Seuraa somessa

Italia

Patikkaretkellä Cinque Terressä

Julkaistu

-

Viidestä kauniista kylästä muodostuva Cinque Terre on suosittu matkakohde Ligurian rannikolla Italiassa. Tutustuimme Cinque Terreen kahtena päivänä, joista ensimmäisenä teimme useamman tunnin patikkaretken kolmen kylän välillä.

Aloitamme päiväretken majapaikastamme Lericistä, josta ajaa parissakymmenessä minuutissa La Spezian rautatieasemalle. Aseman parkkihallissa on ainakin näin lokakuisena maanantaina runsaasti tilaa, joten pääsemme siirtymään pian laiturille. Paikallisjunia kulkee usein ja matka viidestä kylästä keskimmäiseen, Cornigliaan, vie vain vartin. Lähes koko junamatka sujuu tunnelissa, joten merimaisemista on tässä vaiheessa vielä turha haaveilla.

cinqueterre_37


Paikallisjuna on kätevin tapa liikkua Cinque Terren alueella, sillä pienistä kylistä on turha lähteä etsimään parkkipaikkaa. Useimmat La Spezian ja Levanton välillä liikkuvat junat pysähtyvät kaikissa Cinque Terren kylissä, jotka ovat etelästä alkaen lueteltuna Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza sekä Monterosso al Mare. Junien lisäksi toinen varteenotettava vaihtoehto ovat rannikolla kulkevat lautat, joiden kyydistä näkee kylät myös mereltä päin, mutta vuoroja on huomattavasti junia harvemmin.

cinqueterre_36


Olemme ostaneet ennen retkelle lähtöä puhelimeen Cinque Terre Cardit, joiden hintaan sisältyvät junamatkojen lisäksi myös patikkareittien pääsymaksut. Suurin osa poluista on ilmaisia, mutta koska suunnittelemamme Corniglian ja Vernazzan sekä Vernazzan ja Monterosson väliset reitit ovat maksullisia, on reilun 18 euron hintainen yhden päivän junamatkat sisältävä kätevä Cinque Terre Card hyödyllinen ostos. 

cinqueterre_31

CORNIGLIA

Nousemme junasta Cornigliassa, jossa suunnistamme ripein askelin asemarakennuksen vieressä odottavaan minibussiin. Ehdimme saada suhteellisen mukavat seisomapaikat, ennen kuin bussi täyttyy ääriään myöten. Kyyti on näppärä ratkaisu, sillä toinen vaihtoehto Corniglian keskustaan pääsemiseksi olisi kiivetä vajaan neljänsadan askelman portaikko. Kuntoilu ei ole koskaan pahitteeksi, mutta meille on tiedossa riittävästi reippailua muutenkin. Minibussilla kulkeminen sisältyy Cinque Terre Cardin hintaan.

cinqueterre_33


Corniglia on Cinque Terren kylistä selvästi pienin ja myös ainoa, joka sijaitsee merenrannan sijasta kukkulalla. Siitä jää myös muita kyliä tylsempi mielikuva, joskin syynä saattaa olla vain kova innostukseni kiirehtiä patikkapolulle. 

cinqueterre_22


Teemme Cornigliassa lyhyen kävelykierroksen. Bussipysäkiltä lähtevä kapea kuja osoittautuu eräänlaiseksi pääväyläksi, jonka varrella on useampia matkamuistokauppoja sekä ravintoloita. Ohitamme kirkon edustalla olevan pienen aukion ja suunnistamme muita matkailijoita väistellen kujan päässä odottavalle näköalapaikalle.

cinqueterre_02


Kylän reunalta kelpaa katsella aavaa merimaisemaa. Lähistöllä häämöttävät naapurikylä Manarolan värikkäät talot. Sinne suuntaamme myöhemmin jonakin toisena päivänä.

cinqueterre_23


Palaamme samaa kujaa pitkin takaisin ja valikoimme autotien varrella sijaitsevasta marketista focacciat mukaamme. Focaccia-leipä on nimenomaan Ligurian alueen perinneruokaa ja sitä on täällä saatavilla lähes joka kulmalla. Tuoreet eväät repussa on hyvä aloittaa patikointi kohti Vernazzaa. Kuljemme aluksi pienen pätkän päällystetyn tien reunalla ja näemme kuinka kauniilta Corniglia täältä suunnalta katsottuna näyttää.

cinqueterre_01
CORNIGLIASTA VERNAZZAAN

Vilautan lipuntarkastuskopilla puhelimestani Cinque Terre Cardeja ja pääsemme viimein kunnon patikkapolulle. Ensimmäinen etappi Vernazzaan on arvioitu Cinque Terren nettisivuilla keskivaikeaksi. Taivalta on noin 3,5 kilometriä ja aika-arvioksi on ilmoitettu puolitoista tuntia. Kävelemme rauhalliseen tahtiin ja pysähdymme välillä valokuvaamaan sekä pidämme yhden evästauon, jolloin meiltä kuluu matkaan vajaat kaksi tuntia. Alkumatka tuo hetkeksi mieleeni monet Madeiralla tekemämme levadaretket, sillä ympäristö on vehreää ja hetki kuljetaan jopa melko tasaisella alustalla. Ohitamme oliivipuita sekä monenlaista vaihtelevaa kasvillisuutta.

cinqueterre_04


Retken luonne muuttuu pian haastavammaksi, sillä edessä on runsaasti epätasaista alustaa, korkeuseroja sekä runsaasti portaita. Taival on siis kaikkea muuta kuin esteetön, joten esimerkiksi lastenrattaiden kanssa matka tyssäisi heti alkuunsa. Tuskinpa sellaisten kanssa pääsisi edes lippuluukun ohitse. 

cinqueterre_05


Reitti on lopulta huomattavasti rankempi kuin etukäteen luulin, mutta normaalikuntoinen ihminen pärjää kyllä sisun ja juomaveden voimalla alusta loppuun. Maisemat palkitsevat vaivan, mutta esimerkiksi polvivaivaiselle tämä reitti voi olla tuskallinen. Jo noin vartissa on noustu huomattavasti takana näkyvää Cornigliaa korkeammalle.

cinqueterre_03


Kuljemme kivikkoista polkua eteenpäin ja ohitamme haitaria soittavan miehen, jonka vieressä loikoilee pari koiraa. Pysähdymme pian itsekin polun varteen syömään focacciamme, jotka maistuvat täällä luonnon helmassa herkullisilta. Olemme tyytyväisiä, ettei kävelyreitti kohoa kuvassa näkyvään San Bernardinon kylään saakka.

cinqueterre_08


Kivisten rappujen määrä tuntuu välillä loputtomalta, sillä mutkan takaa paljastuu kerta toisensa jälkeen pidempiä portaikkoja. Pilvinen parikymmenasteinen sää tuntuu tätä retkeä ajatellen täydelliseltä. Myös kulkijoiden määrä on ruuhkaisiin kesäkuukausiin verrattuna kohtuullinen, vaikka vastaantulijoita riittääkin melko tiiviiseen tahtiin. Voin vain kuvitella millaista täällä olisi heinäkuun helteessä ja ihmispaljoudessa.

cinqueterre_49


Saavumme muutamasta talosta koostuvaan Prevon kylään, josta aukeaa entistä näyttävämpi näkymä Corniglian suuntaan. Olemme nyt nousseet patikkapolun korkeimmalle kohdalle reilut kaksisataa metriä merenpinnan yläpuolelle.

cinqueterre_06


Prevossa toimii pikku baari, josta voisi kantaa ostoksensa läheiselle terassialueelle. Päätämme kuitenkin sinnitellä mukana kantamallamme pullovedellä Vernazzaan saakka.

cinqueterre_10


Kivisellä polulla on vaihteeksi myös alamäkeä. Olen jo ehtinyt epäillä netistä lukemaani suositusta kulkea reitti kävelemäämme suuntaan, mutta syy alkaa selvitä Vernazzan lähestyessä. Meillä on vielä edessämme todella pitkä portaikko alaspäin. Vastaan tulee koko joukko enemmän tai vähemmän otsa punaisena puuskuttavia ihmisiä. Meidänkin täytyy pysyä valppaana, sillä harha-askeleella voisi olla ikäviä seurauksia.

cinqueterre_11
VERNAZZA

Tuntuu mukavalta saapua Vernazzaan. Kylä on näyttävämpi vastakkaisesta suunnasta, joten täältä etelästä päin otettuja kuvia näkee esimerkiksi Instagramissa harvemmin.

cinqueterre_46


Kapea kuja johdattaa meidät alas Vernazzan pääkadulle, jonka nimi vaihtuu sataman lähestyessä Via Romasta Via Viscontiksi. Tilaa on huomattavasti enemmän kuin Cornigliassa, mutta myös ihmismäärä on moninkertainen. Katua reunustaa täälläkin ravintoloiden, baarien ja matkamuistopuotien tiivis rivistö.

cinqueterre_45


Suunnistamme aluksi satamaan, joka onkin todella kuvauksellinen. Rakennusten seinät ja kalastajien veneet luovat värikkään kokonaisuuden, jota kelpaa pysähtyä ihailemaan satamaa suojaavalta aallonmurtajalta. Joku on kahlannut rantaveteen, mutta uimareita riittää varmasti huomattavasti enemmän kesähelteillä. 

cinqueterre_34


Palaamme pääkadulle etsimään syötävää. Aikataulu ei sallisi kovin pitkää pysähdystä, joten päätämme ostaa mukaamme pahvitötterölliset paikallisia meren eläviä. Lähistöltä löytyy vapaa penkki, ja mustekala sekä sipulirenkaat maistuvat mainiosti ohi kulkevaa ihmisvirtaa seuraillen.

cinqueterre_47
VERNAZZASTA MONTEROSSOON

Monterosso al Mareen vievästä polusta kertova nuoli osoittaa taas uudelle kapealle kujalle, minkä jälkeen saavumme pian lipuntarkastuskopille. Polku jatkuu tästä eteenpäin hyvinkin jyrkkänä ja pitkänä kivisenä portaikkona. Ohitamme niin sitruunapuita kuin ihmeköynnöksiäkin. 

liguria_vernazza_01


Moni on kehunut Vernazzaa Cinque Terren kauneimmaksi kyläksi, ja tämä perustunee nimenomaan Monterossoon johtavalta polulta avautuviin maisemiin. Hurmaannumme itsekin näkymästä alas värikkääseen kylään, vihreille rinteille sekä kimmeltävälle merelle. Maisema kirkastuu mukavasti pilviverhon rakoillessa juuri sopivalla hetkellä.

cinqueterre_42


Reitti Vernazzasta Monterosso al Mareen on korkeuseroista huolimatta määritelty edellisen lailla keskivaikeaksi ja se on myös suurin piirtein saman pituinen. Kuljemme melko hitaasti maisemia ihaillen, joten käytämme etappiin yli kaksi tuntia. Ainoa tavoitteemme on päästä perille ennen pimeää, mikä onnistuukin vaivattomasti.

cinqueterre_43


Epätasaisten kiviportaiden määrä tekee Vernazzasta alkavan ylämäen rankaksi, mutta näkymien ihaileminen piristää mieltä. Välillä voi kääntyä kurkkimaan yhä kauemmas jäävää Vernazzaa.

cinqueterre_40


Portaita on riittämiin, mutta matka etenee taas nopeammin, kun suurin ylämäki jää taakse. Vastaan tulee välillä tasaisempiakin osuuksia ja ohitamme myös jonkinlaisen kissojen suojapaikan, joka on ollut toiminnassa jo kymmenisen vuotta. Paikallinen nainen on nytkin ruokkimassa kissoja, joita näkyy paikalla muutamia.

cinqueterre_16


Ylitämme muratin värittämän pienen kivisillan, joka voisi olla vaikka satukirjan sivuilta. Ympärillä alkaa vähitellen olla muutamia taloja ja pieniä viljelyksiä. Olemme selvästi lähestymässä Monterossoa. Muita kulkijoita oli vielä Vernazzan lähistöllä hetkittäin jonoksi asti, mutta polku on nyt illan lähestyessä hiljentynyt selvästi.

cinqueterre_17


Saavumme viiniviljelmien täyttämälle alueelle, jonka yli avautuu upea maisema Monterosso al Mareen. Alhaalla näyttäisi odottavan pitkä hiekkaranta sekä tasamaalle rakennettu kylä, jonka ilme eroaa selvästi ahtaammasta ja näyttävämmästä Vernazzasta.

cinqueterre_15


Vaikka polun pää oli Vernazzasta lähdettäessä melkoista ylämäkeä, on Monterossossa vieläkin enemmän portaita. Mieleeni jää loputtomalta tuntuvia portaita laskeutuessa kohtaamamme nainen, joka manaa kuinka crazy stairs tekee hänet hulluksi. Täytyy nostaa hattua sille porukalle, joka on saanut tällaiset rappuset rakennettua. 

cinqueterre_18


Viinin viljeleminen on tässä maastossa kovaa hommaa. Pysähdymme ihmettelemään hauskaa parilla istuimella varustettua vaunua, jolla pääsee nähtävästi kulkemaan jyrkälle rinteelle rakennettua yksikiskoista rataa pitkin. Viljely vaatii täällä kekseliäisyyttä ja hyvää tuuriakin, sillä rajuilmat uhkaavat varsinkin syksyllä ja talvella maanvyöryille alttiita maita.

cinqueterre_39
MONTEROSSO AL MARE

Saavumme viimein alas Monterosso al Mareen, jossa suuntaamme aluksi hiljalleen hämärtyvälle rannalle. Kalastusveneet on nostettu hiekalle ja illan viimeiset uimarit kahlaavat vedestä ylös. Lokakuinen Välimeri on yhä miellyttävän lämmin ja käyn itsekin uimassa myöhemmin matkan aikana.

cinqueterre_38


Suuntaamme Monterosson vanhankaupungin kävelykaduille, jotka tuntuvat edellisiä kyliä huomattavasti väljemmiltä. Alue on esimerkiksi Vernazzaan verrattuna huomattavasti tasaisempi ja laajempi. Nautimme rauhallisesta tunnelmasta, sillä valtaosa päiväretkeläisistä on jo poistunut ja ilmapiiri tuntuu rennon letkeältä. Täälläkin riittänee ruuhkaa jonakin toisena ajankohtana.

cinqueterre_41


Syömme keskeisen kävelykadun varrella hyvin ansaitut jäätelöt. Valitsen mauksi tällä kerralla pistaasia, joka kuuluu ehdottomiin suosikkeihini amarena-kirsikan sekä hellepäiviin sopivan sitruunasorbetin ohella. Monterosso al Maressa on paljon perinteisen rantalomakohteen piirteitä ja se muistuttaa jossakin määrin pohjoista naapuriaan Levantoa, jota ei lasketa Cinque Terren kylien joukkoon.

cinqueterre_30


Kiertelemme hetken viihtyisillä kävelykaduilla, kunnes lähdemme etsimään rautatieasemaa. Viitat johdattavat meidät pitkään tunneliin, jonka toisella puolella odottaa huomattavasti edellistä pidempi hiekkaranta. Hämärtyneellä rantakadulla on mukava viettää hetki aaltojen ääniä kuunnellen.

cinqueterre_64


Patikointi päättyy Monterosso al Maren rautatieasemalle, jonka hämyisen tunnelmallisissa valoissa odottelemme jonkin aikaa seuraavaa junaa. Olemme saaneet antoisan päivän aikana hyvän käsityksen Cinque Terrestä. Alue on syystäkin suosittu matkakohde, sillä niin kylät kuin merimaisematkin ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

cinqueterre_29


Kerron seuraavassa postauksessa tällä ensimmäisellä retkellä väliin jääneistä Riomaggioresta ja Manarolasta sekä annan käytännön vinkkejä Cinque Terressä matkustamiseen. Pysy siis kuulolla!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
10 kommenttia

10 Comments

  1. Jenni / Unelmatrippi

    15.12.2023 at 21:59

    Tämä oli tosi hyödyllinen kuvaus siitä, millaista reitillä todella on – kiitos! On varmasti avuksi matkaa suunnitellessa. Jos tässä viimein lähivuosina tulee lähdettyä tuonne, niin palaan tämän jutun pariin. Cinque Terre on roikkunut ihan järjettömän kauan haavelistalla, joten olisi kyllä vihdoin aika suunnata sinne. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      17.12.2023 at 13:18

      Ole hyvä, mukava kuulla että tykkäsit! Cinque Terre oli meilläkin kauan listalla, mutta kun jo pelkästään Italia on täynnä erilaisia houkuttelevia vaihtoehtoja, niin suunnitelmien toteutumisessa menee usein aikaa 😀

  2. 5tahden

    16.12.2023 at 10:42

    Kiitos erinomaisesta infopaketista! Seuraavaa postausta odotellen.

  3. Ai vitsit, Cinque Terre on kyllä paikka, jossa ilman muuta haluan päästä käymään. Joka tapauksessa kuten, Jenni sanoi, hyödyllinen kuvaus. Manarolan talot näyttävät muuten todella hienolta.

    • Mika / Lähtöportti

      17.12.2023 at 13:24

      Cinque Terre on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta matkailijoita on paljon, joten en suosittele vilkkainta kesäkautta. Manarola on todella hieno kylä, Vernazzan ohella Cinque Terren näyttävin.

  4. Raija / Kohti avaraa maailmaa

    22.12.2023 at 9:16

    Kyllä on mukava lukea sujuvaa tekstiäsi! Ja paljon tulee informaatiota. Noista reiteistäkin sen verran, että en varmaan itse kykenisi niitä kulkemaan. Mutta siis junalla pääsisi kylästä toiseen? Jääkö siinä sitten paljon kokematta ja näkemättä? Kylät ja maisemat näyttävät kyllä, kuten jossain mainitsitkin, kuin satukirjan sivuilta.

    • Mika / Lähtöportti

      22.12.2023 at 13:46

      Kiitos Raija! Junalla pääsee sujuvasti kylästä toiseen ja asemien välinen matka on vain muutaman minuutin. Junia kulkee usein, joten se on helppo tapa päästä paikasta toiseen. Patikointi oli meille iso osa kokemusta, mutta kyllä Cinque Terre on varmasti elämys myös muuten. Kylät itsessään ovat kauniita ja rannikkoa voi ihailla myös kylistä käsin, tai sitten voi lähteä katselemaan maisemia lautan kyydistä. Varsinkin Manarolan ja Riomaggioren näkee upeimmillaan myös ilman patikointia ja jos niiden välinen Via dell’Amore -merenrantapolku saadaan joskus auki, se on niin kevyt että sopii kaikille.

  5. Pirjo Toivanen

    18.1.2024 at 15:25

    Juuri kuvaamasi kaltainen on keskivaikea taival Cinque Terressä. Teimme sen mieheni kanssa yli kymmenen vuotta sitten. Ikiajoiksi mieleen jäävä kokemus. Muistan myös polun, jossa näkymä alas mereen on huima. Vastaan tuli nainen, joka sai panikkikohtauksen marmorivuoreen hakatulla kaistalla. Se oli ihan riittävän väljä siihen, että hänen miehensä turvasi naisen konttauksen meren puoleisella reunalla. Hurja polunpätkä oli vajaat 10 metriä. Vakuutin naiselle, että meidän tulosuunnassamme ei ollut yhtä kammottavia kohtia. Tästä seurasi se, että myös minun polvilumpioni alkoivat tutista ja kävelin kaistaleen vuoreen hakattua kiviseinää hipoen.

    • Mika / Lähtöportti

      19.1.2024 at 23:02

      Cinque Terren polut jäävät kyllä mieleen. Huh, aikamoisia muistoja! Noin voi tuollaisten jyrkänteiden reunoilla käydä, sillä olen kuullut vastaavista kokemuksista Madeiralta. Olemme kävelleet Madeiralla monta kertaa korkeiden jyrkänteiden reunoja pitkin kulkevilla poluilla, ja onhan ne jännittäviä paikkoja, vaikkei konttaamaan joutuisikaan. Parempi joka tapauksessa varoa kuin pudota.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Cinque Terre on viidestä vanhasta kalastajakylästä ja niiden ympäristöstä koostuva Unescon maailmanperintökohde Ligurian rannikolla Italiassa. Edellisessä jutussa patikoitiin jo kolmessa kylässä, mutta tässä vinkkipaketti koko Cinque Terreen.
  
Viisi Cinque Terren kylää ovat etelästä pohjoiseen päin lueteltuna Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza sekä Monterosso al Mare. Kyläryhmän viittä maata tarkoittava nimi juontaa juurensa menneiltä ajoilta, jolloin asutukset olivat maantie- ja rautatieyhteyksien puuttuessa kovin eristyneitä muusta maailmasta. Seutu vietti hiljaiseloa 1970-luvulle saakka, jolloin turismi alkoi tuoda kyliin elämää. Nykyään Cinque Terre on jo liiankin suosittu matkakohde, joka on varsinkin kesäkuukausina tupaten täynnä ihmisiä. Kävimme paikalla lokakuussa, jolloin turistimäärä oli edelleen huomattava, muttei ahdistava. 


cinqueterre_58

RIOMAGGIORE

Edellinen julkaisu kertoi patikkaretkestä kolmen pohjoisimman kylän välillä. Teimme myöhemmin toisen päiväretken, jonka aikana tutustuimme myös Manarolaan ja Riomaggioreen. Aloitan nyt eteläisimmästä kylästä Riomaggioresta. Se sijaitsee lähimpänä seudun suurinta kaupunkia La Speziaa, jonne pääsee junalla vajaassa kymmenessä minuutissa. Riomaggioren asemalta lähtee radansuuntainen kävelytunneli kohti kylän pientä mutta kovin kuvauksellista satamaa.

cinqueterre_60


Laskeudumme portaat tiiviille satama-alueelle, jossa saa ihailla merta, värikkäitä taloja ja kuivalle maalle nostettuja veneitä. Innokkaimmat ovat hypänneet rantakallioilta uimaan.

aakkoset2023_cinqueterre


Kiipeämme sataman kulmalla sijaitsevalle näköalapaikalle ihailemaan maisemia entistä paremmasta kulmasta. Taivas uhkailee sateella, joka onneksi alkaa vasta useamman tunnin kuluttua.

cinqueterre_28


Satama on hyvinkin maalauksellinen, joten ei ole ihme että jonkinlaisen taidekurssin osallistujat ovat asettuneet ikuistamaan maisemaa kankaalle. Yksi merkittävimmistä täällä työskennelleistä taidemaalareista oli firenzeläissyntyinen Telemaco Signorini, jonka teokset kuvaavat Riomaggioren elämää 1800-luvun loppupuolella.

cinqueterre_57


Käymme myös sataman vastakkaisessa kulmassa aistimassa suolaista merituulta. Riomaggioren talojen seinät huokuvat historiaa ja on helppo kuvitella, kuinka sukupolvi toisensa jälkeen on lähtenyt täältä kalansaaliiden toivossa vesille.

cinqueterre_35


Riomaggioressa on muiden Cinque Terren kylien tavoin useita houkuttelevia ravintoloita. Syömme näiden retkiemme ainoan kunnon aterian La Lamparassa, joka löytyy Riomaggioren kävelykadun varrelta varsin läheltä satamaa. Ravintolavalinta onnistuu erinomaisesti, sillä nautimme maukkaasta kalasta sekä kylän omasta valkoviinistä. Lapset saavat toivomansa pizzat. 

cinqueterre_55


Kävelemme Riomaggioren ylämäkeen viettävää kävelykatua niin pitkälle, että se muuttuu kylään johtavaksi autotieksi. Tapanamme ei ole ostaa juurikaan matkamuistoja, mutta Cinque Terre olisi sopiva lisä jääkaappimagneettikokoelmaamme. Sopiva magneetti löytyy helposti, minkä jälkeen jään hetkeksi harjoittelemaan italiankielistä keskustelua myyjärouvan kanssa. Puhe on helppo kääntää seinällä roikkuvan Sampdorian viirin ansiosta jalkapalloon, josta riittääkin juttua pitkäksi aikaa. 


cinqueterre_27

MANAROLA

Riomaggioresta Manarolaan johtava helppo Via dell’Amore -polku on ollut maanvyöryn takia jo vuosikausia suljettu, emmekä halua varsinkaan sateen uhatessa lähteä haastavan jyrkälle vaihtoehtoiselle reitille. Niinpä teemme neljän minuutin junamatkan, jonka jälkeen kävelemme kallioon louhitun tunnelin kautta Manarolan keskustaan. Myös täällä on ylämäkeen vievä katu, jonka varrella on jonkinlaisia ostosmahdollisuuksia. Käännymme nyt mieluummin rantaan päin.

cinqueterre_26


Saavumme pienelle aukiolle, jonka reunalta on hyvä näkymä satamaan johtavalle kävelykadulle. Matkailijamäärä on täälläkin näin lokakuussa maltillinen, mutta kesäaikaan ruuhkaa lienee riittämiin.

liguria_manarola_01


Manarolan paras nähtävyys on rannan kävelypolulta avautuva maisema takaisin kylään päin. Sään harmaus hieman harmittaa, mutta näkymä on joka tapauksessa upea.

cinqueterre_63


Pastelliväriset talot muodostavat tiiviin ryppään jyrkän kallion päälle. Manarolan tarkasta iästä ei ole varmuutta, mutta 1300-luvulla muurattu kirkon kulmakivi viittaa siihen, että kyseessä saattaisi olla Cinque Terren vanhin kylä.

cinqueterre_54


Kurkkaamme vielä niemen toiselle puolelle, josta avautuu merimaisema pohjoiseen päin. Corniglia näkyy seuraavan rantakallion päällä ja kauempana häämöttää Monterosso al Mare, mutta niiden välinen Vernazza jää niemen taakse piiloon.


cinqueterre_21

CORNIGLIA

Kerroin lopuista kolmesta kylästä jo edellisessä postauksessa, mutta käyn ne vielä tässäkin lyhyesti läpi. Corniglia sijaitsee muista Cinque Terren kylistä poiketen rannan sijasta kukkulalla. Se on myös muita pienempi, eikä Cornigliaan tutustumiseen tarvitse varata pitkää aikaa. Corniglia on silti kaunis, kuten myös kylän laidalta avautuva merimaisema. Corniglian rautatieasema sijaitsee kylän alapuolella ja sinne voi joko kävellä pitkää portaikkoa pitkin tai kulkea bussilla.


cinqueterre_50

VERNAZZA

Vernazza on Cinque Terren kylistä ainoa, joka on päässyt Italian kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Sen kävelykatu on Cinque Terren kylien levein ja vilkkain, mutta Vernazzan parasta antia on viihtyisä satama-alue sekä muutamat kuvaukselliset kujat. Upeimmat valokuvat saa otettua Monterosso al Mareen johtavan patikkapolun alkuosasta.


cinqueterre_51

MONTEROSSO AL MARE

Monterosso al Mare on muita Cinque Terren kyliä väljempi, sillä se on rakennettu ahtaiden kallionkolojen sijasta tasaisemmalle maa-alueelle. Kylässä on pari melko suurta hiekkarantaa ja se muistuttaakin enemmän jonkinlaista rantalomakohdetta kuin perinteistä kalastajakylää. Nautimme joka tapauksessa Monterosso al Maren ilmapiiristä, ehkä siksikin että saavumme sinne illansuussa useimpien päiväretkeläisten jo poistuttua.


cinqueterre_25

KULKUYHTEYDET

Cinque Terren kyliin saapuminen ja niiden välillä liikkuminen onnistuu kätevimmin junalla. Jokaisella viidellä kylällä on omat asemansa, jotka kuuluvat La Spezian ja Levanton välillä liikennöivien junien reitille. Aivan kaikki junat eivät kuitenkaan pysähdy jokaisella asemalla. Osa junista kulkee Genovaan saakka. Jos ostat asemalta perinteisen paperisen matkalipun, muista leimata se ennen junaan nousemista! Junia kulkee melko tiheästi aamusta iltaan ja niiden aikataulutiedot voi tarkistaa Cinque Terren nettisivuilta.

cinqueterre_24


Toinen hyvä vaihtoehto ovat lautat, joilla pääsee kaikkiin Cinque Terren kyliin Cornigliaa lukuun ottamatta. Lautoilla on muutamia erilaisia reittejä, joiden Cinque Terren ulkopuolisia satamia ovat Lerici, La Spezia, Portovenere sekä Levanto. Lautat lienevät ainakin kauniina päivinä mukavia kulkuneuvoja, joiden etuihin kuuluu mahdollisuus ihastella rannikkoa ja värikkäitä kyliä mereltä käsin. Lauttojen ajankohtaiset aikataulutiedot löytyvät Cinque Terren nettisivuilta.

cinqueterre_53


Autoilua Cinque Terren kyliin ei suositella, koska tiet ovat paikoitellen hyvin kapeita ja vapaiden pysäköintipaikkojen löytäminen voi olla todella hankalaa. Itse pysäköin molempina retkipäivinämme La Spezian rautatieaseman parkkihalliin, josta oli huoletonta jatkaa matkaa junalla eteenpäin. 


cinqueterre_07

PATIKOINTIREITIT JA CINQUE TERRE CARD

Cinque Terren kansallispuisto on erinomaisesti patikoijille sopiva matkakohde, jossa on runsaasti merkittyjä polkuja. Suosituimmat reitit kulkevat viiden Cinque Terren kylän välillä, mutta tarjolla on monia muitakin vaihtoehtoja esimerkiksi korkeammilla rinteillä. Me kävelimme Cornigliasta suorinta polkua Vernazzaan ja sieltä vielä toisen etapin Monterosso al Mareen saakka. Tuolle kolmen kylän patikoinnille tulee mittaa yhteensä vain noin seitsemän kilometriä, mutta korkeuserot ja suuri portaiden määrä tarjoavat myös jonkin verran fyysistä haastetta. Kävelyretkestämme voi lukea lisää edellisestä jutustani Patikkaretkellä Cinque Terressä.

cinqueterre_12


Kaikista kuuluisin, nimellä Via dell’Amore tunnettu helppo rantareitti Manarolan ja Riomaggioren välillä on ollut maanvyöryn vuoksi suljettuna jo monen vuoden ajan. Polku on tarkoitus saada kuntoon ensi vuodeksi, mutta joidenkin arvioiden mukaan se olisi täysin avoinna vasta 2025. Cinque Terren nettisivuilta löytyy lyhyet kuvaukset tärkeimmistä reiteistä sekä alueen kävelykartta.

cinqueterre_09


Matkailijoille on tarjolla 1–3 päivän Cinque Terre -kortti. Se kattaa maksulliset patikointireitit sekä kalliimmassa versiossa myös junamatkat. Lisäksi hintaan sisältyy bussikuljetus Corniglian keskustan ja rautatieaseman välillä. Reiteistä ovat maksullisia ainoastaan kävelemämme Corniglia–Vernazza ja Vernazza–Monterosso sekä toistaiseksi suljettu Via dell’Amore. Ostimme Cinque Terre Cardit patikointipäivällemme, mutta retkisuunnitelmaa tehdessä kannattaa laskea tuleeko kätevä kortti yksittäisiä junalippuja edullisemmaksi vai ei.

cinqueterre_20


Kaikki patikointireitit ovat ilmaisia talvikaudella, joka alkaa marraskuun alkupuolella ja päättyy maaliskuun puolivälin tienoilla. Talvikaudella ongelmaksi saattavat kuitenkin muodostua sääolosuhteet ja korjaustyöt. Esimerkiksi nyt joulukuussa tätä kirjoittaessani molemmat kävelemämme polut ovat huoltotöiden vuoksi tilapäisesti kiinni. Varsinkin reittien epätasaiset portaikot saattavat olla rankkasateiden jälkeen vaarallisen liukkaita.


cinqueterre_14

MAJOITTUMINEN

Majoittuminen Cinque Terren kylissä on yleensä verrattain kallista ja varaukset kannattaa kovan kysynnän vuoksi tehdä hyvissä ajoin. Cinque Terren sisälle majoittumisen etuna on, että yliturismista kärsivät kylät hiljenevät päiväretkeläisten poistuttua. Aamuisin sekä iltaisin voi siis nauttia kauniista paikoista rauhallisemmissa tunnelmissa ja patikkaretkillekin voi lähteä suoraan majoituksen ovelta. 

cinqueterre_61


Me majoituimme yllä näkyvästä Lericistä vuokratussa asunnossa, josta siirryimme autolla La Spezian rautatieasemalle. Lerici on viehättävä mutta ainakin ulkomaalaisille tuntemattomampi kylä, josta käsin kävimme läheisissä Italian kauneimpien kylien listalle kuuluvissa Tellarossa ja Montemarcellossa. Ligurian rannikolla on paljon upeita kohteita myös Cinque Terren ulkopuolella, joten alueeseen kannattaa tutustua laajemminkin. Esimerkiksi Tellaro on yhtä ihastuttava kuin Cinque Terrenkin kylät, mutta se oli lokakuisena sadepäivänä lähestulkoon autio.

cinqueterre_59


Jos matkustaisin alueelle uudelleen ja haluaisin keskittyä nimenomaan Cinque Terreen, etsisin majoitusta Levantosta tai La Speziasta. Molemmat ovat erinomaisia vaihtoehtoja, sillä kummastakin pääsee junalla muutamassa minuutissa suoraan Cinque Terren kyliin. Yllä olevassa kuvassa näkyvä Levanto on pieni viihtyisä rantakaupunki, joka muistuttaa jossakin määrin naapuriaan Monterosso al Marea. Sitä onkin joskus jopa kutsuttu ”Cinque Terren kuudenneksi kyläksi”. La Spezia on puolestaan keskikokoinen satamakaupunki, jossa voi aistia arkistakin paikallistunnelmaa. Majoitus Levantossa tai La Speziassa on keskimäärin edullisempaa kuin Cinque Terren kylissä.


cinqueterre_32

SYÖTÄVÄÄ JA JUOTAVAA

Cinque Terren ruokailumahdollisuudet vaihtelevat laadukkaista ravintoloista heikkotasoisempiin turistiruokaloihin sekä kioskeilta mukaan napattaviin annoksiin. Nautimme retkillämme hyvän aterian Riomaggioren La Lampara -ravintolassa, ostimme Cornigliasta focacciaa patikointievääksi ja söimme Vernazzan kävelykadun varrella maukkaat tötterölliset friteerattua mustekalaa. Ligurialainen keittiö tunnetaan erityisesti pestopastasta sekä focacciasta, jotka ovat täällä syntysijoillaan yleensä erinomaisia. Meren äärellä kannattaa tietenkin maistaa kalaa ja mereneläviä. Myös Cinque Terren rinteillä viljellyt viinit, kuten vaikkapa raikkaat Vermentinot, ovat kokeilemisen arvoisia. 


cinqueterre_52

MILLOIN JA MIKSI MATKUSTAA CINQUE TERREEN

Cinque Terrestä on muodostunut erittäin suosittu matkakohde, jonka turistimäärät ovat varsinkin kesäkaudella ahdistavan suuria. Itse kävimme alueella lokakuun puolivälissä, jolloin kylien kujilla ja patikkapoluilla mahtui hyvin kulkemaan, vaikka ihmisiä joka paikassa riittikin. Toinen hyvä ajankohta saattaisi olla keväällä esimerkiksi huhtikuussa. Kesän vitsauksena voi olla ruuhkan lisäksi paahtava helle, joka tekee varsinkin patikoinnista tavallista raskaampaa. Toisaalta Ligurian rannikko on varsinkin syksyllä ja talvella altis rajuilmoille, jotka voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa maanvyöryjä ja tulvia. Talvikausi on kuulemani mukaan hiljainen ja patikkapolkuja on saatettu sulkea. 

cinqueterre_48


Cinque Terren kylät ovat pieniä, joten niistä ehtii saada melko hyvän käsityksen nopeasti. Tiivistahtiselle kulkijalle saattaa siis riittää Cinque Terreen tutustumiseen yksikin päivä, mutta jos kylistä ja patikkareiteistä haluaa nauttia rauhassa, kannattaa ehdottomasti viipyä pidempään. Me siis teimme kyliin kaksi päiväretkeä, joista ensimmäisenä näimme patikoinnin ohessa Corniglian, Vernazzan ja Monterosso al Maren. Manarolassa ja Riomaggioressa kävimme toisena päivänä junalla. Kaksi päivää oli meille sopiva aika tutustua kyliin, mutta jos haluaa patikoida enemmän, uida, ottaa aurinkoa, käydä veneretkillä, istuskella terasseilla tai nauttia pitkistä aterioista, voi alueella viihtyä helposti paljon kauemminkin. Sopiva matkan pituus on makuasia ja riippuu mielenkiinnon kohteista. 

cinqueterre_56


Jos Cinque Terressä ei ehdi kaikkiin kyliin, niin mikä niistä kannattaisi valita? Kaikki ovat mielestäni näkemisen arvoisia, mutta ainoana Italian kauneimpien kylien listalle päässyt Vernazza on tavallaan helpoin kohdevalinta. Vernazzan ohella myös Manarola tai Riomaggiore voisi olla suosikkini, koska niissä voi aistia vanhan kalastajakylän historiaa. Manarola on tietyllä lailla näyttävämpi, kun taas Riomaggioren pieni satama-alue on kovin sympaattinen. Nuo kolme kylää vastasivat eniten omia odotuksiani Cinque Terrestä. Monterosso al Mare on muita kyliä tasaisempi ja rantalomahenkisempi. Pieni Corniglia eroaa muista sijaintinsa vuoksi, koska se on rakennettu kukkulan päälle.

cinqueterre_13


Cinque Terreen kannattaa matkustaa merimaisemien, harvinaisen kauniiden kylien sekä unohtumattomien patikointireittien vuoksi. Cinque Terre on Unescon maailmanperintökohde, jonka kauneus avautuu parhaiten omin silmin nähtynä. Haittapuolena on kuitenkin jo aiemmin toistamani suosio, joten perillä kannattaa varautua siihen, että vastaan tulee matkailijoita joka puolelta maailmaa. 

Jatka lukemista

Italia

Syysmyrskyä ja mustekalaa kauniissa Tellarossa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vierailimme Italiassa viettämämme syysloman aikana Tellarossa, joka kuuluu maan kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Kylä hurmasi harmaanakin päivänä ja maistoimme myös Tellaron tunnuseläintä mustekalaa.

Perillä meitä odottaa hiljaisuus. Olemme ajelleet kukkuloille kohonnutta pientä rannikkotietä Lericistä Tellaroon, jonka yläpuolella sijaitseva parkkipaikka on lähes autio. Sateessa kastuneen kyltin mukaan maksullinen pysäköintiaika on loppunut jo syyskuussa, joten en joudu kaivamaan kolikoita esille. Hiljaisuus tuntuu hyvältä, koska tie oli tarpeeksi kapea ja mutkikas jo näin ilman suurempaa liikennettä. 

tellaro_19


Pysäköintialueen lähistöltä lähtee pitkä portaikko alas kylän keskustaan. Suuntaa näyttävä kyltti on päässyt ruostumaan ja sitä peittävät köynnöskasvit.

tellaro_18

Siistin portaikon varrella riittää kukkaistutuksia ja muuta kasvillisuutta. Myös ruskan värit näyttävät tekevän tuloaan tänne eteläiseen Eurooppaan. Laskeudumme kivimuurin ja vanhojen rakennusten välistä tasaiselle kadulle, jonka varrella on pari ravintolaa ja baaria. 

tellaro_16


Tellaro on osa Lericin kuntaa, jossa mekin majoitumme viikon ajan. Lericin keskustasta on vain reilut kolme kilometriä Tellaroon ja matkan voisi taittaa myös patikointireittiä pitkin, mutta se jää meiltä kokeilematta. Edellinen yö on ollut myrskyisä ja ukkonenkin on jyrissyt Ligurianmeren yllä. Ennuste ei lupaa juurikaan parempaa säätä, mutta iloitsemme siitä, että sade on tauonnut hetkeksi.

tellaro_14


Ohitamme hiljaiset ravintolat ja suuntaamme kapeille kujille. Tellaron keskusta on vierailumme aikaan lähes autio, sillä liikkeellä näyttäisi olevan vain yhteensä kymmenkunta turistia. Vastaan tulee myös pari paikallista, jotka kiirehtivät määrätietoisesti kohti päämääräänsä.

tellaro_13


Pittoreskit kujat tarjoavat juuri sellaista pikkukylän kauneutta, mitä Italialta sopii odottaakin. Seinien pastellivärit on valittu hyvällä maulla ja ikkunoita suojaavat perinteiset luukut. Katulamput sopivat postikorttimaiseen näkymään, mutta kukaan ei ole sentään ripustanut tällaisella säällä pyykkejä kuivumaan.

tellaro_12


Yksi Tellaron erikoisuuksista on nimellä Sotto-Ria tunnettu käytävä, joka rakennettiin 1300-luvulla suojaksi saraseenien, katalaanien ja muiden katalien merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Suojaisen käytävän ikkuna-aukoista voi tähystää alapuolella olevaan satamaan sekä merelle päin. Muinoin täältä kuulemma kaadettiin kiehuvaa öljyä vihamielisten vieraiden niskaan. Ikivanha kivilattia on koristeltu tähdillä ja muilla kuvioilla.

tellaro_11


Astumme ruosteisen portin läpi käytävälle, joka jatkuu noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Lopulta käytävä muuttuu hämäräksi ja toteamme sen umpikujaksi. Tällaiset paikat kertovat omalla kiehtovalla tavallaan pienen rannikkokylän pitkästä historiasta.

tellaro_17


Tellaron kapeat kujat johtavat kuvaukselliseen satamaan, jonka veneet on nostettu järkevästi kuivalle maalle. Navakat tuulenpuuskat iskevät vasten kasvoja ja vaahtopäiset aallot lähestyvät rantaa. 

tellaro_08


Aallot roiskahtelevat näyttävästi tummia rantakallioita vasten ja veden liikkeitä on lähes lumoavaa seurata. Katselemme pitkään kuohuvaa merta ja nautimme kylän hiljaisuudesta. Kostea ilma tuntuu miellyttävän lämpimältä, sillä elohopea on kohonnut lähelle kahtakymmentä astetta.

tellaro_07


Kirkon kulmalta lähtee pieni kivetty kävelypolku, joka seuraa hetken rantaa ja päättyy pian umpikujaan. Tarjolla on kuitenkin taas uuteen ilmansuuntaan avautuva myrskyisä merimaisema. 

tellaro_09


Ohitamme sataman ja kierrämme sen toiselle puolelle sisämaan kujia pitkin. Sataman läpikin voisi kävellä, mutta se olisi tällä säällä riskialtis ratkaisu. Osa aalloista kuohuu pitkälle kohti kylää.  

tellaro_03


Niemen kärkeä koristavan San Giorgion kirkon ovet on laitettu vierailupäivänämme säppiin, mutta katselemme rakennusta ulkopuolelta. Näin syysmyrskyn tuivertaessa voi miettiä kuuluisinta Tellaroon liittyvää legendaa.

tellaro_04


Keskiaikainen tarina liittyy rannikolla mellastaneisiin merirosvoihin, joita vastaan Tellarokin oli varautunut jatkuvalla vartioinnilla. Tähystäjä kuitenkin nukahti pahaksi onnekseen juuri sellaisena myrskyisänä yönä, jolloin piraatit olivat saapumassa. Tellaron pelasti jollain keinolla kirkontorniin päätynyt suuri mustekala, joka soitti lonkeroillaan kelloja ja herätti kylän väen puolustautumaan.

tellaro_10


Tarinan kuvaamaa tapahtumaa juhlitaan vuosittain elokuisilla festivaaleilla, joiden pääaktiviteettina on mustekalojen syöminen. Tämä kuulostaa hieman nurinkuriselta tavalta kunnioittaa Tellaron suurta sankaria, mutta ruoat ovat varmasti herkullisia. Erilaisia mustekalakuvioita vai nähdä kylässä ympäri vuoden. Tellaron mustekalalegendasta ja kahdestakymmenestä muusta kiehtovasta italialaiskylästä voi lukea Heli Pekkarisen kirjasta Kylässä Italiassa.

tellaro_06


Pysähdyn vielä ihailemaan Tellaron kauniinvärisiä taloja, rantakallioita sekä ylös nostettuja värikkäitä veneitä. Tellaro on varsin kompakti kylä, jonka kujille on vaikea eksyä kovin pitkäksi aikaa. Kyseessä on suorastaan hurmaava paikka, jonka kauneutta edes harmaa syyspäivä ei onnistu latistamaan. 

tellaro_05


Kesäinen auringonlasku voisi olla täällä ikimuistoinen elämys, mutta syksyinen arkipäivä luo Tellaroon omanlaisensa kiehtovan tunnelman. Saamme koko kylän ikään kuin itsellemme ja voimme aistia rauhassa, kuinka värikkäät seinät ja kujien kivet huokuvat pitkää historiaa. Tästä huolimatta Tellaro on edelleen myös elävä asuinpaikka, joka toimii kotina yli tuhannelle ihmiselle. 

tellaro_20


Rannan pärskeet iskevät ajoittain yllättävän korkealle, mutta selviämme kuivin jaloin takaisin sisämaan kujille. Suunnistamme kohti La Barca -nimistä ravintolaa, jonka näimme ohimennen ennen kujasokkeloon sukeltamistamme. Ajoitus on sopiva, sillä ehdimme pöytään ennen lounasajan päättymistä ja rankkasateen alkamista. Olemme saapuessamme koko ravintolan ainoat asiakkaat. Lisäksi paikalle tulee pian jälkeemme yksi suomalainen pariskunta. He aterioivat meitä nopeammin ja poistuvat, ennen kuin ehdin kysyä ovatko hekin lukeneet Helin kirjan vai päätyneet jostain muusta syystä tähän syrjäiseen kylään.

tellaro_01


Terassin ulkopöydistä olisi hieno maisema, mutta olemme nyt tyytyväisiä katosta päämme päällä. Maistamme alkupalaksi totta kai mustekalaa, joka onkin värikkäine lisukkeineen herkullista. Siirrymme seuraavaksi pastaan, ja vaikka oma rapuja sisältävä gnocchetti-annokseni onkin ihan kelvollinen, uskon tyttären peston olleen vielä parempaa. Pesto on täällä päin Italiaa suosituin pastakastike ja se osataan siksi tehdä poikkeuksellisen hyvin. Lounas täydentyy vielä sorbeteilla sekä kahvilla ja olemme ateriaan todella tyytyväisiä.

tellaro_02


Mukava tarjoilija osaisi englantiakin, mutta juttelen hänen kanssaan mieluummin italiaksi. Saan kuulla, kuinka kylä on hiljentynyt vasta äskettäin syyskuun loppuessa. Kesäkaudella on paljon vilkkaampaa, mutta nyt monet majoituspaikoista on suljettu talveksi. Tellaro ei häviä kauneudessa melko lähellä sijaitseville Cinque Terren kylille, vaikka matkailijamäärät ovatkin moninkertaisesti maltillisempia.

tellaro_15


Kiipeämme tihkusateessa portaita pitkin takaisin parkkipaikalle. En missään vaiheessa epäillyt Tellaron lumovoimaa, mutta kylä pääsi silti yllättämään positiivisesti. Jos lapsikin kertoo vieläpä kysymättä pitävänsä Tellarosta, täytyy tässä paikassa olla jotain erityistä.

Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Ligurian rannikolla sekä Lericiä kuvaava Lerici – kylä Runoilijoiden lahden rannalla.  

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja