Espanja
Voiko olla kauniimpaa kuin öinen Sevilla?

Sevilla on yksi koko Euroopan kauneimmista kaupungeista. Vaikka aurinkoinen Sevilla on upea päivänvalossakin, kannattaa kaduilla ehdottomasti kierrellä myös pimeän laskeuduttua. Itse ihastuin kaupunkiin nimenomaan iltojen tunnelmavalaistuksessa.
Vietimme Sevillassa viime syksynä kolme viikkoa. Kaupunki ehti tuossa ajassa tulla melko tutuksi, sillä kaikki oleellinen löytyy sopivasti kävelyetäisyydeltä. Teimme iltakävelyitä myös koko perheen voimin, mutta vaeltelin pisimmät lenkkini yksin jalkapallo-otteluista palatessani. Askeleeni kulkivat pitkin luonteikasta ja aitoa andalusialaista kaupunkia, jonka vetovoimaa yritän nyt pukea sanoiksi. Tervetuloa iltakävelylle Sevillan kauneimpiin kohteisiin!

Mahtipontinen Plaza de España on yksi Sevillan kuuluisimmista nähtävyyksistä ja siellä riittää päivisin runsaasti matkailijoita. Vilinä on illan hämärryttyä hiljentynyt. Turisteja viihdyttänyt andalusialainen kitara on vaiennut ja flamencotanssijat siirtyneet muille estradeille.

Liikkeellä on sentään muutamia muitakin ihmisiä, joten laaja aukio ei tunnu aivan aavemaiselta. Vanhempi pariskunta kuvaa toisiaan, nuorempi pari vaihtaa suudelman ja portugalia puhuva perhe nousee yksinäisen hevoskärryn kyydistä.

Minulla ei ole kiirettä minnekään, joten pysähdyn ihailemaan aukion mahtavaa arkkitehtuuria. Plaza de España rakennettiin vajaat sata vuotta sitten juhlistamaan Sevillassa järjestettyä iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä. Aukio sijaitsee hieman vilkkaimman keskustan ulkopuolella Maria Luisan puistossa, mutta sinne voi tulla huoletta pimeälläkin. Sevilla vaikuttaa turvalliselta kaupungilta, tai ainakaan omalle kohdallemme ei osu mitään ikäviä yllätyksiä.

Plaza de España on illan tunnelmavalaistuksessa parhaimmillaan. Päivällä valui hiki ja ympärillä oli hälinää, mutta nyt tuntuu kuin koko käsittämättömän hieno aukio olisi tässä vain minua varten.

Illan sää tuntuu suorastaan täydelliseltä. Etelän lempeä lämpö hellii ihoa juuri sopivasti, eikä viileys vielä uhkaa yhtä Euroopan kuumimmista kaupungeista. On vaikea uskoa, että eletään jo lokakuun viimeisiä päiviä. Kotimaan räntäsade tuntuu täälläpäin Eurooppaa kaukaiselta.

Jatkan matkaa kohti ydinkeskustaa ja Sevillan jättimäistä katedraalia. Täältä löytyy jo runsaasti muitakin ihmisiä, sillä keskeisellä paikalla sijaitseva kirkko taitaa olla kaupungin suosituin nähtävyys.

Katedraalin vieressä kohoavaa Giralda-tornia pidetään koko Sevillan symbolina. Islaminuskoiset maurit rakensivat sen minareetiksi hallitessaan Espanjaa vuosisatojen ajan. Nykyään Giralda toimii katedraalin kellotornina.

Vahvaääninen nainen laulaa tornin juurella Ave Mariaa säestäjänsä rinnalla. Istun suihkulähteen reunalle kuuntelemaan tunteikasta esitystä, joka on herättänyt monen muunkin ohikulkijan huomion. Katseeni nousee ylös kohti Giraldan huippua ja taivasta. Sevillan illassa riittää monenlaisia mieleenpainuvia tunnelmia.

Katedraalin vieressä kohoavat Alcázar-palatsin korkeat muurit. Maurit rakensivat myös tämän linnoituksen, joka sittemmin siirtyi kristittyjen haltuun. Alcázar toimii edelleen Espanjan kuningasperheen asuntona silloin, kun Felipe VI kumppaneineen saapuu Sevillaan. Jykevät muurit suorastaan huokuvat historiaa ja tuovat keskiaikaisen tuulahduksen nykyaikaisen kaupungin rinnalle.

Suunnistan vanhankaupungin valtakadulle Avenida de la Constituciónille, jolla riittää kulkijoita kauppojen sulkeuduttuakin. Ilmassa tuoksuvat katukauppiaan paahtamat kastanjat. Pidän erityisesti pyöreäpäätyisestä rakennuksesta, joka pääsee oikeuksiinsa talorivistön reunalla.

Kulman takana levittäytyy Plaza de San Francisco. Upeasti valaistu Giralda-torni näkyy hyvin tällekin aukiolle. Käännän kuitenkin katedraalille selkäni ja jatkan muutaman sadan metrin matkan seuraavalle maamerkille.

Setas de Sevilla eli Sevillan sienet kuuluu kaupunkiin tällä vuosituhannella nousseisiin nähtävyyksiin. Maailman suurimmaksi puurakennelmaksikin kehuttu katseenvangitsija on rakennettu suomalaisesta männystä, vaikkei se pinnoitteensa vuoksi oikein puulta näytäkään.

Iltaisin rakennelmaa koristavat vaihtuvat värivalot. Revontulia jäljittelevä esitys ei vedä vertoja Lapin taivaalla näkyville valoilmiöille, mutta tuo silti mukavasti väriä Sevillan katukuvaan. Voit lukea rakennelmasta lisää jutustani Setas de Sevilla – hyvää suomalaista puuta.

Saavun pienen kujilla harhailun jälkeen Guadalquivir-joen rantaan, jossa kulkijoita tervehtii kultainen torni, Torre del Oro. Vanha vartiotorni on maurien perintöä, kuten myös Guadalquivirin suurta jokea tarkoittava nimi.

Guadalquivirin rantaa seuraava kävelykatu on näin illan pimennyttyä ehkäpä koko Sevillan tunnelmallisin paikka. Katulamput valaisevat mukulakiviä ja puiden alla on rauhallista kulkea.

Seuraavaksi näköpiiriin ilmestyvä puualus näyttää lipuneen paikalle kaukaa menneisyydestä. Kyseessä on kopio Victoria-laivasta, jota käytettiin historian ensimmäisellä maailmanympäripurjehduksella. Hurjalle retkelle lähdettiin näiltä rantamilta syksyllä 1519 ja kolme vuotta myöhemmin Victoria palasi ainoana Fernão de Magalhãesin johtaman retkikunnan viidestä aluksesta takaisin. Magalhães itse menehtyi monen merimiehen tavoin matkan varrella ja alkuperäinen Victoria saapui Sevillaan Juan Sebastián Elcanon kipparoimana.

Vastarannalla siintää kiehtova Trianan kaupunginosa. Rantakatu Calle Betisiä reunustaa värikäs talorivistö, jonka ravintoloissa ja baareissa on mukava viettää iltaa.

Sevillan iltojen tunnelma on todellakin parhaimmillaan täällä joen varrella. Hyväntuuliset ihmiset kerääntyvät nauttimaan toistensa seurasta ja kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Ilma on miellyttävän lämmin ja ympäristö näyttää niin kauniilta kuin se kaupunkiympäristössä on mahdollista.

Olen vain muutamaa kuukautta aiemmin kävellyt pitkin Seine-joen rantoja Pariisissa. Vaikka Ranskan pääkaupunki onkin ainutlaatuinen paikka ja romantiikan kehto, tuntuu se tällaisena iltana löytäneen voittajansa. Sevillan lumovoima on varsinkin täällä Trianan sillan tuntumassa suuri ja kaupunki alkaa nopeasti tuntua hyvinkin kodikkaalta.

On täällä Guadalquivirin rannoilla häivähdys Pariisiakin. Trianan silta on nimittäin jäljitelmä jo puretusta sillasta, joka ylitti Seinen nykyisen Pont du Carrouselin paikkeilla. Trianan silta korvasi aiemman ponttonisillan 1800-luvun puolivälissä ja on siitä lähtien kuulunut Sevillan tärkeimpiin maamerkkeihin. Kirjoitin vasta noin vuosi sitten Euroopan kauneimmista silloista tietämättä, että uusi suosikkini löytyisi näinkin pian täältä Sevillasta.

Jokea kelpaa pysähtyä katselemaan myös sillalta käsin, vaikka suojakaide vaikuttaakin yllättävän matalalta. Sevilla tuntuu hohtavan kauneutta, kun vanhat rakennukset on valaistu tyylikkäällä tavalla.

Kun sillalta saavutaan Trianan puolelle, tullaan heti aluksi Altozanon aukiolle, jossa kulkijoita odottaa flamencotanssijatarta esittävä patsas. Ennen matkaa lukemani Ildefonso Falconesin romaani Paljasjalkainen kuningatar valottaa värikkään tarinankerronnan lomassa Trianan kaupunginosan historiaa. Kirjan tapahtumien aikaan 1700-luvun puolivälissä Trianan suuri romaniyhteisö oli vielä voimissaan ja flamenco alkoi kehittyä iltanuotioiden ympärillä. Flamencopatsaan ohittaessani kuvittelen siinä olevan Milagros, toinen romaanin päähenkilöistä.

Triana tunnetaan flamencon lisäksi keramiikasta, jota täällä on valmistettu jo lukuisien sukupolvien ajan. Keramiikkaliikkeet sekä aiheesta kertova museo on iltamyöhällä suljettu, mutta koristeellisia seiniä kelpaa ihailla mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Trianan kujat kutsuvat vielä pienelle kierrokselle, vaikka jaloissa alkaisi jo vähän painaakin. Ilmassa on iloista puheensorinaa, naurua ja lasien kilinää. Sevillassa osataan nauttia elämästä.

Vaikka pidänkin koko Sevillasta, olen erityisen tyytyväinen valinnastamme majoittua nimenomaan Trianaan. Joki erottaa tämän persoonallisen alueen ja keskustan toisistaan, joten Trianassa voi aistia eräänlaista kylätunnelmaa. Ymmärrän hyvin kaikkia niitä paikallisia asukkaita, jotka tuntevat itsensä nimenomaan trianalaisiksi ja puhuvat Sevillasta kuin toisesta kaupungista.

Elämyksellisen kävelyn voi päättää vaikka lasilliseen tinto de veranoa jossakin Trianan monista baareista. Kurkunkostuketta löytyisi esimerkiksi Santa Anan kirkon ympäristöstä, mutta askeleet vievät kuin väkisin kohti Calle Betisiä ja jokirantaa. Täällä kun voi kokea ympärillään Trianan kodikkuuden, mutta nähdä samalla Sevillan mahtipontiset maamerkit. Harvassa paikassa on kaikki näin hyvin kohdallaan.

Espanja
Merihistoriaa Sevillassa: Torre del Oro & Nao Victoria

Sevillalla on sisämaakaupungiksi yllättävän merellinen historia. Tutustuimme Torre del Oron merimuseoon sekä sen vieressä toimivaan löytöretkinäyttelyyn. Fernão de Magalhães lähti kuuluisalle maailmanympäripurjehdukselleen juuri näiltä laitureilta.
Sevillaa ei uskoisi karttaa katsoessa merikaupungiksi, sillä matkaa Atlantin rantaan kertyy Guadalquivir-jokea pitkin noin kahdeksankymmentä kilometriä. Kaupunkikuvassa edelleen näkyvää mahtipontisuutta ja ylellisiä palatseja saa kuitenkin kiittää nimenomaan mereltä saapuneista rikkauksista. Sevillan kultakausi sai alkunsa, kun Espanjan kuningasparin suojeluksessa purjehtinut Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492.

Espanjalaiset alkoivat rahdata Atlantin takaa haalimiaan rikkauksia emämaahan. Liikennettä haluttiin kontrolloida niin, että kaikki Amerikasta saapuvat tavarat tulivat Espanjaan Sevillan sataman kautta. Kauppamonopolista nauttinut Sevilla vaurastui nopeasti ja siitä kasvoi yksi Euroopan suurimmista kaupungeista. Alamäki alkoi, kun entisestään kasvaneet valtamerilaivat eivät enää mahtuneet kunnolla liikkumaan Guadalquivir-jokea pitkin. Myös suuri ruttoepidemia runteli Sevillaa ja kaupungin merkitys romahti viimeistään vuonna 1717, kun kauppamonopoli siirtyi meren rannalle Cádiziin.

TORRE DEL ORO
Sevillan halki virtaavan Guadalquivir-joen nimi on muisto ajalta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat Andalusiaa. Guadalquivir tarkoittaa yksikertaisesti suurta jokea. Virran varrella kohoava Torre del Oro -torni on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Maurit rakensivat Kultaisen tornin 1200-luvulla vartiotorniksi, josta oli helppo tähystää jokea pitkin saapuvia laivoja.

Torre del Oron nimen alkuperästä on useampia teorioita. Nimi voi juontaa juurensa joko tornin alkuperäisestä kullankeltaisesta väristä, muinaisista kultaisista mosaiikeista tai yksinkertaisesti siitä, että rakennuksen sisällä on säilytetty aarteita. Tornia on käytetty myös vankilana. Sen ylimmät osat eivät ole maurien ajalta, vaan ne on rakennettu myöhemmin.

Torre del Orossa toimii nykyään pieni merimuseo. Meille kerrotaan pääsymaksun olevan vapaaehtoinen, mutta maksamme mielellämme aikuisilta suositellut kolme euroa, joilla tuetaan museota ylläpitävän järjestön toimintaa. Alakerrassa esitellään tornin historiaa ja siellä on matkamuistomyymälä. Ylemmän kerroksen näyttely käsittelee Espanjan laivastohistoriaa muutamien esineiden, pienoismallien, karttojen ja maalausten avulla.

Näyttelyn sisältö on mielenkiintoista mutta suppeaa, sillä vanhassa tornissa on vain vähän tilaa. Katselen uteliaana vitriineihin asetettuja pienoismalleja. Esillä on esimerkiksi Kolumbuksen lippulaiva Santa Maria sekä nykyaikaisempia espanjalaisia sotalaivoja.

Tornissa kannattaa kiivetä kattotasanteelle katselemaan kaupunkinäkymiä. Maisema ei mielestäni ole muutamiin muihin Sevillan näköalapaikkoihin verrattuna mitenkään poikkeuksellisen hieno, mutta näkemisen arvoinen kuitenkin. Täällä voi miettiä menneitä aikoja ja sitä, millaisia aluksia joki on tuonut kaupunkiin. Huomio kiinnittyy parinsadan metrin päässä häämöttävään vanhaan alukseen, joka on kuin muisto menneiltä vuosisadoilta.

ESPACIO EXPLORATERRA & NAO VICTORIA
Torre del Oron huipulta näkynyt alus on kopio löytöretkeilijä Fernão de Magalhãesin käyttämästä Nao Victoriasta. Sana nao viittaa purjelaivan tyyppiin, joka on suomeksi karakki. Karakit olivat ensimmäisiä laivoja, jotka kantokykynsä ja vakautensa ansiosta soveltuivat vaativille valtamerimatkoille. Portugalilaiskapteeni lähti juuri näiltä samoilta Guadalquivirin rannoilta elokuussa 1519 kuuluisalle löytöretkelleen, joka tunnetaan historian ensimmäisenä maailmanympäripurjehduksena. Reissusta tuli raju seikkailu, josta kerrotaan laiturin vierestä löytyvässä Espacio Exploraterra -näyttelyssä.

Perhelippu näyttelyyn ja Nao Victoria -alukseen maksoi käyntimme aikaan marraskuussa 2022 viisitoista euroa, mutta hinnat näyttävät sen jälkeen hieman nousseen. Ajankohtaiset tiedot voi tarkistaa museon virallisilta nettisivuilta. Tämäkään näyttely ei ole valtavan suuri, mutta se on siisti ja tyylikkäästi toteutettu. Pidän siitä, kuinka näyttelyn kuvaama merimatka etenee aikajanalla alusta kohti päätöstään. Matkaa havainnollistetaan esimerkiksi pienoismallien, videoiden ja karttojen avulla. Reissu olisi kenties vieläkin suuremman näyttelyn arvoinen.

Portugalilainen Fernão de Magalhães kunnostautui sotimalla ympäri maailman meriä synnyinmaansa lipun alla. Hän sai idean uuden merireitin etsimisestä länteen, erityisesti arvokkaiden mausteiden hankkimista varten. Kun Portugalin kuningas ei lämmennyt idealle, tarjosi Magalhães palveluksiaan verivihollisen Espanjan hoville.

Espanjan nuori kuningas Kaarle innostui ajatuksesta ja varusti vaaralliselle matkalle viisi laivaa, joiden päämääränä olivat Maustesaaret eli Molukit. Merille lähti museossa esitettyjen tietojen perusteella 245 miestä, joidenkin muiden lähteiden mukaan hieman enemmän. Suurin osa oli espanjalaisia, mutta mukana oli myös yhdeksän muun maan kansalaisia.

Magalhãesin löytöretken vaiheista on esitetty hieman vaihtelevia tulkintoja, joista uskottavimmat perustuvat mukana seilanneen italialaisen seikkailijan Antonio Pigafettan päiväkirjaan. Matkaa sävyttivät monenlaiset viivästykset, muonavaraston hupeneminen, retkikunnan sisäiset kapinat sekä keripukin kaltaiset piinalliset sairaudet. Merimiehiä kuoli tai jäi muuten matkan varrelle monesta eri syystä.

Siirrymme kertaamaan historiaa Nao Victoria -aluksen kopioon, joka kelluu suurin piirtein samalla paikalla mistä alkuperäinen laiva lähti reilut viisisataa vuotta sitten kuuluisalle matkalleen. Victoriasta valmistettiin ensimmäinen kopio vuoden 1992 Sevillan maailmannäyttelyä varten. Sillä myös tehtiin vuosina 2004–06 alkuperäistä reittiä seurannut kokonainen maailmanympärimatka. Pääsemme nyt vierailemaan toiseen kopioon, joka valmistui keväällä 2020 maailmanympäripurjehduksen 500-vuotisjuhlia varten. Kopiot on pyritty toteuttamaan alkuperäisten piirustusten mukaan ja niissä on myös käytetty mahdollisimman aitoja rakennusmateriaaleja.

Tutkimusmatka eteni Atlantin yli Etelä-Amerikkaan. Retkikunta löysi erinäisistä haasteista huolimatta nykyään Magalhãesinsalmena tunnetun väylän Etelä-Amerikan kärjen ja Tulimaan välistä uudelle merialueelle. Heikoista tuulista turhautunut Magalhães nimesi vastaan tulleen suuren vesistön Tyyneksimereksi. Tässä vaiheessa yksi laivoista oli jo kärsinyt haaksirikon, ja toinen karannut omin lupineen kotimatkalle Eurooppaan. Tyyni valtameri osoittautui suuremmaksi kuin Magalhães osasi kuvitella, joten sen ylittämiseen kului huomattavasti odotettua kauemmin aikaa.

Matka sai dramaattisia käänteitä nykyisin Filippiineihin kuuluvassa saaristossa, jonka alkuperäisasukkaita Magalhães joukkoineen käännytti kristinuskoon. Kaikki heimopäälliköt eivät innostuneet uusista tavoista ja seurasi taistelu, jossa Fernão de Magalhães sai surmansa. Laivasto siirtyi baskikapteeni Juan Sebastián Elcanon komentoon. Miehistö oli tässä vaiheessa huvennut jo niin harvalukuiseksi, että heikkokuntoisin laiva Concepción päätettiin polttaa ja jatkaa reissua kahden aluksen voimin.

Elcano saapui monien vaiheiden jälkeen Maustesaarille, jotka tunnetaan nykyisin Indonesiaan kuuluvina Molukkeina. Miehistö sai hankittua vaihtokaupoilla todella arvokkaan lastin neilikkaa, kanelia sekä muita mausteita, minkä jälkeen oli aika palata Espanjaan. Ainakin osa tutkijoista on sitä mieltä, ettei matkan alkuperäisenä tarkoituksena ollut kiertää maapalloa, vaan palata Maustesaarilta tulomatkalla käytettyä reittiä pitkin takaisin.

Kahdesta jäljellä olleesta laivasta Trinidadissa oli vuotoja, joten loppumatkalle lähdettiin pelkällä Victorialla. Elcano valitsi länteen päin johtavan reitin, vaikka se sisälsikin portugalilaisten muodostaman vaaran. Näitä merialueita hallinneet portugalilaiset olivat pyrkineet sabotoimaan espanjalaisten matkaa alusta lähtien. Maat olivat jo valmiiksi huonoissa väleissä ja varsinkin Magalhãesin loikkaaminen vihollisleiriin koettiin äärimmäisenä loukkauksena.

Ruoanpuute pakotti Elcanon rantautumaan portugalilaisten hallitsemalle Kap Verdelle, josta laivaan saatiin peitetarinan avulla lastattua hieman syötävää. Portugalilaiset saivat kuitenkin selville mistä retkikunnasta oli todellisuudessa kysymys, minkä seurauksena osa miehistä vangittiin ja loput onnistuivat pakenemaan Victorian kyydissä merelle.

Lopulta kolmen vuoden mittaiseksi venynyt seikkailu päättyi kallisarvoisessa maustelastissa takaisin tänne Gualdalquivirin rannalle Sevillaan syyskuussa 1522. Perille asti selvisi kahdeksantoista reissussa pahasti rähjääntynyttä miestä, kuten Juan Sebastián Elcano laivan kapteenina sekä Antonio Pigafetta arvokas matkapäiväkirja kainalossaan. Elcanon tutkimusmatkat jatkuivat Sevillaan paluun jälkeenkin, ja hän menehtyi merellä vain paria vuotta myöhemmin. Elcano oli muuten kotoisin viehättävästä baskikylästä Getariasta, jossa vietimme pari viikkoa keväällä 2016.

Uusi kopiolaiva on varsin kliininen ja siitä puuttuu historiallinen rosoisuus, mutta alusta on silti kiva tutkia hetken aikaa. Kiipeilemme eri kansille ja mietimme, millaista tällaisella laivalla olisi vaikkapa kovassa aavalle merelle iskeneessä myrskyssä. Karakilla purjehtiminen ei ole ollut mikään huviristeily ja kun Victorian alkuperäiseen miehistöön kuului 45 jäsentä, saattoi jossain vaiheessa tuntua ahtaaltakin.

Nao Victoria -alus, löytöretkestä kertova näyttely sekä historiallinen Torre del Oro ovat mukavia vierailukohteita Sevillassa. Näitä paikkoja varten ei tarvitse varata kovin paljoa aikaa, mutta tarjolla on tehokkaasti tiivistetty annos merenkulun historiaa.
Espanja
Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos

Ehdimme tutustua viime syksynä joihinkin Sevillan hieman vähemmän tunnettuihin nähtävyyksiin. Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos ovat upeita palatseja, joissa saa nauttia maurilaisesta arkkitehtuurista ilman ruuhkia.
Vierailen mielelläni historiallisissa linnoissa ja palatseissa eri puolilla maailmaa. Andalusian vanhoissa rakennuksissa ihastuttavat erityisesti eksoottiset vaikutteet ajalta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat eteläistä Espanjaa. Näin on myös Sevillan Palacio de las Dueñasissa ja Casa de Pilatosissa. Kumpikaan ei kuulu Sevillan ehdottomiin päänähtävyyksiin, joten vierailu onnistuu ainakin lokakuisena arkipäivänä hyvin väljästi ilman minkäänlaista jonottamista. Meille jää siis reilusti tilaa nauttia menneen ajan tunnelmista ja kauniista arkkitehtuurista.

PALACIO DE LAS DUEÑAS
Palacio de las Dueñas sijaitsee Sevillan vanhassakaupungissa melko lähellä Setas de Sevilla -maamerkkiä. Aikuisten pääsylipun hinta on tällä hetkellä 12 euroa. Kaupungin häly jää hetkessä taakse, kun astumme portista sisään. Tutustumme aluksi viihtyisiin puutarhoihin, joissa on vielä näin syksylläkin jonkin verran kukkaloistoa.

Puutarhassa vallitsee seesteinen tunnelma. On hauskaa katsella ajan hampaan kuluttamia värikkäitä kaakeleita ja kuunnella suihkulähteen hiljaista solinaa. Kaikkialla on vehreää ja puissa kypsyy sitrushedelmiä.

Palacio de las Dueñas rakennettiin 1400-luvun lopulla ja se sai nimensä naapurissa sijainneelta nunnaluostarilta. Rakennuttajana toimi Sevillan pormestari Pedro Pineda, joka kuitenkin joutui melko pian myymään asuntonsa eteenpäin. Erinäisten vaiheiden jälkeen palatsi päätyi vuonna 1612 Alban herttuan haltuun.

Sama vaikutusvaltainen aatelissuku on hallinnut Palacio de las Dueñasia nyt jo yli neljänsadan vuoden ajan. Talon nykyinen isäntä on Alban 19. herttua Carlos Fitz-James Stuart y Martínez de Irujo, jota saamme kiittää ovien avaamisesta yleisölle. Me turistit olemme olleet tervetulleita vasta vuodesta 2016 lähtien.

Palatsin renessanssityyliä on täydennetty maurilaisilla ja goottilaisilla piirteillä. Ihailemme monia yksityiskohtia, kuten koristeellisia kaiverruksia, keramiikkaesineitä ja erilaisia laattoja.

Palatsin alakerrassa on jonkin verran avoimia huoneita, joissa saa vapaasti kierrellä. Esillä on esimerkiksi Sevillan juhliin sekä härkätaisteluihin liittyviä julisteita. Myös flamencoteema on selvästi näkyvillä.

Pöydillä oleviin valokuviin on ikuistettu joitakin palatsissa vierailleita merkkihenkilöitä. Herttuasuvun vieraina ovat käyneet esimerkiksi Jacqueline Kennedy sekä Monacon ruhtinas Rainier vaimonsa Grace Kellyn kanssa. Täällä riittää ylellisesti sisustettuja oleskelutiloja, joissa kelpaa kahvitella kuinka arvovaltaisessa seurassa tahansa.

Näemme myös mukavalta näyttävän kirjastohuoneen sekä pienen kappelin. Työhuoneen rekvisiitasta voisi päätellä, että nykyinen herttua taitaa olla Real Betisin jalkapallojoukkueen kannattaja.

Kiertelemme hetken palatsin pihoilla. Mieleen jää parhaiten keskeisin patio, joka näyttää lumoavan kauniilta. Keltaisilla seinustoilla oleville penkeille on mukava istahtaa miettimään, millaista elämää täällä on vuosisatojen saatossa eletty. Varjoisalle oleskelutilalle on varmasti ollut käyttöä, sillä Sevilla tunnetaan yhtenä Euroopan helteisimmistä kaupungeista.

Erityisesti arkkitehtuurin maurilaiset piirteet hivelevät silmiä. Paikalla näkyy muitakin satunnaisia vierailijoita, mutta välillä saamme istua täällä keskenämme. Hiljaisuuden rikkovat vain palmuissa mekastavat papukaijat.

Palacio de las Dueñas on mielenkiintoinen nähtävyys, jonka sisäpihoille on mukava jäädä tunnelmoimaan. Kaupungin muiden talojen puristukseen jääneet puutarhat sekä palatsi ovat suhteellisen pieniä, joten vierailuun ei tarvitse varata mahdottoman pitkää aikaa.
Katso lisätiedot Palacio de las Dueñasin omilta nettisivuilta.

CASA DE PILATOS
Casa de Pilatos sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Palacio de las Dueñasista. Rakennus näyttää kadulta katsottuna edellistä vierailukohdettamme mahtipontisemmalta. Aikuisten sisäänpääsy palatsin alakertaan maksaa kympin. Lisäksi voisi ostaa viiden euron lipun yläkertaan, johon tutustuminen on mahdollista vain oppaan johdolla. Meidän ei tarvitse edes harkita tätä, sillä sopivia opastuksia olisi tarjolla vasta parin tunnin kuluttua.

Saavumme heti sisäänkäynnin jälkeen näyttävälle vaaleasävyiselle patiolle, jonka keskellä solisee suihkulähde. Seinustan rintakuvapatsaat esittävät roomalaisia keisareita ja espanjalaisia kuninkaita.

Casa de Pilatos muistuttaa melko paljon Palacio de las Dueñasia, mutta sisätilat ovat selvästi pelkistetympiä. Tutkittavaa esineistöä tai sisustettuja huoneita ei siis ole samaan tapaan nähtävillä. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä saamme ihailla ennennäkemättömän laajaa kaakeleiden kirjoa.

Casa de Pilatosissa on yksi maailman laajimmista azulejo-kaakeleiden kokoelmista. Seinillä on käytetty noin 150 erilaista laattaa, ja kun useimpia näistä on monta neliömetriä, riittää täällä ihmettelemistä vaativimmallekin kaakeleiden ystävälle. Seinät ovat todella kauniita ja ne pääsevät muuten lähes autioissa tiloissa hyvin oikeuksiinsa.

Casa de Pilatos on arkkitehtuuriltaan suoranainen malliesimerkki andalusialaisesta palatsista, jossa italialainen renessanssi on kuorrutettu maurilaisella koristelulla. Lisäksi mukaan mahtuu goottilaisia vivahteita. 1800-luvulla tehdyissä uudistuksissa rakennukseen tuli myös romantiikkaa edustavia piirteitä.

Tämänkin palatsin rakennustyöt alkoivat 1400-luvun loppupuolella. Rakennuttaja Pedro Enríquez de Quiñones oli ansioitunut aatelismies, joka ehti vielä ennen kuolemaansa olla valtaamassa Granadaa maureilta takaisin kristityille. Rakennuksen nykyinen nimi tuli käyttöön myöhemmin, kun Pedron poika Fadrique Enríquez de Ribera kävi pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa ja ihastui siellä Pontius Pilatuksen taloon.

Enríquez de Riberat ajautuivat 1600-luvun puolivälissä talousvaikeuksiin, ja kun perheen tytär meni Medinacelin herttuan kanssa naimisiin, siirtyivät suvun arvonimet ja omaisuus Medinaceleille. Medicanelit omistavat Casa de Pilatosin edelleen ja osa rakennuksesta on yhä asuinkäytössä. Nykyinen Medinacelin herttuatar on 26-vuotias Victoria von Hohenlohe-Langenburg.

Nautimme olostamme perinteisissä andalusialaisissa puutarhoissa, joihin voi istahtaa ihailemaan niin arkkitehtuuria kuin kukkiakin. Paikalla on muutamia muitakin vierailijoita, mutta tunnelma on hyvin rauhallinen.

Vaikkei meillä olekaan sisäänpääsyä ylempään kerrokseen, tutustumme silti näyttävään portaikkoon ja kiipeämme raput ylös saakka. Värikkäitä kaakeleita ei ole säästelty, mutta yleisilme on paikoitellen hieman synkkäkin.

Palaamme lopuksi alussa näkemällemme sisäpihalle. Haluan pysähtyä vielä hetkeksi katselemaan kaikkea kauneutta ja miettimään rakennuksen pitkää historiaa. Ajatukset palaavat nykyaikaan, kun palatsin konstailematon siivooja käy täyttämässä ämpärinsä suoraan suihkulähteestä.

Casa de Pilatos on oikein miellyttävä paikka. Nautimme palatsin ja puutarhan tunnelmasta kaikessa rauhassa, mutta vierailuajaksi riittää silti yksi tunti. Tällaiset palatsit ovat omaan makuuni juuri sopivan kokoisia nähtävyyksiä, sillä ihmeteltävää riittää, mutta kaikkeen näkemäänsä jaksaa keskittyä alusta loppuun saakka.
Katso lisätiedot Casa de Pilatosin omilta nettisivuilta.

SEVILLAN MUUT PALATSIT
Sevillan näyttävin ja tunnetuin palatsi on kuninkaallinen Alcázar, josta kirjoitan vielä oman juttunsa myöhemmin. Kaupungissa on myös muita upeita palatseja. Esimerkiksi Palacio de la Condesa de Lebrija tunnetaan hienoista mosaiikeistaan, Casa de Salinas näyttää valokuvissa kauniilta ja vaihtoehtoja tuntuu riittävän monta muutakin. Sevilla on harvinaisen kaunis kaupunki, jonka sisäpihoille on kätketty hämmästyttäviä arkkitehtonisia aarteita.
Voit lukea Sevillasta laajemmin jutustani Ihastuttavan upea Sevilla.
-
Slovenia1 vuosi sitten
30 x uskomattoman upea Slovenia
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
-
Yhdysvallat4 kuukautta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Huvipuistot4 kuukautta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Suomi3 vuotta sitten
Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
-
Suomi4 vuotta sitten
Elämyksiä Suomen länsirannikolla
-
Italia1 vuosi sitten
Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
-
Yhdysvallat3 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Emiraatit4 vuotta sitten
Pikavisiitti Dubaihin – rikkautta ja ristiriitoja
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
-
Liechtenstein3 kuukautta sitten
Pikavisiitti Liechtensteiniin
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
6.2.2023 at 20:27
Todella monet kaupungit ovat sellaisia, että niitä katselee mielellään myös pimeän tullen. Paitsi, että näyttävät erilaiselta, on tunnelma tietysti myös hyvin erilainen. Ja näyttäähän nuo kuvat todella hienoilta, todella hienosti ovat rakennukset valaistuja!
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:35
Sevillassa on osattu valaista varsinkin tärkeimmät nähtävyydet hienosti! Kaupungeista saa yleensä enemmän irti, kun niissä kiertelee eri vuorokaudenaikoina. Pimeydessä on oma tunnelmansa ja tykkään myös aamuista ennen kuin kadut ovat vilkastuneet.
Ailajajuha
7.2.2023 at 20:32
Oletpa tehnyt upean kuvauksen Sevillasta. Joitain paikkoja jo tunnistin, mutta en ihan kaikkea, koska oma käyntimme oli parin päivän retki, jolloin ehdimme ilmeisesti joten kuten pyöriä päänähtävyydet. Tuo Plaza de Espana oli kyllä yksi ihanimpia paikkoja. Innostit kovasti nyt palaamaan ja tutustumaan Sevillaan kunnolla. Aila
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:37
Kiitos Aila! Parissa päivässä ehtii kyllä päänähtävyyksille, mutta Sevillassa on helppo viihtyä kauemminkin. Varatkaa jollakin tulevalla matkalla useampi päivä Sevillaan, niin ehditte nauttia eri kaupunginosien tunnelmasta ja vaikka tällaisista iltakävelyistä 🙂
Tanja for Takeoff
8.2.2023 at 1:44
Tämä mukava fiilistely taas vahvisti sitä, että kyllä Sevillaan olisi jo vihdoin aika päästä! Vuosia on yritetty, mutta vieläkään ei olla ehditty perille asti.
Kuvista tulee Pariiisin lisäksi mieleen Montpellier, yksi suosikkikaupungeistani sekin.
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:42
Suosittelen Sevillaa lämpimästi, se on upea kaupunki, jossa riittää nähtävää ja jossa on helppo viihtyä. Katselin nyt kuvia Montpellieristä ja näyttää kieltämättä tosi houkuttelevalta kaupungilta. Itselleni uusista Ranskan kaupungeista kiinnostaisi ainakin Bordeaux, mutta täytyypä laittaa myös Montpellier korvan taakse!