Italia
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
Cinque Terre on viidestä vanhasta kalastajakylästä ja niiden ympäristöstä koostuva Unescon maailmanperintökohde Ligurian rannikolla Italiassa. Edellisessä jutussa patikoitiin jo kolmessa kylässä, mutta tässä vinkkipaketti koko Cinque Terreen.
Viisi Cinque Terren kylää ovat etelästä pohjoiseen päin lueteltuna Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza sekä Monterosso al Mare. Kyläryhmän viittä maata tarkoittava nimi juontaa juurensa menneiltä ajoilta, jolloin asutukset olivat maantie- ja rautatieyhteyksien puuttuessa kovin eristyneitä muusta maailmasta. Seutu vietti hiljaiseloa 1970-luvulle saakka, jolloin turismi alkoi tuoda kyliin elämää. Nykyään Cinque Terre on jo liiankin suosittu matkakohde, joka on varsinkin kesäkuukausina tupaten täynnä ihmisiä. Kävimme paikalla lokakuussa, jolloin turistimäärä oli edelleen huomattava, muttei ahdistava.

RIOMAGGIORE
Edellinen julkaisu kertoi patikkaretkestä kolmen pohjoisimman kylän välillä. Teimme myöhemmin toisen päiväretken, jonka aikana tutustuimme myös Manarolaan ja Riomaggioreen. Aloitan nyt eteläisimmästä kylästä Riomaggioresta. Se sijaitsee lähimpänä seudun suurinta kaupunkia La Speziaa, jonne pääsee junalla vajaassa kymmenessä minuutissa. Riomaggioren asemalta lähtee radansuuntainen kävelytunneli kohti kylän pientä mutta kovin kuvauksellista satamaa.

Laskeudumme portaat tiiviille satama-alueelle, jossa saa ihailla merta, värikkäitä taloja ja kuivalle maalle nostettuja veneitä. Innokkaimmat ovat hypänneet rantakallioilta uimaan.

Kiipeämme sataman kulmalla sijaitsevalle näköalapaikalle ihailemaan maisemia entistä paremmasta kulmasta. Taivas uhkailee sateella, joka onneksi alkaa vasta useamman tunnin kuluttua.

Satama on hyvinkin maalauksellinen, joten ei ole ihme että jonkinlaisen taidekurssin osallistujat ovat asettuneet ikuistamaan maisemaa kankaalle. Yksi merkittävimmistä täällä työskennelleistä taidemaalareista oli firenzeläissyntyinen Telemaco Signorini, jonka teokset kuvaavat Riomaggioren elämää 1800-luvun loppupuolella.

Käymme myös sataman vastakkaisessa kulmassa aistimassa suolaista merituulta. Riomaggioren talojen seinät huokuvat historiaa ja on helppo kuvitella, kuinka sukupolvi toisensa jälkeen on lähtenyt täältä kalansaaliiden toivossa vesille.

Riomaggioressa on muiden Cinque Terren kylien tavoin useita houkuttelevia ravintoloita. Syömme näiden retkiemme ainoan kunnon aterian La Lamparassa, joka löytyy Riomaggioren kävelykadun varrelta varsin läheltä satamaa. Ravintolavalinta onnistuu erinomaisesti, sillä nautimme maukkaasta kalasta sekä kylän omasta valkoviinistä. Lapset saavat toivomansa pizzat.

Kävelemme Riomaggioren ylämäkeen viettävää kävelykatua niin pitkälle, että se muuttuu kylään johtavaksi autotieksi. Tapanamme ei ole ostaa juurikaan matkamuistoja, mutta Cinque Terre olisi sopiva lisä jääkaappimagneettikokoelmaamme. Sopiva magneetti löytyy helposti, minkä jälkeen jään hetkeksi harjoittelemaan italiankielistä keskustelua myyjärouvan kanssa. Puhe on helppo kääntää seinällä roikkuvan Sampdorian viirin ansiosta jalkapalloon, josta riittääkin juttua pitkäksi aikaa.

MANAROLA
Riomaggioresta Manarolaan johtava helppo Via dell’Amore -polku on ollut maanvyöryn takia jo vuosikausia suljettu, emmekä halua varsinkaan sateen uhatessa lähteä haastavan jyrkälle vaihtoehtoiselle reitille. Niinpä teemme neljän minuutin junamatkan, jonka jälkeen kävelemme kallioon louhitun tunnelin kautta Manarolan keskustaan. Myös täällä on ylämäkeen vievä katu, jonka varrella on jonkinlaisia ostosmahdollisuuksia. Käännymme nyt mieluummin rantaan päin.

Saavumme pienelle aukiolle, jonka reunalta on hyvä näkymä satamaan johtavalle kävelykadulle. Matkailijamäärä on täälläkin näin lokakuussa maltillinen, mutta kesäaikaan ruuhkaa lienee riittämiin.

Manarolan paras nähtävyys on rannan kävelypolulta avautuva maisema takaisin kylään päin. Sään harmaus hieman harmittaa, mutta näkymä on joka tapauksessa upea.

Pastelliväriset talot muodostavat tiiviin ryppään jyrkän kallion päälle. Manarolan tarkasta iästä ei ole varmuutta, mutta 1300-luvulla muurattu kirkon kulmakivi viittaa siihen, että kyseessä saattaisi olla Cinque Terren vanhin kylä.

Kurkkaamme vielä niemen toiselle puolelle, josta avautuu merimaisema pohjoiseen päin. Corniglia näkyy seuraavan rantakallion päällä ja kauempana häämöttää Monterosso al Mare, mutta niiden välinen Vernazza jää niemen taakse piiloon.

CORNIGLIA
Kerroin lopuista kolmesta kylästä jo edellisessä postauksessa, mutta käyn ne vielä tässäkin lyhyesti läpi. Corniglia sijaitsee muista Cinque Terren kylistä poiketen rannan sijasta kukkulalla. Se on myös muita pienempi, eikä Cornigliaan tutustumiseen tarvitse varata pitkää aikaa. Corniglia on silti kaunis, kuten myös kylän laidalta avautuva merimaisema. Corniglian rautatieasema sijaitsee kylän alapuolella ja sinne voi joko kävellä pitkää portaikkoa pitkin tai kulkea bussilla.

VERNAZZA
Vernazza on Cinque Terren kylistä ainoa, joka on päässyt Italian kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Sen kävelykatu on Cinque Terren kylien levein ja vilkkain, mutta Vernazzan parasta antia on viihtyisä satama-alue sekä muutamat kuvaukselliset kujat. Upeimmat valokuvat saa otettua Monterosso al Mareen johtavan patikkapolun alkuosasta.

MONTEROSSO AL MARE
Monterosso al Mare on muita Cinque Terren kyliä väljempi, sillä se on rakennettu ahtaiden kallionkolojen sijasta tasaisemmalle maa-alueelle. Kylässä on pari melko suurta hiekkarantaa ja se muistuttaakin enemmän jonkinlaista rantalomakohdetta kuin perinteistä kalastajakylää. Nautimme joka tapauksessa Monterosso al Maren ilmapiiristä, ehkä siksikin että saavumme sinne illansuussa useimpien päiväretkeläisten jo poistuttua.

KULKUYHTEYDET
Cinque Terren kyliin saapuminen ja niiden välillä liikkuminen onnistuu kätevimmin junalla. Jokaisella viidellä kylällä on omat asemansa, jotka kuuluvat La Spezian ja Levanton välillä liikennöivien junien reitille. Aivan kaikki junat eivät kuitenkaan pysähdy jokaisella asemalla. Osa junista kulkee Genovaan saakka. Jos ostat asemalta perinteisen paperisen matkalipun, muista leimata se ennen junaan nousemista! Junia kulkee melko tiheästi aamusta iltaan ja niiden aikataulutiedot voi tarkistaa Cinque Terren nettisivuilta.

Toinen hyvä vaihtoehto ovat lautat, joilla pääsee kaikkiin Cinque Terren kyliin Cornigliaa lukuun ottamatta. Lautoilla on muutamia erilaisia reittejä, joiden Cinque Terren ulkopuolisia satamia ovat Lerici, La Spezia, Portovenere sekä Levanto. Lautat lienevät ainakin kauniina päivinä mukavia kulkuneuvoja, joiden etuihin kuuluu mahdollisuus ihastella rannikkoa ja värikkäitä kyliä mereltä käsin. Lauttojen ajankohtaiset aikataulutiedot löytyvät Cinque Terren nettisivuilta.

Autoilua Cinque Terren kyliin ei suositella, koska tiet ovat paikoitellen hyvin kapeita ja vapaiden pysäköintipaikkojen löytäminen voi olla todella hankalaa. Itse pysäköin molempina retkipäivinämme La Spezian rautatieaseman parkkihalliin, josta oli huoletonta jatkaa matkaa junalla eteenpäin.

PATIKOINTIREITIT JA CINQUE TERRE CARD
Cinque Terren kansallispuisto on erinomaisesti patikoijille sopiva matkakohde, jossa on runsaasti merkittyjä polkuja. Suosituimmat reitit kulkevat viiden Cinque Terren kylän välillä, mutta tarjolla on monia muitakin vaihtoehtoja esimerkiksi korkeammilla rinteillä. Me kävelimme Cornigliasta suorinta polkua Vernazzaan ja sieltä vielä toisen etapin Monterosso al Mareen saakka. Tuolle kolmen kylän patikoinnille tulee mittaa yhteensä vain noin seitsemän kilometriä, mutta korkeuserot ja suuri portaiden määrä tarjoavat myös jonkin verran fyysistä haastetta. Kävelyretkestämme voi lukea lisää edellisestä jutustani Patikkaretkellä Cinque Terressä.

Kaikista kuuluisin, nimellä Via dell’Amore tunnettu helppo rantareitti Manarolan ja Riomaggioren välillä on ollut maanvyöryn vuoksi suljettuna jo monen vuoden ajan. Polku on tarkoitus saada kuntoon ensi vuodeksi, mutta joidenkin arvioiden mukaan se olisi täysin avoinna vasta 2025. Cinque Terren nettisivuilta löytyy lyhyet kuvaukset tärkeimmistä reiteistä sekä alueen kävelykartta.

Matkailijoille on tarjolla 1–3 päivän Cinque Terre -kortti. Se kattaa maksulliset patikointireitit sekä kalliimmassa versiossa myös junamatkat. Lisäksi hintaan sisältyy bussikuljetus Corniglian keskustan ja rautatieaseman välillä. Reiteistä ovat maksullisia ainoastaan kävelemämme Corniglia–Vernazza ja Vernazza–Monterosso sekä toistaiseksi suljettu Via dell’Amore. Ostimme Cinque Terre Cardit patikointipäivällemme, mutta retkisuunnitelmaa tehdessä kannattaa laskea tuleeko kätevä kortti yksittäisiä junalippuja edullisemmaksi vai ei.

Kaikki patikointireitit ovat ilmaisia talvikaudella, joka alkaa marraskuun alkupuolella ja päättyy maaliskuun puolivälin tienoilla. Talvikaudella ongelmaksi saattavat kuitenkin muodostua sääolosuhteet ja korjaustyöt. Esimerkiksi nyt joulukuussa tätä kirjoittaessani molemmat kävelemämme polut ovat huoltotöiden vuoksi tilapäisesti kiinni. Varsinkin reittien epätasaiset portaikot saattavat olla rankkasateiden jälkeen vaarallisen liukkaita.

MAJOITTUMINEN
Majoittuminen Cinque Terren kylissä on yleensä verrattain kallista ja varaukset kannattaa kovan kysynnän vuoksi tehdä hyvissä ajoin. Cinque Terren sisälle majoittumisen etuna on, että yliturismista kärsivät kylät hiljenevät päiväretkeläisten poistuttua. Aamuisin sekä iltaisin voi siis nauttia kauniista paikoista rauhallisemmissa tunnelmissa ja patikkaretkillekin voi lähteä suoraan majoituksen ovelta.

Me majoituimme yllä näkyvästä Lericistä vuokratussa asunnossa, josta siirryimme autolla La Spezian rautatieasemalle. Lerici on viehättävä mutta ainakin ulkomaalaisille tuntemattomampi kylä, josta käsin kävimme läheisissä Italian kauneimpien kylien listalle kuuluvissa Tellarossa ja Montemarcellossa. Ligurian rannikolla on paljon upeita kohteita myös Cinque Terren ulkopuolella, joten alueeseen kannattaa tutustua laajemminkin. Esimerkiksi Tellaro on yhtä ihastuttava kuin Cinque Terrenkin kylät, mutta se oli lokakuisena sadepäivänä lähestulkoon autio.

Jos matkustaisin alueelle uudelleen ja haluaisin keskittyä nimenomaan Cinque Terreen, etsisin majoitusta Levantosta tai La Speziasta. Molemmat ovat erinomaisia vaihtoehtoja, sillä kummastakin pääsee junalla muutamassa minuutissa suoraan Cinque Terren kyliin. Yllä olevassa kuvassa näkyvä Levanto on pieni viihtyisä rantakaupunki, joka muistuttaa jossakin määrin naapuriaan Monterosso al Marea. Sitä onkin joskus jopa kutsuttu ”Cinque Terren kuudenneksi kyläksi”. La Spezia on puolestaan keskikokoinen satamakaupunki, jossa voi aistia arkistakin paikallistunnelmaa. Majoitus Levantossa tai La Speziassa on keskimäärin edullisempaa kuin Cinque Terren kylissä.

SYÖTÄVÄÄ JA JUOTAVAA
Cinque Terren ruokailumahdollisuudet vaihtelevat laadukkaista ravintoloista heikkotasoisempiin turistiruokaloihin sekä kioskeilta mukaan napattaviin annoksiin. Nautimme retkillämme hyvän aterian Riomaggioren La Lampara -ravintolassa, ostimme Cornigliasta focacciaa patikointievääksi ja söimme Vernazzan kävelykadun varrella maukkaat tötterölliset friteerattua mustekalaa. Ligurialainen keittiö tunnetaan erityisesti pestopastasta sekä focacciasta, jotka ovat täällä syntysijoillaan yleensä erinomaisia. Meren äärellä kannattaa tietenkin maistaa kalaa ja mereneläviä. Myös Cinque Terren rinteillä viljellyt viinit, kuten vaikkapa raikkaat Vermentinot, ovat kokeilemisen arvoisia.

MILLOIN JA MIKSI MATKUSTAA CINQUE TERREEN
Cinque Terrestä on muodostunut erittäin suosittu matkakohde, jonka turistimäärät ovat varsinkin kesäkaudella ahdistavan suuria. Itse kävimme alueella lokakuun puolivälissä, jolloin kylien kujilla ja patikkapoluilla mahtui hyvin kulkemaan, vaikka ihmisiä joka paikassa riittikin. Toinen hyvä ajankohta saattaisi olla keväällä esimerkiksi huhtikuussa. Kesän vitsauksena voi olla ruuhkan lisäksi paahtava helle, joka tekee varsinkin patikoinnista tavallista raskaampaa. Toisaalta Ligurian rannikko on varsinkin syksyllä ja talvella altis rajuilmoille, jotka voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa maanvyöryjä ja tulvia. Talvikausi on kuulemani mukaan hiljainen ja patikkapolkuja on saatettu sulkea.

Cinque Terren kylät ovat pieniä, joten niistä ehtii saada melko hyvän käsityksen nopeasti. Tiivistahtiselle kulkijalle saattaa siis riittää Cinque Terreen tutustumiseen yksikin päivä, mutta jos kylistä ja patikkareiteistä haluaa nauttia rauhassa, kannattaa ehdottomasti viipyä pidempään. Me siis teimme kyliin kaksi päiväretkeä, joista ensimmäisenä näimme patikoinnin ohessa Corniglian, Vernazzan ja Monterosso al Maren. Manarolassa ja Riomaggioressa kävimme toisena päivänä junalla. Kaksi päivää oli meille sopiva aika tutustua kyliin, mutta jos haluaa patikoida enemmän, uida, ottaa aurinkoa, käydä veneretkillä, istuskella terasseilla tai nauttia pitkistä aterioista, voi alueella viihtyä helposti paljon kauemminkin. Sopiva matkan pituus on makuasia ja riippuu mielenkiinnon kohteista.

Jos Cinque Terressä ei ehdi kaikkiin kyliin, niin mikä niistä kannattaisi valita? Kaikki ovat mielestäni näkemisen arvoisia, mutta ainoana Italian kauneimpien kylien listalle päässyt Vernazza on tavallaan helpoin kohdevalinta. Vernazzan ohella myös Manarola tai Riomaggiore voisi olla suosikkini, koska niissä voi aistia vanhan kalastajakylän historiaa. Manarola on tietyllä lailla näyttävämpi, kun taas Riomaggioren pieni satama-alue on kovin sympaattinen. Nuo kolme kylää vastasivat eniten omia odotuksiani Cinque Terrestä. Monterosso al Mare on muita kyliä tasaisempi ja rantalomahenkisempi. Pieni Corniglia eroaa muista sijaintinsa vuoksi, koska se on rakennettu kukkulan päälle.

Cinque Terreen kannattaa matkustaa merimaisemien, harvinaisen kauniiden kylien sekä unohtumattomien patikointireittien vuoksi. Cinque Terre on Unescon maailmanperintökohde, jonka kauneus avautuu parhaiten omin silmin nähtynä. Haittapuolena on kuitenkin jo aiemmin toistamani suosio, joten perillä kannattaa varautua siihen, että vastaan tulee matkailijoita joka puolelta maailmaa.
Italia
Sisilian yllättävän viehättävä Termini Imerese
Vietimme kesän Italian-matkan päätteeksi viisi päivää Sisiliassa. Yksi retkikohteistamme oli Termini Imeresen kaupunki, joka pääsi yllättämään positiivisesti. Sunnuntai-iltapäivä oli hiljainen, mutta löysimme paljon pittoreskeja kujia.
Termini Imerese ei kuulu Sisilian suosituimpiin matkakohteisiin, mikä tekeekin kaupungista omalla tavallaan mielenkiintoisen paikan. Päädymme Termini Imereseen ennen kaikkea siksi, että siellä on kuvattu vaimon ja anopin seuraamaa Unelmakoti Sisiliassa -televisiosarjaa. Olen itsekin nähnyt muutaman jakson, joten tiedän melko hyvin mistä on kysymys. Kaiken lisäksi Termini Imerese sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä lomataloltamme Altavilla Miliciasta.

Saavumme Termini Imereseen sunnuntaina puoliltapäivin, jolloin liikenne on hyvin hiljaista. Tie nousee keskustaan tiiviisti rakennetulle kukkulalle. Kulmakunnan ukkoporukka päivystää muovituoleilla kantabaarinsa edustalla, mutta jalankulkijat ovat harvassa. Kadun varrelta löytyy helposti pysäköintitilaa. Lähdemme heti aluksi etsimään televisiosarjasta tuttua Palazzo Cirilloa. Arkinen katu vie meidät oikeastaan vahingossa tuomiokirkon kulmalle, josta suuntaamme kuvassa näkyville kapeammille kujille. Kaupunki yllättää meidät tässä vaiheessa kauneudellaan.

Talot ovat hauskanvärisiä ja taustalla näkyy korkeita kukkuloita. Sunnuntai-iltapäivä on silmiinpistävän hiljainen, eikä kujilla kulje kuin satunnaisia kissoja. Tämä tuo kiinnostavaa vaihtelua matkaohjelmaamme, sillä esimerkiksi turistien suosima Cefalù tai vilkas suurkaupunki Palermo ovat aivan toisenlaisia paikkoja.

Jyrkät mäet ja portaikot tekevät kortteleista hyvin kuvauksellisia. Rakennuksia koristavat muun muassa vanhat katulamput sekä takorautaiset parvekkeiden kaiteet.

Muutamat kujakissat tutustuvat muukalaisiin mielellään, mutta useimmat haluavat viettää päiväänsä rauhassa. Sinne tänne pysäköidyt skootterit sopivat sisilialaiseen tunnelmaan.

Vaaleanpunainen Palazzo Cirillo löytyy Google Mapsin avulla helposti. Unelmakoti Sisiliassa kertoo ruotsalaisesta sisustussuunnittelijasta Marie Olsson Nylanderista, joka puolisonsa Billin sekä lastensa kanssa remontoi surkeassa kunnossa olleen rakennuksen uuteen loistoon.

Emme halua liiaksi tirkistellä tuntemattomien ihmisten kotia, mutta on mukava nähdä Nylanderien kapea kotikatu ja jykevä puuovi sellaisina kuin televisiossakin. Ulkoapäin olisi vaikea arvata, miten hienon asunnon vanhat seinät kätkevät sisälleen. Kävelemme myös talon yläpuolelta kulkevaa katua pitkin. Sieltä näkyy hieman Palazzo Cirillon pihaa, josta vehreät puut tekevät hyvin suojaisan.

Termini Imeresen kaduilla on mukava kävellä rakennuksia ja koristeellisia yksityiskohtia ihaillen. Hiljaiset sunnuntai-iltapäivät ovat tulleet aiemmilla Italian-matkoilla tutuiksi, mutta ihan näin autioita katuja emme silti osanneet odottaa. Johonkin muuhun aikaan täälläkin on varmasti vilkkaampaa.

Termini Imerese syntyi noin neljäsataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua sen jälkeen, kun karthagolaiset olivat tuhonneet lähistöllä sijainneen Himeran kreikkalaiskaupungin. Uuden kaupungin paikalla oli kylpemiseen sopivia lähteitä, joista muotoutui nimi Termini Imerese eli jota kuinkin Imeran kuumat lähteet. H-kirjain putosi nimen alusta pois, koska sitä ei italian kielessä koskaan lausuta. Nykyään kaupungissa ei valitettavasti ole kylpylätoimintaa.

Palaamme kujakierrokselta takaisin katedraalille. Kirkko näyttää ulkoapäin upealta, mutta paikallinen suntio on laittanut ovet tiukasti säppiin. Katedraali on omistettu San Nicolalle eli Pyhälle Nikolaokselle, joka tunnetaan myös joulupukin esikuvana.

Etsimme lähistöltä ravintolaa, jossa ehtisimme syödä ennen lounastarjoilun päättymistä. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, joten päädymme pian Il Cavalluccio Marinon eli Merihevosen varsin kuumalle katetulle terassille. Hiljaisuuden rikkoo vain viereisellä aukiolla alkava muotinäytöksen harjoitus. Musiikki pauhaa täydellä volyymilla, kun pitkäsääriset naiset kävelevät iltaa varten rakennetulla estradilla edestakaisin. Valitsen lounaakseni mustekalaa sekä lisukesalaatin. Annos onkin varsin maukas ja kevyehköksi hellepäivän ateriaksi sopivan kokoinen. Saan vielä maistella vaimon tilaamia katkarapuja, joiden parissa riittää askarreltavaa pitkäksi aikaa. Olemme ateriaan yleisesti ottaen tyytyväisiä.

Siirrymme syötyämme pieneen vehreään puistikkoon ja aukiolle, jonka laidalta kelpaa katsella maisemia ympäristöön. Muotinäytöksen harjoituksetkin ovat jo hiljentyneet, joten seesteinen rauha on palannut Termini Imereseen.

Auringonpaahteiselta näköalapaikalta on komea maisema muun muassa satamaan sekä lähistöllä kohoaville kukkuloille. Jossain alhaalla on myös rautatieasema, josta kulkee muun muassa paikallisjunia Palermoon. Junamatka Sisilian pääkaupunkiin veisi täältä puolisen tuntia.

Kierrän vielä aukion toiselle laidalle, josta aukeaa suorastaan ihastuttava merimaisema. Jossain kaukana häämöttää Zafferanon niemi, jonne teemme vielä retken myöhemmin. Niemellä sijaitsevista Porticellosta ja Sant’Eliasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Palaamme kaupunkikierroksen päätteeksi katedraalin kulmille ja ostamme kahvilasta jäätelöt. Kirpeä sitruunasorbetti maistuu kuumana iltapäivänä oikein hyvältä. Pieni retki Termini Imereseen on ollut miellyttävä kokemus. Emme nähneet mitään poikkeuksellisia nähtävyyksiä, mutta tuntuu mukavalta tutustua tavalliseen sisilialaiseen kaupunkiin. Termini Imerese paljastui yllättävän viehättäväksi, ja samalla tuli nähtyä myös se televisiosta tuttu Palazzo Cirillo.
Italia
Kissoja, merimaisemia ja tartufo-jäätelöä Pizzossa
Tutustuimme kesäkuisella matkallamme muutamaan Calabrian rannikkokylään tai -kaupunkiin. Yksi näistä oli viehättävä Pizzo, jossa kohtasimme paljon kissoja, söimme kuuluisaa tartufo-jäätelöä sekä ihailimme Jumalten rannikon maisemia.
Majoituimme kesäkuussa viikoksi Italian saappaankärkeen Calabrian alueelle. Santa Maria di Ricadista vuokratulta lomatalolta oli mukava tehdä retkiä muutamiin Jumalten rannikoksi nimetyn seudun kyliin ja kaupunkeihin. Aiemmat blogikirjoitukset ovat käsitelleet Scillaa ja Tropeaa, mutta nyt on Pizzon vuoro. Ajomatka tähän retkikohteeseen sujuu rannikkoa seuraillen vajaassa tunnissa. Taivas on pilvetön ja autossa tuoksuu aurinkorasva, kun maantie johtaa hieman yllättäen suoraan Pizzon ahtaaseen keskustaan. Kapea kaupungin taloja viistävä tie vie pienen tunnelin ja muutaman mutkan kautta Papa Inferiore -nimiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti tilaa.

Heti parkkipaikan laidalta voi ihailla hienoa merimaisemaa. Kohtaamme pian nuoren miehen, joka tarjoaa tuktuk-kyytiä ympäri Pizzon aluetta. Ohjelmaan kuuluisi esimerkiksi vierailu reilun kilometrin päässä sijaitsevassa Piedigrottan luolakappelissa, joka voisi kiveen veistettyine patsaineen olla mieleenpainuva nähtävyys. Mies on kohtelias, mutta kieltäydymme tarjouksesta, koska tutustumme kylään mieluummin omatoimisesti. Toisaalta luolakappeli jää meiltä lopulta näkemättä, koska sen aukioloajat eivät oikein sovi yhteen päiväohjelmamme kanssa ja retken lopuksi tekee jo mieli palata pian lomatalolle.

Aloitamme Pizzoon tutustumisen etsimällä Mugat-nimistä puutarhaa, jossa paikallinen vapaaehtoisjärjestö huolehtii kulkukissoista. Päädymme aluksi pienen asuinalueen tunnelmallisille kujille. Ihmisiä ei näy, mutta avoimien ovien ja ikkunoiden takaa kuuluu kotien ääniä. Keittiöissä kolistellaan kattiloita, pyykkikone hurisee ja radio soittaa italoiskelmää.

Kuja muuttuu heinikon reunustamaksi kapeaksi poluksi, mutta jatkamme uteliaasti eteenpäin. Etsimämme puutarha löytyy rauhalliselta paikalta kalliojyrkänteiden välistä. Ensimmäinen kissa tassuttaa pian vastaan, ja kohta löydämme lisää nelijalkaisia ystäviä.

Mugat Pizzo on toiminut vasta pari vuotta, mutta saanut jo paljon aikaan. Puutarha toimii keitaana niin kissoille kuin ihmisillekin, ja moni kulkukissa on löytänyt uuden huolehtivan kodin järjestön kautta.

Muita ihmisiä ei näy missään, mutta vietämme pitkän tovin kesyjen kissojen kehräävässä seurassa. Joukossa on myös hyvin pieniä ja leikkisiä pentuja. Kissoille on rakennettu siistejä puumajoja sekä erilaisia pehmustettuja oleskelupaikkoja myös taivasalle.

Maltamme lopulta kiivetä tuloreittiämme pitkin takaisin Pizzon keskustaan. Kuljemme hetken helteistä autotien reunaa pitkin ja käännymme vielä katsomaan alas laaksoon, jonka keskellä kissojen puutarha häämöttää.

Saavumme pian Pizzon sydämeen Piazza della Repubblicalle. Tämä on paikallisten ihmisten perinteinen kohtaamispaikka, joka lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen houkuttelee myös matkailijoita. Tuumaamme että Pizzossa voisi olla paikallaan maistella pizzoja. Pitkänomaisen aukion päädyssä sijaitsevassa vanhassa rakennuksessa näyttää toimivan pizzeria, joten suuntaamme sinne.

Il Porticato -ravintolan antimet maistuvat meille erinomaisesti. Istumme muovituoleilla porttikäytävässä, jonka holvikaarten varjossa on miellyttävän viileää ruokailla. Pöydästämme on näkymä auringonpaahteiselle aukiolle päin. Valitsemani pizzan täytteenä on rucolaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa sekä Grana Padano -juustoa. Talon halvimman pizzan saa vitosella ja kalleimmat maksavat reilun kympin.

Heti pizzerian vieressä sijaitsee yksi Pizzon monista kirkoista, Neitsyt Marialle omistettu Chiesa dell’Immacolata. Paikallisten kauppiaiden ja maanviljelijöiden rakennuttamassa kirkossa on tyylikäs vaalea julkisivu.

Ohitamme aukiota reunustavat kahvilat ja jäätelöbaarit, joiden edustoilla päivystää muutamia sisäänheittäjiä. Pari terassia on jo melkein täyttynyt turistiryhmistä, mutta tilaakin vielä olisi. Pizzossa vierailu ei onnistu maistamatta kuuluisaa tartufo-jäätelöannosta, mutta haluamme sulatella pizzoja rauhassa ja herkutella vasta hieman myöhemmin.

Piazza della Repubblican toisessa päässä voi ihailla maisemaa Tyrrhenanmerelle päin. Aukiolla päivystävä tuktuk-kuski tulee tarjoamaan meille omaa kierrostaan, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Miestä naurattaa, kun selitän italiaksi että meistä on mukavampaa kävellä kuin lähteä kyytiin.

Pizzo on Tropean ja Scillan tavoin rakennettu korkealle kukkulalle, josta on voinut puolustautua merirosvoja ja muita vihollisia vastaan. Vuosisatojen saatossa tänne ovat pyrkineet esimerkiksi saraseenit, ottomaanit sekä berberit.

Näkymää tarkkailee myös Il Collezionista di Venti eli Tuultenkerääjä. Metalliverkosta valmistettu taideteos on kuvanveistäjä Edoardo Tresoldin käsialaa. Upeaa maisemaa tyynesti katseleva kookas hahmo jää mieleen, sillä se sopii paikallensa erinomaisesti.

Näköalapaikan vieressä kohoava puolustuslinnoitus rakennettiin nykyiseen muotoonsa 1400-luvulla, mutta se on saanut nimensä vuoden 1815 tapahtumien mukaan. Napolin kuningas Joachim Murat oli menettänyt kruununsa, mutta rantautui Pizzoon toivoen saavansa valtansa takaisin. Hänet oli opittu tuntemaan paitsi Etelä-Italian hallitsijana myös itsensä Napoleon Bonaparten lankona. Murat sai kuitenkin vihamielisen vastaanoton, joten hänet vangittiin ja pian myös teloitettiin linnoituksen sisällä. Kyseessä oli niin tärkeä henkilö, että – paradoksaalista tai ei – linnoitus tunnetaan nykyään nimellä Castello Murat.

Kierrämme linnoituksen toiselle puolelle jatkamaan merimaisemien katselua. Jätämme Castello Muratissa vierailun väliin, vaikkei sisäänpääsy kovin montaa euroa maksaisikaan. Sisällä on ilmeisesti ainakin mallinukkeja, jotka esittävät Joachim Muratin päiviä vankisellissä, oikeudenkäyntiä sekä teloitusta.

Linnoituksen sisäänkäynninpuoleisen aukion nimi herättää meissä pientä ihmetystä, sillä B. Musolino tuo mieleen erään pahamaineisen italialaisen hahmon. Parin kirjaimen ero on kuitenkin ratkaiseva, sillä kyseessä on paikallinen suuruus Benedetto Musolino. Pizzossa syntynyt mies nousi 1800-luvulla maineeseen Italian kuningaskunnan senaattorina.

Palaamme sivukatuja pitkin Piazza della Repubblican toiseen päähän ja istahdamme Raffaele-kahvilan lähes autiolle terassille maistamaan Pizzon kuuluisinta herkkua. Tartufo di Pizzo on ulkonäöltään tryffeliä muistuttava annos, jossa käsin tehdyn jäätelöpallon sisältä löytyy sulaa suklaata. Kaiken kruunaa pintaa maustava kaakaojauhe.

Tartufon keksi aukion toisella laidalla yhä toimivan Gelateria Danten kondiittorimestari Giuseppe De Maria vuonna 1952. Jäätelömuotit pääsivät loppumaan kesken suurten hääjuhlien, jolloin lempinimellä Don Pippo tunnettu mies alkoi muotoilla jäätelöpalloja käsillään ja sovelsi jälkiruoan hätäpäissään mieleisekseen. Vieraat ihastuivat tuotokseen, jonka maine kiiri ympäri Italiaa. Tänä päivänä vieri vieressä kilpailevien kahviloiden mainokset pitävät huolen siitä, ettei paikkakunnan oma jälkiruoka jää keneltäkään huomaamatta.

Jatkamme matkaamme houkuttelevalta näyttävää Corso Giuseppe Garibaldia pitkin. Kuvauksellista kävelykatua reunustavat erilaiset pikku puodit, joista voisi ostaa muun muassa paikallisia elintarvikkeita, matkamuistoja tai kenkiä.

Kadulla tulee vastaan myös kissoja. Mugat-järjestö on ollut jälleen asialla, sillä seinälle kiinnitetyssä lapussa esitellään kulmakunnan neljä kissaa kuvien ja nimien kera. Tapaamme nuo kaikki viettämässä hellepäivää varjoissa makaillen. Giallo on asettunut portaille ja kääntää mielellään kylkeä rapsuttamista varten.

Kuja jatkuu loivaan ylämäkeen. Matkan varrelle jäävää pientä aukiota koristaa Fontana Garibaldi -suihkulähde, jonka julkisivu on harmaata graniittia.

Jatkamme vielä hetken eteenpäin, kunnes putiikit näyttävät jo loppuvan. Katsomme parhaaksi kääntyä alaspäin johtavaan portaikkoon, joka viekin lähes parkkipaikan kulmalle.

Vierailu Pizzossa oli oikein miellyttävä kokemus. Pari nähtävyyttä jäi ehkä väliin, mutta saimme nauttia kiireettömästä päivästä, herkuista ja paikallisten kissojen seurasta kauniissa ympäristössä. Emme yrittäneetkään nähdä tällä reissulla koko Calabriaa, mutta muutaman kohteen pintaraapaisu jättää alueesta oikein myönteisen mielikuvan.
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Luxemburg12 kuukautta sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Suomi1 vuosi sittenMonipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Edge


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
17.12.2023 at 21:18
Hienoilta näyttävät kaikki viisi, vaikea valita omaa suosikkia – pitää siis käydä kaikissa viidessä! Olen vahvasti sitä mieltä, että tuonne lähtiessä tulee ilman muuta yövyttyä, vaikka tiedostan hyvin, että edullisia majoitukset eivät ole. Varmaan loppusyksy voisi olla varsin hyvä aika vierailulle jo pelkästään siksi, että väenpaljoutta on vähemmän, ja hyvällä tuurilla voisi löytää jonkun majoitustarjouksenkin, vaikka sää edelleen on ihan hyvä.
Mika / Lähtöportti
20.12.2023 at 11:20
Kaikki viisi ovat ilman muuta käymisen arvoisia! Yöpymällä jossakin näistä kylistä saa tosiaan kokea myös hiljaisemmat vuorokaudenajat paikan päällä, joten varsinkin sen vuoksi yöpyminen kannattaa. Jos haluaa mahdollisimman aitoa Cinque Terren kalastajakylän tunnelmaa, niin Riomaggiore, Manarola tai Vernazza toimivat parhaiten. Meille osui lokakuun puolivälissä ihan mukavat säät, mutta paria viikkoa myöhemmin alueella oli jo kovia sateita. Nämä tietysti vaihtelevat vuosittain.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
21.12.2023 at 16:00
Aivan hurmaavan näköistä. Olen vasta tänä vuonna alkanut katsella Italiaa ”sillä silmällä”. Taidan vaihtaa espanjan opiskelun italiaan! Edelliset blogijuttusi olen näköjään missannut, pitää käydä lukemassa.
Aika monella taitaa olla suurin piirtein ainoat tuliaiset maailmalta nuo jääkaappimagneetit 😀
Mika / Lähtöportti
21.12.2023 at 19:05
Cinque Terre on kyllä monin paikoin suorastaan satumaisen kaunis. Italia on kiehtova maa ja myös matkakohteena tosi monipuolinen jo luontonsa puolesta, minkä lisäksi eri alueet ovat kulttuurillisestikin erilaisia. Italian ja espanjan kielet muistuttavat toisiaan monin tavoin, vaikka erojakin tietysti on. Espanjaakin olen pariin otteeseen hieman opiskellut, mutta se on jäänyt alkeisiin.
5tahden
11.3.2024 at 15:19
Kiitos, tästäpä sain hyvän suunnittelupohjan toukokuun päiväretkelle. Via dell’Amore on silloinkin suljettu, ainakin osittain. Onko sinulla tietoa millainen kaupunki La Spezia on? Onko siellä jotain nähtävää?
Mika / Lähtöportti
11.3.2024 at 22:11
Kiva kuulla, että jutusta oli hyötyä! La Speziassa kiertelimme pari tuntia. Mukavalta vaikuttava tyypillinen italialainen kaupunki, kävelykatu vanhankaupungin halki ja palmujen koristama rantakatu. On siellä joitakin museoita ja linnoitus, mutta emme ehtineet tutustua niihin. En tosiaan tunne La Speziaa kunnolla, mutta jäi sellainen mielikuva että kiva paikka käydä, muttei mitään erityisen merkittäviä nähtävyyksiä.
5tahden
11.3.2024 at 23:45
Kiitos! Tästä on todellakin paljon hyötyä 😉
Marja / Kultainto
17.9.2024 at 13:14
Tämähän tuki kuin tilauksesta. Etsin jokin aika sitten kuvia Manarolasta näyttääkseni äidille, missä kävin koulumatkalla joskus kauan sitten. Näistä Manarola välittyy sellaisena kuin muistin, joten ei kun sivu kirjanmerkkeihin! Hyvä paketti muutenkin.
Mika / Lähtöportti
22.9.2024 at 20:24
Kiitos Marja! Manarola on tosi kaunis, niin kuin kyllä koko Cinque Terre.