Seuraa somessa

Espanja

Luolien ja merimaisemien Nerja

Julkaistu

-

Rantakaupunki Nerja on miellyttävä yhdistelmä rentoa lomatunnelmaa ja espanjalaista elämänmenoa. Tutustuimme suuriin tippukiviluoliin ja vanhankaupungin kujiin sekä ihailimme maisemia Balcón de Europan näköalatasanteelta.

Aloitamme päiväretkemme Nerjan tippukiviluolilta, jotka sijaitsevat muutaman kilometrin päässä keskustasta. Nähtävyydestä saa kiittää viittä paikallista koulupoikaa, jotka löysivät luolat jahdatessaan lepakoita tammikuussa 1959. Luolat ovat suosittu vierailukohde ja niiden yhteydessä toimii esimerkiksi ravintola sekä matkamuistomyymälä.


Pääsemme sujuvasti sisään, sillä ostimme pääsyliput ennakkoon luolan virallisilta nettisivuilta. Koronapandemia näkyy sen verran, että ovella suoritetaan pikainen kuumemittaus ja kasvomaskin käyttäminen on pakollista.


Kierroksen alkuvaiheessa kuljetaan melko matalissa luolissa, joissa voi ihailla luonnon luomia mielikuvituksellisia muotoja. Matkailijoita varten tehty kävelyreitti on selkeä ja hyväkuntoinen, mutta mukavat kengät ovat monien portaiden vuoksi hyödylliset. Tilaa on koko ajan runsaasti, joten ahtaan paikan kammon iskemistä ei tarvitse pelätä.


Nerjan luolien suosion salaisuus paljastuu hieman myöhemmin, kun saavumme todella korkeaan saliin. Tuntuu kuin edessä avautuisi maanalainen satumaailma. Tähän ympäristöön voisi helposti kuvitella vaikkapa Tolkienin kertomuksista tuttuja Morian kääpiöitä. Valaistus on toteutettu tyylikkäästi. Kirkkautta on riittävästi, mutta luolan hämyinen tunnelma on silti säilynyt.


Valokuvat eivät tee oikeutta Nerjan luolien mahtavuudelle. Luolastosta löytyy jopa maailman suurimmaksi mainittu stalagmiitin ja stalaktiitin muodostama pylväs. Paksulla muodostelmalla on korkeutta noin 32 metriä. Sitä ja montaa muutakin ihmettä tekee mieli jäädä ihailemaan hetkeksi kaikessa rauhassa.


Meiltä kuluu luolassa noin kolme varttia. Tuossa ajassa ehtii kävellä koko kierroksen ilman kiirehtimistä ja pysähtyä välillä ihmettelemään tippukivien yksityiskohtia. Nerjan luolat ovat hieno nähtävyys, jossa kannattaa Aurinkorannikolla liikkuessa poiketa. Ne eivät yllä aiemmin Sloveniassa näkemiemme Postojnan tai Škocjanin luolien tasolle, mutta kutsuvat silti elämykselliselle kierrokselle maanalaiseen maailmaan.


Nerjan luolien hyviin puoliin kuuluu, että niissä saa ainakin näin korona-aikaan liikkua täysin omaan tahtiin. Valokuvaus on sallittua ilman salamavaloa. Käyntimme aikana on myös miellyttävän väljää, vaikka käytävillä kulkeekin jonkin verran ihmisiä. Luolissa on yllättävän lämmin ja sisällä pärjää samoissa kesävaatteissa kuin ulkonakin.


Palaamme auringonpaisteeseen ja jatkamme matkaa kohti Nerjan keskustaa. N340-tien sillalla täytyy pysähtyä katsomaan suurta akveduktia, Acueducto del Águilaa. Näyttävä rakennelma pystytettiin 1800-luvulla kuljettamaan vettä lähistöllä toimineen sokeritehtaan myllylle. Tehtaasta on jäljellä rauniot, joita uteliaat rappioromantikot voivat käydä tutkimassa.


Suunnistan navigaattorin avustamana Plaza de Españan alle rakennettuun parkkihalliin. Sijainti on vanhaankaupunkiin tutustumisen kannalta mainio, sillä maan pinnalle noustessa ollaan heti keskellä Nerjan kiinnostavinta osaa. Meillä alkaa olla jo hieman nälkä, joten syömme Plaza de Españan laidalla muutamia tapaksia. Ravintola Hermeksen terassi on miellyttävän väljä sekä varjoisa. Ravut ja muut merenelävät maistuvat koko perheelle, vaikka toisaalta esimerkiksi mustekalarenkaat eivät juuri eroa siitä mitä kotikaupan pakastealtaasta löytyy.


Heti kulman takaa löytyy Nerjan tunnetuin aukio Plaza Balcón de Europa. Palmut, valkeat rakennukset ja kirkas auringonpaiste sopivat täydellisesti lomatunnelmaan. Ihmiset istuvat penkeillä nauttimassa päivästä ja kuuntelemassa puissa majailevien vihreiden papukaijojen mölyämistä.


Balcón de Europa on tyylikäs näköalatasanne, joka työntyy vanhastakaupungista merelle. Koska se pistää täältä mantereen laidalta kohti Afrikkaa, sai se aikoinaan nimen Euroopan parveke.


Nimen keksijä on ainakin tarinan mukaan kuningas Alfonso XII, joka kävi Nerjassa tuhoisan maanjäristyksen jälkeen vuonna 1885. Monarkin pronssipatsas nojailee vierailun muistoksi edelleen Balcón de Europan kaiteeseen. Lähistöllä on myös Nerjan luolat löytäneiden poikien kunniaksi pystytetty pieni muistomerkki.


Balcón de Europalla on helppo viipyä pitkään nautiskelemassa lämpimästä syyspäivästä ja leppoisasta tunnelmasta. Mekin ostamme monen muun maisemien ihailijan tapaan jäätelöt. Valinnanvaraa riittää, sillä näköalapaikan takana on kolmen vierekkäisen jäätelöbaarin houkutteleva rivistö.


Meri kimaltaa kauniin värisenä ja läheisillä uimarannoilla riittää auringonpalvojia. Nerjassa on yhden pitkän hiekkarannan sijasta monta pientä poukamaa. Aivan Balcón de Europan vieressä on kuvassa näkyvä Playa Calahonda sekä vastakkaisella puolella Playa el Salón. Suosittu Playa de Burriana löytyy hieman syrjempää.


Nerjan vanhakaupunki tulee parhaiten tutuksi kävelemällä. Kiertelemme hieman eri suuntiin ja näemme monta kaunista kujaa, joissa riittää tutkittavaa joksikin aikaa. Ravintoloita näkyy paljon ja niiden tason voisi kuvitella melko vaihtelevaksi, sillä turistivetoisten kuppiloiden lisäksi on varmasti myös laatupaikkoja.


Rannan lähistöllä on turistista tunnelmaa rihkamapuoteineen ja kiertävine kaupustelijoineen. Matkamuistoja on myynnissä paljon, mutta kujilta löytyy myös esimerkiksi vaatteita, kenkiä ja laukkuja tarjoavia liikkeitä. Ilmapiiri on leppoisa ja kaunis katukuva miellyttää silmää. Sisämaan puolelta löytyy arkisempia kortteleita, joissa sielläkin on vallalla perinteinen andalusialainen arkkitehtuuri.


Päivän teemaksi on kovaa vauhtia muodostumassa herkuttelu, sillä pysähdymme vielä Balcón de Europan vieressä toimivaan Anahi-kahvilaan. Tarjolla on tietenkin perinteisiä espanjalaisia churroja eli uppopaistettuja munkkien sukulaisia. Niillä kelpaa herkutella pienellä näköalaterassilla, josta onnistumme saamaan vapaan pöydän.


Kahvilan kaiteen takana näkyy Playa Calahonda sekä kirkkaana kimmeltävä Välimeri. Suklaakastikkeeseen upotetut churrot sulavat suussa, mutta kovin usein näitä herkkuja ei kannattane syödä. Onneksi vain kokki tietää käytetyn rasvan määrän.


Käymme Nerjassa matkamme aikana vielä toistekin, kiertelemme kujilla, ihailemme merta ja syömme meksikolaisessa ravintolassa. Nerja onnistuu olemaan yhtä aikaa sekä suosittu lomakohde että viihtyisä espanjalainen kaupunki. Andalusian kaupungit muistuttavat enemmän tai vähemmän toisiaan ja itselleni Nerja tuo mieleen lähinnä Marbellan, josta pidin viisi vuotta sitten tekemällämme matkalla.


Nerja sijaitsee Espanjan Aurinkorannikon itäreunalla reilun viidenkymmenen kilometrin päässä Málagasta. Nerjan-vierailuun kannattaa yhdistää myös lähistöltä löytyvä Frigiliana, josta kirjoitin jo aiemmin postauksen Häikäisevän kaunis Frigiliana.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Tuo luola kuulosti erittäin kivalta kohteelta! Muutenkin tykkään paljon luolista ja olisinkin kysynyt, että miten tuo vertautui noihin Slevenian luoliin, Postojnaan tai Škocjaniin, mutta ei siis aivan pärjännyt niille. Ne olivat kuitenkin niin upeita, että vaikka ei aivan niiden upeuteen yllä, on kyse silti varmasti ns. aivan pakollisesta nähtävyydestä.

    • Mika / Lähtöportti

      28.11.2021 at 14:23

      Nerjan luolissa kannattaa ilman muuta käydä, jos Aurinkorannikolla liikkuu! Postojna ja Škocjan ovat silti jääneet mieleen vielä suurempina ja ihmeellisempinä kokonaisuuksina. Nerja oli siis noihin Slovenian luoliin verrattuna sillä lailla erilainen vierailukokemus, että sai liikkua omaan tahtiin, ottaa valokuvia (Škocjanissa kielletty) ja sisällä oli myös lämpimämpää.

  2. Jenni / Unelmatrippi

    28.11.2021 at 15:13

    Nerjan tippukiviluolat ovat ehdottomasti listalla sitten, kun joskus Nerjaan päädymme. Aika isolta kokonaisuudelta tuo luolasto näyttää valokuviesi perusteella. Postojna tuntui niin valtavalta, että siihen verrattuna tietysti moni paikka on pienempi. Hienon näköistä näyttää silti olevan myös Nerjan luolissa! Tästä kirjoituksesta tuli jälleen piirun verran kovempi ikävä Espanjaan. Edellisestä käynnistä on jo ihan liian kauan. 🙁

    • Mika / Lähtöportti

      29.11.2021 at 13:23

      Nerjan luolissa riittää kyllä ihmeteltävää, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa! Ei ole oikeastaan yhtään reilua verrata Slovenian luoliin, sillä vaikka on Postojnaa vaatimattomampi, voi luola olla silti todella upea 😀 Toivottavasti pääsette pian Espanjaan! 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä. 

Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

teneriffa_anaga_08


Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

teneriffa_anaga_04


Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

teneriffa_anaga_07


Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

teneriffa_anaga_06


On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

teneriffa_anaga_09


Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

teneriffa_anaga_05


Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

teneriffa_anaga_12


Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

teneriffa_anaga_11


Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

teneriffa_anaga_13


Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

teneriffa_anaga_10


Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

teneriffa_anaga_16


Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

teneriffa_anaga_14


Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

teneriffa25_anaga_02


Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

teneriffa_anaga_17

  
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

teneriffa_anaga_15


Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille. 

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.

Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

teneriffa_teide_04


Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

teneriffa_teide_18


Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

teneriffa_teide_16


Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

teneriffa_teide_19


Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

teneriffa_teide_15


Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

teneriffa_teide_09


Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

teneriffa_teide_17


Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

teneriffa_teide_14


Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

teneriffa_teide_13


Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

teneriffa_teide_11


Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

teneriffa_teide_12


Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

teneriffa25_teide_01


Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

teneriffa_teide_10


Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

teneriffa_teide_07


Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

teneriffa_teide_06


Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

teneriffa_teide_20


Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

teneriffa_teide_05


Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja