Saksa
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
Pääsin vuodenvaihteessa vihdoin Berliiniin, jossa olin käynyt edellisen kerran kesällä 1988. Spree-joessa on ehtinyt virrata tällä välin paljon vettä ja Berliinin muurikin murtui jo kauan sitten. Kaupunki kiehtoo sekä historiansa että nykypäivänsä ansiosta.
Saksan pääkaupunki ehti kutkuttaa mieltäni vuosikausia, mutta paluu Berliiniin venyi silti syystä tai toisesta näihin päiviin saakka. Joulukuun lopulla tuli viimein aika lähteä koko perheen voimin selvittämään, miltä monien matkailijoiden kovasti kehuma kaupunki näyttää nykyään. Viivyimme perillä reilun viikon.
Berliini on muuttunut edellisen käyntini jälkeen käytännössä täysin, sillä ehdin nähdä kaupungin jakaneen muurin vielä täysissä voimissaan. Vuosikymmenten takaisesta Berliinistä on säilynyt vain vähän ja osa siitäkin on museoitu. Tuntuu nostalgiselta käydä esimerkiksi entisellä Checkpoint Charlien raja-asemalla, jonka kautta minäkin kuljin suomalaisen bussin kyydissä Länsi-Berliinistä itään ja takaisin. Tuota reissua muistelin muutamia vuosia sitten julkaisemassani jutussa Euroopassa kesällä 1988.
Muurin ja Itä-Berliinin karu historia kiinnostaa minua jo lapsuuden matkankin vuoksi kovasti. Käymme katsomassa muutamia säilytettyjä muurin osia, kuten East Side Galleryn katutaidekimaraa sekä rauhallisemmalla paikalla kohoavaa Mauerparkin muurinpätkää. Checkpoint Charlien vieressä sijaitseva Die Mauer – Asisi Panorama vie yllättävän voimakkaasti kylmän sodan aikaiseen Berliiniin. Kyseessä on sylinterin muotoisen rakennuksen sisälle toteutettu jättimäinen maalaus, joka kuvaa syksyistä 1980-luvun iltaa Berliinin muurin ympäristössä.
Vaikka Berliini pursuaakin natsi-Saksaan, muuriin ja kylmään sotaan liittyviä nähtävyyksiä, se ei tunnu pelkältä jättimäiseltä museolta. Raskas lähihistoria on erottamaton osa Berliiniä, mutta kyseessä on myös energinen, eläväinen ja inspiroiva kaupunki. Berliini elää jatkuvassa muutoksessa ja koko ajan kehitetään jotakin uutta. Berliini on paikoitellen aika rumakin kaupunki, mutta sen tunnelmassa on jotakin hyvin kutsuvaa. Boheemi ilmapiiri vetää puoleensa.
Berliini on asukasluvultaan Euroopan Unionin suurin kaupunki ja se levittäytyy laajalle alueelle. Niinpä kaupungista tuntuukin kovin vaikealta saada kunnollista otetta. Kiinnostavalta kuulostavia käyntikohteita on paljon, mutta osa niistä on kaukana toisistaan. Tunnelmat myös vaihtelevat aika lailla alueelta toiselle kulkiessa. Välillä kasvoille iskee ankea harmaus, mutta hetken kuluttua Berliini alkaakin taas vaikuttaa maailman kiehtovimmalta paikalta.
Tunnelmillaan puhutteleva Berliini vaikuttaa kaupungilta, jonne ei kannata lähteä suorittamaan nähtävyyksiä. Karsin matkaohjelmaa niin, että siitä tulisi sopivan rento mutta monipuolinen ja ennen kaikkea perhematkalle mielekäs. Varaamme aikaa myös kahviloissa istuskeluun sekä kiireettömään vaelteluun. Päiviä on onneksi niin runsaasti, että ehdimme tutustua moneen nähtävyyteenkin. Esimerkiksi Brandenburgin portti, Holokaustin muistomerkki sekä Alexanderplatz televisiotorneineen tulevat vastaan jo kävelyretkien varrella.
Berliinissä ei ole Eiffel-tornin tai Colosseumin kaltaista ehdotonta supernähtävyyttä. Netistä löytyviä listauksia selaamalla voi huomata, ettei jollain listalla kärkeen nostettu nähtävyys ole päässyt jonkun toisen tekemälle listalle lainkaan. Erityisesti museoita olisi tarjolla uskomattoman paljon. Kaupungin molemmilla puolilla oli aikoinaan omat museonsa ja muurin murruttua Berliini on täyttynyt kylmän sodan ajasta kertovista nähtävyyksistä.
Suunnitelmissani oli vierailla Spree-joen rannalla sijaitsevassa DDR-museossa, mutta se on toistaiseksi suljettu vesivahingon vuoksi. Syynä on museon yläpuolella sijaitsevan Radisson-hotellin valtavan akvaarion hajoaminen. Ikävä tapaus ylitti uutiskynnyksen Suomessakin. Berliinistä löytyy onneksi toinenkin hieman vastaava museo, nimittäin Kulturbrauerein DDR-museo. Tämä ilmainen museo on mielestäni erittäin kiinnostava, sillä se antaa hyvän käsityksen tavallisten itäsaksalaisten elämästä. Näyttely kertoo muun muassa asumisesta, ruokakaupoista, vapaa-ajasta sekä työnteosta. Esillä on totta kai myös aito Trabant-merkkinen auto.
Matkamme eniten koko perhettä riemastuttava kohde on varmaankin Computerspielemuseum eli tietokonepelimuseo. Täällä saa pelata monia menneiden vuosien suosikkipelejä, jotka viihdyttävät lapsia ja tuntuvat aikuisista kovin nostalgisilta. Reilut pari tuntia kuluvat mukavasti esimerkiksi Super Marion, Tetriksen, Pac-Manin ja Sega Rallyn parissa. Joukkoon mahtuu vanhoja kunnon pelikonsoleita sekä vaikkapa ruotsinlaivojen pelihalleista tuttuja automaatteja. Onpa täällä myös ainoa Itä-Saksassa valmistettu peliautomaatti Poly-Play.
Deutsches Technikmuseum eli tekniikan museo on käymistämme museoista ehdottomasti suurin. Se on sadesäälle sopiva paikka, jossa saisi helposti kulumaan vaikka kokonaisen päivän. Ehdimme nähdä melkoisen määrän erilaisia vetureita, veneitä sekä lentokoneita, mutta osa näyttelyistä jää kokonaan väliin. Sivurakennuksesta löytyvä tiedekeskus Spectrum on kuopuksen toivoma heurekamainen paikka, jossa varsinkin lapset viihtyvät loistavasti. Vietämme tieteen ja tekniikan parissa nelisen tuntia, johon ei ole laskettu edes ruokailua mukaan.
Vahakabinettiketju Madame Tussauds on rantautunut myös Berliiniin. Hahmojen keskellä tehtävä kierros on viihteellinen yhdistelmä Berliinin historiaa sekä maailmankuulujen julkkisten maailmaa. Olemme käyneet parissa Tussaudsissa aiemmin, joten tiedämme jo sadetta sisätiloihin paetessamme mistä on kysymys. Vahakabinetti ei välttämättä ole kovin merkittävä nähtävyys, mutta aika kuluu kyllä mukavasti enemmän tai vähemmän aidolta näyttävien hahmojen seassa. Valikoimaa riittää Marlene Dietrichistä Erich Honeckeriin, Sigmund Freudista Franz Beckenbaueriin ja Marilyn Monroesta Nicole Kidmaniin.
Vierailemme Charlottenburgin linnassa, jonka Preussin kuninkaalliset rakensivat hovinsa huvittelupaikaksi 1700-luvun alun tienoilla. Linna ei vedä vertoja viime vuonna näkemiemme Versaillesin tai Wienin Schönbrunnin mahtipontiselle loistolle, mutta siellä on silti muutamia mieleenpainuvia huoneita. Kävelemme myös laajalla puistoalueella, vaikkei se olekaan talvikaudella parhaimmillaan.
Vakuutuin ennakkotietoja kerätessäni siitä, että Panoramapunkt lienee kaupungin paras näköalapaikka. Keskeisellä Potsdamer Platzilla sijaitsevan pilvenpiirtäjän huipulta on mainiot näkymät lähes joka ilmansuuntaan ja kaupungista saa täältä käsin erinomaisen yleiskäsityksen. Panoramapunktille ei ole käydessämme lainkaan jonoa ja huipullakin on miellyttävän väljää. Jätämme Berliinin tunnetuimmalle näköalapaikalle eli televisiotorniin nousemisen väliin, mutta ehkä senkin vuoro tulee vielä jollakin tulevalla matkalla. Panoramapunktin perhelippu on selvästi edullisempi kuin yhden ihmisen sisäänpääsy ruuhkaiseksi mainittuun tv-torniin.
Berliini jakautuu historiallisesti kahteenkymmeneen kaupunginosaan, jotka on nykyään yhdistelty kahdeksitoista hallinnolliseksi kokonaisuudeksi. Alueiden ilme ja tunnelma vaihtelee paljonkin, mikä saa Berliinin tuntumaan erilaisista osista koostuvalta tilkkutäkiltä. Keskustojakin on oikeastaan useampia. Majoitumme Länsi-Berliinin rauhalliselle ja siistille mutta tylsähkölle Wilmersdorfin alueelle. Metrolla pääsee onneksi nopeasti muualle ja julkinen liikenne johdattaa samalla kaupungin aitoon arkiseen tunnelmaan. Berliinin alue on niin laaja, että vaikka kävelemme pitkiä matkoja, on metroon eli U-Bahniin sekä paikallisjuniin eli S-Bahniin turvautuminen välttämätöntä päivittäin.
Viereinen Charlottenburg edustaa suurimmaksi osaksi Wilmersdorfin hillittyä tyyliä, mutta sieltä löytyy myös Kurfürstendammin ostosalue sekä Charlottenburgin linna puistoineen. Berliinin keskeisimpänä alueena voi pitää Mitteä, johon kuuluu vanha Itä-Berliinin keskusta monine nähtävyyksineen. Kapinallinen Kreuzberg oli aikoinaan lännen viimeinen saareke idän kainalossa. Sekalaista saksalaissakkia sekä maahanmuuttajia houkutellut Kreuzberg on paikoitellen hyvin rosoinen, mutta alueella on myös seesteisemmät puolensa. Berliinin kaupunginosat ovat yleensäkin niin laajoja, ettei niiden parhaita paloja välttämättä löydä ilman tarkempia koordinaatteja.
Friedrichshainista jäävät meille mieleen suuret kerrostalot sekä Itä-Saksan mahtipontinen paraatikatu Karl-Marx-Allee, mutta kaupunginosalla on varmasti eläväisempikin puolensa. Itä-Berliiniin kuulunut taiteellinen Prenzlauer Berg vaikuttaa melko pikaiseksi jääneen tutustumisen perusteella miellyttävältä. Neuköllniin saakka emme ehdi lainkaan, vaikka kaupunginosa onkin päässyt Time Outin kokoamalle maailman kiinnostavimpien kaupunginosien listalle.
Seuraavalla kerralla haluaisin majoittua jollekin suhteellisen keskeiselle alueelle, jossa riittäisi mielenkiintoista nähtävää jo pian ovesta ulos astumisen jälkeen. Mitte olisi tietysti varma valinta, mutta myös Prenzlauer Berg voisi olla houkutteleva vaihtoehto.
Tyydymme katsomaan uudenvuoden ilotulitukset oman ikkunan takaa. Seuraamme samalla Brandenburgin portilla järjestettävää juhlakonserttia televisiosta ja toteamme ikinuoren Scorpionsin kelpaavan edelleen pääesiintyjäksi. Emme näe mitään suurta yksittäistä ilotulitusta, mutta rakettien kokonaismäärä tuntuu valtavalta. Berliinin taivas muuttuu tasaisesti paukkuvaksi valomereksi ja tihein välke jatkuu ainakin puolen tunnin ajan. Kadunvarret ovatkin seuraavana aamuna täynnä jos jonkinlaista roskaa. Berliinissä on tapana hylätä myös käytetyt joulukuuset katujen varsille.
Vuodenvaihde ei ole sään kannalta paras mahdollinen aika tutustua Berliiniin, mutta halusimme käyttää tähän väliin osuneen mahdollisuuden viipyä kaupungissa muutamaa päivää pidempään. Lämpötila on lopulta keskiarvoja korkeampi ja nousee parhaimmillaan jopa hieman yli viidentoista asteen. Enimmäkseen on kuitenkin viileämpää ja tuuli saa ilman tuntumaan mittarilukemia kylmemmältä.
Berliiniin olisi hauska palata lämpimämpään ja ennen kaikkea valoisampaan aikaan. Vaikkei sadetta tullutkaan kuin parina päivänä, oli taivas useimmiten masentavan harmaa. Aurinko painuu tähän aikaan vuodesta mailleen jo neljältä, joten näemme monet paikat vasta pimeän laskeuduttua. Berliinissä ei ole panostettu kirkkaisiin katuvaloihin, vaan kaupunki näyttää iltaisin monin paikoin yllättävänkin hämyisältä. Valopilkkuina loistavat jouluvalot sekä erityisesti kaupungin monet joulumarkkinat.
En ole koskaan aiemmin kokenut keskieurooppalaisia joulumarkkinoita, mutta tämä asia tulee nyt korjattua moneen kertaan. Muutamat Berliinin kymmenistä joulumarkkinoista pysyvät avoinna uudenvuodenpäivään saakka, eikä juhlatunnelman perusteella voisi lainkaan arvata tapaninpäivän menneen jo ohitse. Kojuissa kaupitellaan monenlaisia käsitöitä, ruokakioskien pannut höyryävät kuumina ja glühwein lämmittää meidänkin kurkkuamme.
Käymme neljillä eri markkinoilla, joista mielestäni parhaat löytyvät Bebelplatzilta. Kyseessä ovat oikeastaan Gendarmenmarktin markkinat, jotka on nyt remontin vuoksi siirretty viereiselle aukiolle. Nimellinen euron pääsymaksu ehkä karsii hieman ohikulkijoiden määrää ja nautimme hyvän aterian yhdessä katetuista ravintoloista. Pieniä ostoksiakin tulee tehtyä.
Ostoksemme jäävät koko matkan aikana vähäisiksi, vaikka kiertelemmekin erityisesti lasten toiveesta jonkin verran myös ostosalueilla. Saksan hienoimmaksi kehutun tavaratalon KaDeWen muistan jo aiemmalta Berliinin-matkaltani. Bikini Berlin -ostoskeskus on puolestaan mielenkiintoinen tuttavuus, jonka 1950-luvun arkkitehtuuri ja tilojen avaruus miellyttävät silmää. Kävelemme lopulta Länsi-Berliinin maineikkaan ostoskadun Kurfürstendammin melkein päästä päähän ja ohitamme valtavan määrän merkkiliikkeiden näyteikkunoita.
Oma suosikkikauppani on Berliinin liikennevaloista tutulle sympaattiselle hahmolle omistettu Ampelmann. Alun perin Itä-Berliinin katukuvaa koristanut miekkonen on valloittanut suosionsa ansiosta myös monia entisen Länsi-Berliinin risteyksiä. Liikennevalokaverin teemaan tehtyjä tuotteita myyviä Ampelmann-kauppoja löytyy jo puolisen tusinaa ympäri kaupunkia. Valikoimaa riittää huppareista heijastimiin ja ensi jouluksi meilläkin leivotaan Ampelmannin muotoisia pipareita.
Berliini on monipuolinen ruokakaupunki, jonka ravintolatarjonnasta löytyy makuja eri puolilta maailmaa. Koska perinteinen saksalainen ruokakulttuuri ei herätä valtavaa innostusta, löydämme lautasiltamme esimerkiksi itämaista syötävää. Kahta berliiniläistä klassikkoa ei voi kuitenkaan jättää väliin. Kaupunkiin sankoin joukoin muuttaneet turkkilaiset toivat mukanaan döner kebapin, jota myyviä kioskeja löytyy Berliinistä nykyään tuhatkunta. Pitaleivän sisään kääräisty döner im brot on paikallisruokaa parhaimmillaan ja se maistuu ainakin sattumalta matkamme varrelle osuneessa Wilmadönerissä erinomaiselta. Täyttävä annos maksaa täällä kuusi euroa.
Toinen klassikko on tietenkin currywurst. Berliinissä toisen maailmansodan jälkeen kehitetty annos sisältää maustekastikkeen ja makkaran lisäksi useimmiten ranskalaisia perunoita. The Big Dog ei ole autenttisin paikka tämän herkun syömiseen, mutta perheystävällisessä pikaruokaravintolassa saa istua mukavasti sisätiloissa. Useimmat berliiniläiset hotkaisevat currywurstinsa seisaallaan jossakin kadunkulmassa ja on hauska huomata, että tämä herkku maistuu kaikille iästä, sosiaaliryhmästä tai sukupuolesta riippumatta. Klassikoksi voisi ehkä laskea myös berliininmunkin. Berliner Pfannkuchen ei yllätä, vaan maistuu suurin piirtein samalta kuin Suomessakin.
Berliini on monestakin syystä vetovoimainen matkakohde, enkä ihmettele miksi niin moni palaa sinne kerta toisensa jälkeen. Berliini on useimpiin muihin suurkaupunkeihin verrattuna edullinen matkakohde, joka sijaitsee myös suhteellisen lähellä Suomea. Perillä riittää loputtomasti nähtävää ja julkinen liikenne kuljettaa tehokkaasti ympäri kaupunkia. Matkailija voi mieltymystensä mukaan keskittyä joko rosoisempiin tai kiiltävämpiin kaupunginosiin. Emme liikkuneet öiseen aikaan missään, mutta yleisesti ottaen kaupungista jäi hyvin turvallinen mielikuva.
Olen todella iloinen päästyäni tutustumaan Berliiniin lähes 35 vuoden tauon jälkeen. Reilussa viikossa ehtii saada kaupungista jonkinlaisen käsityksen, mutta päällimmäiseksi jää tunne, että tämä oli vasta pieni pintaraapaisu Berliinin tarjonnasta. Kotimatkan koittaessa ei silti tunnu samanlaista haikeutta kuin esimerkiksi syksyllä Sevillasta lähtiessä. Syynä tähän on tuskin pelkkä tammikuinen tihkusade. Uskon nimittäin löytäneeni kohteen, jonne pääsen vielä monta kertaa uudelleen.
Saksa
Linnojen ja vuorten Hohenschwangau
Saksan Baijerissa sijaitseva Hohenschwangau tunnetaan erityisesti Neuschwansteinin linnasta, mutta alueella riittää muutakin nähtävää. Tutustuimme Hohenschwangaun linnaan, Baijerin kuninkaiden museoon sekä Alpsee-järven vuoristomaisemiin.
Vierailu tarunhohtoisessa Neuschwansteinissa on ollut haaveissamme pitkään, joten haluamme nauttia linnasta ja sen ympäristöstä pitkän kaavan mukaan. Majoitumme Hohenschwangaun kylän sydämessä sijaitsevaan Hotel Alpenstubeniin, jolloin saamme nähdä muuten niin vilkkaan kylän myös illan hiljaisuudessa. Nautin kävelystä iltahämärässä Alpsee-järven rannalla, kun juhlallinen ympäristö on hiljentynyt eikä liikkeellä ole juuri ketään. Matkamme ajoittui heinä-elokuun vaihteeseen, joka on luonnollisesti vilkasta turistisesonkia.
Iltakävely on elämys erityisesti siksi, että hiljaisuuden keskellä voi muistella Baijerin hallitsijoita ja kuvitella, kuinka he ovat kulkeneet näillä samoilla poluilla. Sadekuurot ovat jo hellittäneet, mutta muut Hohenschwangauhun majoittuneet tuntuvat viihtyvän sisätiloissa ravintolapöytien äärellä tai osa on ehkä siirtynyt jo yöpuulle.
Erityisesti hulluksi kuvailtu Baijerin kuningas Ludvig II liikkui täällä mielellään nimenomaan öisin ja nyt yksikseni kulkiessa voin kuvitella itsenikin hallitsijan saappaisiin. Katselen tyyntä järveä, kunnes nousen portaat Hohenschwangaun linnan portille. Portti on tähän aikaan visusti suljettu, mutta mäeltä on mukava katsella uinuvaa kylää.
Hohenschwangau on kylänä varsin omalaatuinen, sillä se koostuu nähtävyyksiensä ohella lähinnä parkkipaikoista sekä kourallisesta majataloja, hotelleja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Paikallisasutusta löytyy vasta parin kilometrin päästä, suuren pellon toisella laidalla sijaitsevasta Schwangausta. Lähin varsinainen kaupunki on Füssen ja Müncheniin kertyy matkaa reilut sata kilometriä.
NEUSCHWANSTEININ LINNA
Kylä alkaa vilkastua jo aamuvarhain, kun linnavierailun ennakkovarausta vailla olevat turistit jonottavat toiveikkaina lippuluukulle ja hevoskärryt saapuvat odottamaan matkustajia. Hohenschwangaun ehdoton päänähtävyys on korkealla kylän yläpuolella kohoava Neuschwansteinin linna. Neuschwanstein tunnetaan Disneyn prinsessalinnojen esikuvana ja sen kauneus on muutenkin maailmankuulu. Keskityin rakennukseen edellisessä kirjoituksessani Satumainen Neuschwansteinin linna. Juttu sisältää käytännön vinkkejä sekä tietoa linnan omalaatuisen rakennuttajan Ludvig II:n elämästä.
LINNAMAISEMA MARIENBRÜCKELTÄ
Hohenschwangaun ympäristössä risteilee erilaisia retkeilyreittejä, joita emme ehdi koluamaan kovin laajasti. Hohenschwangausta ei voi kuitenkaan kirjoittaa mainitsematta Marienbrücke-siltaa, joka löytyy Neuschwansteinin linnan lähistöltä. Kapea ja päivisin kovin ruuhkainen kävelysilta saattaa hirvittää korkeanpaikankammoisia, mutta maisema linnalle päin on sanoinkuvaamattoman upea.
HOHENSCHWANGAUN LINNA
Kylän nimikkolinna Hohenschwangau on Neuschwansteinia pienempi ja vanhempi. Se sijaitsee kylän laidalla kohoavalla mäellä palvelujen läheisyydessä. Paikalla sijaitsi alun perin 1100-luvulla rakennettu ritarilinna, joka ehti vuosisatojen kuluessa raunioitua. Kuningas Maksimilian II ihastui paikkaan vuonna 1832 ja päätti rakennuttaa tuolloin Schwansteinina tunnetun linnan uudelleen. Näin syntyi hallitsijaperheen komea kesäasunto. Maksimilian II ja kuningatar Marie viettivät monia kesiä päälinnassa, kun taas pojat Ludvig ja Otto majailivat sivurakennuksessa. Koko perhe nautti Hohenschwangaun upeista maisemista.
Sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella. Lippuja on saatavilla Neuschwansteinia helpommin, mutta Hohenschwangaunkin pääsyliput kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on opastuksia saksaksi, englanniksi tai audioguidea kuunnellen. Valitsemme jälkimmäisen vaihtoehdon, jolloin opas kulkee huoneesta toiseen ryhmän mukana, mutta selostukset kuunnellaan kädessä kannettavasta laitteesta valitsemallamme englannin kielellä. Kierroksen kesto on nelisenkymmentä minuuttia ja sen aikana kiivetään jonkin verran portaita.
Rakennuksen sisätilat ovat kuuluisampaa Neuschwansteinia mielenkiintoisemmat ja myös selvästi kodikkaammat. Valokuvaus on molemmissa linnoissa kielletty, joten käytän kuvituksena ainoastaan rakennusten ulkopuolella otettuja kuvia.
Merkittävä historiallinen ero Neuschwansteiniin verrattuna on, että Hohenschwangaussa on oikeasti asuttu ja sen kaikki huoneet ovat näin ollen valmistuneet. Sisällä on runsaasti monenlaisia esineitä ja näyttäviä maalauksia, joista saamme kuulla kiinnostavaa tietoa. Ludvig muutti isänsä kuoltua sivurakennuksesta päälinnaan, jossa hänen äitinsä viihtyi edelleen. Äiti ja poika eivät olleet erityisen hyvissä väleissä keskenään, mutta suuressa rakennuksessa riitti varmasti tilaa molemmille.
Hohenschwangaun linnan suihkulähteiden koristama puutarha on pieni mutta viehättävä. Täältä voi ihailla maisemia Neuschwansteinin linnalle, vuorille ja Alpsee-järvelle päin. On helppo kuvitella, kuinka vuorilla vaeltelusta nauttinut Ludvig sai idean rakentaa oma linnansa läheisen vuoren rinteelle.
Sekä Hohenschwangaussa että Neuschwansteinissa toistuu monissa koristeissa näkyvä joutsenteema. Schwan eli joutsen oli Schwangaun ritareiden historiallinen tunnuseläin. Kun Maximilian II rakennutti nykyisen Hohenschwangaun linnan, hän koki itsensä alueen muinaisten ritarien seuraajaksi ja otti joutsentunnuksen käyttöönsä. Esimerkiksi linnan katolla komeilee suurikokoinen joutsen. Ludvig kiintyi jo lapsena isänsä linnan juhlasalin maalaukseen, joka esittää Lohengrin-saagan joutsenritaria. Ludvig alkoi kuvitella itsensä joutsenritariksi, ihastui Richard Wagnerin Lohengrin-oopperaan ja koristeli rakennuttamansa Neuschwansteinin joutsenia kuvaavilla yksityiskohdilla.
CHRISTKÖNIGSKAPELLE
Hohenschwangaun linnan vieressä on samalla keltaisella värillä maalattu rakennus, joka toimii nykyään kappelina. Christkönigskapelle avattiin nykyiseen käyttöönsä vasta parikymmentä vuotta sitten, jolloin vanha talvipuutarha restauroitiin uskonnolliseen käyttöön. Rakennuksessa järjestetään jumalanpalveluksia, mutta ovi on ohi kulkiessamme visusti lukossa. Ikkunan takana näkyy talon perinteitä kunnioittaen jonkinlainen palmukasvi.
BAIJERIN KUNINKAIDEN MUSEO
Alpsee-järven rannalla toimiva Baijerin kuninkaiden museo on erinomainen paikka tutustua alueen historiaan ja syventää vierailukokemusta Hohenschwangaussa. Tyylikkäässä museossa on tarjolla tietoa erityisesti luettavaksi ja kuunneltavaksi, joten onnistunut museovierailu vaatii aidon kiinnostuksen aiheeseen sekä saksan- tai englannin kielen taitoa. Esillä on toki myös monenlaisia arvoesineitä ja muotokuvia. Vietän vaimon kanssa museossa kaksi tuntia sillä aikaa, kun muu seurue lähtee ostoksille Schwangaun keskustaan. Valokuvaaminen on museon sisällä kielletty. Museon pääsylippuja ei tarvitse varata etukäteen, joten ne voi ostaa sisään mennessä.
Museossa käydään läpi Wittelsbachin mahtisuvun pitkää historiaa halki vuosisatojen, mutta keskitytään erityisesti muutamaan tärkeimpään hahmoon. Museon itseoikeutettu tähti on Ludvig II, jonka lisäksi tutustutaan muihinkin Baijerin kuningaskunnan keskeisimpiin henkilöihin, kuten Ludvigin isään Maximilian II:een.
Baijerin kuningaskunta sai alkunsa Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan hajotessa vuonna 1806. Ensimmäiset kuninkaat olivat Maksimilian I ja Ludvig I, jonka jälkeen tuli Maksimilian II:n vuoro astua valtaan. Maksimilian II oli edeltäjäänsä suositumpi hallitsija, jolle Baijerin perinteet olivat tärkeitä. Mieleeni jää esimerkiksi tieto siitä, kuinka Berliinissä myytiin tuohon aikaan Baijerin perinneasuja, jotta lomalaiset saattoivat saapua kohteeseensa paikallisesti pukeutuneina. Myös taiteella ja kulttuurilla oli Baijerin kuningaskunnassa tärkeä asema. Maksimilian II:n vaimo Marie piti luonnossa liikkumisesta ja museossa on esillä esimerkiksi hänen käyttämänsä kävelysauva. Alpsee-järvi kimmeltää heti Baijerin kuninkaiden museon edustalla.
Maksimilian II:n ja kuningatar Marien poika Ludvig II nousi valtaistuimelle vain 18-vuotiaana, kun hänen isänsä oli yllättäen menehtynyt. Ludvig ei ollut juurikaan valmistautunut tulevaan tehtäväänsä ja hän on jäänyt historiaan erikoisena hahmona, joka todettiin lopulta mielisairaaksi. Hän menehtyi pian diagnoosin jälkeen 40-vuotiaana ikuiseksi mysteeriksi jääneissä olosuhteissa. Ludvig tunnetaan erityisesti Neuschwansteinin sekä muutamien muidenkin mahtipontisten ja mielikuvituksellisten linnojen rakennuttajana, joka eli omassa fantasiamaailmassaan.
Museossa pyörii kiinnostava animaatio, jossa esitellään havainnekuvia Ludvigin suunnittelun asteelle jääneistä linnoista. Ajatuksissa on ollut kiinalainen palatsi Planseen rannalle nykyisen Itävallan puolelle sekä bysanttilainen linna Baijeriin. Molemmat näyttävät havainnekuvissa niin hienoilta, että on harmi ettei kumpikaan toteutunut. Onneksi saamme ihailla Neuschwansteinia.
Ludvigin kuoltua kuninkaan virka olisi siirtynyt hänen pikkuveljelleen Otolle, mutta koska Otto oli todettu jo aiemmin mielisairaaksi, toimi poikien setä Luitpold sijaishallitsijana. Luitpold pysyi vallassa neljännesvuosisadan ja oli kansan keskuudessa suosittu hahmo. Luitpoldin kuoltua hänen poikansa Ludvig III hallitsi vielä viitisen vuotta, kunnes Baijerin kuningaskunta ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa lakkautettiin.
LUONTORETKI ALPSEE-JÄRVEN YMPÄRI
Hohenschwangaun viehätys perustuu linnojen ja kiehtovan historian lisäksi luontoon. Kylä sijaitsee ihastuttavissa vuoristomaisemissa pienen Alpsee-järven rannalla. Teemme mukavan kävelyretken järven ympäri kiertävää polkua pitkin. Kierrokselle tulee mittaa hieman yli viisi kilometriä.
Lähdemme matkaan järven eteläistä rantaa pitkin. Tasainen polku kulkee aivan rannan vieressä ja on hyvin helppokulkuinen, sillä korkeuseroja ei juuri ole ja alusta soveltuisi vaikka lastenrattaille.
Ohitamme reilun kilometrin päässä kylästä sijaitsevan uimapaikan, jonne on pieni pääsymaksu. Reitti muuttuu pian tämän jälkeen kapeammaksi poluksi, joka ei kaikkine kivineen ja juurakkoineen ole enää esteetön.
Järven länsipäästä avautuu mainio maisema vastarannalla näkyvälle kylälle päin. Keltainen Hohenschwangaun linna näkyy vasemmalla, valkeana hohtava Baijerin kuninkaiden museo keskellä ja majesteettinen Neuschwanstein oikealla kaiken muun yläpuolella.
Saavumme pienelle niemelle, joka oli Ludvig II:n äidin Marien lempipaikka Alpseella. Suuressa kivessä on kuningattaren muistolaatta ja on helppo ymmärtää, että tämän maiseman äärellä oli mukava käydä levähtämässä. Linnat jäävät täältä katsottuna piiloon, joten tänne on ollut hyvä paeta hovielämää.
Polku laskeutuu vielä kerran aivan veden äärelle ja maisemat tuntuvat vain paranevan, kun aurinko paistaa kirkastuneelta taivaalta.
Metsäpolku nousee vähitellen korkealle järven yläpuolelle, jolloin saamme katsella Alpseetä vielä yhdestä uudesta kulmasta. Reitti johtaa vähitellen kohti päällystettyä tietä, jota pitkin pääsisi Hohenschwangaun linnaan.
Jos Hohenschwangauhun tulee vain muutamaksi tunniksi, kannattaa miettiä etukäteen kuinka aikansa käyttää. Neuschwanstein on itseoikeutettu päänähtävyys, ja itsestäni tuntuisi vaikealta jättää sisätiloissa vierailu väliin. Jos kuitenkin haluaa kokea ainoastaan Hohenschwangaun parhaat palat, suosittelen Neuschwansteinin ihailemista vain ulkopuolelta ja erityisesti Marienbrücke-sillalta.
Hohenschwangaun linnan sisätilat ovat jopa Neuschwansteinia kiinnostavampia ja kävelykierros Alpsee-järven rannoilla jää mieleen yhtenä matkan parhaista elämyksistä. Ajan salliessa kannattaa toki käydä myös Neuschwansteinissa sisällä. Baijerin kuninkaiden museo on toteutettu hienosti, muttei ole mitenkään pakollinen nähtävyys, ellei aihe tunnu erityisen kiinnostavalta. Itse kyllä innostuin hallitsijasuvun ja Baijerin historian vaiheista aika lailla.
LUDVIG II:N MUISTORISTI STARNBERG-JÄRVELLÄ
Jätämme Hohenschwangaun taaksemme ja suuntaamme auton nokan kohti Münchenin lentokenttää. Matkan varrella on onneksi aikaa yhdelle nähtävyydelle. Ajamme Starnberg-järvelle, jossa Ludvig II kohtasi mystisen loppunsa. Matkaa kertyy Hohenschwangausta käsin vajaat sata kilometriä. Navigaattori ohjaa meidät hiekkaiselle parkkipaikalle, jossa odottelemme hetken sadekuuron hellittämistä. Ympäristö on kovin arkipäiväinen, mutta sinivalkoiset Baijerin liput ja niiden alle pystytetty persoonallinen patsas viittaavat siihen, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan. Kuninkaan rintakuvan alla lukee ”haluan olla ikuinen mysteeri itselleni ja kaikille muille”.
Parkkipaikalta on noin kilometrin kävelymatka Ludvigin muistokirkolle. Suurin osa taipaleesta taittuu metsässä siistiä ulkoilureittiä pitkin. Ympäristö on kovin hiljainen, sillä vastaan tulee vain yksi ihminen koiransa kanssa. Järven rannalle rakennettu kirkko näyttää mahtipontiselta, mikä sopiikin hyvin Ludvigin tyyliin. Kirkko on suljettu, mutta kaiken sisällä olevan näkee ovelta metalliristikon lävitse.
Ludvig tuotiin hulluksi toteamisen jälkeen Bergin linnaan tänne Starnberg-järven rannalle. Hän lähti saapumista seuraavana iltana kävelylle hovilääkärinsä, psykiatri Bernhard von Guddenin kanssa. Kaksikko ei palannut koskaan takaisin. Linnan väki suoritti etsintöjä rajuilman keskellä, kunnes molemmat miehet löydettiin matalasta rantavedestä hukkuneina. Tapahtumien kulkua ei ole saatu koskaan selville ja asiasta on esitetty runsaasti erilaisia teorioita. Hukkumispaikalla kohoaa nykyään jykevä Ludvigin muistoksi pystytetty risti.
Sää on ankean harmaa, mutta jäämme hetkeksi katselemaan muistoristiä ja surumielistä järveä. Silloin paikalle ui kaksi joutsenta. Nuo Ludvigille niin rakkaat valkeat linnut ohittavat ristin kuin kohtalon ohjaamina, katsovat meitä hetken ja katoavat sitten kaislikon kätköihin. Mystisiä lintuja nuo joutsenet.
Saksa
Satumainen Neuschwansteinin linna
Baijerin hullun kuninkaan Ludvig II:n suunnittelema Neuschwanstein on yksi maailman tunnetuimmista ja näyttävimmistä linnoista. Kävimme tutustumassa tähän Disneyn prinsessalinnojen esikuvaan heinäkuun lopulla 2023.
Neuschwansteinissa käyminen on kuulunut haaveisiimme jo kauan, mutta matka on jäänyt vuodesta toiseen muiden suunnitelmien jalkoihin. Kun lopulta näemme vuoren rinteellä kohoavan rakennuksen, tuntuu kokemus kaiken odottamisen arvoiselta. Vaikutun sekä linnan komeudesta että ympäröivästä luonnosta. Neuschwanstein sijaitsee Hohenschwangaun kylän tuntumassa Etelä-Saksassa lähellä Itävallan rajaa. Lähimpään suurkaupunkiin Müncheniin kertyy matkaa reilut sata kilometriä. Liikumme itse autolla, mutta Hohenschwangauhun pääsisi myös bussilla naapurikaupunki Füssenistä.
Neuschwanstein on poikkeuksellisen näyttävä rakennus, jonka ilme on eri suunnista katsottuna hieman erilainen. Ei ole mikään ihme, että Walt Disney ihastui linnaan 1950-luvulla lomaillessaan vaimonsa kanssa Baijerissa. Prinsessa Ruususen ja Tuhkimon linnat onkin luotu Neuschwansteinia jäljitellen. Neuschwansteinin viehätys perustuu rakennuksen näyttävän ulkonäön ja hurmaavien maisemien lisäksi kiehtoviin tarinoihin. Linna henkilöityy Baijerin kuninkaaseen Ludvig II:een, jonka elämäntarina kietoutuu yhteen Neuschwansteinin rakentamisen kanssa.
Ludvig eli yksinäistä ja onnetonta lapsuutta ankaran kotiopettajan armoilla. Kesät hän vietti perheensä kanssa Hohenschwangaun linnassa, kävelymatkan päässä paikasta, jonne rakennutti myöhemmin Neuschwansteinin. Nuori Ludvig haki itselleen lohtua vaeltelemalla vuorilla ja uppoutumalla omaan mielikuvitusmaailmaansa. Isä Maximilian II kuoli yllättäen Ludvigin ollessa 18-vuotias, jolloin tehtävään valmistautumattomasta pojasta tuli uusi kuningas. Politiikka osoittautui Ludvigille haastavaksi. Baijeri menetti Itävallan ja Preussin välisen sodan jälkeen itsenäisyytensä joutuen liittymään Saksan keisarikuntaan. Nimellinen monarkia säilyi kaikesta huolimatta, mutta vallan hupeneminen oli Ludvigille kova paikka.
Ludvig ajautui entistä enemmän omiin maailmoihinsa, joissa hän oli jumaloimansa kaiman, Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n kaltainen ehdoton yksinvaltias. Ludvigin kerrotaan keskustelleen Aurinkokuninkaan patsaan kanssa ja vaatineen palveluskuntansa pukeutumaan 1600-luvun ranskalaiseen hovityyliin. Toinen ihailun kohde oli säveltäjä Richard Wagner. Ludvig maksoi avokätisesti Wagnerin velat ja kutsui säveltäjän usein vieraakseen. Kuningas piti erityisesti Wagnerin mahtipontisesta Lohengrin-oopperasta, jonka joutsenritarin osaan hän saattoi kuvitella itsensä. Neuschwanstein tarkoittaa suomeksi uutta joutsenkiveä. Joutsen oli Ludvigin suosikkieläin, joka esiintyy toistuvasti linnan monissa yksityiskohdissa.
Ludvig ryhtyi rakennuttamaan Neuschwansteinia muutama vuosi valtaannousunsa jälkeen. Samalla paikalla sijainneen vanhan linnan rauniot purettiin 1868 ja Neuschwansteinin peruskivi muurattiin seuraavana vuonna. Ludvig halusi luoda vanhaa saksalaista ritarilinnaa jäljittelevän mahtipontisen rakennuksen, jonka esikuvaksi valittiin keskiaikainen Wartburgin linna. Rakentaminen jatkui koko Ludvigin loppuiän ajan, eikä linna silti tullut koskaan valmiiksi. Ludvig ehti asua keskeneräisessä Neuschwansteinissa vain muutaman kuukauden ennen kuolemaansa, joten valmistuneet sisätilat näyttävät lähes koskemattomilta.
Ludvigin rakennuttamia linnoja on Neuschwansteinin lisäksi muitakin. Rakennusprojektit olivat mahtipontisuutensa vuoksi vaativia, minkä lisäksi kuninkaan mieleen juolahtaneet muutokset hidastivat työtä entisestään. Projektit vaativat suunnattomasti rahaa, mitä Baijerilla ei liiemmälti ollut. Niinpä esimerkiksi Neuschwanstein ei sisätilojensa osalta valmistunut täysin koskaan. Baijerissa pääsee Neuschwansteinin lisäksi tutustumaan kahteen muuhun suuruudenhullun kuninkaan mielikuvituksen tuotteeseen. Sekä Linderhof että Herrenchiemsee ovat upeita palatseja, jotka jäljittelevät Ranskan Aurinkokuninkaan Versaillesia.
Ludvig eli jatkuvasti yhä omituisemmaksi muuttuvaa elämää. Hän ei halunnut tavata juuri ketään, nukkui mielellään päivisin ja ajeli hevoskärryillään yöaikaan ympäri tiluksiaan. Baijerin ministerit saivat lopulta Ludvigin päähänpistoista tarpeekseen, ennen kaikkea siksi että suuruudenhullut rakennusprojektit olivat vieneet valtion konkurssin partaalle. 40-vuotias kuningas syöstiin vallasta julistamalla hänet hulluksi, vaikkei mitään virallisia tutkimuksia koskaan tehtykään. Ludvig kuoli muutamaa päivää myöhemmin epäselvissä olosuhteissa Starnberg-järvellä.
Neuschwanstein avattiin pian Ludvigin kuoltua matkailunähtävyytenä, jotta valtion velkoja saataisiin maksetuksi. Linnasta tulikin varsinainen turistimagneetti, jossa vierailee nykyään lähes puolitoista miljoonaa ihmistä vuosittain. Niinpä pääsyliput kannattaakin hankkia mahdollisimman hyvissä ajoin virallisesta nettikaupasta. Paikan päältä lippuja voi ostaa Hohenschwangaun kylässä sijaitsevasta myyntipisteestä, mutta saman päivän tikettejä ei ole välttämättä saatavilla. Ilman lippuja jääneitä voi lohduttaa toteamalla, että Neuschwanstein sykähdyttää eniten ulkoa päin nähtynä ja esimerkiksi naapurilinna Hohenschwangau on sisätilojensa osalta jopa mielenkiintoisempi.
Neuschwansteinin linna sijaitsee korkealla Hohenschwangaun kylän yläpuolella. Perille pääsee metsässä kulkevaa päällystettyä tietä pitkin, joskin alkumatkasta voi oikaista myös pienemmälle polulle. Ylös kävelee noin puolessa tunnissa, eikä matka ole jyrkähköstä mäestä huolimatta mitenkään mahdoton urheilusuoritus. Aikaa kannattaa silti varata riittävästi, jotta voi hengähtää katselemaan puiden välistä avautuvia laaksomaisemia. Jos ei halua kävellä, voi hypätä muutaman euron maksavaan bussikyytiin. Tietä pitkin kulkee myös hevoskärryjä, mutta jään miettimään saavatko pollet raskaassa työssään asianmukaista kohtelua.
Linnan sisälle pääsee lippuun merkittynä ajankohtana sähköisten porttien kautta, joten paikalla täytyy olla ehdottomasti ajoissa. Järjestely on sikäli sujuva, että oikeaa kellonlyömää voi odotella linnan sisäpihalla vapaasti kierrellen. Kokemus on muutenkin miellyttävä, sillä emme joudu jonottamaan missään vaiheessa eikä suuri vierailijamäärä pääse ainakaan itse linnan alueella mitenkään häiritsemään.
Sisätiloja kierretään ryhmässä oppaan johdolla, eikä valokuvaaminen ole sallittua. Minusta valokuvauskielto on ihan paikallaan, koska näin kierros tuntuu sujuvammalta ja samalla voi keskittyä paremmin opastukseen. Kierroksia on tarjolla saksaksi ja englanniksi, tai sitten voi valita audioguiden avulla toteutettavan opastuksen. Laitteessa on parikymmentä kielivaihtoehtoa, muttei kuitenkaan suomea.
Linnan sisätilat valmistuivat vain osittain, joten rakennuksessa on kokoonsa nähden rajallisesti nähtävää. Kierros etenee kahdessa kerroksessa, joista alemmassa on tummasävyisiä huoneita, kuten kuninkaan makuuhuone. Erikoisinta on pieni keinotekoinen tippukiviluola, jonka vieressä on houkuttelevalta näyttävä maisemaikkunoilla varustettu parvekemainen tila. Huoneiden näyttävät seinämaalaukset ja muut taideteokset kuvaavat saksalaisia legendoja, joista myös Richard Wagner ammensi aiheita oopperoihinsa.
Sisätiloista jää parhaiten mieleen hengästyttävän upea valtaistuinsali, joka muistuttaa kaikkine kultauksineen ortodoksista kirkkoa. Vain itse valtaistuin puuttuu, sillä sitä ei ehditty saada paikoilleen ennen kuninkaan kuolemaa. Näyttävän salin uskonnollisen teeman tulkitaan viittaavan siihen, että Ludvig kuvitteli itsensä jonkinlaiseksi välittäjäksi Jumalan ja ihmisten välille. Toinen suuri ja komea tila on Laulajien sali, jonka Ludvig rakennutti keskiaikaisten legendojen ja ritarien kunniaksi.
Opastuksen päätyttyä siirrytään totta kai matkamuistomyymälään, minkä lisäksi voi vierailla kahvilassa ja näköalaparvekkeella sekä tutustua linnan keittiötiloihin. Kierroksen kesto on vain puolisen tuntia, mutta varsinkin pari näyttävintä huonetta ovat näkemisen arvoisia.
MARIENBRÜCKE
Kierros linnan sisätiloissa on mielenkiintoinen kokemus, mutta Neuschwanstein pääsee parhaiten oikeuksiinsa ulkoa katseltuna. Kävelemme muiden matkailijoiden tapaan linnalta hieman ylämäkeen Marienbrücke-sillalle, josta aukeaa täydellinen postikorttimaisema linnalle päin. Ludvigin erikoinen luonne koitui hänen omaksi kohtalokseen, mutta maailmasta jäisi puuttumaan paljon kauneutta ilman sopivaa annosta hulluutta.
Ludvig II:n äidin kunniaksi nimetty Marienbrücke on kapea kävelysilta, joka roikkuu huimaavan korkean rotkon yläpuolella. Paikka ei siis oikein sovellu korkeanpaikankammosta kärsiville, mutta maisema on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Siltaa on remontoitu viimeksi vuonna 2022, joten uskomme sen kestävän kaikki valokuvia kärkkyvät turistit.
Sillan pielessä on laskuri, josta näkyy ettei Marienbrückella ole turvarajan ylittävää määrää ihmisiä. Paikka on mielestämme ruuhkainen, mutta ymmärrän myöhemmin että näin iltapäivällä viiden jälkeen on paljon normaalia väljempää. Emme joudu edes jonottamaan, vaan voimme kävellä suoraan sillan päälle. Maisema on kesäasussaan upea, mutta niin se on varmasti myös ruskan väreissä tai lumisena talvipäivänä. Silta saatetaan tosin turvallisuussyistä sulkea, jos se jää lumen tai jään peittoon.
Sillan ja linnan väliseltä kävelytieltä voi ihailla upeita laaksomaisemia. Hohenschwangaussa on Neuschwansteinin lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää. Seuraavassa blogijulkaisussa tutustutaan Ludvig II:n lapsuudenkotiin, kuvassa keltaisena erottuvaan Hohenschwangaun linnaan. Kävelemme myös upean Alpsee-järven ympäri, vierailemme Baijerin kuninkaiden museossa ja matkustamme matkan lopuksi vajaan sadan kilometrin päähän Starnberg-järven rannalle, jonne hullun kuninkaan maallinen vaellus päättyi.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Huvipuistot1 vuosi sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Italia10 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia10 kuukautta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Espanja1 vuosi sitten
Kaksien kasvojen Torrox
Eila / Metkaamatkustelua
12.1.2023 at 19:39
Olipa monipuolinen juttu monipuolisesta kaupungista, jossa minäkin olen käynyt vain -80- ja 90-luvuilla edellisellä vuosisadalla. Kaupunki ansaitsisi käynnin myös 2020-luvulla.
Mika / Lähtöportti
14.1.2023 at 11:30
Kyllä varmasti ansaitsisi! Ainutlaatuinen ja kiehtova kaupunki, joka muuttuu edelleen koko ajan.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
13.1.2023 at 0:10
Olikin hauska lukea Berliinistä. Itse en ole siellä (vielä) käynyt. Kaupunki kiinnostaa kyllä, ja oli yksi vaihtoehto, kun nyt viikonloppumatkaa varattiin. Päädyttiin kuitenkin Krakovaan. Berliini kuulostaa tosiaan monipuoliselta kaupungilta. Mielenkiintoinen fakta muuten, että Berliini on Unionin suurin kaupunki. Olisin ajatellut sekä Pariisin että Rooman olevan suurempia. Olisi hauskaa päästä viettämään uutta vuotta jossain Keski- tai Etelä-Euroopan kaupungissa ja toki näiden kaupunkin joulumarkkinoihinkin olisi mukavaa tutustua.
Mika / Lähtöportti
14.1.2023 at 11:59
Krakovakin on hyvä matkakohde ja tosi mielenkiintoinen kaupunki, Berliiniin ehkä sitten seuraavalla kaupunkilomalla? Berliinistä tuli tosiaan brexitin myötä EU:n suurin kaupunki. Itsellenikin oli pieni yllätys, että 3,6 miljoonan asukkaan Berliini on aika selvästikin suurempi kuin Pariisi tai Rooma ja myös Madrid kiilaa noiden kahden edelle. Joulumarkkinat olivat mukava kokemus, en ole sellaisista oikein etukäteen innostunut, mutta Berliinin markkinoilla viihdyin kyllä oikein mainiosti.
Aila ja Juha
13.1.2023 at 21:51
Berliini on tosiaan monipuolinen kaupunki. Olet kyllä nähnyt viikossa todella paljon ja olennaisia asioita. Me olemme juuri niitä, jotka palaavat Berliiniin kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisen kerran kävimme silloin, kun Berliinin muuri oli juuri murtunut ja Itä- ja Länsi-Berliini olivat vielä aikalailla erilaiset, vaikka niiden välillä pääsi kyllä kulkemaan. Melkeinpä paras käyntimme oli lähes kolmen viikon kodinvaihtoloma, jolloin kumppaniemme polkupyörilläkin kuljimme paljon puistoissa ja Spreejoen varsia klassisempien nähtävyyksien lisäksi. Asuimme Charlottenburgin linnan lähellä, joten sekin tuli tutuksi. Silloin ehdimme kyllä tehdä sieltä retkiäkin, joista parhaat Potsdamiin, Spreewaldiin ja Oranienburgiin. Museoista nuo sodanaikaset olivat kiinnostavia, mutta aivan erityisesti tykkäsimme DDR-museosta ja Jüdisches Museumista, joka kuvasi juutalaisten historiaa paljon laajemmin kuin holokaustin ajalta. Oli tosi antoisa. Ja tuo Panoramapunkt on todellakin hyvä näköalapaikka. Parempi kuin se TV-torni. Kolme kertaa olemme käyneet Berliinissä myös valofestivaaliviikolla, viimeksi viime syksynä. Siellä on todella paljon aivan fantastisen loistavaa nähtävää (käy lukemassa blogistani, jos kiinnostaa). Eli seuraavaa kertaa odotellaan, niin kuin sinäkin.
Mika / Lähtöportti
14.1.2023 at 12:08
Berliinistä löytyy varmasti jokaiselle jotakin. On ollut varmasti mielenkiintoista seurata kaupungin muutoksia, kun olette käyneet siellä monta kertaa viime vuosikymmenien aikana. Kuulostaa myös hyvältä, että teillä on ollut aikaa tutustua kaupunkiin tavallisia turistireittejä laajemmin. Retkikohteista ainakin Potsdamissa haluaisin itsekin päästä käymään. Juutalainen museo kuulostaa erityisen hyvältä vinkiltä, sillä haluaisin ymmärtää paremmin mistä kaikesta juutalaisuudessa on kysymys. Täytyypä käydä lukemassa juttusi valofestivaaleista, kunhan rauhassa ehdin.
Aila ja Juha
13.1.2023 at 22:17
Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Kuten Aila tuossa kertoi, olemme monesti Berliinissä käyneet. Se on yksi meidän mielikaupungeistamme Euroopassa. Valofestivaalit ovat olleet upeita, mutta erityisesti mieleeni ovat jääneet sujuvat joukkoliikenneyhteydet, niin bussit kuin metrokin. Vaikka liikumme matkoillamme omalla autolla, monissa suurkaupungeissa on helpompi liikkua julkisilla.
Juha
Mika / Lähtöportti
14.1.2023 at 12:18
Kiitos palautteesta! Ymmärrän hyvin, miksi te ja monet muut palaatte Berliiniin aina uudelleen. Myös joukkoliikenneyhteydet ovat tosiaan erinomaiset ja helpottavat kovasti laajaan kaupunkiin tutustumista. Metroissa, busseissa ja paikallisjunissa kulkeminen on minusta mukavaa myös siksi, että nekin tutustuttavat omalla tavallaan kaupungin tunnelmaan ja jokapäiväiseen elämään.
Jenni | Boardingtime
18.1.2023 at 19:43
Oi Berliini! Ikuinen lämpö rinnassa tätä kaupunkia kohtaan, asuin tuolla päälle parikymppisenä puolitoista vuotta, ja se oli hienoa aikaa se. Mitte ja Itä-Berliini, missä asuimme Brünnenstrassella vanhan jugentalon sisäpihalla, oli vielä ihanan villiä ja vapaata ja boheemia aluetta, eri tavalla kuin nykyään. Aina jossakin tapahtui jotakin, ja kaikki oli jotenkin tosi ”boho chic”. 😁
Olen palannut tuon jälkeen Betliiniin muutaman kerran, mutta tarkoituksella juurikin keväällä ja kesällä. Silloin kaupunki todella herää eloon, kuten sanoit talvella Betliini saattaa näyttäytyä harmaana ja kylmänä suurkaupunkia, mitä se ei kyllä oikeasti ole.
Mika / Lähtöportti
20.1.2023 at 17:44
Ai sä olet asunut Berliinissäkin! Voin kuvitella että tunnelma varsinkin tuolla puolella kaupunkia on ollut siihen aikaan tosi kiva. Nautin kyllä harmaastakin Berliinistä, mutta ehdottomasti haluan kokea tämän kaupungin myös lämpimämpään ja valoisampaan vuodenaikaan 🙂