Espanja
Huikea Caminito del Rey
Andalusiassa sijaitsevasta Kuninkaan polusta on tullut nopeasti yksi Espanjan suosituimmista turistikohteista. Huimaavan rotkon reunalla tasapainoileva kävelyreitti avattiin viime vuonna pitkän tauon jälkeen uudelleen. Nykypäivän Caminito del Rey on täysin turvallinen ja maisemiensa puolesta unohtumaton elämys.
Huom! Tämä juttu kertoo vuoden 2016 retkestäni Caminito del Reylle. Voit lukea myös uudemman kokemuksen Paluu Caminito del Reylle lokakuulta 2022.
Kuulin Caminito del Reystä ensi kertaa jo vuosia sitten, kun työkaverini esitteli löytämäänsä YouTube-videota maailman vaarallisimmalta vaellusreitiltä. En olisi vielä tuolloin uskonut päätyväni samoihin maisemiin.
Caminito del Rey syntyi reilut sata vuotta sitten. Sen alkuperäisenä tehtävänä oli toimia huoltoreittinä El Chorron kylän sekä patotyömaan välillä. Reitti nimettiin Kuninkaan poluksi vuonna 1921, kun Espanjan hallitsija Alfonso XIII kulki sitä pitkin padon avajaisiin. Jyrkänteen reunalle betonista rakennettu metrin levyinen polku yhdisti vuoristoisen seudun kylät kätevästi toisiinsa. Alueen asukkaat kulkivat polkua pitkin omille asioilleen ja joillekin lapsille se oli jopa koulutie.
Betonirakenteet rapistuivat vuosien kuluessa ja kulkemisesta tuli lopulta hengenvaarallista. Hurjan kävelyreitin maine levisi ja Caminito del Rey alkoi vetää uskalikkoja puoleensa. Useat kuolemantapaukset pakottivat Andalusian hallituksen sulkemaan reitin vuosituhannen vaihteessa, mutta sekään ei estänyt kaikkia hurjapäitä pääsemästä rotkon reunalle. Caminito del Reytä alettiin rakentaa uudelleen vuonna 2014 ja keväällä 2015 se avattiin täysin uudistettuna. Kallio-osuuksille on rakennettu tukevat puusillat, joita pitkin huimasta reitistä voi nauttia turvallisin mielin.
Caminito del Reylle päästäkseen kannattaa ostaa liput hyvissä ajoin etukäteen. Tämä onnistuu virallisilla nettisivuilla, joilta näkee vapaana olevat paikat kullekin ajankohdalle. Reitti on avoinna tiistaista sunnuntaihin ympäri vuoden muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Caminito del Reyllä on säävaraus, eli polulle ei pääse kovalla tuulella tai rankkasateella. Kympin pääsymaksun lisäksi on kätevää ostaa samalla myös bussikuljetus takaisin yksisuuntaisen polun lähtöpaikalle, jolloin kokonaishinnaksi tulee 12,50 euroa. Pääsylipun voi tulostaa itse.
Lähdemme Caminitolle vaimon kanssa kahdestaan. Reitille on kahdeksan vuoden ikäraja, emmekä olisi muutenkaan harkinneet lasten ottamista mukaan. Sisämaassa sijaitsevalle lähtöpaikalle on Málagan seudulta noin tunnin ajomatka. Hyväkuntoiset tiet muuttavat kapeiksi ja mutkikkaiksi muutama kilometri ennen määränpäätä. Maisema vaihtuu koko ajan kuivemmaksi. Näemme hieman ennen perille saapumistamme tekojärven, jonka vesi tuntuu karussa ympäristössä jonkinlaiselta nähtävyydeltä.
