Seuraa somessa

Espanja

Andalusian maaseudun tunnelmaa Álorassa

Julkaistu

-

Vietimme loka-marraskuussa kuusi viikkoa Etelä-Espanjassa. Reissun ensimmäinen kolmannes kului maaseudun rauhassa Álorassa. Saimme nauttia kauniin laakson hiljaisuudesta ja löysimme elämyksiä monipuolisista retkikohteista. 

* Sisältää mainoslinkin

Kuuteen viikkoon kuuluu etätöitä ja lasten koulutehtävistä huolehtimista, mutta aikaa jää mukavasti kaikkeen muuhunkin. Majoitumme matkan aikana kolmessa eri paikassa. Etsimme kahdelle ensimmäiselle viikolle vuokrataloa jostain päin Andalusian maaseutua ja sopiva majoitus sattuu löytymään Áloran kunnasta, reilun tunnin ajomatkan päästä Málagasta luoteeseen. Áloran nimi kuulostaa ensi kuulemalta vieraalta, mutta päädymme lopulta lähelle tuttuja paikkoja. Kuusi vuotta sitten kulkemamme Caminito del Rey -kävelyreitin päätepiste sijaitsee El Chorron kylässä vain muutaman kilometrin päässä talolta.

alora_talo_03


Encinasola Turismon hiljaisella alueella on neljä taloa, jotka sijaitsevat jyrkkien rinteiden eri tasoilla. Kahta taloista vuokrataan matkailijoille ja muut kaksi ovat isäntäväen koteja. Nautimme maaseudun rauhallisesta tunnelmasta, sillä alueen ilmapiiri edustaa muutamista majoituspalveluista huolimatta hyvällä tavalla mennyttä aikaa. Vuokraamamme talo sijaitsee reilun kilometrin mittaisen hiekkatien päässä. Kapea tie seurailee jyrkänteen reunaa ja olemme helpottuneita, kun emme yleensä kohtaa vastaantulijoita.

alora_talo_06

Talossa on tilaa kuudelle hengelle, sillä myös appivanhempani ovat mukana Espanjassa. He majoittuvat osan matkasta eri paikkakunnilla, mutta täällä Álorassa pysymme kaksi viikkoa yhdessä. Käytössämme on kolme tilavaa makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Keittiö on siisti ja hellakin uusi, mutta ruoanlaittovälineissä on pieniä puutteita. Syömme enimmäkseen omalla terassilla ja nautimme anopin tekemistä ruoista. Ulkoa löytyy grillikin, mutta sitä tulee sytyteltyä vain pari kertaa. Pihan uima-altaan vesi tuntuu vielä lokakuussakin riittävän lämpimältä. Varsinkin lapset käyvät melko ahkerasti uimassa ja viihdyn itsekin vedessä useamman kerran. Päästä toiseen syvenevä allas on pieni, mutta aivan riittävä, ellei tarkoituksena ole harrastaa kuntouintia.

alora_talo_05


Ehdoton lempipaikkamme on tilava terassi, jolta kelpaa ihailla upeaa laaksonäkymää. Maiseman sävyt vaihtuvat vuorokaudenajan ja sään mukaan, joten näkymiin ei hevin kyllästy. Yhtä mielenkiintoista on kuunnella laakson ääniä. Päivisin vuohilaumojen kellot kalkattavat, kukot kiekuvat ja koirat haukkuvat. Illan pimetessä taloihin syttyy valoja ja hyönteiset aloittavat konserttinsa. Tuntuu hauskalta tarkkailla laakson verkkaista elämänmenoa ja nauttia leppoisista hetkistä Espanjan maaseudulla. Mieleen jäävät myös ne myöhäiset illat, joina täysikuu valaisee laakson ja taivaalla tuikkivat lukemattomat tähdet.

* Voit varata Casa Encinan Booking.comin sivuilta, joilta löytyy runsaasti majoitusvaihtoehtoja ympäri Espanjaa sekä joka puolelta maailmaa.

alora_talo_09


Lapset eivät välttämättä nauti maaseudun hiljaisuudesta yhtä paljon kuin me aikuiset. Heidän viihtyvyytensä on kuitenkin taattu, kun tutustumme pihapiirissä temmeltäviin isäntäväen koiranpentuihin. Vasta neljän kuukauden ikäiset Jacko ja Chiqui viihtyvät erottamattomasti yhdessä. Ne tulevat innoissaan silitettäviksi ja pyrkivät välillä syliinkin, nahistelevat keskenään sekä seikkailevat pitkin jyrkkiä rinteitä. Tapaamme koiria aluksi tien varressa, mutta kun pennut tutustuvat meihin, ne osaavat tulla myös pihallemme leikkimään.

alora_talo_01


Tutustumme vallattoman koirakaksikon lisäksi myös rauhalliseen Luniin, joka on isäntäväen kissoista kesyin. Se ilmaantuu yleensä aamupäivisin oven taakse ja antaa lapsille hyvän syyn pitää välitunti koulutehtävistä. Lemmikit saavat nauttia täällä elämästään vapaasti luontoa tutkimalla. Niillä on myös huolehtiva koti ja jopa koiravintiöt tottelevat isäntänsä vihellystä, jonka kuullessaan ne rynnistävät uskomatonta vauhtia kotipihaansa.

alora_talo_08


Saamme luvan käydä tapaamassa koiranpentuja myös vanhemman omistajapariskunnan pihalla. Talon emäntä esittelee samalla takapihan kanatarhan, jonne kuljetaan isäntäväen olohuoneen lävitse. Isäntä tarjoaa pihakatoksen alla oluet ja ehdin käyttää hämärtyvän illan aikana suurin piirtein kaikki ontuvan espanjantaitoni sanat. Vaikka kielimuuria hieman onkin, tuntuu mukavalta tutustua miellyttäviin ja mutkattomiin maaseudun ihmisiin. En taloa vuokratessani ymmärtänyt isäntäväen asuvan naapurissa, mutta tässä tapauksessa asia ei ole ongelma. Saamme pitää yksityisyytemme, mutta kysymyksiin vastataan tarvittaessa nopeasti. Nuorempikaan emäntä ei puhu englantia, mutta käyttää puhelimen käännössovelluksia sujuvasti.

alora_talo_02


Nautin kävelystä lähiympäristön tavallisilla maalaisteillä. Seutu on hiljaista, eikä liikenne pahemmin häiritse kulkemista. Lokakuinen sää tuntuu miellyttävän lämpimältä. Auringon porottaessa tulee jo liiankin kuuma, mutta pilvisinä päivinä on hyvä kävellä ja katsella melankolisiin sävyihin värjäytynyttä maisemaa. Vuoret ovat komeita ja kävellessä huomaa paljon asioita, joihin ei ratin takana ehdi kiinnittää huomiota. Välillä voi pysähtyä katselemaan taivaalla liitäviä korppikotkia, ihmetellä outoja kasveja tai tarkastella sitruunoiden, granaattiomenoiden ja mandariinien kypsymistä. Näillä seuduilla voisi tehdä myös monenlaisia vuoristovaelluksia, mutta ne jäävät tällä reissulla väliin.

valledeabdalajis_01


Áloran tiet ovat vaihtelevassa kunnossa. Hyvää asfalttiakin löytyy, mutta välillä kurvaillaan kapeilla, mäkisillä ja mutkikkailla teillä, joilta saattaa löytyä myös yllättäviä kuoppia. Maltti on valttia, eikä kiirettä kannata pitää. Lähimpään useamman sadan asukkaan kylään, kuvassa näkyvään Valle de Abdalajísiin, ajaa talolta vartissa ja matka viidentoista kilometrin päässä sijaitsevaan Áloran keskustaajamaan vie puolisen tuntia.

alora_centro_04


Käymme Áloran keskustassa vain kerran. Kylä on rakennettu todella jyrkkään rinteeseen, joten kävelykierros alkaa käydä pian kuntoilusta. Merkittäviä nähtävyyksiä ei suuremmin ole, mutta esimerkiksi seudun naistyöntekijöille omistettu patsas jää mieleen.

alora_centro_06


Kylästä jää hieman ristiriitainen mielikuva. Vanhat valkeat rakennukset ja monet hauskat yksityiskohdat miellyttävät silmää, mutta kapeilla kaduilla vyöryvä autoliikenne tuntuu häiritsevältä. Kaikki eivät sentään kulje autolla, sillä vastaan tulee myös eräs sähköpotkulaudalla hurjasteleva teinipoika, jolla on elävä kana kainalossaan.

alora_centro_03


Kiertelemme kaduilla perjantai-iltapäivänä, jolloin keskusaukiolle ollaan vasta pystyttämässä katuruokatapahtuman kojuja iltaa varten. Kyläkokemus olisi siis saattanut olla erilainen johonkin muuhun aikaan.

alora_centro_05


Päätämme käydä vielä retken lopuksi Áloraa vartioivalla arabialaisella linnoituksella. Linnoituskukkulan päällä näkyy useampia autoja, joten haemme itsekin kulkupelimme suurelta parkkipaikalta ja ajamme mäelle. Reitti jyrkkää ja kapeaa katua pitkin osoittautuu hankalammaksi kuin luulin, mutta kun vastaantulijoita ei satu kohdalle, pääsemme ongelmitta ylös asti. Perillä selviää, että näkemämme autot kuuluvat lähitalojen asukkaille. Linnoituksella ei näy ristin sielua, joten saamme tutustua ilmaiseen nähtävyyteen keskenämme.

alora_centro_02


Áloran yli tuhat vuotta vanha linnoitus on muisto ajoilta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat Andalusiaa. Paikalla ei ole kovin paljoa tutkittavaa, mutta jykevät muurit ja pari tornia näyttävät komeilta. Parasta antia ovat maisemat, joita voi ihailla kaikkiin ilmansuuntiin.

alora_centro_01


Koska reitti kukkulan huipulle tuntui hankalalta, päätämme pois lähtiessämme kokeilla linnoituksen toiselta puolelta lähtevää tietä. Tämä osoittautuu kehnoksi ideaksi, koska eteen tulee entistä kapeampia paikkoja. Saan kuin ihmeen kaupalla hivutettua auton kolhuitta kylälle asti, vaikka käännettyjen peilien ja talojen seinien väliin jää pahimmillaan korkeintaan pari senttiä tilaa. Suosittelen linnoituksella vierailua Álorassa kävijöille, mutta ehdottomasti ilman autoa.

caminitodelrey_2022_01


Seudun tunnetuin nähtävyys on huimista maisemistaan tunnettu kävelyreitti Caminito del Rey. Osa noin seitsemän kilometrin taipaleesta taitetaan kallionseinämille rakennetuilla puusilloilla, jotka kulkevat parhaimmillaan sadan metrin korkeudella maanpinnasta. Kävelimme Caminito del Reyn myös lokakuussa 2016, eikä reitti nyt enää toisella kerralla tunnu meistä lainkaan jännittävältä. Kokemus on silti erinomainen, sillä näin upeisiin maisemiin tekisi mieli palata aina uudelleen. Reitti on maksullinen ja pääsyliput kannattaa varata hyvissä ajoin ennen matkaa Caminito del Reyn internetsivuilta.

Lue lisää jutustani Paluu Caminito del Reylle.

chorro_nakoalat_01


Tutustumme Caminito del Reyn ympäristöön myös kuuluisan reitin ulkopuolella. Alueella on kolme tekojärveä, joiden lähistöltä löytyy hienoja näköalapaikkoja sekä joitakin patikkapolkuja. Kenties paras löytämämme maisemapaikka on Mirador Tajo Encantada, josta saamme ihailla näkymää laaksoon, jossa vuokraamamme talokin sijaitsee.

Lue lisää jutustani 3 upeaa näköalapaikkaa Caminito del Reyn ympärillä.

antequera_15


Tukikohtaamme lähin varsinainen kaupunki on kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Antequera. Tutustumme sisämaakaupunkiin päiväretkellä, jonka aikana ihailemme upeita maisemia vanhalta linnoitukselta sekä kiertelemme keskustan kaduilla. Antequera jää mieleen miellyttävänä paikkana, jossa vallitsee perinteiseltä vaikuttava espanjalainen tunnelma.

Lue lisää jutustani Aito andalusialainen Antequera.

eltorcal-avaus


Antequeran kaupunkiakin kiinnostavampi kohde löytyy luonnosta. El Torcal de Antequeran luonnonsuojelualue on sykähdyttävä paikka, joka tunnetaan erikoisista kalkkikivimuodostelmistaan. Uskomattomia näkymiä riittää, kun kuljemme mielikuvituksellisten kivipaasien välissä mutkittelevalla luontopolulla. Valittavana on joko puolentoista tai vajaan kolmen kilometrin mittainen reitti. Tätä kohdetta ei Andalusiassa liikkuessa kannata jättää väliin!

Lue lisää jutustani Ihmeellinen El Torcal de Antequera.

setenil_00


Luonnon muovaamat kalliot ja ihmisten rakentamat talot yhdistyvät saumattomasti toisiinsa Setenil de las Bodegasissa. Osa tämän valkoisen kylän taloista on louhittu kiven sisään ja muutamat kadut kulkevat jättimäisten kallionkielekkeiden alla. En kutsuisi Setenil de las Bodegasia välttämättä Andalusian kauneimmaksi tai viihtyisimmäksi kyläksi, mutta erikoisuudessa ja vaikuttavuudessa se on aivan omassa luokassaan.

Setenil de las Bodegasista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

malaga_2022


Käymme Álorasta käsin myös Málagassa. Kaupunki on parin aiemman matkan perusteella tuttu, ja vierailimme siellä viimeksi vasta vuotta aiemmin. Ohjelmaamme ei tällä kerralla kuulu erityisiä nähtävyyksiä. Kiertelemme vanhankaupungin kivetyillä kävelykaduilla, pistäydymme Atarazanasin kauppahallissa, syömme lounaan ja teemme vähän ostoksia. Kaupungin vilkkaus tuntuu maaseudun rauhassa vietettyjen päivien jälkeen oudolta. Palaan Málagaan vielä toisenkin kerran seuraamaan Málagan ja Lugon välistä jalkapallo-ottelua. Tunnelma nousee kotijoukkueen voittamassa pelissä oikein hyväksi, vaikka kyseessä onkin Segunda Divisiónin häntäpään joukkueiden yhteenotto.

Aiempia juttujani Málagasta: Monien tunnelmien Málaga (2021), Täydellinen päivä Málagassa (2016)

alora_talo_07


Álorasta käsin olisi voinut tehdä enemmänkin retkiä, mutta halusimme nauttia muutamana iltapäivänä vain talon ympäristöstä, rentoutua sekä tehdä pieniä kävelylenkkejä. Esimerkiksi Rondassa olemme käyneet jo aiemmin, eikä mieli tehnyt erityisesti rannikollekaan, vaikka Benalmádena kuuluikin alun perin kaavailemaani ohjelmaan. Myös esimerkiksi Marbella ja Fuengirola olisivat sijainneet reilun tunnin ajomatkan päässä talolta, mutta emme halunneet poistua vuoristoisten maisemien keskeltä ennen matkan jatkumista Sevillaan.

alora_talo_04


Álorassa sai tuntea olevansa kaukana kiireisestä maailmasta. Kunta ei kuulu Caminito del Reyta lukuun ottamatta suosituille matkailureiteille, joten se antaa Andalusiasta kovin erilaisen kuvan suuriin kaupunkeihin tai suosittuihin rantakohteisiin verrattuna. Tällainen puolittainen arkipäiväisyys sopi hyvin Espanjan-syksymme ensimmäiselle kolmannekselle. Nähtävää ja koettavaa oli riittävästi, mutta jäi myös aikaa pysähtyä paikoilleen, katsella terassilta avautuvaa maisemaa, kuunnella laaksossa liikkuvan vuohilauman kellojen kalinaa sekä ihailla upeita auringonlaskuja.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Aila+ja+Juha

    30.11.2022 at 23:04

    Luettuani kirjoituksesi, olin tosi tyytyväinen siihen, mitä me teimme, kun tulimme autolla Aloraan. Kuvittelimme ajavamme tuolle linnalle, kun kerran navigaattori antoi sinne reitin. Onneksi estin kuskin aikoman haasteen huutamalla: ”Ei, ei, ei!” Ja kun ei löytynyt mitään paikkaa autolle, emmekä jatkaneet enää pikkukatujen kulmissa kääntyilyä, meiltä jäi Alora toistaiseksi katsomatta. Tavallinen Volvo farmarimme ei olisi joka mutkasta mahtunut. Ajoimme vastakkaiselle mäelle todella hienolle hautausmaalle ja katselimme taas kerran espanjalaista viehättävää hautausmaata. Caminito del Reyn olen kävellyt, kyllä se kannattaa. Ja yksi meidän suosikkimme Aloran lähellä on Pizarra, jossa voi kiivetä ylös mäelle Corazón del Jesus -patsaalle, josta on aivan valtavan hienot näkymät. Alorakin näkyy sinne. Käy lukaisemassa meidän blogia, sieltä löytyy tämäkin parin viikon takainen retki. Tämä seutu on kyllä hyvä paikka Andalusiaan tutustumiselle.

    • Mika / Lähtöportti

      2.12.2022 at 22:50

      Oli hyvä päätös, ettette lähteneet autolla linnalle! Nuohan on monesti sellaisia paikkoja, että tien hankaluus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun ei ole enää mahdollisuutta kääntyä muualle. Álora on keskustan ohittavaa isompaa tietä lukuun ottamatta muutenkin aika ahdas paikka autoilla. Jos joskus menette, niin keskustan länsireunalla on iso parkkipaikka.

      Caminito del Reylle voisi kyllä palata aina uudelleen. Kiitos Pizarra-vinkistä! Käyn ilman muuta lukemassa blogianne, kunhan vaan ehdin. Teillä on paljon hyviä juttuja Espanjasta ja esimerkiksi Setenil de las Bodegas -juttunne oli hyödyllinen ennen omaa retkeämme.

  2. Meillä Marikalla ei oikein ole etätyömahdollisuutta, niin tuollaiset reissut eivät oikein onnistu, ei ainakaan helposti. Jos etätyön tekeminen onnistuisi näppärämmin, viihtyisi tuolla varmasti mainiosti. Caminito del Rey olisi joskus kiinnostavaa kokea.

    • Mika / Lähtöportti

      7.12.2022 at 11:00

      Andalusia tuntui meille sopivalta kohteelta tällaiselle matkalle. Harmi ettei etätyö ole läheskään kaikissa ammateissa mahdollista. Caminito del Rey on tuon alueen ehdoton ykkösnähtävyys, mutta jos joskus liikutte tuolla päin, niin muistakaa myös El Torcal de Antequera.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä. 

Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

teneriffa_anaga_08


Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

teneriffa_anaga_04


Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

teneriffa_anaga_07


Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

teneriffa_anaga_06


On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

teneriffa_anaga_09


Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

teneriffa_anaga_05


Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

teneriffa_anaga_12


Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

teneriffa_anaga_11


Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

teneriffa_anaga_13


Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

teneriffa_anaga_10


Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

teneriffa_anaga_16


Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

teneriffa_anaga_14


Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

teneriffa25_anaga_02


Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

teneriffa_anaga_17

  
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

teneriffa_anaga_15


Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille. 

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.

Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

teneriffa_teide_04


Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

teneriffa_teide_18


Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

teneriffa_teide_16


Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

teneriffa_teide_19


Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

teneriffa_teide_15


Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

teneriffa_teide_09


Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

teneriffa_teide_17


Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

teneriffa_teide_14


Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

teneriffa_teide_13


Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

teneriffa_teide_11


Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

teneriffa_teide_12


Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

teneriffa25_teide_01


Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

teneriffa_teide_10


Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

teneriffa_teide_07


Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

teneriffa_teide_06


Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

teneriffa_teide_20


Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

teneriffa_teide_05


Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja