Vietimme vaimon kanssa parin edellisvuoden tapaan keväisen viikonlopun Milanossa. Nautimme hyvästä ruoasta ja näköaloista, kävelimme mukavilla alueilla sekä katselimme kaupunkia vanhojen raitiovaunujen kyydissä. Oman matkani kohokohta oli jälleen jalkapallo-ottelu.

Milanon-matkamme ovat aina olleet melko lyhyitä ja nytkin viivymme Lombardian pääkaupungissa vain kolmen yön ajan. Tuttuun kohteeseen palatessa on mukavaa, ettei tarvitse yrittää nähdä kerralla koko kaupunkia, vaan voi nauttia kiireettömistä päivistä. Useimmat päänähtävyydet on koettu jo aiemmin, mutta ehdimme silti nähdä paljon uutta sekä palata myös tutuille kulmille.

---

Erinomainen ateria Ratanàssa

Saavumme Milanoon lauantai-iltana, jolloin kiirehdimme hieman myöhästyneeltä lennolta vielä syömään. Meillä on pöytävaraus Ratanà-nimiseen ravintolaan, jossa käyminen on ollut mielessä parilla aiemmallakin matkalla. Kuulin Ratanàsta ensi kertaa Tasty Travelissimo -blogista, mutta olen törmännyt sen nimeen myös esimerkiksi Milanon pitkää Michelin Guide -listausta selaillessani. Ravintola sijaitsee puistoalueen laidalla vanhassa tunnelmallisessa rakennuksessa, joka on kuulunut aiemmin ainakin rautatieyhtiölle ja elokuvateatterille.

Ratanà tarjoilee laadukkaista raaka-aineista valmistettuja milanolaisia ruokia, joita on muokattu modernilla otteella. Hinta on tasoon nähden mielestäni varsin kohtuullinen, sillä monien pääruokien hinta jää alle kolmenkymmenen euron. Pidämme vaimon kanssa juuri tällaisista ravintoloista, joissa saa nauttia erinomaisen kolmen ruokalajin aterian paikallisen viinin kera. Pöydät ovat Ratanàn pienessä salissa lähellä toisiaan, mutta tunnelma on silti miellyttävä ja palvelu toimii moitteettomasti.

Syön aluksi taimencarpaccion, jossa itse kalalla ei ole juurikaan makua, mutta lisukkeet tekevät annoksesta herkullisen. Vaimo nauttii juuresannoksesta, jonka kastike on käsittämättömän hyvää. Tilaan pääruoaksi Ratanàn version milanolaisen keittiön tunnetuimmasta klassikosta eli osso bucosta sahramirisoton kera. Toteutus on moderni, mutta maukas. Saan maistaa myös vaimon kana-annosta, joka sekin on onnistunut. Kasvisalkuruoka oli kuitenkin niin hyvä, että jäämme miettimään mitä menetimme kun emme kokeilleet pääruokalistalta löytyvää artisokkaa. Jälkiruoatkin ovat reilun kokoisia, joten Ratanàssa on helppo sanoa että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tänne täytyy palata joskus uudelleen!

---

Tuulahdus Suomea Piazza Alvar Aallolla

Tiesitkö, että Milanosta löytyy suomalaiselle merkkihenkilölle omistettu aukio? Alvar Aalto oli suuri Italian ystävä, jota vastavuoroisesti arvostetaan suuresti saapasmaassa. Piazza Alvar Aalto löytyy Porta Nuovan business-alueelta, ja sitä ympäröivät korkeat keskenään samannäköiset asuinrakennukset. Vierekkäiset Porta Nuovan ja Porta Garibaldin alueet edustavat modernia Milanoa, josta kerron vielä lisää myöhemmin julkaistavassa postauksessa.

Suomalaisarkkitehdin mukaan nimetyn aukion laidalla toimii fine dining -ravintola AALTO, jonka maistelumenujen hinnat pyörivät 150 euron molemmin puolin. Ruokalistalla vaikuttaisi olevan itämaisia vaikutteita, mutta mitään viitteitä Suomeen ei ole havaittavissa.

---

Upeita maisemia Palazzo Lombardian näköalatasanteelta

Olen saanut aiemmin ihailla Milanoa esimerkiksi Duomon katolta ja Torre Brancasta käsin, mutta olen jo pitkään odottanut sopivaa hetkeä päästäkseni Palazzo Lombardian 39. kerrokseen. Alueellinen hallintorakennus avaa näköalatasanteensa yleisölle vain harvoin, yleensä kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Nyt matkamme ajoitus onnistui tämän mahdollisuuden kannalta täydellisesti. Vierailu on ilmainen, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen Palazzo Lombardian nettisivuilla. Ilmoittautumisprosessi tuntui ilman italialaista henkilökorttia hieman hankalalta, mutta onnistui lopulta hyvin.

Palazzo Lombardia sijaitsee lähellä Porta Garibaldin pilvenpiirtäjiä, joten parhaat näkymät kohdistuvat nimenomaan moderniin Milanoon. Esimerkiksi Duomo häämöttää puolestaan yllättävänkin kaukana. Toiseen suuntaan voi katsella Alppeja, jotka erottuvat pilvisestä säästä huolimatta selvästi.

Näköalatasanne on tilava ja tarjoaa näkymiä kaikkiin ilmansuuntiin. Ylhäällä voi viettää niin paljon aikaa kuin haluaa. Kävelemme maan pinnalle laskeuduttuamme läheiseen Isolan kauppahalliin haukkaamaan pientä välipalaa. Sää on harmillisen sateinen, mutta se ei onneksi pilannut ylhäältä avautuneita maisemia. 

---

Kierros San Siron stadionilla

Vaikka pidän Milanosta paljon myös kaupunkina, on toistuvien matkojeni tärkein syy jalkapalloseura Inter. Pyrin nykyään käymään pelissä vuosittain, mutta edellisestä opastetusta tutustumiskierroksesta San Siron stadionilla ehti kulua jo melkein 27 vuotta. Onkin mielenkiintoista sukeltaa pitkästä aikaa kahden maineikkaan seuran, Interin ja Milanin, kotiareenan uumeniin ja vierailla esimerkiksi jalkapallomuseossa, joukkueiden pukukopeissa sekä kentän laidalla. Stadionkierroksia järjestetään päivittäin ottelupäiviä lukuun ottamatta. Aukioloajat löytyvät stadionin nettisivuilta, joilta voi halutessaan ostaa myös ennakkolipun tutustumiskierrokselle.

Lue lisää jutustani Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa.

---

Hiukopalaa trendikkäässä Bar Fridassa

Stadionkierroksen jälkeen alkaa olla jo kova nälkä, joten kaipaamme välipalaa ennen kello kahdeksaksi varattua illallista. Suuntaamme jälleen Isolan kaupunginosaan, jossa sijaitseva Bar Frida on ennakkotietojeni perusteella jonkinlainen paikallinen instituutio. Katettu sisäpiha näyttää houkuttelevalta, mutta astumme viileän ja kostean sään vuoksi sisätiloihin. Baari on vasta juuri auennut, mutta se on jo puolillaan väkeä. Värikkään boheemi sisustustyyli miellyttää, mutta emme pidä liian kovalla soivasta musiikista. Tällaisia desibelejä voisi odottaa myöhemmin illalla, mutta kello on vasta vähän yli viisi sunnuntai-iltapäivällä. Patiolla olisi ollut varmasti hiljaisempaa.

Valitsemme listalta edulliset annokset hummusta ja burratina-juustoa kahdestaan jaettaviksi. Kun lisukkeina on esimerkiksi bruschetta-leipiä ja bataattiranskalaisia, tulee vatsa hieman täydemmäksi kuin oli tarkoituskaan. Frida tunnetaan pitkästä cocktail-listastaan, mutta omaa valintaani ei tarvitse pitkään miettiä. Milanossa pitää aina nauttia paikallinen klassikko Negroni Sbagliato, joka koostuu Camparista, vermutista ja kuohuviinistä. Fridan ruoat ja juomat maistuvat erinomaisesti. Jos meluisa ympäristö ei pelota, voisi tänne tulla joskus syömään useammasta pikku annoksesta koostuvan isommankin aterian. 

---

Illallinen tutussa Botinero-ravintolassa

Vielä samana iltana on edessä yksi ateria, sillä olen varannut pöydän suosikkiravintolastani Botinerosta. Olemme syöneet täällä monesti aiemminkin ja olleet aina todella tyytyväisiä. Ateria on tällä kerralla kelvollinen, mutta jää suuriin odotuksiin nähden lieväksi pettymykseksi. Tilanne olisi saattanut olla toinen, jos olisimme saapuneet paikalle nälkäisempinä ja ehkä annosvalinnatkaan eivät menneet nyt nappiin. Meidät myös ohjataan tällä kerralla pöytään, joka ei ole yhtä miellyttävällä paikalla kuin parilla edellisellä kerralla.

Palvelu on joka tapauksessa edelleen sujuvaa ja ravintolan ilmapiiri todella miellyttävä. Melutaso pysyy yllättävän maltillisena, vaikka tupa on täynnä. Entisen jalkapalloilijan Javier Zanettin omistama Botinero on ruokalistaltaan argentiinalaishenkinen liharavintola. Tiedän alkuruokalistan carpaccion ja muut leikkeleet suussa sulaviksi, mutta valitsen silti kevyemmän vaihtoehdon toivossa ricottalla täytettyjä kurpitsankukkia. Tämäkin on entuudestaan tuttu annos, mutta muistelen siinä olleen aiemmin enemmän makua. Jotakin muutosta on ainakin annosvalokuvien perusteella tapahtunut.

Grillatussa pihvissä ei ole sinänsä valittamista, mutta ei se tällä kerralla erityisen mureakaan ole. Viinivalinta onnistuu ja sitruunasorbetti raikastaa mukavasti oloa aterian päätteeksi, joten on illallisessa paljon hyvääkin. Mieleeni jää myös hetki, kun tarjoilija tuo naapuripöydässä illastavan perheen tyttärelle yllätyslahjan. Se paljastuu Zanettin omistuskirjoituksella varustetuksi kapteeninnauhaksi, jonka vanhemmat ovat lapselleen hankkineet. Melkein liikutun, kun katselen tytön onnea. Hän ei ollut syntynyt Inter-legendan vielä pelatessa, mutta tuossa perheessä pieninkin tietää kuka nosti keväällä 2010 Mestarien liigan pokaalin ilmaan. Käymme vielä lopuksi ihailemassa aulabaarin nappulakenkäkokoelmaa. Maailmankuulujen tähtipelaajien kenkiä riittää Maradonasta Maldiniin.

---

Kävelykierros rosoisessa Isolan kaupunginosassa

Edellisen päivän sadepilvet ovat kaikonneet, kun suuntaamme maanantaina taas uudelleen Isolan kaupunginosaan. Isola on eläväiseksi mainittu alue, jossa ankea ilmapiiri on väistynyt trendikkäiden baarien, bistrojen, vintage-kauppojen ja värikkäiden katutaideteosten vallatessa itselleen tilaa.

Isolan yhteisöllisyyttä voi aistia vaikkapa Isola Pepe Verde -puutarhassa, jossa oppaaksemme ilmestyy harmaa kissa. Entisestä työläiskaupunginosasta on kuoriutunut kiinnostava milanolainen vastine vaikkapa Helsingin Kalliolle, Tukholman Södermalmille tai Berliinin Kreuzbergille.

Isolasta kertyi sen verran kirjoitettavaa, että kerron alueesta lisää myöhemmässä jutussa yhdessä naapurikaupunginosien Porta Nuovan ja Porta Garibaldin kanssa.

---

Elämysmatkoja vanhoilla raitiovaunuilla

Metro on tehokas kulkuväline, mutta ellei perille pääsyyn ole kiirettä, kannattaa hypätä mieluummin raitiovaunuun. Maan päällä matkustaessa näkee mukavasti kaupunkia ja hyvällä tuurilla voi päästä vanhan puisen kulkuvälineen kyytiin. Natisevissa ja kolisevissa vaunuissa on nostalgista menneen ajan tunnelmaa. Vanhimmat yhä käytössä olevat vaunut ovat peräisin 1920-luvun lopulta, mutta kaduilla liikkuu myös virtaviivaisia tämän vuosikymmenen malleja.

Vanhat raitiovaunut ovat Milanossa niin ikoninen näky, että ne voi laskea nähtävyyksien joukkoon. Ajelemme raitiovaunulla esimerkiksi Isolasta Navigliin, jolloin kuljemme kaupungin ydinkeskustan halki. Olemme aiemmilla matkoillamme pyörineet niin paljon upean tuomiokirkon Duomon ympäristössä, että halusimme tällä kerralla jättää koko alueen väliin. Näemme siis Duomon tällä kerralla vain pikaisesti raitiovaunun ikkunasta. Kiinnitämme huomiota kaduilla kulkevien ihmisten suureen määrään, jolloin vasta tajuamme kuinka miellyttävän rauhallista Isolassa ja muilla käymillämme alueilla on ollut. Duomon aukio on syystäkin pakollinen vierailukohde ensikertalaiselle, mutta jos Milano on entuudestaan tuttu, voi siellä käynnin jättää joskus väliinkin.

Julkisen liikenteen käyttäminen on Milanossa sujuvaa, varsinkin kun reittiohjeet hakee Google Mapsin avulla. Käytän matkalippujen hankkimiseen ATM Milano -sovellusta, jonka voi ladata App Storesta tai Google Playsta. Yksittäinen lippu on voimassa puolitoista tuntia ja sen hinta on tällä hetkellä 2,20 euroa. Lippua ei tarvitse näyttää raitiovaunuun noustessa, mutta pistotarkastuksia tehdään ajoittain. Metrossa lippu luetaan matkan aluksi ja lopuksi lipuntarkastusportilla. Mobiililippujen vaatimia koodinlukulaitteita on yleensä vain osassa vierekkäisistä porteista, mutta sellainen on silti aina helposti löytynyt.

---

Seesteisen kaunis Naviglio Grande

Naviglin kanavat ja erityisesti kuvauksellinen Naviglio Grande kuuluu Milanon kauneimpiin paikkoihin. Kanavan vartta pitkin on mukava kävellä rauhalliseen tahtiin ja pysähtyä välillä silloille katselemaan maisemaa. Milanossa oli joskus muinoin paljon enemmänkin kanavia, mutta onneksi edes nämä pari vesiväylää on säilytetty.

Olemme yleensä käyneet Naviglissa viikonloppuiltaisin, jolloin alueella riittää vilskettä ja meteliä. Tänne kannattaa tulla nauttimaan vaikka alkuillan aperitivot, jolloin juoman kylkeen saa paikallisen tavan mukaan runsaasti purtavaa. Nyt tuntuu oikein mukavalta olla täällä vaihteeksi hyvissä ajoin maanantai-iltapäivänä, kun ilmapiiri on kovin seesteinen.

Naviglio Grande jatkuu kaukaisuuteen ja sitä pitkin pääsisi vaikka Piemonten rajalla virtaavalle Ticino-joelle saakka. Kanavan mielenkiintoisin osuus rajoittuu kuitenkin Via Valenzan sillan ja Darsenan vesialtaan väliselle alle kilometrin matkalle. Täällä on runsaasti ravintoloita, baareja, katukaupustelijoita sekä muutamia pieniä taidegallerioita.

Käväisemme kauniissa Santa Maria delle Grazien kirkossa, jossa ei näy kovin montaa muuta ihmistä. Pudotan lippaaseen kolikon ja sytytän kynttilän, koska täällä liekit ovat vielä aitoja. Kovin monessa muussa kirkossa suositaan jo sähkökynttilöitä. Pistäydymme myös kirjakauppa Libracciossa, josta ei tällä kerralla löydy ostettavaa.

Naviglio Granden länsipäässä voi piipahtaa kauniilla sisäpihalla, jonka puodeista löytyy muun muassa taidetta. Täältä voisi hankkia vaikkapa Milanoa kuvaavia tauluja ja taidepostikortteja, joissa näkyy usein myös oranssinkeltaisia raitiovaunuja.

---

Jalkapallohuumaa Interin ja Genoan ottelussa

Oman matkani suurin kohokohta odottaa maanantai-iltana, kun Inter kohtaa Serie A:n ottelussa Genoan. Yksi Euroopan suurimmista stadioneista on käytännössä loppuunmyyty, sillä kotijoukkue Nerazzurri pelaa vahvaa kautta ja kannattajat haluavat päästä nauttimaan hyvistä hetkistä. Illan ottelusta ei tule mitään poikkeuksellisen hienoa jalkapallonäytelmää, mutta Inter nappaa makean voiton maalein 2–1. Nautin suuresti stadionin tunnelmasta ja siitä, kuinka Inter on karkaamassa sarjataulukossa muilta. Sarjajohdon kasvamisesta kertova laulu raikuu vielä pitkään metroasemallakin. E se ne va, la capolista se ne va…

Lue lisää jutustani Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa.

---

Toivon palaavani stadionille jälleen ensi kaudella ja näkeväni samalla taas myös muuta Milanoa. Vaikka olenkin käynyt kaupungissa jo kymmenen kertaa, tuntuu hyvältä päästä tutustumaan aina johonkin uuteen nähtävyyteen ja toisaalta kierrellä myös tutuissa paikoissa.

Tällä kerralla olisin halunnut päästä vihdoin kaupungin tunnetuimpaan taidemuseoon Pinacoteca di Breraan, mutta koska kuukauden ensimmäinen sunnuntai on ilmainen, oli se jo pari viikkoa ennen matkaa täyteen varattu. Maanantaisin museo on suljettu. Myös Castello Sforzescon sisätilat ovat minulta edelleen käymättä ja mielessä on myös joitakin vähemmän tunnettuja kohteita sekä monia ravintoloita, joihin olisi mukava päästä tutustumaan. Edessä on sitä ennen reissuja muihin hienoihin kohteisiin, mutta tuntuu silti harvinaisen houkuttelevalta alkaa suunnitella jo tässä vaiheessa myös seuraavaa Milanon-matkaa.

Kaikki Milanosta kirjoittamani jutut löytyvät täältä.

Cinque Terre on viidestä vanhasta kalastajakylästä ja niiden ympäristöstä koostuva Unescon maailmanperintökohde Ligurian rannikolla Italiassa. Edellisessä jutussa patikoitiin jo kolmessa kylässä, mutta tässä vinkkipaketti koko Cinque Terreen.
  
Viisi Cinque Terren kylää ovat etelästä pohjoiseen päin lueteltuna Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza sekä Monterosso al Mare. Kyläryhmän viittä maata tarkoittava nimi juontaa juurensa menneiltä ajoilta, jolloin asutukset olivat maantie- ja rautatieyhteyksien puuttuessa kovin eristyneitä muusta maailmasta. Seutu vietti hiljaiseloa 1970-luvulle saakka, jolloin turismi alkoi tuoda kyliin elämää. Nykyään Cinque Terre on jo liiankin suosittu matkakohde, joka on varsinkin kesäkuukausina tupaten täynnä ihmisiä. Kävimme paikalla lokakuussa, jolloin turistimäärä oli edelleen huomattava, muttei ahdistava. 

---

RIOMAGGIORE

Edellinen julkaisu kertoi patikkaretkestä kolmen pohjoisimman kylän välillä. Teimme myöhemmin toisen päiväretken, jonka aikana tutustuimme myös Manarolaan ja Riomaggioreen. Aloitan nyt eteläisimmästä kylästä Riomaggioresta. Se sijaitsee lähimpänä seudun suurinta kaupunkia La Speziaa, jonne pääsee junalla vajaassa kymmenessä minuutissa. Riomaggioren asemalta lähtee radansuuntainen kävelytunneli kohti kylän pientä mutta kovin kuvauksellista satamaa.

Laskeudumme portaat tiiviille satama-alueelle, jossa saa ihailla merta, värikkäitä taloja ja kuivalle maalle nostettuja veneitä. Innokkaimmat ovat hypänneet rantakallioilta uimaan.

Kiipeämme sataman kulmalla sijaitsevalle näköalapaikalle ihailemaan maisemia entistä paremmasta kulmasta. Taivas uhkailee sateella, joka onneksi alkaa vasta useamman tunnin kuluttua.

Satama on hyvinkin maalauksellinen, joten ei ole ihme että jonkinlaisen taidekurssin osallistujat ovat asettuneet ikuistamaan maisemaa kankaalle. Yksi merkittävimmistä täällä työskennelleistä taidemaalareista oli firenzeläissyntyinen Telemaco Signorini, jonka teokset kuvaavat Riomaggioren elämää 1800-luvun loppupuolella.

Käymme myös sataman vastakkaisessa kulmassa aistimassa suolaista merituulta. Riomaggioren talojen seinät huokuvat historiaa ja on helppo kuvitella, kuinka sukupolvi toisensa jälkeen on lähtenyt täältä kalansaaliiden toivossa vesille.

Riomaggioressa on muiden Cinque Terren kylien tavoin useita houkuttelevia ravintoloita. Syömme näiden retkiemme ainoan kunnon aterian La Lamparassa, joka löytyy Riomaggioren kävelykadun varrelta varsin läheltä satamaa. Ravintolavalinta onnistuu erinomaisesti, sillä nautimme maukkaasta kalasta sekä kylän omasta valkoviinistä. Lapset saavat toivomansa pizzat. 

Kävelemme Riomaggioren ylämäkeen viettävää kävelykatua niin pitkälle, että se muuttuu kylään johtavaksi autotieksi. Tapanamme ei ole ostaa juurikaan matkamuistoja, mutta Cinque Terre olisi sopiva lisä jääkaappimagneettikokoelmaamme. Sopiva magneetti löytyy helposti, minkä jälkeen jään hetkeksi harjoittelemaan italiankielistä keskustelua myyjärouvan kanssa. Puhe on helppo kääntää seinällä roikkuvan Sampdorian viirin ansiosta jalkapalloon, josta riittääkin juttua pitkäksi aikaa. 

---

MANAROLA

Riomaggioresta Manarolaan johtava helppo Via dell’Amore -polku on ollut maanvyöryn takia jo vuosikausia suljettu, emmekä halua varsinkaan sateen uhatessa lähteä haastavan jyrkälle vaihtoehtoiselle reitille. Niinpä teemme neljän minuutin junamatkan, jonka jälkeen kävelemme kallioon louhitun tunnelin kautta Manarolan keskustaan. Myös täällä on ylämäkeen vievä katu, jonka varrella on jonkinlaisia ostosmahdollisuuksia. Käännymme nyt mieluummin rantaan päin.

Saavumme pienelle aukiolle, jonka reunalta on hyvä näkymä satamaan johtavalle kävelykadulle. Matkailijamäärä on täälläkin näin lokakuussa maltillinen, mutta kesäaikaan ruuhkaa lienee riittämiin.

Manarolan paras nähtävyys on rannan kävelypolulta avautuva maisema takaisin kylään päin. Sään harmaus hieman harmittaa, mutta näkymä on joka tapauksessa upea.

Pastelliväriset talot muodostavat tiiviin ryppään jyrkän kallion päälle. Manarolan tarkasta iästä ei ole varmuutta, mutta 1300-luvulla muurattu kirkon kulmakivi viittaa siihen, että kyseessä saattaisi olla Cinque Terren vanhin kylä.

Kurkkaamme vielä niemen toiselle puolelle, josta avautuu merimaisema pohjoiseen päin. Corniglia näkyy seuraavan rantakallion päällä ja kauempana häämöttää Monterosso al Mare, mutta niiden välinen Vernazza jää niemen taakse piiloon.

---

CORNIGLIA

Kerroin lopuista kolmesta kylästä jo edellisessä postauksessa, mutta käyn ne vielä tässäkin lyhyesti läpi. Corniglia sijaitsee muista Cinque Terren kylistä poiketen rannan sijasta kukkulalla. Se on myös muita pienempi, eikä Cornigliaan tutustumiseen tarvitse varata pitkää aikaa. Corniglia on silti kaunis, kuten myös kylän laidalta avautuva merimaisema. Corniglian rautatieasema sijaitsee kylän alapuolella ja sinne voi joko kävellä pitkää portaikkoa pitkin tai kulkea bussilla.

---

VERNAZZA

Vernazza on Cinque Terren kylistä ainoa, joka on päässyt Italian kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Sen kävelykatu on Cinque Terren kylien levein ja vilkkain, mutta Vernazzan parasta antia on viihtyisä satama-alue sekä muutamat kuvaukselliset kujat. Upeimmat valokuvat saa otettua Monterosso al Mareen johtavan patikkapolun alkuosasta.

---

MONTEROSSO AL MARE

Monterosso al Mare on muita Cinque Terren kyliä väljempi, sillä se on rakennettu ahtaiden kallionkolojen sijasta tasaisemmalle maa-alueelle. Kylässä on pari melko suurta hiekkarantaa ja se muistuttaakin enemmän jonkinlaista rantalomakohdetta kuin perinteistä kalastajakylää. Nautimme joka tapauksessa Monterosso al Maren ilmapiiristä, ehkä siksikin että saavumme sinne illansuussa useimpien päiväretkeläisten jo poistuttua.

---

KULKUYHTEYDET

Cinque Terren kyliin saapuminen ja niiden välillä liikkuminen onnistuu kätevimmin junalla. Jokaisella viidellä kylällä on omat asemansa, jotka kuuluvat La Spezian ja Levanton välillä liikennöivien junien reitille. Aivan kaikki junat eivät kuitenkaan pysähdy jokaisella asemalla. Osa junista kulkee Genovaan saakka. Jos ostat asemalta perinteisen paperisen matkalipun, muista leimata se ennen junaan nousemista! Junia kulkee melko tiheästi aamusta iltaan ja niiden aikataulutiedot voi tarkistaa Cinque Terren nettisivuilta.

Toinen hyvä vaihtoehto ovat lautat, joilla pääsee kaikkiin Cinque Terren kyliin Cornigliaa lukuun ottamatta. Lautoilla on muutamia erilaisia reittejä, joiden Cinque Terren ulkopuolisia satamia ovat Lerici, La Spezia, Portovenere sekä Levanto. Lautat lienevät ainakin kauniina päivinä mukavia kulkuneuvoja, joiden etuihin kuuluu mahdollisuus ihastella rannikkoa ja värikkäitä kyliä mereltä käsin. Lauttojen ajankohtaiset aikataulutiedot löytyvät Cinque Terren nettisivuilta.

Autoilua Cinque Terren kyliin ei suositella, koska tiet ovat paikoitellen hyvin kapeita ja vapaiden pysäköintipaikkojen löytäminen voi olla todella hankalaa. Itse pysäköin molempina retkipäivinämme La Spezian rautatieaseman parkkihalliin, josta oli huoletonta jatkaa matkaa junalla eteenpäin. 

---

PATIKOINTIREITIT JA CINQUE TERRE CARD

Cinque Terren kansallispuisto on erinomaisesti patikoijille sopiva matkakohde, jossa on runsaasti merkittyjä polkuja. Suosituimmat reitit kulkevat viiden Cinque Terren kylän välillä, mutta tarjolla on monia muitakin vaihtoehtoja esimerkiksi korkeammilla rinteillä. Me kävelimme Cornigliasta suorinta polkua Vernazzaan ja sieltä vielä toisen etapin Monterosso al Mareen saakka. Tuolle kolmen kylän patikoinnille tulee mittaa yhteensä vain noin seitsemän kilometriä, mutta korkeuserot ja suuri portaiden määrä tarjoavat myös jonkin verran fyysistä haastetta. Kävelyretkestämme voi lukea lisää edellisestä jutustani Patikkaretkellä Cinque Terressä.

Kaikista kuuluisin, nimellä Via dell’Amore tunnettu helppo rantareitti Manarolan ja Riomaggioren välillä on ollut maanvyöryn vuoksi suljettuna jo monen vuoden ajan. Polku on tarkoitus saada kuntoon ensi vuodeksi, mutta joidenkin arvioiden mukaan se olisi täysin avoinna vasta 2025. Cinque Terren nettisivuilta löytyy lyhyet kuvaukset tärkeimmistä reiteistä sekä alueen kävelykartta.

Matkailijoille on tarjolla 1–3 päivän Cinque Terre -kortti. Se kattaa maksulliset patikointireitit sekä kalliimmassa versiossa myös junamatkat. Lisäksi hintaan sisältyy bussikuljetus Corniglian keskustan ja rautatieaseman välillä. Reiteistä ovat maksullisia ainoastaan kävelemämme Corniglia–Vernazza ja Vernazza–Monterosso sekä toistaiseksi suljettu Via dell’Amore. Ostimme Cinque Terre Cardit patikointipäivällemme, mutta retkisuunnitelmaa tehdessä kannattaa laskea tuleeko kätevä kortti yksittäisiä junalippuja edullisemmaksi vai ei.

Kaikki patikointireitit ovat ilmaisia talvikaudella, joka alkaa marraskuun alkupuolella ja päättyy maaliskuun puolivälin tienoilla. Talvikaudella ongelmaksi saattavat kuitenkin muodostua sääolosuhteet ja korjaustyöt. Esimerkiksi nyt joulukuussa tätä kirjoittaessani molemmat kävelemämme polut ovat huoltotöiden vuoksi tilapäisesti kiinni. Varsinkin reittien epätasaiset portaikot saattavat olla rankkasateiden jälkeen vaarallisen liukkaita.

---

MAJOITTUMINEN

Majoittuminen Cinque Terren kylissä on yleensä verrattain kallista ja varaukset kannattaa kovan kysynnän vuoksi tehdä hyvissä ajoin. Cinque Terren sisälle majoittumisen etuna on, että yliturismista kärsivät kylät hiljenevät päiväretkeläisten poistuttua. Aamuisin sekä iltaisin voi siis nauttia kauniista paikoista rauhallisemmissa tunnelmissa ja patikkaretkillekin voi lähteä suoraan majoituksen ovelta. 

Me majoituimme yllä näkyvästä Lericistä vuokratussa asunnossa, josta siirryimme autolla La Spezian rautatieasemalle. Lerici on viehättävä mutta ainakin ulkomaalaisille tuntemattomampi kylä, josta käsin kävimme läheisissä Italian kauneimpien kylien listalle kuuluvissa Tellarossa ja Montemarcellossa. Ligurian rannikolla on paljon upeita kohteita myös Cinque Terren ulkopuolella, joten alueeseen kannattaa tutustua laajemminkin. Esimerkiksi Tellaro on yhtä ihastuttava kuin Cinque Terrenkin kylät, mutta se oli lokakuisena sadepäivänä lähestulkoon autio.

Jos matkustaisin alueelle uudelleen ja haluaisin keskittyä nimenomaan Cinque Terreen, etsisin majoitusta Levantosta tai La Speziasta. Molemmat ovat erinomaisia vaihtoehtoja, sillä kummastakin pääsee junalla muutamassa minuutissa suoraan Cinque Terren kyliin. Yllä olevassa kuvassa näkyvä Levanto on pieni viihtyisä rantakaupunki, joka muistuttaa jossakin määrin naapuriaan Monterosso al Marea. Sitä onkin joskus jopa kutsuttu ”Cinque Terren kuudenneksi kyläksi”. La Spezia on puolestaan keskikokoinen satamakaupunki, jossa voi aistia arkistakin paikallistunnelmaa. Majoitus Levantossa tai La Speziassa on keskimäärin edullisempaa kuin Cinque Terren kylissä.

---

SYÖTÄVÄÄ JA JUOTAVAA

Cinque Terren ruokailumahdollisuudet vaihtelevat laadukkaista ravintoloista heikkotasoisempiin turistiruokaloihin sekä kioskeilta mukaan napattaviin annoksiin. Nautimme retkillämme hyvän aterian Riomaggioren La Lampara -ravintolassa, ostimme Cornigliasta focacciaa patikointievääksi ja söimme Vernazzan kävelykadun varrella maukkaat tötterölliset friteerattua mustekalaa. Ligurialainen keittiö tunnetaan erityisesti pestopastasta sekä focacciasta, jotka ovat täällä syntysijoillaan yleensä erinomaisia. Meren äärellä kannattaa tietenkin maistaa kalaa ja mereneläviä. Myös Cinque Terren rinteillä viljellyt viinit, kuten vaikkapa raikkaat Vermentinot, ovat kokeilemisen arvoisia. 

---

MILLOIN JA MIKSI MATKUSTAA CINQUE TERREEN

Cinque Terrestä on muodostunut erittäin suosittu matkakohde, jonka turistimäärät ovat varsinkin kesäkaudella ahdistavan suuria. Itse kävimme alueella lokakuun puolivälissä, jolloin kylien kujilla ja patikkapoluilla mahtui hyvin kulkemaan, vaikka ihmisiä joka paikassa riittikin. Toinen hyvä ajankohta saattaisi olla keväällä esimerkiksi huhtikuussa. Kesän vitsauksena voi olla ruuhkan lisäksi paahtava helle, joka tekee varsinkin patikoinnista tavallista raskaampaa. Toisaalta Ligurian rannikko on varsinkin syksyllä ja talvella altis rajuilmoille, jotka voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa maanvyöryjä ja tulvia. Talvikausi on kuulemani mukaan hiljainen ja patikkapolkuja on saatettu sulkea. 

Cinque Terren kylät ovat pieniä, joten niistä ehtii saada melko hyvän käsityksen nopeasti. Tiivistahtiselle kulkijalle saattaa siis riittää Cinque Terreen tutustumiseen yksikin päivä, mutta jos kylistä ja patikkareiteistä haluaa nauttia rauhassa, kannattaa ehdottomasti viipyä pidempään. Me siis teimme kyliin kaksi päiväretkeä, joista ensimmäisenä näimme patikoinnin ohessa Corniglian, Vernazzan ja Monterosso al Maren. Manarolassa ja Riomaggioressa kävimme toisena päivänä junalla. Kaksi päivää oli meille sopiva aika tutustua kyliin, mutta jos haluaa patikoida enemmän, uida, ottaa aurinkoa, käydä veneretkillä, istuskella terasseilla tai nauttia pitkistä aterioista, voi alueella viihtyä helposti paljon kauemminkin. Sopiva matkan pituus on makuasia ja riippuu mielenkiinnon kohteista. 

Jos Cinque Terressä ei ehdi kaikkiin kyliin, niin mikä niistä kannattaisi valita? Kaikki ovat mielestäni näkemisen arvoisia, mutta ainoana Italian kauneimpien kylien listalle päässyt Vernazza on tavallaan helpoin kohdevalinta. Vernazzan ohella myös Manarola tai Riomaggiore voisi olla suosikkini, koska niissä voi aistia vanhan kalastajakylän historiaa. Manarola on tietyllä lailla näyttävämpi, kun taas Riomaggioren pieni satama-alue on kovin sympaattinen. Nuo kolme kylää vastasivat eniten omia odotuksiani Cinque Terrestä. Monterosso al Mare on muita kyliä tasaisempi ja rantalomahenkisempi. Pieni Corniglia eroaa muista sijaintinsa vuoksi, koska se on rakennettu kukkulan päälle.

Cinque Terreen kannattaa matkustaa merimaisemien, harvinaisen kauniiden kylien sekä unohtumattomien patikointireittien vuoksi. Cinque Terre on Unescon maailmanperintökohde, jonka kauneus avautuu parhaiten omin silmin nähtynä. Haittapuolena on kuitenkin jo aiemmin toistamani suosio, joten perillä kannattaa varautua siihen, että vastaan tulee matkailijoita joka puolelta maailmaa.