Italia
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla

Vietimme mukavan syyslomaviikon Italiassa. Kohteeksi valikoitui tällä kerralla maan luoteisosassa sijaitseva merellinen Ligurian alue, jossa tutustuimme upeiden Cinque Terren kylien lisäksi myös muutamiin vähemmän tunnettuihin helmiin.
Matka alkaa iltalennolla Malpensan lentokentälle, josta vuokraamme auton ja suuntaamme ensimmäiseksi yöksi tienvarsihotelliin Vigevanon pikkukaupungin laidalle. Jatkamme seuraavana päivänä kohti Liguriaa, johon en aiemmilla Italian-matkoillani ole vielä kunnolla tutustunut. Saavumme Ligurianmeren rannikolle Genovan tuntumassa ja harhaudumme vahingossa melkein kaupungin keskustaan, ennen kuin oikea tie itään päin löytyy. Haluaisin kyllä kovasti vierailla Genovassakin, mutta aikataulu ei nyt salli pysähdystä näin suurella paikkakunnalla.

RAPALLO
Pysähdymme Genovan sijasta pariksi tunniksi Rapalloon, joka on ensimmäinen näkemistämme viehättävistä rannikkokaupungeista. Kävelemme leveää rantabulevardia palmujen katveessa ja haistelemme lämpimänkosteaa Välimeren ilmaa. Käymme myös katsomassa taloa, jossa Jean Sibelius vietti muutaman kuukauden vuonna 1901. Rapallossa olisi helppo viihtyä kauemminkin, mutta jatkamme pikaisen focaccialounaan jälkeen matkaa.

LERICI
Majoitumme viikoksi Lericiin, joka on viihtyisä pikkukaupunki La Spezian satamakaupungin itäpuolella. Värikkäiden talojen sävyttämä Lericin vanhakaupunki on todella nätti, mutta ainakaan näin lokakuussa paikalla ei näy käytännössä lainkaan ulkomaalaisia matkailijoita. Varaamme ”omalle kylälle” yhden kokonaisen päivän ja nautimme kiireettömästä sunnuntaista pienvenesatamassa, jossa on runsaasti houkuttelevia ravintoloita. Käymme myös ihailemassa Golfo dei Poetin eli Runoilijoiden lahden maisemia vanhan linnoituksen kattotasanteelta.

Jokaisella Italian alueella on omat tyypilliset ruokansa, jotka löytyvät lähes jokaisen ravintolan listalta. Ligurian ylpeys on pestokastike, jota tarjotaan lyhyen ja kierteisen trofie-pastan kera. En ole ollut mitenkään erityisen suuri peston ystävä, mutta täällä synnyinsijoillaan tämä ruoka on erinomaisen herkullista. Välipaloja etsiessä ei voi olla törmäämättä focacciaan, jota on saatavilla vähän joka kulmalla. Rantakylistä voi napata mukaansa myös pahvitötteröön kääräistyjä meren eläviä, jotka toimivat maukkaana pikalounaana. Paikallisista juomista jäävät mieleen raikkaat Vermentino-rypäleestä valmistetut valkoviinit.

CINQUE TERRE
Matkan eräänlaisena pääkohteena voi pitää viidestä kuvauksellisesta merenrantakylästä muodostuvaa Cinque Terreä, josta kirjoitan varmasti paljon lisää myöhemmin. Muutaman kilometrin päässä toisistaan sijaitsevat Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso al Mare vetävät puoleensa valtavasti turisteja eri puolilta maailmaa, mutta näin lokakuussa sekaan mahtuu onneksi kohtalaisen hyvin. Ahtaiden kylien lähistölle ei kannata yrittää autolla, mutta paikallisjunat palvelevat erinomaisesti. Tiheästi kulkevien junien lisäksi perille pääsee meriteitse lautoilla.

Cinque Terre tunnetaan suosittuna patikointikohteena. Aloitamme oman vaelluksemme Cornigliasta, josta jatkamme Vernazzan kautta Monterosso al Mareen. Loputtomasti epätasaisia portaita sisältävä reitti on odottamaamme rankempi, mutta normaalikuntoinen kulkija selviää taipaleesta sopivalla annoksella sisua sekä juomavettä. Kallioiden päältä avautuvat merimaisemat palkitsevat vaivan. Itse kylistä yllä näkyvää Vernazzaa pidetään yleisesti kauneimpana, enkä voi lähteä tuota väitettä kumoamaan. Kylät muistuttavat toisiaan melko paljon. Ainoastaan Corniglia sijaitsee niin korkealla, ettei se ole meren rannalla. Monterosso al Mare on puolestaan muita väljempi ja tasaisempi.

Varaamme Cinque Terrelle toisenkin päivän, jonka aikana tutustumme Manarolaan ja Riomaggioreen. Erityisesti kallionrinteelle rakennettu Manarola näyttää upealta, kun sitä katselee kylän vieressä olevalta näköalatasanteelta. Riomaggioresta jää parhaiten mieleen maittava lounas sekä keskustelu, jonka käyn paikallisen matkamuistokauppiaan kanssa. Harjoittelen italian kielen käyttämistä mielelläni aina tilaisuuden tullen, ja varsinkin jos aiheeksi saadaan jalkapallo, riittää sanavarastoni hyvinkin pitkään tarinointiin. Keskustelukumppanini on lopulta sen verran vakuuttunut, että luulee minun asuvan Italiassa tai että omaisin vähintäänkin italialaisia sukujuuria.

LEVANTO
Sympaattinen Levanto löytyy heti Cinque Terren kylien vierestä ja reippaimmat voivat patikoida sieltä käsin Monterosso al Mareen. Tämä viihtyisä pikkukaupunki olisi luultavasti jäänyt meiltä kokonaan väliin, ellei esikoisen kaveri olisi sattunut lomailemaan samaan aikaan juuri Levantossa. Tytöt tapaavat toisensa Levanton pitkällä hiekkarannalla ja käyn itsekin uimassa Välimeren yllättävän lämpimissä aalloissa. Rento rantapäivä tuo matkaohjelmaamme sopivaa vaihtelua ja aurinkokin jaksaa paistaa juuri riittävästi. Kaupunki vaikuttaa jo hiljentyneen kesäkauden jälkeen ja sen kaduilla on leppoisaa kierrellä. Nautimme yhdessä jäätelöt ennen paluutamme takaisin Lericiin.

LA SPEZIA
La Spezia on Genovan jälkeen Ligurian toiseksi suurin kaupunki, ja se tunnetaan erityisesti satamastaan. Näemme parin tunnin kierroksella vanhankaupungin kävelykatuja sekä palmujen reunustaman rantabulevardin. La Spezia vaikuttaa mukavalta kaupungilta, joka ei risteilymatkustajista huolimatta ole menettänyt peri-italialaista tunnelmaansa. Ihan maailmanluokan nähtävyyksiä ei linnoituksesta, joistakin museoista ja muutamista puistoista huolimatta löydy, mutta paikallista elämää on kiva seurailla. Sekä Levanto että La Spezia ovat hyviä majoituspaikkoja Cinque Terreä ajatellen, sillä molemmista on erinomaiset kulkuyhteydet kuuluisiin pikkukyliin.

PISA
Toscanan puolella sijaitsevaan Pisaan ajaa Lericistä vajaassa tunnissa. Olen käynyt Pisassa kahdesti aiemmin ja vaimokin kerran, mutta kuuluisan kaltevan tornin näkeminen kiinnostaa erityisesti lapsia. Otammekin kunnon turistien tavoin monta hauskaa valokuvaa, joissa tornia pidetään pystyssä tai työnnetään entistä vinommaksi. Itse kaupungista ei ole aiemmin jäänyt tornin sekä sitä ympäröivän Ihmeiden aukion lisäksi mitään erityistä mieleen. Tutkimme nyt Pisaa hieman aiempaa paremmin ja kyllähän vanhakaupunki sekä Arno-joen rannat muodostavat varsin miellyttävän ympäristön. Pisa ei silti mahdu suurimpien suosikkieni joukkoon tässä lukemattomien upeiden kaupunkien maassa.

TELLARO
Kuvauksellinen Tellaron kalastajakylä on yksi matkamme mieleenpainuvimmista paikoista. Tellaron kapeat kujat ja pieni pittoreski satama ovat kuin satukirjasta, eikä kylän vetovoimaa pilaa edes harmaa taivas tai mereltä puhaltava navakka tuuli. Kujilla on tilaa vaeltaa, sillä liikkeellä on vain kymmenkunta ihastuksesta huokailevaa turistia sekä pari kiireisemmin askeltavaa paikallista asukasta. Päädymme Tellaroon ennen kaikkea siksi, että bloggaajakaveri Heli oli valinnut sen yhdeksi Kylässä Italiassa -kirjansa kohteista. Kirjan ansiosta osaamme etsiä myös kylälle tyypillisiä mustekalaa esittäviä kuvioita.

Ligurian rannikon sää vaihtelee, ja sateet ovat varsinkin näin syksyllä tavallisia. Ennusteet olivat ennen matkamme alkua varsin synkkiä, mutta reissun ensimmäinen puolisko on onneksi yllättävänkin aurinkoinen ja parin viimeisen päivän sateista on vain vähän harmia. Pahimmat ukkoset iskevät öisin ja sateenvarjoille on lopulta käyttöä vain yhtenä päivänä. Syysmyrsky tekee Tellarosta ehkä entistäkin tunnelmallisemman ja rantaan iskeviä aaltoja on lähes lumoavaa seurata.

MONTEMARCELLO
Viimeinen käymämme ligurialaiskylä on kukkulan päällä kohoava pieni Montemarcello, joka kuuluu Vernazzan ja Tellaron tavoin Italian kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Tutustumme tihkusateisilla kujilla yksinäiseen kissaan, mutta emme tapaa juuri muita kulkijoita. Turistien täyttämät Cinque Terren kylät ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia, mutta on mielenkiintoista, ettei näissä yhtä upeissa, mutta vähemmän tunnetuissa naapureissa näy ainakaan lokakuussa juuri ketään.

FIDENZA
Pysähdymme Lericin ja Malpensan välisellä paluumatkallamme Fidenzassa, joka osuu kohdalle sopivasti lounasaikaan. Parman pieni naapurikaupunki vaikuttaa viihtyisältä, sillä keskustassa on pari kävelykatua sekä Italialle tyypillisiä värikkäitä rakennuksia. Lauantai-iltapäivän tunnelma on kovin seesteinen, sillä lähes autioilla kaduilla näkyy lähinnä muutama koiranulkoiluttaja sekä joitakin kahvilan terasseilla viihtyviä paikallisia. Lapsetkin ihmettelevät, kuinka näin hienolta näyttävään paikkaan ei ole päätynyt lainkaan muita turisteja.

Syön Fidenzassa reissun ainoan pizzan viime hetkellä ennen paluulentoa. Pikaisesti tehty ravintolavalinta onnistuu mainiosti ja suosittelen La Buca dei Diavolia muillekin, jos tie sattuu jostain syystä viemään Fidenzaan. Vatsa täynnä on hyvä ajella loppumatka kohti Milanoa ja Malpensan lentokenttää. Mieli on hieman haikea, sillä Italiassa olisi tälläkin kerralla viihtynyt kauemminkin.

Ligurian luonnonkaunis rannikko ja pienet rantakylät tekivät minuun suuren vaikutuksen. Olin tätä ennen käynyt koko alueella vain ohimennen, kun tein vuosia sitten junanvaihdon yhteydessä pienen kävelykierroksen Ventimigliassa. Samalla junailin koko Ligurian rannikon halki, ja vaikka kaikki näyttikin houkuttelevalta, sai tämä matka odottaa toteutumistaan vuosikausien ajan. Liguria kuuluu ehdottomasti Italian viehättävimpiin alueisiin, mutten toisaalta pysty nostamaan sitä yli kahdenkymmenen Italian-matkan kokemuksella muiden yläpuolelle. Pidän Italiasta jokaisen reissun jälkeen aina vain enemmän ja olen löytänyt kauneutta maan jokaisesta kolkasta.
Lähes kaikista yllä mainituista kohteista on tulossa myöhemmin lisää luettavaa, joten pysy kuulolla esimerkiksi seuraamalla Lähtöporttia Facebookissa.

Italia
Milanon-viikonlopun uudet kokemukset

Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuneen kevätviikonlopun Milanossa. Löysimme matkan varrella muun muassa pari hyvää ravintolaa, kiinnostavan kotimuseon, upean kirkon sekä katutaidetta. Lopuksi pääsin tietysti jalkapallo-otteluunkin.
Tämä oli itselleni jo 11. vierailu Milanossa, joten kaupunki on tullut melko tutuksi siitäkin huolimatta, etten ole viipynyt perillä koskaan pitkää aikaa kerrallaan. Milanosta tuntuu löytyvän joka matkalle aina uutta mielenkiintoista nähtävää, ja listallani on tämänkin reissun jälkeen monta paikkaa, joissa haluaisin päästä käymään vasta ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu yhä esimerkiksi pari kaupungin suosituimpiin kuuluvaa museota.

Toistuvat Milanon-matkat ovat johtaneet siihen, että kiertelemme mielellämme eri kaupunginosissa, mutta vilkkaimmassa ydinkeskustassa ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan. Onnistuimme tällä kerralla käymään Milanossa näkemättä kuuluisasta tuomiokirkosta vilaustakaan. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä Duomo on yksi suosikkikirkoistani ja kuuluu ehdottomasti Italian komeimpiin nähtävyyksiin. Tavoitteenani on vain tutustua Milanoon mahdollisimman laajasti, mieluiten kävellen ja välillä vanhojen raitiovaunujen kyydistä nauttien. Keräsin tähän pakettiin monipuolisen viikonlopun kymmenen parasta kokemusta, joista suurin osa oli meille kokonaan uusia.

Illallinen Antica Osteria Cavallinissa
Saavumme Milanoon perjantai-iltana niin, että ehdimme vielä myöhäiselle illalliselle nauttimaan kaupungin ravintolatarjonnasta. Valintamme on tällä kerralla perinteikäs Antica Osteria Cavallini, joka avasi ovensa jo joulukuussa 1934. Ravintola sijaitsee melko lähellä päärautatieasema Milano Centralea. Meidät ohjataan sisäpihamaiseen katettuun tilaan, joka käy illan mittaan hieman meluisaksi. Tunnelma pysyy runsaasta asiakasmäärästä huolimatta mukavana. Esimerkiksi yksi suuri paikallinen seurue juhlii nuoren naisen syntymäpäiviä. Antica Osteria Cavallinissa on käynyt vuosien varrella paljon jalkapallotähtiä ja muita julkisuuden henkilöitä. Monessa yhteydessä mainitaan erityisesti pelaaja-agentit, jotka ovat hieroneet täällä asiakkaidensa siirtoja seurasta toiseen.

Pitkällä listalla riittää paljon perinteisiä italialaisruokia. Syön alkuun herkullisen carpaccion, jonka ohuet lihaviipaleet suorastaan sulavat suussa. Vaimo luottaa perinteiseen tomaatti-mozzarellasalaattiin. Pääruoaksi tilaamme Langhen alueen Nebbiolo-viinin kanssa yhteensopivat liharuoat, joista varsinkin oma pihvini on oikein maukas. Jälkiruoaksi valitsemme tiramisua ja zuppa ingleseä. Viimeksi mainittu englantilainen keitto tunnetaan myös nimellä trifle ja se muistuttaa rakenteeltaan tiramisua. Ateria on hyvin onnistunut kokonaisuus ja minusta tuntuu kerta kaikkiaan upealta olla taas kerran Milanossa.

Upea Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore
Milanossa on paljon sykähdyttäviä ja keskenään erilaisia kirkkoja, joista tunnetuin on mahtava Duomo. San Bernardino alle Ossa pysäyttää pääkalloillaan, Santa Maria delle Grazien yhteydessä on Leonardo da Vincin maalaama Viimeinen ehtoollinen ja Sant’Ambrogiokin on kieltämättä upea, mutta olisiko Milanon kaunein kirkko sittenkin San Maurizio al Monastero Maggiore.

San Maurizio onnistuu huijaamaan ohikulkijoita, sillä se on ulkoapäin kovin vaatimattoman näköinen. Olin itsekin kävellyt kirkon ohitse useammalla eri matkalla, kunnes satuin näkemään kuvia upeiden maalausten täyttämistä sisätiloista. San Maurizioon saa tutustua ilmaiseksi, joten siellä poikkeamista on helppo suositella kaikille. Sijaintikin on melko keskeinen Duomon ja Castello Sforzescon välimaastossa. Kirkko rakennettiin 1500-luvulla merkittävän nunnaluostarin yhteyteen. Nykyään luostarin tiloissa toimii arkeologinen museo.

Kirkon erikoisuuksiin kuuluu, että se on jaettu väliseinällä kahteen eri osaan. Kadunpuoleinen osa suunniteltiin seurakunnalle ja toinen puoli nunnia varten. Kirkon etuosa alttarimaalauksineen on hieno, mutta pidän itse vieläkin enemmän nunnien käytössä olleesta takaosasta. Molempien tilojen seinät ovat täynnä uskonnollisia aiheita käsittelevää maalaustaidetta. Teoksista saisi varmasti vielä enemmän irti selvittämällä mitä tapahtumia ne kuvaavat, mutta esimerkiksi Nooan arkin ja viimeisen ehtoollisen tunnistaa vähemmälläkin Raamatun tuntemuksella.

Muotikatu Via Monte Napoleone
Elegantti Milano tunnetaan yhtenä maailman muotipääkaupungeista, jonka kaduilla niin huippumallit kuin tavalliset kansalaisetkin pukeutuvat tyylikkäästi. Muotitietoisimmat tekevät ostoksensa kaupungin muotikorttelissa Quadrilatero della Modassa, jota halkoo maailman kalleimmaksi kaduksikin nimetty Via Monte Napoleone. Kävelemme maineikkaan ostoskadun päästä päähän, vaikkei mielessämme ole mitään näyteikkunaostoksia kummempaa. Jo kadun arkkitehtuuri on arvokasta, sillä ohitamme paljon 1800-luvun alkupuolella Milanon varakkaimman väen kodeiksi suunniteltuja uusklassisia rakennuksia.

Kapea Via Monte Napoleone ei ole luksusliikkeistä huolimatta erityisen viihtyisä, sillä sitä ei ole rauhoitettu kävelykaduksi. Toisaalta kauppojen asiakaskunnalle lienee tärkeää päästä autokyydillä oven eteen. Kadun varrella komeilee nytkin ohi kulkiessamme jokunen Ferrari ja pari Maseratia. Via Monte Napoleonelta ja sen sivukaduilta löytyy runsaasti luksusbrändien liikkeitä, joihin kuuluvat tietenkin myös Milanon omat ylpeydenaiheet Prada, Dolce & Gabbana, Versace sekä Armani. Useimmilla ovilla päivystää tummiin pukeutunut herrasmies valmiina avaamaan oven asiakkaille. Kenties ovimiehen harjaantunut silmä tunnistaa, kuka on astumassa aidosti ostoaikeissa sisään.

Villa Necchi Campiglio, yksi Milanon helmistä
Valitsemme viikonlopun museokohteeksi kiehtovalta kuulostavan Villa Necchi Campiglion. Löydämmekin varsinaisen keitaan, sillä tällaista uima-altaan koristamaa kukkivaa puutarhaa ei uskoisi löytävänsä miljoonakaupungin keskustasta. 1930-luvulla valmistuneessa huvilassa toimii kotimuseo, johon tutustumme englanniksi opastetulla kierroksella. Jäämme vielä opastuksen jälkeen kiertelemään talossa omaan tahtiin sekä nauttimaan puutarhakahvilan antimista.

Talo rakennettiin teollisuustoiminnalla rikastuneiden Necchin sisarusten Neddan ja Giginan sekä viimeksi mainitun aviomiehen Angelo Campiglion kodiksi. Erityisesti Necchin ompelukoneet ovat Italiassa tunnettuja tuotteita edelleen. Kolmikolla oli sen verran varallisuutta, että maineikas arkkitehti Piero Portaluppi sai työhönsä vapaat kädet budjetista välittämättä. Saamme vierailumme aikana ihailla tyylikkäitä huoneita sekä kuulla runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia taloon, sen asukkaisiin, kuuluisiin vieraisiin ja arkkitehteihin liittyen.
Villa Necchi Campigliosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Arkkitehtuuria ja flamingoja Quadrilatero del Silenziossa
Villa Necchi Campiglio sijaitsee arkkitehtuuriltaan kiinnostavan Quadrilatero del Silenzion alueen laidalla. Olemme käyneet miellyttävän rauhallisessa Hiljaisuuden korttelissa kerran aiemminkin, ja nyt meillä on aikaa katsella jykevien rakennusten yksityiskohtia entistä tarkemmin. Casa Sola-Busca tunnetaan erityisesti pääoven vieressä olevasta korvasta. Kyseessä on sata vuotta vanha ovipuhelin, johon taloon saapuneet vieraat saivat ilmoittaa tulostaan. Nykyään korvaan lausutut sanat eivät mene enää perille, sillä asukkaat ovat kyllästyneet uteliaiden ohikulkijoiden tervehdyksiin.

Ihmettelemme hetken Villa Invernizzin pihamaalla asuvia flamingoja, joita olemme käyneet tervehtimässä kerran aiemminkin. Metalliaidan taakse on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä katselemaan vaaleanpunaisten lintujen touhuja. Flamingot päätyivät Milanoon 1970-luvulla, kun juustobisneksessä vaurastunut Romeo Invernizzi halusi eksoottisia lintuja pihamaalleen. Nykyiset linnut ovat puutarhan alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä.

Quadrilatero del Silenziossa on paljon komeita rakennuksia, joista Palazzo Berri-Meregalli on yksi kiinnostavimmista. Kivisen kerrostalon seinää koristavat monenlaiset patsaat ja mosaiikit. Varsinainen helmi on aulatila, jota ohikulkijat saavat ihailla aidan takaa. 1910-luvulla valmistunut rakennus edustaa liberty-arkkitehtuuria, joka oli italialainen versio Suomessakin tunnetusta jugendista.

Kuvauksellinen Via Abramo Lincoln
Meille jää ylimääräistä aikaa ennen illallisravintolan avautumista, joten lähdemme vaeltelemaan vielä hieman poispäin keskustasta. Via Abramo Lincoln on mainittu yhtenä Milanon kuvauksellisimmista kaduista, joten poikkeamme sille täälläpäin kaupunkia liikkuessamme.

Lyhyttä ja kapeaa kadunpätkää reunustavat matalat pastelliväriset talot. Puutarhojen kasvit ja puut luovat kadulle miellyttävän vehreän ilmeen, johon palmut tuovat ripauksen eksotiikkaa. Via Abramo Lincolnin rauhassa on vaikea kuvitella olevansa aivan Milanon ydinkeskustan tuntumassa. Talot rakennettiin alun perin työläisten edullisiksi asunnoiksi, mutta hintataso lienee noussut vuosikymmenten varrella pilviin.

Via Abramo Lincoln taitaa kuulua sellaisiin julkisiin salaisuuksiin, jonka on löytänyt jo muutama muukin matkailija. Mieleeni tulee hieman Lontoon Notting Hill, jonka värikkäiden talojen edustoilla riittää jo liikaa valokuvaajia. Emme haluaisi olla häiriöksi asukkaille, joten jatkamme matkaamme melko nopeasti. Poistuessamme paikalle leiriytyy ammattimainen kuvausryhmä, jonka suunnitelmissa näyttäisi olevan musiikkivideon purkittaminen.

Kasvisravintola Remulass
Ihastuimme viime vuoden Milanon-matkallamme Ratanà-ravintolaan, mutta sieltä ei löytynyt enää kolmisen viikkoa ennen matkaamme vapaata pöytää. Niinpä teemmekin varauksen Ratanàn sisarravintolaan Remulassiin, jolla on samat omistajat. Remulass profiloituu kasvisravintolaksi, jonka lyhyeltä ja usein vaihtuvalta ruokalistalta löytyy myös hieman kalaa. Tämä sopii meille hyvin, sillä keskityimme edellisiltana liha-annoksiin.

Pieni ravintolasali tuntuu kodikkaalta ja palvelu toimii sujuvasti. Juttelen mielelläni aina tilaisuuden tullen italiaksi ja saan selville, että tarjoilijan veli asuu nykyään Suomen Turussa. Jaamme aluksi annokset turskakroketteja sekä kalacarpacciota, jotka maistuvatkin todella hyvin. Kasvispääruoat ovat sen sijaan lievä pettymys, sillä esimerkiksi valtava endiivisalaatti on pidemmän päälle aika yksitoikkoista purtavaa. Jälkiruoat ovat puolestaan oikein herkullisia. Remulassia on helppo suositella vannoutuneille kasvissyöjille ja kyllä se on kelpo ravintola kaikille muillekin. Itse tilaisin seuraavalla kerralla alkuruokien lisäksi vaikkapa pastaa, jolloin kokonaisuus olisi luultavasti omastakin mielestäni kohdallaan.

Katutaidetta NoLon kaupunginosassa
Sunnuntaiaamupäivän kohteena on taannoisessa Matka-lehden jutussa mainittu NoLon kaupunginosa, jonka nimi on lyhenne sanoista Nord di Loreto. Loreton pohjoispuolella sijaitseva alue muistuttaa edellisvuoden matkaltamme tuttua Isolaa, sillä molempien kohdalla mainitaan usein yhteisöllisyys, vaihtoehtoisuus, hipsterihenkisyys sekä trendikäs ravintola- ja baaritarjonta. Etniset puodit viittaavat kaupunginosan monikulttuurisuuteen. Tämä on sitä tavallisen kansan Milanoa, joka sijaitsee vilkkaimman keskustan ja suosituimpien nähtävyysalueiden ulkopuolella. Itseäni houkuttelee täällä erityisesti näyttävä katutaide.

Sunnuntain ilmapiiri on varsin raukea, eikä NoLon kaduilla ole vilkasta. Viihtyisässä Trotterin puistossa on miellyttävää paikallistunnelmaa, kun lähistöllä asuvat perheet ovat tulleet viettämään aurinkoista pyhäpäivää. Etsimääni katutaidetta löytyy varsinkin junarataa seuraavan Via Pontanon varrelta. Joukkoon mahtuu useita kerrassaan upeita teoksia sekä myös ikävännäköistä sotkua.

Pieniä aukioita reunustavat terassit alkavat puolenpäivän jälkeen täyttyä lounasasiakkaista ja NoLo tuntuu heränneen jälleen eloon. Joskus aiemmin ankeana tunnettu kaupunginosa vaikuttaa ainakin näin aurinkoisena päivänä mukavalta, vaikkei tämä kierros muraalien lisäksi mitään poikkeuksellista tarjonnutkaan. Pysähdyn vielä kierroksen päätteeksi kuvaamaan Via Veninin varrelle taiteiltuja maalauksia, jotka esittävät milanolaisia maamerkkejä, kuten Castello Sforzescoa ja San Siron stadionia.

BAM-puiston kevätfestivaalit
Iltapäivällä on sen verran luppoaikaa, että päätämme suunnata puiden kirjastoon eli Biblioteca degli Alberi Milano -puistoon. Paikka on meille edellisiltä matkoilta tuttu, sillä olemme käyneet täällä ihailemassa esimerkiksi Bosco Verticalea eli puiden koristamia kerrostaloja. Myös edellä mainittu Ratanà-ravintola sijaitsee samoilla kulmilla. Meille on kuitenkin uutta päästä tänne näin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, sillä aiemmat vierailut ovat ajoittuneet yleensä talveen tai varhaisempaan kevääseen. Huomaamme perille päästyämme, että käynnissä on puiston oma kevättapahtuma BAM Spring Festival.

Tuntuu mukavalta, ettei tutussa kaupungissa tarvitse säntäillä nähtävyydeltä toiselle. Niinpä maltamme hyvin nauttia parinkymmenen asteen lämmöstä puistossa, jonne on istahtanut paljon muitakin kevätpäivän viettäjiä.

Kevätfestivaaleilla ei näy olevan paljoa ohjelmaa, mutta muutamalle ruokakojulle riittää tasaisesti jonoa. Lapsille on järjestetty jonkinlaista puuhaa ja päivään kuuluvat myös joogatunnit sekä tanssiesitykset, joiden ajankohta ei tosin osu yksiin oman vierailumme kanssa. Meille riittää kyllä hyvin vain oleskelu viihtyisässä puistossa taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä katsellen.

Jalkapallo-ottelu Inter–Udinese
Oman matkani kohokohta odottaa sunnuntai-iltana, kun pääsen katsomaan itselleni kovin rakkaan jalkapalloseuran Interin ottelua. Italian Serie A:n kamppailussa vastaan asettuu Udinese, joka tarjoaa lopulta todella kovan vastuksen. Milanon sinimusta joukkue nappaa silti arvokkaat sarjapisteet lukemin 2–1. Ottelu ikonisella San Siron stadionilla on aina elämys, ja nytkin paikalle saapuu lähes 72 000 jalkapallon ystävää. Kevät on jännitystä täynnä, sillä Inter kamppailee tiukasti Italian mestaruudesta ja sekä hakee menestystä myös Mestarien liigasta sekä Italian cupista. Lue lisää ottelukokemuksesta jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese.

Italialaisen jalkapallo-ottelun tunnelmaa voi suositella paikallisena kulttuurikokemuksena kenelle tahansa, vaikkei itse peli välttämättä kiinnostaisikaan. Pääsyliput kannattaa hankkia Interin omilta nettisivuilta, ja pelaahan samalla stadionilla vuorollaan myös menestyksekkään historian omaava punamusta paikalliskilpailija Milan. Interin lippujen hankkimista varten täytyy rekisteröityä seuran nettisivuille. Pääsyliput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen peliä ja niitä on yleensä tavallisiin sarjapeleihin melko hyvin saatavilla, kun taas kysyntä esimerkiksi paikallisotteluihin on selvästi suurempaa. Lippujen hinnat lähtevät muutamasta kympistä ylöspäin. Stadionille mennessä täytyy Italiassa muistaa ottaa mukaan henkilöllisyystodistus, jota kysytään porteilla. Olen itse käyttänyt varmuuden vuoksi passia.

Vierailu Milanossa perjantai-illasta varhaiseen maanantaiaamuun oli jälleen kerran hieno kokemus. Kaupunki viehättää minua kerta kerralta enemmän, sillä joka matkalla tulee vastaan jotain aivan uutta sekä myös sopivasti tuttuja kulmia. Hyviä ravintolavaihtoehtoja riittäisi todella pitkäksi aikaa ja Interin pelit vetävät minua puoleensa aina tilaisuuden tullen. Tällaisilla kevätmatkoilla tekisi mieli tutustua välillä muihinkin italialaisiin kaupunkeihin ja stadioneihin, mutta toivon palaavani erityisesti Milanoon vielä monta kertaa.
Blogin muut Milanosta kertovat jutut löytyvät täältä. Tarkoituksenani on julkaista vielä kevään aikana laaja juttu, johon kokoan runsaasti vinkkejä Milanoon.
Italia
Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.

Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.

Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
27.10.2023 at 9:52
Tämä kuulostaa todella mukavalta lomalta! Liguria on itselleni aivan vieras, ja olisi tosiaan mukavaa tutustua alueeseen. Kalteva torni muuten kiinnostaisi itseänikin päästä joskus näkemään, vaikka on helppo uskoa, että hienompiakin kaupunkeja maasta löytyy lukuisia.
Mika / Lähtöportti
31.10.2023 at 21:32
Oli kyllä mukava loma, monipuolinen mutta kiireetön. Liguria on alueena mielenkiintoinen, yksi Italian pienimpiä, rannikko on pitkä mutta Liguria ei jatku kauas sisämaahan. Kalteva torni on varmasti kerran elämässä näkemisen arvoinen, mutta samalla reissulla kannattaa tutustua myös muihin kaupunkeihin, Toscanassa jo esimerkiksi heti Pisan naapurista löytyvä Lucca on kiva vierailukohde.
Jenni / Unelmatrippi
28.10.2023 at 13:02
Vaikuttaa varsin viihtyisältä alueelta! Cinque Terre on ollut haaveissani vuosikausia ja pari kertaa on ollut lähellä vihdoin käydä siellä, mutta ideat ovat toistaiseksi syystä tai toisesta aina kaatuneet. Joskus vielä!
Me matkailemme paljon turistisesongin ulkopuolella tai turistisesongin alku- tai loppupäässä. Hyviin puoliin kuuluvat edullisemmat hinnat ja ruuhkattomuus. Miinuspuoli on se, että eloisa tunnelma tosiaan yleensä puuttuu, kun kaikkialla on niin tyhjää. Tykkään myös todella paljon eteläisen Euroopan lämpimistä illoista eikä niitäkään oikein talvikaudella ole. Mutta kovimman sesongin aikaan matkailu on silti minusta aika kauheaa, koska väkeä on yksinkertaisesti aivan liikaa, joten ennemmin valitsen hiljaisemman ajankohdan, vaikka siinä vähän haittapuolia onkin. Matkailu vaatii usein jonkinlaisten kompromissien tekemistä.
Mika / Lähtöportti
31.10.2023 at 21:42
Näkemämme Ligurian rannikko La Spezian kaupungin molemmin puolin on ilman muuta reissun arvoinen! Tykkään itsekin matkailla sesongin ulkopuolella silloin, kun se vain omaan aikatauluun sopii. Moni paikka näyttäytyy jollakin tavoin ”aidompana”, kun joka paikka ei ole liian täynnä matkailijoita. Cinque Terre ja Pisa houkuttelevat matkailijoita ympäri vuoden ja varsinkin kesällä aivan liikaa, joten niihin kannattaa kyllä matkustaa sesongin ulkopuolella. Lerici ympäristöineen on varmasti vilkas kesällä, mutta nyt varsinkin Montemarcello ja Tellaro olivat kovin autioita. Eipä tuo yhtään ainakaan haitannut, kun muualla riitti ihan tarpeeksi elämää.