Espanja
Leppoisa viikko Frigilianan laaksossa ja kylällä
Palasimme marraskuussa kolmen sukupolven voimin entuudestaan tuttuun Frigilianan laaksoon. Nautimme kiertelystä Andalusian kenties kauneimman kylän kujilla, mutta parasta olivat pitkät kävelyretket sekä rentoutuminen viihtyisässä laaksossa.
* Sisältää mainoslinkkejä
Vietimme viime syksynä Espanjassa kuusi viikkoa, joista viimeisen Frigilianassa. Kaunis kylä oli tuttu jo edelliseltä vuodelta ja se osoittautui täydelliseksi paikaksi päättää tämänkertainen oleskelumme Andalusian auringon alla. Tuntui mukavalta palata reissun lopuksi tuttuun ja mieluisaan paikkaan, koska epäilimme jo etukäteen, ettei viimeiselle viikolle riitä suurta intoa nähtävyyksillä kiertelyyn. Ohjelmassa oli joka tapauksessa myös hieman etätöitä ja lapsilla koulutehtäviä. Arviomme osui oikeaan ja nautimmekin olostamme Frigilianan laaksossa suuria retkiä kaipaamatta. Frigiliana sijaitsee reilut viisikymmentä kilometriä Málagan itäpuolella ja lentokentälle ajaa noin tunnissa.
Vaikka Frigiliana löytyykin aivan Aurinkorannikon tuntumasta ja rannalle Nerjaan on vain muutama kilometri, tuntuu ilmapiiri mukavan seesteiseltä. Kylään kyllä saapuu useampi bussilastillinen turisteja päivittäin, mutta marraskuiset arkipäivät ovat kesäsesonkiin verrattuna varsin hiljaisia. Meille Frigiliana ei sitä paitsi tarkoita pelkkää valkoisten talojen muodostamaa kylää, vaan ennen kaikkea asutuskeskuksen vieressä levittäytyvää laaksoa.
Majoitumme viikoksi viehättävään Casa Las Piedrasiin, jossa appivanhempani ovat yöpyneet jo muutamaa vuotta aiemmin. Taloa on tuon jälkeen laajennettu niin, että tarjolla on nyt kolme makuuhuonetta ja sopivasti tilaa kuudelle yöpyjälle. Sisätilat eivät ole mitenkään ylelliset tai valtavan suuret, mutta ne ovat siistit ja tuntuvat kodikkailta. Asunnon vaatimattomin osa lienee toinen alakerran makuuhuoneista, koska siitä ei ole lainkaan ikkunaa ulos, mutta asia ei tunnu lapsia suuremmin haittaavan.
Parasta Casa Las Piedrasissa on huolella viimeistelty piha-alue sekä täydellinen maisema vastarinteellä loistavaan valkoiseen kylään. Tätä näkymää voi unohtua ihailemaan kaikkina vuorokaudenaikoina, sillä se näyttää erilaiselta kirkkaassa päivänvalossa, auringonlaskun pastelliväreissä tai täysikuun loistaessa taivaalla.
On mukavaa syödä aamupalaa terassilla ja tähystää hämyisellä merellä seilaavia laivoja tai katsella vuorten takana liikkuvia pilviä. Yhtä lailla iltaisin kelpaa nauttia viinilasillinen kylän valojen syttymistä seuraillen.
Maisemaa ihaillessa voi seurailla laakson verkkaisia tapahtumia, kuten vahtikoirien haukkumista tai autojen hidasta etenemistä kapeita teitä pitkin. Myös Casa Las Piedrasiin johtava tie on sikäli haasteellinen, ettei viimeisten vajaan parin kilometrin matkalla ole juurikaan tilaa vastaantulijoille. Jommallekummalle autolle täytyy aina keksiä jonkinlainen väistämispaikka, mikä onnistuukin joka kerta sujuvasti ja sopuisasti. Liikennettä ei onneksi ole kovin paljon.
Piha-alueen suunnittelussa on nähty vaivaa, sillä eri tasoilla on pieniä istuskelupaikkoja. Uima-altaan vesi tuntuu marraskuussa jo turhan viileältä, mutta houkuttelee varmasti eri lailla helteisempään aikaan. Pihalta löytyy myös esimerkiksi grillikatos jääkaappeineen.
*Voit varata Casa Las Piedrasin Booking.comin sivuilta, joilta löytyy runsaasti majoitusvaihtoehtoja ympäri Espanjaa sekä joka puolelta maailmaa.
Frigilianan laakso on mukava paikka majoittumiseen, jos rauhallinen ympäristö ja upeat vuoristomaisemat kuulostavat houkuttelevilta. Merellekään ei ole kuin muutama kilometri. Nautin suuresti kävelylenkeistä, joita teemme useampana iltapäivänä ympäri laaksoa. Seudulla risteilevillä pikkuteillä on jyrkkiä mäkiä, mutta välillä saa taivaltaa tasamaallakin.
