Espanja
Getaria – Baskimaan täydellinen kyläidylli

Tätä blogia lukeneille ei liene yllätys, että pidän idyllisistä eteläeurooppalaisista pikkukylistä. Monta sellaista olen nähnyt pikaisesti, mutta touko-kesäkuun vaihteessa minulla oli onni majailla pari viikkoa Getariassa Espanjan Baskimaan rannikolla. Ja siinä vasta mieluisa kylä olikin.
Päädymme Getariaan oikeastaan sattumalta. Etsimme lomataloa jostain, mistä olisi suhteellisen sujuvat liikenneyhteydet ainakin San Sebastiániin tai Bilbaoon. Getaria sijaitsee sopivasti näiden Baskimaan tunnetuimpien kaupunkien välissä. Paikanpäällä selviää, että se on omaan makuuni täydellinen kotikylä. Pienessä keskustassa on muutama kuja, ravintoloita ja pintxo-baareja, hiekkaranta, kalastussatama sekä pelotakenttä. Lähistölle on rakennettu myös uudenaikaisia rakennuksia, jotka nostavat Getarian asukasluvun lähes kolmeentuhanteen.
Pittoreski Getaria sijaitsee Biskajanlahden rannalla. Totumme seuraamaan kalastajakylän alusten jokapäiväistä matkantekoa ulapalle ja takaisin. Satamassa saalis nostetaan uteliaiden lokkien nokkien edestä talteen. Lähiravintoloiden meren antimet ovat taatusti tuoreita ja kalaa riittää kuljetettavaksi muuallekin.
Ympäristön kumpuilevat rinteet on valjastettu txakoli-viinin tuotantoon. Getariaa voi pitää tämän Baskimaan hapokkaan valkoviinin sydänalueena. Lähes kolmekymmentä paikallista viinitilaa on saanut Getariako Txakolina -luokituksen. Kävimme tutustumassa pitkät perinteet omaavaan Txomin Etxanizin tilaan, josta olen kirjoittanut postauksen jo aiemmin.
Kylän vilkkain päivä on sunnuntai, jolloin Getarian kujat ja terassit täyttyvät niin baskeista kuin turisteistakin. Erityisesti Nagusia Kalean varrella sijaitsevat pintxo-baarit ovat tupaten täynnä ja hilpeän äänekkäät ihmiset ovat levittäytyneet viinilaseineen ovien ulkopuolelle.
Nälkä yltyy, kun katselemme kalojen kypsymistä ravintoloiden avoimissa grilleissä kujien varsilla.
Ohikulkutien varressa sijaitsevalla aukiolla pelataan sunnuntaisin pelotaa, baskien ikivanhaa kansallispeliä, jolla on merkittävä asema seudun kulttuurissa. Seuraamme muun kansan mukana, kuinka valkoisiin asuihin pukeutuneet pojat lyövät pientä palloa korkeaan kiviseinään paljain käsin. Squashia muistuttavasta lajista on muutamia eri versioita, joista joissakin käytetään myös mailoja.
Kylän laadukkaimpana ravintolana pidetään Michelin-tähden saavuttanutta Elkanoa. Ravintola kantaa historiaan jääneen tutkimusmatkailijan nimeä. Getariassa vuonna 1476 syntynyt Juan Sebastián Elkano kipparoi ensimmäisenä ihmisenä purjealuksen maailman ympäri seikkailussa, jonka alkuperäinen johtaja Ferdinand Magellan ei selvinnyt perille hengissä. Getariasta on ponnistanut maailmanmaineeseen myös muotisuunnittelija Cristóbal Balenciaga, jonka museo sijaitsee kivenheiton päässä Elkanon ravintolasta.
Ehdimme testaamaan pari paikallista ravintolaa, vaikka syömmekin useimmiten joko retkillä tai talollamme. Sataman lähistöllä sijaitseva Txoko on laadukas ravintola, josta saa taatusti tuoreita meren antimia. Hintataso on kuitenkin melko korkea ja annoskoot pieniä. Kyseessä on yksi kylän parhaista ravintoloista, jonne suosittelen varaamaan kunnolla aikaa ja panostamaan monen ruokalajin illalliseen.
Kokeilemme myös arvostelujen toisessa ääripäässä olevaa Itxas Etxeä, joka ei ole saanut kovin mairittelevia kehuja. Sataman laidan ravintola yllättää kuitenkin positiivisesti ja ajaa asiansa lapsiperheen lounaspaikkana. Englanninkielistä palvelua tai turhaa hienostelua on turha odottaa, mutta kolmen ruokalajin ateriaan kuuluvat annokset ovat reilun kokoisia ja hinta-laatusuhde varsin hyvin kohdallaan.
Loma Getariassa ei olisi täydellinen ilman iltaa pintxojen parissa. Muun Espanjan tapaksia muistuttavat pintxot ovat useimmiten pieniä leipäpaloja, joiden päältä löytyy puutikulla kiinnitettyjä täytteitä, kuten vaikka kinkkua, juustoa tai mereneläviä. Jätämme lapset isovanhempien hoitoon ja kävelemme kylälle vaimon sekä hänen sisarustensa kanssa. Aurinko valaisee vielä viiniviljelmiä. Ohitamme hautausmaan ja tunnemme mereltä puhaltavan kevyen tuulen.
Ehdimme kylän keskustaan puolessa tunnissa. Aloitamme kierroksen herkkukauppa Amona Mariasta, josta saa pientä purtavaa myös paikan päällä syötäväksi. Jopa sardiinit maistuvat hämmentävän hyviltä txakoli-lasillisen kera. Siirrymme varsinaisten pintxojen äärelle Itxaspe-nimisessä baarissa, jossa on aitoa paikallistunnelmaa. Keräämme tarjoilijan antamille lautasille houkuttelevimmat esille asetellut pintxot. Kylän ukot kerääntyvät väittelemään baaritiskille ja meteli nousee viinilasien tyhjentyessä koko ajan korkeammalle tasolle.
Jatkamme loppuillaksi kujan vastakkaisella puolella sijaitsevaan Politenaan, jota uskallan väittää Getarian viihtyisimmäksi pintxopaikaksi. Taso ei ehkä ihan yllä San Sebastiánin menestyneimpien ravintoloiden tasolle, mutta valikoima on runsas ja punaviini edullista. Arki-ilta on melko hiljainen, joten mahdumme kujan varrelle nostetun pöydän ääreen ulkoilmaan. Ihmettelemme ääneen, miksei tällaista ruoka- ja juomakulttuuria saada juurrutettua Suomeenkin. Baarimikko laskee lopuksi ruokailumme hinnan pintxoista jääneiden tikkujen perusteella.
Sataman aallonmurtajien vieressä sijaitsee mukavankokoinen uimaranta. Matkan viileinä alkupäivinä on hiljaista, joten saamme heitellä lankomiehen kanssa frisbeetä kaikessa rauhassa. Sää lämpenee muutamassa päivässä hellelukemiin, jolloin hiekalla alkaa olla jo tungosta. Merivesi on kylmää, mutta se ei haittaa lapsia, jotka jaksaisivat pulikoida matalassa rantavedessä vaikka koko päivän.
Tytöt saa viimein pois vedestä jäätelöstä puhumalla. Kiipeämme helteiseltä rannalta varjoisille kujille ja syömme välipalaksi muutaman pintxon. Sitten tulee luvatun jäätelön vuoro.
Kylän parasta jäätelöä saa Dona Donista, jonka herkulliset tuotteet valmistuvat hyväntuulisten työntekijöiden toimesta samoissa tiloissa. Houkuttelevia makuja on tarjolla runsaasti, joten onneksi ehdimme paikalle useampana päivänä.
Lähes kaikki vanhankaupungin ravintolat sijaitsevat joko Nagusia Kalealla tai satamassa. Kylän muilla kujilla on hiljaista. Vain kirkonkellojen kumina rikkoo hiljaisuuden. Muutama koira makailee varjoissa ja pyykit kuivuvat parvekkeilla. Jostain leijailee nenään paistetun kalan tuoksu ja yksinäinen pulu laskeutuu vanhanaikaisen katulampun päälle. Tällaiseen paikkaan voisi vaikka muuttaa asumaan.
Getaria tarjoaa miellyttävät puitteet Baskimaahan tutustumiseen. Kylä on pieni, joten suunnattomasti nähtävää sieltä ei löydy. Omaan makuuni se on silti aivan täydellinen tukikohta ympäristöön tutustumiseen. Autolla ajaa San Sebastiániin noin puolessa tunnissa ja Bilbaoon tunnissa. Moottoritiet ovat hyväkuntoisia, mutta niillä peritään yllättävänkin suuria tiemaksuja. Ilman autoa liikkuville on tarjolla bussiyhteyksiä, jotka toimivat käsittääkseni hyvin.
Usein matkoja suunnitellessa löytää valtavan määrän kiinnostavia retkikohteita. Ehdimme tälläkin kertaa kiertää monta kylää ja kaupunkia. Lopulta tuntuu kuitenkin parhaalta varata muutama päivä myös pelkästään Getarialle ja sen lähiympäristölle. Täkäläisessä maisemassa ja tunnelmassa on jotain kutsuvaa, josta ei millään malttaisi päästää irti.
Suosittelen Getariaa vähintäänkin leppoisaksi päiväretkikohteeksi Bilbaosta tai San Sebastiánista käsin. Se voisi myös olla sopiva yhden yön taukopaikka roadtripin varrella. Saimme nauttia kesäkuun alussa rauhallisesta paikallistunnelmasta ilman suuria matkailijamääriä, mutta palveluita oli silti kylän kokoon nähden mukavasti.
Ja tosiaan, tarjoaahan Getarian ympäristö myös aivan loistavat puitteet erilaisille patikointiretkille. Niistä lisää seuraavassa postauksessa!

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Elina | Vaihda vapaalle
30.9.2016 at 9:41
Tälläiset pikkukylät on kyllä niin idyllisiä! Kuulostaa ja näyttää mukavalta paikalta hyvällä sijainnilla. Jännä laji tuo pelota. En ole koskaan kuullutkaan siitä. Ei ilmeisesti ole kovin laajalle levinnyt. Olisi mukava päästä joskus seurailemaan miten sitä oikein pelataan.
Mika / Lähtöportti
3.10.2016 at 10:22
Pelota on baskeille tärkeä laji ja pienimmistäkin kylistä löytyy ainakin yksi pelikenttä. Yksinkertaisimmillaan siinä lyödään pientä palloa paljain käsin seinää vasten niin, ettei vastustaja saisi sitä kiinni. Varsinaista pelotaa ei pelata Baskimaan ulkopuolella, mutta lajin ”jai alai” -nimistä muunnelmaa on pelattu Jenkeissä.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
30.9.2016 at 23:11
Kävin vähän aikaa sitten kuulemassa Baskimaasta ja Bilbaosta, ja täytyy sanoa että erityisesti kaikki luontojutut sekä tuo Michelin-ravintoloiden tiheys alkoi kiinnostamaan. Ei nämä pienet kylätkään varsinaisesti sitä mitenkään etovammaksi tee. 🙂
Muistankin kun luin tuosta txakoli -viinistä postauksessasi, mutta vieläkään en ole päässyt sitä maistamaan. Pintxot taitaa harmillisesti erityisruokavalion takia jäädäkin kokeilematta, vaikka ne olisi todennäköisesti vain piste i:n päälle.
Nuo patikkaretket ja samoin pyöräilymaastot kiinnostaisivat kovasti. Toivottavasti pääsee pian käytännössäkin testaamaan!
Mika / Lähtöportti
3.10.2016 at 10:29
Sain kutsun luultavasti samaan Bilbaosta kertoneeseen tilaisuuteen, mutta se ei valitettavasti mahtunut omaan kalenteriin. Toivottavasti pääsette pian tutustumaan Baskimaan luontoon ja ravintoloihin paikan päälle, sillä molemmat on ehdottomasti kokemisen arvoisia. Ihan kaikissa pintxoissa ei muuten ole sitä leipäpalaa, ja voihan sen itse leivän jättää vaikka syömättä, jos muuten näyttää houkuttelevalta 🙂