Seuraa somessa

Espanja

Merellinen ja aurinkoinen Cádiz

Julkaistu

-

Viihdyimme syksyn matkallamme Sevillassa niin hyvin, että teimme vain yhden retken kaupungin ulkopuolelle. Kohteena oli Cádiz, joka hurmaa merellisellä tunnelmalla sekä historiallisilla rakennuksillaan.

Kolmisentuhatta vuotta sitten perustettu Cádiz on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Se nousi suureen kukoistukseen 1700-luvulla, jolloin Espanjan siirtomaiden rikkauksia alettiin rahdata Cádiziin. Atlantin takaisen kaupan yksinoikeus oli aiemmin Sevillalla, mutta kun suurten laivojen kulku Guadalquivir-jokea pitkin kävi liian hankalaksi, pääsi Cádiz nauttimaan kauppamonopolin eduista. Siitä tulikin satamansa ansiosta yksi Euroopan kansainvälisimmistä ja vauraimmista kaupungeista.

cadiz_27

Cádizin loisto himmeni, kun muutkin Espanjan satamat saivat luvan mannertenväliseen kauppaan. Lopullinen romahdus tuli siirtomaiden itsenäistyessä. Cádiz ajautui kohti rappiota ja kaupungin alennustila jatkui viime vuosikymmeniin saakka. Nyt Cádiz on saatu kunnostettua jälleen edustuskelpoiseksi ja se kuuluu persoonallisella tavallaan Espanjan kiinnostavimpien kaupunkien joukkoon. Pelastukseksi on koitunut turismi, joka on nykypäivän Cádizin tärkein tulonlähde.

cadiz_04

Karttaa katsellessa selviää, että Cádiz sijaitsee erikoiselta näyttävällä kapealla niemellä, melkein irrallaan muusta Espanjasta. Kaupunkiin saavutaan näyttävällä tavalla komeaa ja harvinaisen korkeaa siltaa pitkin. Haluan selvittää, odottaako perillä lomailijan paratiisi vai rähjäinen satamakaupunki. Aikaa meillä on vain viitisen tuntia.

cadiz_15

Aloitamme kaupunkiin tutustumisen keskeiseltä San Juan de Diosin aukiolta. Suihkulähteet solisevat, aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja taustalla kohoaa komea kaupungintalo. Ensivaikutelma Cádizista on siisti ja näyttävä.

cadiz_14

Palmut tuovat ympäristöön ripauksen etelän eksotiikkaa ja marraskuun alun helteessä tulee nopeasti hiki. Saamme eräänlaiseksi vastaanottokomiteaksemme hauskan nukkeorkesterin, jonka vieressä olevasta kaiuttimesta pauhaa hyväntuulista musiikkia.

cadiz_13

Edelliseltä aukiolta on vain kivenheiton matka seuraavalle. Cádizin katedraali hämmästyttää upeudellaan, sillä vaalea rakennus on hienompi kuin osasin edes odottaa.

cadiz_12

Katedraalin rakennustyöt aloitettiin Cádizin kulta-aikaan 1700-luvulla, jolloin meren takaa virrannutta vaurautta riitti runsain mitoin tähänkin projektiin. Ihailemme katedraalia ulkoa päin, mutta suuntaamme kirkon kauniiden sisätilojen sijasta etsimään lounasta.

cadiz_18

Läheiseltä sivukujalta löytyvä La Tapería de la Abuela María ei varsinaisesti hurmaa ulkoisilla puitteillaan. Ovensuussa päivystää hieman jörö tarjoilija, joka seuraa sivusilmällä jalkapallo-ottelua hyllylle asetellun puhelimen näytöltä. Pidän pienen ja hieman nuhjuisenkin paikan autenttisuudesta, sillä muut vähäisistä asiakkaista vaikuttavat paikallisilta. Palvelu on nopeaa ja ruoka ihan hyvää, joskaan ei erityisen mieleenpainuvaa. Friteeratut anjovikset, kroketit, kana ja häränliha täyttävät vatsan, ja pääsemme pian jatkamaan kävelykierrostamme.

cadiz_11

Siirrymme kuumalle rantakadulle, jonka varrelta saamme ihailla sekä Atlantin valtamerta että hauskanvärisiä taloja. Suolainen merituuli viilentää oloa vain hieman, sillä auringonvalo tuntuu poikkeuksellisen kirkkaalta. Ei ole mikään ihme, että alue tunnetaan nimellä Costa de la Luz eli Valon rannikko.

cadiz_10

Lähdemme kävelemään niemen kärkeä kohti. Vastakkaisessa suunnassa häämöttävät kaupungin uudemmat osat sekä loputtoman pitkiltä näyttävät hiekkarannat.

cadiz_21

Paksujen muurien suojassa rantakivien päällä majailee koko joukko kissoja. Nekin tuntuvat nauttivan aurinkoisesta lauantaista vähintään yhtä paljon kuin hiekkarannoille kerääntyneet ihmiset.

cadiz_09

Niemen kulmasta lähtee kulkuväylä kohti San Sebastiánin linnoitusta. Pienelle saarelle rakennettu puolustuslinnoitus oli tarpeen, kun Cádiz joutui vuosisatojen kuluessa kokemaan esimerkiksi englantilaisten ja hollantilaisten hyökkäyksiä.

cadiz_08

Nykyään linnoitukselle pääsee pengertä pitkin. Kävelyreitti näyttää hauskalta, mutta päätämme säästää aikaa ja siirrymme suoraan La Caletan rannalle.

cadiz_22

La Caleta on Cádizin tunnetuin ranta, jolle on näin marraskuussakin kerääntynyt jonkin verran auringonpalvojia. Rantaa hallitsee suuri paviljonkirakennus. Paikka saattaa olla tuttu James Bondin ystäville, sillä Kuolema saa odottaa -elokuvan Havannaan sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Cádizissa. Niinpä myös Pierce Brosnanin ja Halle Berryn roolihahmojen ensitapaaminen ikuistettiin tällä rannalla.

cadiz_07

Rantaelämä on taatusti aivan erilaista kesäisin, jolloin La Caleta on tupaten täynnä ihmisiä. Cádiz on nimenomaan espanjalaisten lomailijoiden oma suosikkikohde, joten heinä-elokuun majoitusvaraukset kannattaa luultavasti tehdä ajoissa.

cadiz_06

Cádiz tarjoaa meille kiireettömiä hetkiä ja rantalomamaista tunnelmaa vaihteluna kaupunkielämälle Sevillassa. Kävelemme hieman rannalla ja tutkimme laskuveden paljastamia simpukankuoria sekä hauskanmuotoisia pikkukiviä. Ranta näyttää hienolta ja taustalla kohoavat linnoitukset antavat merimaisemalle persoonallista ilmettä.

cadiz_23

Tutustumme melko pikaisesti La Caletan laidalla kohoavaan Santa Catalinan linnoitukseen, jonne pääsee ilmaiseksi sisään. Se valmistui 1600-luvulla suojelemaan kaupunkia ja on toiminut myöhemmin muun muassa vankilana.

cadiz_05

Linnoituksen alueella on muutamia rakennuksia, kuten pieni kappeli. Parasta ovat muureilta avautuvat näköalat niin kaupunkiin kuin merellekin päin.

cadiz_03

Rantakatu alkaa iltapäivän mittaan vilkastua. Ulkoilmassa on muutamia pöytiä, joihin on piirretty pelilautoja. Paikalliset rouvat ovat keskittyneet mielenkiintoiseen peliin, joka nimeksi paljastuu parchís. Espanjassa suositussa pelissä käytetään noppaa, mutta voittoon tarvitaan paljon muutakin kuin onnea.

cadiz_02

Nopan heittäminen mainitaan myös ikivihreässä hitissä Happy Together, jota pari katumuusikkoa soittaa viereisen baarin edustalla. Iloinen musiikki sopii Cádizin henkeen ja jätämme taitaville soittajille pari kolikkoa kiitokseksi.

cadiz_01

Lähdemme suunnistamaan lähes autioita mukulakivikatuja pitkin takaisin kohti vanhankaupungin ydinaluetta. Rakennusten rosoiset seinät kertovat omia tarinoitaan Cádizin menneisyydestä.

cadiz_16

Ohitamme kuvassa näkyvän Cádizin kauppahallin, joka on jo tältä päivältä suljettu. Ympäristö alkaa vilkastua, kun jatkamme Plaza de las Floresin aukiolta eteenpäin. Saavumme Cádizin vanhimpaan kaupunginosaan El Pópuloon, jonka kävelykatujen varsilla on runsaasti ostosmahdollisuuksia joka lähtöön.

cadiz_20

Meitä kiinnostaisi ostoksia enemmän kahvila, mutta sopivan löytäminen tuntuu vaikealta. Muutama vastaan tullut paikka vaikuttaa täydeltä, mutta epätoivon jo iskiessä saavumme El Café de Anan kohdalle. Söpösti sisustetut sisätilat ovat täälläkin täydet ja meluisat, mutta kadun varrella on onneksi vapaita pöytiä. Café con lechen äärellä on hyvä tehdä yhteenvetoa päivän annista.

cadiz_25

Cádizin vanhastakaupungista ja rantakaduista ehtii saada jo päiväretkelläkin hyvän käsityksen, vaikka paljon jää varmasti kokematta. Yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä on Taviran torni, jonka huipulle voi kiivetä ihailemaan kaupunkimaisemia. Genovés-puistoonkaan emme ehtineet. Tapasbaareja olisi varmasti mukava kierrellä herkullisesta ruoasta nauttien. Cádizin karnevaalit kuuluvat Espanjan merkittävimpiin ja flamencoa riittää ympäri vuoden.

cadiz_26

Cádiziin tuskin tullaan ensisijaisesti nähtävyyksien takia, sillä täällä houkuttelevat ennen kaikkea usein paistava aurinko, kimalteleva meri, herkullinen ruoka ja leppoisa elämä. Cádiz on jo sijainnistaan lähtien varsin omalaatuinen kaupunki, jonka tunnelmassa voi aistia ainutlaatuisia vivahteita. Ilmapiiri tuntuu hyvin merelliseltä ja marraskuinen vierailumme luo mielikuvan ikuisesta kesästä, vaikkei se ihan totuudenmukainen olekaan.

cadiz_24

Historialliset rakennukset tarjoavat komeat puitteet lomailla hiekkarantojen äärellä. Cádizissa on edelleen myös rosoisempi puolensa, eivätkä kaikki välttämättä ihastu kaupunkiin. Meihin tämä omaperäinen paikka tekee muutaman tunnin perusteella hyvinkin positiivisen vaikutuksen.

cadiz_17

Cádiz jää taakse jopa hieman unenomaisessa tunnelmassa, kun yllättävänkin koleaksi viilennyt ilta hämärtyy ja laskeva aurinko värjää taustapeilit upeilla sävyillä. Mietin siltaa ylittäessämme, palaisimmeko tänne vielä joskus nauttimaan auringonlaskuista kaikessa rauhassa. Omaleimaista rantakohdetta kaipaavalle Cádiz on varmasti ainakin harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, mutta hiekkarannat eivät ole meidän juttumme. Rennossa tunnelmassa, historiaa huokuvissa kiviseinissä, ikuisia tarinoita kertovissa meren aalloissa sekä kirkkaassa valossa on kuitenkin jotain houkuttelevaa ja mielikuvitusta kutkuttavaa. Toivottavasti palaamme joskus, vaikka pariksi päiväksi.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

Kommentit

  1. 5tahdeb

    21.12.2022 at 14:29

    Kiitos tästä! Enpä tiennytkään, että JB:n Havanna-kohtaukset on kuvattu Cadizissa.
    Toivottavasti pääsen tutkimaan tätä seutua ensi keväänä.

    • Mika / Lähtöportti

      21.12.2022 at 21:44

      Toivotaan että matkasuunnitelmat toteutuvat! Kuuba tuskin toivottaisi Bondin kuvausryhmää tervetulleeksi, mutta uskon että Cadiz on ollut toimiva kulissi. Haaveilemani Kuuban-matka ei ole vielä toteutunut, mutta voin kuvitella että Cadizin rantakaduissa ja Havannan Maleconissa on hyvinkin samanlaista ilmettä.

  2. Aila ja Juha

    21.12.2022 at 14:39

    Kiitos! Teitpä Cadizista kiinnostavan retkivaihtoehdon. Täällä emme vielä ole käyneet. Kaupunkihan vaikuttaa kivalta kävelykohteelta. Rantoja ja hiekkaa emme kaipaa koskaan, mutta näköjään Cadizissa on paljon muutakin. Aila

    • Mika / Lähtöportti

      21.12.2022 at 21:46

      Cadiz on ilman muuta retken arvoinen, kun tuolla päin liikutte. Sekä viihtyisillä rantakaduilla että kuvauksellisilla kujilla on mukava kävellä ja historiallistakin nähtävää riittää.

  3. En tiennyt minäkään, että Kuolema saa odottaa -elokuvan Havannaan sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Cádizissa. Toisaalta se ei siinä mielessä ole ihme, sillä kaupunki on itselleni tuntematon. Kuvien perusteella näyttää kuitenkin miellyttävältä matkakohteelta.

    • Mika / Lähtöportti

      3.1.2023 at 0:42

      Cádiz jäi mieleen merellisenä ja persoonallisena kaupunkina. En ole tosiaan vielä Kuubaan asti päässyt, mutta ehkäpä Cádizissa on edes pieni ripaus Havannan karismasta.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Plaza de España ja María Luisan puisto Sevillassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Mahtipontinen Plaza de España kuuluu Sevillan tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Näyttävän aukion laidalta voi lähteä kävelylle viihtyisään María Luisan puistoon, joka tarjoaa vaihtelua eläväisen suurkaupungin vilinään.

Ensimmäiset Sevillan nähtävyyksistä näkemäni valokuvat esittivät komeaa kaarevan punatiilisen rakennuksen reunustamaa aukiota. Kuvittelin kyseessä olevan jonkinlainen Madridin Plaza Mayoria vastaava kaupungin napa, mutta olinkin väärässä. Kyseessä on nimittäin paremminkin kulissimainen rakennelma hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Matka ei ole onneksi pitkä, sillä Sevillan katedraalilta kävelee Plaza de Españalle parissakymmenessä minuutissa.

sevilla_plazaespana_10

PLAZA DE ESPAÑA

Plaza de España rakennettiin vuoden 1929 iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten. Suurtapahtumassa oli edustettuna Espanjan, Portugalin ja Yhdysvaltojen lisäksi suuri joukko latinalaisen Amerikan valtioita. Reilun vuoden kestänyt maailmannäyttely vaikutti näkyvästi koko Sevillan eteläosaan, jota uudistettiin ja rakennettiin kansainvälistä tapahtumaa varten. Näyttelyn tarkoituksena oli parantaa Espanjan välejä maihin, joiden kanssa suhteet eivät olleet siirtomaa-ajan jälkeen kovin hyvässä jamassa.

sevilla_plazaespana_07


Plaza de España on hengästyttävän upea aukio, jota tekee mieli pysähtyä ihailemaan useammasta eri kulmasta. Valokuvaaminen on haastavaa, sillä jättimäisen aukion komeutta on vaikea mahduttaa yhteen otokseen.

sevilla_plazaespana_06


Aukion laidalla on mukava istuskella. Samalla voi ihailla rakennuksen seiniä koristavia laattoja. Pitkällä seinustalla on kaikille Espanjan maakunnille omistetut pienet syvennykset, joiden taidokkaat kaakelit kuvaavat menneisyyden tapahtumia. 

sevilla_plazaespana_05


Esimerkiksi Barcelonan syvennyksessä nähdään, kuinka Espanjan kuningaspari ottaa Kristoffer Kolumbuksen vastaan löytöretkeltään. Plaza de España onkin jättimäinen Espanjalle ja sen historialle omistettu monumentti.

sevilla_plazaespana_01


Plaza de Españalla kannattaa kiivetä portaita pitkin ylätasanteelle, josta käsin symmetrinen aukio avautuu entistä näyttävämmin. Ainakin lokakuisena arkipäivänä on sopivan väljää, eikä ruuhkista ole pelkoa.

sevilla_plazaespana_02


Aukiota kiertää kanava, jota voi lähteä kiertämään vuokraveneellä. Kaikki turistit eivät ole kovin harjaantuneita soutajia, joten ilmassa kaikuu harmittomasta törmäilystä seuraavaa naurua. Plaza de Españan laidalta voisi hypätä myös hevoskärryjen kyytiin. Aukiolla esiintyy usein matkailijoita viihdyttäviä flamencotanssijoita sekä andalusialaisen kitaran taitajia. 

sevilla_plazaespana_03


Suurta rakennusta katsellessa tuntuu hieman oudolta, ettei kyseessä ole mikään varsinainen linna vaan maailmannäyttelyä varten pystytetty rakennus. Nykyään sen sisällä on toimistotiloja. Aukio on joka tapauksessa erittäin näyttävä ja tunnelmallinen paikka. 

sevilla_plazaespana_08


Plaza de España on upea jo päiväsaikaan, mutta mielestäni silti parhaimmillaan pimeyden laskeuduttua. Sevilla on aivan loistava kohde iltakävelylle, jota pääsee tunnelmoimaan Plaza de Españalta Trianaan jutussani Voiko olla kauniimpaa kuin öinen Sevilla

sevilla_marialuisa_07

PARQUE DE MARÍA LUISA

Astumme aukion laidalta viereiseen María Luisan puistoon, joka on Sevillan merkittävin viheralue. Emme yritäkään nähdä laajan puiston jokaista kolkkaa, mutta saamme viihtyisästä alueesta silti hyvän käsityksen.

sevilla_marialuisa_09


María Luisan puisto kehittyi San Telmon palatsin puutarhan alueelle ja sen ympärille. Palatsi valmistui alun perin oppilaitokseksi, jossa orpolapsista koulutettiin merimiehiä. Rakennuksella oli myöhemmin muitakin käyttötarkoituksia, kunnes Ranskan kuninkaan poika, herttua Antoine d’Orléans pakeni kotimaansa poliittisia myllerryksiä ja osti palatsin asunnokseen. Nykyään San Telmon palatsi toimii hallintorakennuksena.

sevilla_marialuisa_01


Antoine d’Orléansin leski María Luisa Fernanda de Borbón lahjoitti vuonna 1893 alueen Sevillan kaupungille yleiseksi puistoalueeksi. Ensimmäinen osa julkisesta puistosta avattiin kaupunkilaisille keväällä 1914. On siis hyvin ymmärrettävää, että puisto on nimetty María Luisan mukaan ja sieltä löytyy myös herttuatarta esittävä patsas. 

sevilla_marialuisa_02


Puisto toimi edellä mainitun maailmannäyttelyn tapahtumapaikkana, minkä vuoksi siellä riittää erilaisia rakennuksia ja vaikkapa patsaita. Viheralueen laidoilla ja sen ympäristössä on edelleen latinalaisamerikkalaisten maiden paviljonkeja. Osassa näyttävistä taloista on konsulaatteja ja joissakin toimii museoita.

sevilla_marialuisa_06


Hevoskärryt kopistelevat pitkin puistoa halkovia teitä, mutta puiden katveessa kulkee myös runsaasti pienempiä polkuja. Ostamme kioskista jäätelöt ja pysähdymme syömään niitä kaakeleilla koristellulle penkille.

sevilla_marialuisa_05


Puistossa riittää penkkien lisäksi paljon muutakin keramiikkaa, joka tuo vaihtelevia värejä vihreyden keskelle. Suihkulähteiden sammakkokoristeet ja monet muut huolitellut yksityiskohdat näyttävät hauskoilta. Joutsenet, sorsat sekä muut linnut tuntuvat viihtyvän vesialtaissa hyvin.

sevilla_marialuisa_04


Alueella on monia erilaisia vesialtaita ja suihkulähteitä, joiden solina tuntuu varsinkin hellepäivinä virkistävältä. Puisto olisi kirkkaammalla ilmalla vieläkin upeamman näköinen, mutta pilvinen sää sopii kävelykierroksellemme hyvin.

sevilla_marialuisa_10

Puiston ilmapiiri on lokakuisena iltapäivänä yllättävän trooppinen. Vihreät papukaijat meluavat puissa, hyttyset hyökkäävät sääriin ja ympärillä kohoaa mahtavia palmuja sekä muita eksoottisia kasveja. Puistoa koristavat appelsiinipuut sekä monenlaiset kukkaistutukset.

sevilla_marialuisa_08


María Luisan puistossa seikkailee paljon kissoja, joiden liikkeitä on mukava seurailla. Ne ovat hieman arkoja ja tyytyvät katselemaan muukalaisia turvallisen välimatkan päästä.

sevilla_marialuisa_03


María Luisan puiston eteläpäässä on muutamia maailmannäyttelyä varten suunniteltuja suuria rakennuksia. Kuvassa näkyvä paviljonki toimii nykyään arkeologisena museona. 

sevilla_plazaespana_04


Plaza de España ja María Luisan puisto ovat mukavia ja näkemisen arvoisia vierailukohteita Sevillassa. Aukio sykähdyttää mahtipontisuudellaan ja siisti puisto tuntuu trooppiselta keitaalta keskellä elämää sykkivää kaupunkia. Viivyimme Sevillassa kolme viikkoa syksyllä 2022. Voit lukea kaupungista laajemmin jutustani Ihastuttavan upea Sevilla.

Jatka lukemista

Espanja

Merihistoriaa Sevillassa: Torre del Oro & Nao Victoria

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Sevillalla on sisämaakaupungiksi yllättävän merellinen historia. Tutustuimme Torre del Oron merimuseoon sekä sen vieressä toimivaan löytöretkinäyttelyyn. Fernão de Magalhães lähti kuuluisalle maailmanympäripurjehdukselleen juuri näiltä laitureilta.

Sevillaa ei uskoisi karttaa katsoessa merikaupungiksi, sillä matkaa Atlantin rantaan kertyy Guadalquivir-jokea pitkin noin kahdeksankymmentä kilometriä. Kaupunkikuvassa edelleen näkyvää mahtipontisuutta ja ylellisiä palatseja saa kuitenkin kiittää nimenomaan mereltä saapuneista rikkauksista. Sevillan kultakausi sai alkunsa, kun Espanjan kuningasparin suojeluksessa purjehtinut Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492.

sevilla_torredeloro_victoria_20


Espanjalaiset alkoivat rahdata Atlantin takaa haalimiaan rikkauksia emämaahan. Liikennettä haluttiin kontrolloida niin, että kaikki Amerikasta saapuvat tavarat tulivat Espanjaan Sevillan sataman kautta. Kauppamonopolista nauttinut Sevilla vaurastui nopeasti ja siitä kasvoi yksi Euroopan suurimmista kaupungeista. Alamäki alkoi, kun entisestään kasvaneet valtamerilaivat eivät enää mahtuneet kunnolla liikkumaan Guadalquivir-jokea pitkin. Myös suuri ruttoepidemia runteli Sevillaa ja kaupungin merkitys romahti viimeistään vuonna 1717, kun kauppamonopoli siirtyi meren rannalle Cádiziin.

sevilla_torredeloro_victoria_18

TORRE DEL ORO

Sevillan halki virtaavan Guadalquivir-joen nimi on muisto ajalta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat Andalusiaa. Guadalquivir tarkoittaa yksikertaisesti suurta jokea. Virran varrella kohoava Torre del Oro -torni on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Maurit rakensivat Kultaisen tornin 1200-luvulla vartiotorniksi, josta oli helppo tähystää jokea pitkin saapuvia laivoja.

sevilla_torredeloro_victoria_15


Torre del Oron nimen alkuperästä on useampia teorioita. Nimi voi juontaa juurensa joko tornin alkuperäisestä kullankeltaisesta väristä, muinaisista kultaisista mosaiikeista tai yksinkertaisesti siitä, että rakennuksen sisällä on säilytetty aarteita. Tornia on käytetty myös vankilana. Sen ylimmät osat eivät ole maurien ajalta, vaan ne on rakennettu myöhemmin.

sevilla_torredeloro_victoria_12


Torre del Orossa toimii nykyään pieni merimuseo. Meille kerrotaan pääsymaksun olevan vapaaehtoinen, mutta maksamme mielellämme aikuisilta suositellut kolme euroa, joilla tuetaan museota ylläpitävän järjestön toimintaa. Alakerrassa esitellään tornin historiaa ja siellä on matkamuistomyymälä. Ylemmän kerroksen näyttely käsittelee Espanjan laivastohistoriaa muutamien esineiden, pienoismallien, karttojen ja maalausten avulla.

sevilla_torredeloro_victoria_11


Näyttelyn sisältö on mielenkiintoista mutta suppeaa, sillä vanhassa tornissa on vain vähän tilaa. Katselen uteliaana vitriineihin asetettuja pienoismalleja. Esillä on esimerkiksi Kolumbuksen lippulaiva Santa Maria sekä nykyaikaisempia espanjalaisia sotalaivoja.

sevilla_torredeloro_victoria_10


Tornissa kannattaa kiivetä kattotasanteelle katselemaan kaupunkinäkymiä. Maisema ei mielestäni ole muutamiin muihin Sevillan näköalapaikkoihin verrattuna mitenkään poikkeuksellisen hieno, mutta näkemisen arvoinen kuitenkin. Täällä voi miettiä menneitä aikoja ja sitä, millaisia aluksia joki on tuonut kaupunkiin. Huomio kiinnittyy parinsadan metrin päässä häämöttävään vanhaan alukseen, joka on kuin muisto menneiltä vuosisadoilta.

sevilla_torredeloro_victoria_14

ESPACIO EXPLORATERRA & NAO VICTORIA

Torre del Oron huipulta näkynyt alus on kopio löytöretkeilijä Fernão de Magalhãesin käyttämästä Nao Victoriasta. Sana nao viittaa purjelaivan tyyppiin, joka on suomeksi karakki. Karakit olivat ensimmäisiä laivoja, jotka kantokykynsä ja vakautensa ansiosta soveltuivat vaativille valtamerimatkoille. Portugalilaiskapteeni lähti juuri näiltä samoilta Guadalquivirin rannoilta elokuussa 1519 kuuluisalle löytöretkelleen, joka tunnetaan historian ensimmäisenä maailmanympäripurjehduksena. Reissusta tuli raju seikkailu, josta kerrotaan laiturin vierestä löytyvässä Espacio Exploraterra -näyttelyssä.

sevilla_torredeloro_victoria_02


Perhelippu näyttelyyn ja Nao Victoria -alukseen maksoi käyntimme aikaan marraskuussa 2022 viisitoista euroa, mutta hinnat näyttävät sen jälkeen hieman nousseen. Ajankohtaiset tiedot voi tarkistaa museon virallisilta nettisivuilta. Tämäkään näyttely ei ole valtavan suuri, mutta se on siisti ja tyylikkäästi toteutettu. Pidän siitä, kuinka näyttelyn kuvaama merimatka etenee aikajanalla alusta kohti päätöstään. Matkaa havainnollistetaan esimerkiksi pienoismallien, videoiden ja karttojen avulla. Reissu olisi kenties vieläkin suuremman näyttelyn arvoinen.

sevilla_torredeloro_victoria_13


Portugalilainen Fernão de Magalhães kunnostautui sotimalla ympäri maailman meriä synnyinmaansa lipun alla. Hän sai idean uuden merireitin etsimisestä länteen, erityisesti arvokkaiden mausteiden hankkimista varten. Kun Portugalin kuningas ei lämmennyt idealle, tarjosi Magalhães palveluksiaan verivihollisen Espanjan hoville.

sevilla_torredeloro_victoria_03


Espanjan nuori kuningas Kaarle innostui ajatuksesta ja varusti vaaralliselle matkalle viisi laivaa, joiden päämääränä olivat Maustesaaret eli Molukit. Merille lähti museossa esitettyjen tietojen perusteella 245 miestä, joidenkin muiden lähteiden mukaan hieman enemmän. Suurin osa oli espanjalaisia, mutta mukana oli myös yhdeksän muun maan kansalaisia.

sevilla_torredeloro_victoria_04


Magalhãesin löytöretken vaiheista on esitetty hieman vaihtelevia tulkintoja, joista uskottavimmat perustuvat mukana seilanneen italialaisen seikkailijan Antonio Pigafettan päiväkirjaan. Matkaa sävyttivät monenlaiset viivästykset, muonavaraston hupeneminen, retkikunnan sisäiset kapinat sekä keripukin kaltaiset piinalliset sairaudet. Merimiehiä kuoli tai jäi muuten matkan varrelle monesta eri syystä. 

sevilla_torredeloro_victoria_09


Siirrymme kertaamaan historiaa Nao Victoria -aluksen kopioon, joka kelluu suurin piirtein samalla paikalla mistä alkuperäinen laiva lähti reilut viisisataa vuotta sitten kuuluisalle matkalleen. Victoriasta valmistettiin ensimmäinen kopio vuoden 1992 Sevillan maailmannäyttelyä varten. Sillä myös tehtiin vuosina 2004–06 alkuperäistä reittiä seurannut kokonainen maailmanympärimatka. Pääsemme nyt vierailemaan toiseen kopioon, joka valmistui keväällä 2020 maailmanympäripurjehduksen 500-vuotisjuhlia varten. Kopiot on pyritty toteuttamaan alkuperäisten piirustusten mukaan ja niissä on myös käytetty mahdollisimman aitoja rakennusmateriaaleja.

sevilla_torredeloro_victoria_01


Tutkimusmatka eteni Atlantin yli Etelä-Amerikkaan. Retkikunta löysi erinäisistä haasteista huolimatta nykyään Magalhãesinsalmena tunnetun väylän Etelä-Amerikan kärjen ja Tulimaan välistä uudelle merialueelle. Heikoista tuulista turhautunut Magalhães nimesi vastaan tulleen suuren vesistön Tyyneksimereksi. Tässä vaiheessa yksi laivoista oli jo kärsinyt haaksirikon, ja toinen karannut omin lupineen kotimatkalle Eurooppaan. Tyyni valtameri osoittautui suuremmaksi kuin Magalhães osasi kuvitella, joten sen ylittämiseen kului huomattavasti odotettua kauemmin aikaa.  

sevilla_torredeloro_victoria_07


Matka sai dramaattisia käänteitä nykyisin Filippiineihin kuuluvassa saaristossa, jonka alkuperäisasukkaita Magalhães joukkoineen käännytti kristinuskoon. Kaikki heimopäälliköt eivät innostuneet uusista tavoista ja seurasi taistelu, jossa Fernão de Magalhães sai surmansa. Laivasto siirtyi baskikapteeni Juan Sebastián Elcanon komentoon. Miehistö oli tässä vaiheessa huvennut jo niin harvalukuiseksi, että heikkokuntoisin laiva Concepción päätettiin polttaa ja jatkaa reissua kahden aluksen voimin.

sevilla_torredeloro_victoria_06


Elcano saapui monien vaiheiden jälkeen Maustesaarille, jotka tunnetaan nykyisin Indonesiaan kuuluvina Molukkeina. Miehistö sai hankittua vaihtokaupoilla todella arvokkaan lastin neilikkaa, kanelia sekä muita mausteita, minkä jälkeen oli aika palata Espanjaan. Ainakin osa tutkijoista on sitä mieltä, ettei matkan alkuperäisenä tarkoituksena ollut kiertää maapalloa, vaan palata Maustesaarilta tulomatkalla käytettyä reittiä pitkin takaisin.

sevilla_torredeloro_victoria_08


Kahdesta jäljellä olleesta laivasta Trinidadissa oli vuotoja, joten loppumatkalle lähdettiin pelkällä Victorialla. Elcano valitsi länteen päin johtavan reitin, vaikka se sisälsikin portugalilaisten muodostaman vaaran. Näitä merialueita hallinneet portugalilaiset olivat pyrkineet sabotoimaan espanjalaisten matkaa alusta lähtien. Maat olivat jo valmiiksi huonoissa väleissä ja varsinkin Magalhãesin loikkaaminen vihollisleiriin koettiin äärimmäisenä loukkauksena.  

sevilla_torredeloro_victoria_21


Ruoanpuute pakotti Elcanon rantautumaan portugalilaisten hallitsemalle Kap Verdelle, josta laivaan saatiin peitetarinan avulla lastattua hieman syötävää. Portugalilaiset saivat kuitenkin selville mistä retkikunnasta oli todellisuudessa kysymys, minkä seurauksena osa miehistä vangittiin ja loput onnistuivat pakenemaan Victorian kyydissä merelle.

sevilla_torredeloro_victoria_19


Lopulta kolmen vuoden mittaiseksi venynyt seikkailu päättyi kallisarvoisessa maustelastissa takaisin tänne Gualdalquivirin rannalle Sevillaan syyskuussa 1522. Perille asti selvisi kahdeksantoista reissussa pahasti rähjääntynyttä miestä, kuten Juan Sebastián Elcano laivan kapteenina sekä Antonio Pigafetta arvokas matkapäiväkirja kainalossaan. Elcanon tutkimusmatkat jatkuivat Sevillaan paluun jälkeenkin, ja hän menehtyi merellä vain paria vuotta myöhemmin. Elcano oli muuten kotoisin viehättävästä baskikylästä Getariasta, jossa vietimme pari viikkoa keväällä 2016. 

sevilla_torredeloro_victoria_05


Uusi kopiolaiva on varsin kliininen ja siitä puuttuu historiallinen rosoisuus, mutta alusta on silti kiva tutkia hetken aikaa. Kiipeilemme eri kansille ja mietimme, millaista tällaisella laivalla olisi vaikkapa kovassa aavalle merelle iskeneessä myrskyssä. Karakilla purjehtiminen ei ole ollut mikään huviristeily ja kun Victorian alkuperäiseen miehistöön kuului 45 jäsentä, saattoi jossain vaiheessa tuntua ahtaaltakin.

sevilla_torredeloro_victoria_16


Nao Victoria -alus, löytöretkestä kertova näyttely sekä historiallinen Torre del Oro ovat mukavia vierailukohteita Sevillassa. Näitä paikkoja varten ei tarvitse varata kovin paljoa aikaa, mutta tarjolla on tehokkaasti tiivistetty annos merenkulun historiaa.

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja