Espanja
Setas de Sevilla – hyvää suomalaista puuta

Maailman suurimmaksi puurakennelmaksikin mainittu Setas de Sevilla on yksi Andalusian pääkaupungin kuvatuimmista nähtävyyksistä. Jättiläismäinen katseenvangitsija on rakennettu suomalaisesta männystä.
Mahtipontisen rakennelman nimeksi piti alun perin tulla Metropol Parasol, mutta kansa alkoi kutsua keskelle kaupunkia ilmestynyttä kolossia Sevillan sieniksi eli Setas de Sevillaksi. Muodot voi hyvin tulkita esimerkiksi kantarelleiksi, vaikka mittakaava onkin jättiläismäinen.

Sienet sijaitsevat Encarnaciónin aukiolla, joka on saanut nimensä paikalla muinoin toimineesta luostarista. Keskeiselle aukiolle avattiin vuonna 1842 kaupungin ensimmäinen ruokatori. Se lakkautettiin erilaisten ongelmien vuoksi vuonna 1973, ja kaupunkilaisten entinen kohtaamispaikka autioitui hyvästä sijainnistaan huolimatta. Alueelle alettiin 1990-luvulla rakentaa parkkihallia, mutta vastaan pullahtivatkin suuret roomalaisten ja maurien ajoilta peräisin olevat rauniot. Projekti keskeytyi ja kaupungin johtoryhmän täytyi pysähtyä miettimään uutta suunnitelmaa.

Vuonna 2003 järjestetyn arkkitehtikilpailun voittajaksi selviytyi saksalaisen Jürgen Mayerin aikaansaannos. Setas de Sevillan rakentaminen saatiin käyntiin vuonna 2005, mutta työ venähti erilaisten teknisten ongelmien vuoksi niin, että se valmistui vasta 2011 pahasti budjetin ylittäneenä.

Lopputuloksena on kuudesta eräänlaisesta päivänvarjosta koostuva mielikuvituksellisen muotoinen kokonaisuus, joka yltää laajalle alueelle kattaen suurimman osan aukiosta. Rakennelma sai modernin ulkomuotonsa ja kalliin hintansa vuoksi ristiriitaisen vastaanoton, mutta se on vähitellen hyväksytty osaksi Sevillan kaupunkikuvaa.

Setas de Sevillan materiaaliksi valittiin vankan laatunsa ansiosta suomalainen mänty. Tarkemmin sanottuna materiaalina ovat kertopuupalkit, jotka valmistetaan liimaamalla ohuita havupuuviiluja yhteen. Löytämässämme infotaulussa mainitaan, että projektin yhteydessä Suomen metsiin istutettiin kolme uutta mäntyä jokaista kaadettua puuta kohden.

Minulle suurin yllätys on, ettei Setas de Sevilla näytä läheltä katsottuna lainkaan puulta. Mänty on päällystetty paksulla kerroksella polyuretaanimaalia, joka suojaa rakenteita kosteudelta ja muilta ulkoisilta vaikutuksilta. Näköalatasanteelta alaspäin portaita pitkin laskeutuessa tulee vastaan paikka, jossa asiaa havainnollistetaan parilla halki leikatulla päällystetyllä palikalla. Kyllä se puuta on, vaikka ensi silmäyksellä joltain muulta näyttääkin.

Katutasolla toimii alueen perinteitä kunnioittava kauppahalli. Yli kolmekymmentä myyntikojua pursuavat hedelmiä, vihanneksia, lihaa, kalaa sekä muita elintarvikkeita. Kauppahalli vaikuttaa pikaisen tutustumisen perusteella toimivalta paikalta ruokaostosten tekemiseen.

Katutason yläpuolella on toritaso, jossa järjestetään toisinaan erilaisia tapahtumia. Toritasolle pääsee tavallisten portaiden lisäksi myös liukuportaita tai lastenrattaille sopivaa luiskaa pitkin. Paikalle kannattaa pysähtyä hetkeksi vain ihailemaan ja ihmettelemään, millaisia luomuksia ihminen voikaan saada aikaan.

Tie Setas de Sevillan huipulle käy kellarikerroksen kautta. Näköalapaikan pääsyliput voi ostaa joko ennakkoon netistä tai suoraan paikan päältä. Aikuisten lippu maksaa tällä hetkellä ennakkoon ostettuna 12 euroa ja paikan päältä 15 euroa. Netistä saa myös 10 euron lippuja, jotka eivät sisällä Feeling Sevilla -multimediaesitystä. Vaikka kyseessä onkin paljon kuvattu nähtävyys, ei paikalla ole oman käyntimme aikaan lainkaan jonoa. Kyseessä voi olla sattumakin, mutta hieman korkealta tuntuva hinta karsii varmasti omalta osaltaan kävijöiden määrää. Toisaalta loka-marraskuu ei ole enää kuuminta matkailusesonkia.

Lipunmyyntitiskin ja hissin lisäksi kellarikerroksesta löytyy Antiquarium, joka esittelee aiemmin mainittuja raunioita. Antiquariumilla on näköalapaikkaan verrattuna eri pääsyliput ja aukioloajoissakin on eroa. Aikuisten 2,10 euron pääsylippu ei ole kallis, mutta jätämme Antiquariumiin tutustumisen silti väliin.

Rakennelman päällä kulkee 250 metriä pitkä polku, jonka varrelta voi ihailla maisemia kaikkiin ilmansuuntiin. Polun lähtöpaikka on 21 metrin korkeudessa ja se kiemurtelee parhaimmillaan 28,5 metrin korkeuteen.

Sevillassa on muutamia muitakin hyviä näköalapaikkoja, joista modernissa Torre Sevillassa toimiva kattobaari sekä katedraalin Giralda-torni nousevat korkeimmalle. Setas de Sevillan katolla viehättää erityisesti väljyys, sillä täällä on runsaasti tilaa pysähdellä katselemaan maisemia.

Polun varrelta aukeaa avoimia näkymiä joka suuntaan. Vaikkei Setas mikään pilvenpiirtäjä olekaan, on se juuri riittävän korkea yltämään useimpien kattojen yläpuolelle. Myös hyvä sijainti kaupungin keskustassa tekee näköalapaikasta mielenkiintoisen.

Maisemia voisi ihailla kauankin, mutta armottomasti porottava aurinko saa meidät poistumaan näköalapaikoilta kohtuullisessa ajassa. Jätämme yläkerran sisätiloissa pyörivän Feeling Sevilla -multimediaesityksen väliin.

Kuten useimmat kaupungin maamerkit, Setas de Sevillakin on näkemisen arvoinen valoisan ajan lisäksi myös pimeällä. Rakennelma koristellaan valoilla, joiden värit vaihtelevat rauhalliseen tahtiin.

Setas de Sevillan iltavalaistusta mainostetaan nimellä Aurora ja hieman revontulimainen se onkin. Näemme liikkuvat värivalot ainoastaan ohikulkumatkalla alhaalta päin, mutta esitys lienee vielä vaikuttavampi ylhäältä näköalatasanteelta koettuna.

Plaza de la Encarnación on palannut jälleen sevillalaisten ajanviettopaikaksi, jossa myös matkailijat viihtyvät. Olemme nyt Sevillassa oleskellessamme käyneet Sienien luona useamman kerran. Espanjalaiselle ruoalle on löytynyt hyvää vaihtelua aukion kulmalla toimivasta japanilaisesta Yamazaki-ravintolasta, jossa olemme syöneet jo kahdesti. Ympäristössä on monta muutakin houkuttelevaa ruokapaikkaa.

Plaza de la Encarnaciónin vastakkaisessa kulmassa toimiva Cafetería la Centuria on puolestaan valmistanut parhaat Sevillasta löytämämme churrot. Centurian herkut ovat selvästi myös paikallisten suosiossa. Saavuimme lähes tyhjään kahvilaan kymmentä vaille viideltä, jolloin meille kerrottiin churrotarjoilun alkavan vasta tasalta. Tovia myöhemmin pöydät olivatkin jo täynnä ihmisiä, joille kannettiin suuria pinoja suussa sulavia churroja. Suosittelen siis Setas de Sevillan ainutlaatuisesta arkkitehtuurista nauttimista myös churrojen ja suklaakastikkeen maku suussa.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
12.11.2022 at 3:33
Oho, tämä olikin itselleni ihan vieras kohde, en ollut kuullutkaan. Valtavan kokoinen kokonaisuu. Hauskaa kuulla, että rakennelmassa on myös suomalaisia puuelementejä. Ja iltavalaistus näyttää oikein hienolta!
Mika / Lähtöportti
15.11.2022 at 12:45
Rakennelma on komean kokoinen ja näyttävän näköinen! Suomalainen puu on varmasti hyvä materiaali. On tuossa ollut insinööreillä miettimistä, miten tuo kaikki pysyy pystyssä ja rakennelman kokonaispaino sopivana.
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
12.11.2022 at 11:05
Rakennelma itsessään on kuvista tuttu, mutta en tiennyt tuosta sen päällä kulkevasta ”polusta”. Kiva idea, mutta lipun hinta on kyllä melko suolainen. 😳
Mika / Lähtöportti
15.11.2022 at 13:33
Polku oli hyvä kokemus, mutta kieltämättä ylihinnoiteltu. Lippujen hinnat ovat nousseet jossain vaiheessa huomattavasti, sillä muutama vuosi sitten ylös on ilmeisesti päässyt sopuhintaan vitosella. Huomasin nyt jälkeenpäin (ja lisäsin juttuun) että ilman multimediaesitystä näköalapaikalle pääsee 10 euron ennakkolipulla.
5viidentahden
11.12.2022 at 10:42
Minusta on hyvä, että tällaisten (polku) hintoja on nostettu. Hinta karsii ”turhaa” vaeltelua, väentungosta ja kohteiden kuntokin pysyy parempana. Hinta laittaa meidät matkailijat miettimään mihin milloinkin satsaamme, itsekin ahmin ”ennen vanhaan” kaikkea joka reissulla, nyt suunnittelen tarkemmin. Toivottavasti lipputuloja käytetään myös näiden arvokkaiden kohteiden kunnossapitoon.
Mika / Lähtöportti
11.12.2022 at 20:43
Olet oikeassa! On paljon nähtävyyksiä joista kenenkään on vaikea nauttia väentungoksen vuoksi, mutta tämä oli väljyytensä ansiosta mukava. Hinta on kävijäkiintiön lisäksi yksi keino rajoittaa kestämätöntä matkailua. Itsekin olen ennen ahminut kaikkia mahdollisia kohteita matkaohjelmaan, nykyään yritän miettiä tarkemmin mikä tuntuu aidosti kiinnostavalta. Vaikeaa tietysti, kun on kiinnostunut niin monesta asiasta, mutta mieluummin nautin kunnolla yhdestä paikasta kuin kiirehdin samassa ajassa useampaan.