Ajamme kohti Caminito del Reyn pohjoista porttia, sillä reitillä patikointi on sallittu ainoastaan pohjoisesta etelään. Perille löytää etsimällä El Mirador Ardales -nimistä ravintolaa, joka sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä Ardalesin kylästä. Seuraamme tekojärven rantaa Parque Ardalesiin, kunnes huomaamme tien oikealla puolella viitan El Mirador -ravintolan parkkipaikalle. Hiekkatien varrella on sopiva paikka, jonne jätämme automme ilmaiseksi. Palaamme kävellen päällystetylle tielle ja ohitamme maksullisen pysäköintialueen, jonka hinta olisi ollut kaksi euroa. Täältä on vielä reilun puolentoista kilometrin matka Caminito del Reyn lipuntarkastusportille.
Kävelemme hetken alamäkeen, kunnes huomaamme autotien oikealla puolella pienen tunnelin. Käännymme opasteen mukaisesti hämärään käytävään. Himmeät lamput valaisevat parinsadan metrin pituista tunnelia juuri riittävästi. Tie kääntyy tunnelin jälkeen alamäkeen. Nautimme lokakuun lämmöstä ja ympäröivästä luonnosta. Metsämaisemaa ei heti osaisi sijoittaa tunnin matkan päähän Aurinkorannikon turistikohteista.
Pääsylippuihin on merkitty, että paikalle pitäisi saapua puolta tuntia ennen määräaikaa. Ajoitus onnistuu hyvin, ja ehdimme portille hieman ennen puolta kahtatoista. Edellinen ryhmä on tekemässä lähtöä ja pääsemmekin matkaan saman tien heidän mukanaan. Meillä on ohjeistuksen mukaisesti passit mukanamme, mutta niitä ei kysytty ainakaan tällä kertaa missään vaiheessa. Portin lähettyvillä on pieni wc-rakennus sekä mahdollisuus ostaa juotavaa. Seuraavat käymälät ovat vasta reitin lopussa hieman ennen bussipysäkkiä. Matkaan kannattaa ottaa pieni reppu muun muassa vesipulloa, eväitä, aurinkorasvaa ja varavaatteita varten. Suurten rinkkojen kantaminen tai sateenvarjon käyttäminen on kielletty.
Ryhmässämme on reilut kolmekymmentä ihmistä, joiden ikähaarukka vaihtelee koululaisista eläkeläisiin. Saamme päähämme valkoiset kypärät, jotka suojaavat putoavilta pikkukiviltä ja muilta vaaroilta. Päähineet tuovat vääjäämättä mieleen Putouksesta tutun rakennusmestari Harjakaisen. Meneekö firman piikkiin, jos sattuu jotain? Paikallinen työntekijä kertaa lyhyesti turvallisuusohjeet espanjaksi ja englanniksi. Sisällössä ei ole mitään yllättävää, vaan maalaisjärjellä pärjää hyvin. Jos esimerkiksi kännykkä putoaa alas, niin se on hasta luego. Ei kannata hypätä perään.
Pääsemme pian portin jälkeen puusta tehdylle polulle, joka kulkee korkealla rotkon yläpuolella. Reitti on melko leveä ja halutessaan voi kulkea vaikka kallioseinämän viertä ja pitää turvaköydestä kiinni. Caminitosta tulee heti alusta lähtien todella turvallinen mielikuva. Kaiteet ovat kunnossa, kaikkialla on siistiä ja siellä täällä näkyy valvontakameroitakin. Reitin varrella on myös muutama työntekijä varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Matkailijat etenevät rauhalliseen tahtiin ja ihailevat maisemia.
Kurkin reunan yli ja katselen kaukana alhaalla virtaavaa vettä. Vaikka portilta lähdetään ryhmänä, voi reitin kulkea täysin omaan tahtiin. Jättäydymme viimeisten joukkoon, jotta saamme kulkea rauhassa ja pysähdellä valokuvaamaan ilman häiriöitä. Tungoksesta ei ole pelkoa.
Rotko on paikoitellen todella kapea. Kallioseinämät ovat komeita, enkä muista nähneeni missään muualla vastaavaa. Korkealla yläpuolellamme liitelee suuria korppikotkia. Välillä maisema muuttuu ja saavumme avarampaan ympäristöön. Jossain vaiheessa puusilta loppuu ja päädymme tuiki tavalliselle metsäpolulle.
Caminiton keskiosa ei ole mitenkään jännittävä, mutta nautimme luonnon kauneudesta joka askeleella. Havumetsän miellyttävä tuoksu tunkeutuu nenään ja ympärillämme kohoaa komeita vuoria. Istahdamme varjoisaan paikkaan juomaan vettä. Arvelimme tukevan aamiaisen riittävän pitkälle iltapäivään, joten emme pakanneet eväitä mukaan. Päätös ei kaduta, vaikka voileipä olisikin saattanut maistua hyvältä luonnon helmassa. Matkan varrella on muutamia taukopaikoiksi tarkoitettuja penkkejä ja reitin keskivaiheilla on hyvin tilaa siirtyä polulta syrjään lepäämään.
Saavumme puolentoista kilometrin metsäpolkutaipaleen jälkeen reitin jälkimmäiselle puusillalle. Nyt liikutaan alkumatkaakin korkeammalla rotkon reunalla. Pudotusta alhaalla virtaavaan Guadalhorce-jokeen on noin sata metriä, joten tämä on taipaleen ehdottomasti mieleenpainuvin osuus. Näemme rautatiellä kiitävän junan sekä muutamia vastakkaisella jyrkänteellä eteneviä kalliokiipeilijöitä.
Emme pidä kiirettä, sillä haluamme nauttia rotkomaisemista niin kameran linssin läpi kuin paljain silminkin. Käyn katselemassa maisemia myös pieneltä lasilattialta. Alla olevaan pudotukseen ilmeisesti tottuu, eikä läpinäkyvällä lattialla seisominen tunnu erityisen huimaavalta.
Reitti tekee pienen mutkan varjoisaan kanjoniin. Pysähdymme katselemaan alkuperäisen Caminito del Reyn todella kapeita ja kaiteettomia rakenteita. Hauraalta näyttävässä betonissa on ammottavia reikiä. Nykyinen reitti ei turvallisuutensa ansiosta aiheuta vääntöä vatsanpohjassa, mutta vanhalle kaiteettomalle polulle en olisi lähtenyt mistään hinnasta. Luonnon vaaroja täytyy silti kunnioittaa edelleen. Kuulemme, kuinka voimistuvan tuulen pudottamat pikkukivet ropisevat puusillalle takanamme.
Kävelyn jännittävin osuus on loppuvaiheessa odottava riippusillan ylitys. Silta ei ole kovin pitkä, mutta sen metalliristikosta rakennetun pohjan läpi on erinomainen näkyvyys sata metriä alempana virtaavan jokeen. Jos tilanne tuntuu huimaavalta, voi katseen pitää tiukasti vastapäisessä kalliossa ja ottaa tukea sillan reunoista.
Satumme paikalle melko tuulisella hetkellä, mutta rotkon ylittäminen ei silti tunnu pelottavalta. Silta heilahtelee hieman askeleiden voimasta, kunnes pysähdyn ihailemaan maisemia. Tällaisiin paikkoihin ei ihan joka päivä pääse. Sillan ylittämisen jälkeen laskeudutaan jyrkkiä portaita pitkin hieman alaspäin. Rotko jää taakse, mutta kallionseinämälle rakennettu puusilta jatkuu vielä jonkin matkaa. Edessä on portaita myös ylöspäin. Niiden raoista näkyy pitkä pudotus alas.
Puusta rakennettu reitti päättyy ja käännymme katsomaan hetkeä aiemmin kulkemaamme polkua. Se näyttää sivusta katsottuna hurjemmalta kuin kävellessä tuntui. Jäljellä on vielä parin kilometrin taival bussipysäkille. Sinänsä kauniit järvimaisemat eivät enää tässä vaiheessa jaksa herättää suurta innostusta.
Etsimämme pysäkki sijaitsee El Chorron rautatieasemalla, joka tulee vastaan opasteita seuraamalla. Busseja lähtee puolen tunnin välein ja ne kulkevat El Mirador Ardales -ravintolan lähettyville. Otan viimeisen valokuvan Caminito del Reystä bussin ikkunan lävitse. Autotie on paikoitellen erittäin kapea, mutta taitava kuljettaja selvittää työnsä vastaantulijoista huolimatta. Saavumme takaisin autollemme ennen kolmea, eli kulutamme kävelyyn ja bussikyytiin yhteensä hieman alle neljä tuntia. Kuljimme melko hitaasti ja pysähdyimme usein ihailemaan maisemia. Eväitä emme toisaalta syöneet ja pääsimme bussiin ilman pitkää odottelua.
Lähdemme etsimään lounasta Ardalesista. Kun mutkikasta tietä on kurvailtu riittävästi, nousee edessämme tyypillinen jyrkälle rinteelle rakennettu andalusialainen pueblo blanco eli valkoinen kylä. Löydämme pienen kierroksen jälkeen parkkipaikan ja suunnistamme ennalta valitsemaamme Falco-ravintolaan, joka on auki koko päivän. Nautimme hienostelemattomalla ulkoterassilla rauhallisesta tunnelmasta. Eteeni ilmestyy reilun kokoinen pihvi, joka maistuu kävelyn jälkeen mainiosti. Kulmakunnan asukkaat pysähtyvät lasilliselle ja jututtavat tarjoilijaa. Ohi kulkenut koira asettuu erään puheliaan tädin jalkoihin nukkumaan. Näissä raukeissa tunnelmissa on hyvä tehdä lyhyt yhteenveto Caminito del Reyn annista.
Kävely ei ole normaalikuntoiselle ihmiselle kovin rankka, sillä matkaa kertyy vain seitsemisen kilometriä. Tämä sisältää siirtymät parkkipaikalta pohjoiselle portille ja eteläiseltä portilta bussipysäkille. Puisilla silloilla ja hyväkuntoisilla poluilla on helppo kävellä, eikä eksyminen ole mahdollista. Pienet tauot kuuluvat asiaan jo valokuvauksenkin vuoksi, eikä kiirettä kannata muutenkaan pitää. Fyysinen rasitus saattaa toki tulla kysymykseen kovalla helteellä, sillä varsinkaan keskipäivällä varjoisia paikkoja ei juuri ole. Kannattaa siis varata riittävästi juomavettä sekä aurinkovoidetta mukaan.
Käveleminen sata metriä korkean jyrkänteen reunalla saattaa epäilyttää monia Caminitosta kiinnostuneita. En missään tapauksessa suosittele polkua vakavasta korkean paikan kammosta kärsiville. Jos taas pelko on yhtään hallittavissa, rohkaisen lähtemään matkaan. Kuvat saattavat näyttää todellisuutta dramaattisemmilta. Näimme polulla kaikenikäisiä retkeilijöitä, eikä kellään vaikuttanut olevan ongelmia. Myös appivanhempani kävelivät Caminito del Reyn eri päivänä ja nauttivat kokemuksesta. Puusillat ovat suhteellisen leveitä ja huomionarvoista on, että niiden osuus koko matkasta on vain noin puolitoista kilometriä. Suurin osa taipaleesta patikoidaan metsäpoluilla, joiden vieressä ei ole minkäänlaista jyrkännettä.
Olisin ehkä kaivannut jopa hieman enemmän haastetta ja jännitystä, mutta maisemiensa puolesta Caminito del Rey suorastaan ylitti odotukset. Reitin varrella saa ihailla upeaa luontoa ja ainutlaatuisia rotkoja. Suosittelen Caminitoa lämpimästi, ellei korkean paikan kammo tunnu ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Lievään fobiaan tämä saattaisi jopa olla parasta mahdollista siedätyshoitoa.
Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.
Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.
Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.
Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.
On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.
Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.
Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.
Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.
Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.
Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.
Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.
Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.
Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.
Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.
Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.
Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.
Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.
Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.
Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.
Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.
Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.
Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.
Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.
Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.
Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.
Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.
Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.
Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.
Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.
Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.
Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.
Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
Jenni / Unelmatrippi
11.11.2016 at 16:11
Kiitos tästä! Kerroinkin aiemmin, että olen menossa tuonne tammikuussa, joten oli todella kiva saada lukea kokemuksistasi. Luin jostain muualta, että autolla ei kannattaisi lähteä tuonne ollenkaan, joten olen itse pohtinut paikalle menemistä Málagasta junalla. Tiedä sitten, miten se järjestyy. Auto olisi kyllä mukava olla, että saisi katsella maisemia vapaaseen tahtiin meno- ja paluumatkalla. Te ilmiselvästi löysitte parkkipaikan ihan helposti.
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:16
Meillä ei ollut pysäköintiongelmia, kun tuolla mainitulla pienellä hiekkaisella parkkipaikalla oli hyvin tilaa. Myös lähistön teiden varsille oli pysäköity paljon autoja. Maksullinen parkkipaikka sen sijaan näytti täydeltä, mutta riippuu varmasti siitäkin mihin aikaan päivästä menee. Kaksi euroa ei ole paha parkkimaksu.
Junalla pääsee El Chorron asemalle, josta voi jatkaa saman tien bussilla tuonne mainitulle parkkipaikalle ja kävellä reitin sen jälkeen, palaten lopulla takaisin asemalle. Kannattaa kuitenkin selvittää aikataulut, sillä mun käsittääkseni junia Málagasta tulee todella harvoin. Suosittelen autoa, koska Andalusian sisämaata on muutenkin mukava katsella omaan tahtiin. Mahtavaa reissua teille!
Jyrki
11.10.2017 at 14:33
Kätevä yhteys on Malagasta klo 10.05 lähtevä juna (Ronda), on El Chorrossa n. 10.47. Takaisin lähtee muistaakseni n. 15.05 ja 18.05 eli noin kolmen tunnin välein. Tarkista aikataulut Renfen sivuilta. Sieltä voi ostaa lipunkin etukäteen – alle 5 euroa/suunta. El Chorrossa on muutama ravintola.
Jyrki
Mika / Lähtöportti
14.10.2017 at 16:41
Kuulostaa kätevältä! Hyvä retki onnistuu varmasti noinkin, jos ei ole autoa käytössä. Kiitos näistä tiedoista 🙂
Katja/Historia de Viajes
11.11.2016 at 18:29
Kyllähän tämä on ehdottomasti joskus koettava! Kiitos tästä kokemuksen jakamisesta. Olen tosiaan tuosta junalla hurauttanut ja silloin jo maisemat oli aivan huikeat. Näyttää kuvissasikin niin kokemisen arvoiselle paikalle!
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:21
Suosittelen lämpimästi ja uskon, että Espanjan ystävänä pääset tuonne ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti ennemmin 🙂
Milla - Pingviinimatkat
12.11.2016 at 11:54
Korkeat paikat, jyrkänteet ja komeat maisemat! Tuo täytyy päästä kokemaan itse vielä joku päivä.
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:26
Menkää ihmeessä! Espanjastakin löytyy vaikka mitä makeita paikkoja, mutta mun pitää kyllä tämän jälkeen päästä taas Italiaan 🙂
Kohtteena maailma / Rami
12.11.2016 at 21:30
Eihän tuo tosiaan ole mitään siihen vanhaan verrattuna, mutta on toi uusikin suunnitelmissa. Olisi saattanut vanha jäädä hyvin nopeasti itseltä kesken korkeanpaikankammoisena 😀 Hyvä infopaketti tämä oli kaiken kaikkiaan!
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:29
Maisemat on entisellään, mutta reitillä kulkemista ei voi mitenkään verrata vanhaan. Se sun vertaus possujunan ja vuoristoradan välillä on aika osuva. Yritin laittaa tähän paljon infoa, kun paikka tuntuu kiinnostavan monia. Ainakin kolme matkabloggaajaakin on menossa tuonne parin seuraavan kuukauden aikana.
Johanna Hulda
13.11.2016 at 3:07
Inspiroiva postaus oli tämä. Tuonne täytyy ehdottomasti joku kerta poiketa, sillä onhan tuo todella ainutlaatuinen paikka ja maisemat ovat kohdillaan! Kalliokiipeilijä-mieheni on jokunen vuosi sitten käynyt selvittämässä sen vanhan Caminiton, mutta heillä oli tietysti köydet, valjaat ja muut turvavälineet apuna. Itselle riittäisi hyvin tämä nykyinen versio. 😀
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:36
Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Vanha Caminito on varmasti sopinut kokeneille kalliokiipeilijöille, mutta tyhmänrohkeat seikkailijat olivat asia erikseen. Nuo seinämät ovat nähtävästi edelleen kiipeilijöiden suosiossa, minkä ymmärrän hyvin.
Reitin varrella oli kolmen nuoren paikallisen kiipeilijän muistolaatta. Heillä oli ilmeisesti omat turvavälineet kunnossa, mutta olivat luottaneet vanhaan kallioseinämällä olleeseen Caminiton vaijeriin, joka ei sitten kestänytkään.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
13.11.2016 at 10:59
Kiitos informatiivisesta postauksesta, tuli monta hyvää käytännön vinkkiä ensi tammikuuta ajatellen. 🙂
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:38
Ole hyvä! Kirjoittelen vielä lisää Andalusia-postauksia, joista löytyy toivottavasti myös sopivia vinkkejä 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
13.11.2016 at 23:31
Varasin juuri liput, ja vielä yksi (tyhmä) kysymys tuli mieleen. Eli tulostitko liput itse vai käytitkö jotain ”self service” automaattia saadaksesi liput? Mulla on ne nyt pdf:nä koneella, josta voin ne itse tulostaa, mutta jossain vaiheessa varausprosessia luki, että maksukorttia tarvitaan myöhemmin lippujen saamiseksi automaatista..?
Mika / Lähtöportti
14.11.2016 at 10:26
Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Mutta mä siis vain tulostin liput itse kotona ja niillä mentiin. Siis ne semmoiset, missä on viivakoodeja ja lukee ”Ésta es su entrada” 🙂
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
14.11.2016 at 18:52
Tämä on kyllä huikea reitti, ehdottomasti joskus tänne lähdettävä! 🙂 Huikeita kuvia! Kiitos tästä postauksesta!
Mika / Lähtöportti
14.11.2016 at 20:09
Kiitos Virpi! Suosittelen Caminito del Reytä lämpimästi 🙂
IKILOMALLA
18.11.2016 at 11:01
Kiitos mahtavasta kuvauksesta! Olen jotenkin ollut siinä uskossa, että tämä vaellus olisi haastava ja vaarallinen. Muistan kyllä nuo uutiset reitin avaamisesta kunnostettuna, joten olipa kiva nähdä miltä siellä oikeasti näyttää ja lukea kokemuksistasi. Tajusin vasta nyt, että olen aikanaan ajanut autolla tämän reitin ohi ja paikallinen tuttuni kertoi kalliolla olevasta reitistä. En kuitenkaan ollut ennen tajunnut, että tämä kyseinen Caminito del Rey on Malagan lähellä. ?? Hyvä tietää tässä vaiheessa.
Tämä reitti on ehdottomasti koettava, jos tuonne suunnille satutaan. Hinta oli ihan yllättävän halpa kokemukseen nähden.
Titta
Mika / Lähtöportti
18.11.2016 at 17:54
Yllätyin hieman itsekin vaelluksen helppoudesta. Teille varmasti ihan lasten leikkiä esimerkiksi Tiger Leaping Gorgen jälkeen 🙂 Caminito del Rey oli käsittääkseni uudelleenavaamisensa jälkeen jopa ilmainen, mutta on muuttunut sittemmin maksulliseksi. Hinta ei silti ole paha. Ennen oli myös mahdollista kävellä reittiä kumpaan suuntaan tahansa, mutta se on nykyään yksisuuntainen. Mielestäni ihan järkevä päätös.
Laura T.
18.11.2016 at 18:08
WAU! Kiitos upeista kuvista! Kärsin itse sen verran hallitsemattomasta korkeanpaikankammosta, että tällaiset kohteet joudun jättämään väliin – onneksi voin kuitenkin ihailla maisemia muiden ottamien kuvien kautta!
Mika / Lähtöportti
19.11.2016 at 20:08
Kiitos Laura! Ymmärrän ettei reitti sovi kaikille, mutta kiva että näistä kuvista oli iloa 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
18.11.2016 at 21:36
Hienot on maisemat, ja näyttää turvalliseltakin nykyään. Tuonne saa jo vähemmänkin reikäpäisiä ihmisiä lähtemään kuin vanhalle reitille, joskin epäilen että meidän perheestä ei ihan kaikki olisi siltikään innosta hihkuen ajatuksessa mukana… Mutta ehdottomasti tarvitsee pitää todo-listalla! Ehkäpä seuraavaksi sitten Hua Shan? 🙂
Mika / Lähtöportti
19.11.2016 at 20:30
Tiesin kyllä uuden reitin olevan täysin turvallinen, mutta sen helppous yllätti silti, kun olin katsellut niin paljon videoita vanhasta polusta. Ero on kuin yöllä ja päivällä.
Katsoin nyt yhden Hua Shan -videon. Näyttää kotisohvalta käsin mielenkiintoiselta, mutta taidan silti jättää väliin 😀
SariKoo.fi
22.11.2016 at 22:50
Huh. Mulla on kyllä korkean paikan kammoa, mutta aion mennä voittamaan sen tuolle reitille 🙂 Upeita maisemia ja kivan informatiivinen postaus, helpottaa reissusuunnittelua – kiitos!
Mika / Lähtöportti
23.11.2016 at 18:48
Kiitos kommentista Sari! Hyvä suunnitelma – nimittäin jos tuosta reitistä on päättänyt selvitä, niin varmasti selviääkin 🙂
Alexander
2.12.2016 at 16:02
Erittäin komeat maisemat! Pitääkin laittaa korvan taakse seuraavaa Espanjanmatkaa ajatellen
Mika / Lähtöportti
3.12.2016 at 12:53
Suosittelen lämpimästi, kun seuraavan kerran matkustat tuolle suunnalle! Ja samalla reissulla myös jalkapalloa Sevillassa tai Málagassa 🙂
Susanna / Matkapatonki
13.1.2017 at 20:11
En ole yhtään patikoijatyyppiä, mutta tuonne on kyllä joskus päästävä! Varsinkin nyt kun tietää, ettei tuo reitti vaadi mitään huippukuntoa tai kuukausien valmistautumista 🙂 Olisi hyvää vaihtelua perinteiseen Espanjan rantalomaankin!
Mika / Lähtöportti
15.1.2017 at 14:19
Kannattaa ilman muuta mennä! Korkeiden paikkojen sietämistä tuo kyllä vaatii, mutta muuten kävelyä ei voi pitää kovin vaativana. Todellakin mahtavaa vaihtelua rantalomalle, Andalusia on yllättävän monipuolinen alue.
Arja ja kumppanit
6.3.2017 at 17:41
Kiitos hienosta ja valaisevasta jutusta. Jo avaamisesta lähtien olen halunnut päästä tuonne ja nyt toukokuussa haave täyttyy. Matkat, hotellit ja liput varattu ja tulostettukin. Kohta siis menoksi.
Mika / Lähtöportti
7.3.2017 at 12:52
Kiitos paljon viestistäsi! Mukava kuulla, että pääsette pian toteuttamaan tämän haaveen. Nauttikaa Caminitosta ja Andalusiasta muutenkin!
Heidi / Maailman äärellä
2.4.2017 at 17:29
Ensi kerralla kun olen Andalusiassa, on kyllä käytävä täällä. Komealta näyttää. Ja itse asiassa juuri eilen vähän mietittiinkin, että vuoden päästä kesällä olisi taas Espanjan vuoro :).
Mika / Lähtöportti
3.4.2017 at 18:08
Olen ihan varma, että lähdet tuonne heti kun pääset Etelä-Espanjaan! Ymmärrän hyvin, jos tuntuu että viimeistään ensi kesänä on Espanjan vuoro. Mulla olisi pakottava tarve lähteä pian Italiaan, kun edellisestä kerrasta alkaa olla jo pari vuotta.
tellu
4.2.2019 at 23:17
Moi! En ihan ymmärtänyt, pystyykö tuolla siis valita vähän lyhyemmän reitin kuin tuon 7-8 km. Onko näin?
Mika / Lähtöportti
5.2.2019 at 21:13
Moi! Valitettavasti ei voi valita lyhyempää reittiä. Reitti on turvallisuussyistä yksisuuntainen ja koko matka kuljetaan enemmän tai vähemmän kapeassa rotkossa, josta ei ole sivupolkuja. Aluksi parkkipaikalta tunnelin ja metsäpolun halki lipuntarkastusportille, sitten siltaosuus, polkuosuus, toinen siltaosuus ja lopuksi kävely tietä pitkin El Chorroon.
Maisemaonnellinen Johanna
9.3.2019 at 22:37
Kiitos kuvan lainasta! 🙂
Linkitin tämän juttusi omaan haavepostaukseeni. Saapa nähdä kuinka toukokuussa käy. Liput on jo hankittu 🙂
https://johannasuomela.com/2019/03/07/kymmenen-reissu-unelmaani/
Mika / Lähtöportti
12.3.2019 at 9:55
Ole hyvä! 🙂
Uskon kyllä, että Caminito del Rey sujuu sinulta hyvin! Korkeallahan siellä ollaan, mutta turvallisten kaiteiden suojassa. Nauti maisemista 🙂
Marja
21.3.2022 at 12:13
Kiitos hienosta jutusta. Tästä saimme paljon tarvitsemaamme tietoa. Liput on varttu ja nyt vain toivotaan, että ilma suosii meitä.
Mika / Lähtöportti
22.3.2022 at 19:21
Mukava kuulla, kiitos kun jätit kommentin. Toivotaan hyvää säätä ja muutenkin onnistunutta retkeä teille!
Tiina Saarikoski-Järvenpää
26.6.2022 at 12:38
Hei! Kiitos hienosta informatiivisesta postauksesta. Sen verran kysyn että miten se lähtö tapahtuu, pitääkö valita joku kellonaika ja ryhmä ennenkuin sinne pääsee, eli yksin ei pääse kiertämään?
Mika / Lähtöportti
28.6.2022 at 21:59
Hei ja kiitos kommentista! Virallisilta nettisivuilta (https://www.caminitodelrey.info/en) lippua ostaessa pitää valita kellonaika, jolloin ryhmä ihmisiä päästetään reitille. Lähdön jälkeen voi kuitenkin edetä ihan omaan tahtiin, eli matkan saa kulkea käytännössä yksin. Omasta reissusta on nyt kulunut jo muutama vuosi, joten en ole varma onko tällä välin tapahtunut jotain muutoksia. Haaveilen reitille palaamisesta vielä tänä vuonna, saa nähdä toteutuuko Espanjan-matka syksyllä.