Seuraa somessa

Suomi

Hiihtoloma Syötteen laduilla

Julkaistu

-

Vietimme hiihtolomaviikon tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla Syötteen maisemissa. Suomen eteläisimmän tunturin ympärillä kelpasi sivakoida mukavilla laduilla ja nauttia luonnon rauhasta.
  
Iso-Syöte valikoitui tämän talven hiihtokohteeksi paristakin syystä. Luvassa oli houkuttelevia latuja, meille kokonaan uusi kohde sekä Lapin hiihtokeskuksiin verrattuna siedettävämpi ajomatka, vaikka sitä kertyykin pääkaupunkiseudulta noin yhdeksän tuntia. Matkan varrella yöpyminen helpottaa urakkaa huomattavasti. Autojunaakin olisimme voineet harkita, elleivät ne olisi olleet suunnitelmia tehdessämme loppuunmyytyjä. Oulusta ajaa Pudasjärven kaupunkiin kuuluvalle Iso-Syötteelle vajaassa kahdessa tunnissa, ja Oulun seudulta saapuvat ihmiset muodostavatkin merkittävän osan hiihtokeskuksen kävijäkunnasta.   

syote_24

Iso-Syöte vaikuttaa hyvässä nosteessa olevalta paikalta, jonka suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa. Toiminta on silti suurimpiin hiihtokeskuksiin verrattuna melko pienimuotoista ja saammekin nauttia myös kaipaamastamme luonnon rauhasta. Meillä on nyt kokemusta kahdeksasta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan tai Kainuun hiihtokeskuksesta ja Iso-Syöte nousi ehdottomasti suosikkiemme joukkoon.

syote_21

Syötteen ladut täyttävät odotukset, sillä noin 120 kilometrin laajuinen verkosto on mukavan monipuolinen ja reitit sopivat hyvin myös satunnaiselle harrastajalle, joka ei kaipaa erityisen rankkoja kuntoratoja. Haastavia latuprofiilejakin Iso-Syötteeltä toki löytyy, jos lähtee kiipeämään tunturin rinteelle.

syote_23

Leppoisaan menoon sopii noin yhdeksän kilometrin mittainen kierros Iso-Syötteen tunturin ympäri. Pääsemme vuokramökin pihalta suoraan tälle lenkille, joka tuleekin tehtyä useampaan kertaan myös lasten kanssa. Tunturin länsireunalla on yksi pitkähkö nousu ja lasku, mutta nekään eivät ole erityisen jyrkkiä.

syote_26

Tunturikierroksen lisäksi latuverkosto palvelee parhaiten kaltaisiani hiihtäjiä, jotka suksivat mielellään noin parinkymmenen kilometrin mittaisia leppoisia lenkkejä. Tarjolla on luonnon rauhaa ja erämaahenkisiä maisemia, eikä Etelä-Suomen hiihtolomaviikollakaan ole ruuhkaa. Maisemat muistuttavat näillä Koillismaan seuduilla Lappia, vaikkei niin pohjoisessa ollakaan. 

syote_13

Iso-Syötteen tunturin kiertävältä reitiltä voi jatkaa etelään Pytkyn lenkille. Kahdeksan ja puolen kilometrin mittaisella kierroksella ei ole valtavia korkeuseroja. Metsämaisemasta sukelletaan välillä avaralle suolle ja reitillä on muutenkin riittävästi vaihtelua.

syote_12

Kierroksen varrelle osuu myös Pytky Café, jonka kodikkaissa tiloissa voi nauttia vaikkapa kuumaa mehua ja maukkaita munkkeja. Kahvilan pihapiirissä on pari poroa ja läheisessä Naamankajärven rannassa saunan lisäksi avanto sekä majoituskäytössä oleva lasi-iglu.

syote_20

Maisemiltaan mielenkiintoisin alue löytyy latuverkoston pohjoisosasta, kun lähdetään Syötteen luontokeskukselta pohjoiseen päin. Täällä liikutaan suurimmaksi osaksi Syötteen kansallispuiston alueella.

syote_19

Hiihtelen näissä maisemissa vaimon kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa ja toisena päivänä yksikseni lumipyryssä, jolloin näkyvyys on huomattavasti heikompi.

syote_22

Latujen varsilla on upeasti lumen peittämää metsää sekä toisinaan myös avaria suomaisemia. Välillä voi pysähtyä vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Täällä saa hengittää raikasta ilmaa, joka on oksilta riippuvan naavan määrästä päätellen hyvinkin puhdasta.

syote_25

Tuntuu hyvältä olla täällä suomalaisen luonnon keskellä. Vaikka reissaankin mielelläni maailman metropoleissa, on valtavan hienoa rauhoittua välillä kotimaan maisemissa ja ymmärtää omien juurien olevan syvällä tässä maassa.

syote_18

Tarkoituksenamme on hiihtää vaimon kanssa Toraslammelle saakka, mutta päätämmekin kääntyä hieman ennen perille pääsemistä Ahmatuvan suuntaan, jotta ehdimme latukahvilaan ennen sulkemisaikaa. Muuten hyvinkin tasainen reitti muuttuu ylämäeksi, joka on tosin täältä Toraslammen suunnasta huomattavasti loivempi kuin Koiratuvalta kuvassa näkyvälle Ahmatuvalle nouseva mäki.

syote_17

Erämaakahvila Ahmatuvan herkut lämmittävät ja antavat voimia paluumatkalle. Ahmatupa on myös vuokrattavissa yöpymistä varten.

syote_11

Käännyn sillä lumipyryisemmällä retkelläni kansallispuistosta Koiratuvan ohitse kohti Pikku-Syötettä. Taival alkaa tuntua raskaalta, vaikka matkan varrella on vain pari kunnon ylämäkeä. Suksi ei vaan oikein luista, tuuli puhaltaa latua umpeen ja nälkäkin alkaa jo kurnia. Pelastus löytyy tällä kerralla Pikku-Syötteen hiihtokeskuksen kahvilasta, joka toimii rinteiden alapuolella. Onneksi hiihdän viikon päätteeksi vielä kerran yksikseni Iso-Syötteen ympäri ja saan todistettua itselleni pystyväni yhä reipasvauhtiseen hiihtoon jopa ilman latukahviloissa pysähtelyä.

syote_27

Vaikka hiihtelinkin viidessä päivässä hieman yli sata kilometriä, jäi monta latua vielä kokeilematta. Osa kansallispuiston alueella kulkevista laduista jäi seuraavaan kertaan ja Pytkynharjun eteläpuolella olisi tarjolla myös Naamangan kierros. Lisäksi Pikku-Syötteen suunnalla kiertää jonkin verran lyhyehköjä latuja, joille emme nyt ehtineet. Se tuli kyllä testattua, että hiihtäminen Iso-Syötteeltä Pikku-Syötteelle on suurimmaksi osaksi melkoista ylämäkeä ja paluumatka tietenkin vauhdikasta alamäkeä. Reittikarttaan ja tarkempiin latutietoihin voi tutustua Syötteen virallisilla nettisivuilla.

syote_14

Syötteen matkailun keulakuvana paistattelee seudun komeimmalle paikalle rakennettu Tunturihotelli Iso-Syöte. Hotelli on toiminut tunturin laella 1980-luvulta lähtien, mutta se kunnostettiin entistä ehommaksi joulukuussa 2018 sattuneen tulipalon jälkeen. Rakennuksesta löytyy kylpyläosasto sekä kansainvälisestikin ylistettyjä luksussviittejä, mutta meille riittää ateria Hilltop-ravintolan ikkunapöydässä. Suosittelen ainakin sesonkiaikaan pöytävarauksen tekemistä etukäteen.  

syote_15

Syön Hilltopissa Pohjois-Suomen matkoihin lähes pakollisena kuuluvan poronkäristyksen, joka onkin varsin maukasta. Ensi kerralla saattaisin maistaa anopin kovasti kehumaa nieriää. Ravintolassa voisi nauttia myös vaikka kolmen ruokalajin menun suositusviineineen.

syote_28

Ihailemme pöydästämme komeaa näkymää illan mittaan hämyiseksi muuttuvaan ympäristöön. Myös tyylikkään hotellin aula- ja ravintolatilat miellyttävät silmää. Uskoisin hotellihuoneiden olevan yhtä viihtyisiä ja ainakin maisemat ovat kohdallaan. 

syote_06

Iso-Syötteen huipulla kannattaa ehdottomasti käydä seudun parhaiden maisemien vuoksi, vaikkei laskettelu tai hotelliin majoittuminen kuuluisikaan matkaohjelmaan. Ylös pääsee niin autolla, kävellen kuin hiihtäenkin. Käymme tunturin laella pariin kertaan ja saamme ihailla satumaisen upeita tykkylumipuita.

syote_08

Näkymä on parhaimmillaan, kun auringonlasku kultaa taivaan ja saa hanget kimaltamaan. Lomaviikkoomme osuu harmillisesti vain pari aurinkoista päivää, mutta sekin on enemmän kuin joillakin toisilla talvilomilla. 

syote_04

Laskettelua ei tullut kokeiltua tälläkään reissulla, mutta asian voisi ottaa harkintaan mahdollisella seuraavalla kerralla. Iso-Syötteen rinnevalikoimasta löytyy käsittääkseni mukavasti myös lapsille ja aloittelijoille sopivia vaihtoehtoja, eivätkä hissijonot näyttäneet ohimennen katsottuna pitkiltä. Eturinteiden vieressä toimiva Lumimaa on perheille suunniteltu alue, josta löytyy kolme loivaa rinnettä sekä pulkkamäki.

syote_16

Muutaman kilometrin päässä Iso-Syötteeltä sijaitseva Pikku-Syöte on pieni hiihtokeskus, josta löytyy lisää helppoja rinteitä. Pikku-Syötteellä toimii myös nuorisokeskus, jossa järjestetään monenlaista leiritoimintaa.

syote_09

Vaikka emme laskettelemaan lähdekään, ehdimme pariin kertaan Iso-Syötteen rinteiden juurella toimivaan Wohvelikahvila Jäkälään. Pienessä lämminhenkisessä kahvilassa on vilkkaimpaan aikaan ahdasta, mutta herkulliset vohvelit vievät kielen mennessään.

syote_03

Kahvilan tuntumassa voi tavata myös poroja. Laskettelukeskuksen lemmikkiporot Musti ja Lysti päivystävät omassa aitauksessaan läpi talvisesongin. Näemme myös Pytky Ranchin paikalle järjestämät porot, joiden kyydissä voi joinakin hiihtolomapäivinä tehdä muutaman sadan metrin rekiajelukierroksen.

syote_10

Syötteen kansallispuiston laidalta löytyvä luontokeskus on kiva vierailukohde, jossa kannattaa piipahtaa. Luontokeskuksella on oma parkkipaikka, mutta Iso-Syötteen rinteiden juurelta pääsee perille myös mukavaa kävelytietä pitkin. Luontokeskuksessa on pieniä näyttelyitä, kahvila, infopiste sekä välinevuokraamo, josta löytyy vaikkapa fatbikeja tai lumikenkiä.

syote_07

Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on runsaasti erilaisia kävelyreittejä, joista osa on kuljettavissa ympäri vuoden. Me keskityimme nyt pelkästään hiihtämiseen, mutta moni on lähtenyt myös patikoimaan. Yksi suosituimmista talvireiteistä on luontokeskukselta lähtevä Teerivaaran kierros, josta voi lukea lisää Matkalla missä milloinkin -blogista

syote_02

Huolella hoidetut ja sopivan vaihtelevat ladut tekivät meihin suuren vaikutuksen. Iso-Syötteen valttikortteihin kuuluvat latujen lisäksi puhdas luonto sekä Lapin kohteita lyhyempi ajomatka.

syote_01

Myös alueen rauhallisuus miellyttää, joskin palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien määrässä Syöte häviää monelle suuremmalle keskukselle. Olisimme voineet lähteä esimerkiksi keilahalliin tai luistinradalle, jos sellaisia olisi ollut tarjolla. Aika kului silti oikein hyvin näinkin, eikä vierailu toivottavasti jäänyt viimeiseksi. Iso-Syöte nousi nimittäin aivan kärkisijoille mietittäessä mihin käymistämme talvikohteista voisimme palata suksimaan toisenkin kerran.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Talvinen Syöte näyttää todella hienolta. Meidän talviloma suuntautuu tänä vuonna Vuokattiin, toivottavasti sielläkin riittää mukavan talvisia maisemia. Ja tosiaan, vaikka Teerivaaran kierrosta ei lähtisikään kiertämään, Iso-Syötteen päällä kannattaa pyörähtää. Harvassa paikassa näkee yhtä hienoja tykkylumimaisemia.

    • Mika / Lähtöportti

      12.3.2023 at 12:24

      Iso-Syötteen tykkylumimaisemat ovat harvinaisen hienoja, tuollaiset paikat pysäyttävät aina ihmettelemään luonnon kauneutta. Riisitunturilla ja Sallan Ruuhitunturilla olen nähnyt jotain vastaavaa. Hyvää talvilomaa teille Vuokattiin, kyllä sielläkin saa varmasti talvesta nauttia!

  2. Marjo

    13.4.2023 at 8:06

    Hieno kuvaus Syötteestä! Seuraavalla kerralla kannattaa hiihtää Ahmatuvalta takalenkille Ahmakalliolle, siellä mielestäni upeimmat maisemat, hiihtelyä tykkypuiden seassa ja ylänkö soilla.

    • Mika / Lähtöportti

      17.4.2023 at 11:37

      Kiitos Marjo! Ahmakallion lenkki täytyy ottaa ehdottomasti ohjelmaan seuraavalla Syötteen-reissulla, kiitos vinkistä!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusula on erinomainen kesäretkikohde vain noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Tarjolla on runsaasti kulttuurikohteita, tunnelmallisia maalais- ja järvimaisemia, viihtyisiä kesäkahviloita sekä paljon muutakin koettavaa.

Tuusula on itselleni tuttu paikka, jossa olen viettänyt enemmän tai vähemmän kaikki kesäni. Ajattelin nostaa tähän juttuun vain muutaman suosikkipaikkani, mutta koska tarjontaa on paljon, venyi lista hieman suunnittelemaani pidemmäksi. Kyseessä ei siis ole kaiken kattava luettelo, vaan haluan nyt esitellä vain joitakin paikkoja, joissa olen viime vuosina viihtynyt. En halunnut tehdä tästä suoraa kopiota neljä vuotta vanhasta Tuusula-jutustani, joten mukana on useampia tuolloin pois jääneitä kohteita. Kaikkia vanhoja suosikkeja ei voinut kuitenkaan jättää mainitsematta.

tuusula24_pyoraily


Liikunnan kannalta Tuusulan suosituin aktiviteetti on pyöräily järven ympäri. Klassikkoreitti on reilun kahdenkymmenen kilometrin mittainen ja se on varustettu uusilla opasteviitoilla. Kyltit vinkkaavat parissa kohdassa viime vuosina kunnostetuille osuuksille, jotka eivät aiemmin kuuluneet ainakaan omaan vakioreittiini. Järven itäpuolella Rantatieltä käännytään kohti Krapin rantasaunaa ja viihtyisää rantareittiä, jonka varrella voi kesäisin rapsutella lampaita. Lännessä viitat ohjaavat puolestaan Järvenpään Vanhankylänniemeen. Vanhankylänniemi tunnetaan Puistobluesin tapahtumapaikkana ja sieltä löytyy muiden palveluiden lisäksi esimerkiksi kädentaitajien myymälä Pytingin Puoti.

tuusula24_rantatie


Tuusulan oleellisin kulttuurikeskittymä on järven itäpuolella kulkeva Rantatie, jonka varrella on monta kiinnostavaa kohdetta. Tuusula tunnetaan erityisesti 1900-luvun alussa vaikuttaneesta taiteilijayhteisöstä, jonka jäsenistä esimerkiksi Pekka Halonen sekä J.H. Erkko asuivat Rantatien varrella, kun taas Jean Sibelius, Juhani Aho ja Eero Järnefelt löysivät kotinsa hieman pohjoisempaa nykyisen Järvenpään puolelta. Alla mainitut kohteet sijaitsevat joko järveä kiertävän pyöräreitin varrella tai sen läheisyydessä luukun ottamatta Koiramäkeä, Kellokosken ruukkia ja Pientä Kotieläinpihaa. Valitsemieni nostojen järjestys etenee kartalla etelästä järven itäreunan kautta pohjoiseen ja palaa lopuksi Kellokoskelta järven länsirannalle.


tuusula24_koiramaki

Koiramäen Pajutalli

Aloitetaan kohde-esittelyt oikeasta hyvän mielen kohteesta Vantaan rajan tuntumasta. Koiramäen Pajutalli koostuu vanhoista puurakennuksista ja viehättävästä pihapiiristä, jossa viihtyvät kesäisin myös lampaat ja kanit. Pihalta ja eri rakennuksista löytyy muitakin erityisesti lapsivieraita ilahduttavia asioita. Kahvilan herkuista olemme nauttineet sekä viihtyisällä pihalla että kylmempään vuodenaikaan sisätiloissa.

tuusula24_pajutalli


Vaikka Koiramäen Pajutalli onkin kokonaisvaltainen elämys, voi sen mieltää ensisijaisesti sisustus- ja lahjatavarakaupaksi, jonka runsas tarjonta on aseteltu esille poikkeuksellisen kauniisti vaikkapa väriteemojen mukaan. En mielelläni osta mitään ylimääräistä, mutta täällä herää helposti houkutus hankkia mukaan jotakin hauskannäköistä. Myynnissä on totta kai kaiken muun lisäksi myös monia pajusta punottuja esineitä. Olemme kokeneet Koiramäen Pajutallin mukavaksi kesäpäivien vierailukohteeksi, minkä lisäksi se on talvella erinomainen paikka virittäytyä joulutunnelmaan.

Lisätiedot: koiramaenpajutalli.fi


tuusula24_krapi

Krapi

Tunnelmallinen Krapi kuuluu Tuusulan helmiin. Entinen maatila on muotoutunut tapahtumakeitaaksi, josta löytyy myös entisessä navetassa toimiva hotelli. Vanhat pellot ovat olleet jo useamman vuosikymmenen Tuusulan Golfklubin käytössä. Krapin suositut kesäkonsertit houkuttelevat maamme eturivin artisteja, ja tänä vuonna lavalle nousevat muiden muassa Arttu Wiskari, Anssi Kela, Behm, Elastinen ja Anna Puu. Kesän huipentavien elokuisten puutarhajuhlien päätapahtumat ovat jo loppuunvarattuja. Konsertit jatkuvat muina vuodenaikoina Krapin Pajan sisätiloissa. Krapin kesäteatterin ohjelmassa on tällä kertaa farssikomedia Tuplakupla.

tuusula24_krapi_ruoka


Krapin kesäravintola Mankeli kuuluu vakiopaikkoihin, joissa käyn aina pari kertaa kesässä. Mankeli on parhaimmillaan lämpiminä päivinä, jolloin ruoasta voi nauttia ulkoilmassa Krapin idyllisessä pihapiirissä. Huonommalla säällä eli sisätiloissa syömiseen suosittelen myös Hyrylässä vanhassa upseerikerhon rakennuksessa toimivaa Ravintola Kerhoa. Mikäli mielessä on virkistävien juomien siemailu kauniin järvimaiseman äärellä, kannattaa kokeilla Gustavelundin terassia Pritsiä. Gustavelundissa kävin viimeksi toukokuussa, jolloin nautimme Ravintola Intossa erinomaisen äitienpäiväaterian. Kesäisin ruokailu on kuitenkin keskitetty vain Pritsin puolelle.

Lisätiedot: krapi.fi


tuusula24_erkkola1

Erkkola

Tuusulan Rantatien varrella sijaitseva Erkkola on komea hirsirakennus, joka valmistui runoilija J.H. Erkon kodiksi vuonna 1902. Erkko ehti asua täällä ennen kuolemaansa vain muutaman vuoden, minkä jälkeen talo oli pitkään yksityisomistuksessa. Nykyään Erkkola on Tuusulan kunnan hallinnoima museo, jossa voi tutustua vaihtuviin näyttelyihin. Taiteilijakoti hirsiseinineen ja vanhoine takkoineen on aina yhtä tunnelmallinen vierailupaikka. On myös mukavaa istahtaa lukemaan jokunen Erkon runo historiallisessa ympäristössä, vaikkei muuten runoja harrastaisikaan.


Kävin Erkkolassa viimeksi pari viikkoa sitten, jolloin esillä oli vielä Lars-Gunnar ”Nubben” Nordströmin teoksia. Aion tutustua myös kesällä 2024 esillä olevaan Silja Purasen ja Eero Lintusaaren yhteisnäyttelyyn. Ensi talvena on luvassa juoma-aiheista taidetta. Erkkolassa vierailun yhteydessä voi käydä myös naapurissa sijaitsevassa Aleksis Kiven kuolinmökissä sekä nauttia Tuusulanjärven maisemista Fjällbon puistossa.
 
Lisätiedot: erkkola.fi
Lue myös juttuni Tuusulan nähtävyyksiä – Erkkola


tuusula24_lottamuseo

Lottamuseo ja Lottakanttiini

Lottamuseo toimii komeassa siniseksi maalatussa puurakennuksessa Rantatien varrella. Museo kertoo naisten tekemästä arvokkaasta maanpuolustustyöstä, lotista ja Lotta Svärd -toiminnasta. Olen tutustunut nykyiseen vuonna 2021 uudistettuun päänäyttelyyn, mutta Lottamuseon voi kokea aina uudelleen vaikkapa yleisöopastusten, draamaopastusten tai luentojen kautta. Pienessä ulkonäyttelytilassa on tänä kesänä uusi Vaaran vuodet – Sodan ja rauhan välissä -näyttely sekä ennakkovarauksella pelattavissa oleva pakopeli.

tuusula24_lottamuseo3


Käyn museon puolella vain harvoin, mutta alakerrassa toimiva Lottakanttiini kuuluu suosikkikahviloihini Keski-Uudellamaalla. Kanttiinissa tuleekin käytyä monia kertoja vuodessa. Kesän parhaisiin hetkiin kuuluvat lämpimät aamupäivät Lottakanttiinin terassilla, ennen kuin aurinko kääntyy paahtamaan pöytiä. Iltapäivällä voi asettua puiden ja pensaiden katveeseen, jos tilaa vain riittää. Kahvin ja leipomotuotteiden ääreltä kelpaa katsella vehreää puutarhaa sekä persoonallisen hämähäkkiportin takana häämöttävää Tuusulanjärveä.

Lisätiedot: lottamuseo.fi


tuusula24_halonen

Halosenniemi

Tuusulanjärven ympäristössä on monia taiteilijakoteja, joista oma ykkössuosikkini on Halosenniemi. Pekka Halosen ateljeekoti on näyttävä kansallisromanttinen puurakennus, joka kohoaa järven parhaalla paikalla kallioisella niemellä. Täältä kelpaa ihailla näkymiä niin pohjoiseen Järvenpäähän kuin eteläänkin päin. Halosenniemi on itselleni tuttu paikka, jossa olen käynyt monta kertaa.


Kesän 2024 näyttely Miljoonamänty esittelee maisemamaalauksia sekä Pekka Haloselta että hänen aikalaisiltaan. Olen aina pitänyt siitä, kuinka Halosenniemessä saa nauttia sekä upeasta rakennuksesta että sopivan kompaktista taidenäyttelystä. Maisemamaalaukset ovat myös aiheena mieleeni, joten tänä kesänä pitää ehdottomasti palata Halosenniemeen! Muita Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön liittyviä nähtävyyksiä ovat Järvenpään puolelta toistensa lähettyviltä löytyvät Jean Sibeliuksen Ainola, Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola sekä Eero Järnefeltin Suviranta. Vierailu Suvirannassa onnistuu vain yleisöopastusten yhteydessä ja vaatii ennakkovarauksen.

Lisätiedot: halosenniemi.fi
Lue myös juttuni Halosenniemi – Tuusulanjärven helmi 


tuusula24_memories

Marin Putiikki

Jos tuliaisostoksia haluaa tehdä kulttuurikohteiden lähistöllä Rantatien varrella, kannattaa piipahtaa Marin Putiikissa. Houkuttelevia esineitä pursuava kauppa sijaitsee entisessä navetassa Tuomalan kylässä. Olen käynyt tässä kauniin tavaran aarreaitassa vain pari kertaa, mutta putiikkia on helppo suositella kaikille Rantatiellä kulkeville. Pihapiirissä on joinakin kesinä toiminut myös Pop-Up Kyläcafe -kahvila. Marin Putiikki on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin.

Lisätiedot: memories.fi


tuusula24_kalliokuninkala1

Kallio-Kuninkalan kesäkahvila

Alueen tyylikkäin kesäkahvila löytyy Kallio-Kuninkalan kartanomiljööstä Järvenpään puolelta, aivan Tuusulan rajan tuntumasta. Kaunis päärakennus ja keidasmainen puutarha luovat upean ympäristön kahvilaherkuista nauttimiseen. Kallio-Kuninkalan kesäkahvilan ainoa huono puoli ovat sen niukat aukioloajat. Kahvila on tänä vuonna avoinna ainoastaan heinäkuussa torstaista lauantaihin kello 11–17 ja pian tämän jälkeen muutaman päivän Meidän Festivaalin merkeissä. Toinen lähistöltä löytyvä mainio kesäkahvila Vellikello on avannut välivuoden jälkeen ovensa uudessa omistuksessa. Vellikellon vanha puurakennus sijaitsee lähellä Aholaa ja Ainolaa, aivan järveä kiertävän pyöräilyreitin varrella.

tuusula24_kalliokuninkala2


Kallio-Kuninkalan historia kietoutuu Paloheimon suvun ympärille. Vuorineuvos K.A. Paloheimo oli tiiviisti tekemisissä Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kanssa ja jakoi taiteilijoiden suomalaiskansallisen aatteen aikana, jolloin maamme ei ollut vielä itsenäinen. Liikemiehen perheen ystävyys taiteilijayhteisön kanssa oli tiivistä ja kolme Paloheimon salskeista pojista löysi jopa puolisonsa Sibeliuksen, Järnefeltin ja Halosen tyttäristä. Tilasta isänsä jälkeen huolehtinut Yrjö Paloheimo halusi testamentata Kallio-Kuninkalan kulttuurikäyttöön. Nykyään se toimiikin Taideyliopiston Järvenpään toimipisteenä.
 
Lisätiedot: kallio-kuninkala.fi


tuusula24_ruukki

Kinuskilla ja Kellokosken ruukki

Tämän jutun selvästi pohjoisin piste löytyy Kellokoskelta, jonka vanha ruukkimiljöö on oikein tunnelmallinen retkikohde. Paikan sydämenä voi pitää kahvila-ravintola Kinuskillaa, joka määrittelee itsensä urbaaniksi maaseutukahvilaksi. Kävimme Kinuskillassa viimeksi viime kesänä, jolloin emme jaksaneet hyvän hampurilaisaterian jälkeen enää maistaa houkuttelevia leivonnaisia. Historiallisissa tiloissa voi nauttia lounasta, lauantaibrunssia sekä monien kehumia pienleipomotuotteita. 

tuusula24_ruukinkirkko


Ruukkivierailun yhteydessä kannattaa kurkistaa ainakin tehdasmuseoon, jossa selviää kuinka paljon erilaisia tuotteita täällä 1795–1979 toimineessa tehtaassa on valmistettu. Lisäksi kesällä 2024 voi tutustua teemanäyttelyyn Julkkis kävi täällä. Museoon on vapaa pääsy. Alueella on myös muita kiinnostavia rakennuksia, kuten vanha puukirkko. Ruukissa ja sen ympärillä toimii nykyään monia eri alojen yrityksiä, kuten Patovahti-pubi, Männistön tanssilava sekä Ruukin kirppis.

Lisätiedot: kinuskilla.fi, tehdasmuseo.fi, ruukinkirppis.fi


tuusula24_kotielainpiha

Pieni Kotieläintila ja Kahvila Onni

Kävimme vasta viime kesänä ensi kertaa tutustumassa Pieneen Kotieläintilaan ja Kahvila Onniin, jotka löytyvät hieman syrjäisempien maalaismaisemien keskeltä. Siisti maatila osoittautui viihtyisäksi paikaksi, jossa koko perheen on mukava viettää kiireetöntä aikaa. Kotieläintilaa voi suositella varsinkin pienille lapsille, mutta kesyjen eläinten kanssa viihtyvät kyllä kaiken ikäiset vierailijat. Lampaat, vuohet, aasit, hevoset ja puput ovat sen verran seurallisia, että ne vaikuttavat rakkaudella hoidetuilta. Mieleen jäi myös pihalla kuljeskeleva kissa, joka nauttii kovasti rapsuttelusta.

tuusula24_kotielainpiha2


Pieni Kotieläintila tarjoaa aitoja maalaismaisemia sekä nostalgista aiheeseen liittyvää esineistöä. Pihalta löytyy leikkipaikka ja sieltä voi lähteä myös pienille kävelypoluille. Puodin puolella olisi monenlaista ostettavaa ja käynnin kruunaa Kahvila Onni, jossa nautimme maukkaista vohveleista. Pieni Kotieläintila on tänä kesänä avoinna 3.6.–3.8.2024 maanantaista lauantaihin kello 10–17.

Lisätiedot: pienikotielaintila.fi


tuusula24_sarvikallio

Sarvikallio

Tuusulanjärven komeimmat maisemat aukeavat Sarvikalliolta, joka sijaitsee useimmista muista mainitsemistani kohteista poiketen järven hiljaisemmalla länsirannalla. Noin 25 metrin korkeudelta kelpaa katsella Tuusulanjärveä niin pohjoiseen kuin eteläänkin päin ja paistaa tulipaikalla vaikka makkarat. Sarvikallion parkkipaikalta on reilun puolen kilometrin kävelymatka näköalojen äärelle ja paikalle poikkeaminen onnistuu myös järveä kiertävän pyöräilyreitin varrelta. Jos haluaa tehdä luontoretken, voi Sarvikallion tuntumassa reippailla kolmen ja puolen kilometrin mittaisen Seittelinreitin ympäri.

Lue myös aiemmat Tuusulasta kertovat juttuni:
Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle
Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä
Tuttu Tuusula matkailijan silmin

Jatka lukemista

Suomi

Pelimuseo ja paljon muuta Tampereen Vapriikissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Museokeskus Vapriikki on erinomainen vierailukohde Tampereella. Kävin näyttelytiloissa ensi kertaa vasta tämän vuoden pääsiäisenä, mutta vierailu ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Perhettämme houkutteli eniten Suomen pelimuseo, mutta saman katon alta löytyi paljon muutakin kiinnostavaa.

Vapriikki on hyvä esimerkki tamperelaisesta tavasta ottaa vanhan tehdaskaupungin historiallisia rakennuksia toimivaan uudiskäyttöön. Museokeskus avattiin Tammerkosken rannalla aiemmin toimineen Tampellan tehtaan verstastiloihin vuonna 1996. Vapriikin pääsylippujen hinta on tällä hetkellä aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 7 euroa. Itse kuittasimme aikuisten pääsymaksut kätevien Museokorttien avulla. Pääsymaksu kattaa kaikki Vapriikin näyttelyt, joita voi olla kerrallaan yli kymmenen kappaletta.

vapriikki_kelloportti


Vapriikin pysyvään tarjontaan kuuluvista museoista ovat tällä hetkellä avoinna Luonnontieteellinen museo, Suomen pelimuseo, Suomen jääkiekkomuseo sekä koko Tampereen historiaan liittyvä Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi. Näiden lisäksi esillä on useita vaihtuvia näyttelyitä, joiden kesto vaihtelee parista kuukaudesta useisiin vuosiin. Aiheita riittää laidasta laitaan, joten täällä on varmasti jokaiselle jotakin!


vapriikki_hugo

Suomen pelimuseo

Oma pääkohteemme Vapriikissa on lapsiakin houkutteleva Suomen pelimuseo, jossa pääsee kokeilemaan monia erilaisia tietokonepelejä vuosikymmenten varrelta. Tarjolla on siis runsaasti sekä huvia että nostalgiaa. Kokeilen esimerkiksi televisiosta tuttua Hugo-peliä, jossa hahmoa ohjataan lankapuhelimen näppäinten avulla. Pelin äänet kuuluvat tietenkin luurin kautta.

vapriikki_alpine_racer


Suurin kuhina käy pelihallissa, jossa saa käyttää vapaasti monia eri peliautomaatteja. Tarjolla on esimerkiksi rallisimulaattoreita, flippereitä sekä ammuskelupelejä. Oma suosikkini on alppihiihtosimulaattori Alpine Racer 2, jossa laskeminen tapahtuu omia jalkoja kallistelemalla. Onnistun parin harjoituskerran jälkeen jo voittamaan kisan, ja Alpine Raceria tekisi mieli päästä pelaamaan pian uudelleenkin.

vapriikki_deluxe_ski_jump


Suurin osa peleistä löytyy ahdasta automaattihallia väljemmiltä käytäviltä, joilla esitellään suomalaista pelituotantoa. Muutamat peleistä ovat kohdalle sattuessani harmillisesti jumissa, joten niitä ei pääse kokeilemaan. Yksi näistä on mäkihyppypeli Deluxe Ski Jump, jota olisi ollut mukava pelata pitkästä aikaa. Vitriinissä on pelin kehittäneen Jussi Koskelan lahjoittamaa rekvisiittaa. Muistan Jussin niiltä ajoilta, kun harrastimme samaan aikaan yleisurheilua Keravan Urheilijoissa.

vapriikki_commodore64


Pelimuseon parasta antia ovat eri vuosikymmenten teemaan sisustetut huoneet, jotka vievät hyvin autenttisella tavalla 1980- ja 1990-lukujen tunnelmiin. Sisustuksessa käytetty rekvisiitta on valittu huolella jokaista yksityiskohtaa myöten.

vapriikki_sam


Pitkä rivi Aku Ankan taskukirjoja sekä vuoden 1984 Los Angelesin olympiamaskotti Sam-kotka löytyivät minunkin huoneestani, ja moni muukin esine näyttää kovin tutulta. Commodore Kuusnelosta en koskaan itse omistanut, mutta täällä sillä pääsee pelaamaan klassikkopeli Boulder Dashia.

vapriikki_pong


Viihdymme myös menneen ajan olohuoneessa, jonka nahkapäällysteisille nojatuoleille voi istua pelaamaan kuvaputkitelevisiosta näkyvää alkeellista tennispeliä Pongia. Aikaa kuluu myös hieman uudenaikaisemmassa lastenhuoneessa Super Marion seurassa.

vapriikki_pelikauppa


Museosta löytyy hauskasti sisustettujen olohuoneiden ja lastenhuoneiden lisäksi myös malli pelikaupasta, jollaisissa itsekin joskus muinoin kävin. Silloin ei latailtu pelejä netistä, vaan niitä sai ostaa pahvisiin laatikoihin pakattuna pelikauppojen hyllyiltä. Usein pelit liikkuivat toki myös kaverilta toiselle kopioimalla. Kaukana olivat vielä ne ajat, kun pelaamista alettiin kutsua e-urheiluksi.  

vapriikki_afrikan_tahti


Museon tarjontaan kuuluu videopelien lisäksi kelpo kokoelma lautapelejä, joita saa asettua pelaamaan pöydän ääreen. Näyttelyn nurkalta löytyy myös nostalginen pajatso, joka herättää monissa vierailijoissa ihastuneita huokauksia. Pajatsoa ei kuitenkaan pääse pelaamaan, vaikka taskussa jostain syystä vanhoja viidenkymmenen pennin kolikoita sattuisi olemaankin. Vierestä löytyvää Speden Speleistä tuttua nopeustestiä saa kyllä kokeilla. Perheestämme löytyy yksi tämän pelin luonnonlahjakkuus, enkä se ole minä. 

vapriikki_pelimuseo


Pelimuseossa on mukava viettää aikaa, joka kuluukin täällä kovin nopeasti. Paikka tuo mieleeni Berliinin Computerspielemuseumin, josta olen kirjoittanut jutun jo aiemmin.


vapriikki_jaakiekkomuseo_jokerit

Suomen jääkiekkomuseo

Ehdimme onneksi nähdä pelimuseon lisäksi paljon muutakin. Käymme museoravintola Valssissa virkistävällä kahvitauolla ja kiipeämme sieltä ylimmässä kerroksessa toimivaan Suomen jääkiekkomuseoon. Tampere on niin perinteikäs lätkäkaupunki että sen omassakin historiassa riittäisi valtavasti kerrottavaa, mutta museo keskittyy nimensä mukaisesti koko maan jääkiekkoon. Mielenkiintoisena lisämausteena toimivat omien taitojen testaamiseen sopivat laukaisu- ja maalivahtisimulaattorit. Kokeilemme tyttären kanssa laukaisusimulaattoria, jossa voi yrittää virtuaalisen maalivahdin yllättämistä.

vapriikki_jaakiekkomuseo_leijonat


Museossa voi tutustua Jääkiekkoleijonan arvonimellä aateloitujen henkilöiden kunniagalleriaan, johon on päässyt pelaajien lisäksi myös valmentajia, erotuomareita sekä taustavaikuttajia. Alati kasvavalla listalla on jo 274 nimeä Mölli Keinosesta Jukka Jaloseen ja Riikka Sallisesta Kalervo Kummolaan. Esillä on totta kai myös paljon erilaisia palkintoja sekä pelipaitoja niin Suomesta kuin maailmaltakin.

vapriikki_jaakiekkomuseo_kalpa


Jääkiekkomuseon mielenkiintoisimpaan antiin kuuluvat vanhat peliasut ja varusteet, jotka näyttävät nykyisiin verrattuna kovin alkeellisilta. Perinteiset seurojen logot ja värit ovat helposti tunnistettavissa, mutta paitojen materiaalit ovat jotain aivan muuta kuin nykypäivänä. Kuvassa näkyvä hahmo on muuten nimeltään Viska, ja se kuului maalivahti Gösta Wangelille. Viska tuotti onnea, joten Wangel asetti maskotin aina pelien ajaksi maalinsa päälle. Wangel ja Viska voittivat Suomen mestaruuden Tapparan edeltäjän TBK:n riveissä vuonna 1953.

vapriikki_jaakiekkomuseo_ilves


Pitkää historiaa esittelevä museo auttaa kunnioittamaan jääkiekkoperinteitä entistä enemmän. Muistan kuinka Torontossa sijaitseva Hockey Hall of Fame toi mieleen samanlaisia tunteita, kun vierailin siellä viitisentoista vuotta sitten.

vapriikki_jaakiekkomuseo_shakers


Omaa mieltäni lämmittää kovasti, että jääkiekkomuseosta löytyy myös jotain keravalaista. Maamme naisjääkiekon legendoihin lukeutuva Anne Haanpää edusti osan mittavasta urastaan Keravan Shakersia ja auttoi joukkueen kolmeen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen vuosina 1994–96. Haanpään Shakers-paita on ansainnut hyvin paikkansa museon arvokkaassa kokoelmassa. 


vapriikki_finlayson_01

Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi

Vapriikin monipuolisuus tulee parhaiten esiin, kun astumme jääkiekon vauhdikkaasta maailmasta täysin toisenlaiseen ympäristöön. En osaa edes odottaa näyttelyn vaihtumista, kun seison jo värikkäiden kankaiden täyttämässä seesteisessä tilassa. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyyn on hyvä tutustua jo siksi, että skotlantilaisen James Finlaysonin perustamalla yrityksellä on suuri rooli koko Tampereen kehityksessä. Kierrämme näyttelyn jääkiekkomuseon puolelta tullessamme ikään kuin nurinkurisessa järjestyksessä, mutta siitä ei ole lopulta suurempaa haittaa.

vapriikki_finlayson_03


Vuonna 1820 alkunsa saaneesta Finlaysonista kehittyi Suomen ensimmäinen suuryritys, joka vaikutti omalta osaltaan Tampereen kasvamiseen. Konepajana aloittanut Finlayson alkoi menestyä kymmenisen vuotta perustamisensa jälkeen, jolloin toimiala oli jo vaihtunut puuvillatehtaaksi. Tehtaan ympärille rakennettiin asuntojen lisäksi esimerkiksi koulu, sairaala sekä kirkko. Finlayson kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi tehtaaksi ja säilytti asemansa monen vuosikymmenen ajan.

vapriikki_kuusvooninkinen


Näyttely kertoo mielenkiintoisella tavalla Finlaysonin historiasta. Mieleen jää erityisesti kuusikerroksisesta tehdasrakennus Kuusvooninkisesta tehty pienoismalli. Pienistä ikkunoista voi kurkistella sisään ja katsoa miltä talvinen työpäivä vuonna 1847 on näyttänyt. Nukkekotimaista toteutusta elävöittävät liikkuvat hologrammihahmot. Ne kuvaavat sekä työntekoa että myös esimerkiksi tuon ajan työpaikoilla esiintynyttä juopottelua.  

vapriikki_finlayson_02


Näyttelyssä on luonnollisesti esillä Finlaysonin tuottamia kankaita, joiden joukosta löytyy minullekin tuttuja kuoseja. Tekstiilituotanto alkuperäisellä tehdasalueella Tampereella päättyi 1990-luvulla. Tuotteet suunnitellaan edelleen Suomessa, mutta tuotanto on kustannussyistä siirtynyt ulkomaisiin tehtaisiin.


vapriikki_luonnontieteellinen_museo

Luonnontieteellinen museo

Tampereen luonnontieteellinen museo tarjoaa mukavasti paikallista näkökulmaa, sillä se keskittyy erityisesti Pirkanmaan luontoon. Esillä on runsaasti täyttyjä nisäkkäitä ja lintuja sekä paljon muutakin nähtävää ja opittavaa. Luonto on kiinnostava aihe, mutta käymme museon tällä kerralla vain nopeasti lävitse. Vierestä löytyy Vuoden Luontokuvat 2023 -näyttely, joka on avoinna enää 14.4.2024 saakka. Oikeastaan kaikki mukaan päässeet otokset ovat todella upeita. 


vapriikki_radio

Radioaallon harjalla – kidekoneesta podcastiin

Radionäyttely valottaa maamme noin satavuotista radiohistoriaa. Tarjolla on runsaasti niin tietoa kuin nostalgiaakin ja näyttely kuvaa myös radion muuttuvaa merkitystä läpi vuosikymmenten. Tänne voisi pysähtyä pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan eri aikakausien ohjelmia. Mieleeni jää erityisesti urheiluselostajana tunnetun Pekka Tiilikaisen raportti talvisodasta suomalaiseen sotilasleiriin tehdyn lentohyökkäyksen keskeltä. Radioaallon harjalla -näyttely on esillä lokakuun 2027 loppuun saakka.


vapriikki_fantastinen_floppi

Fantastinen floppi

Yksi ohimennen näkemistämme näyttelyistä on Nokian N-Gage-laitteesta kertova Fantastinen floppi. Pelikonsolia ja puhelinta yhdistänyt N-Gage ei suuresta rahallisesta panostuksesta huolimatta koskaan menestynyt, vaan aiheutti Nokialle valtavat tappiot. Näyttelyssä on esillä 2000-luvun alun ajankuvaan kuuluvaa esineistöä ja tarjolla on tietenkin myös mahdollisuus N-Gagella pelaamiseen. Fantastinen floppi on esillä 5.1.2025 saakka. 


vapriikki_manserock

Museokeskus Vapriikin muu tarjonta

Vaikka viihdymme Vapriikissa monta tuntia, jää paljon vielä kokonaan näkemättäkin. Ajattelin käydä ainakin Manserock-näyttelyssä, mutta kun palaamme illan lähestyessä hiljentyvään pelimuseoon, ei meistä kukaan malta lähteä sieltä pois ennen sulkemisaikaa. Niinpä popedat ja eppunormaalit jäävät odottamaan seuraavaa kertaa. Manserock-näyttelyyn voi onneksi tutustua vuoden 2026 loppuun asti. Vapriikissa on tällä hetkellä esillä edellä mainittujen lisäksi muutama muukin näyttely. Esimerkiksi Postimuseon monivuotinen päänäyttely Viestinviejät on nähtävillä vielä 15.9.2024 saakka. Tampereen Kivimuseo on parhaillaan suljettuna ennen odotetun Kiven voima -näyttelyn avautumista 26.4.2024.

vapriikki_tarrat


Vapriikki on mainio kokonaisuus, sillä laadukkaasti toteutetuista näyttelyistä löytyy katseltavaa moneen makuun. Näyttelyiden suuri määrä takaa myös vaihtuvuuden, joten Vapriikkiin voi aina palata katsomaan mitä uutta on tullut tarjolle. Ja toisaalta vaikkei mitään uutta olisikaan, löytyisi pelimuseosta aina taatusti ajanvietettä moneksi tunniksi!

Lue lisätietoja Vapriikin omilta nettisivuilta.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja