Kävin alkuviikosta kaverini Juhanin kanssa kokeilemassa ensi kertaa sähköpyöräilyä. Paikkana oli Hämeenlinnan Ahvenisto, joka on kuin kesäinen keidas kirkasvetisine järvineen ja metsäisine harjuineen. Nautimme pyöräilyn lisäksi rantasaunan löylyistä.

Kaupallisessa yhteistyössä Ahveniston Toimintapuisto

Sain keväällä yhteydenoton Ahveniston Toimintapuistosta, jossa oli huomattu parin vuoden takainen juttuni keväisestä retkestä paikalliselle luontopolulle. Sovimme että palaan kauniiseen ympäristöön kokeilemaan tämän kesän uutuutta, vuokrattavana olevia sähkömaastopyöriä. Olin retkestä jo etukäteen innoissani, koska tiesin Hämeenlinnan luonnon kauniiksi, enkä ollut koskaan aiemmin kokeillut sähköpyörää.

Sähköpyörien suosio on kovassa nousussa ja niitä on ollut vuokrattavana useammassa paikassa kotimaanmatkojemme varrella. Kerran Keski-Suomessa olin jo tekemässä varaustakin, mutta silloin suositut menopelit oli varattu loppuun. Tavallinen maastopyöräily on minulle tuttua puuhaa, joten luonnossa pyöräily tuntuu luontevalta. Nyt apuna on kuitenkin sähkö, joka suorastaan nykäisee ensikertalaisen pyörän matkaan.

Käymme aluksi läpi sähköpyörien tekniikkaa Ahveniston Toimintapuiston puistopäällikön Aatun kanssa ja kuuntelemme asiantuntevat vinkit seudun parhaista pyöräilyreiteistä. Päätämme hetken pohdinnan jälkeen suunnata Toimintapuiston nettisivuilta löytyvälle esimerkkireitille, joka vie Hämeenlinnan tunnetuimpien nähtävyyksien äärelle. Pyörässä on kiinnike matkapuhelinta varten, jolloin kännykän käyttäminen navigaattorina on sujuvaa. Mainittu esimerkkireitti löytyy maksuttomasti Komoot-sovelluksesta.

Sähkölle tulee käyttöä heti retken alussa, kun nousemme jyrkkää mäkeä pitkin maauimalan kulmalta Ahveniston harjulle. Sähkön tuoma apu jopa yllättää ensikertalaisen, sillä mäki taittuu hämmästyttävän kevyesti, kunhan vain muistaa polkea taukoamatta. Hyväkuntoinen pyöräilijä pärjäisi täällä pelkillä lihasvoimilla, mutta satunnaiselle polkijalle sähköavusteinen pyörä tekee haastavastakin reitistä miellyttävän. Isotkaan ylämäet eivät tunnu liian raskailta ja samalla kilometrimäärää on helppo venyttää entistä pidemmäksi.

Sähköpyörään totuttelussa menee pieni hetki, sillä vaihteille on käyttöä sähköavustuksesta huolimatta. Esimerkiksi ennen jyrkkää ylämäkeä on hyvä valita tavallisen polkupyörän tavoin riittävän pieni vaihde, jotta eteneminen sujuu jouhevasti. Myös sähköavustuksen voimakkuutta voi säätää itse.

Ahveniston Toimintapuistosta vuokrattavat pyörät ovat täysjousitettuja GasGas eMTB Trail 2.0 -sähkömaastopyöriä. Runkokokoja on tarjolla kaksi, M ja L. Kypärä kuuluu tietenkin hintaan ja mukana on myös lukko, jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä vaikkapa kahville. Pyörän vuokrahinta kolmelta tunnilta on 49,90 euroa ja lisätunteja voi varata kymmenen euron hintaan. Vuokraaminen onnistuu Toimintapuiston nettisivujen kautta.

Ahveniston harjut ja metsät muodostavat upean ulkoilualueen, jossa kelpaa liikkua niin kävellen kuin pyöräillenkin. Ajelemmekin aluksi metsäpolkuja edestakaisin ihan vain siitä ilosta, että saamme nauttia näissä maisemissa ylä- ja alamäistä vankkatekoisten pyörien selässä. Risuista tai männynkävyistä ei tarvitse suuremmin välittää, sillä maastopyörien renkaat on tehty rullaamaan luonnon keskellä.

Lähdemme vähitellen seuraamaan etukäteen suunniteltua reittiä. Se vie meidät pian Ahveniston hylätyn hyppyrimäen juurelle. Karu betonitorni on kuin muinainen luuranko, joka kohoaa korkealle metsän yläpuolelle. Hyppyrin juurelta alastulorinteelle päin katsellessa ei voi kuin ihmetellä mäkihyppääjien rohkeutta. Tämä ei ollut edes kovin suuri mäki, sillä Vesa Hakalan leiskauttamaksi mäkiennätykseksi jäi 82 metriä.

Hyppyrimäen vierestä avautuu maisema Ahveniston moottoriradalle ja kauempana levittäytyville metsäalueille. Suomen vanhin toiminnassa oleva moottorirata avattiin vuonna 1967, jolloin Formula 2 -kisassa nähtiin monta F1-luokan legendaarista maailmanmestaria. Jack Brabhamin, Graham Hillin, Niki Laudan, Jim Clarkin ja Jochen Rindtin jälkeen radalla ovat kurvailleet tietenkin kaikki maineeseen nousseet kotimaiset kilpa-ajajat.

Laskettelemme alas harjulta ja päädymme Hämeenlinnan päällystetyille kaduille. Seurailemme hetken Hämeen Härkätietä ja saavumme Vanajaveden rannalle. Pian edessämme kohoaa komea Hämeen linna, joka on vartioinut ympäristöä jo keskiajalta lähtien. Katselemme ohimennen myös viereisen Museo Militarian pihalle kerättyjä tykkejä ja panssarivaunuja.

Jatkamme matkaa Vanajan rantareittiä seuraten. Hämeenlinnan suosituin lenkkeilypolku kiertää tasaisia rantoja seuraillen kauniin vesialueen ympäri. Olen tehnyt tämän kierroksen muutamia vuosia sitten vaimon kanssa kävellen ja olen ehkä hämeenlinnalaisille hieman kateellinen tällaisesta ulkoilumahdollisuudesta aivan kaupungin keskustassa. Sähköpyörällä matka jatkuu joutuisasti kohti Aulankoa.

Retkipäivämme sää näyttää arvaamattomalta, mutta navakoista tuulenpuuskista ja synkistä pilvistä huolimatta sadekuurot eivät pääse yllättämään. Aurinkokin ilmestyy päivän edetessä näkyviin yhä useammin. Saamme todeta, että sähkön voimalla jopa vastatuuleen pyöräily onnistuu ilman ylimääräisiä ponnistuksia. Emme pidä erityisen kovaa vauhtia, mutta parinkymmenen kilometrin tuntinopeus pysyy yllä kuin huomaamatta.

Valmiiksi valittu reitti kulkee Aulangolla päällystettyjä teitä pitkin. Suunnistamme kohti Aulangon näkötornia, jossa käyntiä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan. Nyt tilaisuuden koittaessa lukitsemme pyörät ja kiipeämme portaita pitkin vuonna 1907 valmistuneen graniittitornin huipulle. Pidän rakennuksen linnaa muistuttavista sisätiloista ja kattotasanteelta kelpaa ihailla maisemaa joka suuntaan.

Näkymät lienevät parhaimmillaan kirkkaammalla säällä, mutta saamme nytkin hyvän käsityksen kansallismaisemasta, joka kuulemma inspiroi Hämeenlinnassa syntynyttä Jean Sibeliusta. Järviä ja silmänkantamattomiin jatkuvia metsiä katsellessa mielessä alkavatkin soida Finlandian mahtipontiset sävelet. Tänne olisi hauska palata joskus ruska-aikaan, kun metsien vihreys vaihtuu monipuolisempaan väriloistoon.

Aulangon maisemista voi nauttia myös nousematta torniin, sillä sen juurelta aukeaa komeita näkymiä kantahämäläiseen luontoon. Näkötornin vieressä toimii perinteikäs Aulangon Tornikahvila, jonne emme kuitenkaan tällä kerralla poikkea. Lähdemme tornin juurelta paluumatkalle Ahveniston suuntaan. Emme noudata orjallisesti kartan ohjeistamaa reittiä, vaan poikkeamme välillä pienemmille metsäpoluille, joissa maastopyörät pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Päädymme rautatiesillan ylitettyämme paikallisille asuinalueille, joilta löytyy miellyttäviä kevyen liikenteen väyliä. Kaupunkiosuuden jälkeen on mukava palata takaisin Ahveniston metsiin. Pysähdymme hetkeksi idylliselle Kahtoilammelle, jossa on pieni uimaranta. Emme kuitenkaan pulahda veteen, sillä haluamme nauttia vielä hetken pyöräilystä Ahveniston harjumaisemissa.

Aurinko lämmittää ja houkuttelevia metsäpolkuja lähtisi useampaankin suuntaan. Kolme tuntia on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Valokuvaustauot hidastivat matkantekoa jonkin verran, mutta ehdimme silti nähdä ja kokea paljon.

Kiertämämme reitti oli erinomainen johdatus koko Hämeenlinnan tarjontaan ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää. Pidin kaikesta huolimatta eniten reitin metsäosuuksista, joten jos palaan samoissa merkeissä Hämeenlinnan maisemiin, haluaisin keskittyä entistä enemmän maastossa pyöräilyyn. Ahveniston mäkiä voisi polkea niin kauan kuin jalat ja akku kestävät, tai sitten suunnata Aulangon maastopyöräreitille tai Turengin Kalpalinnaan. Hyviä vaihtoehtoja riittää.

Meitä odottaa pyöräretken päätteeksi rantasauna, joka on saatavilla omaan käyttöön 40 euron tuntihintaan. Varausten tekeminen onnistuu kätevästi Ahveniston Toimintapuiston nettisivuilta. Lauteille mahtuisi kerralla jopa kahdeksan ihmistä ja löylyt tuntuvat miellyttävän pehmeiltä, vaikka eivät ihan omalle rakkaalle mökkisaunalle pärjääkään.

Sauna tuntuu täydelliseltä ohjelmanumerolta useamman tunnin ulkoilun jälkeen. Terassilla kelpaa vilvoitella ja käydä läpi päivän pyöräretkeä. Tilaussaunan alapuolella on erilliset pukutilat avanto- ja kesäuimareille, joiden kanssa saunan laituri on yhteiskäytössä. Kirkkaaseen veteen pääsee siis pulahtamaan heti saunan edustalta.

Rantasaunalta on vain lyhyt kävelymatka takaisin uimarannalle ja kahvilaan. Aurinkoinen Ahvenisto näyttää täydelliseltä paikalta kesäpäivien viettämiseen ja siellä riittää liikunnallista tekemistä koko perheelle.

Uimarannan lisäksi polskimaan pääsee historiallisessa maauimalassa, joka valmistui vuoden 1952 olympialaisten nykyaikaista viisiottelua varten. Muitakin vesiurheilumahdollisuuksia löytyy, sillä järvelle voi vuokrata SUP-laudan.

Uimarannan vieressä on perheen pienimmille sopiva mukavankokoinen leikkipuisto. Kouluikäiset ja sitä vanhemmat hurjapäät voivat koetella rohkeuttaan seikkailupuisto Flowparkissa, jonka korkeimmat radat kulkevat yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa. Rauhallista menoa kaipaaville on tarjolla luontopolku sekä muita ulkoilureittejä.

Parin kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva Ahvenisto sopii päiväretkikohteeksi vaikkapa pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta päin saapuville. Ahvenisto on nyt parin vierailun perusteella tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja olen vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on kappale kauneinta Suomea.

Yksi Uudenmaan mielenkiintoisimmista historiallisista nähtävyyksistä löytyy Raaseporin Snappertunasta. Raunioitunut keskiaikainen linna houkuttelee miettimään menneitä vuosisatoja ja Ruotsiin kuuluneen Suomen historiaa.

Lähestymme Raaseporin linnaa kauniina kevätpäivänä. Pilvet väistyvät juuri sopivasti ja aurinko valaisee edessämme kohoavat vanhat muurit. Linnan ympärillä partioi naakkoja, joita livahtelee tornin ikkuna-aukoista sisään ja ulos. Tummat linnut tuovat mieleen Lontoon Towerin kuuluisat korpit. Raaseporin linnuilla on paremmat oltavat, sillä ne saavat lentää vapaina mielensä mukaan, eikä niillä ole vastuuta kokonaisen valtakunnan pystyssä pitämisestä. Alueella on muitakin eläimiä, sillä hiljaisen hiekkatien ylitse luikertaa laiha mutta pitkä käärme. Se katoaa pian rannan heinikkoon.

Nousemme hyväkuntoista puusiltaa pitkin linnan portille. Vastaan tulee muutamia ihmisiä, minkä jälkeen linnan sisäpuolelle ei jääkään enää ristin sielua. Paikalla ei ole edes henkilökuntaa. Tuntuu kuin olisimme saaneet kokonaisen linnan hetkeksi omaan käyttöömme. Kuluu puolisen tuntia ennen kuin seuraavat uteliaat retkeilijät ilmestyvät linnan pihamaalle.

Kiertely keskiaikaisilla raunioilla kutkuttaa mielikuvitusta. Paikalla olevista infotauluista voi päätellä huoneiden käyttötarkoituksia, mutta koska jäljellä on lähinnä seiniä, jää paljon myös arvailujen varaan. Millaistakohan täällä oli asua ja elää? Mitä syötiin, olivatko talvet kylmiä ja uhkasivatko viholliset useinkin? Tutkittavaa riittää sopivasti ja rakennuksen koko tuntuu jopa suorastaan kodikkaalta joihinkin näkemiimme suurempiin linnoihin verrattuna.

Rauniolinnassa on epätasaisia kiviportaita, joten kaikki kulkureitit eivät sovellu heikkojalkaisille, ja pienten lasten liikkeitä on syytä seurata tarkasti. Kiipeämme linnan torniin, josta voi tähystää maisemia ympäristöön. Linnan tällä laidalla on myös kunnostettuja sisätiloja, joiden puiset portaat ja lattiat ovat ensiluokkaisessa kunnossa.

Ruotsin valtakunnan itäisen osan hallinto- ja puolustustarkoituksiin rakennettu linna oli aikoinaan merkittävä paikka. Sen ensimmäiset muurit rakennettiin 1360-luvulla arvovaltaisen Bo Joninpoika Gripin määräyksestä. Linna kukoisti 1400-luvulla tärkeänä keskuksena, mutta se hylättiin jo vuonna 1558. Helsingin perustaminen vähensi Raaseporin merkitystä huomattavasti ja viimeisenä kohtalon oikkuna linnan suuri olutkellari romahti.

Olut oli keskiajalla tärkeä juoma, koska se säilyi vettäkin paremmin. Raaseporin linnan panimo valmisti juomaa suuria määriä ja sotilaiden uskotaan nauttineen sitä litratolkulla päivittäin. Näin ollen kellarin romahtaminen ei ollut mikään pikkuseikka, vaan se autioitti syrjäiseksi jääneen linnoituksen lopullisesti.

Alun perin merenlahden saarelle rakennettu linna on nykyään maankohoamisen seurauksena täysin kuivalla maalla. Eräässä huoneessa pyörii vanhoista kuvista ja piirroksista koostuva esitys, joka kertoo mielenkiintoisella tavalla linnan eri vaiheista. Nykyään linnan ohi virtaa vaatimattomalta näyttävä Raaseporinjoki, johon voi tutustua vaikkapa meloen. Kanootteja vuokrataan aivan linnan kupeesta.

Linnaa on restauroitu useaan otteeseen, mutta varmaa tietoa sen alkuperäisestä ulkonäöstä ei ole olemassa. Tuntuu näin ollen hyvältä, ettei rakennusta ole korjattu liikaa, vaan se on jätetty suurimmaksi osaksi vuosisatojen takaiseen asuunsa. Toisaalta linnaa on kunnostettu riittävästi, jotta historialliseen kohteeseen voi tutustua turvallisesti ja siellä voidaan järjestää myös erilaisia tapahtumia.

Siirrymme mukavan kierroksen päätteeksi Linnavoudin tupaan. Kahvila-ravintola on toiminut samassa punaisessa puurakennuksessa jo vuodesta 1893 lähtien. Käyntipäivänämme olisi lounaaksi siskonmakkarakeittoa, mutta kaipaamme mieluummin kahvia. Pullakahvit maistuvat aurinkoisella terassilla hyvin ja samalla voi ihailla maisemaa linnalle päin. Alueella toimii myös suosittu ruotsinkielinen kesäteatteri.

Huomaamme olleemme vierailumme ajankohdan suhteen todella onnekkaita. Paikalle kerääntyy useampikin suuri matkailijaryhmä ja raunioilla kokemamme täydellinen hiljaisuus tuntuu jo kaukaiselta ajatukselta. Linnaan voi tutustua meidän tapaamme omin päin tai noin tunnin mittaisella opastetulla kierroksella. Opastukset ovat kuulemani mukaan eläväisiä ja erinomaisesti toteutettuja. Niin voisi päätellä myös Kohteena maailma -blogissa julkaistusta jutusta. Seurailemme syrjemmältä, kuinka keskiaikaiseen asuun pukeutunut opas ottaa pihamaalla uuden ryhmän vastaan. Opas osaisi varmasti vastata moniin kysymyksiin, jotka linnaa yksin tutkiessa jäävät askarruttamaan mieltä.

Hyödynnämme vielä lipunmyyntirakennuksesta löytyvät siistit wc-tilat, katselemme valkovuokkojen koristamia niittyjä ja palaamme sitten autollemme. Nähtävyydelle suunnistaessa kannattaa muuten etsiä Google Mapsista nimenomaan Raaseporin linnanraunioiden parkkipaikka, koska se sijaitsee eri puolella jokea kuin itse linna. Näin päätyy suoraan oikeaan paikkaan, eikä linnan pihaan johtavalle suljetulle yksityistielle.

Linna on tänä vuonna avoinna pääsiäisestä lokakuiselle syyslomaviikolle saakka. Kevään ja syksyn aukiolot rajoittuvat enimmäkseen viikonloppuihin, kun taas kesäkuukausina linna on avoinna päivittäin. Aukioloajat ja opastusten ajankohdat kannattaa tarkistaa Raaseporin linnan virallisilta nettisivuilta. Aikuisten pääsylipun hinta on tällä hetkellä kahdeksan euroa. Suosittelen Raaseporin rauniolinnaa lämpimästi kaikille historiasta kiinnostuneille. Länsi-Uudellamaalla on myös monta muuta kiinnostavaa vierailukohdetta, kuten aiemmassa jutussani esitellyt Billnäsin ja Fagervikin ruukkikylät.