Espanja
Getaria – Baskimaan täydellinen kyläidylli
Tätä blogia lukeneille ei liene yllätys, että pidän idyllisistä eteläeurooppalaisista pikkukylistä. Monta sellaista olen nähnyt pikaisesti, mutta touko-kesäkuun vaihteessa minulla oli onni majailla pari viikkoa Getariassa Espanjan Baskimaan rannikolla. Ja siinä vasta mieluisa kylä olikin.
Päädymme Getariaan oikeastaan sattumalta. Etsimme lomataloa jostain, mistä olisi suhteellisen sujuvat liikenneyhteydet ainakin San Sebastiániin tai Bilbaoon. Getaria sijaitsee sopivasti näiden Baskimaan tunnetuimpien kaupunkien välissä. Paikanpäällä selviää, että se on omaan makuuni täydellinen kotikylä. Pienessä keskustassa on muutama kuja, ravintoloita ja pintxo-baareja, hiekkaranta, kalastussatama sekä pelotakenttä. Lähistölle on rakennettu myös uudenaikaisia rakennuksia, jotka nostavat Getarian asukasluvun lähes kolmeentuhanteen.

Pittoreski Getaria sijaitsee Biskajanlahden rannalla. Totumme seuraamaan kalastajakylän alusten jokapäiväistä matkantekoa ulapalle ja takaisin. Satamassa saalis nostetaan uteliaiden lokkien nokkien edestä talteen. Lähiravintoloiden meren antimet ovat taatusti tuoreita ja kalaa riittää kuljetettavaksi muuallekin.

Ympäristön kumpuilevat rinteet on valjastettu txakoli-viinin tuotantoon. Getariaa voi pitää tämän Baskimaan hapokkaan valkoviinin sydänalueena. Lähes kolmekymmentä paikallista viinitilaa on saanut Getariako Txakolina -luokituksen. Kävimme tutustumassa pitkät perinteet omaavaan Txomin Etxanizin tilaan, josta olen kirjoittanut postauksen jo aiemmin.

Kylän vilkkain päivä on sunnuntai, jolloin Getarian kujat ja terassit täyttyvät niin baskeista kuin turisteistakin. Erityisesti Nagusia Kalean varrella sijaitsevat pintxo-baarit ovat tupaten täynnä ja hilpeän äänekkäät ihmiset ovat levittäytyneet viinilaseineen ovien ulkopuolelle.

Nälkä yltyy, kun katselemme kalojen kypsymistä ravintoloiden avoimissa grilleissä kujien varsilla.

Ohikulkutien varressa sijaitsevalla aukiolla pelataan sunnuntaisin pelotaa, baskien ikivanhaa kansallispeliä, jolla on merkittävä asema seudun kulttuurissa. Seuraamme muun kansan mukana, kuinka valkoisiin asuihin pukeutuneet pojat lyövät pientä palloa korkeaan kiviseinään paljain käsin. Squashia muistuttavasta lajista on muutamia eri versioita, joista joissakin käytetään myös mailoja.

Kylän laadukkaimpana ravintolana pidetään Michelin-tähden saavuttanutta Elkanoa. Ravintola kantaa historiaan jääneen tutkimusmatkailijan nimeä. Getariassa vuonna 1476 syntynyt Juan Sebastián Elkano kipparoi ensimmäisenä ihmisenä purjealuksen maailman ympäri seikkailussa, jonka alkuperäinen johtaja Ferdinand Magellan ei selvinnyt perille hengissä. Getariasta on ponnistanut maailmanmaineeseen myös muotisuunnittelija Cristóbal Balenciaga, jonka museo sijaitsee kivenheiton päässä Elkanon ravintolasta.

Ehdimme testaamaan pari paikallista ravintolaa, vaikka syömmekin useimmiten joko retkillä tai talollamme. Sataman lähistöllä sijaitseva Txoko on laadukas ravintola, josta saa taatusti tuoreita meren antimia. Hintataso on kuitenkin melko korkea ja annoskoot pieniä. Kyseessä on yksi kylän parhaista ravintoloista, jonne suosittelen varaamaan kunnolla aikaa ja panostamaan monen ruokalajin illalliseen.

Kokeilemme myös arvostelujen toisessa ääripäässä olevaa Itxas Etxeä, joka ei ole saanut kovin mairittelevia kehuja. Sataman laidan ravintola yllättää kuitenkin positiivisesti ja ajaa asiansa lapsiperheen lounaspaikkana. Englanninkielistä palvelua tai turhaa hienostelua on turha odottaa, mutta kolmen ruokalajin ateriaan kuuluvat annokset ovat reilun kokoisia ja hinta-laatusuhde varsin hyvin kohdallaan.

Loma Getariassa ei olisi täydellinen ilman iltaa pintxojen parissa. Muun Espanjan tapaksia muistuttavat pintxot ovat useimmiten pieniä leipäpaloja, joiden päältä löytyy puutikulla kiinnitettyjä täytteitä, kuten vaikka kinkkua, juustoa tai mereneläviä. Jätämme lapset isovanhempien hoitoon ja kävelemme kylälle vaimon sekä hänen sisarustensa kanssa. Aurinko valaisee vielä viiniviljelmiä. Ohitamme hautausmaan ja tunnemme mereltä puhaltavan kevyen tuulen.

Ehdimme kylän keskustaan puolessa tunnissa. Aloitamme kierroksen herkkukauppa Amona Mariasta, josta saa pientä purtavaa myös paikan päällä syötäväksi. Jopa sardiinit maistuvat hämmentävän hyviltä txakoli-lasillisen kera. Siirrymme varsinaisten pintxojen äärelle Itxaspe-nimisessä baarissa, jossa on aitoa paikallistunnelmaa. Keräämme tarjoilijan antamille lautasille houkuttelevimmat esille asetellut pintxot. Kylän ukot kerääntyvät väittelemään baaritiskille ja meteli nousee viinilasien tyhjentyessä koko ajan korkeammalle tasolle.

Jatkamme loppuillaksi kujan vastakkaisella puolella sijaitsevaan Politenaan, jota uskallan väittää Getarian viihtyisimmäksi pintxopaikaksi. Taso ei ehkä ihan yllä San Sebastiánin menestyneimpien ravintoloiden tasolle, mutta valikoima on runsas ja punaviini edullista. Arki-ilta on melko hiljainen, joten mahdumme kujan varrelle nostetun pöydän ääreen ulkoilmaan. Ihmettelemme ääneen, miksei tällaista ruoka- ja juomakulttuuria saada juurrutettua Suomeenkin. Baarimikko laskee lopuksi ruokailumme hinnan pintxoista jääneiden tikkujen perusteella.

Sataman aallonmurtajien vieressä sijaitsee mukavankokoinen uimaranta. Matkan viileinä alkupäivinä on hiljaista, joten saamme heitellä lankomiehen kanssa frisbeetä kaikessa rauhassa. Sää lämpenee muutamassa päivässä hellelukemiin, jolloin hiekalla alkaa olla jo tungosta. Merivesi on kylmää, mutta se ei haittaa lapsia, jotka jaksaisivat pulikoida matalassa rantavedessä vaikka koko päivän.

Tytöt saa viimein pois vedestä jäätelöstä puhumalla. Kiipeämme helteiseltä rannalta varjoisille kujille ja syömme välipalaksi muutaman pintxon. Sitten tulee luvatun jäätelön vuoro.

Kylän parasta jäätelöä saa Dona Donista, jonka herkulliset tuotteet valmistuvat hyväntuulisten työntekijöiden toimesta samoissa tiloissa. Houkuttelevia makuja on tarjolla runsaasti, joten onneksi ehdimme paikalle useampana päivänä.

Lähes kaikki vanhankaupungin ravintolat sijaitsevat joko Nagusia Kalealla tai satamassa. Kylän muilla kujilla on hiljaista. Vain kirkonkellojen kumina rikkoo hiljaisuuden. Muutama koira makailee varjoissa ja pyykit kuivuvat parvekkeilla. Jostain leijailee nenään paistetun kalan tuoksu ja yksinäinen pulu laskeutuu vanhanaikaisen katulampun päälle. Tällaiseen paikkaan voisi vaikka muuttaa asumaan.

Getaria tarjoaa miellyttävät puitteet Baskimaahan tutustumiseen. Kylä on pieni, joten suunnattomasti nähtävää sieltä ei löydy. Omaan makuuni se on silti aivan täydellinen tukikohta ympäristöön tutustumiseen. Autolla ajaa San Sebastiániin noin puolessa tunnissa ja Bilbaoon tunnissa. Moottoritiet ovat hyväkuntoisia, mutta niillä peritään yllättävänkin suuria tiemaksuja. Ilman autoa liikkuville on tarjolla bussiyhteyksiä, jotka toimivat käsittääkseni hyvin.

Usein matkoja suunnitellessa löytää valtavan määrän kiinnostavia retkikohteita. Ehdimme tälläkin kertaa kiertää monta kylää ja kaupunkia. Lopulta tuntuu kuitenkin parhaalta varata muutama päivä myös pelkästään Getarialle ja sen lähiympäristölle. Täkäläisessä maisemassa ja tunnelmassa on jotain kutsuvaa, josta ei millään malttaisi päästää irti.

Suosittelen Getariaa vähintäänkin leppoisaksi päiväretkikohteeksi Bilbaosta tai San Sebastiánista käsin. Se voisi myös olla sopiva yhden yön taukopaikka roadtripin varrella. Saimme nauttia kesäkuun alussa rauhallisesta paikallistunnelmasta ilman suuria matkailijamääriä, mutta palveluita oli silti kylän kokoon nähden mukavasti.

Ja tosiaan, tarjoaahan Getarian ympäristö myös aivan loistavat puitteet erilaisille patikointiretkille. Niistä lisää seuraavassa postauksessa!
Espanja
Majesteettinen Almudenan katedraali Madridissa
Vierailimme viime vuodenvaihteen Madridin-matkalla Almudenan katedraalissa, joka kuuluu kaupungin tärkeimpiin maamerkkeihin. Pitkään ja hartaasti rakennettu kirkko valmistui vasta vuonna 1993, ja sen kattotasanteelta on hienot näkymät ympäristöön.
Tutustumme jo matkan alkuvaiheessa melko perusteellisesti Madridin kuninkaalliseen palatsiin, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Palatsista on helppo siirtyä aivan naapurissa sijaitsevaan katedraaliin, joka on omistettu Madridin suojeluspyhimykselle Almudenan neitsyelle. Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi, mutta meitä kiinnostaa erityisesti kattotasanteen näköalapaikka. Sinne päästäkseen täytyy ostaa pääsylippu, jonka hinta on tätä kirjoittaessani noussut vierailumme jälkeen 8 euroon. Alennusryhmien liput maksavat edelleen 5 euroa.

Ostamme liput kuninkaallisen palatsin puoleiselta ovelta, jolle ei ole joulukuun viimeisenä tiistai-iltapäivänä jonoa. Lipun hintaan kuuluu näköalapaikan lisäksi katedraalin museo, jonka sisällä valokuvaaminen on kielletty. Olemme hetkeä aiemmin kolunneet läpi kuninkaallisen palatsin huoneita, joten emme jaksa tässä vaiheessa päivää perehtyä tämän museon uskonnollisiin esineisiin erityisen tarkasti. Parhaiten mieleen jäävät piispojen käyttämät seremoniavaatteet, joiden lisäksi näytteillä on esimerkiksi veistoksia, astioita sekä asiakirjoja. Suuntaamme melko pian portaikkoon, jota pitkin pääsemme näköalapaikalle ihailemaan Madridia.

Nautin maisemasta esimerkiksi etelään päin. Etualalla näkyvä tähtikuvio sijaitsee arabikulttuuria kunnioittavassa emiiri Mohamed I:n puistossa, jossa on säilynyt pätkä muinaista islamilaista kaupunginmuuria. Taustalla häämöttävät muun muassa Pyhän Franciscus Suuren kuninkaallisen basilikan tornit. Ilmassa on auringonpaisteesta huolimatta jonkin verran utuisuutta.

Näköalatasannetta koristavat apostolien patsaat. Kuvassa kaupunkia tähystää pyhiinvaeltajan vaatteisiin puettu apostoli Jaakob. Hänet tunnetaan täällä Espanjassa nimellä Santiago, ja moni on varmasti kuullut apostolin haudalle Santiago de Compostelaan johtavasta pyhiinvaellusreitistä.

Katolta on hyvät näkymät eri suuntiin. Katedraalin omat tornit peittävät maisemaa kuninkaalliselle palatsille, mutta tuonnekin päin voi katsella esteettömästi hieman alempana sijaitsevalta parvekkeelta. Katedraali haluttiin sovittaa mahdollisimman saumattomasti samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen palatsin kanssa, minkä vuoksi se on rakennettu hieman poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaan. Useimmiten katolisten kirkkojen alttari osoittaa itään päin.

Tätä kirkkoa rakennettiin pitkään ja hartaasti. Ensimmäisten suunnitelmien jalostuminen toteutuksen tasolle vei useamman vuosisadan, kunnes kuningas Alfonso XII määräsi työmiesten hihat heilumaan vuonna 1883. Matkan varrelle osuneet taloudelliset haasteet sekä esimerkiksi verinen sisällissota jarruttivat projektia, jonka päätteeksi paavi Johannes Paavali II pääsi vihkimään katedraalin käyttöön vasta kesällä 1993. Arkkitehdit ehtivät vuosikymmenten varrella vaihtua, ja niinpä ulkoa päin uusklassisen kirkon tyyli edustaakin sisätiloissa uusgoottilaisuutta.

Vaaleasävyinen kirkkosali on kaunis ja kooltaan vaikuttava. Istahdamme joksikin aikaa penkille lepäämään ja katselemaan erilaisia yksityiskohtia. Kuoriosaa koristaa puinen piispanistuin. Kiinnitämme huomiota myös värikkäisiin maalauksiin, joissa on yllättävänkin modernia ilmettä.

Muiden kirkkovieraiden toiminnasta päätellen katedraalin tärkein alttari löytyy sivulaivasta. Almudenan neitsyelle omistetun alttarin luo kiemurtelee huomattavan pitkä jono. Alttarilla käyminen nimenomaan näin joulunaikaan on paikallinen perinne, jolla halutaan osoittaa kunnioitusta Madridin suojeluspyhimykselle.

Kiertelemme vielä katselemassa katedraalin hienoja sivukappeleita ja erilaisia patsaita. Kuvassa näkyy Santa María de la Cabeza, jonka puoliso San Isidro Labrador on Almudenan neitsyen ohella Madridin toinen suojeluspyhimys.

Katedraalia on mukava ihailla kaikessa rauhassa. Uusgoottilaiset holvikaaret ja massiiviset pylväät luovat kirkon päälaivaan majesteettista tunnelmaa. Taustalla näkyvät kookkaat urut. Suunnistamme vähitellen kohti ulko-ovea, joten vaikuttavaksi mainittu krypta jää meiltä tällä vierailulla näkemättä.

Huomaamme poistuessamme katedraalin oveen tehdyt taidokkaat veistokset. Kuningas Juan Carlos I:n ja kuningatar Sofían hahmot ovat helposti tunnistettavia. Heidän poikansa, Espanjan nykyinen kuningas Felipe VI, vihittiin morsiamensa Letizian kanssa avioliittoon tässä katedraalissa toukokuussa 2004.

Seimiasetelmat kuuluvat oleellisesti espanjalaiseen jouluun. Niitä on nähtävillä ympäri kaupunkia, ja totta kai myös katedraalilla on omansa sekä sisätiloissa että oven ulkopuolella ohikulkijoiden nähtävänä. Kun seimetkin on nähty, voimme jatkaa hyvillä mielin kierrostamme kohti seuraavia nähtävyyksiä.
Lisätietoa löytyy katedraalin omilta nettisivuilta.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Espanja
Kuninkaallisten kokoelmien galleria Madridissa
Vuonna 2023 avattu Galería de las Colecciones Reales on mielenkiintoinen lisäys Madridin museoiden joukkoon. Kuninkaallisen palatsin vieressä sijaitsevissa moderneissa tiloissa voi tutustua Espanjan mahtipontiseen historiaan taiteen ja erilaisten arvoesineiden kautta.
Madrid on museoiden ystäville antoisa kaupunki, joka tunnetaan erityisesti Pradon, Reina Sofían ja Thyssen-Bornemiszan taideaarteista. Kesäkuussa 2023 avautunut Galería de las Colecciones Reales tuo kaupungin tarjontaan mielenkiintoisen lisän esittelemällä nimensä mukaisesti Espanjan kuningashuoneen omistamia arvoesineitä.

Kuulen tästä museosta ensi kertaa, kun olen hankkimassa pääsylippuja kuninkaalliseen palatsiin. Tarjolla on yhdistelmälippu, jolla pääsee palatsin lisäksi tutustumaan myös Galería de las Colecciones Realesiin. Tarjous on hyvä, sillä palatsilipun päälle tulee tämän hetken hinnoilla vain kuusi euroa lisää hintaa. Galería de las Colecciones Reales sijaitsee aivan palatsin naapurissa ja museolippu on voimassa viikon verran palatsivierailun ajankohdasta eteen tai taakse päin.

Astumme sisään Almudenan katedraalin vieressä olevasta ovesta. Galería de las Colecciones Realesin tiloissa on ainakin oman vierailumme aikaan miellyttävän väljää, mikä tuntuu tervetulleelta vaihtelulta kuninkaallisen palatsin ja Pradon pienten ruuhkien jälkeen.

Museon rakenne on hyvin selkeä. Ylin kolmesta näyttelykerroksesta keskittyy Habsburgien aikaan, joka ajoittuu Espanjan historiassa vuosiin 1516–1700. Tähän kerrokseen kuuluu myös huone, jossa pyörivä videoesitys kertoo tehokkaan tiivistetysti kuninkaallisen palatsin sekä sen ympärille kasvaneen Madridin kaupungin historiasta. Ikkunan takaa voi katsella museon rakentamisen yhteydessä löytyneitä maurien rakentaman muurin jäänteitä.

Museosta löytyy paljon arvokkaita seinävaatteita, tauluja ja erilaisia historiallisia esineitä. Kookkaimpia ovat kuninkaallisten käyttämät vaunut. Kuvassa näkyvät mustat vaunut ovat peräisin 1670-luvulta, jolloin niillä ajeli Espanjan sijaishallitsijana toiminut kuningatar Maria Anna.

Viimeinen Habsburg-sukuinen Espanjan kuningas oli Maria Annan poika Kaarle II, joka kuoli lapsettomana marraskuussa 1700. Syttyi lähes maailmansodan mittoihin levinnyt pitkä perimyssota, jonka päätteeksi kruunun sai kuin saikin Kaarle II -vainaan suosikki Filip V. Filip V oli Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika ja hänestä tuli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija, mutta tiukat rauhanehdot estivät Espanjan ja Ranskan yhteisen imperiumin.

Museon keskimmäinen kerros keskittyy Bourbonien valtakauteen, josta jatketaan kohti nykypäivää ja kerrotaan hieman kokoelmaa ylläpitävän Patrimonio Nacionalin tekemästä työstä. Näyttely esittelee arvoesineiden kautta eri aikakausien hallitsijoiden henkilökohtaista makua ja Espanjan kuningashuoneen historiaa. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi vanhat koristeelliset kellot.

Galería de las Colecciones Realesin suunnitteluvaiheessa syntyi jonkinlaista kiistaa siitä, pitäisikö joitakin maalauksia siirtää perinteikkäästä Pradosta tähän uuteen museoon. Riidat saatiin sovittua, ja nytkin Galería de las Colecciones Realesissa on muutama Pradosta lainattu teos. Matkaohjelmaamme on kuulunut jonkin verran taidetta, joten on mukavaa ihailla vielä näin reissun lopuksi muutamia maalauksia. Omaan mieleeni ovat esimerkiksi yllä näkyvät Luis Paret y Alcázarin taulut. Museossa tulee vastaan useampia Francisco de Goyan teoksia ja vaikutun arvostetun mestarin monipuolisuudesta viimeistään hänen suunnittelemiensa gobeliinien äärellä.

Alimmassa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Oman vierailumme aikaan esillä on kuningatar Victoria Eugenialle omistettu näyttely, joka jatkuu 5.4.2026 asti. Näyttelyssä käydään läpi Victoria Eugenian lapsuutta Englannin hovissa, henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita, avioliittoa Espanjan Alfonso XIII:n kanssa sekä merkitystä Espanjan kuningattaren roolin uudistajana. Victoria Eugenia vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta hahmolta, mutta emme rehellisesti sanottuna jaksa enää tässä vaiheessa keskittyä museon yksityiskohtiin.

Myös toinen tällä hetkellä esillä oleva vaihtuva näyttely jatkuu 5.4.2026 saakka. Pieni näyttely esittelee kuningashuoneen lasten leluja eri aikakausilta, joten aihe on varsin kiehtova.

Galería de las Colecciones Reales on mielestäni hyvä kokonaisuus. Museo tarjoaa paljon nähtävää, muttei kuitenkaan ole läkähdyttävän laaja. Meiltä kuluu avarissa tiloissa vajaat kaksi ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme tutustua pysyviin näyttelyihin hyvin. Kuten mainittua, vaihtuvat näyttelyt tuli kuitenkin käveltyä läpi hyvin pikaisesti.

En laskisi Galería de las Colecciones Realesia aivan Madridin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta jos arvokkaat esineet ja kuninkaallinen historia kiinnostavat, voi tätä museota ehdottomasti suositella.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Museosta löytyy paljon lisätietoa virallisilta nettisivuilta galeriadelascoleccionesreales.es.
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa

Elina | Vaihda vapaalle
30.9.2016 at 9:41
Tälläiset pikkukylät on kyllä niin idyllisiä! Kuulostaa ja näyttää mukavalta paikalta hyvällä sijainnilla. Jännä laji tuo pelota. En ole koskaan kuullutkaan siitä. Ei ilmeisesti ole kovin laajalle levinnyt. Olisi mukava päästä joskus seurailemaan miten sitä oikein pelataan.
Mika / Lähtöportti
3.10.2016 at 10:22
Pelota on baskeille tärkeä laji ja pienimmistäkin kylistä löytyy ainakin yksi pelikenttä. Yksinkertaisimmillaan siinä lyödään pientä palloa paljain käsin seinää vasten niin, ettei vastustaja saisi sitä kiinni. Varsinaista pelotaa ei pelata Baskimaan ulkopuolella, mutta lajin ”jai alai” -nimistä muunnelmaa on pelattu Jenkeissä.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
30.9.2016 at 23:11
Kävin vähän aikaa sitten kuulemassa Baskimaasta ja Bilbaosta, ja täytyy sanoa että erityisesti kaikki luontojutut sekä tuo Michelin-ravintoloiden tiheys alkoi kiinnostamaan. Ei nämä pienet kylätkään varsinaisesti sitä mitenkään etovammaksi tee. 🙂
Muistankin kun luin tuosta txakoli -viinistä postauksessasi, mutta vieläkään en ole päässyt sitä maistamaan. Pintxot taitaa harmillisesti erityisruokavalion takia jäädäkin kokeilematta, vaikka ne olisi todennäköisesti vain piste i:n päälle.
Nuo patikkaretket ja samoin pyöräilymaastot kiinnostaisivat kovasti. Toivottavasti pääsee pian käytännössäkin testaamaan!
Mika / Lähtöportti
3.10.2016 at 10:29
Sain kutsun luultavasti samaan Bilbaosta kertoneeseen tilaisuuteen, mutta se ei valitettavasti mahtunut omaan kalenteriin. Toivottavasti pääsette pian tutustumaan Baskimaan luontoon ja ravintoloihin paikan päälle, sillä molemmat on ehdottomasti kokemisen arvoisia. Ihan kaikissa pintxoissa ei muuten ole sitä leipäpalaa, ja voihan sen itse leivän jättää vaikka syömättä, jos muuten näyttää houkuttelevalta 🙂