Espanja
Tosielämän smurffikylä Júzcar
Näin joulun alla tontut kurkkivat ikkunoista ja kaikkialla näkyy punaista. Ajattelin tarjota tähän hieman vaihtelua ja kertoa espanjalaisesta kylästä, jota hallitsevat siniset valkolakkiset hahmot.
Vielä muutama vuosi sitten Júzcar oli kuin mikä tahansa Andalusian vuoristossa uinuva valkoinen kylä eli pueblo blanco. Syrjäisen parinsadan asukkaan taajaman hiljaisuutta häiritsi keskimäärin yksi turisti päivässä. Keväällä 2011 kaikki muuttui, kun Sony Pictures rakensi uuden Smurffit-elokuvansa ympärille näyttävän mainoskampanjan. Elokuvajätin suunnitelmiin kuului maailmanensi-illan järjestäminen tosielämän smurffikylässä. Kaikista maailman paikoista kohteeksi valikoitui Júzcar, kenties pienen kokonsa ja kuvauksellisen sijaintinsa ansiosta. Yhteytenä smurffeihin ovat myös sienet, joita kasvaa seudulla runsaasti.

Suuren ensi-illan ja erilaisten mainoskuvausten vuoksi kylän kaikki rakennukset maalattiin sinisiksi kirkkoa myöten. Sony Pictures oli luvannut palauttaa valkoisen värin ennalleen, mutta kyläläiset halusivatkin pitää talonsa sinisinä. Asian varmistamiseksi järjestettiin kansanäänestys, jossa sininen voitti valkoisen murskaavin lukemin. Smurffiteema on houkutellut Júzcariin ennennäkemättömiä matkailijavirtoja, jotka ilahduttavat työttömyyden kanssa painiskelleita kyläläisiä. Luonnollisesti myös elokuvan jatko-osan ensi-ilta järjestettiin Júzcarissa. Paikalle saapui muiden julkkisten joukossa muun muassa jalkapallotähti Andrés Iniesta.

Suunnistamme Júzcariin paluumatkallamme Rondasta. Viimeiset kymmenen kilometriä taitetaan jyrkänteen reunaa seurailevalla pikkutiellä. Iltapäivän aurinko värittää kauniita laaksomaisemia, mutta joudun itse keskittymään pelkästään ajamiseen. Kapea tie on päällysteestä huolimatta melko epätasainen, eikä vastaantulijoille ole juurikaan tilaa. Pari kohtaamista sujuu onneksi ilman kolhuja. Tieosuus tuntuu kestävän ikuisuuden, kunnes viimein edessämme näkyvät Júzcarin siniset talot.

Saavumme perille neljän maissa iltapäivällä. Äänekäs joukko jonkinlaisia luontoretkeilijöitä sulloutuu juuri bussiinsa, minkä jälkeen kylään laskeutuu lähes täydellinen hiljaisuus. Lapset haluavat hetkeksi leikkipuistoon keinumaan, kunnes lähdemme tutustumaan sinisen kylän katuihin.

Monia seiniä koristavat smurffiaiheiset maalaukset. Kylästä löytyy myös muutama hahmoja esittävä patsas sekä sienitalojen muotoisia informaatiokoppeja.

Júzcarissa vallitsee raukea tunnelma, eikä pienen kylän kiertämiseen kulu kovin pitkää aikaa. Vastaamme tulee silmiinpistävän paljon vapaana kulkevia kissoja ja koiria. Yksi hauvoista lähtee ikään kuin oppaaksi mukaamme. Päivän töitään lopettelevan maalarin käyttämän värin varmaan jo arvaattekin.

Lapset ovat hyvällä tuulella ja kävelevät reippaasti eteenpäin. Ehdimme mielestämme nähdä kaiken oleellisen vajaassa tunnissa, vaikka osa ajasta kuluikin heti alkuun leikkipuistossa. Kylässä olisi ainakin smurffihenkisiä matkamuistoja myyvä kauppa sekä mahdollisesti jotain muutakin aiheeseen liittyvää kaupallista toimintaa, mutta kaikki on käyntimme aikaan suljettu. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä meille riittää hyvin sinisten talojen ja seinämaalausten ihmetteleminen.

Júzcar jää taakse, kun aloitamme matkamme kohti rannikkoa kapeaa vuoristotietä pitkin. Kylän sijainti on niin syrjäinen, ettei sinne eksy sattumalta. Júzcariin kertyy reilun puolen tunnin ajomatka Rondasta ja vajaat kaksi tuntia Málagasta. Tunnen helpotusta, kun heikkokuntoinen tieosuus päättyy ja pääsemme turvallisemmalta tuntuvalle ajoväylälle.

Júzcar on sinisine taloineen, smurffien kuvineen ja kaduilla vaeltavine koirineen mukava käyntipaikka erityisesti lasten kanssa. Vaikka kylä onkin hauska ja omaperäinen nähtävyys, se on silti niin pieni, etten välttämättä ajaisi varta vasten paikalle kovin kaukaa. Suosittelen lämpimästi Júzcarin yhdistämistä Rondan-retkeen. Mikäli Rondan kaveriksi haluaa enemmän aikuiseen makuun sopivan vierailukohteen, löytyy seudulta myös runsaasti viinitiloja.
Espanja
Majesteettinen Almudenan katedraali Madridissa
Vierailimme viime vuodenvaihteen Madridin-matkalla Almudenan katedraalissa, joka kuuluu kaupungin tärkeimpiin maamerkkeihin. Pitkään ja hartaasti rakennettu kirkko valmistui vasta vuonna 1993, ja sen kattotasanteelta on hienot näkymät ympäristöön.
Tutustumme jo matkan alkuvaiheessa melko perusteellisesti Madridin kuninkaalliseen palatsiin, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Palatsista on helppo siirtyä aivan naapurissa sijaitsevaan katedraaliin, joka on omistettu Madridin suojeluspyhimykselle Almudenan neitsyelle. Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi, mutta meitä kiinnostaa erityisesti kattotasanteen näköalapaikka. Sinne päästäkseen täytyy ostaa pääsylippu, jonka hinta on tätä kirjoittaessani noussut vierailumme jälkeen 8 euroon. Alennusryhmien liput maksavat edelleen 5 euroa.

Ostamme liput kuninkaallisen palatsin puoleiselta ovelta, jolle ei ole joulukuun viimeisenä tiistai-iltapäivänä jonoa. Lipun hintaan kuuluu näköalapaikan lisäksi katedraalin museo, jonka sisällä valokuvaaminen on kielletty. Olemme hetkeä aiemmin kolunneet läpi kuninkaallisen palatsin huoneita, joten emme jaksa tässä vaiheessa päivää perehtyä tämän museon uskonnollisiin esineisiin erityisen tarkasti. Parhaiten mieleen jäävät piispojen käyttämät seremoniavaatteet, joiden lisäksi näytteillä on esimerkiksi veistoksia, astioita sekä asiakirjoja. Suuntaamme melko pian portaikkoon, jota pitkin pääsemme näköalapaikalle ihailemaan Madridia.

Nautin maisemasta esimerkiksi etelään päin. Etualalla näkyvä tähtikuvio sijaitsee arabikulttuuria kunnioittavassa emiiri Mohamed I:n puistossa, jossa on säilynyt pätkä muinaista islamilaista kaupunginmuuria. Taustalla häämöttävät muun muassa Pyhän Franciscus Suuren kuninkaallisen basilikan tornit. Ilmassa on auringonpaisteesta huolimatta jonkin verran utuisuutta.

Näköalatasannetta koristavat apostolien patsaat. Kuvassa kaupunkia tähystää pyhiinvaeltajan vaatteisiin puettu apostoli Jaakob. Hänet tunnetaan täällä Espanjassa nimellä Santiago, ja moni on varmasti kuullut apostolin haudalle Santiago de Compostelaan johtavasta pyhiinvaellusreitistä.

Katolta on hyvät näkymät eri suuntiin. Katedraalin omat tornit peittävät maisemaa kuninkaalliselle palatsille, mutta tuonnekin päin voi katsella esteettömästi hieman alempana sijaitsevalta parvekkeelta. Katedraali haluttiin sovittaa mahdollisimman saumattomasti samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen palatsin kanssa, minkä vuoksi se on rakennettu hieman poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaan. Useimmiten katolisten kirkkojen alttari osoittaa itään päin.

Tätä kirkkoa rakennettiin pitkään ja hartaasti. Ensimmäisten suunnitelmien jalostuminen toteutuksen tasolle vei useamman vuosisadan, kunnes kuningas Alfonso XII määräsi työmiesten hihat heilumaan vuonna 1883. Matkan varrelle osuneet taloudelliset haasteet sekä esimerkiksi verinen sisällissota jarruttivat projektia, jonka päätteeksi paavi Johannes Paavali II pääsi vihkimään katedraalin käyttöön vasta kesällä 1993. Arkkitehdit ehtivät vuosikymmenten varrella vaihtua, ja niinpä ulkoa päin uusklassisen kirkon tyyli edustaakin sisätiloissa uusgoottilaisuutta.

Vaaleasävyinen kirkkosali on kaunis ja kooltaan vaikuttava. Istahdamme joksikin aikaa penkille lepäämään ja katselemaan erilaisia yksityiskohtia. Kuoriosaa koristaa puinen piispanistuin. Kiinnitämme huomiota myös värikkäisiin maalauksiin, joissa on yllättävänkin modernia ilmettä.

Muiden kirkkovieraiden toiminnasta päätellen katedraalin tärkein alttari löytyy sivulaivasta. Almudenan neitsyelle omistetun alttarin luo kiemurtelee huomattavan pitkä jono. Alttarilla käyminen nimenomaan näin joulunaikaan on paikallinen perinne, jolla halutaan osoittaa kunnioitusta Madridin suojeluspyhimykselle.

Kiertelemme vielä katselemassa katedraalin hienoja sivukappeleita ja erilaisia patsaita. Kuvassa näkyy Santa María de la Cabeza, jonka puoliso San Isidro Labrador on Almudenan neitsyen ohella Madridin toinen suojeluspyhimys.

Katedraalia on mukava ihailla kaikessa rauhassa. Uusgoottilaiset holvikaaret ja massiiviset pylväät luovat kirkon päälaivaan majesteettista tunnelmaa. Taustalla näkyvät kookkaat urut. Suunnistamme vähitellen kohti ulko-ovea, joten vaikuttavaksi mainittu krypta jää meiltä tällä vierailulla näkemättä.

Huomaamme poistuessamme katedraalin oveen tehdyt taidokkaat veistokset. Kuningas Juan Carlos I:n ja kuningatar Sofían hahmot ovat helposti tunnistettavia. Heidän poikansa, Espanjan nykyinen kuningas Felipe VI, vihittiin morsiamensa Letizian kanssa avioliittoon tässä katedraalissa toukokuussa 2004.

Seimiasetelmat kuuluvat oleellisesti espanjalaiseen jouluun. Niitä on nähtävillä ympäri kaupunkia, ja totta kai myös katedraalilla on omansa sekä sisätiloissa että oven ulkopuolella ohikulkijoiden nähtävänä. Kun seimetkin on nähty, voimme jatkaa hyvillä mielin kierrostamme kohti seuraavia nähtävyyksiä.
Lisätietoa löytyy katedraalin omilta nettisivuilta.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Espanja
Kuninkaallisten kokoelmien galleria Madridissa
Vuonna 2023 avattu Galería de las Colecciones Reales on mielenkiintoinen lisäys Madridin museoiden joukkoon. Kuninkaallisen palatsin vieressä sijaitsevissa moderneissa tiloissa voi tutustua Espanjan mahtipontiseen historiaan taiteen ja erilaisten arvoesineiden kautta.
Madrid on museoiden ystäville antoisa kaupunki, joka tunnetaan erityisesti Pradon, Reina Sofían ja Thyssen-Bornemiszan taideaarteista. Kesäkuussa 2023 avautunut Galería de las Colecciones Reales tuo kaupungin tarjontaan mielenkiintoisen lisän esittelemällä nimensä mukaisesti Espanjan kuningashuoneen omistamia arvoesineitä.

Kuulen tästä museosta ensi kertaa, kun olen hankkimassa pääsylippuja kuninkaalliseen palatsiin. Tarjolla on yhdistelmälippu, jolla pääsee palatsin lisäksi tutustumaan myös Galería de las Colecciones Realesiin. Tarjous on hyvä, sillä palatsilipun päälle tulee tämän hetken hinnoilla vain kuusi euroa lisää hintaa. Galería de las Colecciones Reales sijaitsee aivan palatsin naapurissa ja museolippu on voimassa viikon verran palatsivierailun ajankohdasta eteen tai taakse päin.

Astumme sisään Almudenan katedraalin vieressä olevasta ovesta. Galería de las Colecciones Realesin tiloissa on ainakin oman vierailumme aikaan miellyttävän väljää, mikä tuntuu tervetulleelta vaihtelulta kuninkaallisen palatsin ja Pradon pienten ruuhkien jälkeen.

Museon rakenne on hyvin selkeä. Ylin kolmesta näyttelykerroksesta keskittyy Habsburgien aikaan, joka ajoittuu Espanjan historiassa vuosiin 1516–1700. Tähän kerrokseen kuuluu myös huone, jossa pyörivä videoesitys kertoo tehokkaan tiivistetysti kuninkaallisen palatsin sekä sen ympärille kasvaneen Madridin kaupungin historiasta. Ikkunan takaa voi katsella museon rakentamisen yhteydessä löytyneitä maurien rakentaman muurin jäänteitä.

Museosta löytyy paljon arvokkaita seinävaatteita, tauluja ja erilaisia historiallisia esineitä. Kookkaimpia ovat kuninkaallisten käyttämät vaunut. Kuvassa näkyvät mustat vaunut ovat peräisin 1670-luvulta, jolloin niillä ajeli Espanjan sijaishallitsijana toiminut kuningatar Maria Anna.

Viimeinen Habsburg-sukuinen Espanjan kuningas oli Maria Annan poika Kaarle II, joka kuoli lapsettomana marraskuussa 1700. Syttyi lähes maailmansodan mittoihin levinnyt pitkä perimyssota, jonka päätteeksi kruunun sai kuin saikin Kaarle II -vainaan suosikki Filip V. Filip V oli Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika ja hänestä tuli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija, mutta tiukat rauhanehdot estivät Espanjan ja Ranskan yhteisen imperiumin.

Museon keskimmäinen kerros keskittyy Bourbonien valtakauteen, josta jatketaan kohti nykypäivää ja kerrotaan hieman kokoelmaa ylläpitävän Patrimonio Nacionalin tekemästä työstä. Näyttely esittelee arvoesineiden kautta eri aikakausien hallitsijoiden henkilökohtaista makua ja Espanjan kuningashuoneen historiaa. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi vanhat koristeelliset kellot.

Galería de las Colecciones Realesin suunnitteluvaiheessa syntyi jonkinlaista kiistaa siitä, pitäisikö joitakin maalauksia siirtää perinteikkäästä Pradosta tähän uuteen museoon. Riidat saatiin sovittua, ja nytkin Galería de las Colecciones Realesissa on muutama Pradosta lainattu teos. Matkaohjelmaamme on kuulunut jonkin verran taidetta, joten on mukavaa ihailla vielä näin reissun lopuksi muutamia maalauksia. Omaan mieleeni ovat esimerkiksi yllä näkyvät Luis Paret y Alcázarin taulut. Museossa tulee vastaan useampia Francisco de Goyan teoksia ja vaikutun arvostetun mestarin monipuolisuudesta viimeistään hänen suunnittelemiensa gobeliinien äärellä.

Alimmassa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Oman vierailumme aikaan esillä on kuningatar Victoria Eugenialle omistettu näyttely, joka jatkuu 5.4.2026 asti. Näyttelyssä käydään läpi Victoria Eugenian lapsuutta Englannin hovissa, henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita, avioliittoa Espanjan Alfonso XIII:n kanssa sekä merkitystä Espanjan kuningattaren roolin uudistajana. Victoria Eugenia vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta hahmolta, mutta emme rehellisesti sanottuna jaksa enää tässä vaiheessa keskittyä museon yksityiskohtiin.

Myös toinen tällä hetkellä esillä oleva vaihtuva näyttely jatkuu 5.4.2026 saakka. Pieni näyttely esittelee kuningashuoneen lasten leluja eri aikakausilta, joten aihe on varsin kiehtova.

Galería de las Colecciones Reales on mielestäni hyvä kokonaisuus. Museo tarjoaa paljon nähtävää, muttei kuitenkaan ole läkähdyttävän laaja. Meiltä kuluu avarissa tiloissa vajaat kaksi ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme tutustua pysyviin näyttelyihin hyvin. Kuten mainittua, vaihtuvat näyttelyt tuli kuitenkin käveltyä läpi hyvin pikaisesti.

En laskisi Galería de las Colecciones Realesia aivan Madridin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta jos arvokkaat esineet ja kuninkaallinen historia kiinnostavat, voi tätä museota ehdottomasti suositella.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Museosta löytyy paljon lisätietoa virallisilta nettisivuilta galeriadelascoleccionesreales.es.
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Edge
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior

Heidi / Seikkailujen helmiä
21.12.2016 at 23:16
Onpa symppiksen näköinen kylä ja ihanan erilainen! Tuolla on varmaan pikku smurffifanit (ja vähän isommatki ;)) aivan innoissaan. 🙂
Mika / Lähtöportti
22.12.2016 at 12:20
Kiitos kommentista! Júzcar on todella symppis. Lapsia ei tarvinnut erikseen houkutella kävelykierrokselle ja hyvin tuolla aikuisetkin viihtyi 🙂
Heli
22.12.2016 at 13:13
Los Pitufos! Onpa sympaattisen näköinen paikka.
Mika / Lähtöportti
22.12.2016 at 13:34
Los Pitufos tosiaan! Opin paikan päällä tuon espanjankielisen nimen, oli yllätys ettei muistuttanut englannin-/suomenkielistä smurffit-sanaa mitenkään. Kannattaa kävistä Júzcarissa, jos liikkuu tuolla päin!
Janni/Lentopelko
23.12.2016 at 11:30
Oi että miten söpö paikka! Varsinkin tuo eka kuva on aivan ihana. Miten hauska idea oli jättää talot sinisiksi, tuo kyllä ihan erilaista tunnelmaa koko paikkaan. 😀 jos olisin smurffi-fani, ottaisin tän kylän heti kohteeksi!
Mika / Lähtöportti
23.12.2016 at 19:05
Söpö ja erilainen nähtävyys. Jotenkin tuolla tulee hyvälle tuulelle, oli sitten smurffi-fani tai ei. On ollut kyllä hauska idea maalata kylä siniseksi ja myös jättää sellaiseksi 😀