Monet laakson taloista näyttäisivät nimikylteistä päätellen olevan ulkomaalaisten omistuksessa. Aiemmin Álorasta vuokraamamme huvilan isäntä valitteli Frigilianan olevan lähes kokonaan ulkomaalaisten hallussa, mutta hän taisi hieman kärjistää asiaa. Ulkomaalaisten osuus on tilastojen mukaan noin kolmannes, ja kylän kaduilla kulkevista koululaisista päätellen täällä asuu paljon espanjalaisia perheitä. Koulun ohittavalla tiellä on aina iltapäivisin liikennepoliisia vaativa suuri hässäkkä, kun lapsia haetaan kotiin.
Kävelylenkit venähtävät helposti useamman tunnin mittaisiksi. Frigilianan keskustan valkeat talot ovat useimmiten näkyvissä ja niitä saa ihailla sekä laakson pohjalta että korkeilta kukkuloilta. Kylä jakautuu vasemmalla olevaan vanhaan osaan sekä oikealle jäävään uuteen puoleen.
Vuokraamamme talon lähistöllä laiduntaa muutamia hevosia, jotka tulevat viikon aikana tutuiksi. Hevoset ilmaantuvat välillä aivan talomme viereen ja joskus paikalliset maajussit ratsastavat laulellen pihamme ohitse. Vaikka turismilla taitaa tienata paremmin, ei perinteisiäkään elinkeinoja ole vielä kokonaan hylätty. Kohtaamme parilla lenkillämme iäkkään vuohipaimenen, joka katselee laumaansa kiviportailla istuen. Aamuisin saattaa kuulla kukon kiekumista, maaseudulla kun ollaan.
Retkien varrella voi pysähtyä katselemaan mitä kaikkea laaksossa viljellään. Seutu lienee otollinen hedelmien kasvattamiseen, koska teiden varsilla riittää granaattiomenoita, mangoja, avokadoja sekä erilaisia sitrushedelmiä. Vastaan tulee myös oliivipuita ja viiniköynnöksiä. Pari maahan pudonnutta hedelmää voi ottaa hyvällä omallatunnolla maistiaisiksi. Granaattiomenoita näyttää räjähdelleen puiden oksille ilman, että niitä olisi kukaan kiinnostunut poimimaan.
Sää pysyy useimmiten aurinkoisena, mutta teen yhden lenkin pilvisenäkin päivänä, jolloin maisemassa on tavallista enemmän harmaan sävyjä. Sateen raikastama ilma tuntuu viileältä ja pidän siitä, kuinka tunnelmassa on jotain hyvin arkista. Jostain syystä juuri tällaisina hetkinä tuntuu melkein siltä kuin asuisimme Espanjassa, vaikkemme todellisuudessa kovin pitkään viivykään. Näen lenkilläni edellisvuoden lomatalomme *Casa Santiagon, jossa viihdyimme myös hyvin. Näiltä seuduilta löytyisi paljon erilaisia patikointireittejä, joista minua kiinnostaisi erityisesti polku pieneen Acebuchalin kylään. Se jää kuitenkin odottamaan jotakin tulevaa vuotta.
Casa Las Piedrasilta on suorinta tietä parin kilometrin kävelymatka Frigilianan keskustaan, mutta lähes koko taival on melko jyrkkää ala- tai ylämäkeä. Kylällä on hauska poiketa pidempienkin kävelyretkien varrella ja syödä vaikka jäätelöt, joiden voimalla jaksaa kiertää eri reittiä takaisin päin.
Frigilianassa on aina torstaiaamupäivisin markkinat, joihin mekin käymme tutustumassa. Kolmen kulttuurin aukiolla järjestettävä tapahtuma on melko pienimuotoinen, emmekä löydä mitään ostettavaa. Tarjolla olisi kyllä monenlaisia vaatteita, kenkiä, käsitöitä, joitakin elintarvikkeita sekä kirpputoritavaraa.
Frigilianan vanhassa osassa on aina ilo käväistä, sillä kujat ja rakennukset on puunattu virheettömän kauniiseen kuntoon. Osumme yleensä paikalle hyvin hiljaisina hetkinä, jolloin jopa pääväylä Calle Real on miltei autio pienemmistä kujista puhumattakaan. Kesäsesongilla ja muulloinkin viikonloppuisin ihmismäärä saattaa olla aivan toisenlainen. Kyläkokemuksemme tuntuu paljon arkisemmalta kuin vuotta aiemmin, jolloin Frigiliana oli meille täysin uusi ja ihmeellinen nähtävyys.
Frigilianan kujien varsilla on joitakin putiikkeja, taidegallerioita ja ravintoloita, mutta turismi ei ole pilannut katukuvaa mitenkään liiaksi. Varsinkin kylän yläosaan kiipeämällä pääsee entistä hiljaisemmille kujille. Osa ravintoloistakin on laittanut jo lapun luukulle talvikauden ajaksi.
Löydämme sekä edellisvuodelta tuttuja paikkoja että muutamia meille uusia kujia ja sisäpihoja. Kukkaistutuksia on paljon ja seinustoilla näkyy muitakin hauskoja pikku yksityiskohtia.
Kehuin Casa Las Piedrasilta Frigilianaan päin avautuvaa maisemaa, mutta näkymät ovat mainiot myös kylältä katsottuna. Kolmen kulttuurin aukio erottuu Frigilianan uudemman osan edustalla ja vehreät kukkulat näyttävät jatkuvan merelle saakka.
Emme pidä kujakierroksillamme kiirettä, sillä marraskuun helle hellii ihoa ja portaita kiivetessä tulee nopeasti hiki pintaan. Valokuvaaminen on hyvä syy pysähdellä kerta toisensa jälkeen. Tiedän ottaneeni samanlaiset kuvat jo edellisenä syksynä, mutta näin täydellisen kauniissa paikassa on vaikea hillitä itseään ja olla ikuistamatta silmiä hiveleviä näkymiä. Kuvia kertyy nopeasti kymmenittäin.
Valokuvausinnostusta voi hillitä istahtamalla hetkeksi paikoilleen. Kahvila Woo Woon terassilla ei ole montaa paikkaa, mutta ne kaikki ovat ohi kulkiessamme tyhjillään. Tähän on hyvä pysähtyä nauttimaan kahvista ja katselemaan satunnaisia ohikulkijoita.
Emme ole juurikaan tutustuneet Frigilianan ravintolatarjontaan, koska olemme syöneet yleensä anopin valmistamaa ruokaa tai aterioineet kauemmas tehdyillä retkillä. Kokeilemme nyt kehuttua Las Chinas -ravintolaa, jonka ruoat jäävät yllättävän keskinkertaisiksi. Kadun varteen pystytetty muovikatos ei ole kovin tyylikäs illallisympäristö, mutta palvelu kääntää kokemuksen positiiviseksi. Keskeisellä paikalla sijaitseva Virtudes on sen sijaan miellyttävä yllätys, sillä epäilimme baariravintolaa turistirysäksi. Ajattelimme pysähtyä vain juomille, mutta syömmekin lopulta kelpo aterian. En tiedä muuttuisiko mielipide näistä ravintoloista uusintavierailulla puoleen tai toiseen.
Teimme jo edellisenä vuonna retket Nerjaan, Cómpetaan, Málagaan sekä Alpujarran vuoristokyliin, joten meistä ei tunnu, että lähiympäristössä olisi nyt pakollisia käyntikohteita. Ajattelin kyllä vierailla ainakin viehättävältä vaikuttavassa Almuñécarissa, mutta retki jää suunnitelman asteelle. Lähdemme kuitenkin päiväretkelle läheiseen Torroxiin, joka koostuu vanhasta sisämaakylästä Torrox Pueblosta sekä rannalta löytyvästä Torrox Costasta. Pueblosta löytyy tovin etsiskelyn jälkeen hyvinkin ihastuttava vanhojen talojen ympäröimä hiljaisten kujien labyrintti, joka on hieman rosoisempi kuin täydellisyyteen hiottu Frigiliana.
Torrox Costalla on puolestaan leppoisan kiireetöntä lomatunnelmaa rantabaareineen. Emme varsinaisesti kaipaa rantalomaa, mutta lyhyt vierailu merta reunustavalla kävelykadulla tuntuu miellyttävältä. Torroxista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Käväisemme myös Nerjassa, jonne ei ole Frigilianasta kuin kuutisen kilometriä. Synkät pilvet ja viileä merituuli laimentavat tunnelmaa, joka oli edellisen syksyn vierailullamme huomattavasti kesäisempi. Käymme edellisvuoden tapaan syömässä lasten suosikkiravintolassa Cielito Lindossa, jonka kliseisen meksikolainen sisustus on oikeastaan aika hauska. Kyseessä ei ole mikään huippuravintola, mutta fajitakset tuovat kaivattua vaihtelua espanjalaisiin aterioihin.
Nerjassa täytyy totta kai käydä Balcón de Europa -näköalatasanteella katselemassa rannikon maisemia. Syömme jäätelöt, vaikkei keli kovin kesäiseltä tunnukaan. Kuusi viikkoa on sujunut Espanjassa uskomattoman nopeasti ja ilahduttavan aurinkoisessa säässä. Viileä tuuli muistuttaa, että alkaa olla jo aika palata kohti hyistä kotimaata.
Lue myös ensimmäisestä Frigilianan-matkastamme kertova juttu Häikäisevän kaunis Frigiliana. Espanjan-syksymme aiemmista viikoista voi lukea jutut Andalusian maaseudun tunnelmaa Álorassa ja Ihastuttavan upea Sevilla.
Jokaisella kaupungilla on oma rytminsä. Monen muun andalusialaisen kaupungin tapaan Sevilla sykkii flamencon tahtiin, sillä onhan se tämän taiteenlajin syntysijoja. Tutustuimme Sevillan flamencomuseoon sekä kävimme katsomassa kaksi esitystä.
Vietimme syksyllä 2022 kolme viikkoa Sevillassa, jolloin kaupunki ehti tulla jo varsin tutuksi. Ihastuin Andalusian pääkaupungin tunnelmaan, ravintolatarjontaan, kauniiseen arkkitehtuuriin, nähtävyyksiin ja kävelyihin Guadalquivir-joen rannalla. Kävin monessa jalkapallo-ottelussa, mutta tutustuimme myös toiseen paikalliseen intohimon kohteeseen. Flamenco on sevillalaisilla verissä. Keskustan aukioilla saattaa toisinaan nähdä turisteja viihdyttäviä tanssijoita, mutta välillä kuppiloiden edustalta kantautuu myös ihan spontaania taputusta ja sielukasta laulua. Aiheeseen voi syventyä tarkemmin vaikkapa flamencomuseossa ja erilaisia tanssiesityksiä järjestetään totta kai ympäri Sevillaa.
Museo del Baile Flamenco
Sevillan flamencomuseo mainostaa olevansa ainutlaatuinen maailmassa. Sen perustaja Cristina Hoyos on lukuisia kertoja palkittu sevillalainen tanssijalegenda, jonka uran tähtihetkiin kuuluu esiintyminen vuoden 1992 Barcelonan olympialaisten avajaisissa ja päättäjäisissä. Museossa on pysyvän näyttelyn lisäksi myös vaihtuvia näyttelyitä. Näemme aluksi seinälle heijastettuja flamencoesityksiä, joita voi katsella parissa eri huoneessa. Esillä on myös jonkin verran flamencopukuja, mutta kokoelma voisi olla paljon laajempikin. Ylimmässä kerroksessa on aiheeseen liittyviä tauluja, muutamia muita esineitä sekä toimistotiloja.
Musiikista ja tanssista koostuva flamenco syntyi Andalusiassa mahdollisesti 1400-luvulla, mutta koska vanhimmat aiheeseen liittyvät kirjalliset lähteet ovat vasta paljon myöhemmältä ajalta, on flamencon varhaishistoriasta vain vähän varmaa tietoa. Itse haluan uskoa tarinaan flamencon syntymisestä Sevillassa Trianan kaupunginosan romaniyhteisön iltanuotioiden äärellä, mutta tämä lienee vain osa totuutta. Sevillan lisäksi myös ainakin Granada ja Jerez pitävät itseään flamencon kotikaupunkina. Romanien vaikutus flamencon syntyyn oli erittäin suuri, mutta mukaan on tarttunut piirteitä myös kahden muun Etelä-Espanjassa vainotuksi joutuneen kansan, maurien ja juutalaisten, kulttuurista.
Flamenco nousi suureen suosioon 1800-luvun puolivälissä, jolloin sitä esittivät sekä romanit että andalusialaiset. Suosio on vaihdellut eri aikakausina ja nykyään keskustellaan muun muassa siitä, miten turisteille järjestettävät esitykset vaikuttavat flamencon tulevaisuuteen. Flamencoon kuuluu runsaasti erilaisia tyylilajeja, ja yleensä turisteille suunnattu versio onkin vain yksi osa hyvin monisäikeistä flamencokulttuuria. Aidosta ja oikeasta tyylistä riittää mielipiteitä, mutta ainakin turistinäytökset pitävät flamencon tehokkaasti suuren yleisön tietoisuudessa. Flamenco on päässyt Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ja se on tärkeä osa espanjalaista kulttuuria.
Siististi toteutettu museo on viihdyttävä kokonaisuus, joka huokuu flamencon henkeä. Toisaalta näyttelyt ovat melko suppeita, emmekä koe mitenkään erityisiä elämyksiä. Meille riittääkin museoon tutustumiseen vain vajaa tunti. Alakerrassa järjestetään kolme tanssiesitystä joka ilta, joten Museo del Baile Flamenco olisi varmasti hyvä paikka myös flamencon katseluun. Emme kuitenkaan yhdistä museovierailua esitykseen, vaan päätämme käydä katsomassa tanssia muualla.
Museo del Baile Flamenco
Calle Manuel Rojas Marcos 3
museodelbaileflamenco.com
Flamencoesitys – La Casa del Flamenco
Sevillassa on paljon pieniä flamencoteattereita, joissa järjestetään esityksiä päivittäin. Tanssiin voi tutustua myös vapaamuotoisemmassa ympäristössä joissakin baareissa ja muissa illanviettopaikoissa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta valitsen lopulta nettiselailun päätteeksi La Casa del Flamencon esityksen, johon on tarjolla myös lastenlippuja. La Casa del Flamenco löytyy Santa Cruzin entisen juutalaiskaupunginosan kujien labyrintista. Seikkailemme kapeilla kujilla hetken, kunnes löydämme onnellisesti perille.
La Casa del Flamencoon kannattaa saapua ajoissa, sillä paikkanumeroita ei ole ja salista saa valita mieleisensä vapaan tuolin. Istuimia on vain parissa rivissä, mutta eturiviin tähtääminen on varmasti hyvä idea. Esiintyjiä saapuu lavalle viisi kappaletta. Tanssijoina toimivat nainen ja mies edustavat molemmat varsin kokenutta kaartia, kuten myös kitaraa soittava herrasmies. Kaksi nuorempaa miestä laulavat ja antavat esitykselle taputuksillaan rytmin. He myös kannustavat tanssijoita ajoittain lähes koomisen laiskoilla ja toisinaan hyvinkin kiihkeillä olé-huudahduksilla.
Esityksellä on selkeä rakenne. Mies ja nainen tanssivat ensin yhdessä. Tanssia on mielenkiintoista seurata, sillä kaksikko ikään kuin keskustelee toisilleen kastanjettien sekä askelten avulla. Seuraavaksi on vuorossa naisen soolotanssi ja lopuksi on miehen vuoro. Miehen jalat käyvät soolonumeron edetessä yhä vain vauhdikkaampaan tahtiin, kunnes hän jo tanssii kuin viimeistä päivää jonkinlaiseen transsiin vajonneena. Tanssinumeroiden välissä kuullaan kaunista kitaramusiikkia. Valokuvaaminen La Casa del Flamencossa on esityksen aikana kielletty lukuun ottamatta muutamaa viimeistä minuuttia. Sallitun kuvausajan alkamisesta ilmoitetaan selkeästi paikan päällä.
Tunnin mittainen hieno esitys muodostuu musiikin ja tanssin saumattomasta liitosta. Kaiken taustalla on rytmi, joka vaihtelee välillä nopeastikin hitaasta tunnelmoinnista lähes hurmiolliseen kiihkeyteen. Vaikkei flamencosta kovin paljoa ymmärtäisikään, on esityksen seuraaminen mukava kokemus. Vahva tunnelataus, tulisuus, ylpeys ja toisaalta myös synkkä kärsimys ja kaiho ovat helposti aistittavissa. Laulu ja tanssi ovat olleet muinaisilla leirinuotioilla keino ilmaista sorrettujen kansojen tunteita.
La Casa del Flamenco
Auditoria Alcántara / Calle Ximénez de Enciso 28
lacasadelflamencosevilla.com
Flamencoesitys – Teatro Flamenco Triana
Päätämme käydä katsomassa vielä toisenkin näytöksen, tällä kerralla flamencon mahdollisilla syntysijoilla Trianassa, joka oli vuosisatojen ajan romaniyhteisön asuinaluetta. Teatro Flamenco Trianassa istutaan teatterisalissa ja paikat on numeroitu. Penkkirivejä on kaikkiaan yhdeksän, minkä lisäksi salissa on parvi. Paikkoja ei saanut nettivarausta tehdessä valita ja meille ojennetaan paikan päällä liput kuudennelle riville. Lava ei ole valtavan kaukana, mutta tanssijoiden taidokasta jalkatyöskentelyä ei pysty seuraamaan yhtä hyvin kuin edellisen esityksen eturiviltä. Valokuvaaminen on kielletty koko esityksen ajan, joten esiintyjistä ei jää lainkaan kuvia muistoksi.
Esiintyjät ovat nyt nuorehkoja, lukuun ottamatta varttuneempaa kitaristiherraa. Näytöksen rakenne noudattaa tuttua kaavaa, eli nainen ja mies tanssivat ensin yhdessä, sen jälkeen nainen yksikseen ja lopuksi on miehen soolotanssin vuoro. Tanssien välillä kuullaan taas musiikkinumeroita. Esiintyjistä jää parhaiten mieleen illan ainoana laulajana toimiva upeaääninen nainen, Marian Fernández, jonka tulkinnat tuntuvat tulevan syvältä sielusta. Muuten tämä tunnin mittainen esitys vastaa hyvin pitkälti edellistä, enkä osaa sanoa oliko jompikumpi toista laadukkaampi. Flamencoteattereissa riittää niin paljon näytöksiä, että esiintyjät vaihtuvat illasta toiseen. Ainakin asiaan paremmin perehtyneet osaavat arvostaa sitä, että Teatro Flamenco Triana kertoo seuraavien iltojen esiintyjät nettisivuillaan.
Teatro Flamenco Triana
Calle Pureza 76
www.teatroflamencotriana.com
Flamencoa muualla Sevillassa
Sevillassa on edellä mainittujen lisäksi runsaasti muitakin flamencoteattereita, minkä lisäksi musiikista ja tanssista pääsee nauttimaan monissa baareissa. Flamencobaarit spontaaneine tansseineen tarjoavatkin luultavasti autenttisimpia kokemuksia, kun taas teattereissa voi istua alas seuraamaan ennalta suunniteltua show’ta. Useissa teattereissa on kaksi tai kolme esitystä joka ilta, joten tarjontaa on todella paljon. Salit ovat usein melko pieniä, koska intiimi tunnelma on oleellinen osa flamencokokemusta. Keräsin alle pienen listan, jossa on osa Sevillan flamencoteattereista. Näistä minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta.
Baraka Sala Flamenca
Perinteistä flamencoa pienessä ja intiimissä tilassa Trianassa.
Calle Pureza 107
www.barakasalaflamenca.com
El Patio Sevillano
Vuonna 1952 aloittanut Sevillan vanhin flamencoshow härkätaisteluareenan naapurissa.
Paseo Cristóbal Colón 11
elpatiosevillano.com
Tablao Flamenco Los Gallos
Yksi vanhimmista, vuonna 1966 aloittanut flamencoshow.
Plaza de Santa Cruz 11
www.tablaolosgallos.com
Tablao Flamenco Las Setas
Flamencoa, tapaksia ja sherryä Setas de Sevilla -kompleksissa.
Plaza de la Encarnación, Pasaje de Las Setas
tablaoflamencolassetas.com
Casa de la Memoria
Palkittuja esiintyjiä kauniissa rakennuksessa lähellä Setas de Sevillaa.
Calle Cuna 6
casadelamemoria.es
Teatro Flamenco Sevilla
Laadukasta flamencoa suurehkossa teatterissa.
Calle Cuna 15
teatroflamencosevilla.com
Flamenco Andalusi
Flamencoa härkätaisteluareenan lähellä pienessä ja hieman ahtaassa salissa.
Calle Arenal 3
tablaoflamencoandalusi.com
La Cantaora
Flamencoa kahdesti illassa, myös ruokailumahdollisuus.
Calle Albareda 22
flamencolacantaora.com
Tablao Flamenco en Sevilla
Tunnin mittaisia esityksiä kahdesti illassa lähellä katedraalia.
Calle Francos 33
www.tablaoflamenco.net
Tablao Flamenco Álvarez Quintero
Edellisen tavoin tunnin mittaisia esityksiä kahdesti illassa lähellä katedraalia.
Calle Álvarez Quintero 48
www.tablaoalvarezquintero.com
Sevillan tärkeimpinä nähtävyyksinä pidetään mahtavaa katedraalia ja sen La Giralda -kellotornia sekä niiden vierestä löytyvää kuninkaallista Alcázar-palatsia puutarhoineen. Nämä ovatkin varsin loistokkaita paikkoja.
Syksyllä 2022 Sevillassa vietetyistä viikoista on jo aikaa, mutta kaupungin kuuluisimpien nähtävyyksien esittelylle tuli sopiva hetki vasta nyt. Sevillan jättiläismäistä katedraalia ja sen kellotornia voi hyvällä syyllä pitää Andalusian pääkaupungin keskipisteenä. Aivan katedraalin vierestä löytyy muurien ympäröimä Alcázar, alun perin maurien rakentama linnoitus, joka toimii nykyään yhtenä Espanjan kuninkaallisista palatseista. Näiden kohteiden niputtaminen samaan juttuun on sikäli perusteltua, että ne muodostavat Unescon maailmanperintökohteen yhdessä Espanjan suurvalta-ajasta muistuttavan Archivo de Indias -rakennuksen kanssa.
Maisemat La Giralda -tornista
Reilun sadan metrin korkeuteen kohoava La Giralda on Sevillan symboli. Jo 1100-luvulla valmistuneen rakennelman tyylistä voi päätellä, että kyseessä on alun perin ollut moskeijan minareetti. Kristityt karkottivat islaminuskoiset maurit Sevillasta jo seuraavalla vuosisadalla ja moskeijasta tuli kirkko. Rakennus kärsi pahoja vaurioita vuoden 1356 maanjäristyksessä, minkä jälkeen paikalle alettiin suunnitella Sevillan vaurautta julistavaa ennennäkemättömän suurta katedraalia. Uuden kirkon rakennustyöt jatkuivat koko 1400-luvun. Maanjäristyksestä selvinnyt La Giralda sai jäädä pystyyn, koska sille oli käyttöä katedraalin kellotornina. Torni korotettiin nykyisiin mittoihinsa 1500-luvulla tehtyjen uudistusten yhteydessä.
Monista Sevillan nähtävyyksistä saa ainakin loppusyksystä nauttia ilman mainittavaa ruuhkaa, mutta La Giralda ja katedraali vetävät turisteja puoleensa magneetin lailla. Niinpä olemmekin hankkineet pääsylippumme ennakkoon ja asetumme pitkän jonon jatkoksi hyvissä ajoin ennen varaamaamme kellonaikaa. Nousemme aluksi La Giraldaan ja tutustumme katedraalin sisätiloihin tämän jälkeen. Ylös ei johda portaita, vaan eräänlainen luiska, joka nousee tasaisesti ylöspäin tehden 90 asteen mutkan kerta toisensa jälkeen. Matka on pitkä ja ruuhkainen, sillä kulkijoita riittää molempiin suuntiin. Eri kerroksissa on pieniä ikkunatasanteita, joille voi pysähtyä katselemaan maisemia.
Parhaat maisemat avautuvat tornin huipulta, mutta joudumme odottamaan vuoroamme useampaan kertaan, jotta pääsemme ihailemaan näkymiä kaikkiin haluamiimme ilmansuuntiin. Harmittelemme poikkeuksellisen pilvistä säätä, vaikka maisemat toki näyttävät komeilta näinkin. La Giralda tarjoaa hienon mahdollisuuden näkymien ihailemiseen aivan keskellä kaupunkia. Toisena näköalapaikkana Sevillassa suosittelen modernia pilvenpiirtäjää Torre Sevillaa ja sen Terrazza Atalaya -baaria. Pilvenpiirtäjä sijaitsee rahtusen syrjemmällä, mutta maisemat ovat henkeäsalpaavia.
Sevillan katedraali
Laskeudumme kellotornista alas katedraalin sisätiloihin. Rakennus on valtavan suuri ja sisältä löytyy monia erilaisia sivukappeleita sekä muita pienempiä huoneita. Katedraalin rakenne poikkeaa useimmista kirkoista ja aluksi tuntuukin hieman vaikealta hahmottaa kokonaisuutta tai edes paikallistaa pääalttaria.
Maailman suurin katolinen katedraali ei tunnu perinteiseltä kirkolta vaan kenties jonkinlaiselta museolta, jossa riittää monenlaista nähtävää. Yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä on Kristoffer Kolumbuksen mahtipontinen hautamuistomerkki.
Kolumbuksen luita on historian saatossa kuljetettu maasta toiseen niin monta kertaa, että aiheesta voisi kirjoittaa kokonaan oman juttunsa. Tutkijat ovat joka tapauksessa sitä mieltä, että ainakin osa Kolumbuksen jäänteistä makaa täällä Sevillan katedraalissa.
Katselemme vielä erilaisia alttareita, kunnes poistuimme kirkosta appelsiinipuiden koristaman sisäpihan kautta takaisin Sevillan kaduille. Kaunis sisäpiha on jäänteitä vanhan moskeijan ajoilta. Sevillan katedraaliin voi tutustua monella tavalla, ja esimerkiksi Unelmatrippi-blogissa suositellaan opastettua kierrosta katedraalin katolla.
Lisätiedot ja liput: www.catedraldesevilla.es
Kuninkaallinen palatsi Alcázar
Mahtava Alcázar sijaitsee aivan katedraalin kupeessa, mutta koska viivymme Sevillassa pitkään, ajoitamme nähtävyysvierailut eri päiville. Myös Alcázarin liput kannattaa hankkia etukäteen netistä, ja meidän tapauksessamme se on suorastaan välttämätöntä. Haluamme nimittäin nähdä muun palatsin lisäksi myös nimellä Cuarto Real Alto tunnetut tilat, jotka ovat Espanjan kuninkaallisten käytössä silloin, kun he vierailevat Sevillassa. Cuarto Real Alton liput täytyy varata hyvissä ajoin, koska vierailijamäärä on rajattu pieneksi.
Aloitamme Cuarto Real Altosta, jonne on oma turvatarkastuksensa. Esimerkiksi puhelimet ja kamerat pitää jättää säilytyslokeroon, joten näistä huoneista ei saa valokuvia muistoksi. Ovella jaetaan laitteet opastuksen kuuntelemista varten ja pienen ryhmän mukana kulkeva vartija huolehtii, että siirrymme aina oikeaan aikaan seuraavaan huoneeseen. Kierros on mielenkiintoinen, koska näemme kymmenkunta upeaa huonetta sekä saamme myös kurkistaa esimerkiksi näyttävään Suurlähettiläiden saliin täältä palatsin ylemmästä kerroksesta käsin.
Espanjan kuninkaalliset eivät vietä valtavasti aikaa Sevillassa, mutta Cuarto Real Alto on heidän käytössään silloin kun he saapuvat kaupunkiin. Näin ollen Alcázaria voidaan pitää Euroopan vanhimpana yhä käytössä olevana kuninkaallisena palatsina. Cuarto Real Alto on mielestäni hyvä lisä vierailuun Alcázarissa, mutta jos aikaa on rajallisesti tai vierailun ajankohtaa ei halua löydä lukkoon hyvissä ajoin etukäteen, voi tämän osuuden jättää väliinkin.
Alcázar on alun perin maurien rakentama linnoitus, joka siirtyi kristittyjen valtaannousun jälkeen espanjalaisten hallitsijoiden haltuun. Kuningas Pedro I eli suomalaisittain Pietari I Julma teetti 1360-luvulla suuria muutostöitä, joiden aikana lähes kaikki vanha purettiin. Niinpä suurin osa nykyisistä palatseista onkin tuolta aikakaudelta.
Vaikka maurit oli kukistettu, pitivät espanjalaiset heidän taidokkaasta rakennustyylistään. Monet rakennukset toteutettiin maurilaista arkkitehtuuria ja eurooppalaista gotiikkaa yhdistelevällä mudéjar-tyylillä, jonka koristeellinen ilme näyttää hyvin arabialaishenkiseltä.
Alcázar muodostuu muutamasta eri palatsista, joista näyttävin on mudéjar-tyyliin rakennettu Palacio del Rey Don Pedro. Sen kohokohtiin kuuluu Patio de las Doncellas eli Neitojen piha, joka pylväineen, ornamentteineen ja vesielementteineen on todella kuvauksellinen.
Mieleenpainuvimpia paikkoja on myös Salón de Embajadores eli Suurlähettiläiden sali, jonka kultainen kupolikatto pakottaa taivuttelemaan niskaa pitkäksi aikaa. Myös kaiverrusten yksityiskohtia tekee mieli jäädä ihailemaan ilman kiirettä sekä tässä salissa että kaikkialla muuallakin. Huoneiden määrä on melko maltillinen, joten palatsikierroksen voi halutessaan tehdä suhteellisen nopeasti, jos vain raaskii edetä kaiken kauneuden keskellä ripeästi. Monet huoneet ovat tyhjiä, joten huolella viimeistellyt seinät, lattiat ja katot pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Alcázarin huono puoli on turistien määrä, joten palatsin näyttävimmillä alueilla on usein ruuhkaa.
Alcázar on sekoitus erilaisia rakennustyylejä, jotka heijastelevat palatsialueen vuosisatojen pituista historiaa. Kuningas Alfonso X Viisas rakennutti jo 1250-luvulla goottilaisen palatsin, jonka tunnetuimpiin huoneisiin kuuluu kuvassa näkyvä holvisali. Habsburg-sukuinen keisari Kaarle V teetti puolestaan 1500-luvun vuosikymmenillä omia lisäyksiään alueen rakennuksiin. Vaikka Alcázarissa onkin runsaasti mudéjar-tyylistä arkkitehtuuria, löytyy alueelta myös esimerkiksi renessanssin, barokin ja romantiikan piirteitä. Näiden lisäksi jäljellä on vielä joitakin osia alkuperäisestä islamilaisesta palatsista.
Alcázarin upeat puutarhat
Siirrymme sisätiloista laajalle puutarha-alueelle, joka on jaettu useaan eri osaan. Täällä voi halutessaan etsiytyä vaikka johonkin rauhalliseen soppeen ja istua penkille kuuntelemaan suihkulähteen solinaa. Alcázariin kannattaakin varata reilusti aikaa, jotta voi hyvillä mielin nauttia tällaisista hetkistä keidasmaisessa ympäristössä.
Alcázar puutarhoineen sai kansainvälistä huomiota, kun alueella kuvattiin Game of Thrones -sarjan viidettä tuotantokautta vuonna 2014. Tämä sai aivan uuden kohderyhmän kiinnostumaan palatsista ja lisäsi omalta osaltaan Sevillan suosiota matkailukohteena.
Kiertelemme palmujen katveessa ja kuuntelemme puiden oksilta kantautuvia vihreiden papukaijojen ääniä. Puutarhassa vaeltelee myös riikinkukkoja ja altaissa ui värikkäitä kaloja. Istahdamme välillä kahvilaan, jossa pöytämme viereen ilmestyy pian herkkuja kärkkyvä riikinkukko. Se tyytyy onneksi vain katselemaan, eikä tule kähveltämään omin lupineen mitään syötävää.
Puutarhassa on mukava viettää aikaa sitruspuita, kukkia ja erilaisia rakennuksia katsellen. Seikkailemme hetken myös labyrintissä ulospääsyreittiä etsien.
Alcázarin alueella ei voi olla muistelematta vierailuamme Granadan Alhambrassa. Maurilaistyylisissä palatseissa on keskenään paljon samaa, ja molemmat ovat häkellyttävän hienoja sekä itse rakennusten että puutarhojen osalta. Alhambran eduksi voi laskea tarunhohtoisen historian maurien viimeisenä linnakkeena sekä kukkulan laelta avautuvat maisemat. Sevillan Alcázar sijaitsee puolestaan kätevästi kaupungin sydämessä ja on Alhambraan verrattuna kompaktimpi tutustumiskohde. Molemmat ovat ainutlaatuisia paikkoja ja kuuluvat mielestäni Euroopan parhaiden nähtävyyksien joukkoon.
Lisätiedot ja liput: www.alcazarsevilla.org
-
Espanja2 vuotta sittenIhmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sittenHiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat12 kuukautta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Ranska1 vuosi sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Saksa2 vuotta sittenViimeinkin kiehtovassa Berliinissä
-
Yhdysvallat12 kuukautta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Espanja1 vuosi sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia9 kuukautta sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Saksa2 vuotta sittenBerliinin muuria etsimässä
Aila ja Juha
23.3.2023 at 8:57
Hieno kirjoitus hienosta paikasta. Olemme käyneet Frigilianassa muutama vuosi sitten parikin kertaa, mutta eipä sitä tänä keväänäkään malttanut jättää väliin. On siellä niin paljon hienoja yksityiskohtia ja avaria maisemia. Tuo parkkipaikkaongelma kohtasi meitäkin, mutta lopulta löysimme sopivan kolon autolle, vaikka se vähän syrjässä olikin. Ja meidän käyntimme oli ihan tavallinen arkipäivä. Tuokin on hyvä huomio, että Frigilianan katuja ei ole pilattu liiallisella turistikrääsätarjonnalla, mikä Nerjassa alkoi jo ärsyttää. Aila
Mika / Lähtöportti
23.3.2023 at 20:22
Kiitos Aila! Frigiliana on kyllä niin hieno, että sinne voi palata aina uudelleen. Vilkkaimpina aikoina riittää turistejakin, mutta kylän ilmettä se ei tosiaan ole liikaa muuttanut. Suosittelen kylän lisäksi kävelyä tuossa laaksossa. Ei siellä mitään suuria nähtävyyksiä ole, mutta ympäristö on miellyttävää ja maisemat paikoitellen todella hienot.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
23.3.2023 at 9:24
Kuulostaa mukavalta, että viimeinen viikko on enemmänkin rentoa oleskelua, pitäisi itsekin enemmänkin panostaa siihen. Muutenkin Frigliana tosiaan kuulostaa mukavalta paikalta. Etätöitä en ulkomaan reissulla ole ikinä tehnyt, toisaalta ajatus kiinnostaisi, mutta toisaalta, mieluusti sitä nauttisi myös vain lomasta.
Mika / Lähtöportti
23.3.2023 at 20:28
Tällaisella reissulla tuo viimeisen viikon rento oleskelu onnistui, normaalilla lyhyemmällä lomamatkalla meilläkin riittää ohjelmaa paljon enemmän. Olet kyllä oikeassa siinä, että paras matka on sellainen jonka aikana saa vain nauttia lomasta. Frigiliana on kyllä varsin mainio paikka, jos haluaa vain nauttia maisemista, kauniista kylästä ja kävelylenkeistä. Rankempikin retkeily toki onnistuu, jos lähtee ylemmäs vuorille.