Seuraa somessa

Italia

Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää

Julkaistu

-

Cinque Terre on viidestä vanhasta kalastajakylästä ja niiden ympäristöstä koostuva Unescon maailmanperintökohde Ligurian rannikolla Italiassa. Edellisessä jutussa patikoitiin jo kolmessa kylässä, mutta tässä vinkkipaketti koko Cinque Terreen.
  
Viisi Cinque Terren kylää ovat etelästä pohjoiseen päin lueteltuna Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza sekä Monterosso al Mare. Kyläryhmän viittä maata tarkoittava nimi juontaa juurensa menneiltä ajoilta, jolloin asutukset olivat maantie- ja rautatieyhteyksien puuttuessa kovin eristyneitä muusta maailmasta. Seutu vietti hiljaiseloa 1970-luvulle saakka, jolloin turismi alkoi tuoda kyliin elämää. Nykyään Cinque Terre on jo liiankin suosittu matkakohde, joka on varsinkin kesäkuukausina tupaten täynnä ihmisiä. Kävimme paikalla lokakuussa, jolloin turistimäärä oli edelleen huomattava, muttei ahdistava. 


cinqueterre_58

RIOMAGGIORE

Edellinen julkaisu kertoi patikkaretkestä kolmen pohjoisimman kylän välillä. Teimme myöhemmin toisen päiväretken, jonka aikana tutustuimme myös Manarolaan ja Riomaggioreen. Aloitan nyt eteläisimmästä kylästä Riomaggioresta. Se sijaitsee lähimpänä seudun suurinta kaupunkia La Speziaa, jonne pääsee junalla vajaassa kymmenessä minuutissa. Riomaggioren asemalta lähtee radansuuntainen kävelytunneli kohti kylän pientä mutta kovin kuvauksellista satamaa.

cinqueterre_60


Laskeudumme portaat tiiviille satama-alueelle, jossa saa ihailla merta, värikkäitä taloja ja kuivalle maalle nostettuja veneitä. Innokkaimmat ovat hypänneet rantakallioilta uimaan.

aakkoset2023_cinqueterre


Kiipeämme sataman kulmalla sijaitsevalle näköalapaikalle ihailemaan maisemia entistä paremmasta kulmasta. Taivas uhkailee sateella, joka onneksi alkaa vasta useamman tunnin kuluttua.

cinqueterre_28


Satama on hyvinkin maalauksellinen, joten ei ole ihme että jonkinlaisen taidekurssin osallistujat ovat asettuneet ikuistamaan maisemaa kankaalle. Yksi merkittävimmistä täällä työskennelleistä taidemaalareista oli firenzeläissyntyinen Telemaco Signorini, jonka teokset kuvaavat Riomaggioren elämää 1800-luvun loppupuolella.

cinqueterre_57


Käymme myös sataman vastakkaisessa kulmassa aistimassa suolaista merituulta. Riomaggioren talojen seinät huokuvat historiaa ja on helppo kuvitella, kuinka sukupolvi toisensa jälkeen on lähtenyt täältä kalansaaliiden toivossa vesille.

cinqueterre_35


Riomaggioressa on muiden Cinque Terren kylien tavoin useita houkuttelevia ravintoloita. Syömme näiden retkiemme ainoan kunnon aterian La Lamparassa, joka löytyy Riomaggioren kävelykadun varrelta varsin läheltä satamaa. Ravintolavalinta onnistuu erinomaisesti, sillä nautimme maukkaasta kalasta sekä kylän omasta valkoviinistä. Lapset saavat toivomansa pizzat. 

cinqueterre_55


Kävelemme Riomaggioren ylämäkeen viettävää kävelykatua niin pitkälle, että se muuttuu kylään johtavaksi autotieksi. Tapanamme ei ole ostaa juurikaan matkamuistoja, mutta Cinque Terre olisi sopiva lisä jääkaappimagneettikokoelmaamme. Sopiva magneetti löytyy helposti, minkä jälkeen jään hetkeksi harjoittelemaan italiankielistä keskustelua myyjärouvan kanssa. Puhe on helppo kääntää seinällä roikkuvan Sampdorian viirin ansiosta jalkapalloon, josta riittääkin juttua pitkäksi aikaa. 


cinqueterre_27

MANAROLA

Riomaggioresta Manarolaan johtava helppo Via dell’Amore -polku on ollut maanvyöryn takia jo vuosikausia suljettu, emmekä halua varsinkaan sateen uhatessa lähteä haastavan jyrkälle vaihtoehtoiselle reitille. Niinpä teemme neljän minuutin junamatkan, jonka jälkeen kävelemme kallioon louhitun tunnelin kautta Manarolan keskustaan. Myös täällä on ylämäkeen vievä katu, jonka varrella on jonkinlaisia ostosmahdollisuuksia. Käännymme nyt mieluummin rantaan päin.

cinqueterre_26


Saavumme pienelle aukiolle, jonka reunalta on hyvä näkymä satamaan johtavalle kävelykadulle. Matkailijamäärä on täälläkin näin lokakuussa maltillinen, mutta kesäaikaan ruuhkaa lienee riittämiin.

liguria_manarola_01


Manarolan paras nähtävyys on rannan kävelypolulta avautuva maisema takaisin kylään päin. Sään harmaus hieman harmittaa, mutta näkymä on joka tapauksessa upea.

cinqueterre_63


Pastelliväriset talot muodostavat tiiviin ryppään jyrkän kallion päälle. Manarolan tarkasta iästä ei ole varmuutta, mutta 1300-luvulla muurattu kirkon kulmakivi viittaa siihen, että kyseessä saattaisi olla Cinque Terren vanhin kylä.

cinqueterre_54


Kurkkaamme vielä niemen toiselle puolelle, josta avautuu merimaisema pohjoiseen päin. Corniglia näkyy seuraavan rantakallion päällä ja kauempana häämöttää Monterosso al Mare, mutta niiden välinen Vernazza jää niemen taakse piiloon.


cinqueterre_21

CORNIGLIA

Kerroin lopuista kolmesta kylästä jo edellisessä postauksessa, mutta käyn ne vielä tässäkin lyhyesti läpi. Corniglia sijaitsee muista Cinque Terren kylistä poiketen rannan sijasta kukkulalla. Se on myös muita pienempi, eikä Cornigliaan tutustumiseen tarvitse varata pitkää aikaa. Corniglia on silti kaunis, kuten myös kylän laidalta avautuva merimaisema. Corniglian rautatieasema sijaitsee kylän alapuolella ja sinne voi joko kävellä pitkää portaikkoa pitkin tai kulkea bussilla.


cinqueterre_50

VERNAZZA

Vernazza on Cinque Terren kylistä ainoa, joka on päässyt Italian kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Sen kävelykatu on Cinque Terren kylien levein ja vilkkain, mutta Vernazzan parasta antia on viihtyisä satama-alue sekä muutamat kuvaukselliset kujat. Upeimmat valokuvat saa otettua Monterosso al Mareen johtavan patikkapolun alkuosasta.


cinqueterre_51

MONTEROSSO AL MARE

Monterosso al Mare on muita Cinque Terren kyliä väljempi, sillä se on rakennettu ahtaiden kallionkolojen sijasta tasaisemmalle maa-alueelle. Kylässä on pari melko suurta hiekkarantaa ja se muistuttaakin enemmän jonkinlaista rantalomakohdetta kuin perinteistä kalastajakylää. Nautimme joka tapauksessa Monterosso al Maren ilmapiiristä, ehkä siksikin että saavumme sinne illansuussa useimpien päiväretkeläisten jo poistuttua.


cinqueterre_25

KULKUYHTEYDET

Cinque Terren kyliin saapuminen ja niiden välillä liikkuminen onnistuu kätevimmin junalla. Jokaisella viidellä kylällä on omat asemansa, jotka kuuluvat La Spezian ja Levanton välillä liikennöivien junien reitille. Aivan kaikki junat eivät kuitenkaan pysähdy jokaisella asemalla. Osa junista kulkee Genovaan saakka. Jos ostat asemalta perinteisen paperisen matkalipun, muista leimata se ennen junaan nousemista! Junia kulkee melko tiheästi aamusta iltaan ja niiden aikataulutiedot voi tarkistaa Cinque Terren nettisivuilta.

cinqueterre_24


Toinen hyvä vaihtoehto ovat lautat, joilla pääsee kaikkiin Cinque Terren kyliin Cornigliaa lukuun ottamatta. Lautoilla on muutamia erilaisia reittejä, joiden Cinque Terren ulkopuolisia satamia ovat Lerici, La Spezia, Portovenere sekä Levanto. Lautat lienevät ainakin kauniina päivinä mukavia kulkuneuvoja, joiden etuihin kuuluu mahdollisuus ihastella rannikkoa ja värikkäitä kyliä mereltä käsin. Lauttojen ajankohtaiset aikataulutiedot löytyvät Cinque Terren nettisivuilta.

cinqueterre_53


Autoilua Cinque Terren kyliin ei suositella, koska tiet ovat paikoitellen hyvin kapeita ja vapaiden pysäköintipaikkojen löytäminen voi olla todella hankalaa. Itse pysäköin molempina retkipäivinämme La Spezian rautatieaseman parkkihalliin, josta oli huoletonta jatkaa matkaa junalla eteenpäin. 


cinqueterre_07

PATIKOINTIREITIT JA CINQUE TERRE CARD

Cinque Terren kansallispuisto on erinomaisesti patikoijille sopiva matkakohde, jossa on runsaasti merkittyjä polkuja. Suosituimmat reitit kulkevat viiden Cinque Terren kylän välillä, mutta tarjolla on monia muitakin vaihtoehtoja esimerkiksi korkeammilla rinteillä. Me kävelimme Cornigliasta suorinta polkua Vernazzaan ja sieltä vielä toisen etapin Monterosso al Mareen saakka. Tuolle kolmen kylän patikoinnille tulee mittaa yhteensä vain noin seitsemän kilometriä, mutta korkeuserot ja suuri portaiden määrä tarjoavat myös jonkin verran fyysistä haastetta. Kävelyretkestämme voi lukea lisää edellisestä jutustani Patikkaretkellä Cinque Terressä.

cinqueterre_12


Kaikista kuuluisin, nimellä Via dell’Amore tunnettu helppo rantareitti Manarolan ja Riomaggioren välillä on ollut maanvyöryn vuoksi suljettuna jo monen vuoden ajan. Polku on tarkoitus saada kuntoon ensi vuodeksi, mutta joidenkin arvioiden mukaan se olisi täysin avoinna vasta 2025. Cinque Terren nettisivuilta löytyy lyhyet kuvaukset tärkeimmistä reiteistä sekä alueen kävelykartta.

cinqueterre_09


Matkailijoille on tarjolla 1–3 päivän Cinque Terre -kortti. Se kattaa maksulliset patikointireitit sekä kalliimmassa versiossa myös junamatkat. Lisäksi hintaan sisältyy bussikuljetus Corniglian keskustan ja rautatieaseman välillä. Reiteistä ovat maksullisia ainoastaan kävelemämme Corniglia–Vernazza ja Vernazza–Monterosso sekä toistaiseksi suljettu Via dell’Amore. Ostimme Cinque Terre Cardit patikointipäivällemme, mutta retkisuunnitelmaa tehdessä kannattaa laskea tuleeko kätevä kortti yksittäisiä junalippuja edullisemmaksi vai ei.

cinqueterre_20


Kaikki patikointireitit ovat ilmaisia talvikaudella, joka alkaa marraskuun alkupuolella ja päättyy maaliskuun puolivälin tienoilla. Talvikaudella ongelmaksi saattavat kuitenkin muodostua sääolosuhteet ja korjaustyöt. Esimerkiksi nyt joulukuussa tätä kirjoittaessani molemmat kävelemämme polut ovat huoltotöiden vuoksi tilapäisesti kiinni. Varsinkin reittien epätasaiset portaikot saattavat olla rankkasateiden jälkeen vaarallisen liukkaita.


cinqueterre_14

MAJOITTUMINEN

Majoittuminen Cinque Terren kylissä on yleensä verrattain kallista ja varaukset kannattaa kovan kysynnän vuoksi tehdä hyvissä ajoin. Cinque Terren sisälle majoittumisen etuna on, että yliturismista kärsivät kylät hiljenevät päiväretkeläisten poistuttua. Aamuisin sekä iltaisin voi siis nauttia kauniista paikoista rauhallisemmissa tunnelmissa ja patikkaretkillekin voi lähteä suoraan majoituksen ovelta. 

cinqueterre_61


Me majoituimme yllä näkyvästä Lericistä vuokratussa asunnossa, josta siirryimme autolla La Spezian rautatieasemalle. Lerici on viehättävä mutta ainakin ulkomaalaisille tuntemattomampi kylä, josta käsin kävimme läheisissä Italian kauneimpien kylien listalle kuuluvissa Tellarossa ja Montemarcellossa. Ligurian rannikolla on paljon upeita kohteita myös Cinque Terren ulkopuolella, joten alueeseen kannattaa tutustua laajemminkin. Esimerkiksi Tellaro on yhtä ihastuttava kuin Cinque Terrenkin kylät, mutta se oli lokakuisena sadepäivänä lähestulkoon autio.

cinqueterre_59


Jos matkustaisin alueelle uudelleen ja haluaisin keskittyä nimenomaan Cinque Terreen, etsisin majoitusta Levantosta tai La Speziasta. Molemmat ovat erinomaisia vaihtoehtoja, sillä kummastakin pääsee junalla muutamassa minuutissa suoraan Cinque Terren kyliin. Yllä olevassa kuvassa näkyvä Levanto on pieni viihtyisä rantakaupunki, joka muistuttaa jossakin määrin naapuriaan Monterosso al Marea. Sitä onkin joskus jopa kutsuttu ”Cinque Terren kuudenneksi kyläksi”. La Spezia on puolestaan keskikokoinen satamakaupunki, jossa voi aistia arkistakin paikallistunnelmaa. Majoitus Levantossa tai La Speziassa on keskimäärin edullisempaa kuin Cinque Terren kylissä.


cinqueterre_32

SYÖTÄVÄÄ JA JUOTAVAA

Cinque Terren ruokailumahdollisuudet vaihtelevat laadukkaista ravintoloista heikkotasoisempiin turistiruokaloihin sekä kioskeilta mukaan napattaviin annoksiin. Nautimme retkillämme hyvän aterian Riomaggioren La Lampara -ravintolassa, ostimme Cornigliasta focacciaa patikointievääksi ja söimme Vernazzan kävelykadun varrella maukkaat tötterölliset friteerattua mustekalaa. Ligurialainen keittiö tunnetaan erityisesti pestopastasta sekä focacciasta, jotka ovat täällä syntysijoillaan yleensä erinomaisia. Meren äärellä kannattaa tietenkin maistaa kalaa ja mereneläviä. Myös Cinque Terren rinteillä viljellyt viinit, kuten vaikkapa raikkaat Vermentinot, ovat kokeilemisen arvoisia. 


cinqueterre_52

MILLOIN JA MIKSI MATKUSTAA CINQUE TERREEN

Cinque Terrestä on muodostunut erittäin suosittu matkakohde, jonka turistimäärät ovat varsinkin kesäkaudella ahdistavan suuria. Itse kävimme alueella lokakuun puolivälissä, jolloin kylien kujilla ja patikkapoluilla mahtui hyvin kulkemaan, vaikka ihmisiä joka paikassa riittikin. Toinen hyvä ajankohta saattaisi olla keväällä esimerkiksi huhtikuussa. Kesän vitsauksena voi olla ruuhkan lisäksi paahtava helle, joka tekee varsinkin patikoinnista tavallista raskaampaa. Toisaalta Ligurian rannikko on varsinkin syksyllä ja talvella altis rajuilmoille, jotka voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa maanvyöryjä ja tulvia. Talvikausi on kuulemani mukaan hiljainen ja patikkapolkuja on saatettu sulkea. 

cinqueterre_48


Cinque Terren kylät ovat pieniä, joten niistä ehtii saada melko hyvän käsityksen nopeasti. Tiivistahtiselle kulkijalle saattaa siis riittää Cinque Terreen tutustumiseen yksikin päivä, mutta jos kylistä ja patikkareiteistä haluaa nauttia rauhassa, kannattaa ehdottomasti viipyä pidempään. Me siis teimme kyliin kaksi päiväretkeä, joista ensimmäisenä näimme patikoinnin ohessa Corniglian, Vernazzan ja Monterosso al Maren. Manarolassa ja Riomaggioressa kävimme toisena päivänä junalla. Kaksi päivää oli meille sopiva aika tutustua kyliin, mutta jos haluaa patikoida enemmän, uida, ottaa aurinkoa, käydä veneretkillä, istuskella terasseilla tai nauttia pitkistä aterioista, voi alueella viihtyä helposti paljon kauemminkin. Sopiva matkan pituus on makuasia ja riippuu mielenkiinnon kohteista. 

cinqueterre_56


Jos Cinque Terressä ei ehdi kaikkiin kyliin, niin mikä niistä kannattaisi valita? Kaikki ovat mielestäni näkemisen arvoisia, mutta ainoana Italian kauneimpien kylien listalle päässyt Vernazza on tavallaan helpoin kohdevalinta. Vernazzan ohella myös Manarola tai Riomaggiore voisi olla suosikkini, koska niissä voi aistia vanhan kalastajakylän historiaa. Manarola on tietyllä lailla näyttävämpi, kun taas Riomaggioren pieni satama-alue on kovin sympaattinen. Nuo kolme kylää vastasivat eniten omia odotuksiani Cinque Terrestä. Monterosso al Mare on muita kyliä tasaisempi ja rantalomahenkisempi. Pieni Corniglia eroaa muista sijaintinsa vuoksi, koska se on rakennettu kukkulan päälle.

cinqueterre_13


Cinque Terreen kannattaa matkustaa merimaisemien, harvinaisen kauniiden kylien sekä unohtumattomien patikointireittien vuoksi. Cinque Terre on Unescon maailmanperintökohde, jonka kauneus avautuu parhaiten omin silmin nähtynä. Haittapuolena on kuitenkin jo aiemmin toistamani suosio, joten perillä kannattaa varautua siihen, että vastaan tulee matkailijoita joka puolelta maailmaa. 

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
9 kommenttia

Kommentit

  1. Hienoilta näyttävät kaikki viisi, vaikea valita omaa suosikkia – pitää siis käydä kaikissa viidessä! Olen vahvasti sitä mieltä, että tuonne lähtiessä tulee ilman muuta yövyttyä, vaikka tiedostan hyvin, että edullisia majoitukset eivät ole. Varmaan loppusyksy voisi olla varsin hyvä aika vierailulle jo pelkästään siksi, että väenpaljoutta on vähemmän, ja hyvällä tuurilla voisi löytää jonkun majoitustarjouksenkin, vaikka sää edelleen on ihan hyvä.

    • Mika / Lähtöportti

      20.12.2023 at 11:20

      Kaikki viisi ovat ilman muuta käymisen arvoisia! Yöpymällä jossakin näistä kylistä saa tosiaan kokea myös hiljaisemmat vuorokaudenajat paikan päällä, joten varsinkin sen vuoksi yöpyminen kannattaa. Jos haluaa mahdollisimman aitoa Cinque Terren kalastajakylän tunnelmaa, niin Riomaggiore, Manarola tai Vernazza toimivat parhaiten. Meille osui lokakuun puolivälissä ihan mukavat säät, mutta paria viikkoa myöhemmin alueella oli jo kovia sateita. Nämä tietysti vaihtelevat vuosittain.

  2. Raija / Kohti avaraa maailmaa

    21.12.2023 at 16:00

    Aivan hurmaavan näköistä. Olen vasta tänä vuonna alkanut katsella Italiaa ”sillä silmällä”. Taidan vaihtaa espanjan opiskelun italiaan! Edelliset blogijuttusi olen näköjään missannut, pitää käydä lukemassa.
    Aika monella taitaa olla suurin piirtein ainoat tuliaiset maailmalta nuo jääkaappimagneetit 😀

    • Mika / Lähtöportti

      21.12.2023 at 19:05

      Cinque Terre on kyllä monin paikoin suorastaan satumaisen kaunis. Italia on kiehtova maa ja myös matkakohteena tosi monipuolinen jo luontonsa puolesta, minkä lisäksi eri alueet ovat kulttuurillisestikin erilaisia. Italian ja espanjan kielet muistuttavat toisiaan monin tavoin, vaikka erojakin tietysti on. Espanjaakin olen pariin otteeseen hieman opiskellut, mutta se on jäänyt alkeisiin.

  3. 5tahden

    11.3.2024 at 15:19

    Kiitos, tästäpä sain hyvän suunnittelupohjan toukokuun päiväretkelle. Via dell’Amore on silloinkin suljettu, ainakin osittain. Onko sinulla tietoa millainen kaupunki La Spezia on? Onko siellä jotain nähtävää?

    • Mika / Lähtöportti

      11.3.2024 at 22:11

      Kiva kuulla, että jutusta oli hyötyä! La Speziassa kiertelimme pari tuntia. Mukavalta vaikuttava tyypillinen italialainen kaupunki, kävelykatu vanhankaupungin halki ja palmujen koristama rantakatu. On siellä joitakin museoita ja linnoitus, mutta emme ehtineet tutustua niihin. En tosiaan tunne La Speziaa kunnolla, mutta jäi sellainen mielikuva että kiva paikka käydä, muttei mitään erityisen merkittäviä nähtävyyksiä.

      • 5tahden

        11.3.2024 at 23:45

        Kiitos! Tästä on todellakin paljon hyötyä 😉

  4. Marja / Kultainto

    17.9.2024 at 13:14

    Tämähän tuki kuin tilauksesta. Etsin jokin aika sitten kuvia Manarolasta näyttääkseni äidille, missä kävin koulumatkalla joskus kauan sitten. Näistä Manarola välittyy sellaisena kuin muistin, joten ei kun sivu kirjanmerkkeihin! Hyvä paketti muutenkin.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.

Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

montemarcello_03


Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

montemarcello_02


Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta. 

montemarcello_07


Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

montemarcello_11


Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

montemarcello_12


Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

montemarcello_08


Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

montemarcello_13


Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

montemarcello_15


Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

montemarcello_09


Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä. 

montemarcello_06


Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

montemarcello_01


On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

montemarcello_10


Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

montemarcello_05


Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

montemarcello_04


Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.

Jatka lukemista

Italia

Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
  
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

pisa_18


Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

pisa_02


Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

pisa_17


Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

pisa_01


Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

pisa_03


Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

pisa_04


Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

pisa_10


Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin. 

pisa_11


Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

pisa_09


Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

pisa_07


Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

pisa_08


Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

pisa_06


Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua. 

pisa_16


Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

pisa_15


Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.  

pisa_14


Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

pisa_13


Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja