Seuraa somessa

Espanja

Plaza de España ja María Luisan puisto Sevillassa

Julkaistu

-

Mahtipontinen Plaza de España kuuluu Sevillan tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Näyttävän aukion laidalta voi lähteä kävelylle viihtyisään María Luisan puistoon, joka tarjoaa vaihtelua eläväisen suurkaupungin vilinään.

Ensimmäiset Sevillan nähtävyyksistä näkemäni valokuvat esittivät komeaa kaarevan punatiilisen rakennuksen reunustamaa aukiota. Kuvittelin kyseessä olevan jonkinlainen Madridin Plaza Mayoria vastaava kaupungin napa, mutta olinkin väärässä. Kyseessä on nimittäin paremminkin kulissimainen rakennelma hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Matka ei ole onneksi pitkä, sillä Sevillan katedraalilta kävelee Plaza de Españalle parissakymmenessä minuutissa.

sevilla_plazaespana_10

PLAZA DE ESPAÑA

Plaza de España rakennettiin vuoden 1929 iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten. Suurtapahtumassa oli edustettuna Espanjan, Portugalin ja Yhdysvaltojen lisäksi suuri joukko latinalaisen Amerikan valtioita. Reilun vuoden kestänyt maailmannäyttely vaikutti näkyvästi koko Sevillan eteläosaan, jota uudistettiin ja rakennettiin kansainvälistä tapahtumaa varten. Näyttelyn tarkoituksena oli parantaa Espanjan välejä maihin, joiden kanssa suhteet eivät olleet siirtomaa-ajan jälkeen kovin hyvässä jamassa.

sevilla_plazaespana_07


Plaza de España on hengästyttävän upea aukio, jota tekee mieli pysähtyä ihailemaan useammasta eri kulmasta. Valokuvaaminen on haastavaa, sillä jättimäisen aukion komeutta on vaikea mahduttaa yhteen otokseen.

sevilla_plazaespana_06


Aukion laidalla on mukava istuskella. Samalla voi ihailla rakennuksen seiniä koristavia laattoja. Pitkällä seinustalla on kaikille Espanjan maakunnille omistetut pienet syvennykset, joiden taidokkaat kaakelit kuvaavat menneisyyden tapahtumia. 

sevilla_plazaespana_05


Esimerkiksi Barcelonan syvennyksessä nähdään, kuinka Espanjan kuningaspari ottaa Kristoffer Kolumbuksen vastaan löytöretkeltään. Plaza de España onkin jättimäinen Espanjalle ja sen historialle omistettu monumentti.

sevilla_plazaespana_01


Plaza de Españalla kannattaa kiivetä portaita pitkin ylätasanteelle, josta käsin symmetrinen aukio avautuu entistä näyttävämmin. Ainakin lokakuisena arkipäivänä on sopivan väljää, eikä ruuhkista ole pelkoa.

sevilla_plazaespana_02


Aukiota kiertää kanava, jota voi lähteä kiertämään vuokraveneellä. Kaikki turistit eivät ole kovin harjaantuneita soutajia, joten ilmassa kaikuu harmittomasta törmäilystä seuraavaa naurua. Plaza de Españan laidalta voisi hypätä myös hevoskärryjen kyytiin. Aukiolla esiintyy usein matkailijoita viihdyttäviä flamencotanssijoita sekä andalusialaisen kitaran taitajia. 

sevilla_plazaespana_03


Suurta rakennusta katsellessa tuntuu hieman oudolta, ettei kyseessä ole mikään varsinainen linna vaan maailmannäyttelyä varten pystytetty rakennus. Nykyään sen sisällä on toimistotiloja. Aukio on joka tapauksessa erittäin näyttävä ja tunnelmallinen paikka. 

sevilla_plazaespana_08


Plaza de España on upea jo päiväsaikaan, mutta mielestäni silti parhaimmillaan pimeyden laskeuduttua. Sevilla on aivan loistava kohde iltakävelylle, jota pääsee tunnelmoimaan Plaza de Españalta Trianaan jutussani Voiko olla kauniimpaa kuin öinen Sevilla

sevilla_marialuisa_07

PARQUE DE MARÍA LUISA

Astumme aukion laidalta viereiseen María Luisan puistoon, joka on Sevillan merkittävin viheralue. Emme yritäkään nähdä laajan puiston jokaista kolkkaa, mutta saamme viihtyisästä alueesta silti hyvän käsityksen.

sevilla_marialuisa_09


María Luisan puisto kehittyi San Telmon palatsin puutarhan alueelle ja sen ympärille. Palatsi valmistui alun perin oppilaitokseksi, jossa orpolapsista koulutettiin merimiehiä. Rakennuksella oli myöhemmin muitakin käyttötarkoituksia, kunnes Ranskan kuninkaan poika, herttua Antoine d’Orléans pakeni kotimaansa poliittisia myllerryksiä ja osti palatsin asunnokseen. Nykyään San Telmon palatsi toimii hallintorakennuksena.

sevilla_marialuisa_01


Antoine d’Orléansin leski María Luisa Fernanda de Borbón lahjoitti vuonna 1893 alueen Sevillan kaupungille yleiseksi puistoalueeksi. Ensimmäinen osa julkisesta puistosta avattiin kaupunkilaisille keväällä 1914. On siis hyvin ymmärrettävää, että puisto on nimetty María Luisan mukaan ja sieltä löytyy myös herttuatarta esittävä patsas. 

sevilla_marialuisa_02


Puisto toimi edellä mainitun maailmannäyttelyn tapahtumapaikkana, minkä vuoksi siellä riittää erilaisia rakennuksia ja vaikkapa patsaita. Viheralueen laidoilla ja sen ympäristössä on edelleen latinalaisamerikkalaisten maiden paviljonkeja. Osassa näyttävistä taloista on konsulaatteja ja joissakin toimii museoita.

sevilla_marialuisa_06


Hevoskärryt kopistelevat pitkin puistoa halkovia teitä, mutta puiden katveessa kulkee myös runsaasti pienempiä polkuja. Ostamme kioskista jäätelöt ja pysähdymme syömään niitä kaakeleilla koristellulle penkille.

sevilla_marialuisa_05


Puistossa riittää penkkien lisäksi paljon muutakin keramiikkaa, joka tuo vaihtelevia värejä vihreyden keskelle. Suihkulähteiden sammakkokoristeet ja monet muut huolitellut yksityiskohdat näyttävät hauskoilta. Joutsenet, sorsat sekä muut linnut tuntuvat viihtyvän vesialtaissa hyvin.

sevilla_marialuisa_04


Alueella on monia erilaisia vesialtaita ja suihkulähteitä, joiden solina tuntuu varsinkin hellepäivinä virkistävältä. Puisto olisi kirkkaammalla ilmalla vieläkin upeamman näköinen, mutta pilvinen sää sopii kävelykierroksellemme hyvin.

sevilla_marialuisa_10

Puiston ilmapiiri on lokakuisena iltapäivänä yllättävän trooppinen. Vihreät papukaijat meluavat puissa, hyttyset hyökkäävät sääriin ja ympärillä kohoaa mahtavia palmuja sekä muita eksoottisia kasveja. Puistoa koristavat appelsiinipuut sekä monenlaiset kukkaistutukset.

sevilla_marialuisa_08


María Luisan puistossa seikkailee paljon kissoja, joiden liikkeitä on mukava seurailla. Ne ovat hieman arkoja ja tyytyvät katselemaan muukalaisia turvallisen välimatkan päästä.

sevilla_marialuisa_03


María Luisan puiston eteläpäässä on muutamia maailmannäyttelyä varten suunniteltuja suuria rakennuksia. Kuvassa näkyvä paviljonki toimii nykyään arkeologisena museona. 

sevilla_plazaespana_04


Plaza de España ja María Luisan puisto ovat mukavia ja näkemisen arvoisia vierailukohteita Sevillassa. Aukio sykähdyttää mahtipontisuudellaan ja siisti puisto tuntuu trooppiselta keitaalta keskellä elämää sykkivää kaupunkia. Viivyimme Sevillassa kolme viikkoa syksyllä 2022. Voit lukea kaupungista laajemmin jutustani Ihastuttavan upea Sevilla.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
7 kommenttia

7 Comments

  1. Aila ja Juha

    11.12.2023 at 15:53

    Tekee mieli kommentoida siteeraamalla toisen oman tekstisi otsikkoa: ”Ihastuttavan upea Sevilla”. Monen muun paikan ohella tämä Plaza de Espanja ja Maria Luisan puisto sen lähellä ovat todellakin niin upeita, että kamera ei tahdo riitää. Minulla on ihan sama kokemus muutaman vuoden takaa. Ja kiitos taustatietojen kokoamisesta, me emme olleet lukeneet historiasta ihan noin paljon, oli kiva tietää lähtökohdat. Aila

    • Mika / Lähtöportti

      11.12.2023 at 22:18

      Sevilla on kyllä poikkeuksellisen hieno kaupunki ja tämä aukio sekä puisto kuuluvat sen parhaisiin paloihin. Yritän aina kaivella vähän historiaa mukaan, niin opin samalla itsekin jotain uutta. Hienoa että Maria Luisa halusi tarjota noin upean puistoalueen tavallisen kansan käyttöön.

  2. Plaza de España tosiaan näyttää hienolta ja hyvin olet sen haastavuudesta huolimatta saanut kuvattua. María Luisan puisto näyttää myös oikein kivalta. Puiston vihreys erityisesti säväyttää. Lisäksi tuo veden solina kuulostaa oikein mielyttävältä.

    • Mika / Lähtöportti

      14.12.2023 at 12:34

      Oikein mukavia paikkoja! Välillä on tilanteita joissa kaipaisi laajempaa kuvakulmaa, mutta näin tuli tuokin aukio ikuistettua.

  3. Raija / Kohti avaraa maailmaa

    18.12.2023 at 7:01

    Tämä olisi juuri sellainen paikka, mistä varmasti pitäisin. Tuo on totta, että usein on vaikea kuvata valtavan kokoisia nähtävyyksiä. Valokuvissa kaikki jotenkin pienenee aina. Video näyttää paremmin kuvakohteen, mutta itse en ainakaan vielä ole onnistunut videota artikkeliin liittämään 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      20.12.2023 at 11:28

      Aukio ja puisto ovat kauniita ja mukavia paikkoja, kuten lähes koko Sevilla. Itse olen niin keskittynyt valokuvaamiseen, että videoiden ottaminen unohtuu usein matkoilla lähes kokonaan. Se on tavallaan sääli, koska niitä harvoja mahdollisia videoita on aina kiva jälkikäteen katsella.

  4. Pingback: Uusivuosi Andalusiassa, osa 2: Sevilla – Ja sitten matkaan…

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Merihistoriaa Sevillassa: Torre del Oro & Nao Victoria

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Sevillalla on sisämaakaupungiksi yllättävän merellinen historia. Tutustuimme Torre del Oron merimuseoon sekä sen vieressä toimivaan löytöretkinäyttelyyn. Fernão de Magalhães lähti kuuluisalle maailmanympäripurjehdukselleen juuri näiltä laitureilta.

Sevillaa ei uskoisi karttaa katsoessa merikaupungiksi, sillä matkaa Atlantin rantaan kertyy Guadalquivir-jokea pitkin noin kahdeksankymmentä kilometriä. Kaupunkikuvassa edelleen näkyvää mahtipontisuutta ja ylellisiä palatseja saa kuitenkin kiittää nimenomaan mereltä saapuneista rikkauksista. Sevillan kultakausi sai alkunsa, kun Espanjan kuningasparin suojeluksessa purjehtinut Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492.

sevilla_torredeloro_victoria_20


Espanjalaiset alkoivat rahdata Atlantin takaa haalimiaan rikkauksia emämaahan. Liikennettä haluttiin kontrolloida niin, että kaikki Amerikasta saapuvat tavarat tulivat Espanjaan Sevillan sataman kautta. Kauppamonopolista nauttinut Sevilla vaurastui nopeasti ja siitä kasvoi yksi Euroopan suurimmista kaupungeista. Alamäki alkoi, kun entisestään kasvaneet valtamerilaivat eivät enää mahtuneet kunnolla liikkumaan Guadalquivir-jokea pitkin. Myös suuri ruttoepidemia runteli Sevillaa ja kaupungin merkitys romahti viimeistään vuonna 1717, kun kauppamonopoli siirtyi meren rannalle Cádiziin.

sevilla_torredeloro_victoria_18

TORRE DEL ORO

Sevillan halki virtaavan Guadalquivir-joen nimi on muisto ajalta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat Andalusiaa. Guadalquivir tarkoittaa yksikertaisesti suurta jokea. Virran varrella kohoava Torre del Oro -torni on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Maurit rakensivat Kultaisen tornin 1200-luvulla vartiotorniksi, josta oli helppo tähystää jokea pitkin saapuvia laivoja.

sevilla_torredeloro_victoria_15


Torre del Oron nimen alkuperästä on useampia teorioita. Nimi voi juontaa juurensa joko tornin alkuperäisestä kullankeltaisesta väristä, muinaisista kultaisista mosaiikeista tai yksinkertaisesti siitä, että rakennuksen sisällä on säilytetty aarteita. Tornia on käytetty myös vankilana. Sen ylimmät osat eivät ole maurien ajalta, vaan ne on rakennettu myöhemmin.

sevilla_torredeloro_victoria_12


Torre del Orossa toimii nykyään pieni merimuseo. Meille kerrotaan pääsymaksun olevan vapaaehtoinen, mutta maksamme mielellämme aikuisilta suositellut kolme euroa, joilla tuetaan museota ylläpitävän järjestön toimintaa. Alakerrassa esitellään tornin historiaa ja siellä on matkamuistomyymälä. Ylemmän kerroksen näyttely käsittelee Espanjan laivastohistoriaa muutamien esineiden, pienoismallien, karttojen ja maalausten avulla.

sevilla_torredeloro_victoria_11


Näyttelyn sisältö on mielenkiintoista mutta suppeaa, sillä vanhassa tornissa on vain vähän tilaa. Katselen uteliaana vitriineihin asetettuja pienoismalleja. Esillä on esimerkiksi Kolumbuksen lippulaiva Santa Maria sekä nykyaikaisempia espanjalaisia sotalaivoja.

sevilla_torredeloro_victoria_10


Tornissa kannattaa kiivetä kattotasanteelle katselemaan kaupunkinäkymiä. Maisema ei mielestäni ole muutamiin muihin Sevillan näköalapaikkoihin verrattuna mitenkään poikkeuksellisen hieno, mutta näkemisen arvoinen kuitenkin. Täällä voi miettiä menneitä aikoja ja sitä, millaisia aluksia joki on tuonut kaupunkiin. Huomio kiinnittyy parinsadan metrin päässä häämöttävään vanhaan alukseen, joka on kuin muisto menneiltä vuosisadoilta.

sevilla_torredeloro_victoria_14

ESPACIO EXPLORATERRA & NAO VICTORIA

Torre del Oron huipulta näkynyt alus on kopio löytöretkeilijä Fernão de Magalhãesin käyttämästä Nao Victoriasta. Sana nao viittaa purjelaivan tyyppiin, joka on suomeksi karakki. Karakit olivat ensimmäisiä laivoja, jotka kantokykynsä ja vakautensa ansiosta soveltuivat vaativille valtamerimatkoille. Portugalilaiskapteeni lähti juuri näiltä samoilta Guadalquivirin rannoilta elokuussa 1519 kuuluisalle löytöretkelleen, joka tunnetaan historian ensimmäisenä maailmanympäripurjehduksena. Reissusta tuli raju seikkailu, josta kerrotaan laiturin vierestä löytyvässä Espacio Exploraterra -näyttelyssä.

sevilla_torredeloro_victoria_02


Perhelippu näyttelyyn ja Nao Victoria -alukseen maksoi käyntimme aikaan marraskuussa 2022 viisitoista euroa, mutta hinnat näyttävät sen jälkeen hieman nousseen. Ajankohtaiset tiedot voi tarkistaa museon virallisilta nettisivuilta. Tämäkään näyttely ei ole valtavan suuri, mutta se on siisti ja tyylikkäästi toteutettu. Pidän siitä, kuinka näyttelyn kuvaama merimatka etenee aikajanalla alusta kohti päätöstään. Matkaa havainnollistetaan esimerkiksi pienoismallien, videoiden ja karttojen avulla. Reissu olisi kenties vieläkin suuremman näyttelyn arvoinen.

sevilla_torredeloro_victoria_13


Portugalilainen Fernão de Magalhães kunnostautui sotimalla ympäri maailman meriä synnyinmaansa lipun alla. Hän sai idean uuden merireitin etsimisestä länteen, erityisesti arvokkaiden mausteiden hankkimista varten. Kun Portugalin kuningas ei lämmennyt idealle, tarjosi Magalhães palveluksiaan verivihollisen Espanjan hoville.

sevilla_torredeloro_victoria_03


Espanjan nuori kuningas Kaarle innostui ajatuksesta ja varusti vaaralliselle matkalle viisi laivaa, joiden päämääränä olivat Maustesaaret eli Molukit. Merille lähti museossa esitettyjen tietojen perusteella 245 miestä, joidenkin muiden lähteiden mukaan hieman enemmän. Suurin osa oli espanjalaisia, mutta mukana oli myös yhdeksän muun maan kansalaisia.

sevilla_torredeloro_victoria_04


Magalhãesin löytöretken vaiheista on esitetty hieman vaihtelevia tulkintoja, joista uskottavimmat perustuvat mukana seilanneen italialaisen seikkailijan Antonio Pigafettan päiväkirjaan. Matkaa sävyttivät monenlaiset viivästykset, muonavaraston hupeneminen, retkikunnan sisäiset kapinat sekä keripukin kaltaiset piinalliset sairaudet. Merimiehiä kuoli tai jäi muuten matkan varrelle monesta eri syystä. 

sevilla_torredeloro_victoria_09


Siirrymme kertaamaan historiaa Nao Victoria -aluksen kopioon, joka kelluu suurin piirtein samalla paikalla mistä alkuperäinen laiva lähti reilut viisisataa vuotta sitten kuuluisalle matkalleen. Victoriasta valmistettiin ensimmäinen kopio vuoden 1992 Sevillan maailmannäyttelyä varten. Sillä myös tehtiin vuosina 2004–06 alkuperäistä reittiä seurannut kokonainen maailmanympärimatka. Pääsemme nyt vierailemaan toiseen kopioon, joka valmistui keväällä 2020 maailmanympäripurjehduksen 500-vuotisjuhlia varten. Kopiot on pyritty toteuttamaan alkuperäisten piirustusten mukaan ja niissä on myös käytetty mahdollisimman aitoja rakennusmateriaaleja.

sevilla_torredeloro_victoria_01


Tutkimusmatka eteni Atlantin yli Etelä-Amerikkaan. Retkikunta löysi erinäisistä haasteista huolimatta nykyään Magalhãesinsalmena tunnetun väylän Etelä-Amerikan kärjen ja Tulimaan välistä uudelle merialueelle. Heikoista tuulista turhautunut Magalhães nimesi vastaan tulleen suuren vesistön Tyyneksimereksi. Tässä vaiheessa yksi laivoista oli jo kärsinyt haaksirikon, ja toinen karannut omin lupineen kotimatkalle Eurooppaan. Tyyni valtameri osoittautui suuremmaksi kuin Magalhães osasi kuvitella, joten sen ylittämiseen kului huomattavasti odotettua kauemmin aikaa.  

sevilla_torredeloro_victoria_07


Matka sai dramaattisia käänteitä nykyisin Filippiineihin kuuluvassa saaristossa, jonka alkuperäisasukkaita Magalhães joukkoineen käännytti kristinuskoon. Kaikki heimopäälliköt eivät innostuneet uusista tavoista ja seurasi taistelu, jossa Fernão de Magalhães sai surmansa. Laivasto siirtyi baskikapteeni Juan Sebastián Elcanon komentoon. Miehistö oli tässä vaiheessa huvennut jo niin harvalukuiseksi, että heikkokuntoisin laiva Concepción päätettiin polttaa ja jatkaa reissua kahden aluksen voimin.

sevilla_torredeloro_victoria_06


Elcano saapui monien vaiheiden jälkeen Maustesaarille, jotka tunnetaan nykyisin Indonesiaan kuuluvina Molukkeina. Miehistö sai hankittua vaihtokaupoilla todella arvokkaan lastin neilikkaa, kanelia sekä muita mausteita, minkä jälkeen oli aika palata Espanjaan. Ainakin osa tutkijoista on sitä mieltä, ettei matkan alkuperäisenä tarkoituksena ollut kiertää maapalloa, vaan palata Maustesaarilta tulomatkalla käytettyä reittiä pitkin takaisin.

sevilla_torredeloro_victoria_08


Kahdesta jäljellä olleesta laivasta Trinidadissa oli vuotoja, joten loppumatkalle lähdettiin pelkällä Victorialla. Elcano valitsi länteen päin johtavan reitin, vaikka se sisälsikin portugalilaisten muodostaman vaaran. Näitä merialueita hallinneet portugalilaiset olivat pyrkineet sabotoimaan espanjalaisten matkaa alusta lähtien. Maat olivat jo valmiiksi huonoissa väleissä ja varsinkin Magalhãesin loikkaaminen vihollisleiriin koettiin äärimmäisenä loukkauksena.  

sevilla_torredeloro_victoria_21


Ruoanpuute pakotti Elcanon rantautumaan portugalilaisten hallitsemalle Kap Verdelle, josta laivaan saatiin peitetarinan avulla lastattua hieman syötävää. Portugalilaiset saivat kuitenkin selville mistä retkikunnasta oli todellisuudessa kysymys, minkä seurauksena osa miehistä vangittiin ja loput onnistuivat pakenemaan Victorian kyydissä merelle.

sevilla_torredeloro_victoria_19


Lopulta kolmen vuoden mittaiseksi venynyt seikkailu päättyi kallisarvoisessa maustelastissa takaisin tänne Gualdalquivirin rannalle Sevillaan syyskuussa 1522. Perille asti selvisi kahdeksantoista reissussa pahasti rähjääntynyttä miestä, kuten Juan Sebastián Elcano laivan kapteenina sekä Antonio Pigafetta arvokas matkapäiväkirja kainalossaan. Elcanon tutkimusmatkat jatkuivat Sevillaan paluun jälkeenkin, ja hän menehtyi merellä vain paria vuotta myöhemmin. Elcano oli muuten kotoisin viehättävästä baskikylästä Getariasta, jossa vietimme pari viikkoa keväällä 2016. 

sevilla_torredeloro_victoria_05


Uusi kopiolaiva on varsin kliininen ja siitä puuttuu historiallinen rosoisuus, mutta alusta on silti kiva tutkia hetken aikaa. Kiipeilemme eri kansille ja mietimme, millaista tällaisella laivalla olisi vaikkapa kovassa aavalle merelle iskeneessä myrskyssä. Karakilla purjehtiminen ei ole ollut mikään huviristeily ja kun Victorian alkuperäiseen miehistöön kuului 45 jäsentä, saattoi jossain vaiheessa tuntua ahtaaltakin.

sevilla_torredeloro_victoria_16


Nao Victoria -alus, löytöretkestä kertova näyttely sekä historiallinen Torre del Oro ovat mukavia vierailukohteita Sevillassa. Näitä paikkoja varten ei tarvitse varata kovin paljoa aikaa, mutta tarjolla on tehokkaasti tiivistetty annos merenkulun historiaa.

Jatka lukemista

Espanja

Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Ehdimme tutustua viime syksynä joihinkin Sevillan hieman vähemmän tunnettuihin nähtävyyksiin. Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos ovat upeita palatseja, joissa saa nauttia maurilaisesta arkkitehtuurista ilman ruuhkia.

Vierailen mielelläni historiallisissa linnoissa ja palatseissa eri puolilla maailmaa. Andalusian vanhoissa rakennuksissa ihastuttavat erityisesti eksoottiset vaikutteet ajalta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat eteläistä Espanjaa. Näin on myös Sevillan Palacio de las Dueñasissa ja Casa de Pilatosissa. Kumpikaan ei kuulu Sevillan ehdottomiin päänähtävyyksiin, joten vierailu onnistuu ainakin lokakuisena arkipäivänä hyvin väljästi ilman minkäänlaista jonottamista. Meille jää siis reilusti tilaa nauttia menneen ajan tunnelmista ja kauniista arkkitehtuurista.


duenas_03

PALACIO DE LAS DUEÑAS

Palacio de las Dueñas sijaitsee Sevillan vanhassakaupungissa melko lähellä Setas de Sevilla -maamerkkiä. Aikuisten pääsylipun hinta on tällä hetkellä 12 euroa. Kaupungin häly jää hetkessä taakse, kun astumme portista sisään. Tutustumme aluksi viihtyisiin puutarhoihin, joissa on vielä näin syksylläkin jonkin verran kukkaloistoa.

duenas_02


Puutarhassa vallitsee seesteinen tunnelma. On hauskaa katsella ajan hampaan kuluttamia värikkäitä kaakeleita ja kuunnella suihkulähteen hiljaista solinaa. Kaikkialla on vehreää ja puissa kypsyy sitrushedelmiä.

duenas_08


Palacio de las Dueñas rakennettiin 1400-luvun lopulla ja se sai nimensä naapurissa sijainneelta nunnaluostarilta. Rakennuttajana toimi Sevillan pormestari Pedro Pineda, joka kuitenkin joutui melko pian myymään asuntonsa eteenpäin. Erinäisten vaiheiden jälkeen palatsi päätyi vuonna 1612 Alban herttuan haltuun.

duenas_12


Sama vaikutusvaltainen aatelissuku on hallinnut Palacio de las Dueñasia nyt jo yli neljänsadan vuoden ajan. Talon nykyinen isäntä on Alban 19. herttua Carlos Fitz-James Stuart y Martínez de Irujo, jota saamme kiittää ovien avaamisesta yleisölle. Me turistit olemme olleet tervetulleita vasta vuodesta 2016 lähtien.

duenas_10


Palatsin renessanssityyliä on täydennetty maurilaisilla ja goottilaisilla piirteillä. Ihailemme monia yksityiskohtia, kuten koristeellisia kaiverruksia, keramiikkaesineitä ja erilaisia laattoja.

duenas_09


Palatsin alakerrassa on jonkin verran avoimia huoneita, joissa saa vapaasti kierrellä. Esillä on esimerkiksi Sevillan juhliin sekä härkätaisteluihin liittyviä julisteita. Myös flamencoteema on selvästi näkyvillä.

duenas_07


Pöydillä oleviin valokuviin on ikuistettu joitakin palatsissa vierailleita merkkihenkilöitä. Herttuasuvun vieraina ovat käyneet esimerkiksi Jacqueline Kennedy sekä Monacon ruhtinas Rainier vaimonsa Grace Kellyn kanssa. Täällä riittää ylellisesti sisustettuja oleskelutiloja, joissa kelpaa kahvitella kuinka arvovaltaisessa seurassa tahansa.

duenas_01


Näemme myös mukavalta näyttävän kirjastohuoneen sekä pienen kappelin. Työhuoneen rekvisiitasta voisi päätellä, että nykyinen herttua taitaa olla Real Betisin jalkapallojoukkueen kannattaja.

duenas_11


Kiertelemme hetken palatsin pihoilla. Mieleen jää parhaiten keskeisin patio, joka näyttää lumoavan kauniilta. Keltaisilla seinustoilla oleville penkeille on mukava istahtaa miettimään, millaista elämää täällä on vuosisatojen saatossa eletty. Varjoisalle oleskelutilalle on varmasti ollut käyttöä, sillä Sevilla tunnetaan yhtenä Euroopan helteisimmistä kaupungeista.

duenas_04


Erityisesti arkkitehtuurin maurilaiset piirteet hivelevät silmiä. Paikalla näkyy muitakin satunnaisia vierailijoita, mutta välillä saamme istua täällä keskenämme. Hiljaisuuden rikkovat vain palmuissa mekastavat papukaijat.  

duenas_05


Palacio de las Dueñas on mielenkiintoinen nähtävyys, jonka sisäpihoille on mukava jäädä tunnelmoimaan. Kaupungin muiden talojen puristukseen jääneet puutarhat sekä palatsi ovat suhteellisen pieniä, joten vierailuun ei tarvitse varata mahdottoman pitkää aikaa.

Katso lisätiedot Palacio de las Dueñasin omilta nettisivuilta.


pilatos_04

CASA DE PILATOS

Casa de Pilatos sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Palacio de las Dueñasista. Rakennus näyttää kadulta katsottuna edellistä vierailukohdettamme mahtipontisemmalta. Aikuisten sisäänpääsy palatsin alakertaan maksaa kympin. Lisäksi voisi ostaa viiden euron lipun yläkertaan, johon tutustuminen on mahdollista vain oppaan johdolla. Meidän ei tarvitse edes harkita tätä, sillä sopivia opastuksia olisi tarjolla vasta parin tunnin kuluttua.

pilatos_06


Saavumme heti sisäänkäynnin jälkeen näyttävälle vaaleasävyiselle patiolle, jonka keskellä solisee suihkulähde. Seinustan rintakuvapatsaat esittävät roomalaisia keisareita ja espanjalaisia kuninkaita. 

pilatos_05


Casa de Pilatos muistuttaa melko paljon Palacio de las Dueñasia, mutta sisätilat ovat selvästi pelkistetympiä. Tutkittavaa esineistöä tai sisustettuja huoneita ei siis ole samaan tapaan nähtävillä. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä saamme ihailla ennennäkemättömän laajaa kaakeleiden kirjoa.

pilatos_03


Casa de Pilatosissa on yksi maailman laajimmista azulejo-kaakeleiden kokoelmista. Seinillä on käytetty noin 150 erilaista laattaa, ja kun useimpia näistä on monta neliömetriä, riittää täällä ihmettelemistä vaativimmallekin kaakeleiden ystävälle. Seinät ovat todella kauniita ja ne pääsevät muuten lähes autioissa tiloissa hyvin oikeuksiinsa.

pilatos_02


Casa de Pilatos on arkkitehtuuriltaan suoranainen malliesimerkki andalusialaisesta palatsista, jossa italialainen renessanssi on kuorrutettu maurilaisella koristelulla. Lisäksi mukaan mahtuu goottilaisia vivahteita. 1800-luvulla tehdyissä uudistuksissa rakennukseen tuli myös romantiikkaa edustavia piirteitä.

pilatos_11


Tämänkin palatsin rakennustyöt alkoivat 1400-luvun loppupuolella. Rakennuttaja Pedro Enríquez de Quiñones oli ansioitunut aatelismies, joka ehti vielä ennen kuolemaansa olla valtaamassa Granadaa maureilta takaisin kristityille. Rakennuksen nykyinen nimi tuli käyttöön myöhemmin, kun Pedron poika Fadrique Enríquez de Ribera kävi pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa ja ihastui siellä Pontius Pilatuksen taloon.

pilatos_07


Enríquez de Riberat ajautuivat 1600-luvun puolivälissä talousvaikeuksiin, ja kun perheen tytär meni Medinacelin herttuan kanssa naimisiin, siirtyivät suvun arvonimet ja omaisuus Medinaceleille. Medicanelit omistavat Casa de Pilatosin edelleen ja osa rakennuksesta on yhä asuinkäytössä. Nykyinen Medinacelin herttuatar on 26-vuotias Victoria von Hohenlohe-Langenburg.

pilatos_08


Nautimme olostamme perinteisissä andalusialaisissa puutarhoissa, joihin voi istahtaa ihailemaan niin arkkitehtuuria kuin kukkiakin. Paikalla on muutamia muitakin vierailijoita, mutta tunnelma on hyvin rauhallinen.

pilatos_01


Vaikkei meillä olekaan sisäänpääsyä ylempään kerrokseen, tutustumme silti näyttävään portaikkoon ja kiipeämme raput ylös saakka. Värikkäitä kaakeleita ei ole säästelty, mutta yleisilme on paikoitellen hieman synkkäkin.

pilatos_09


Palaamme lopuksi alussa näkemällemme sisäpihalle. Haluan pysähtyä vielä hetkeksi katselemaan kaikkea kauneutta ja miettimään rakennuksen pitkää historiaa. Ajatukset palaavat nykyaikaan, kun palatsin konstailematon siivooja käy täyttämässä ämpärinsä suoraan suihkulähteestä. 

pilatos_10


Casa de Pilatos on oikein miellyttävä paikka. Nautimme palatsin ja puutarhan tunnelmasta kaikessa rauhassa, mutta vierailuajaksi riittää silti yksi tunti. Tällaiset palatsit ovat omaan makuuni juuri sopivan kokoisia nähtävyyksiä, sillä ihmeteltävää riittää, mutta kaikkeen näkemäänsä jaksaa keskittyä alusta loppuun saakka.

Katso lisätiedot Casa de Pilatosin omilta nettisivuilta.


alcazares_01

SEVILLAN MUUT PALATSIT

Sevillan näyttävin ja tunnetuin palatsi on kuninkaallinen Alcázar, josta kirjoitan vielä oman juttunsa myöhemmin. Kaupungissa on myös muita upeita palatseja. Esimerkiksi Palacio de la Condesa de Lebrija tunnetaan hienoista mosaiikeistaan, Casa de Salinas näyttää valokuvissa kauniilta ja vaihtoehtoja tuntuu riittävän monta muutakin. Sevilla on harvinaisen kaunis kaupunki, jonka sisäpihoille on kätketty hämmästyttäviä arkkitehtonisia aarteita.
 
Voit lukea Sevillasta laajemmin jutustani Ihastuttavan upea Sevilla.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja