Yhdysvallat
Kalifornian-matkan parhaat palat

Teimme kesäkuussa kolmen viikon matkan Kaliforniaan. Keskityimme erityisesti Los Angelesiin ja San Franciscoon, mutta vietimme muutaman päivän myös rannikon pikkukaupungeissa sekä Highway 1 -tien upeissa maisemissa.
Kesäkuinen matka toteutti pitkäaikaisen unelman Yhdysvaltojen länsirannikon näkemisestä. Tuolla suunnalla riittäisi monipuolista koettavaa kuinka pitkäksi ajaksi tahansa, mutta halusimme pitää matkaohjelman riittävän yksinkertaisena ja vietimme lastenkin toiveesta aikaa erityisesti suurissa kaupungeissa. Käyn nyt tiivistetysti läpi koko matkan ohjelman ja julkaisen myöhemmin yksittäisiä juttuja reissun mielenkiintoisimmista kohteista.

Matkamme avausetappi on yhdentoista tunnin suora lento Helsingistä Los Angelesiin. Otamme heti perille päästyämme vuokra-auton käyttöön ja suuntaamme kohti ensimmäistä majapaikkaamme Hollywoodissa. Tarunhohtoinen Hollywood vastaa melko hyvin ennakkotietojani, eli se ei ole lainkaan niin hohdokas paikka kuin kuuluisa nimi antaisi ymmärtää. Haluamme kuitenkin ensimmäisellä Los Angelesin -matkallamme nähdä kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä, ja tähän tarkoitukseen Hollywood on oikein sopiva tukikohta.

Alueen pääväylä Hollywood Boulevard tunnetaan katuun asetelluista tuhansista tähdistä, joista voi bongata kuuluisien viihdealan ihmisten nimiä. Vaikka laatat eivät olekaan kovin ihmeellisiä, on niissä näkyviä nimiä silti hauska bongailla. Saman kadun varrelta löytyvät myös kuuluisat teatterit Grauman’s Chinese Theatre, El Capitan sekä Oscar-gaalasta tuttu Dolby Theatre. Hollywood Boulevardin ilmapiiri on vilkas, mutta silti rauhallisempi kuin etukäteen kuvittelin. Katukuvaan kuuluu monenlaisia esitteiden tarjoajia, supersankareiksi pukeutuneita amatöörinäyttelijöitä, kodittomia, satunnaisia yksikseen höpötteleviä hörhöjä, kannabiksen hajua sekä tietenkin meitä turisteja.

Hollywoodista puuttuvaa luksustunnelmaa voi lähteä etsimään vaikkapa lyhyen ajomatkan päästä Beverly Hillsistä. Varsinkin 90210-postinumeroalueen tunnetuin katu Rodeo Drive on täynnä kalliita merkkiliikkeitä ja ohi murisee Ferrareiden kaltaisia urheiluautoja lähes yhtenäisenä virtana. Beverly Hillsin ilta-auringon valaisemat palmut jäävät mielikuviin palana sitä Kaliforniaa, josta monet elättelevät suuria unelmia.

Alkumatkan mielenkiintoisimpiin kokemuksiin kuuluu opastettu kierros Warner Brosin elokuvastudioilla. On hauskaa kierrellä kulissikaupungissa ja kuulla, miten lavasteet viimeistellään aina kutakin tuotantoa varten eri tavalla. Kierroksen aikana oppii paljon elokuvien tekemisestä ja ymmärtää, ettei juuri mikään valkokankaalla näkyvä ole aitoa. Esimerkiksi puulattia saattaa todellisuudessa olla matto, joka sopii elokuvan äänittämiseen paremmin ja on myös helpompi kuvausten päättyessä vaihtaa. Studioalueen sisätiloissa on kiinnostavia näyttelyitä, joihin voi tutustua omatoimisesti. Välipalaa syömme Frendit-sarjan teemaan sisustetussa Central Perk -kahvilassa.

Toinen samaan teemaan sopiva kohde Universal Studios on saumaton yhdistelmä huvipuistoa ja elokuvastudiota. Paikan mielenkiintoisin laite on eräänlaisen junan kyydissä tapahtuva tunnin mittainen studiokiertoajelu, jonka aikana näemme esimerkiksi Täydellisten naisten kotikadun Wisteria Lanen sekä Psykosta tutun Bates Motelin. Universal Studios on erittäin näyttävä kokonaisuus ja huvipuiston puolella huomio kiinnittyykin huolella toteutettuihin lavasteisiin. Laitteet on teemoitettu tuttujen elokuvien tai piirrossarjojen mukaan, eikä niiden määrä ole lopulta kovin valtava. Koettavaa löytyy esimerkiksi Harry Potterin, Simpsonien, Kung Fu Pandan ja Kätyreiden ystäville.

Vietämme yhden kokonaisen päivän myös Los Angelesin kupeessa Anaheimissa sijaitsevassa alkuperäisessä Disneylandissa. Se muistuttaa muualla maailmassa näkemiämme Disney-huvipuistoja, mutta tarjoaa myös uutta koettavaa. Laajalle alueelle mahtuu enemmän erilaisia teemamaita kuin muualla, mutta esimerkiksi puiston keskellä kohoava prinsessalinna näyttää yllättävän pieneltä. Laitevalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin, mutta tarjolla on enemmän leppoisia huviajeluita kuin erityisen hurjaa kyytiä. Disneyland mainostaa olevansa maailman onnellisin paikka, eikä slogan ole ainakaan pahasti pielessä. Vietämme oikein hauskan päivän, jonka aikana on helppo unohtaa todellisen maailman murheet.

Los Angeles on tietenkin paljon muutakin kuin elokuvia ja huvipuistoja. Käymme katselemassa maisemia Griffith Observatoryn näköalapaikalta, jonka ympäristössä olisi myös paljon houkuttelevia ulkoilupolkuja. Se on myös yksi paikoista, joista käsin katselemme maailmankuulua Hollywood-kylttiä. Mulholland Driven maisematielle lähdemme opastetulla kierroksella, jonka aikana meille kerrotaan alueella asuvista julkkiksista ja heidän hulppeista huviloistaan. Pilvenpiirtäjien sävyttämässä Downtownissa käväisemme kertaalleen. Kauppahalli on vilkas, Angel’s Flight -funikulaari hauska ja Walt Disney Concert Hall näyttävä, mutta muuten niin sanottu ydinkeskusta ei pääse säväyttämään.

Yksi Los Angelesin alueen ikonisimmista nähtävyyksistä on Santa Monican laituri, jonka päällä toimii kokonainen huvipuisto. Käymme paikalla hämyisenä päivänä, jolloin viileä merituuli vaatii pukemaan takin ylle. Vierailumme Santa Monicassa jää melko lyhyeksi, mutta nautimme laiturin lisäksi myös kävelykatu Third Street Promenadella kulkemisesta. Santa Monica ei silti sykähdytä lainkaan yhtä paljon kuin sen naapuri Venice, josta tulee suosikkialueeni Los Angelesissa.

Vietämme Hollywoodissa ja Anaheimissa majoittumisten jälkeen kaksi kokonaista päivää Venicessä, jossa nautin suuresti alueen tunnelmasta. Venice on saanut nimensä kanavista, joiden varsilla on toinen toistaan ihastuttavampia pientaloja. Kauniiden kanavien raukeudesta voi siirtyä hetkessä meren rantaa seuraavan kävelykadun vilskeeseen. Vietämme pitkät tovit katselemalla laajan hiekkarannan laidalla sijaitsevan skeittiparkin rullalautailijoiden temppuja. Taustalla soiva musiikki ja ympärillä huojuvat palmut luovat Los Angelesiin sopivaa tunnelmaa. Käymme pariin kertaan myös Venicen trendikkäällä pääkadulla Abbot Kinney Boulevardilla, jonka varrelta löytyy mukavia ravintoloita sekä kivoja pikku putiikkeja.

Venicessä vietetyt päivät päättyvät auringonlaskuun Tyynen valtameren rannalla, jossa aallot lyövät pehmeään hiekkaan. Los Angeles lieneekin parhaimmillaan tällaisilla aurinkoisilla rannoilla rennosta elämästä nauttien. Meille kaupunki tarjoaa vain kaksi kirkasta päivää, sillä sää pysyttelee enimmäkseen pilvisenä ja viileänä. Vaikka elokuvien Los Angeles onkin aina aurinkoinen, kuuluvat myös hämyiset May Gray ja June Gloom paikalliseen kalenteriin. Tänä vuonna harmautta on riittänyt ehkä poikkeuksellisenkin paljon.

Los Angeles jää taakse hieman ristiriitaisin tuntein. Ehdin saada jonkinlaisen käsityksen Enkelten kaupungin viehätysvoimasta ja ymmärrän ihmisiä, jotka ovat ihastuneet palavasti tämän metropolin sykkeeseen. Olen hyvin iloinen saatuani nähdä Los Angelesia, mutta vaikka pidänkin kaupungista, ei se nouse ainakaan ensi vierailun perusteella suurimpien suosikkieni joukkoon. Kaupunki vastasi melko hyvin ennakko-odotuksiani, sillä jättimäisestä ja hajanaisesta kaupungista on vaikea saada reilussa viikossa kunnollista otetta. Los Angelesin rakenne eroaa monin tavoin eurooppalaisista suurkaupungeista. Paljon mielenkiintoista jäi varmasti myös näkemättä.

Yhtenäinen metropolialue jatkuu kymmeniä kilometrejä joka suuntaan, eikä matkailijan kannalta ole mitään merkitystä kuuluuko Santa Monica, Beverly Hills, Burbank tai Anaheim virallisesti ottaen Los Angelesiin vai ei. Seudulla on monia viihtyisiä paikkoja, mutta etäisyydet ovat pitkiä ja automatkojen varrella näkyy myös vähemmän kiinnostavia kortteleita. Turvaudumme auton käyttämiseen, koska se on helpoin ja tyypillisin ratkaisu kaupungissa, jonka julkista liikennettä ei ole suuremmin kehuttu. Ajaminen on yllättävänkin sujuvaa, eikä suurkaupungin liikenne tuota meille ongelmia.

Suuntaamme kaikkiaan kymmenen Los Angelesin seudulla vietetyn yön jälkeen kohti pohjoista ja San Franciscoa. Varaamme ajomatkaan useamman päivän, koska lähes tarunhohtoisen Highway 1 -tien varrelta löytyvät pikkukaupungit ja näköalapaikat vaativat pysähtymään kerta toisensa jälkeen. Tiedämme jo hyvissä ajoin etukäteen, että tuo rannikon yksinäinen maisematie on maanvyöryn takia poikki, joten joudumme ajamaan osan matkasta kiertotietä. Ehdimme silti nähdä aivan riittävästi kauniita paikkoja ja ajomatkasta tulee elämyksellinen.

Ensimmäinen taukopaikkamme on pian Los Angelesin jälkeen vastaan tuleva Malibu Pier. Vanha puulaituri on Santa Monica Pieriin verrattuna kovin hiljainen. Näemme tunnelmalliselta laiturilta käsin pari ohi uivaa delfiiniäkin. Syömme tukevan myöhäisen aamiaisen ja jatkamme matkaa Santa Barbaraan, jossa sielläkin käymme paikallisella laiturilla. Lyhyeksi jääneen kaupunkikierroksen perusteella Santa Barbara vaikuttaa todella siistiltä ja viihtyisältä rantakaupungilta, jossa olisi helppo viihtyä pidemmänkin aikaa. Ehdimme vielä ihailla maisemia Pismo Beachin lähistöllä ja kuunnella Morro Bayn kalastajasataman hylkeiden konserttia ennen kuin saavumme yöpaikkaamme Cambriaan.

Vietämme Cambriassa kaksi yötä, joten meille jää kokonainen päivä aikaa tutustua seudun nähtävyyksiin. Niistä tunnetuin on upporikkaan William Randolph Hearstin rakennuttama Hearst Castle. Linnamainen kartano on melkoinen ilmestys, ja vaikka paikka onkin erilaisten tyylien sekamelska, voi sitä pitää myös poikkeuksellisen kauniina. Sijainti kukkulan laella takaa mahtavat maisemat, puutarhat ovat harvinaisen näyttäviä ja toki myös sisätiloissa riittää ihmeteltävää. Katseenvangitsijoihin kuuluvat valtavat uima-altaat niin sisällä kuin ulkonakin.

Cambrian seudulta löytyy paljon muutakin nähtävää. Ihmettelemme esimerkiksi merinorsuja eli norsuhylkeitä, jotka viihtyvät omalla rauhoitetulla rannallaan ja heittelevät hiekkaa päälleen. Käymme kääntymässä Ragged Pointin näköalapaikalla, jonka pohjoispuolelta Highway 1 on matkamme aikaan suljettu. Cambria itsessään on melko uinuva pikkukylä, jonka parasta antia on kuvassa näkyvä Moonstone Beachin kävelypolku, jota pitkin kulkiessaan voi aistia merituulta ja nauttia illan auringonsäteistä. Alkumatkaa sävyttänyt pilvisyys hälvenee Cambriassa ja päivät tästä eteenpäin sujuvat enimmäkseen aurinkoisissa, joskin edelleen melko viileissä säissä.

Tiesulku pakottaa meidät ajamaan Cambriasta seuraavaan yöpaikkaamme Montereyhin moottoritietä pitkin. Suuntaamme Montereysta käsin jälleen Highway 1:lle ja ajamme takaisin etelään päin kohti tien kauneimpiin kuuluvaa osuutta, jonka varrella ylitämme esimerkiksi kuvauksellisen Bixby Creek Bridgen. Meiltä jää näkemättä paljon Big Surin kehuttuja maisemia, mutta jo neljänkymmenen kilometrin ajo Montereysta etelään ja takaisin johtaa lähestulkoon maisemaähkyyn. Rannikko on täälläpäin harvinaisen kaunista ja sen vehreys tuo mieleen itselleni rakkaan Irlannin.

Tutustuminen sekä Montereyhin että sen tyylikkääseen naapuriin Carmel-by-the-Seahin jää pintapuoliseksi. Ehdimme silti nauttia hetken Montereyn merellisestä tunnelmasta sekä pienen Carmelin viihtyisistä kaduista. Tämän seudun kohokohtiin kuuluu myös maisematie 17-Mile Drive. Maksullinen reitti kiertelee suljetun Pebble Beachin luksusasuinalueen sisällä ja sen varrella voi pysähdellä monille upeille näköalapaikoille ihailemaan merimaisemia.

Viimeinen autoilupäivämme vie meidät Montereysta San Franciscoon. Ainoaksi pysähdyspaikaksemme valikoituu rennolta vaikuttava rantakaupunki Santa Cruz, jossa viihdymme useamman tunnin. Kävelemme värikkäillä kaduilla, käymme jälleen yhdellä huvilaiturilla ja kurkistamme ohimennen huvipuistoon, joka on viihdyttänyt kansaa jo pitkälti yli sadan vuoden ajan. Santa Cruz jää mieleen musiikin ja surffaajien sävyttämänä aurinkoisena paikkana, jossa saamme aistia aitoa lomatunnelmaa.

Majoitumme matkan viimeisiksi kuudeksi yöksi San Franciscoon, joka on upeimpia koskaan näkemiäni kaupunkeja. Jyrkille rinteille kohoavat kuvaukselliset kadut, vanhat viktoriaaniset puutalot, kimalteleva meri, vaihtelevat kaupunginosat ja mukava tunnelma muodostavat suorastaan vastustamattoman kokonaisuuden, jonka keskellä on helppo viihtyä. Ajelemme totta kai myös kuuluisilla vanhoilla kaapeliraitiovaunuilla pariin kertaan.

San Francisco on myös nähtävyyksiensä osalta erinomainen matkailukaupunki. Maailmankuulu silta Golden Gate sykähdyttää yllättävänkin paljon, kun sitä pääsee ihailemaan lähietäisyydeltä. Vankilasaari Alcatraz osoittautuu poikkeuksen mielenkiintoiseksi vierailukohteeksi ja esimerkiksi Golden Gate Parkin japanilainen puutarha jää mieleen upeana paikkana. Matkani kohokohtiin kuuluu myös baseball-ottelu San Franciscon Oracle Parkissa. Olen seurannut lajia useamman vuoden, joten sekä säännöt että osa pelaajista ovat entuudestaan tuttuja.

Vietämme melko paljon aikaa turistisella mutta viihtyisällä Fisherman’s Wharfin alueella rannan tuntumassa. Alueella riittää niin kauppoja kuin ravintoloitakin ja sen vetonauloihin kuuluvat vilkkaan huvilaituri Pier 39:n vieressä majailevat merileijonat.

San Francisco on ilahduttavan monipuolinen kaupunki, sillä tunnelmat vaihtelevat kaupunginosasta toiseen. Ehdimme nähdä kaikki etukäteen tärkeimpinä pitämäni kohteet ja alueet, joihin kuuluvat värikäs Chinatown, italialaishenkinen North Beach, ydinkeskustan pääaukio Union Square, mutkikas Lombard Streetin kadunpätkä, hippien kulta-ajan keskus Haight-Ashbury sekä täydellisen postikorttimaiseman tarjoava Alamo Squaren puisto. Kiipeän katselemaan maisemia myös vanhasta Coit Towerin näkötornista.

Kolmen viikon matka kuluu nopeasti, sillä nähtävää ja koettavaa riittää jokaiselle päivälle. Ehdimme syödä monta hampurilaista ja nauttia muistakin Amerikan mauista. Oli mukavaa nähdä Los Angelesia ja ihastua erityisesti rannikon maisemiin sekä San Franciscoon. Matka herätti entistä suuremman kiinnostuksen Yhdysvaltoja kohtaan ja voikin olla, että palaamme rapakon taakse jo lähivuosina. Kalifornia täytti suuret odotukset, vaikka lähes kaikki luontokohteet jäivätkin vielä näkemättä. Matkasuunnitelmia riittäisi ympäri Pohjois-Amerikkaa, joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.

Yhdysvallat
High Line – New Yorkin paras kävelyreitti

High Line on entisen tavarajunaradan paikalle rakennettu kaikille avoin puistoalue New Yorkissa. Rata kulki katutason yläpuolella, joten puistosta aukeaa mukavia kuvakulmia Manhattanin urbaaneihin maisemiin.
High Line -puisto on käytännössä reilun kahden kilometrin mittainen kävelyreitti, jonka voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Matkan varrella on useita High Linen ja katutason yhdistäviä portaita sekä muutama hissi, joten koko matkaa ei ole pakko kävellä kerralla ja välillä voi halutessaan poiketa myös jossain muualla.

Nousemme High Linelle sen eteläisestä päästä Gansevoort Streetin ja Washington Streetin risteyksestä. Puistoon nousevien portaiden alla toimiva Shake Shack -hampurilaisravintola palvelee nälkäisiä ja naapurista löytyy 1900- ja 2000-lukujen taidetta esittelevä Whitney Museum of American Art.

High Line on yksi eniten odottamistani kohteista tällä matkalla. Kävelyreittiä ei ollut vielä aiemman New Yorkin -reissumme aikana olemassa, ja se on saanut paljon kehuja monilta matkailijoilta. Reitti on tasainen ja esteetön, joten se sopii hyvin kaikille kulkijoille. On oikein mukavaa liikkua sujuvasti kaupungin hälinän ja risteysten yläpuolella. Osumme paikalle aurinkoisena lokakuisena arkipäivänä, jolloin ihmisiä on liikkeellä hieman kuvittelemaani enemmän. Ajoittain on siis pientä ruuhkaa, mutta eteneminen on onneksi enimmäkseen väljää.

High Linen eteläosa kulkee Meatpacking Districtin halki. Rujot teurastamokorttelit ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä viihtyisäksi trendialueeksi, jota hallitsevat tyylikkäät kaupat ja ravintolat. Kuljemme matkamme aikana pari kertaa Meatpacking Districtin halki. Alueesta jäävät mieleen aurinkoisilla terasseilla istuvat hyväntuuliset ihmiset, pienellä aukiolla soittava jazzbändi sekä kadut tilapäisesti vallanneet norsutaideteokset, joiden tehtävänä oli kerätä rahaa villieläinten suojeluun. High Linelta käsin on mukava ottaa kuvia ohittamistamme kaduista.

Meatpacking District jää pian taakse, minkä jälkeen High Line kulkeekin koko loppumatkan Chelsean kaupunginosassa Manhattanin länsilaidalla. Kaupunginosan nimen voi päätellä viimeistään Chelsea Marketille ohjaavista viitoista. Chelsea Market on entisissä National Biscuit Companyn tiloissa toimiva kauppahalli, josta löytyy runsaasti ravintoloita. Kävimme kauppahallin vilkkailla käytävillä jo muutamaa päivää aiemmin, joten jatkamme nyt suoraan eteenpäin.

High Line sopii erityisen hyvin kiireettömään oleskeluun. Valittavana on runsaasti erilaisia penkkejä, joista osa näyttää hyvinkin lokoisilta. Mieleenpainuvin maisema löytyy 17th Streetin kohdalta, jossa on oikea katsomo 10th Avenuen suuntaan.

High Linella on mielenkiintoinen historia. Manhattanin länsireunalle rakennettiin ensimmäinen tavarajunarata jo 1800-luvun puolivälissä, mutta se kulki vaarallisesti katutasolla. Vaadittiin satoja liikenneonnettomuuksissa menehtyneitä kuolonuhreja, kunnes katutason yläpuolella kulkeva huomattavasti turvallisempi rata saatiin rakenteille. Projektista vastasi vaikutusvaltainen kaupunkisuunnittelija Robert Moses. Satuin katsomaan New Yorkin -lennolla Motherless Brooklyn -elokuvan, jonka keskeisiin hahmoihin kuuluva Moses Randolph perustuu Robert Mosesin kylmään ja kiistanalaiseen persoonaan. Jos New Yorkin historia kiinnostaa, kannattaa lukea Mosesista vaikka Wikipediasta.

Uuden katujen yläpuolella kulkevan radan ensimmäinen juna pääsi liikkeelle vuonna 1933. Kiskoja pitkin alkoi kulkea tonneittain erilaisia tuotteita, kuten Meatpacking Districtilla pakattua lihaa. Rata oikaisi suoraan joidenkin tehdasrakennusten halki. Yksi näistä oli National Biscuit Company, jonka seinien sisällä keksittiin maailman valloittaneet Oreo-keksit.

Rekat alkoivat vähitellen syrjäyttää tavarajunia, ja radan ensimmäinen osa purettiin jo 1960-luvulla. Junaliikenne loppui kokonaan 1980-luvulla, jolloin alettiin jo suunnitella koko rakennelman lopullista poistamista. Alueen asukkaat halusivat kuitenkin säästää junaradan, ja he saivat onneksi tahtonsa läpi.

High Linen tulevaisuudesta keskusteltiin vuosikymmeniä, kunnes siitä päätettiin kunnostaa kaupunkilaisia ilahduttava puisto. Vinkin ratkaisuun saattoi antaa luonto itse, sillä kasvit olivat jo ehtineet vallata käyttämättömät kiskot. Nykyään High Linea ei korista mikä tahansa heinä, vaan puistoon on istutettu yli viittäsataa erilaista kasvi- tai puulajia. New Yorkissa on vielä lokakuun puolivälissä niin vehreää, että osa kasveista kukkii yhä iloisesti. Myös vanhat rautatiekiskot erottuvat toisinaan aluskasvillisuuden seasta.

High Line Parkin ensimmäinen osa avattiin vuonna 2009, minkä jälkeen se on kasvanut vaiheittain nykyiseen muotoonsa. Puiston tulevaisuuden pitäisi olla suuren suosion vuoksi turvattu, mutta ainakin sen ylläpidosta vastaavat High Linen ystävät ovat huolissaan kaupungin uusista rakennussuunnitelmista. Lisätietoja voi lukea Friends of the High Line -järjestön kampanjasivuilta.

Chelsea tunnetaan taidegallerioistaan, ja myös High Linella voi ihailla monenlaisia teoksia. Huomaamme matkan varrella useita seinämaalauksia, minkä lisäksi reitille on aseteltu joitakin patsaita. High Linen ulkonäön on tarkoitus elää ajan kuluessa, joten kukin patsas pysyy reitin varrella vain ennalta määrätyn ajan, joka on useimmiten yksi vuosi. Niinpä esimerkiksi kuvassa näkyvä Karon Davisin Curtain Call on jo siirretty jonnekin muualle.

Ohitamme uusia kerrostaloja, joiden moderni arkkitehtuuri näyttää hauskalta. Emme haaveile tänne muuttamisesta, mutta hotellimajoituksen kannalta Chelsea olisi yksi houkutteleva vaihtoehto seuraavaa New Yorkin -matkaa ajatellen. Alue on yhtä aikaa mielenkiintoinen ja sopivan rauhallinen, minkä lisäksi täältä on vain lyhyt matka vilkkaan Midtownin keskeisiin kohteisiin.

High Linen pohjoinen pää sijaitsee Hudson Yards -ostoskeskuksen tuntumassa. Reitti jatkuu vielä junavarikkoalueen ympäri, kunnes se laskeutuu pitkää ramppia pitkin alas kadulle. Me päätämme suunnata suoraan ostoksille. Vuonna 2019 avattu Hudson Yards -ostoskeskus on miellyttävän valoisa ja näyttää yhä uutuuttaan kiiltävältä. Kauppavalikoimaa riittää kotoisen H&M:n kaltaisista liikkeistä Suomessa tuntemattomampiin merkkeihin sekä maailmankuuluihin laatubrändeihin.

Ostoskeskuksen pihalla kohoava Vessel on huomiota herättävä rakennelma, jota voisi kai kutsua tilataideteokseksi. Rakennelman sisällä kulkevia portaita pitkin voi kiivetä katselemaan näkymiä eri tasoilta. Vessel oli yli kolme vuotta suljettuna itsemurhatapausten vuoksi, mutta sen turvallisuutta on nyt parannettu ja rakennelma aukesi matkamme loppuvaiheessa pitkästä aikaa yleisölle. Ylös kiipeäminen jäi meiltä silti tällä matkalla väliin. Liput pitää hankkia etukäteen Vesselin nettisivuilta.

Hudson Yardsin alueella pääsee katselemaan maisemia paljon korkeammaltakin. Pilvenpiirtäjän seinien ulkopuolelle kurkottava näköalaparveke Edge kuuluu Manhattanin sykähdyttävimpiin elämyksiin. Se näkyy hyvin myös High Linen varrelle pohjoisen suuntaan kuljettaessa. Edge ei aluksi kuulunut suunnitelmiimme, mutta päätimme käydä siellä matkan viimeisenä iltana. Kohde oli hintansa väärti ja Edgestä onkin tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Lisätiedot High Linesta: www.thehighline.org
Yhdysvallat
Kävelyllä Brooklynin sillalla ja Brooklynissa

New Yorkin ikonisin silta tarjoaa kauniin kävelyreitin Manhattanilta Brooklyniin. Emme tutustuneet Brooklyniin kovin laajasti, mutta ehdimme nähdä mielenkiintoisia paikkoja esimerkiksi Brooklyn Heightsissa, Dumbossa sekä Williamsburgissa.
New York on laaja kaupunki, mutta moni matkailija viihtyy lähinnä vain Manhattanin saarella. Mekin poistuimme oman matkamme aikana Manhattanilta vain parina päivänä, jolloin suuntasimme East Riverin vastarannalle Brooklyniin. Ylitimme ensimmäisen Brooklyn-päivämme aluksi historiallisen Brooklyn Bridgen, joka on paitsi kulkuväylä, myös yksi kaupungin upeimmista nähtävyyksistä.

Brooklyn Bridge
Brooklyn Bridgen Manhattanin-puoleinen pää ulottuu muutaman sadan metrin päähän rannasta New Yorkin kaupungintalon tuntumaan. Astumme sillalle aurinkoisena sunnuntaipäivänä, jolloin liikkeellä on paljon muitakin ihmisiä. Ruuhka onneksi helpottaa hetkittäin, ja sillalla on välillä väljääkin. Voisi olla upeaa tulla tänne joskus vaikkapa aamuvarhaisella, kun kulkijoita lienee vähemmän.

Näyttävä Brooklyn Bridge on 1825 metriä pitkä, ja se olikin aikoinaan maailman pisin riippusilta. Tarkkaan ottaen tämä vuonna 1883 valmistunut uusgoottilainen rakennelma on riippusillan ja vinoköysisillan yhdistelmä, mutta ei nyt perehdytä teknisiin detaljeihin tarkemmin.

Brooklyn Bridge oli ensimmäinen Manhattanin ja Brooklynin yhdistänyt silta. Williamsburg Bridge ja Manhattan Bridge valmistuivat 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja niiden lisäksi East Riverin alitse kulkee nykyään tunneleita.

Siltaa pitkin on mukava kävellä, sillä jalankulkijoille ja pyöräilijöille on varattu oma puupintainen tasonsa, kun taas kuusi autokaistaa kulkevat alemmalla kannella. Joskus kauan sitten Brooklyn Bridgellä on ollut raideliikennettäkin. Raskaiden ajoneuvojen pääsy sillalle on kokonaan kielletty, ja huomaan valokuvia ottaessani, että New Yorkin katukuvaan kuuluvia keltaisia takseja kulkee sillalla vain harvakseltaan.

Kuvauksellisella sillalla on mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten vanhoja lamppuja. Palkit ja vaijerit muodostavat hauskannäköisiä verkkoja tai rivistöjä, joita on mukava pysähtyä katselemaan. Lokakuisesta päivästä tulee yllättävän kuuma, ja aurinko tuntuu lähes polttavalta lämpötilan noustessa hellelukemien tienoille.

Sillalta on tietenkin upeat maisemat joka suuntaan. Erityisesti Manhattanin eteläosan pilvenpiirtäjät näkyvät täältä hienosti, ja kauempana häämöttää Vapaudenpatsas. Pohjoiseen päin katsottaessa maisemaa hallitsee Manhattan Bridge.

Brooklyniin päin kulkiessa täytyy kääntyä aina uudelleen katselemaan maisemaa Manhattanin suuntaan. Alamme jo vähitellen lähestyä sillan toista päätä. Brooklyn oli vielä sillan valmistuessa oma kaupunkinsa, mutta pitkän poliittisen väännön jälkeen se yhdistettiin New Yorkiin vuonna 1898. New York on tuosta lähtien muodostunut viidestä osasta, jotka ovat Manhattan, Brooklyn, Bronx, Queens sekä Staten Island.

Laskeudumme tilaisuuden tullen pois sillalta ja käännymme Brooklyn Heightsin kaupunginosaan. Söimme edellisellä New Yorkin -matkallamme pizzaa sillan juurella toimivassa Grimaldi’sissa, mutta jätämme kuuluisan ravintolan tällä kerralla väliin.

Brooklyn Heights
Brooklyn Heights on vauras alue, jonka puiden reunustamien katujen varsilla on kauniita asuintaloja. Ympäristö näyttää hyvin siistiltä, rauhalliselta ja turvalliselta. Täällä on varmasti mukava asua, jos vain on varaa maksaa kodistaan riittävän paksu pino dollareita.

Yksi Brooklyn Heightsin kadunpätkistä on katkaistu autoliikenteeltä jonkinlaisen yhteisöllisen sunnuntaitapahtuman vuoksi ja ilmapiiri on rennon leppoisa. Ohitamme näillä main Brooklyn Cat Cafen, jonka ikkunan takana makoilee koko joukko tyytyväisiltä vaikuttavia kissoja.

Brooklyn Heights Promenade
Saavumme pian seuraavaan päämääräämme Brooklyn Heights Promenadelle. Viihtyisän kävelykadun varrelta aukeaa mahtavia maisemia Manhattanille päin.

Promenadin varrella on runsaasti penkkejä, joten kaikille halukkaille on tilaa istahtaa nauttimaan näkymistä ja aurinkoisesta iltapäivästä. Kävelykadun toisella reunalla puiden katveessa on hulppeilta näyttäviä asuntoja.

Brooklyn Bridge Park
Brooklyn Heights Promenade päättyy hetken kävelyn jälkeen kadun varteen. Jatkamme vähän eteenpäin, kunnes käännymme Squibb Parkin kohdalta rantaan päin. Alaspäin viettävä kävelysilta johtaa Brooklyn Bridge Parkin vehreyteen.

Brooklyn Bridge Park vaikuttaa viihtyisältä paikalta. Moni on tuonut mukanaan eväitä, ja sopivan avarilta nurmialueilta kelpaa ihailla maisemaa Manhattanille sekä New Yorkin sataman suuntaan.

Kuljemme eteenpäin aivan rantaa pitkin kulkevaa kävelytietä pitkin. Joella on melko paljon lauttaliikennettä ja kenties sen vuoksi myös aallokko näyttää yllättävän voimakkaalta. Puistossa ja kävelyreiteillä riittää paljon ihmisiä, joista suurin osa vaikuttaa paikallisilta. Aika monella on koira mukanaan.

Dumbo
Alitamme Brooklyn Bridgen ja siirrymme Dumbon kaupunginosaan. Suunnistamme Time Out Marketin ravintolakeskittymään, jossa ajattelemme pysähtyä syömään. Paikka on kuitenkin niin ruuhkainen, ettei hälinän keskeltä tahdo millään löytyä istumapaikkoja neljälle. Käymmekin vain ihailemassa kattoterassin maisemia ja jatkamme pian matkaamme.

Usein trendikkääksi mainittu Dumbo on entinen teollisuusalue, joka alkoi muuttua 1970-luvulla edullisiksi asuinkortteleiksi. Vuosikymmenet ovat muokanneet nykypäivän Dumbon keskiluokkaiseksi alueeksi, jossa on paljon ruokailu- ja ostosmahdollisuuksia. Kaupunginosan nimellä ei ole mitään tekemistä Disney-elokuvan kanssa, vaan se on lyhennys sanoista Down Under the Manhattan Bridge Overpass. Manhattanin silta on kuvauksellisimmillaan Washington Streetin ja Water Streetin risteyksestä nähtynä.

Risteyksestä avautuva näkymä ei ole mikään salaisuus, vaan paikalla on valtava määrä matkailijoita napsimassa valokuvia. Myös Empire State Building näkyy hauskasti Manhattan Bridgen rakenteiden kehystämänä. Pidän Dumbon rennosta tunnelmasta ja pelkistetystä tiiliseinien sävyttämästä arkkitehtuurista. Päädymme lopulta syömään Fuel Fever Grill & Juice Bariin, jossa vatsan saa täytettyä miellyttävän rauhallisessa ympäristössä.

Williamsburg
Haluan käydä vielä Brooklynin puolella ollessamme Williamsburgin kaupunginosassa, jonka suosiosta luin ensi kertaa jo parikymmentä vuotta sitten. Paras keino Dumbosta Williamsburgiin pääsemiseksi vaikuttaa olevan bussi, joten nousemme ainoan kerran koko New Yorkin -matkamme aikana linja-auton kyytiin. On mielenkiintoista nähdä bussin ikkunoiden lävitse Brooklynin katuja, koripallokenttiä ja seinämaalauksia. Ohitamme myös juutalaisen asuinalueen, jossa kylttien tekstit lukevat hepreaksi ja käytännössä kaikilla ihmisillä on perinteiset ortodoksijuutalaisten vaatteet. Jäämme kyydistä Williamsburgin sillan lähistöllä.

Tarkoituksenamme on nähdä ainakin Williamsburgin pääkatu Bedford Avenue, jolle pääsemmekin pian kääntymään. Vilkkaan väylän varrella on muun muassa meluisia baareja, seinämaalauksia, vintageputiikkeja, taidegallerioita, kahviloita ja erilaisia ravintoloita. Bedford Avenue ei ole mitenkään mahtipontisen leveä, mutta eloisaa katua pitkin on mukava kulkea ja aistia kaupunginosan tunnelmia.

Kävelemme Bedford Avenueta reilun kilometrin McCarren Parkin laidalle saakka. Ilta alkaa jo hämärtyä, emmekä jaksa lähteä vaeltelemaan enää kovin pitkälle. Niinpä kierrämme vain parin korttelin ympäri, kunnes palaamme Bedford Avenueta pitkin kohti lähintä metroasemaa. Olisin voinut viihtyä Williamsburgissa kauemminkin, mutta jo lyhyt vierailu antaa käsityksen kaupunginosan ilmapiiristä. Williamsburg lienee hiljalleen vaurastunut, kun parikymmentä vuotta sitten saapuneet nuoret ovat keski-ikäistyneet ja keskiluokkaistuneet. Rosoista viehätystä on silti jäljellä, joten Williamsburg olisi varmasti pidemmänkin kierroksen väärti.

Brooklyn Heights Promenade iltavalaistuksessa
Suuntasimme toisena Brooklyn-päivänämme Coney Islandin aurinkoisen rantakadun tunnelmiin ja värikkääseen Luna Park -huvipuistoon. Niistä riittää kerrottavaa toisen kokonaisen jutun verran, mutta palaan nyt tässä yhteydessä vielä hetkeksi tuon päivän iltaan, jolloin kävimme uudelleen Brooklyn Heights Promenadella. Maisema valaistulle Manhattanille on juuri niin hieno, kuin olin kuvitellutkin.

Kävelykadun tunnelma on leppoisa ja kun ilmakin on yhä miellyttävän lämmin, kelpaa tänne pysähtyä ihailemaan kaupungin loistetta. Paikka tuntuu hämyisestä valaistuksesta huolimatta hyvin turvalliselta, sillä vastaan ei tule epämääräisiä kulkijoita. Brooklyn Heights Promenade on yksi suosikkipaikoistani New Yorkissa, ja tänne olisikin joskus mukava tulla auringonlaskun aikaan.

Haluaisin myös tutustua koko Brooklyniin paremmin, sillä täältä löytyy suurkaupungin tunnelmaa tietynlaisella kodikkaalla vivahteella. Ainakin turisteja on huomattavasti vähemmän kuin Manhattanilla. Listallani olisi ainakin Prospect Heightsin kaupunginosa, jonka laidalta löytyy koripallo- ja konserttihalli Barclays Center. Tutustumiskohteisiin kuuluisi myös Prospect Park, jossa suuntaisin ainakin Brooklynin kasvitieteelliseen puutarhaan. Museotarjonnasta saattaisin pitää esimerkiksi New York Transit Museumista. Onko sinulla vinkkejä Brooklyniin?
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti12 kuukautta sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
15.7.2023 at 8:28
Kalifornia on hieno paikka. Olen ollet siellä muutamaankin kertaan ja tänä vuonna on tarkoitus käydä siellä jälleen. Muutenkin Pohjois-Amerikka tosiaan on mitä mainioin matkakohde, koska on niin monipuolinen. Siellä riittää lähes loputtomasti näkemistä ja tekemistä.
Mika / Lähtöportti
16.7.2023 at 20:57
Pidin kyllä Kaliforniasta kovasti ja siellä riittäisi koettavaa vielä monella matkalle, koko Pohjois-Amerikasta puhumattakaan. Kävin vuosia sitten Torontossa, Bostonissa ja New Yorkissa, mutta tämä oli vasta toinen reissu tuolle mantereelle. Toivottavasti seuraava Kalifornian-matkanne toteutuu suunnitelmien mukaan!
Susanna/ Makkostenmatkassa
15.7.2023 at 10:51
Samoihin aikoihin ollaan näköjään tuolla matkailtu🤩 ja hyvin paljon samoja kokemuksia. Säät eivät tosiaan suosineet ja kyllähän se vähän vei tunnelmasta. Meillä oli vain reilut 2 viikkoa varattuna Länsirannikolle ja olimme myös 3 päivää Vegasissa sekä San Diegossa. 6 viikon reissu aloitettiin Miamista ja Washingtonin jälkeen moottoripyörällä Route 66. Niin paljon nähtävää ja koettavaa. Ja on tuolla Pohjois-Amerikassa niin vaivatonta matkustaa kun kaikki toimii. Täydellinen roadtrippailumaa kyllä.
Mika / Lähtöportti
16.7.2023 at 21:03
Mukava kuulla! 🙂 Pilvinen ja vähän viileä sää oli tavallaan sopiva kävelyyn ja nähtävyyksien tutkimiseen, mutta varsinkin Los Angelesissa jäätiin kaipaamaan sitä aurinkoista fiilistä, joka kaupungista tulee yleensä mieleen. Sumuisena ja epävakaana tunnettu San Francisco tarjosi meille sen sijaan lähes pelkkää auringonpaistetta. Teidän reissu kuulostaa todella hienolta, olen itsekin haaveillut esimerkiksi juuri Route 66:sta tai Floridasta. Pohjois-Amerikka on todellakin roadtrippeihin sopiva, autoilu tuntui vaivattomalta ja sujuvalta. Mielelläni lähtisin pian uudestaan!