:n ratsastajapatsas.

Plaza San Sebastiánin laidalla kohoaa San Sebastiánin kirkko, jonka edustalla on appelsiinipuita sekä kaunis suihkukaivo.

Täältä on enää lyhyt matka takaisin Alcazaban parkkipaikalle, mutta se matka on jyrkkää ylämäkeä. Alcazaba on rakennettu korkealle kukkulalle, joten keskustan ja linnoituksen välillä on melkoisesti korkeuseroa.

Antequera vaikuttaa lyhyen vierailun perusteella hyvällä tavalla arkipäiväiseltä kaupungilta, jossa voi aistia aitoa andalusialaista tunnelmaa.

Matkailijoita on vain vähän, kaduilla kuulee soljuvaa espanjan kieltä ja talojen seinät ovat yhtä valkeita kuin muissakin tämän seudun kylissä ja kaupungeissa. Hurmaannumme erityisesti komeasta linnoituksesta sekä kukkulan päältä ihailemistamme avarista maisemista.

Muutama tunti kuluu Antequerassa nopeasti. Antequera edustaa perinteistä Espanjaa kansainväliseksi kehittyneen Costa del Solin tuntumassa, ja se on helppo päiväretkikohde noin tunnin ajomatkan päässä esimerkiksi Málagasta tai Fuengirolasta.

Antequeran nähtävyyksiin kuuluu myös esihistoriallisia paasikammioita, jotka kuuluvat Unescon maailmanperintölistalle. Seudun merkittävin luontokohde El Torcal de Antequera sijaitsee puolestaan noin viidentoista kilometrin päässä kaupungista. Kävimme ihmettelemässä luonnonsuojelualueen erikoisia kivimuodostelmia eri retkellä. Lue luontokohteesta lisää jutustani Ihmeellinen El Torcal de Antequera.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
16.10.2022 at 15:27
Kuulostaa kieltämättä viihtyisältä pikkukaupungilta. Ja tosiasn hienot maisemat linnoitukselta, koko kaupunki on hienosti näkyvillä.
Mika / Lähtöportti
20.10.2022 at 23:59
Antequera on käymisen arvoinen, jos tuolla suunnalla liikkuu. Upeat maisemat linnoitukselta ja aidon espanjalaisen pikkukaupungin tunnelmaa. Teille suosittelen erityisesti El Torcal de Antequeraa, josta julkaisen oman juttunsa joskus myöhemmin.