Seuraa somessa

Espanja

Monien tunnelmien Málaga

Julkaistu

-

Aurinkorannikon pääkaupunki Málaga on mielenkiintoinen matkakohde, josta löytyy koettavaa moneen makuun. Ihailimme päiväretkellä maisemia Gibralfaron linnoitukselta, katselimme katutaidetta Sohossa ja ehdimme myös modernille satama-alueelle.

Lähdemme päiväretkelle Málagaan vaimon kanssa kahdestaan. Lapset jäävät mieluummin vuokratalon uima-altaalle isovanhempiensa seurassa, mikä on lokakuisena hellepäivänä hyvin ymmärrettävä valinta. Edellisestä Málagan-vierailusta on ehtinyt kulua jo viisi vuotta, mutta sillä kerralla nähdyt paikat tuntuvat olevan vielä tuoreessa muistissa. Niinpä jätämme nyt vanhankaupungin, Atarazanasin kauppahallin, klassikkokahvila Casa Arandan sekä Alcazaban linnoituksen väliin ja suuntaamme kohti uusia elämyksiä.



MAISEMAT GIBRALFARON LINNOITUKSELTA

Alcazaban yläpuolella kohoava Gibralfaron linnoitus vaikuttaa paikalta, jonne kuuluisi täyden kokemuksen saadakseen kiivetä jalkaisin. Meiltä hikinen nousu jää kuitenkin väliin, sillä saavumme kaupunkiin autolla ja korkean kukkulan huipulle johtaa hyväkuntoinen tie. Parkkitilaa löytyy ainakin näin lokakuisena arkipäivänä helposti, mutta tilanne saattaa olla joskus toiste vaikeampi. Pysäköinti maksaa yhden euron. Linnoituksen sisäänpääsyn hinta on tällä hetkellä kolme ja puoli euroa.


Gibralfaron kukkulalla on ollut jonkinlainen linnoitus jo noin 770 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin aluetta hallitsivat foinikialaiset. Islaminuskoiset maurit linnoittivat aluetta 900-luvulta lähtien ja rakennelman nykyinen muoto on peräisin 1300-luvulta, jolloin Gibralfaro suojeli läheistä Alcazaban palatsia.


Kuningas Ferdinandin ja kuningatar Isabellan sotajoukot valloittivat Gibralfaron sekä koko Málagan kaupungin pitkän piirityksen jälkeen vuonna 1487, mikä oli yksi ratkaisevimmista iskuista ennen maurien emiraatin lopullista tuhoa. Gibralfaro säilyi espanjalaisten sotilaskäytössä aina vuoteen 1925 saakka.


Tutustumme aluksi pieneen museoon, jossa on linnoituksen historiaan liittyvää esineistöä sekä espanjankielisiä infotauluja. Emme kuluta näyttelyssä montaa minuuttia, sillä tänne on tultu ennen kaikkea maisemien vuoksi.


Vanhasta linnoituksesta muistuttavat enää lähinnä korkeat muurit, joiden päällä voi kierrellä ihailemassa mahtavia näkymiä niin merelle kuin Málagaankin päin. Putoamista ei tarvitse jykevien kaiteiden ansiosta pelätä, mutta portaita joutuu kiipeämään jonkin verran.


Alue on hieman suurempi kuin aluksi luulin. Gibralfaroon tutustumiseen riittää silti mielestäni noin tunti, josta suurin osa kuluu maisemia eri suuntiin ihaillessa. Sisäpihoilla voi katsella kukkaistutuksia sekä kesyjä oravia. Minkäänlaista palatsia tai muuta suurempaa kulttuurinähtävyyttä täällä ei ole, toisin kuin alempana sijaitsevassa Alcazabassa.


Käymme vielä ennen autolle palaamista linnoitusalueen ulkopuolella sijaitsevalla näköalapaikalla, jonne kävelee parissa minuutissa. Maisema Malaguetan kerrostalojen ja härkätaisteluareenan yli sataman suuntaan on kerrassaan upea. Näköalapaikalta haarautuvaa tietä pitkin pääsisi läheiseen Parador-hotelliin, joka lienee ainakin maisemiensa osalta kaupungin parhaita majoitusvaihtoehtoja.



KATUTAIDETTA SOHON KAUPUNGINOSASSA

Siirrymme keskustaan, jossa jätämme auton ahtaaseen parkkihalliin. Pysäköintiruudut ovat niin kapeita, ettei ovia mahdu juuri avaamaan, vaikka kaikki autot olisi pysäköity aivan asianmukaisesti. Nousemme portaat maan pinnalle ja löydämme itsemme ostoskatu Calle Marqués de Lariosin päästä. Mielessämme on kuitenkin shoppailun sijaan jotain muuta, joten jatkamme matkaa päinvastaiseen suuntaan.


Elokuun Mondo-lehdessä trendikkääksi mainittu Sohon kaupunginosa sijaitsee Alameda Principal -puistokadun, Guadalmedinan joenuoman sekä valtakatu 340:n väliin jäävällä kolmion muotoisella alueella. Aiemmin epämääräisessä maineessa ollut Soho on vuosituhannen vaihteen jälkeen siistiytynyt ja profiloitunut Málagan taidekortteliksi. Minua seutu houkuttelee erityisesti katutaiteensa vuoksi, ja sitä täällä toden totta riittääkin. En ole selvittänyt teosten osoitteita etukäteen, mutta löydämme melkein kaikki netissä etukäteen näkemäni muraalit muutenkin.


Aloitamme Sohon kiertämisen viihtyisältä Calle Tómas Heredia -kävelykadulta. Sen varrella on kivijalkaliikkeitä ja kahviloita. Vastaan tulee myös pari näyttävää muraalia sekä monta pienempää seinämaalausta.


Monet maalaukset on toteutettu ovien ja ikkunoiden eteen vedettyihin metallisiin murtosuojiin, joten ne eivät ole nähtävissä liikkeiden aukioloaikoina. Vastaan tulee myös varsin klassista maalaustaidetta edustavia teoksia.


Sohossa vallitsee hyvällä tavalla arkipäiväinen tunnelma. Ihmiset istuvat kulmakuppiloiden terasseilla, hakevat lapsia päiväkodista, kulkevat määrätietoisesti jonnekin tai sitten vain istuvat tuijottamassa matkapuhelimiaan. Sohossa on sopivasti paikallista elämää ja alue tuntuu mielenkiintoiselta, vaikkei sitä perinteiseksi matkakohteeksi ehkä vielä mielletäkään.


Yksi Sohon nähtävyyksistä on nykytaiteenmuseo CAC, jonne pääsisi ilmaiseksi sisään. Katselemme museon vieressä Guadalmedina-joen kuivaa pohjaa, jonka reunavallit on väritetty vaihtelevan tasoisilla graffiteilla.


Museon lähistöltä löytyy Sohon näyttävin muraali, tai paremminkin kaksi samaan rakennukseen toteutettua erillistä tilaustyötä. Vasemmalla on englantilaisen D*Facen I’ll End Those Dogs ja oikealla yhdysvaltalaisen Obeyn Paz y Libertad. Nämäkin muraalit ovat osa MAUS-projektia, jonka tarkoituksena on elävöittää Sohoa katutaiteen keinoin.


Edellä mainittujen isokokoisten muraalien vieressä on koulu, jonka portilta vanhemmat ovat tulleet noutamaan lapsia kotiin. Myös koulun muuri on erilaisten taideteosten peitossa.


Tarkoituksenamme on päättää Sohon-kierros Mesón Ibérico -ravintolaan, jonka pitäisi olla yksi kaupungin parhaista tapas-paikoista. Sitä se taitaa ollakin, sillä lounasaika on vetänyt ravintolan ääriään myöten täyteen. Ovensuusta ei mahdu juuri pidemmälle ja moni syö ulkona kadulla seisten. Ikkunalaudat toimittavat pöytien virkaa. Kaipaisimme istumapaikkoja, joten päätämme luovuttaa ja ruokailla jossain toisaalla.


Olin jo unohtanut miten ulkomailla kierrellessä helposti käy. Emme mene mihinkään kohdalla olevaan ravintolaan, koska luotamme löytävämme kohta vielä paremman. Niinpä ajaudumme ulos koko Sohosta, ennen kuin olemme osanneet valita sopivaa ravintolaa.



MODERNI SATAMA-ALUE MUELLE UNO

Löydämme pian itsemme Paseo del Muelle Unolta. Kävelykatu on osa moderniksi viihdekeskukseksi muokattua satamaa, joka avautui nykyisessä muodossaan kymmenisen vuotta sitten. Satamasta on kehitetty siisti ja viihtyisä kokonaisuus, joka on tosin tunnelmaltaan todella kaukana Málagan perinteisistä osista. Espanjalaisuus on jäänyt kansainvälisyyden varjoon ja palvelut on suunniteltu ensisijaisesti risteilymatkustajia ajatellen.


Kuljemme hetken valkoisen katosrakennelman alla, kuuntelemme katusoittajia ja päätämme viimein mennä syömään. Kaleido-ravintolassa ei ole perinteisen málagalaisen tapasbaarin rosoisuutta, mutta ruokapaikan valinta ei ole enää tässä vaiheessa niin nuukaa. Paitsi että sitä ruokaa pitäisi olla tarjolla. Olin unohtanut senkin, miten eteläeurooppalaisten ravintoloiden keittiöt sulkeutuvat lounasajan päättyessä, vaikka juotavaa vielä saisikin.


Juomme joka tapauksessa Kaleidon terassilla lasilliset ja lepuutamme jalkojamme. Pöydän alla on vihreä ruohoa imitoiva matto, vieressä kasvaa oikea palmu ja taustalla soi loungemusiikki. Katselemme ohikulkijoita, napostelemme juomien ohessa tarjotut hedelmäkarkit ja nautimme lämmöstä. Sitten on taas aika lähteä etsimään ruokaa. Burger Kingiin emme sentään sorru. Saavumme satama-alueen katseenvangitsijana toimialle Pompidou-taidemuseon lasikuutiolle. Se antaa reilusti väriä kaupunkikuvaan ja houkuttelee viereensä monenlaisia poseeraajia.


Syömme lopulta sataman Lounge Bar Plazassa. Muutamat turistirysän tunnusmerkit yhdistettynä valkoisiin pöytäliinoihin eivät ensi silmäyksellä lupaa hyvää, mutta kokemus on lopulta yllättävän positiivinen. Jaamme useampia puolikkaita annoksia, joihin kuuluu esimerkiksi rapuja, mustekalaa sekä kroketteja. Terassilla on väljää, palvelu pelaa sujuvasti, hintataso on kohtuullinen, vatsa täyttyy eikä ruoissakaan ole valittamista. Aion silti etsiä seuraavalla Málagan-reissulla ravintolaa joltakin perinteisemmältä alueelta.



VIIHTYISÄ MALAGUETAN RANTA

Kierrämme satamaa vartioivan vanhan valkean majakan ympäri, minkä jälkeen saavummekin jo Malaguetan rannalle. Ympäristö tuo mieleen Barcelonan kaupunkirannan Barcelonetan. Hiekkakaistaleen takana kulkevaa leveää kävelytietä pitkin on mukava kulkea. Palmut ja jäätelökioskit luovat aitoa kesätunnelmaa, vaikka merituuli puhaltaakin vilvoittavasti ja laskeva aurinko piiloutuu jo katua reunustavien kolkkojen kerrostalojen taakse.


Saavumme valokuvaajien suosiossa oleville Malaguetan kirjaimille, joiden kohdalta alamme suunnistaa takaisin parkkihallille. Toivoimme ehtivämme takaisin vuokratalolle valoisalla, jotta Frigilianan kiperillä vuoristoteillä olisi helpompi kurvailla. Málagan vetovoima vie kuitenkin voiton, sillä kaupunkia ei malta jättää taakseen kovin nopeasti. Pääseehän sitä perille myöhemminkin, kunhan vain malttaa ajaa varovasti.


Málaga tuntuu kahden päiväretken perusteella miellyttävältä kaupungilta, jossa voisin viipyä kauemminkin. Keskustan lounaispuolella sijaitsevalle lentokentälle virtaa turisteja ympäri vuoden, mutta useimmat heistä suuntaavat Marbellan, Torremolinoksen tai Fuengirolan kaltaisiin kohteisiin. Merellisessä Málagassa voi hengittää tyypillisen espanjalaiskaupungin ilmapiiriä ja sen koko on omaan makuuni juuri sopiva. Nähtävyyksiäkin riittäisi Picasso-museosta lähtien, mutta jotenkin tuntuu, että Málagassa kuuluu suorittamisen sijasta nauttia elämästä.

Lue myös viiden vuoden takaisesta retkestä kertova juttuni Täydellinen päivä Málagassa.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

4 Comments

  1. Aila ja Juha

    11.11.2021 at 22:31

    Sait minut taas kaipaamaan Malagaan. Niin paljon tuttuja kohteita vilahteli kuvissasi. Mutta yllätyksekseni noista Sohon muraaleista moni olikin vieras. Onkohan niitä kehitelty lisää viime aikoina? Meidän viime käynnistämme alkaa olla jo kaksi vuotta, enkä muista noita, vaikka olemme kyllä tuossa kuivan joen rannalla ja silloilla useinkin kävelleet. Hauska oli myös huomiosi siitä, että ruoka ravintoloista loppuu tiettyyn aikaan. Malaga on niin turistiystävällinen paikka, että tarjontaa suuressa osassa ravintoloita löytyy kyllä pitempäänkin, mutta ei tosiaan kaikissa. Ettekä ole olleet liikkeellä pahimpaan sesonkiaikaan muutenkaan. Voi kun pääsisimme taas tuonne. Juuri nyt kaipaan kohta syttyviä jouluvaloja ja joka paikassa esillä olevia seimiä. Kaksi vuotta sitten jonotimme lähes tunnin päästäksemme katsomaan Malagan kaupungintalon seimeä. Ne ovat siellä varsinainen nähtävyys joulunaikaan, eli loppiaiseen asti. Malaga on kyllä jokaiseen vuodenaikaan täynnä nähtävää ja tapahtumiakin riittää. Aila

    • Mika / Lähtöportti

      12.11.2021 at 15:25

      Malaga on kyllä mukava kaupunki! En tiedä milloin kuvissa näkyvät muraalit ovat valmistuneet, mutta uskon että katutaidetta tulee koko ajan lisää. Etelä-Euroopassa on hienoja seimiperinteitä ja voin kuvitella esimerkiksi tuon kaupungintalon seimen upeaksi nähtävyydeksi. Minulle on jäänyt seimiin liittyen mieleen Napolissa sijaitseva San Gregorio Armeno -katu, jonka varrella myydään seimiä varten valmistettuja hahmoja ympäri vuoden. Omanlaisensa nähtävyys sekin.

  2. Kertomasi perusteella Malaga vaikuttaa kohteelta, josta voisi listata muutamia alueita ja nähtävyyksiä ylös ja muutoin viettää aikaa päämäärättömästi kulkien. Soho vaikuttaa viihtyisältä alueelta, ei liian turistiselta. Hyvä huomio tuo ravintoloiden tauko lounaan ja päivällisen välissä. Meilläkin on joskus reissussa käynyt niin, että etukäteen suunniteltu ravintola jäi kokematta, kun emme olleet huomioineet keittiön sulkeutumista lounaan ja päivällisen välillä.

    • Mika / Lähtöportti

      15.11.2021 at 19:21

      Muutama oman maun mukaan valittu kohde yhdistettynä päämäärättömään vaelteluun kuulostaa täydelliseltä suunnitelmalta Malagaan! Ravintoloiden tiukat lounasajat ovat hyvin tuttuja erityisesti monilta Italian-matkoilta, mutta näin nuo perusasiat unohtuvat kun reissaamiseen tuli taukoa 😀 Ainahan sitä syötävää jostain saa, mutta monet hyvät ravintolat sulkevat paikallisen lounasajan päättyessä Etelä-Euroopassa.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Merihistoriaa Sevillassa: Torre del Oro & Nao Victoria

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Sevillalla on sisämaakaupungiksi yllättävän merellinen historia. Tutustuimme Torre del Oron merimuseoon sekä sen vieressä toimivaan löytöretkinäyttelyyn. Fernão de Magalhães lähti kuuluisalle maailmanympäripurjehdukselleen juuri näiltä laitureilta.

Sevillaa ei uskoisi karttaa katsoessa merikaupungiksi, sillä matkaa Atlantin rantaan kertyy Guadalquivir-jokea pitkin noin kahdeksankymmentä kilometriä. Kaupunkikuvassa edelleen näkyvää mahtipontisuutta ja ylellisiä palatseja saa kuitenkin kiittää nimenomaan mereltä saapuneista rikkauksista. Sevillan kultakausi sai alkunsa, kun Espanjan kuningasparin suojeluksessa purjehtinut Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492.

sevilla_torredeloro_victoria_20


Espanjalaiset alkoivat rahdata Atlantin takaa haalimiaan rikkauksia emämaahan. Liikennettä haluttiin kontrolloida niin, että kaikki Amerikasta saapuvat tavarat tulivat Espanjaan Sevillan sataman kautta. Kauppamonopolista nauttinut Sevilla vaurastui nopeasti ja siitä kasvoi yksi Euroopan suurimmista kaupungeista. Alamäki alkoi, kun entisestään kasvaneet valtamerilaivat eivät enää mahtuneet kunnolla liikkumaan Guadalquivir-jokea pitkin. Myös suuri ruttoepidemia runteli Sevillaa ja kaupungin merkitys romahti viimeistään vuonna 1717, kun kauppamonopoli siirtyi meren rannalle Cádiziin.

sevilla_torredeloro_victoria_18

TORRE DEL ORO

Sevillan halki virtaavan Guadalquivir-joen nimi on muisto ajalta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat Andalusiaa. Guadalquivir tarkoittaa yksikertaisesti suurta jokea. Virran varrella kohoava Torre del Oro -torni on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Maurit rakensivat Kultaisen tornin 1200-luvulla vartiotorniksi, josta oli helppo tähystää jokea pitkin saapuvia laivoja.

sevilla_torredeloro_victoria_15


Torre del Oron nimen alkuperästä on useampia teorioita. Nimi voi juontaa juurensa joko tornin alkuperäisestä kullankeltaisesta väristä, muinaisista kultaisista mosaiikeista tai yksinkertaisesti siitä, että rakennuksen sisällä on säilytetty aarteita. Tornia on käytetty myös vankilana. Sen ylimmät osat eivät ole maurien ajalta, vaan ne on rakennettu myöhemmin.

sevilla_torredeloro_victoria_12


Torre del Orossa toimii nykyään pieni merimuseo. Meille kerrotaan pääsymaksun olevan vapaaehtoinen, mutta maksamme mielellämme aikuisilta suositellut kolme euroa, joilla tuetaan museota ylläpitävän järjestön toimintaa. Alakerrassa esitellään tornin historiaa ja siellä on matkamuistomyymälä. Ylemmän kerroksen näyttely käsittelee Espanjan laivastohistoriaa muutamien esineiden, pienoismallien, karttojen ja maalausten avulla.

sevilla_torredeloro_victoria_11


Näyttelyn sisältö on mielenkiintoista mutta suppeaa, sillä vanhassa tornissa on vain vähän tilaa. Katselen uteliaana vitriineihin asetettuja pienoismalleja. Esillä on esimerkiksi Kolumbuksen lippulaiva Santa Maria sekä nykyaikaisempia espanjalaisia sotalaivoja.

sevilla_torredeloro_victoria_10


Tornissa kannattaa kiivetä kattotasanteelle katselemaan kaupunkinäkymiä. Maisema ei mielestäni ole muutamiin muihin Sevillan näköalapaikkoihin verrattuna mitenkään poikkeuksellisen hieno, mutta näkemisen arvoinen kuitenkin. Täällä voi miettiä menneitä aikoja ja sitä, millaisia aluksia joki on tuonut kaupunkiin. Huomio kiinnittyy parinsadan metrin päässä häämöttävään vanhaan alukseen, joka on kuin muisto menneiltä vuosisadoilta.

sevilla_torredeloro_victoria_14

ESPACIO EXPLORATERRA & NAO VICTORIA

Torre del Oron huipulta näkynyt alus on kopio löytöretkeilijä Fernão de Magalhãesin käyttämästä Nao Victoriasta. Sana nao viittaa purjelaivan tyyppiin, joka on suomeksi karakki. Karakit olivat ensimmäisiä laivoja, jotka kantokykynsä ja vakautensa ansiosta soveltuivat vaativille valtamerimatkoille. Portugalilaiskapteeni lähti juuri näiltä samoilta Guadalquivirin rannoilta elokuussa 1519 kuuluisalle löytöretkelleen, joka tunnetaan historian ensimmäisenä maailmanympäripurjehduksena. Reissusta tuli raju seikkailu, josta kerrotaan laiturin vierestä löytyvässä Espacio Exploraterra -näyttelyssä.

sevilla_torredeloro_victoria_02


Perhelippu näyttelyyn ja Nao Victoria -alukseen maksoi käyntimme aikaan marraskuussa 2022 viisitoista euroa, mutta hinnat näyttävät sen jälkeen hieman nousseen. Ajankohtaiset tiedot voi tarkistaa museon virallisilta nettisivuilta. Tämäkään näyttely ei ole valtavan suuri, mutta se on siisti ja tyylikkäästi toteutettu. Pidän siitä, kuinka näyttelyn kuvaama merimatka etenee aikajanalla alusta kohti päätöstään. Matkaa havainnollistetaan esimerkiksi pienoismallien, videoiden ja karttojen avulla. Reissu olisi kenties vieläkin suuremman näyttelyn arvoinen.

sevilla_torredeloro_victoria_13


Portugalilainen Fernão de Magalhães kunnostautui sotimalla ympäri maailman meriä synnyinmaansa lipun alla. Hän sai idean uuden merireitin etsimisestä länteen, erityisesti arvokkaiden mausteiden hankkimista varten. Kun Portugalin kuningas ei lämmennyt idealle, tarjosi Magalhães palveluksiaan verivihollisen Espanjan hoville.

sevilla_torredeloro_victoria_03


Espanjan nuori kuningas Kaarle innostui ajatuksesta ja varusti vaaralliselle matkalle viisi laivaa, joiden päämääränä olivat Maustesaaret eli Molukit. Merille lähti museossa esitettyjen tietojen perusteella 245 miestä, joidenkin muiden lähteiden mukaan hieman enemmän. Suurin osa oli espanjalaisia, mutta mukana oli myös yhdeksän muun maan kansalaisia.

sevilla_torredeloro_victoria_04


Magalhãesin löytöretken vaiheista on esitetty hieman vaihtelevia tulkintoja, joista uskottavimmat perustuvat mukana seilanneen italialaisen seikkailijan Antonio Pigafettan päiväkirjaan. Matkaa sävyttivät monenlaiset viivästykset, muonavaraston hupeneminen, retkikunnan sisäiset kapinat sekä keripukin kaltaiset piinalliset sairaudet. Merimiehiä kuoli tai jäi muuten matkan varrelle monesta eri syystä. 

sevilla_torredeloro_victoria_09


Siirrymme kertaamaan historiaa Nao Victoria -aluksen kopioon, joka kelluu suurin piirtein samalla paikalla mistä alkuperäinen laiva lähti reilut viisisataa vuotta sitten kuuluisalle matkalleen. Victoriasta valmistettiin ensimmäinen kopio vuoden 1992 Sevillan maailmannäyttelyä varten. Sillä myös tehtiin vuosina 2004–06 alkuperäistä reittiä seurannut kokonainen maailmanympärimatka. Pääsemme nyt vierailemaan toiseen kopioon, joka valmistui keväällä 2020 maailmanympäripurjehduksen 500-vuotisjuhlia varten. Kopiot on pyritty toteuttamaan alkuperäisten piirustusten mukaan ja niissä on myös käytetty mahdollisimman aitoja rakennusmateriaaleja.

sevilla_torredeloro_victoria_01


Tutkimusmatka eteni Atlantin yli Etelä-Amerikkaan. Retkikunta löysi erinäisistä haasteista huolimatta nykyään Magalhãesinsalmena tunnetun väylän Etelä-Amerikan kärjen ja Tulimaan välistä uudelle merialueelle. Heikoista tuulista turhautunut Magalhães nimesi vastaan tulleen suuren vesistön Tyyneksimereksi. Tässä vaiheessa yksi laivoista oli jo kärsinyt haaksirikon, ja toinen karannut omin lupineen kotimatkalle Eurooppaan. Tyyni valtameri osoittautui suuremmaksi kuin Magalhães osasi kuvitella, joten sen ylittämiseen kului huomattavasti odotettua kauemmin aikaa.  

sevilla_torredeloro_victoria_07


Matka sai dramaattisia käänteitä nykyisin Filippiineihin kuuluvassa saaristossa, jonka alkuperäisasukkaita Magalhães joukkoineen käännytti kristinuskoon. Kaikki heimopäälliköt eivät innostuneet uusista tavoista ja seurasi taistelu, jossa Fernão de Magalhães sai surmansa. Laivasto siirtyi baskikapteeni Juan Sebastián Elcanon komentoon. Miehistö oli tässä vaiheessa huvennut jo niin harvalukuiseksi, että heikkokuntoisin laiva Concepción päätettiin polttaa ja jatkaa reissua kahden aluksen voimin.

sevilla_torredeloro_victoria_06


Elcano saapui monien vaiheiden jälkeen Maustesaarille, jotka tunnetaan nykyisin Indonesiaan kuuluvina Molukkeina. Miehistö sai hankittua vaihtokaupoilla todella arvokkaan lastin neilikkaa, kanelia sekä muita mausteita, minkä jälkeen oli aika palata Espanjaan. Ainakin osa tutkijoista on sitä mieltä, ettei matkan alkuperäisenä tarkoituksena ollut kiertää maapalloa, vaan palata Maustesaarilta tulomatkalla käytettyä reittiä pitkin takaisin.

sevilla_torredeloro_victoria_08


Kahdesta jäljellä olleesta laivasta Trinidadissa oli vuotoja, joten loppumatkalle lähdettiin pelkällä Victorialla. Elcano valitsi länteen päin johtavan reitin, vaikka se sisälsikin portugalilaisten muodostaman vaaran. Näitä merialueita hallinneet portugalilaiset olivat pyrkineet sabotoimaan espanjalaisten matkaa alusta lähtien. Maat olivat jo valmiiksi huonoissa väleissä ja varsinkin Magalhãesin loikkaaminen vihollisleiriin koettiin äärimmäisenä loukkauksena.  

sevilla_torredeloro_victoria_21


Ruoanpuute pakotti Elcanon rantautumaan portugalilaisten hallitsemalle Kap Verdelle, josta laivaan saatiin peitetarinan avulla lastattua hieman syötävää. Portugalilaiset saivat kuitenkin selville mistä retkikunnasta oli todellisuudessa kysymys, minkä seurauksena osa miehistä vangittiin ja loput onnistuivat pakenemaan Victorian kyydissä merelle.

sevilla_torredeloro_victoria_19


Lopulta kolmen vuoden mittaiseksi venynyt seikkailu päättyi kallisarvoisessa maustelastissa takaisin tänne Gualdalquivirin rannalle Sevillaan syyskuussa 1522. Perille asti selvisi kahdeksantoista reissussa pahasti rähjääntynyttä miestä, kuten Juan Sebastián Elcano laivan kapteenina sekä Antonio Pigafetta arvokas matkapäiväkirja kainalossaan. Elcanon tutkimusmatkat jatkuivat Sevillaan paluun jälkeenkin, ja hän menehtyi merellä vain paria vuotta myöhemmin. Elcano oli muuten kotoisin viehättävästä baskikylästä Getariasta, jossa vietimme pari viikkoa keväällä 2016. 

sevilla_torredeloro_victoria_05


Uusi kopiolaiva on varsin kliininen ja siitä puuttuu historiallinen rosoisuus, mutta alusta on silti kiva tutkia hetken aikaa. Kiipeilemme eri kansille ja mietimme, millaista tällaisella laivalla olisi vaikkapa kovassa aavalle merelle iskeneessä myrskyssä. Karakilla purjehtiminen ei ole ollut mikään huviristeily ja kun Victorian alkuperäiseen miehistöön kuului 45 jäsentä, saattoi jossain vaiheessa tuntua ahtaaltakin.

sevilla_torredeloro_victoria_16


Nao Victoria -alus, löytöretkestä kertova näyttely sekä historiallinen Torre del Oro ovat mukavia vierailukohteita Sevillassa. Näitä paikkoja varten ei tarvitse varata kovin paljoa aikaa, mutta tarjolla on tehokkaasti tiivistetty annos merenkulun historiaa.

Jatka lukemista

Espanja

Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Ehdimme tutustua viime syksynä joihinkin Sevillan hieman vähemmän tunnettuihin nähtävyyksiin. Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos ovat upeita palatseja, joissa saa nauttia maurilaisesta arkkitehtuurista ilman ruuhkia.

Vierailen mielelläni historiallisissa linnoissa ja palatseissa eri puolilla maailmaa. Andalusian vanhoissa rakennuksissa ihastuttavat erityisesti eksoottiset vaikutteet ajalta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat eteläistä Espanjaa. Näin on myös Sevillan Palacio de las Dueñasissa ja Casa de Pilatosissa. Kumpikaan ei kuulu Sevillan ehdottomiin päänähtävyyksiin, joten vierailu onnistuu ainakin lokakuisena arkipäivänä hyvin väljästi ilman minkäänlaista jonottamista. Meille jää siis reilusti tilaa nauttia menneen ajan tunnelmista ja kauniista arkkitehtuurista.


duenas_03

PALACIO DE LAS DUEÑAS

Palacio de las Dueñas sijaitsee Sevillan vanhassakaupungissa melko lähellä Setas de Sevilla -maamerkkiä. Aikuisten pääsylipun hinta on tällä hetkellä 12 euroa. Kaupungin häly jää hetkessä taakse, kun astumme portista sisään. Tutustumme aluksi viihtyisiin puutarhoihin, joissa on vielä näin syksylläkin jonkin verran kukkaloistoa.

duenas_02


Puutarhassa vallitsee seesteinen tunnelma. On hauskaa katsella ajan hampaan kuluttamia värikkäitä kaakeleita ja kuunnella suihkulähteen hiljaista solinaa. Kaikkialla on vehreää ja puissa kypsyy sitrushedelmiä.

duenas_08


Palacio de las Dueñas rakennettiin 1400-luvun lopulla ja se sai nimensä naapurissa sijainneelta nunnaluostarilta. Rakennuttajana toimi Sevillan pormestari Pedro Pineda, joka kuitenkin joutui melko pian myymään asuntonsa eteenpäin. Erinäisten vaiheiden jälkeen palatsi päätyi vuonna 1612 Alban herttuan haltuun.

duenas_12


Sama vaikutusvaltainen aatelissuku on hallinnut Palacio de las Dueñasia nyt jo yli neljänsadan vuoden ajan. Talon nykyinen isäntä on Alban 19. herttua Carlos Fitz-James Stuart y Martínez de Irujo, jota saamme kiittää ovien avaamisesta yleisölle. Me turistit olemme olleet tervetulleita vasta vuodesta 2016 lähtien.

duenas_10


Palatsin renessanssityyliä on täydennetty maurilaisilla ja goottilaisilla piirteillä. Ihailemme monia yksityiskohtia, kuten koristeellisia kaiverruksia, keramiikkaesineitä ja erilaisia laattoja.

duenas_09


Palatsin alakerrassa on jonkin verran avoimia huoneita, joissa saa vapaasti kierrellä. Esillä on esimerkiksi Sevillan juhliin sekä härkätaisteluihin liittyviä julisteita. Myös flamencoteema on selvästi näkyvillä.

duenas_07


Pöydillä oleviin valokuviin on ikuistettu joitakin palatsissa vierailleita merkkihenkilöitä. Herttuasuvun vieraina ovat käyneet esimerkiksi Jacqueline Kennedy sekä Monacon ruhtinas Rainier vaimonsa Grace Kellyn kanssa. Täällä riittää ylellisesti sisustettuja oleskelutiloja, joissa kelpaa kahvitella kuinka arvovaltaisessa seurassa tahansa.

duenas_01


Näemme myös mukavalta näyttävän kirjastohuoneen sekä pienen kappelin. Työhuoneen rekvisiitasta voisi päätellä, että nykyinen herttua taitaa olla Real Betisin jalkapallojoukkueen kannattaja.

duenas_11


Kiertelemme hetken palatsin pihoilla. Mieleen jää parhaiten keskeisin patio, joka näyttää lumoavan kauniilta. Keltaisilla seinustoilla oleville penkeille on mukava istahtaa miettimään, millaista elämää täällä on vuosisatojen saatossa eletty. Varjoisalle oleskelutilalle on varmasti ollut käyttöä, sillä Sevilla tunnetaan yhtenä Euroopan helteisimmistä kaupungeista.

duenas_04


Erityisesti arkkitehtuurin maurilaiset piirteet hivelevät silmiä. Paikalla näkyy muitakin satunnaisia vierailijoita, mutta välillä saamme istua täällä keskenämme. Hiljaisuuden rikkovat vain palmuissa mekastavat papukaijat.  

duenas_05


Palacio de las Dueñas on mielenkiintoinen nähtävyys, jonka sisäpihoille on mukava jäädä tunnelmoimaan. Kaupungin muiden talojen puristukseen jääneet puutarhat sekä palatsi ovat suhteellisen pieniä, joten vierailuun ei tarvitse varata mahdottoman pitkää aikaa.

Katso lisätiedot Palacio de las Dueñasin omilta nettisivuilta.


pilatos_04

CASA DE PILATOS

Casa de Pilatos sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Palacio de las Dueñasista. Rakennus näyttää kadulta katsottuna edellistä vierailukohdettamme mahtipontisemmalta. Aikuisten sisäänpääsy palatsin alakertaan maksaa kympin. Lisäksi voisi ostaa viiden euron lipun yläkertaan, johon tutustuminen on mahdollista vain oppaan johdolla. Meidän ei tarvitse edes harkita tätä, sillä sopivia opastuksia olisi tarjolla vasta parin tunnin kuluttua.

pilatos_06


Saavumme heti sisäänkäynnin jälkeen näyttävälle vaaleasävyiselle patiolle, jonka keskellä solisee suihkulähde. Seinustan rintakuvapatsaat esittävät roomalaisia keisareita ja espanjalaisia kuninkaita. 

pilatos_05


Casa de Pilatos muistuttaa melko paljon Palacio de las Dueñasia, mutta sisätilat ovat selvästi pelkistetympiä. Tutkittavaa esineistöä tai sisustettuja huoneita ei siis ole samaan tapaan nähtävillä. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä saamme ihailla ennennäkemättömän laajaa kaakeleiden kirjoa.

pilatos_03


Casa de Pilatosissa on yksi maailman laajimmista azulejo-kaakeleiden kokoelmista. Seinillä on käytetty noin 150 erilaista laattaa, ja kun useimpia näistä on monta neliömetriä, riittää täällä ihmettelemistä vaativimmallekin kaakeleiden ystävälle. Seinät ovat todella kauniita ja ne pääsevät muuten lähes autioissa tiloissa hyvin oikeuksiinsa.

pilatos_02


Casa de Pilatos on arkkitehtuuriltaan suoranainen malliesimerkki andalusialaisesta palatsista, jossa italialainen renessanssi on kuorrutettu maurilaisella koristelulla. Lisäksi mukaan mahtuu goottilaisia vivahteita. 1800-luvulla tehdyissä uudistuksissa rakennukseen tuli myös romantiikkaa edustavia piirteitä.

pilatos_11


Tämänkin palatsin rakennustyöt alkoivat 1400-luvun loppupuolella. Rakennuttaja Pedro Enríquez de Quiñones oli ansioitunut aatelismies, joka ehti vielä ennen kuolemaansa olla valtaamassa Granadaa maureilta takaisin kristityille. Rakennuksen nykyinen nimi tuli käyttöön myöhemmin, kun Pedron poika Fadrique Enríquez de Ribera kävi pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa ja ihastui siellä Pontius Pilatuksen taloon.

pilatos_07


Enríquez de Riberat ajautuivat 1600-luvun puolivälissä talousvaikeuksiin, ja kun perheen tytär meni Medinacelin herttuan kanssa naimisiin, siirtyivät suvun arvonimet ja omaisuus Medinaceleille. Medicanelit omistavat Casa de Pilatosin edelleen ja osa rakennuksesta on yhä asuinkäytössä. Nykyinen Medinacelin herttuatar on 26-vuotias Victoria von Hohenlohe-Langenburg.

pilatos_08


Nautimme olostamme perinteisissä andalusialaisissa puutarhoissa, joihin voi istahtaa ihailemaan niin arkkitehtuuria kuin kukkiakin. Paikalla on muutamia muitakin vierailijoita, mutta tunnelma on hyvin rauhallinen.

pilatos_01


Vaikkei meillä olekaan sisäänpääsyä ylempään kerrokseen, tutustumme silti näyttävään portaikkoon ja kiipeämme raput ylös saakka. Värikkäitä kaakeleita ei ole säästelty, mutta yleisilme on paikoitellen hieman synkkäkin.

pilatos_09


Palaamme lopuksi alussa näkemällemme sisäpihalle. Haluan pysähtyä vielä hetkeksi katselemaan kaikkea kauneutta ja miettimään rakennuksen pitkää historiaa. Ajatukset palaavat nykyaikaan, kun palatsin konstailematon siivooja käy täyttämässä ämpärinsä suoraan suihkulähteestä. 

pilatos_10


Casa de Pilatos on oikein miellyttävä paikka. Nautimme palatsin ja puutarhan tunnelmasta kaikessa rauhassa, mutta vierailuajaksi riittää silti yksi tunti. Tällaiset palatsit ovat omaan makuuni juuri sopivan kokoisia nähtävyyksiä, sillä ihmeteltävää riittää, mutta kaikkeen näkemäänsä jaksaa keskittyä alusta loppuun saakka.

Katso lisätiedot Casa de Pilatosin omilta nettisivuilta.


alcazares_01

SEVILLAN MUUT PALATSIT

Sevillan näyttävin ja tunnetuin palatsi on kuninkaallinen Alcázar, josta kirjoitan vielä oman juttunsa myöhemmin. Kaupungissa on myös muita upeita palatseja. Esimerkiksi Palacio de la Condesa de Lebrija tunnetaan hienoista mosaiikeistaan, Casa de Salinas näyttää valokuvissa kauniilta ja vaihtoehtoja tuntuu riittävän monta muutakin. Sevilla on harvinaisen kaunis kaupunki, jonka sisäpihoille on kätketty hämmästyttäviä arkkitehtonisia aarteita.
 
Voit lukea Sevillasta laajemmin jutustani Ihastuttavan upea Sevilla.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja