Seuraa somessa

Espanja

Txakoli – Baskimaan pirskahteleva maku

Julkaistu

-

Baskimaasta löytyy paljon omaperäisiä asioita, joista paikalliset ovat erityisen ylpeitä. Yksi tällainen on txakoliksi kutsuttu valkoviini, jota tuotetaan pelkästään Baskimaassa. Vaikka en viiniasiantuntija olekaan, tuntui tilavierailu oleelliselta osalta seudun kulttuuriin tutustumisessa. Txomin Etxanizin tilalla selvisi, mistä juomassa on kysymys.

Majoituimme kahdeksi viikoksi vuokrataloon Getarian kalastajakylän liepeille. Talo sijaitsi keskellä viiniviljelmiä, joten vierailu jollakin tilalla tuntui lähes pakolliselta ohjelmanumerolta. Tutkin vaihtoehtoja etukäteen netistä ja löysin Getarian ympäristöstä lähes kolmekymmentä txakolia tuottavaa tilaa. Päädyin niistä suurimpaan ja vanhimpaan, eli Txomin Etxaniziin, joka myös sattui sijaitsemaan sopivasti kävelymatkan päässä taloltamme. Tämä tila on myös yksi harvoista, joiden nettisivuilla toivotetaan vierailijat tervetulleiksi englannin kielellä. Sopivan ajan sopiminen onnistui sähköpostitse ja vierailun hinnaksi ilmoitettiin 15 euroa henkilöltä.

Viinitila Txomin Etxaniz
Txomin Etxanizin tila sijaitsee laajojen viljelysten keskellä. Korkeilta rinteiltä voi ihailla maisemaa Biskajanlahdelle, jonka aalloilla kalastaja-alukset luovivat kohti Getarian satamaa. Kierroksemme alkaa viljelmien reunalta, jossa oppaamme Mikel kertoo tilan historiasta. Hänen sukunsa on tuottanut viiniä näillä main jo 1600-luvun puolivälistä lähtien. Ensimmäiset viinit puristettiin aivan kylän keskustassa, kirkon vieressä sijaitsevassa talossa. Toiminnan laajentuessa tuotanto siirrettiin tilusten keskelle maaseudun rauhaan. Perheyrityksen omistaa nykyään Mikelin isä yhdessä kahden veljensä kanssa.

Viinitila Txomin Etxaniz
Txakoli on hieman kupliva valkoviini. Sen suosio Baskimaan ulkopuolella on hyvässä nousussa, kenties alueella käyneiden matkailijoiden ansiosta. Txomin Etxanizin viineistä yli puolet kulutetaan edelleen Baskimaassa, viidesosa muualla Espanjassa ja viidesosa ulkomailla. Txomin Etxaniz tuottaa merkittävän osan Getarian viineistä, mutta koko ympäristön yhteenlaskettu tuotanto on pienempi kuin Espanjan suurimmilla viinitiloilla. 35 hehtaarin tiluksilla on 16 vakituista työntekijää, mutta sadonkorjuun aikaan paikalla ahertaa noin 80 henkilöä.

Viinitila Txomin Etxaniz
Viininviljelyyn vaikuttavat tietenkin olosuhteet, joista merkittävimpiä tällä seudulla ovat korkea ilmankosteus, suuri sademäärä sekä viljelysten sijainti jyrkillä rinteillä. Käytössä on kaksi rypälelajiketta, eli vaalea Hondarrabi Zuri sekä tumma Hondarrabi Beltza. Täällä keskitytään ainoastaan txakoli-viinin valmistukseen. Baskimaan itsehallintoalue jakaantuu kolmeen maakuntaan, joista Bizkaiassa sekä täällä Gipuzkoassa tuotetaan pelkästään txakolia. Araban maakunnan eteläosassa tuotetaan myös punaviiniä, sillä se sijaitsee jo aivan maailmankuulun La Riojan viinialueen naapurissa. Txakolin lisäksi toinen Baskimaassa perinteisesti valmistettu alkoholijuoma on kuiva siideri.

Viinitila Txomin Etxaniz
Valtaosa Txomin Etxanizin köynnöksistä on köytetty ikään kuin katokseksi noin kahden metrin korkeuteen, jolloin niiden saama kosteus on optimaalinen. Tällöin köynnösten alta mahtuu myös ajamaan pienillä traktoreilla ja hoitotyöt onnistuvat muutenkin mukavasti. Osalla alueesta rinteet ovat kuitenkin niin jyrkkiä, ettei tämä menetelmä ole mahdollinen.

Viinitila Txomin Etxaniz

Kuulemme monenlaista mielenkiintoista tietoa viininviljelystä. Enpä olisi tullut esimerkiksi ajatelleeksi, että viljelysten reunoilla kukkivilla ruusuillakin on tärkeä tehtävä. Ne kuuluvat viiniköynnösten kanssa samaan kasvisukuun, mutta ovat herkempiä taudeille. Niinpä ruusujen alkaessa oireilla, voi vielä yrittää pelastaa viinirypäleet leviämässä olevilta kasvitaudeilta.

Viinitila Txomin Etxaniz

Kaikki Txomin Etxanizin rypäleet poimitaan käsin, minkä jälkeen ne syötetään pihalla odottavaan koneeseen puristettavaksi. Sisätiloista löytyy suuria tankkeja, joissa viiniä kypsytetään huolellisesti valvotussa lämpötilassa juuri sopivan pituinen aika. Syyskuussa poimitut rypäleet pullotetaan yleensä joulukuussa.

Viinitila Txomin Etxaniz
Txomin Etxanizin tuotannosta noin 90 % on perinteistä valkoviiniä. Sen lisäksi tehdään myös roseeviiniä, jonka valmistus aloitettiin muutama vuosi sitten. Roseeta ei juoda Espanjassa juuri lainkaan, mutta vienti on lähtenyt hyvin käyntiin. Valikoimasta löytyy myös pienet erät Uydi-jälkiruokaviiniä sekä kahta kuohuviiniä, jotka on nimetty Mikelin mummon Eugenian mukaan. Meille esitellään, kuinka kuohuviiniä kypsytetään pullossa ja pyöritellään tietyllä tavalla sakan erottamiseksi.

Txakoli
Pullotushuoneessa on uudenaikaiset laitteet. Tilan kapasiteetti riittäisi miljoonaan pulloon vuodessa, mutta viime vuoden tuotanto jäi noin 600 000 kappaleeseen. Käytössä ovat synteettiset korkit, jotka on koettu käteviksi. Kierrekorkkejakin on harkittu, mutta ne antavat kuulemma liian halvan mielikuvan. Huomaamme pahvilaatikon, jonka kylkeen on kirjoitettu Finlandia. Ovatko nämä etiketit todella lähdössä Suomeen? Mikel kertoo, että vienti kotimaahamme on juuri aloitettu. Muutamista Alkon myymälöistä saa kuin saakin Txomin Etxanizin txakolia tämän vuoden kesäkuusta lähtien.

Txakoli
Näemme vielä kertauksena muutaman minuutin videon tilan historiasta, kunnes pääsemme maistamaan txakolia. Tarjolla on valkoviiniä sekä roseeta. Niitä tarjotaan leivän, tonnikalan ja anjovisten kera. Juoma sopii parhaiten erilaisten kalaruokien tai Baskimaan baaritiskeillä tarjottavien pintxojen seuraksi. Voi sitä varmasti juoda myös sellaisenaan, varsinkin kuumina kesäpäivinä. Erityisesti tilan päätuote eli pirskahteleva valkoviini maistuu hyvältä. Sitä voisi kuvailla kepeän raikkaaksi sekä kirpeäksikin. Hapokasta ja kuivaa juoma ainakin on. Alkoholipitoisuus on 11 prosenttia.

Viinitila Txomin Etxaniz
Viinitilavierailu oli monin tavoin mielenkiintoinen kokemus. Viljelyn eri vaiheiden läpi käyminen selvensi hyvin, kuinka paljon työtä, ammattitaitoa ja laiteinvestointeja juoman valmistamiseen vaaditaan. Jokainen ymmärtää, että tällä kaikella on varmasti hintansa. Ostamme txakolia mukaan seitsemän euron pullohinnalla. Paikallisista kaupoista saa samaa viiniä vain euron kalliimmalla. Alkoon asti ehdittyään hinta on jo reilusti kaksinkertaistunut.

Viinitila Txomin Etxaniz
Kun joskus maistan txakolia uudelleen, muistan jyrkät ja utuiset rinteet sekä Biskajanlahden aallot. Tämä maku kuuluu Baskimaahan. Kippis! Tai kuten baskit sanovat, topa!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
10 kommenttia

1 kommentti

  1. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    18.7.2016 at 16:06

    Nyt oli todella mieluinen postaus! <3

    Viinitiloilla samoilu on meille jotenkin sellainen asia, että aina tilaisuuden tullen ollaan aina sitä tekemässä. 🙂 En ollut aiemmin kuullutkaan tällaisesta viinistä, Baskimaan viinit ovat tuntemattomampia meille. Eikä niitä Alkossakaan turhan usein ole tarjolla.

    Aina kun ihmiset valittavat viinin hinnoista, muistelen miten loppupeleissä pienestä on kiinni viinitilallisten elanto. Yksi huono vuosi säissä, tai kaksi peräkkäin voi saada koko tilan ahtaille, ja tuskinpa hyvänäkään vuonna varsinaisesti rahoissa uidaan. Uudessa-Seelannissa omistaja sanoikin ettei viinitilaa pidä perustaa rakkaudesta rahaan, vaan lajiin. Se juttu oli muuten täällä: http://www.matkakuume.net/2015/05/pinot-noir.html

    Tosi kivasti pidät tässä muuten mukana näitä viinitilojen hienouksia, kuten nuo ruusut! Moni ei niitä juttuja tule ajatelleeksi!

    • Mika / Lähtöportti

      20.7.2016 at 20:20

      Kiitos! Tämän jälkeen käydään varmasti tutustumassa muihinkin viinitiloihin, kun niitä vain matkojen varrelle sattuu. Kun näkee paikan päällä mistä on kysymys, osaa kyllä arvostaa sitä työtä, mitä viinin valmistuksessa tarvitaan. Kuten sanottu, en ole asiantuntija, mutta mielestäni txakoli on kyllä maistamisen arvoista.

      Luin tuon teidän Pinot Noir -jutun. Mielenkiintoinen tarina, ja noille viljelmille oli varmasti mukava osua juuri sadonkorjuun aikaan! Uudesta-Seelannista olen joskus maistanut mieluisia Sauvingnon Blanceja.

  2. IKILOMALLA

    19.7.2016 at 3:56

    Tästä todella tykkäsin! 🙂 Viininvalmistusprosessi yhdistettynä sukutilan tarinaan kuulostavat niin hyvältä kombolta, että tekisi mieli päästä maistamaan tätä pirskahtelevaa lopputuotetta! Kuulostaa melko täydelliseltä kesäjuomalta!

    Mun mielestä tällaiset pienet perheyritykset ovat tosi sympaattisia ja tykkään hurjasti tarinoista, joissa viinit nimetään esim. Eugenia mummon mukaan.

    Me olimme aikanaan viinitilahommissa Australian Barossa Valleyssa pienellä perhetilalla, jossa valmistettiin luomuviinejä. Nyhdettiin käsin viinipusikkoja, jotta niistä tulisi mahdollisimman ilmavia. 🙂 Se oli kivaa puuhaa! Iltaisin maisteltiin jämäviinejä kun aurinko laski lammaslaitumen ja viinipusikoiden taakse. <3

    Naapurissa majaili isoja nimiä kuten Wolfblass ja Jacob's Creek. Paikan päällä ja Aussien alkoliikkeissä näitä Suomessakin tykättyjä viinejä saa niin paljon halvemmalla Suomeen verrattuna. Se on hassua miten täällä halvimmat viinit ovat Suomessa niitä kalliimpia… 😀 No, tuleepa nautittua enemmän paikallisia tuotteita, missä päin maailmaa sitä milloinkin viilettää. Usein se on parasta juuri niin. 🙂

    Titta

    • Mika / Lähtöportti

      20.7.2016 at 20:46

      Kyllä tuo juoma hyvin maistui, varsinkin siellä paikan päällä viinitilan naapurissa 🙂 Tämä perheyritys on tosiaan kasvanut jo melko suureksi verrattuna pienempiin naapureihinsa, joita noilla rinteillä riittää. Txomin Etxaniz on muuten miehen nimi, hän oli yksi suvun jäsenistä jollakin menneellä vuosisadalla.

      Teidän viinitilakokemus kuulostaa ihan mahtavalta! Tuollaisia hommia tekisin itsekin mieluummin kuin istuisin tietokoneen ääressä. Jäin ihan miettimään, miksen ole jo vaihtanut alaa 😀 Vaan hankalaa taitaa olla viinillä tienaaminen. Esimerkiksi Espanjassa osa pulloista maksaa vain euron, Suomessa hinnat on sitten jotain muuta. Nauttikaahan reissullanne edullisista paikallisista tuotteista 🙂

  3. Elina | Vaihda vapaalle

    20.7.2016 at 21:17

    Txomin Etxanizin txakol – ei ainakaan mikään ihan helpoin muistettava suomalaisille! Onneksi nykyään on helppo ottaa etiketistä kuva, jotta muistaa mikä oli hyvää ja mikä ei. 😀 Kuulostaa oikein kivalta tuo teidän vierailu ja paikka näyttää tosi kauniilta ja kuvaukselliselta. Siihen meikäläisen viinituntemus sitten tyssääkin. 😉

    • Mika / Lähtöportti

      25.7.2016 at 10:08

      Baskin kielessä on tungettu joka väliin noita x- ja z-kirjaimia, eikä siitä saa muutenkaan mitään tolkkua. Onneksi sitä ei matkalla varsinaisesti tarvitse, vaikka kieltä kaikissa mahdollisissa kylteissä näkeekin.
      Eipä munkaan viinituntemuksella paljon kehuskella, mutta tilavierailu oli mielenkiintoinen tapa oppia aiheesta edes jotain 🙂

  4. Laura

    22.7.2016 at 16:25

    Kiitos tästä! Ehdottomasti pitää maistaa näin eksoottista tuttavuutta, jos kerran Alkostakin pian saa. Nyt kun on käynyt muutamalla tilalla, niin aika samanlaistahan se viininviljely on paikasta riippumatta. Siksi ehkä maistelu onkin kohokohta, hih… 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      25.7.2016 at 10:15

      Kannattaa maistaa, ainakin itse tykkäsin. Osasta Alkoja sitä saa jo, mutta tuskin tulee ihan joka myymälän valikoimaan. Se on varmasti totta, että viininviljely on melko samanlaista kaikkialla, mutta haluaisin pian päästä jollekin toiselle tilalle vertailemaan huomaanko mitään eroja. Maistelu on varmasti vierailujen kohokohta 🙂

  5. Henna /suurin onni

    22.7.2016 at 18:33

    Voi,minä ja viinit, me emme ole oikein samalla aallonpituudella. No, viinitilavierailu olisi silti varmasti mielenkiintoinen kokemus, sillä tykkään oppia uutta, ja miksipä ei vaikka sitten viinin valmistuksesta. En myöskään tiennyt tuota ruusujuttua, mielenkiintoista! Ja kaiken lisäksi viinitilat ovat usein todella kauniita 🙂 Harmikseni ainoa viinitilavierailuni keskittyi käytännössä pelkästään maisteluun, eikä siellä edes tehty mitään kierrosta tms. Oli joku iso tila Etelä-Afrikan Stellenboschissa. Urheasti maistoin kymmentä eri viiniä, ja yhdestäkään en tykännyt 😀

    • Mika / Lähtöportti

      25.7.2016 at 10:21

      Viini ei maistu kaikille, eikä sen tarvitsekaan. Kymmenen viinin maistaminen tuolta pohjalta onkin sitten jo melkoinen saavutus 😀 En arvannutkaan, että jossain saatetaan tarjota noin paljon maistiaisia. Kauniita viinitilat usein ovat ja varsinkin tuolla Getarian seudulla oli hauska katsella, miten viljelmät jatkuvat jyrkältä rinteeltä toiselle.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä. 

Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

teneriffa_anaga_08


Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

teneriffa_anaga_04


Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

teneriffa_anaga_07


Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

teneriffa_anaga_06


On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

teneriffa_anaga_09


Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

teneriffa_anaga_05


Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

teneriffa_anaga_12


Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

teneriffa_anaga_11


Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

teneriffa_anaga_13


Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

teneriffa_anaga_10


Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

teneriffa_anaga_16


Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

teneriffa_anaga_14


Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

teneriffa25_anaga_02


Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

teneriffa_anaga_17

  
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

teneriffa_anaga_15


Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille. 

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.

Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

teneriffa_teide_04


Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

teneriffa_teide_18


Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

teneriffa_teide_16


Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

teneriffa_teide_19


Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

teneriffa_teide_15


Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

teneriffa_teide_09


Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

teneriffa_teide_17


Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

teneriffa_teide_14


Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

teneriffa_teide_13


Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

teneriffa_teide_11


Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

teneriffa_teide_12


Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

teneriffa25_teide_01


Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

teneriffa_teide_10


Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

teneriffa_teide_07


Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

teneriffa_teide_06


Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

teneriffa_teide_20


Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

teneriffa_teide_05


Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja