Espanja
Andalusian maaseudun tunnelmaa Álorassa
Vietimme loka-marraskuussa kuusi viikkoa Etelä-Espanjassa. Reissun ensimmäinen kolmannes kului maaseudun rauhassa Álorassa. Saimme nauttia kauniin laakson hiljaisuudesta ja löysimme elämyksiä monipuolisista retkikohteista.
* Sisältää mainoslinkin
Kuuteen viikkoon kuuluu etätöitä ja lasten koulutehtävistä huolehtimista, mutta aikaa jää mukavasti kaikkeen muuhunkin. Majoitumme matkan aikana kolmessa eri paikassa. Etsimme kahdelle ensimmäiselle viikolle vuokrataloa jostain päin Andalusian maaseutua ja sopiva majoitus sattuu löytymään Áloran kunnasta, reilun tunnin ajomatkan päästä Málagasta luoteeseen. Áloran nimi kuulostaa ensi kuulemalta vieraalta, mutta päädymme lopulta lähelle tuttuja paikkoja. Kuusi vuotta sitten kulkemamme Caminito del Rey -kävelyreitin päätepiste sijaitsee El Chorron kylässä vain muutaman kilometrin päässä talolta.
Encinasola Turismon hiljaisella alueella on neljä taloa, jotka sijaitsevat jyrkkien rinteiden eri tasoilla. Kahta taloista vuokrataan matkailijoille ja muut kaksi ovat isäntäväen koteja. Nautimme maaseudun rauhallisesta tunnelmasta, sillä alueen ilmapiiri edustaa muutamista majoituspalveluista huolimatta hyvällä tavalla mennyttä aikaa. Vuokraamamme talo sijaitsee reilun kilometrin mittaisen hiekkatien päässä. Kapea tie seurailee jyrkänteen reunaa ja olemme helpottuneita, kun emme yleensä kohtaa vastaantulijoita.
Talossa on tilaa kuudelle hengelle, sillä myös appivanhempani ovat mukana Espanjassa. He majoittuvat osan matkasta eri paikkakunnilla, mutta täällä Álorassa pysymme kaksi viikkoa yhdessä. Käytössämme on kolme tilavaa makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Keittiö on siisti ja hellakin uusi, mutta ruoanlaittovälineissä on pieniä puutteita. Syömme enimmäkseen omalla terassilla ja nautimme anopin tekemistä ruoista. Ulkoa löytyy grillikin, mutta sitä tulee sytyteltyä vain pari kertaa. Pihan uima-altaan vesi tuntuu vielä lokakuussakin riittävän lämpimältä. Varsinkin lapset käyvät melko ahkerasti uimassa ja viihdyn itsekin vedessä useamman kerran. Päästä toiseen syvenevä allas on pieni, mutta aivan riittävä, ellei tarkoituksena ole harrastaa kuntouintia.
Ehdoton lempipaikkamme on tilava terassi, jolta kelpaa ihailla upeaa laaksonäkymää. Maiseman sävyt vaihtuvat vuorokaudenajan ja sään mukaan, joten näkymiin ei hevin kyllästy. Yhtä mielenkiintoista on kuunnella laakson ääniä. Päivisin vuohilaumojen kellot kalkattavat, kukot kiekuvat ja koirat haukkuvat. Illan pimetessä taloihin syttyy valoja ja hyönteiset aloittavat konserttinsa. Tuntuu hauskalta tarkkailla laakson verkkaista elämänmenoa ja nauttia leppoisista hetkistä Espanjan maaseudulla. Mieleen jäävät myös ne myöhäiset illat, joina täysikuu valaisee laakson ja taivaalla tuikkivat lukemattomat tähdet.
Lapset eivät välttämättä nauti maaseudun hiljaisuudesta yhtä paljon kuin me aikuiset. Heidän viihtyvyytensä on kuitenkin taattu, kun tutustumme pihapiirissä temmeltäviin isäntäväen koiranpentuihin. Vasta neljän kuukauden ikäiset Jacko ja Chiqui viihtyvät erottamattomasti yhdessä. Ne tulevat innoissaan silitettäviksi ja pyrkivät välillä syliinkin, nahistelevat keskenään sekä seikkailevat pitkin jyrkkiä rinteitä. Tapaamme koiria aluksi tien varressa, mutta kun pennut tutustuvat meihin, ne osaavat tulla myös pihallemme leikkimään.
Tutustumme vallattoman koirakaksikon lisäksi myös rauhalliseen Luniin, joka on isäntäväen kissoista kesyin. Se ilmaantuu yleensä aamupäivisin oven taakse ja antaa lapsille hyvän syyn pitää välitunti koulutehtävistä. Lemmikit saavat nauttia täällä elämästään vapaasti luontoa tutkimalla. Niillä on myös huolehtiva koti ja jopa koiravintiöt tottelevat isäntänsä vihellystä, jonka kuullessaan ne rynnistävät uskomatonta vauhtia kotipihaansa.
Saamme luvan käydä tapaamassa koiranpentuja myös vanhemman omistajapariskunnan pihalla. Talon emäntä esittelee samalla takapihan kanatarhan, jonne kuljetaan isäntäväen olohuoneen lävitse. Isäntä tarjoaa pihakatoksen alla oluet ja ehdin käyttää hämärtyvän illan aikana suurin piirtein kaikki ontuvan espanjantaitoni sanat. Vaikka kielimuuria hieman onkin, tuntuu mukavalta tutustua miellyttäviin ja mutkattomiin maaseudun ihmisiin. En taloa vuokratessani ymmärtänyt isäntäväen asuvan naapurissa, mutta tässä tapauksessa asia ei ole ongelma. Saamme pitää yksityisyytemme, mutta kysymyksiin vastataan tarvittaessa nopeasti. Nuorempikaan emäntä ei puhu englantia, mutta käyttää puhelimen käännössovelluksia sujuvasti.
Nautin kävelystä lähiympäristön tavallisilla maalaisteillä. Seutu on hiljaista, eikä liikenne pahemmin häiritse kulkemista. Lokakuinen sää tuntuu miellyttävän lämpimältä. Auringon porottaessa tulee jo liiankin kuuma, mutta pilvisinä päivinä on hyvä kävellä ja katsella melankolisiin sävyihin värjäytynyttä maisemaa. Vuoret ovat komeita ja kävellessä huomaa paljon asioita, joihin ei ratin takana ehdi kiinnittää huomiota. Välillä voi pysähtyä katselemaan taivaalla liitäviä korppikotkia, ihmetellä outoja kasveja tai tarkastella sitruunoiden, granaattiomenoiden ja mandariinien kypsymistä. Näillä seuduilla voisi tehdä myös monenlaisia vuoristovaelluksia, mutta ne jäävät tällä reissulla väliin.
Áloran tiet ovat vaihtelevassa kunnossa. Hyvää asfalttiakin löytyy, mutta välillä kurvaillaan kapeilla, mäkisillä ja mutkikkailla teillä, joilta saattaa löytyä myös yllättäviä kuoppia. Maltti on valttia, eikä kiirettä kannata pitää. Lähimpään useamman sadan asukkaan kylään, kuvassa näkyvään Valle de Abdalajísiin, ajaa talolta vartissa ja matka viidentoista kilometrin päässä sijaitsevaan Áloran keskustaajamaan vie puolisen tuntia.
Käymme Áloran keskustassa vain kerran. Kylä on rakennettu todella jyrkkään rinteeseen, joten kävelykierros alkaa käydä pian kuntoilusta. Merkittäviä nähtävyyksiä ei suuremmin ole, mutta esimerkiksi seudun naistyöntekijöille omistettu patsas jää mieleen.
Kylästä jää hieman ristiriitainen mielikuva. Vanhat valkeat rakennukset ja monet hauskat yksityiskohdat miellyttävät silmää, mutta kapeilla kaduilla vyöryvä autoliikenne tuntuu häiritsevältä. Kaikki eivät sentään kulje autolla, sillä vastaan tulee myös eräs sähköpotkulaudalla hurjasteleva teinipoika, jolla on elävä kana kainalossaan.
Kiertelemme kaduilla perjantai-iltapäivänä, jolloin keskusaukiolle ollaan vasta pystyttämässä katuruokatapahtuman kojuja iltaa varten. Kyläkokemus olisi siis saattanut olla erilainen johonkin muuhun aikaan.
Päätämme käydä vielä retken lopuksi Áloraa vartioivalla arabialaisella linnoituksella. Linnoituskukkulan päällä näkyy useampia autoja, joten haemme itsekin kulkupelimme suurelta parkkipaikalta ja ajamme mäelle. Reitti jyrkkää ja kapeaa katua pitkin osoittautuu hankalammaksi kuin luulin, mutta kun vastaantulijoita ei satu kohdalle, pääsemme ongelmitta ylös asti. Perillä selviää, että näkemämme autot kuuluvat lähitalojen asukkaille. Linnoituksella ei näy ristin sielua, joten saamme tutustua ilmaiseen nähtävyyteen keskenämme.
Áloran yli tuhat vuotta vanha linnoitus on muisto ajoilta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat Andalusiaa. Paikalla ei ole kovin paljoa tutkittavaa, mutta jykevät muurit ja pari tornia näyttävät komeilta. Parasta antia ovat maisemat, joita voi ihailla kaikkiin ilmansuuntiin.
Koska reitti kukkulan huipulle tuntui hankalalta, päätämme pois lähtiessämme kokeilla linnoituksen toiselta puolelta lähtevää tietä. Tämä osoittautuu kehnoksi ideaksi, koska eteen tulee entistä kapeampia paikkoja. Saan kuin ihmeen kaupalla hivutettua auton kolhuitta kylälle asti, vaikka käännettyjen peilien ja talojen seinien väliin jää pahimmillaan korkeintaan pari senttiä tilaa. Suosittelen linnoituksella vierailua Álorassa kävijöille, mutta ehdottomasti ilman autoa.
Seudun tunnetuin nähtävyys on huimista maisemistaan tunnettu kävelyreitti Caminito del Rey. Osa noin seitsemän kilometrin taipaleesta taitetaan kallionseinämille rakennetuilla puusilloilla, jotka kulkevat parhaimmillaan sadan metrin korkeudella maanpinnasta. Kävelimme Caminito del Reyn myös lokakuussa 2016, eikä reitti nyt enää toisella kerralla tunnu meistä lainkaan jännittävältä. Kokemus on silti erinomainen, sillä näin upeisiin maisemiin tekisi mieli palata aina uudelleen. Reitti on maksullinen ja pääsyliput kannattaa varata hyvissä ajoin ennen matkaa Caminito del Reyn internetsivuilta.
Lue lisää jutustani Paluu Caminito del Reylle.
Tutustumme Caminito del Reyn ympäristöön myös kuuluisan reitin ulkopuolella. Alueella on kolme tekojärveä, joiden lähistöltä löytyy hienoja näköalapaikkoja sekä joitakin patikkapolkuja. Kenties paras löytämämme maisemapaikka on Mirador Tajo Encantada, josta saamme ihailla näkymää laaksoon, jossa vuokraamamme talokin sijaitsee.
Lue lisää jutustani 3 upeaa näköalapaikkaa Caminito del Reyn ympärillä.
Tukikohtaamme lähin varsinainen kaupunki on kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Antequera. Tutustumme sisämaakaupunkiin päiväretkellä, jonka aikana ihailemme upeita maisemia vanhalta linnoitukselta sekä kiertelemme keskustan kaduilla. Antequera jää mieleen miellyttävänä paikkana, jossa vallitsee perinteiseltä vaikuttava espanjalainen tunnelma.
Lue lisää jutustani Aito andalusialainen Antequera.
Antequeran kaupunkiakin kiinnostavampi kohde löytyy luonnosta. El Torcal de Antequeran luonnonsuojelualue on sykähdyttävä paikka, joka tunnetaan erikoisista kalkkikivimuodostelmistaan. Uskomattomia näkymiä riittää, kun kuljemme mielikuvituksellisten kivipaasien välissä mutkittelevalla luontopolulla. Valittavana on joko puolentoista tai vajaan kolmen kilometrin mittainen reitti. Tätä kohdetta ei Andalusiassa liikkuessa kannata jättää väliin!
Lue lisää jutustani Ihmeellinen El Torcal de Antequera.
Luonnon muovaamat kalliot ja ihmisten rakentamat talot yhdistyvät saumattomasti toisiinsa Setenil de las Bodegasissa. Osa tämän valkoisen kylän taloista on louhittu kiven sisään ja muutamat kadut kulkevat jättimäisten kallionkielekkeiden alla. En kutsuisi Setenil de las Bodegasia välttämättä Andalusian kauneimmaksi tai viihtyisimmäksi kyläksi, mutta erikoisuudessa ja vaikuttavuudessa se on aivan omassa luokassaan.
Setenil de las Bodegasista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Käymme Álorasta käsin myös Málagassa. Kaupunki on parin aiemman matkan perusteella tuttu, ja vierailimme siellä viimeksi vasta vuotta aiemmin. Ohjelmaamme ei tällä kerralla kuulu erityisiä nähtävyyksiä. Kiertelemme vanhankaupungin kivetyillä kävelykaduilla, pistäydymme Atarazanasin kauppahallissa, syömme lounaan ja teemme vähän ostoksia. Kaupungin vilkkaus tuntuu maaseudun rauhassa vietettyjen päivien jälkeen oudolta. Palaan Málagaan vielä toisenkin kerran seuraamaan Málagan ja Lugon välistä jalkapallo-ottelua. Tunnelma nousee kotijoukkueen voittamassa pelissä oikein hyväksi, vaikka kyseessä onkin Segunda Divisiónin häntäpään joukkueiden yhteenotto.
Aiempia juttujani Málagasta: Monien tunnelmien Málaga (2021), Täydellinen päivä Málagassa (2016)
Álorasta käsin olisi voinut tehdä enemmänkin retkiä, mutta halusimme nauttia muutamana iltapäivänä vain talon ympäristöstä, rentoutua sekä tehdä pieniä kävelylenkkejä. Esimerkiksi Rondassa olemme käyneet jo aiemmin, eikä mieli tehnyt erityisesti rannikollekaan, vaikka Benalmádena kuuluikin alun perin kaavailemaani ohjelmaan. Myös esimerkiksi Marbella ja Fuengirola olisivat sijainneet reilun tunnin ajomatkan päässä talolta, mutta emme halunneet poistua vuoristoisten maisemien keskeltä ennen matkan jatkumista Sevillaan.
Álorassa sai tuntea olevansa kaukana kiireisestä maailmasta. Kunta ei kuulu Caminito del Reyta lukuun ottamatta suosituille matkailureiteille, joten se antaa Andalusiasta kovin erilaisen kuvan suuriin kaupunkeihin tai suosittuihin rantakohteisiin verrattuna. Tällainen puolittainen arkipäiväisyys sopi hyvin Espanjan-syksymme ensimmäiselle kolmannekselle. Nähtävää ja koettavaa oli riittävästi, mutta jäi myös aikaa pysähtyä paikoilleen, katsella terassilta avautuvaa maisemaa, kuunnella laaksossa liikkuvan vuohilauman kellojen kalinaa sekä ihailla upeita auringonlaskuja.
Jokaisella kaupungilla on oma rytminsä. Monen muun andalusialaisen kaupungin tapaan Sevilla sykkii flamencon tahtiin, sillä onhan se tämän taiteenlajin syntysijoja. Tutustuimme Sevillan flamencomuseoon sekä kävimme katsomassa kaksi esitystä.
Vietimme syksyllä 2022 kolme viikkoa Sevillassa, jolloin kaupunki ehti tulla jo varsin tutuksi. Ihastuin Andalusian pääkaupungin tunnelmaan, ravintolatarjontaan, kauniiseen arkkitehtuuriin, nähtävyyksiin ja kävelyihin Guadalquivir-joen rannalla. Kävin monessa jalkapallo-ottelussa, mutta tutustuimme myös toiseen paikalliseen intohimon kohteeseen. Flamenco on sevillalaisilla verissä. Keskustan aukioilla saattaa toisinaan nähdä turisteja viihdyttäviä tanssijoita, mutta välillä kuppiloiden edustalta kantautuu myös ihan spontaania taputusta ja sielukasta laulua. Aiheeseen voi syventyä tarkemmin vaikkapa flamencomuseossa ja erilaisia tanssiesityksiä järjestetään totta kai ympäri Sevillaa.
Museo del Baile Flamenco
Sevillan flamencomuseo mainostaa olevansa ainutlaatuinen maailmassa. Sen perustaja Cristina Hoyos on lukuisia kertoja palkittu sevillalainen tanssijalegenda, jonka uran tähtihetkiin kuuluu esiintyminen vuoden 1992 Barcelonan olympialaisten avajaisissa ja päättäjäisissä. Museossa on pysyvän näyttelyn lisäksi myös vaihtuvia näyttelyitä. Näemme aluksi seinälle heijastettuja flamencoesityksiä, joita voi katsella parissa eri huoneessa. Esillä on myös jonkin verran flamencopukuja, mutta kokoelma voisi olla paljon laajempikin. Ylimmässä kerroksessa on aiheeseen liittyviä tauluja, muutamia muita esineitä sekä toimistotiloja.
Musiikista ja tanssista koostuva flamenco syntyi Andalusiassa mahdollisesti 1400-luvulla, mutta koska vanhimmat aiheeseen liittyvät kirjalliset lähteet ovat vasta paljon myöhemmältä ajalta, on flamencon varhaishistoriasta vain vähän varmaa tietoa. Itse haluan uskoa tarinaan flamencon syntymisestä Sevillassa Trianan kaupunginosan romaniyhteisön iltanuotioiden äärellä, mutta tämä lienee vain osa totuutta. Sevillan lisäksi myös ainakin Granada ja Jerez pitävät itseään flamencon kotikaupunkina. Romanien vaikutus flamencon syntyyn oli erittäin suuri, mutta mukaan on tarttunut piirteitä myös kahden muun Etelä-Espanjassa vainotuksi joutuneen kansan, maurien ja juutalaisten, kulttuurista.
Flamenco nousi suureen suosioon 1800-luvun puolivälissä, jolloin sitä esittivät sekä romanit että andalusialaiset. Suosio on vaihdellut eri aikakausina ja nykyään keskustellaan muun muassa siitä, miten turisteille järjestettävät esitykset vaikuttavat flamencon tulevaisuuteen. Flamencoon kuuluu runsaasti erilaisia tyylilajeja, ja yleensä turisteille suunnattu versio onkin vain yksi osa hyvin monisäikeistä flamencokulttuuria. Aidosta ja oikeasta tyylistä riittää mielipiteitä, mutta ainakin turistinäytökset pitävät flamencon tehokkaasti suuren yleisön tietoisuudessa. Flamenco on päässyt Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ja se on tärkeä osa espanjalaista kulttuuria.
Siististi toteutettu museo on viihdyttävä kokonaisuus, joka huokuu flamencon henkeä. Toisaalta näyttelyt ovat melko suppeita, emmekä koe mitenkään erityisiä elämyksiä. Meille riittääkin museoon tutustumiseen vain vajaa tunti. Alakerrassa järjestetään kolme tanssiesitystä joka ilta, joten Museo del Baile Flamenco olisi varmasti hyvä paikka myös flamencon katseluun. Emme kuitenkaan yhdistä museovierailua esitykseen, vaan päätämme käydä katsomassa tanssia muualla.
Museo del Baile Flamenco
Calle Manuel Rojas Marcos 3
museodelbaileflamenco.com
Flamencoesitys – La Casa del Flamenco
Sevillassa on paljon pieniä flamencoteattereita, joissa järjestetään esityksiä päivittäin. Tanssiin voi tutustua myös vapaamuotoisemmassa ympäristössä joissakin baareissa ja muissa illanviettopaikoissa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta valitsen lopulta nettiselailun päätteeksi La Casa del Flamencon esityksen, johon on tarjolla myös lastenlippuja. La Casa del Flamenco löytyy Santa Cruzin entisen juutalaiskaupunginosan kujien labyrintista. Seikkailemme kapeilla kujilla hetken, kunnes löydämme onnellisesti perille.
La Casa del Flamencoon kannattaa saapua ajoissa, sillä paikkanumeroita ei ole ja salista saa valita mieleisensä vapaan tuolin. Istuimia on vain parissa rivissä, mutta eturiviin tähtääminen on varmasti hyvä idea. Esiintyjiä saapuu lavalle viisi kappaletta. Tanssijoina toimivat nainen ja mies edustavat molemmat varsin kokenutta kaartia, kuten myös kitaraa soittava herrasmies. Kaksi nuorempaa miestä laulavat ja antavat esitykselle taputuksillaan rytmin. He myös kannustavat tanssijoita ajoittain lähes koomisen laiskoilla ja toisinaan hyvinkin kiihkeillä olé-huudahduksilla.
Esityksellä on selkeä rakenne. Mies ja nainen tanssivat ensin yhdessä. Tanssia on mielenkiintoista seurata, sillä kaksikko ikään kuin keskustelee toisilleen kastanjettien sekä askelten avulla. Seuraavaksi on vuorossa naisen soolotanssi ja lopuksi on miehen vuoro. Miehen jalat käyvät soolonumeron edetessä yhä vain vauhdikkaampaan tahtiin, kunnes hän jo tanssii kuin viimeistä päivää jonkinlaiseen transsiin vajonneena. Tanssinumeroiden välissä kuullaan kaunista kitaramusiikkia. Valokuvaaminen La Casa del Flamencossa on esityksen aikana kielletty lukuun ottamatta muutamaa viimeistä minuuttia. Sallitun kuvausajan alkamisesta ilmoitetaan selkeästi paikan päällä.
Tunnin mittainen hieno esitys muodostuu musiikin ja tanssin saumattomasta liitosta. Kaiken taustalla on rytmi, joka vaihtelee välillä nopeastikin hitaasta tunnelmoinnista lähes hurmiolliseen kiihkeyteen. Vaikkei flamencosta kovin paljoa ymmärtäisikään, on esityksen seuraaminen mukava kokemus. Vahva tunnelataus, tulisuus, ylpeys ja toisaalta myös synkkä kärsimys ja kaiho ovat helposti aistittavissa. Laulu ja tanssi ovat olleet muinaisilla leirinuotioilla keino ilmaista sorrettujen kansojen tunteita.
La Casa del Flamenco
Auditoria Alcántara / Calle Ximénez de Enciso 28
lacasadelflamencosevilla.com
Flamencoesitys – Teatro Flamenco Triana
Päätämme käydä katsomassa vielä toisenkin näytöksen, tällä kerralla flamencon mahdollisilla syntysijoilla Trianassa, joka oli vuosisatojen ajan romaniyhteisön asuinaluetta. Teatro Flamenco Trianassa istutaan teatterisalissa ja paikat on numeroitu. Penkkirivejä on kaikkiaan yhdeksän, minkä lisäksi salissa on parvi. Paikkoja ei saanut nettivarausta tehdessä valita ja meille ojennetaan paikan päällä liput kuudennelle riville. Lava ei ole valtavan kaukana, mutta tanssijoiden taidokasta jalkatyöskentelyä ei pysty seuraamaan yhtä hyvin kuin edellisen esityksen eturiviltä. Valokuvaaminen on kielletty koko esityksen ajan, joten esiintyjistä ei jää lainkaan kuvia muistoksi.
Esiintyjät ovat nyt nuorehkoja, lukuun ottamatta varttuneempaa kitaristiherraa. Näytöksen rakenne noudattaa tuttua kaavaa, eli nainen ja mies tanssivat ensin yhdessä, sen jälkeen nainen yksikseen ja lopuksi on miehen soolotanssin vuoro. Tanssien välillä kuullaan taas musiikkinumeroita. Esiintyjistä jää parhaiten mieleen illan ainoana laulajana toimiva upeaääninen nainen, Marian Fernández, jonka tulkinnat tuntuvat tulevan syvältä sielusta. Muuten tämä tunnin mittainen esitys vastaa hyvin pitkälti edellistä, enkä osaa sanoa oliko jompikumpi toista laadukkaampi. Flamencoteattereissa riittää niin paljon näytöksiä, että esiintyjät vaihtuvat illasta toiseen. Ainakin asiaan paremmin perehtyneet osaavat arvostaa sitä, että Teatro Flamenco Triana kertoo seuraavien iltojen esiintyjät nettisivuillaan.
Teatro Flamenco Triana
Calle Pureza 76
www.teatroflamencotriana.com
Flamencoa muualla Sevillassa
Sevillassa on edellä mainittujen lisäksi runsaasti muitakin flamencoteattereita, minkä lisäksi musiikista ja tanssista pääsee nauttimaan monissa baareissa. Flamencobaarit spontaaneine tansseineen tarjoavatkin luultavasti autenttisimpia kokemuksia, kun taas teattereissa voi istua alas seuraamaan ennalta suunniteltua show’ta. Useissa teattereissa on kaksi tai kolme esitystä joka ilta, joten tarjontaa on todella paljon. Salit ovat usein melko pieniä, koska intiimi tunnelma on oleellinen osa flamencokokemusta. Keräsin alle pienen listan, jossa on osa Sevillan flamencoteattereista. Näistä minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta.
Baraka Sala Flamenca
Perinteistä flamencoa pienessä ja intiimissä tilassa Trianassa.
Calle Pureza 107
www.barakasalaflamenca.com
El Patio Sevillano
Vuonna 1952 aloittanut Sevillan vanhin flamencoshow härkätaisteluareenan naapurissa.
Paseo Cristóbal Colón 11
elpatiosevillano.com
Tablao Flamenco Los Gallos
Yksi vanhimmista, vuonna 1966 aloittanut flamencoshow.
Plaza de Santa Cruz 11
www.tablaolosgallos.com
Tablao Flamenco Las Setas
Flamencoa, tapaksia ja sherryä Setas de Sevilla -kompleksissa.
Plaza de la Encarnación, Pasaje de Las Setas
tablaoflamencolassetas.com
Casa de la Memoria
Palkittuja esiintyjiä kauniissa rakennuksessa lähellä Setas de Sevillaa.
Calle Cuna 6
casadelamemoria.es
Teatro Flamenco Sevilla
Laadukasta flamencoa suurehkossa teatterissa.
Calle Cuna 15
teatroflamencosevilla.com
Flamenco Andalusi
Flamencoa härkätaisteluareenan lähellä pienessä ja hieman ahtaassa salissa.
Calle Arenal 3
tablaoflamencoandalusi.com
La Cantaora
Flamencoa kahdesti illassa, myös ruokailumahdollisuus.
Calle Albareda 22
flamencolacantaora.com
Tablao Flamenco en Sevilla
Tunnin mittaisia esityksiä kahdesti illassa lähellä katedraalia.
Calle Francos 33
www.tablaoflamenco.net
Tablao Flamenco Álvarez Quintero
Edellisen tavoin tunnin mittaisia esityksiä kahdesti illassa lähellä katedraalia.
Calle Álvarez Quintero 48
www.tablaoalvarezquintero.com
Sevillan tärkeimpinä nähtävyyksinä pidetään mahtavaa katedraalia ja sen La Giralda -kellotornia sekä niiden vierestä löytyvää kuninkaallista Alcázar-palatsia puutarhoineen. Nämä ovatkin varsin loistokkaita paikkoja.
Syksyllä 2022 Sevillassa vietetyistä viikoista on jo aikaa, mutta kaupungin kuuluisimpien nähtävyyksien esittelylle tuli sopiva hetki vasta nyt. Sevillan jättiläismäistä katedraalia ja sen kellotornia voi hyvällä syyllä pitää Andalusian pääkaupungin keskipisteenä. Aivan katedraalin vierestä löytyy muurien ympäröimä Alcázar, alun perin maurien rakentama linnoitus, joka toimii nykyään yhtenä Espanjan kuninkaallisista palatseista. Näiden kohteiden niputtaminen samaan juttuun on sikäli perusteltua, että ne muodostavat Unescon maailmanperintökohteen yhdessä Espanjan suurvalta-ajasta muistuttavan Archivo de Indias -rakennuksen kanssa.
Maisemat La Giralda -tornista
Reilun sadan metrin korkeuteen kohoava La Giralda on Sevillan symboli. Jo 1100-luvulla valmistuneen rakennelman tyylistä voi päätellä, että kyseessä on alun perin ollut moskeijan minareetti. Kristityt karkottivat islaminuskoiset maurit Sevillasta jo seuraavalla vuosisadalla ja moskeijasta tuli kirkko. Rakennus kärsi pahoja vaurioita vuoden 1356 maanjäristyksessä, minkä jälkeen paikalle alettiin suunnitella Sevillan vaurautta julistavaa ennennäkemättömän suurta katedraalia. Uuden kirkon rakennustyöt jatkuivat koko 1400-luvun. Maanjäristyksestä selvinnyt La Giralda sai jäädä pystyyn, koska sille oli käyttöä katedraalin kellotornina. Torni korotettiin nykyisiin mittoihinsa 1500-luvulla tehtyjen uudistusten yhteydessä.
Monista Sevillan nähtävyyksistä saa ainakin loppusyksystä nauttia ilman mainittavaa ruuhkaa, mutta La Giralda ja katedraali vetävät turisteja puoleensa magneetin lailla. Niinpä olemmekin hankkineet pääsylippumme ennakkoon ja asetumme pitkän jonon jatkoksi hyvissä ajoin ennen varaamaamme kellonaikaa. Nousemme aluksi La Giraldaan ja tutustumme katedraalin sisätiloihin tämän jälkeen. Ylös ei johda portaita, vaan eräänlainen luiska, joka nousee tasaisesti ylöspäin tehden 90 asteen mutkan kerta toisensa jälkeen. Matka on pitkä ja ruuhkainen, sillä kulkijoita riittää molempiin suuntiin. Eri kerroksissa on pieniä ikkunatasanteita, joille voi pysähtyä katselemaan maisemia.
Parhaat maisemat avautuvat tornin huipulta, mutta joudumme odottamaan vuoroamme useampaan kertaan, jotta pääsemme ihailemaan näkymiä kaikkiin haluamiimme ilmansuuntiin. Harmittelemme poikkeuksellisen pilvistä säätä, vaikka maisemat toki näyttävät komeilta näinkin. La Giralda tarjoaa hienon mahdollisuuden näkymien ihailemiseen aivan keskellä kaupunkia. Toisena näköalapaikkana Sevillassa suosittelen modernia pilvenpiirtäjää Torre Sevillaa ja sen Terrazza Atalaya -baaria. Pilvenpiirtäjä sijaitsee rahtusen syrjemmällä, mutta maisemat ovat henkeäsalpaavia.
Sevillan katedraali
Laskeudumme kellotornista alas katedraalin sisätiloihin. Rakennus on valtavan suuri ja sisältä löytyy monia erilaisia sivukappeleita sekä muita pienempiä huoneita. Katedraalin rakenne poikkeaa useimmista kirkoista ja aluksi tuntuukin hieman vaikealta hahmottaa kokonaisuutta tai edes paikallistaa pääalttaria.
Maailman suurin katolinen katedraali ei tunnu perinteiseltä kirkolta vaan kenties jonkinlaiselta museolta, jossa riittää monenlaista nähtävää. Yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä on Kristoffer Kolumbuksen mahtipontinen hautamuistomerkki.
Kolumbuksen luita on historian saatossa kuljetettu maasta toiseen niin monta kertaa, että aiheesta voisi kirjoittaa kokonaan oman juttunsa. Tutkijat ovat joka tapauksessa sitä mieltä, että ainakin osa Kolumbuksen jäänteistä makaa täällä Sevillan katedraalissa.
Katselemme vielä erilaisia alttareita, kunnes poistuimme kirkosta appelsiinipuiden koristaman sisäpihan kautta takaisin Sevillan kaduille. Kaunis sisäpiha on jäänteitä vanhan moskeijan ajoilta. Sevillan katedraaliin voi tutustua monella tavalla, ja esimerkiksi Unelmatrippi-blogissa suositellaan opastettua kierrosta katedraalin katolla.
Lisätiedot ja liput: www.catedraldesevilla.es
Kuninkaallinen palatsi Alcázar
Mahtava Alcázar sijaitsee aivan katedraalin kupeessa, mutta koska viivymme Sevillassa pitkään, ajoitamme nähtävyysvierailut eri päiville. Myös Alcázarin liput kannattaa hankkia etukäteen netistä, ja meidän tapauksessamme se on suorastaan välttämätöntä. Haluamme nimittäin nähdä muun palatsin lisäksi myös nimellä Cuarto Real Alto tunnetut tilat, jotka ovat Espanjan kuninkaallisten käytössä silloin, kun he vierailevat Sevillassa. Cuarto Real Alton liput täytyy varata hyvissä ajoin, koska vierailijamäärä on rajattu pieneksi.
Aloitamme Cuarto Real Altosta, jonne on oma turvatarkastuksensa. Esimerkiksi puhelimet ja kamerat pitää jättää säilytyslokeroon, joten näistä huoneista ei saa valokuvia muistoksi. Ovella jaetaan laitteet opastuksen kuuntelemista varten ja pienen ryhmän mukana kulkeva vartija huolehtii, että siirrymme aina oikeaan aikaan seuraavaan huoneeseen. Kierros on mielenkiintoinen, koska näemme kymmenkunta upeaa huonetta sekä saamme myös kurkistaa esimerkiksi näyttävään Suurlähettiläiden saliin täältä palatsin ylemmästä kerroksesta käsin.
Espanjan kuninkaalliset eivät vietä valtavasti aikaa Sevillassa, mutta Cuarto Real Alto on heidän käytössään silloin kun he saapuvat kaupunkiin. Näin ollen Alcázaria voidaan pitää Euroopan vanhimpana yhä käytössä olevana kuninkaallisena palatsina. Cuarto Real Alto on mielestäni hyvä lisä vierailuun Alcázarissa, mutta jos aikaa on rajallisesti tai vierailun ajankohtaa ei halua löydä lukkoon hyvissä ajoin etukäteen, voi tämän osuuden jättää väliinkin.
Alcázar on alun perin maurien rakentama linnoitus, joka siirtyi kristittyjen valtaannousun jälkeen espanjalaisten hallitsijoiden haltuun. Kuningas Pedro I eli suomalaisittain Pietari I Julma teetti 1360-luvulla suuria muutostöitä, joiden aikana lähes kaikki vanha purettiin. Niinpä suurin osa nykyisistä palatseista onkin tuolta aikakaudelta.
Vaikka maurit oli kukistettu, pitivät espanjalaiset heidän taidokkaasta rakennustyylistään. Monet rakennukset toteutettiin maurilaista arkkitehtuuria ja eurooppalaista gotiikkaa yhdistelevällä mudéjar-tyylillä, jonka koristeellinen ilme näyttää hyvin arabialaishenkiseltä.
Alcázar muodostuu muutamasta eri palatsista, joista näyttävin on mudéjar-tyyliin rakennettu Palacio del Rey Don Pedro. Sen kohokohtiin kuuluu Patio de las Doncellas eli Neitojen piha, joka pylväineen, ornamentteineen ja vesielementteineen on todella kuvauksellinen.
Mieleenpainuvimpia paikkoja on myös Salón de Embajadores eli Suurlähettiläiden sali, jonka kultainen kupolikatto pakottaa taivuttelemaan niskaa pitkäksi aikaa. Myös kaiverrusten yksityiskohtia tekee mieli jäädä ihailemaan ilman kiirettä sekä tässä salissa että kaikkialla muuallakin. Huoneiden määrä on melko maltillinen, joten palatsikierroksen voi halutessaan tehdä suhteellisen nopeasti, jos vain raaskii edetä kaiken kauneuden keskellä ripeästi. Monet huoneet ovat tyhjiä, joten huolella viimeistellyt seinät, lattiat ja katot pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Alcázarin huono puoli on turistien määrä, joten palatsin näyttävimmillä alueilla on usein ruuhkaa.
Alcázar on sekoitus erilaisia rakennustyylejä, jotka heijastelevat palatsialueen vuosisatojen pituista historiaa. Kuningas Alfonso X Viisas rakennutti jo 1250-luvulla goottilaisen palatsin, jonka tunnetuimpiin huoneisiin kuuluu kuvassa näkyvä holvisali. Habsburg-sukuinen keisari Kaarle V teetti puolestaan 1500-luvun vuosikymmenillä omia lisäyksiään alueen rakennuksiin. Vaikka Alcázarissa onkin runsaasti mudéjar-tyylistä arkkitehtuuria, löytyy alueelta myös esimerkiksi renessanssin, barokin ja romantiikan piirteitä. Näiden lisäksi jäljellä on vielä joitakin osia alkuperäisestä islamilaisesta palatsista.
Alcázarin upeat puutarhat
Siirrymme sisätiloista laajalle puutarha-alueelle, joka on jaettu useaan eri osaan. Täällä voi halutessaan etsiytyä vaikka johonkin rauhalliseen soppeen ja istua penkille kuuntelemaan suihkulähteen solinaa. Alcázariin kannattaakin varata reilusti aikaa, jotta voi hyvillä mielin nauttia tällaisista hetkistä keidasmaisessa ympäristössä.
Alcázar puutarhoineen sai kansainvälistä huomiota, kun alueella kuvattiin Game of Thrones -sarjan viidettä tuotantokautta vuonna 2014. Tämä sai aivan uuden kohderyhmän kiinnostumaan palatsista ja lisäsi omalta osaltaan Sevillan suosiota matkailukohteena.
Kiertelemme palmujen katveessa ja kuuntelemme puiden oksilta kantautuvia vihreiden papukaijojen ääniä. Puutarhassa vaeltelee myös riikinkukkoja ja altaissa ui värikkäitä kaloja. Istahdamme välillä kahvilaan, jossa pöytämme viereen ilmestyy pian herkkuja kärkkyvä riikinkukko. Se tyytyy onneksi vain katselemaan, eikä tule kähveltämään omin lupineen mitään syötävää.
Puutarhassa on mukava viettää aikaa sitruspuita, kukkia ja erilaisia rakennuksia katsellen. Seikkailemme hetken myös labyrintissä ulospääsyreittiä etsien.
Alcázarin alueella ei voi olla muistelematta vierailuamme Granadan Alhambrassa. Maurilaistyylisissä palatseissa on keskenään paljon samaa, ja molemmat ovat häkellyttävän hienoja sekä itse rakennusten että puutarhojen osalta. Alhambran eduksi voi laskea tarunhohtoisen historian maurien viimeisenä linnakkeena sekä kukkulan laelta avautuvat maisemat. Sevillan Alcázar sijaitsee puolestaan kätevästi kaupungin sydämessä ja on Alhambraan verrattuna kompaktimpi tutustumiskohde. Molemmat ovat ainutlaatuisia paikkoja ja kuuluvat mielestäni Euroopan parhaiden nähtävyyksien joukkoon.
Lisätiedot ja liput: www.alcazarsevilla.org
-
Espanja2 vuotta sittenIhmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sittenHiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat12 kuukautta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Ranska1 vuosi sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Saksa2 vuotta sittenViimeinkin kiehtovassa Berliinissä
-
Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat12 kuukautta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja1 vuosi sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia9 kuukautta sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Saksa2 vuotta sittenBerliinin muuria etsimässä
Aila+ja+Juha
30.11.2022 at 23:04
Luettuani kirjoituksesi, olin tosi tyytyväinen siihen, mitä me teimme, kun tulimme autolla Aloraan. Kuvittelimme ajavamme tuolle linnalle, kun kerran navigaattori antoi sinne reitin. Onneksi estin kuskin aikoman haasteen huutamalla: ”Ei, ei, ei!” Ja kun ei löytynyt mitään paikkaa autolle, emmekä jatkaneet enää pikkukatujen kulmissa kääntyilyä, meiltä jäi Alora toistaiseksi katsomatta. Tavallinen Volvo farmarimme ei olisi joka mutkasta mahtunut. Ajoimme vastakkaiselle mäelle todella hienolle hautausmaalle ja katselimme taas kerran espanjalaista viehättävää hautausmaata. Caminito del Reyn olen kävellyt, kyllä se kannattaa. Ja yksi meidän suosikkimme Aloran lähellä on Pizarra, jossa voi kiivetä ylös mäelle Corazón del Jesus -patsaalle, josta on aivan valtavan hienot näkymät. Alorakin näkyy sinne. Käy lukaisemassa meidän blogia, sieltä löytyy tämäkin parin viikon takainen retki. Tämä seutu on kyllä hyvä paikka Andalusiaan tutustumiselle.
Mika / Lähtöportti
2.12.2022 at 22:50
Oli hyvä päätös, ettette lähteneet autolla linnalle! Nuohan on monesti sellaisia paikkoja, että tien hankaluus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun ei ole enää mahdollisuutta kääntyä muualle. Álora on keskustan ohittavaa isompaa tietä lukuun ottamatta muutenkin aika ahdas paikka autoilla. Jos joskus menette, niin keskustan länsireunalla on iso parkkipaikka.
Caminito del Reylle voisi kyllä palata aina uudelleen. Kiitos Pizarra-vinkistä! Käyn ilman muuta lukemassa blogianne, kunhan vaan ehdin. Teillä on paljon hyviä juttuja Espanjasta ja esimerkiksi Setenil de las Bodegas -juttunne oli hyödyllinen ennen omaa retkeämme.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
3.12.2022 at 14:29
Meillä Marikalla ei oikein ole etätyömahdollisuutta, niin tuollaiset reissut eivät oikein onnistu, ei ainakaan helposti. Jos etätyön tekeminen onnistuisi näppärämmin, viihtyisi tuolla varmasti mainiosti. Caminito del Rey olisi joskus kiinnostavaa kokea.
Mika / Lähtöportti
7.12.2022 at 11:00
Andalusia tuntui meille sopivalta kohteelta tällaiselle matkalle. Harmi ettei etätyö ole läheskään kaikissa ammateissa mahdollista. Caminito del Rey on tuon alueen ehdoton ykkösnähtävyys, mutta jos joskus liikutte tuolla päin, niin muistakaa myös El Torcal de Antequera.