Yhdysvallat
Los Angelesin kiehtova Venice

Aloitan Kalifornian-matkamme yksityiskohtaisemmat tarinat Venicestä, joka on yksi Los Angelesin tunnetuimmista alueista. Erikoinen, boheemi, trendikäs ja paikoitellen rosoinen Venice jakaa mielipiteitä, mutta itse nostan sen suosikkialueekseni koko kaupungissa.
Meillä ei ole matkoillamme tapana vaihtaa majoitusta saman kaupungin sisällä, mutta valtavalle alueelle levittäytyvässä Los Angelesissa kannattaa tehdä poikkeus. Majoitumme reissun alussa nähtävyyksien kannalta kätevästi Hollywoodiin, josta jatkamme Disneyland mielessämme Anaheimiin. Tämän jälkeen majoitumme vielä kahdeksi yöksi Veniceen. Hyvä niin, sillä tämä persoonallinen alue jää mieleen kiehtovana paikkana.

VENICEN KANAVAT
Alkumatka on sujunut sään osalta harmaissa merkeissä, sillä olen tuskin koskaan lomaillut yhtä pilvisessä säässä kuin kesäkuiseen June Gloomiin vaipuneessa Los Angelesissa. Onni näyttää kuitenkin kääntyvän saapuessamme Veniceen. Suuntaamme heti kaupunginosaan saavuttuamme vanhalle kanava-alueelle, jolloin pilvet väistyvät ja aurinko paistaa koko loppupäivän kirkkaalta taivaalta. Tästä ei ole ainakaan haittaa Veniceen ihastumisessa.

Venicen historia henkilöityy herrasmieheen nimeltä Abbot Kinney. Kinney opiskeli nuoruudessaan Euroopassa ja matkusteli myöhemminkin ympäri maailmaa. Italiaa kiertäessään hän ihastui aivan erityisesti Venetsiaan. Kinneyn tupakkabisnekset kukoistivat ja upporikas pohatta päätti käyttää miljoonansa rakennuttamalla Los Angelesiin ”Amerikan Venetsian”. Soiseen maastoon kaivettiin kanavien verkosto, jonne palkattiin italialaisia gondolieereja kuljettamaan turisteja. Vuonna 1905 avatusta Venicestä tuli ennennäkemätön viihdekeskus huvipuistoineen, laitureineen ja illanviettopaikkoineen.

Alkuperäisen Venicen loistokausi alkoi hiipua vuonna 1920, jolloin Kinney kuoli, huvilaituri paloi ja voimaan astunut kieltolaki rajoitti iltarientoja. Laituri rakennettiin pian uudestaan ja turisteja kävi yhä jonkin verran, mutta kallista ylläpitoa vaatineen alueen tulevaisuudesta alettiin käydä poliittista vääntöä. Osa kanavista täytettiin ja muutettiin autoteiksi vuonna 1929. Jäljelle jääneiden kanavien ympäristö rappeutui ja se kunnostettiin vasta 1990-luvulla, jolloin syntyi viihtyisä ja arvostettu asuinalue.

Kanava-alue ihastuttaa heti ensi silmäyksellä. En totta puhuen pitänyt kanavia etukäteen edes kovin mielenkiintoisena nähtävyytenä, mutta nyt paikan päällä tuntuu kuin olisin löytänyt mieluisimman paikan koko Amerikassa. Auringonpaisteessa kimalteleva vesi, palmut, kapeat kävelytiet, hauskannäköiset talot ja vehreä kasvillisuus muodostavat hauskan kokonaisuuden.

Seesteinen tunnelma luo täydellisen vastakohdan suurkaupungin sykkeelle, ja Los Angelesin vilkkaat kadut tuntuvat täällä todella kaukaisilta. Ei ole kiirettä minnekään, joten meille jää hyvin aikaa pysähtyä katselemaan talojen yksityiskohtia, kauniita puutarhoja ja portailla nukkuvia kissoja. Olen edellisen viikon aikana tottunut ajamaan eri puolilla Los Angelesia sijaitseville nähtävyyksille, joten pari rentoa päivää ilman aikataulua ja autoilua kelpaa nyt mainiosti. Venice sopii tähän tarkoitukseen hyvin, sillä ajanvietettä on mukavasti, mutta kaiken oleellisen näkee melko nopeasti.

Venicen kanava-alue ei ole valtavan suuri, sillä pidemmältä Grand Canalilta erkaantuu vain neljä vierekkäistä reilun parinsadan metrin pituista sivukanavaa. Lyhyt Eastern Canal yhdistää nuo neljä kanavaa toisessa päässä toisiinsa, mutta siinäpä koko verkosto sitten onkin. Kävelyteillä ei ole ruuhkaa, sillä vastaan tulee vain muutamia satunnaisia turisteja sekä paikallisia koirineen. Talot ovat hauska sekamelska pieniä puisia mökkejä, hulppeita luksustaloja ja kaikkea siltä väliltä. Yhdistävä tekijä lienee korkea hinta, sillä nämä kodit ovat taatusti haluttuja.

Useimmilla pihoilla on runsaita kukkaistutuksia ja vedessä kelluu asukkaiden kanootteja sekä polkuveneitä. Eräällä pienellä laiturilla on kotikutoinen kirjasto. Alue tuntuu yhteisölliseltä ja mietinkin, millaista olisi lähteä tapaamaan naapurikanavalla asuvia tuttavia vaikkapa kanootilla. Puissa kiipeilee oravia ja näemme paljon sorsia, joista muutamilla on pieniä poikasia. Eräällä pihalla istuu mies suuri lemmikkipapukaija olkapäällään. Elämä kanavilla näyttää kovin huolettomalta ja kiireettömältä.

ABBOT KINNEY BOULEVARD
Kanavien ulkopuoleltakin löytyy rauhallisia pientalokortteleita, mutta ne eivät ole matkailijan kannalta kovin mielenkiintoisia. Suunnistammekin pian kohti Venicen pääkatua Abbot Kinney Boulevardia, joka on yksi Los Angelesin trendikkäimmistä kaduista. Kadun kiinnostava osuus on reilun kilometrin pätkä Venice Boulevardin risteyksestä Santa Monican suuntaan.

Kävelyyn sopivan kadun varrella riittää sekä pieniä boheemeja putiikkeja, taidegallerioita että kansainvälisiä merkkiliikkeitä. Täältä löytyisi laadukasta designia, hipsterihenkistä vaatetusta, kivoja sisustusesineitä, surfausvarusteita, uimapukuja, aurinkolaseja ja muuta vastaavaa. Mitään halpahalleja täällä ei ole, vaikka hintataso onkin siedettävämpi kuin luksusta huokuvalla Beverly Hillsin Rodeo Drivella. Myös Abbot Kinney Boulevardin varrella näkyy kuulemma välillä julkkiksia.

Abbot Kinney Boulevardin ajorataa reunustavat kävelytiet, palmut sekä matalat rakennukset. Ympäristö vaikuttaa viihtyisältä ja sieltä täältä voi bongata katutaideteoksia. Kadun varrella vallitsee rennon tyylikäs ilmapiiri, joka on mielestäni Los Angelesia parhaimmillaan. Tarjolla on tietenkin myös hyviä ravintoloita ja kahviloita sekä jokunen baarikin.

Tutustuin Veniceen etukäteen katsomalla alueelle sijoittuvan Netflix-sarjan Flaked. Sekä kanava-alue että varsinkin Abbot Kinney Boulevard vilahtelevat sarjassa jatkuvasti, joten ympäristö näyttää yllättävänkin tutulta. Hetkittäin melkein odotan eteen pysähtyvää poliisiautoa, jonka ikkunasta työntyisivät esiin konstaapeli Georgen hymyilevät kasvot. Päähenkilö Chip voisi polkea pyörällään ohitse ja seuraavassa vastaan tulevassa ravintolassa saattaisi tarjoilla vaalea London. Fiktiiviset tarinat johdattavat joskus hyvinkin tehokkaasti paikallisiin tunnelmiin.

Pysähdymme syömään kehuttuun The Butcher’s Daughter -kasvisravintolaan, joka täyttää ennakko-odotukset kirkkaasti. Ruokasali on sisustettu mukavaan boho-tyyliin, tarjoilu on rennon ystävällistä ja ruoka maukasta. Itämainen pad thai tuo mukavaa vaihtelua Amerikan-matkan ruokavalioon. Käydessämme ei ole edes minkäänlaista ruuhkaa, joten vierailu on oikein miellyttävä.

Käymme Abbot Kinney Boulevardilla myös seuraavana päivänä, jolloin pysähdymme Loco Coco -mehubaarissa. Hauskasta vaaleanpunaisesta tönöstä saa raikkaita smoothieita, jotka piristävät sopivasti iltapäiväkävelyn varrella.

Näemme Abbot Kinney Boulevardin varrella jopa kanatarhan, kunnes katu muuttuu mitäänsanomattomammaksi rantaa kohti vieväksi väyläksi. Pidän Abbot Kinney Boulevardin tunnelmasta, vaikkei kadun varrelta tartukaan mukaan jääkaappimagneettia kummempaa ostettavaa. Kyseessä on joka tapauksessa yksi mukavimmista kaduista, mitä meille on tullut Los Angelesissa vastaan.

VENICE BEACH & BOARDWALK
Historiallisista kanavista ja suositusta ostoskadusta huolimatta Venice tunnetaan ennen kaikkea rannastaan. Venice Beachiksi nimettyä leveää hiekkakaistaletta riittää useamman kilometrin verran, kunnes se jatkuu edelleen kohti pohjoista Santa Monica Beachinä. Alue houkuttelee lomapäivien viettäjiä ja tasaisten välimatkojen päässä toisistaan kohoaa televisiosta tuttuja uimavalvojien koppeja. Vedessä näkyy muutamia uimareita, mutta aallot vaikuttavat sopivan surfaajillekin. Joku kokeilee myös kalaonneaan.

Rannan takana kulkee suora mutta värikäs kävelytie Venice Beach Boardwalk, jonka varrella riittää ihmeteltävää. Loputtomalta näyttävässä rihkamakauppojen rivistössä myydään lomatunnelmaan sopivia t-paitoja, rantapyyhkeitä ja monenlaisia matkamuistoja. Kadun varrella päivystää myös yrttitohtoreita, jotka kirjoittaisivat mielellään kannabisreseptejä mihin vaivaan tahansa. Katutaiteilijat viihdyttävät ohikulkijoita erilaisilla esityksillä ja ennustajat tarjoavat palveluitaan. Boardwalkilla kaupitellaan monenlaisia taideteoksia ja markkinameininkiä on kuin suurilla karnevaaleilla konsanaan.

Venice Beach Boardwalk tunnetaan siitä, että sen varrella riittää monenlaista kulkijaa. Merkittävä osa Venicen epämääräisestä maineesta perustuu täällä viihtyviin hörhöihin, jotka höpisevät itsekseen ties minkälaisia yrttejä nauttineina. Joku pitää palopuhetta Jeesuksen pelastavasta voimasta, toinen pauhaa tummaihoisten oikeuksista, kolmas tietää Trumpin kuolevan vankilassa ja neljännen sanomasta ei saa oikein selkoa. Vaikka Boardwalk onkin periaatteessa rauhoitettu kävelijöille, pyöräilee ohi vanhempi rouva kovaäänistä musiikkia kaiuttimestaan huudattaen. Kenties samaan suuntaan pyrkivä harmaantunut skeittaajaherra on osallistunut vuosikymmeniä sitten samoihin hippibileisiin.

Vaikka erikoisia hiippareita näkyykin, he vaikuttavat ainakin päiväsaikaan harmittomilta. Kukaan ei kiinnitä meihin minkäänlaista huomiota. Olipa värikkäästä rantakadusta mitä mieltä tahansa, sitä ei voi pitää ainakaan tylsänä.

Kävelemme Boardwalkia eli toiselta nimeltään Ocean Front Walkia melko pitkään molempiin suuntiin. On hauska katsella ihmisvilinää, korkeita palmuja ja leveän hiekkarannan takana aaltoilevaa valtamerta.

Kävelytien tuntumassa mutkittelee pyörätie, jota pitkin pääsisi kätevästi rantaa seuraten vaikkapa Santa Monicaan. Niin polkupyöriä kuin esimerkiksi rullaluistimia vuokrataan monessa paikassa. Venicen laiturilta on kuuluisalle Santa Monica Pierille noin neljä ja puoli kilometriä, joten välimatkat eivät ole pitkiä. Naapurialueiden luonteet eroavat toisistaan, sillä Santa Monica on Veniceä hienostuneempi ja siellä on enemmän suuren kaupungin tuntua. Ehdimme viettää Santa Monicassa muutaman tunnin aiemmin matkamme varrella, ja vaikka tutustuminen jäikin melko pintapuoliseksi, emme innostu retkeilemään Santa Monicaan enää Venicestä käsin.

Meillä on Venicessä reilusti aikaa ja ehdimme nähdä jo ensimmäisenä päivänä kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Niinpä palaamme jälkimmäisenä päivänä monille tutuille paikoille ja vierailemme myös Venicen etelänaapurissa vauraalla Marina del Reyn alueella. Valtava huvivenesatama näyttää siistiltä ja sitä ympäröivät matalat kerrostalot. Käymme terveellisiä luomutuotteita tarjoavassa satamakahvilassa ja löydämme suojaisen hiekkarannan. Särmikäs Venice vaikuttaa jääneen hienostuneempien Marina del Reyn ja Santa Monica väliin. Toisaalta Venicelläkin on maineestaan huolimatta silotellut puolensa ja oikeastaan viihtyisimmät näkemämme omakotialueet sijaitsevat juuri Venicessä.

Venicen rosoisuus ei valitettavasti ole pelkästään positiivista laatua. Varsinkin kodittomuus on ollut suuri ongelma ja muutama vuosi sitten Venicen katujen varsilla laskettiin majailevan peräti parituhatta ihmistä. Meille kodittomuus näyttäytyy vain muutamina yksittäisinä henkilöinä, eikä tilanne tunnu eroavan muusta Los Angelesista juuri lainkaan. Lukemieni uutisten mukaan Venicen katujen asukkaille on saatu aivan viime aikoina järjestettyä jonkinlaista tilapäismajoitusta. Samalla rikollisuus on laskenut ja ainakin meistä Venice tuntuu turvalliselta alueelta liikkua. Palaamme tosin majapaikkaamme molempina iltoina pian auringonlaskun jälkeen.

Poikkeamme Boardwalkilta korttelin verran Windward Avenuen ja Pacific Avenuen risteykseen, jota koristaa kadun yläpuolella roikkuva Venice-kyltti. Kyltti on hauska pieni nähtävyys ja ilmeisen suosittu kuvauskohde. Liikennevalojen vaihtuessa punaisiksi kadulle rynnistää kaiken maailman tiktokkaajia, jotka haluavat ikuistaa itsensä kuuden kadun yllä roikkuvan kirjaimen kanssa.

Yksi Venice Beachin parhaita kohteita on skeittipuisto, jossa eri tasoiset rullalautailijat esittelevät taitojaan. Paikalla on yleensä runsaasti yleisöä nauttimassa rullalautatempuista ja mukavasta tunnelmasta.

Palmut huojuvat tuulessa, hyväntuulinen musiikki soi ja ilmapiiri on todella rento. Merituuli tuntuu viileältä, mutta aurinko lämmittää. Skeittaajat kannustavat toisiaan ja välillä nähdään komeitakin hyppyjä. Jäämme katselemaan rullalautatemppuja pitkäksi aikaa molempina päivinämme Venicessä.

Skeittipuiston vieressä on värikäs seinä, jota graffititaiteilijat saavat käydä vapaasti maalaamassa. Myös läheiset palmut ovat saaneet väriä pintaansa.

Venice Beachin nähtävyyksiin kuuluu ulkoilmakuntosali Muscle Beach, jossa Arnold Schwarzeneggerkin on käynyt treenailemassa. Paikalla ei ole ohi kulkiessamme suurempaa vilskettä, vaikka siellä pari lihaskimppua pullisteleekin. Venice Beachiltä löytyy myös koripallo- ja padelkenttiä. Hiekalla näkyy rantalentopallon pelaajia.

Rannan tunnelma muuttuu, kun ohitamme Venice Boulevardin pään ja jatkamme matkaa kohti etelää. Kaupustelijoita ei enää näy, vaan alue on rauhoitettu hiljaiseksi asuinalueeksi. Hiekkarannan reunalla kohoaa rakennuksia, joissa on varmasti mukavia mutta hintavia merinäköaloilla varustettuja koteja.

Ranta johdattaa meidät Venicen yksinkertaiselle laiturille, jossa ei ole muutaman mailin päässä sijaitsevan Santa Monica Pierin kaltaisia huvituksia. Täällä voi joko kalastaa tai vain ihailla maisemaa. Venice Beach on kaiken muun lisäksi kuuluisa auringonlaskuistaan.

Meidän auringonlaskumme Venicessä eivät ole pilvien vuoksi aivan täydellisiä, mutta joka tapauksessa kokemisen arvoisia. Taivas punertuu kauniisti ja aurinko katoaa lopulta mailleen.

Olen haaveillut Kaliforniaan matkustamisesta niin kauan, että ensimmäisinä päivinä on tuntunut jopa hieman epätodelliselta olla perillä. Viimein Venice Beachillä asia jotenkin lopullisesti konkretisoituu tajuntaan. Täällä on aikaa pysähtyä hiljaa katselemaan, kuinka Tyynen valtameren aallot kuohuvat hämärtyvään rantaan. Tuntuu hauskalta kahlata hiekassa täällä Amerikan kaukaisella laidalla, kymmenen tunnin aikaeron ja yhdeksäntuhannen kilometrin päässä kotoa. Oli mukavaa viettää kaksi päivää Venicessä, ja on myös mukavaa päästä jatkamaan matkaa muualle Kaliforniaan.

Yhdysvallat
New Yorkin merellinen Coney Island

New York on paljon muutakin kuin pilvenpiirtäjiä. Brooklynin eteläkärjestä löytyvä Coney Island tunnetaan huvipuistoista sekä hiekkarannoista, ja rantakadun auringonpaisteessa tuntuu kuin olisi vähintäänkin Kaliforniassa saakka.
Coney Island oli alun perin kapean salmen erottama saari, joka sittemmin yhdistettiin täyttömaan avulla suureen Long Islandiin. Alue kehittyi voimakkaasti 1800-luvun vuosikymmeninä, jolloin Coney Islandille kohosivat puitteet varakkaan väen lomailua varten. Tavallinen kansa löysi tiensä hiekkarannoille ja huvipuistoihin myöhemmin, kun perille alkoi päästä metrolla.

Huvipuisto Luna Park
Mekin käytämme Coney Islandille kulkemiseen metroa. Matka-aikaa Manhattanilta kertyy noin tunti. Metrolinja kulkee Brooklynin puolella enimmäkseen maan päällä, joten on mielenkiintoista katsella eri alueiden katuja, taloja ja puistoja. Täysi vaunu tyhjenee matkan edetessä niin, ettei Coney Islandille menijöitä ole lopulta montaakaan. Olemme valinneet retkipäiväksemme tarkoituksella maanantain, jotta välttäisimme huvipuiston ruuhkia. Lokakuu on muutenkin helteisiin kesäpäiviin verrattuna hiljaisempaa aikaa. West Eighth Street–New York Aquarium -asemalta ei tarvitse kävellä montaa askelta Luna Park -huvipuiston värikkäälle portille.

Nykyinen Luna Park avattiin toukokuussa 2010, mutta Coney Islandin huvipuistoilla on paljon pidempi historia. Alueen merkittäviin huvipuistoihin kuuluivat etenkin vuosina 1903–1944 toiminut alkuperäinen Luna Park sekä sen naapurit Steeplechase Park ja Dreamland. Luna Park toimi esikuvana monelle muulle huvipuistolle ja sen historiallista merkitystä korostaa omalla tavallaan, että esimerkiksi italian kielessä luna park on huvipuistoa tarkoittava yleissana. Nykyinen Luna Park kunnioittaa mukavalla tavalla perinteitä, sillä vaikka lähes kaikki laitteet ovatkin uusia, voi alueella aistia Coney Islandin vuosisatojen taakse ulottuvaa historiaa.

Luna Park on koristeltu lokakuussa halloween-teemaan. Ostimme tyttärille jo ennakkoon netin kautta rannekkeet, jotka olisi kyllä näin hiljaisena päivänä voinut hankkia helposti myös paikan päältä. Me vaimon kanssa emme tällä kerralla kaipaa laitteisiin. Toisin kuin muissa käymissämme huvipuistoissa, täällä rannekkeet ovat voimassa vain neljä tuntia ensimmäisestä laitteessa käynnistä lähtien. Jonot ovat onneksi melko lyhyitä ja tuokin aika riittää meille hyvin. Kannattaa kuitenkin suunnitella päivänsä niin, ettei ajoita ainakaan suurempaa ruokailua rannekkeen voimassaoloaikaan.

Luna Park on pinta-alaltaan varsin kompakti, mutta laitteita on tilaan nähden yllättävän paljon. Ne on jaoteltu hurjuustason mukaan neljään eri luokkaan, joista toiseksi korkein High Thrill -taso tuntuu omille tyttärillemme sopivalta. He käyvätkin testaamassa useita High Thrill -laitteita, kuten The Tickler, Electro Spin, Atlantic Aviator, Brooklyn Flyer ja Luna 360.

Luna 360 muistuttaa Särkänniemen X-laitetta, ja itse laskisin sen jo Extreme Thrillin puolelle. Steeplechase on puolestaan aivan kuin Särkänniemen MotoGee, jossa istutaan vain moottoripyörän sijasta hevosen selässä. Muutama laite on vierailupäivänämme valitettavasti kokonaan suljettu.

Muutamat Coney Islandin huvipuistolaitteista ovat aivan erityisiä klassikoita. Kesäkuussa 1927 avattu puinen The Cyclone tunnetaan kaikkien vuoristoratojen äitinä. The Cyclone kohoaa omalla tontillaan, jonka pieni koko on myös syynä vuoristoradan jyrkkyyteen. Koska tilaa oli vähän, ei nousuista ja laskuista mahduttu tekemään yhtään nykyistä loivempia.

Toinen tunnettu klassikkolaite Wonder Wheel on vieläkin vanhempi vuonna 1920 valmistunut maailmanpyörä. Se ei kuulu Luna Parkiin, vaan naapurissa toimivaan Deno’s Wonder Wheel -huvipuistoon. Maailmanpyörän vaunut liikkuvat mielenkiintoisella tavalla laitteen sisällä olevia kiskoja pitkin.

Riegelmann Boardwalk
Tytöt saavat Luna Parkin laitteista tarpeekseen jo ennen neljän tunnin rannekeajan päättymistä. Siirrymmekin siis hyvissä ajoin Coney Islandin upealle rantakadulle Riegelmann Boardwalkille. Puupintainen kävelytie huokuu nostalgiaa ja vieressä odottavat mukavat merimaisemat. Lokakuun aurinko on saanut koko päivän tuntumaan kovin helteiseltä.

Coney Island on kokenut vuosikymmenten varrella synkkiäkin vaiheita. Kirkkain kultakausi päättyi alkuperäisen Luna Parkin tulipaloon vuonna 1944, ja 1970-luvulle tultaessa alueella rehottivat väkivaltarikollisuus sekä huumekauppa. Huvipuistoperinteet pysyivät yllä vielä vuonna 1964 sulkeutuneen Steeplechase Parkin jälkeenkin, sillä avaruusteemainen Astroland viihdytti kansaa vuosina 1962–2008. Coney Island on jälleen viime vuosikymmeninä siistiytynyt viihtyisäksi ja koko perheelle sopivaksi ajanviettoalueeksi.

Rantakadun varrella kohoava korkea punertava rakennelma on Steeplechase Parkissa aikoinaan toiminut laskuvarjohyppytorni. Tornia ei ole käytetty vuosikymmeniin, mutta se muistuttaa ajasta, jolloin huvipuistoissa saattoi nähdä muutakin kuin karuselleja tai vuoristoratoja. Coney Islandin huvipuistojen historiaan kuuluu mitä käsittämättömämpiä viihdykkeitä, kuten keskoskaapeissa olleiden vauvojen katselua. Ihmeteltävänä oli myös esimerkiksi lyhytkasvuisten ihmisten jokapäiväistä elämää, tulipalojen sammutusnäytöksiä sekä valtava buurisodan taistelua toisintanut esitys, jonka näyttelijöiksi värvättiin oikeita sotaveteraaneja.

Nälkä alkaa jo vaivata, mutta rantakadun varrella on onneksi runsaasti erityisesti pikaruokaa tarjoavia vaihtoehtoja. Näistä varsinkin Nathan’s Famous on klassikko, joka myy kenties koko Amerikan kuuluisimpia hot dogeja. Laajaksi ketjuksi paisuneen Nathan’sin alkuperäinenkin ravintola sijaitsee vain kivenheiton päässä, mutta me tyydymme Riegelmann Broadwalkin varrella olevaan kioskiin. Hot dogit ovat erinomaisia, mutten osaa arvioida niiden paremmuutta kilpailijoihin verrattuna.

Aurinko alkaa olla jo laskemaan päin, joten se lämmittää nyt miellyttävästi kovan paahteen sijaan. On mukavaa istuskella kävelytien varrella ja nauttia tunnelmasta, joka tuo kovasti mieleen edellisvuotisen matkakohteemme Kalifornian rantakaupungit. Coney Islandin hiekkarannalla on lokakuussa väljää, toisin kuin kesän vilkkaimpina päivinä. Taustalla häämöttää Rockawayn niemimaa.

Kävelemme Riegelmann Boardwalkia itään päin ja ohitamme New Yorkin akvaarion. Tästä eteenpäin pääsisi vielä henkisesti paljon syvemmälle itään, sillä edessä häämöttävä Brighton Beach tunnetaan New Yorkin venäläisten ja ukrainalaisten asuinalueena. Tunnelma on kuulemma kuin Mustanmeren rannalla ennen Neuvostoliiton hajoamista.

Palaamme takaisinpäin ja katselemme, kuinka laskeva aurinko saa taivaan kellertämään upeasti. Huomiomme kiinnittyy jälleen kerran hyväntuulisiin ortodoksijuutalaisiin, joita on näkynyt päivän aikana paljon. Luna Parkin asiakaskunnasta ylivoimaisesti suurin osa oli perhekeskeisiä ortodoksijuutalaisia, ja sama tilanne jatkuu myös rantakadulla.

Ortodoksijuutalaiset – jotka ovat käsittääkseni tarkemmin ottaen hasideja – on helppo tunnistaa tyylikkäästä mutta vanhoillisesta pukeutumisesta. Miehillä on erikoiset kampaukset ja aina jonkinlainen päähine. Naiset ovat pukeutuneet villapaitoihin ja pitkiin hameisiin. Lasten vaatteet ovat pitkälti samantyyppisiä kuin aikuisillakin. Jäämme miettimään, oliko kyseessä ortodoksijuutalaisten juhlapäivä vai pelkästään tavallinen maanantai Coney Islandilla. Näky lienee melko tavallinen, sillä noin neljännes Brooklynin reilusta kahdesta miljoonasta asukkaasta on juutalaisia.

Aurinko alkaa laskea jo lopullisesti mailleen, kun jätämme Coney Islandin taaksemme. On ollut mukavaa viettää rentoa päivää huvipuistossa, nauttia syksyisestä auringosta ja tunnelmoida tyylikkäällä rantakadulla. Retki Coney Islandille vie helposti kokonaisen päivän, mutta se tarjoaa New Yorkin -matkalle aivan erilaisia ulottuvuuksia kuin pilvenpiirtäjien täyttämä Manhattan.
Voit lukea myös koko matkastamme kertovan jutun Unelmien lomamatka New Yorkiin.
Yhdysvallat
New Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory

Huiman korkean One World Trade Centerin ylimmissä kerroksissa toimivalta näköalapaikalta saa ihailla New Yorkia lintuperspektiivistä. Maisemat ovat näkemisen arvoisia kaikkiin ilmansuuntiin.
One World Trade Center on koko läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus, jota ylemmäs kurottaa tällä hetkellä vain kuusi aasialaista pilvenpiirtäjää. Myös nimellä Freedom Tower tunnetulla pilvenpiirtäjällä on amerikkalaisille suuri symbolinen merkitys, koska se rakennettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskussa vuonna 2001 sortuneiden World Trade Centerin kaksoistornien tilalle. Nykyinen World Trade Center -kokonaisuus käsittää edeltäjänsä tavoin myös useita matalampia rakennuksia.

Manhattanin eteläosassa kohoava One World Trade Center avattiin marraskuussa 2014. Suurin osa rakennuksesta on toimistotiloja, mutta vierailijoita ilahduttaa kerroksissa 100–102 toimiva näköalapaikka One World Observatory. Näköalapaikan pääsyliput on kätevintä hankkia netistä, jolloin etuna on myös ennakkoon ostajille tarjottu viiden dollarin alennus.

Aikuisten peruslippu maksaa tällä hetkellä kaikkine kuluineen ja veroineen hieman yli 50 dollaria, minkä lisäksi tarjolla on myös muutamia kalliimpia vaihtoehtoja. Perusliput oikeuttavat sisäänkäyntiin etukäteen valittuna ajankohtana, mutta jos päivän aikataulua ei halua lyödä etukäteen lukkoon, voi ostaa joustavamman lipun, jolla pääsee torniin mihin kellonaikaan tahansa. Tällainen lippu on 20 dollaria peruslippua kalliimpi, mutta se sisältää 10 taalaa arvokkaamman etukupongin näköalapaikan kahvilassa tai myymälässä käytettäväksi.

Nousemme pilvenpiirtäjään lokakuisena maanantaiaamupäivänä, jolloin jonoa ei ole käytännössä lainkaan. Aulatila on suunniteltu suuria vierailijamääriä ajatellen, ja täällä saattaakin olla esimerkiksi kauniina viikonloppupäivinä ruuhkaa. Lipuntarkastuksen ja turvatarkastuksen jälkeen voi pysähtyä katselemaan New Yorkin historiaan sekä World Trade Centeriin liittyviä videoesityksiä, mutta kuljemme melko ripeästi suoraan hisseille.

Hissi kuljettaa pilvenpiirtäjän 102. kerrokseen vain 47 sekunnissa. Matkan ajan voi ihailla hissin seinille heijastettua animaatiota, jossa New York kehittyy vuosisatojen takaisesta korpimaasta nykyaikaiseksi metropoliksi. Esityksen kuvakulma muuttuu samaan tahtiin ylöspäin nousevan hissin kanssa. Perillä vierailijoille näytetään vielä yksi New Yorkin vilinää kuvaava fiilistelyfilmi, kunnes pääsemme vihdoin ihailemaan huikeita maisemia.

One World Observatoryn varsinainen katselutasanne on sadannessa kerroksessa, jonka voi kiertää kokonaan ympäri maisemia ihaillen. Tarjolla ovat siis avoimet näkymät kaikkiin ilmansuuntiin aivan lasiseinien vierestä. Näköalapaikan harvoja huonoja puolia on, ettei sisätiloista pääse minkäänlaiselle tasanteelle ulkoilmaan. Ikkunoiden heijastukset häiritsevät valokuvaamista, joskin haittaa on meidän vierailumme aikaan lähinnä vain merelle tai Brooklynin suuntaan katseltaessa.

Sadannesta kerroksesta löytyy myös matkamuistomyymälä sekä City Pulse -niminen kulmaus, jossa New Yorkin asiantuntijat kertovat kotikaupungistaan. Meidän kohdallemme ei kuitenkaan osu sopivasti yhtään esitystä. Kerrosta ylempänä eli 101. kerroksessa toimii tyyriin puoleinen One Dine -ravintola. Viereisessä kahvilassa on pelkästään seisomapaikkoja, mutta totean jäälatten nauttimisen onnistuvan hyvin myös baaripöytään nojaillen.

New Yorkin pilvenpiirtäjissä toimii tätä nykyä viisi näköalatasannetta, joista One World Observatory on korkein. Se erottuu muista neljästä erityisesti sijaintinsa osalta, sillä One World Trade Center kohoaa Manhattanin eteläosassa. Perinteiset Empire State Building ja Top of the Rock sekä uudemmat Edge ja Summit One Vanderbilt löytyvät kaikki Midtownista, joihin verrattuna One World Observatoryn maisemat ovat selvästi erilaisia. Täältä on hyvät näkymät merelle ja esimerkiksi Vapaudenpatsaalle sekä Ellis Islandille. Myös Hudson-joen vastarannalla näkyvä Jersey City on varsin lähellä.

Pohjoiseen päin katseltaessa on helppo huomata, kuinka Manhattan jakautuu erilaisiin osiin. One World Trade Centerin ympärillä on muita korkeita rakennuksia, mutta heti Financial Districtin loppuessa alkaa laaja matalampi alue, jonka kaupunginosiin kuuluvat esimerkiksi Chinatown, Soho, Greenwich Village sekä East Village. Meistä on erityisen hauskaa katsella täältä edellispäivän kävelyreittiämme, jonka varrelta tunnistamme monta taloa ja esimerkiksi Washington Square Parkin riemukaaren sekä keinotekoisen saaren Little Islandin.

Vaikka merimaisematkin ovat hienoja, katselemme pisimpään Manhattania. Midtownin pilvenpiirtäjät saa kameran zoomin avulla lähelle, vaikka esimerkiksi Empire State Buildingille on melkein viisi kilometriä matkaa.

Manhattanin itäpuolella levittäytyy Brooklyn. East Riverin ylittävistä silloista lähimpänä näkyy ikoninen Brooklyn Bridge, josta pohjoiseen päin häämöttävät Manhattan Bridge sekä Williamsburg Bridge. Sää on näköalojen ihailuun sopivan aurinkoinen ja se vain kirkastuu pilvenpiirtäjässä viettämänämme aikana. Sisätiloissa on silti koko vierailumme ajan mukavan väljää, ja haluamaansa suuntaan mahtuu aina katselemaan ilman odottelua. Paikalla kuuluu olevan samaan aikaan ainakin kaksi muuta suomalaista perhettä.

Aika kuluu maisemia ihaillessa nopeasti. Haluamme nauttia One World Observatorysta koko rahalla, joten vietämme ylhäällä reilut kaksi tuntia. Olen kahdella matkallemme käynyt jo yhteensä neljällä New Yorkin pilvenpiirtäjien näköalatasanteella. Jos olisi pakko valita vain yksi, nimeäisin omaksi suosikikseni Top of the Rockin, josta kirjoitin oman juttunsa jo aiemmin.

Midtownin näköalatasanteet tarjoavat ehkä ne kaikkein klassisimmat New York -näkymät, mutta One World Observatoryn sijainti takaa aivan uudenlaisen näkökulman kaupunkiin. Jos siis olet jo käynyt jollakin Midtownin näköalapaikalla, suosittelen seuraavaksi kohteeksi One World Observatorya. Me ainakin nautimme omasta vierailustamme todella paljon.

One World Trade Centerin ympäristössä on muutakin nähtävää. Nykyisen pilvenpiirtäjän vierestä löytyy sortuneiden kaksoistornien paikalle rakennettu 9/11 Memorial -muistomerkki, joka koostuu kahdesta neliönmuotoisesta vesialtaasta. Altaiden reunoille on kaiverrettu kaikkien menehtyneiden nimet. Naapurista löytyy erittäin mielenkiintoinen 9/11-museo, josta julkaisen oman juttunsa myöhemmin. Palaan siinä yhteydessä tarkemmin World Trade Centerin historiaan sekä koko maailmaa järkyttäneisiin syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin.

World Trade Centeriin kuuluva Oculus on raideliikenteen aseman ja ostoskeskuksen yhdistelmä, johon kannattaa tutustua jo Santiago Calatravan piirtämän persoonallisen arkkitehtuurin vuoksi. Samoilla kulmilla voi vierailla myös Manhattanin vanhimmassa yhä toimivassa kirkossa St. Paul’s Chapelissa sekä modernissa kreikkalaiskatolisessa St. Nicholas National Shrinessa. World Trade Centerin ympärille levittäytyvä Financial District on täynnä ostos- ja ruokailumahdollisuuksia, minkä lisäksi varsinkin rantojen tuntumassa on viihtyisiä puistoja. Manhattanin eteläosassa on siis helppo viettää kokonainen päivä jos toinenkin.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
18.7.2023 at 9:53
Minulla oli joskus tapana lukea kirja tai kaksikin, jotka sijoittuvat tulevaan matkakohteeseen. Viime aikoina se on jäänyt, mutta se oli hauska tapa tutustua kohteeseen ennakolta. Itsekin tykkään Venicestä, vaikka olenkin käynyt siellä vain yhden reissun aikana. Katsotaan, josko tällä kertaa siellä ehtisi taas käymään, usean vuoden jälkeen. Hauska nähdä, koenko alueen muuttuneen.
Mika / Lähtöportti
18.7.2023 at 14:06
Kirjat ovat hyvä keino päästä matkakohteen tunnelmaan, ja olen itsekin välillä lukenut jonkun romaanin joka sijoittuu tulevaan matkakohteeseen. Sellaiseen ei vain valitettavasti jää aina aikaa. Toivottavasti pääset uudelleen Veniceen, voisi kuvitella että jotain on vuosien aikana muuttunutkin. Ainakin jossakin välissä kodittomuus on tosiaan ollut todella paha ja näkyvä ongelma, nyt kesäkuussa se ei tullut ainakaan silmiinpistävästi vastaan.
Melissa Laitakari
19.7.2023 at 12:00
Sama juttu, että ensimmäisenä päivänä oli epätodellinen olo kun saavuimme Kaliforniaan. Sun kuvista näkyy meidän hotelli, jossa oltiin joulun välipäivät. Ensimmäiset päivät oltiin Disneylandissa.
https://villananna.vaikuttajamedia.fi
Mika / Lähtöportti
20.7.2023 at 18:57
Kaipa se on tuo pitkä matka, aikaero ja televisiosta tuttujen paikkojen vyöryminen silmille, minkä vuoksi Kaliforniassa helposti tulee aluksi epätodellinen olo. Muistan muuten tuon Venice Breeze Suitesin, se oli yhtenä majoitusvaihtoehtona meilläkin, muttei lopulta majoituttu ihan rannalle. Nimi jäi kuitenkin mieleen ja huomattiin talo, kun käveltiin siitä ohitse.
Satu
21.7.2023 at 8:44
Venice Beach on minullekin tuttu paikka. Mulla oli muinaisessa nuoruudessa 🙂 ystävä, joka asui Marina del Reyssä ja jonka luona kävin parina kesänä lomalla. Kun kaveri oli töissä, kävelin asunnolta Venice Beachille hengailemaan. Paikallisten mielestä se oli ihan pähkähullua – miksi ihmeessä KÄVELLÄ parin kilometrin matka, jos sen voi ajaa myös autolla?!
Mika / Lähtöportti
21.7.2023 at 12:42
Sulla on ollut mukava kyläilypaikka ja varmasti paljon muistoja myös Venice Beachilta 🙂 On kyllä vaikea ymmärtää tuota ajatusmaailmaa, että lyhyetkin matkat pitäisi mennä autolla, mutta sellaista Los Angelesissa on. Tuo on niin lyhyt matka ja ainakin nykyään myös kävelytiet tuolla välillä hyvässä kunnossa.
Jenni / Unelmatrippi
22.7.2023 at 21:45
Venicen kanavat ovat tosiaan kuin ihan eri maailmasta muuhun Losiin verrattuna. Kanavilla on mukavan leppoisaa. Oli myös kiva katsella, millaisia taloja ihmisillä siellä on. Osa oli aika hienoja. Muutenkin tykkäsin Venicesta todella paljon, kun kävimme siellä useampi vuosi sitten. Olisi hauska joskus palata takaisin.
Mika / Lähtöportti
27.7.2023 at 1:22
Tykkäsin kanava-alueen tunnelmasta ja erilaisista taloista tosi paljon, harvinaisen kaunis ja viihtyisä paikka. Hyvä että tuli tutustuttua kanaviin ihan ajan kanssa, vaikken tosiaan etukäteen pitänyt niitä edes erityisen mielenkiintoisena nähtävyytenä. Venice viehätti muutenkin, taisi olla minulle sopivankokoinen paikka muuten niin valtavassa suurkaupungissa.