Espanja
Voiko olla kauniimpaa kuin öinen Sevilla?

Sevilla on yksi koko Euroopan kauneimmista kaupungeista. Vaikka aurinkoinen Sevilla on upea päivänvalossakin, kannattaa kaduilla ehdottomasti kierrellä myös pimeän laskeuduttua. Itse ihastuin kaupunkiin nimenomaan iltojen tunnelmavalaistuksessa.
Vietimme Sevillassa viime syksynä kolme viikkoa. Kaupunki ehti tuossa ajassa tulla melko tutuksi, sillä kaikki oleellinen löytyy sopivasti kävelyetäisyydeltä. Teimme iltakävelyitä myös koko perheen voimin, mutta vaeltelin pisimmät lenkkini yksin jalkapallo-otteluista palatessani. Askeleeni kulkivat pitkin luonteikasta ja aitoa andalusialaista kaupunkia, jonka vetovoimaa yritän nyt pukea sanoiksi. Tervetuloa iltakävelylle Sevillan kauneimpiin kohteisiin!

Mahtipontinen Plaza de España on yksi Sevillan kuuluisimmista nähtävyyksistä ja siellä riittää päivisin runsaasti matkailijoita. Vilinä on illan hämärryttyä hiljentynyt. Turisteja viihdyttänyt andalusialainen kitara on vaiennut ja flamencotanssijat siirtyneet muille estradeille.

Liikkeellä on sentään muutamia muitakin ihmisiä, joten laaja aukio ei tunnu aivan aavemaiselta. Vanhempi pariskunta kuvaa toisiaan, nuorempi pari vaihtaa suudelman ja portugalia puhuva perhe nousee yksinäisen hevoskärryn kyydistä.

Minulla ei ole kiirettä minnekään, joten pysähdyn ihailemaan aukion mahtavaa arkkitehtuuria. Plaza de España rakennettiin vajaat sata vuotta sitten juhlistamaan Sevillassa järjestettyä iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä. Aukio sijaitsee hieman vilkkaimman keskustan ulkopuolella Maria Luisan puistossa, mutta sinne voi tulla huoletta pimeälläkin. Sevilla vaikuttaa turvalliselta kaupungilta, tai ainakaan omalle kohdallemme ei osu mitään ikäviä yllätyksiä.

Plaza de España on illan tunnelmavalaistuksessa parhaimmillaan. Päivällä valui hiki ja ympärillä oli hälinää, mutta nyt tuntuu kuin koko käsittämättömän hieno aukio olisi tässä vain minua varten.

Illan sää tuntuu suorastaan täydelliseltä. Etelän lempeä lämpö hellii ihoa juuri sopivasti, eikä viileys vielä uhkaa yhtä Euroopan kuumimmista kaupungeista. On vaikea uskoa, että eletään jo lokakuun viimeisiä päiviä. Kotimaan räntäsade tuntuu täälläpäin Eurooppaa kaukaiselta.

Jatkan matkaa kohti ydinkeskustaa ja Sevillan jättimäistä katedraalia. Täältä löytyy jo runsaasti muitakin ihmisiä, sillä keskeisellä paikalla sijaitseva kirkko taitaa olla kaupungin suosituin nähtävyys.

Katedraalin vieressä kohoavaa Giralda-tornia pidetään koko Sevillan symbolina. Islaminuskoiset maurit rakensivat sen minareetiksi hallitessaan Espanjaa vuosisatojen ajan. Nykyään Giralda toimii katedraalin kellotornina.

Vahvaääninen nainen laulaa tornin juurella Ave Mariaa säestäjänsä rinnalla. Istun suihkulähteen reunalle kuuntelemaan tunteikasta esitystä, joka on herättänyt monen muunkin ohikulkijan huomion. Katseeni nousee ylös kohti Giraldan huippua ja taivasta. Sevillan illassa riittää monenlaisia mieleenpainuvia tunnelmia.

Katedraalin vieressä kohoavat Alcázar-palatsin korkeat muurit. Maurit rakensivat myös tämän linnoituksen, joka sittemmin siirtyi kristittyjen haltuun. Alcázar toimii edelleen Espanjan kuningasperheen asuntona silloin, kun Felipe VI kumppaneineen saapuu Sevillaan. Jykevät muurit suorastaan huokuvat historiaa ja tuovat keskiaikaisen tuulahduksen nykyaikaisen kaupungin rinnalle.

Suunnistan vanhankaupungin valtakadulle Avenida de la Constituciónille, jolla riittää kulkijoita kauppojen sulkeuduttuakin. Ilmassa tuoksuvat katukauppiaan paahtamat kastanjat. Pidän erityisesti pyöreäpäätyisestä rakennuksesta, joka pääsee oikeuksiinsa talorivistön reunalla.

Kulman takana levittäytyy Plaza de San Francisco. Upeasti valaistu Giralda-torni näkyy hyvin tällekin aukiolle. Käännän kuitenkin katedraalille selkäni ja jatkan muutaman sadan metrin matkan seuraavalle maamerkille.

Setas de Sevilla eli Sevillan sienet kuuluu kaupunkiin tällä vuosituhannella nousseisiin nähtävyyksiin. Maailman suurimmaksi puurakennelmaksikin kehuttu katseenvangitsija on rakennettu suomalaisesta männystä, vaikkei se pinnoitteensa vuoksi oikein puulta näytäkään.

Iltaisin rakennelmaa koristavat vaihtuvat värivalot. Revontulia jäljittelevä esitys ei vedä vertoja Lapin taivaalla näkyville valoilmiöille, mutta tuo silti mukavasti väriä Sevillan katukuvaan. Voit lukea rakennelmasta lisää jutustani Setas de Sevilla – hyvää suomalaista puuta.

Saavun pienen kujilla harhailun jälkeen Guadalquivir-joen rantaan, jossa kulkijoita tervehtii kultainen torni, Torre del Oro. Vanha vartiotorni on maurien perintöä, kuten myös Guadalquivirin suurta jokea tarkoittava nimi.

Guadalquivirin rantaa seuraava kävelykatu on näin illan pimennyttyä ehkäpä koko Sevillan tunnelmallisin paikka. Katulamput valaisevat mukulakiviä ja puiden alla on rauhallista kulkea.

Seuraavaksi näköpiiriin ilmestyvä puualus näyttää lipuneen paikalle kaukaa menneisyydestä. Kyseessä on kopio Victoria-laivasta, jota käytettiin historian ensimmäisellä maailmanympäripurjehduksella. Hurjalle retkelle lähdettiin näiltä rantamilta syksyllä 1519 ja kolme vuotta myöhemmin Victoria palasi ainoana Fernão de Magalhãesin johtaman retkikunnan viidestä aluksesta takaisin. Magalhães itse menehtyi monen merimiehen tavoin matkan varrella ja alkuperäinen Victoria saapui Sevillaan Juan Sebastián Elcanon kipparoimana.

Vastarannalla siintää kiehtova Trianan kaupunginosa. Rantakatu Calle Betisiä reunustaa värikäs talorivistö, jonka ravintoloissa ja baareissa on mukava viettää iltaa.

Sevillan iltojen tunnelma on todellakin parhaimmillaan täällä joen varrella. Hyväntuuliset ihmiset kerääntyvät nauttimaan toistensa seurasta ja kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Ilma on miellyttävän lämmin ja ympäristö näyttää niin kauniilta kuin se kaupunkiympäristössä on mahdollista.

Olen vain muutamaa kuukautta aiemmin kävellyt pitkin Seine-joen rantoja Pariisissa. Vaikka Ranskan pääkaupunki onkin ainutlaatuinen paikka ja romantiikan kehto, tuntuu se tällaisena iltana löytäneen voittajansa. Sevillan lumovoima on varsinkin täällä Trianan sillan tuntumassa suuri ja kaupunki alkaa nopeasti tuntua hyvinkin kodikkaalta.

On täällä Guadalquivirin rannoilla häivähdys Pariisiakin. Trianan silta on nimittäin jäljitelmä jo puretusta sillasta, joka ylitti Seinen nykyisen Pont du Carrouselin paikkeilla. Trianan silta korvasi aiemman ponttonisillan 1800-luvun puolivälissä ja on siitä lähtien kuulunut Sevillan tärkeimpiin maamerkkeihin. Kirjoitin vasta noin vuosi sitten Euroopan kauneimmista silloista tietämättä, että uusi suosikkini löytyisi näinkin pian täältä Sevillasta.

Jokea kelpaa pysähtyä katselemaan myös sillalta käsin, vaikka suojakaide vaikuttaakin yllättävän matalalta. Sevilla tuntuu hohtavan kauneutta, kun vanhat rakennukset on valaistu tyylikkäällä tavalla.

Kun sillalta saavutaan Trianan puolelle, tullaan heti aluksi Altozanon aukiolle, jossa kulkijoita odottaa flamencotanssijatarta esittävä patsas. Ennen matkaa lukemani Ildefonso Falconesin romaani Paljasjalkainen kuningatar valottaa värikkään tarinankerronnan lomassa Trianan kaupunginosan historiaa. Kirjan tapahtumien aikaan 1700-luvun puolivälissä Trianan suuri romaniyhteisö oli vielä voimissaan ja flamenco alkoi kehittyä iltanuotioiden ympärillä. Flamencopatsaan ohittaessani kuvittelen siinä olevan Milagros, toinen romaanin päähenkilöistä.

Triana tunnetaan flamencon lisäksi keramiikasta, jota täällä on valmistettu jo lukuisien sukupolvien ajan. Keramiikkaliikkeet sekä aiheesta kertova museo on iltamyöhällä suljettu, mutta koristeellisia seiniä kelpaa ihailla mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Trianan kujat kutsuvat vielä pienelle kierrokselle, vaikka jaloissa alkaisi jo vähän painaakin. Ilmassa on iloista puheensorinaa, naurua ja lasien kilinää. Sevillassa osataan nauttia elämästä.

Vaikka pidänkin koko Sevillasta, olen erityisen tyytyväinen valinnastamme majoittua nimenomaan Trianaan. Joki erottaa tämän persoonallisen alueen ja keskustan toisistaan, joten Trianassa voi aistia eräänlaista kylätunnelmaa. Ymmärrän hyvin kaikkia niitä paikallisia asukkaita, jotka tuntevat itsensä nimenomaan trianalaisiksi ja puhuvat Sevillasta kuin toisesta kaupungista.

Elämyksellisen kävelyn voi päättää vaikka lasilliseen tinto de veranoa jossakin Trianan monista baareista. Kurkunkostuketta löytyisi esimerkiksi Santa Anan kirkon ympäristöstä, mutta askeleet vievät kuin väkisin kohti Calle Betisiä ja jokirantaa. Täällä kun voi kokea ympärillään Trianan kodikkuuden, mutta nähdä samalla Sevillan mahtipontiset maamerkit. Harvassa paikassa on kaikki näin hyvin kohdallaan.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
6.2.2023 at 20:27
Todella monet kaupungit ovat sellaisia, että niitä katselee mielellään myös pimeän tullen. Paitsi, että näyttävät erilaiselta, on tunnelma tietysti myös hyvin erilainen. Ja näyttäähän nuo kuvat todella hienoilta, todella hienosti ovat rakennukset valaistuja!
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:35
Sevillassa on osattu valaista varsinkin tärkeimmät nähtävyydet hienosti! Kaupungeista saa yleensä enemmän irti, kun niissä kiertelee eri vuorokaudenaikoina. Pimeydessä on oma tunnelmansa ja tykkään myös aamuista ennen kuin kadut ovat vilkastuneet.
Ailajajuha
7.2.2023 at 20:32
Oletpa tehnyt upean kuvauksen Sevillasta. Joitain paikkoja jo tunnistin, mutta en ihan kaikkea, koska oma käyntimme oli parin päivän retki, jolloin ehdimme ilmeisesti joten kuten pyöriä päänähtävyydet. Tuo Plaza de Espana oli kyllä yksi ihanimpia paikkoja. Innostit kovasti nyt palaamaan ja tutustumaan Sevillaan kunnolla. Aila
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:37
Kiitos Aila! Parissa päivässä ehtii kyllä päänähtävyyksille, mutta Sevillassa on helppo viihtyä kauemminkin. Varatkaa jollakin tulevalla matkalla useampi päivä Sevillaan, niin ehditte nauttia eri kaupunginosien tunnelmasta ja vaikka tällaisista iltakävelyistä 🙂
Tanja for Takeoff
8.2.2023 at 1:44
Tämä mukava fiilistely taas vahvisti sitä, että kyllä Sevillaan olisi jo vihdoin aika päästä! Vuosia on yritetty, mutta vieläkään ei olla ehditty perille asti.
Kuvista tulee Pariiisin lisäksi mieleen Montpellier, yksi suosikkikaupungeistani sekin.
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:42
Suosittelen Sevillaa lämpimästi, se on upea kaupunki, jossa riittää nähtävää ja jossa on helppo viihtyä. Katselin nyt kuvia Montpellieristä ja näyttää kieltämättä tosi houkuttelevalta kaupungilta. Itselleni uusista Ranskan kaupungeista kiinnostaisi ainakin Bordeaux, mutta täytyypä laittaa myös Montpellier korvan taakse!