Espanja
Ihmeellinen El Torcal de Antequera

El Torcal de Antequeran luonnonsuojelualue on yksi Andalusian kauneimmista ja erikoisimmista paikoista. Käsittämättömät kalkkikivimuodostelmat tarjoavat upeat puitteet unohtumattomalle kävelykierrokselle.
Ajelemme El Torcal de Antequeraan Áloran suunnasta. Kapea maalaistie mutkittelee kumpuilevissa maisemissa ja lokakuun aurinko valaisee hiljaisia peltoja. Moni suunnistaa luonnonsuojelualueelle Málagasta, josta kiitää moottoritien ansiosta perille noin tunnissa. Antequeran kaupungin keskustasta on El Torcaliin noin viidentoista kilometrin matka.

Huomasin juuri ennen retkelle lähtöä vinkin, ettei tänne kannattaisi tulla viikonloppuna. Emme kuitenkaan muuta suunnitelmaa viime hetkellä, vaan saavumme paikalle kauniina lauantaipäivänä. Perillä selviää, että moni muukin on saanut saman ajatuksen. Vuoren päällä sijaitsevalla luonnonsuojelualueella oleva parkkipaikka on täynnä, joten ylös johtava tie on suljettu. Myös alas risteykseen rakennettu parkkialue on viimeistä paikkaa myöten varattu, mutta saamme jätettyä auton siististi maantien varteen.

Alemmalta parkkipaikalta on noin kolmen ja puolen kilometrin matka ylös vierailukeskukseen. Tällä välillä kulkee shuttle busseja, joiden menopaluulippu maksaa kaksi euroa. Päätämme appiukon kanssa kävellä matkan, mutta vaimo, anoppi ja lapset jäävät odottelemaan pikkubussia.

Kävely ei lopulta tunnu niin pitkältä ja raskaalta kuin ehdin etukäteen kuvitella, vaikka nousua kertyykin aika paljon. Hien saa kyllä tehokkaasti pintaan.

Hyväkuntoisen tien varrelta voi ihailla laajaa laaksomaisemaa sekä taivaalla liitäviä korppikotkia. Myös karstimaahan syntyneet kivimuodostelmat muuttuvat koko ajan mielenkiintoisemman näköisiksi.

Bussilla tullut muu perhe odottelee meitä vierailukeskuksen luona. Rakennuksesta löytyy kahvila-ravintola, matkamuistomyymälä sekä wc-tilat, joten palveluita on aivan riittävästi. El Torcal de Antequera on ilmainen luonnonnähtävyys, jonne ei ole pääsymaksua.

Käymme aluksi vierailukeskuksen lähistöllä sijaitsevalla näköalapaikalla, jonne johtaa esteetön polku. Maisema kaukana alhaalla levittäytyvään laaksoon on hengästyttävän upea.

Saamme katsella maisemien lisäksi myös El Torcalin kuuluisimpia asukkaita eli vuorikauriita. Kaksi eläintä on kiivennyt läheisten kallioiden päälle paistattelemaan päivää. Ne näyttävät melkein paikoilleen asetelluilta maskoteilta, vaikka todellisuudessa ovatkin vapaasti alueella liikkuvia eläimiä. Luonnonsuojelualueella asuu runsaan vuorikauriskannan lisäksi muitakin nisäkkäitä sekä matelijoita. Seutu sopii myös lintujen bongaamiseen.

Luonnonsuojelualueen kivikkoisilla poluilla kulkee merkitty kävelyreitti, josta voi valita lyhyemmän tai pidemmän version. Lyhyempi vihreä reitti on puolentoista kilometrin mittainen, kun taas keltaisella merkitty polku on lähes kaksi kertaa pidempi. Molempien reittien alku- ja loppuosat kulkevat samaa polkua pitkin.

Polku lähtee vierailukeskuksen parkkipaikan vierestä ja palaa lopulta rakennuksen toiselle puolelle. Reittien kulkemista suositellaan vastapäivään, mutta matkan varrella näkyy molempiin suuntiin käveleviä retkeilijöitä.

El Torcal de Antequeran kalliomuodostelmissa riittää ihmettelemistä, sillä eroosio on muokannut kalkkikivistä mielikuvituksellisen näköisiä. Vesi, jää ja tuuli voivat luoda ihmeitä, kunhan niille antaa riittävästi aikaa. Kallioiden muokkautuminen ei ole tapahtunut hetkessä. Tämä paikka oli 200 miljoonaa vuotta sitten merenpohjaa, mutta mannerlaattojen liikkeet nostivat El Torcalin maan pinnalle ja ajan hammas on hionut kivistä suoranaisia taideteoksia.

Ajatus muinaisesta merenpohjasta tuntuu uskomattomalta, koska El Torcal de Antequera sijaitsee noin 1300 metrin korkeudessa. Rantaviivalle on nykyään nelisenkymmentä kilometriä matkaa.

Kävelemme yhdessä reitin alkuosan ja pysähdymme syömään eväitä puun varjoon. Polku haarautuu heti taukopaikkamme jälkeen. Muille riittää lyhyempi vihreä kierros, joten jatkan keltaiselle reitille yksin.

Reitti on paikoitellen hyvinkin kivikkoinen, joten kulkiessa täytyy olla varovainen. Jo vihreällä reitillä on omat pienet esteensä ja keltainen osuus vaikuttaa hieman haastavammalta. Mitään erityisen hankalia paikkoja ei kuitenkaan tule vastaan ja normaalikuntoinen ihminen pärjää molemmilla reiteillä mainiosti.

Tuntuu hauskalta kulkea näissä maisemissa ja ihailla aina vain uusia eteen avautuvia näkymiä. Alue on kuin kivinen satumaa, jossa ei koskaan tiedä mitä seuraavan kallion takana odottaa. Kuvat eivät pysty täysin kertomaan kuinka huikeasta paikasta on kysymys, mutta antavat toivottavasti osviittaa El Torcal de Antequeran kauneudesta.

Polun ahtain kohta kulkee kallioiden välisestä raosta, mutta kyseinen osuus ei lopulta ole kovin monen metrin pituinen. Kävelykierros tuntuu silti kokonaisuudessaan pieneltä seikkailulta.

Reitti kulkee kallioiden ympäröimästä laaksosta toiseen. Välillä sukelletaan pieneen varjoisaan solaankin. Lokakuun ruska tuo muuten karuun maisemaan muutamia väripilkkuja.

El Torcal on päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Antequeran esihistoriallisten hautakammioiden sekä La Peña de los Enamorados -vuoren kanssa. Kunnia myönnettiin vasta vuonna 2016, joten kyseessä on melko tuore lisäys arvostetulle listalle.

Vaikka parkkipaikat olivatkin täyttyneet, ei kävelyreiteillä tunnu olevan liikaa ihmisiä. Kokemus on näin viikonloppunakin pysäköintiä lukuun ottamatta oikein miellyttävä, mutta arkipäivän hiljaisuus tekisi alueesta luultavasti vieläkin lumoavamman. Voisi olla mukavaa pysähdellä kuuntelemaan hiljaisuutta ja bongailla vuorikauriita sekä muita eläimiä kaikessa rauhassa.

Palaan vierailukeskukselle kaikkiaan puolitoista tuntia vieneen lenkin päätteeksi. Opastetaulussa matkan on arvioitu vievän kaksi tuntia, mutta kävelin melko reippaasti, kun tiesin muiden odottavan minua perillä. Kiirehtimään tänne ei kuitenkaan kannata tulla, vaan nauttimaan ihmeellisestä luonnosta.

Ostamme vierailukeskuksesta bussiliput myös minulle ja appiukolle, jotta pääsemme kaikki yhtä aikaa takaisin autoillemme. Bussikyyti tuntuu aiemman kävelyn jälkeen jonkinlaiselta maisemien pikakelaukselta ja pian olemmekin jo alhaalla maantien varressa.

Suosittelen lämpimästi retkeä El Torcal de Antequeraan kaikille Aurinkorannikolla kävijöille. Patikointireitti on tosiaan hieman kivikkoinen, mutta esteettömyyttä kaipaavakin saa alueen luonnosta melko hyvän käsityksen jo näköalapaikalta sekä vierailukeskuksen kulmalta käsin. Oma kokemukseni kuitenkin opetti, että viikonloppuja kannattaa välttää, jos se vain suinkin on mahdollista.
Lue myös aiemmin julkaisemani juttu Antequeran kaupungista.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia2 vuotta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti2 vuotta sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
-
Espanja2 vuotta sitten
Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos
-
Suomi1 vuosi sitten
Iso-Syöte ihastutti jälleen
-
Itävalta2 vuotta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
31.1.2023 at 14:33
Upea tuo korppikotkakuva! Ja todella hienoja ovat maisemat reitin varrella. Tykkään patikoida Suomessa, mutta myös ulkomailla, koska maisemat ovat niin erilaisia. Näyttäviä toki molemmissa.
Mika / Lähtöportti
4.2.2023 at 13:20
Kiitos! Suomessakin on upea luonto ja toivottavasti minunkin tulisi patikoitua taas enemmän kotimaassa. Mutta jos haluaa kokea jotain ihan erilaista, niin tällaiset El Torcalin kaltaiset paikat jäävät kyllä mieleen. En ole nähnyt tuollaisia kallioita missään muualla.
Aila ja Juha
31.1.2023 at 21:58
Upeita kuvia ja hienosti kuvattu kokemus sinulla. Me olemme patikoineet jo kaksi kertaa sen keltaisen reitin, hitaasti askel kerrallaan, koko ajan vaihtuvia maisemia katsellen. Enkä sano, ettei joskus tulisi kolmaskin kerta, ainakin jos joku kaveri tarvitsisi sinne seuraa. Se on tosiaankin niin suosittu, että jos viikonloppuna haluaa parkkipaikan, kannattaa olla liikkeellä jo aamusta. Arkipäivänä marraskuussa ei ollut mitään ongelmaa, reitin alkukohdassa oli tilaa, ei edes täyttä. Tuo on kyllä niin uskomaton paikka myös historialtaan, että siihen kannattaa todella tutustua.
Mika / Lähtöportti
4.2.2023 at 13:29
Kiitos! Tuo on varmasti sellainen paikka, jonne voisi hyvin palata vaikka kolmannen ja miksei vielä useammankin kerran. Se tuli nyt opittua, että viikonloppuna puoliltapäivin saa varautua täysiin parkkipaikkoihin. Paikan historia on ihmeellinen. Olin paikan päällä niin maisemien lumoissa, että aloin miettiä historiaa oikeastaan vasta retken jälkeen. Tuntuu aika vaikealta hahmottaa tuollaisia miljoonien vuosien pituisia ajanjaksoja.
Aila ja Juha
31.1.2023 at 22:16
Kiitos mukavasta kirjoituksesta. Olimme tuolla Torcalissa jälleen viime marraskuussa. Keltainen reitti kesti kyllä paljon yli suositusakan (3 tuntia). Parkkipaikalla oli väljää, mutta polulla ei silti ollut hiljaista. Espanjankielistä pulputusta kuului koko ajan, tosin pari luokkaakin oli luontoon tutustumassa. Hieno kohde!
Juha
Mika / Lähtöportti
4.2.2023 at 18:39
Kiitos! On kyllä hieno kohde ja tuolla saa varmasti kulumaan kolme tuntia mukavasti, miksei vaikka pidempäänkin. Jos pääsen Torcaliin vielä uudelleen, niin varaan reilusti aikaa ja pysähtelen eri paikkoihin ihailemaan näkymiä. Onpa paikallisilla koululaisilla muuten aika upeita retkikohteita, mihin voivat käydä tutustumassa!
Jenni | Boarding Time
1.2.2023 at 8:49
Antequera täytyykin ehdottomasti ottaa ensi kesänä asialistalle, sekä kaupunki että tämä patikointireitti. Upealta näyttää! Miten olemmekin tämän missanneet?!
Mika / Lähtöportti
4.2.2023 at 18:45
Suosittelen, mukavaa että olet pääsemässä sinne jo tänä vuonna! Antequera ei jostain syystä taida olla erityisen tunnettu matkakohde, taisin itsekin löytää sen vasta etsiessäni retkikohteita Álorasta vuokraamamme talon ympäristöstä. Antequeran kaupunkikin on ehdottomasti käymisen arvoinen, mutta erityisesti tämä luontokohde on ihan huikea paikka.
Satu
1.2.2023 at 19:26
Kiitos Mika taas kivasta tarinasta ja hienoista kuvista. Tuntui lähes siltä, että olisin ollut mukana 🙂
Mika / Lähtöportti
4.2.2023 at 18:46
Kiitos Satu! Mukava kuulla 🙂