Espanja
Plaza de España ja María Luisan puisto Sevillassa

Mahtipontinen Plaza de España kuuluu Sevillan tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Näyttävän aukion laidalta voi lähteä kävelylle viihtyisään María Luisan puistoon, joka tarjoaa vaihtelua eläväisen suurkaupungin vilinään.
Ensimmäiset Sevillan nähtävyyksistä näkemäni valokuvat esittivät komeaa kaarevan punatiilisen rakennuksen reunustamaa aukiota. Kuvittelin kyseessä olevan jonkinlainen Madridin Plaza Mayoria vastaava kaupungin napa, mutta olinkin väärässä. Kyseessä on nimittäin paremminkin kulissimainen rakennelma hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Matka ei ole onneksi pitkä, sillä Sevillan katedraalilta kävelee Plaza de Españalle parissakymmenessä minuutissa.

PLAZA DE ESPAÑA
Plaza de España rakennettiin vuoden 1929 iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten. Suurtapahtumassa oli edustettuna Espanjan, Portugalin ja Yhdysvaltojen lisäksi suuri joukko latinalaisen Amerikan valtioita. Reilun vuoden kestänyt maailmannäyttely vaikutti näkyvästi koko Sevillan eteläosaan, jota uudistettiin ja rakennettiin kansainvälistä tapahtumaa varten. Näyttelyn tarkoituksena oli parantaa Espanjan välejä maihin, joiden kanssa suhteet eivät olleet siirtomaa-ajan jälkeen kovin hyvässä jamassa.

Plaza de España on hengästyttävän upea aukio, jota tekee mieli pysähtyä ihailemaan useammasta eri kulmasta. Valokuvaaminen on haastavaa, sillä jättimäisen aukion komeutta on vaikea mahduttaa yhteen otokseen.

Aukion laidalla on mukava istuskella. Samalla voi ihailla rakennuksen seiniä koristavia laattoja. Pitkällä seinustalla on kaikille Espanjan maakunnille omistetut pienet syvennykset, joiden taidokkaat kaakelit kuvaavat menneisyyden tapahtumia.

Esimerkiksi Barcelonan syvennyksessä nähdään, kuinka Espanjan kuningaspari ottaa Kristoffer Kolumbuksen vastaan löytöretkeltään. Plaza de España onkin jättimäinen Espanjalle ja sen historialle omistettu monumentti.

Plaza de Españalla kannattaa kiivetä portaita pitkin ylätasanteelle, josta käsin symmetrinen aukio avautuu entistä näyttävämmin. Ainakin lokakuisena arkipäivänä on sopivan väljää, eikä ruuhkista ole pelkoa.

Aukiota kiertää kanava, jota voi lähteä kiertämään vuokraveneellä. Kaikki turistit eivät ole kovin harjaantuneita soutajia, joten ilmassa kaikuu harmittomasta törmäilystä seuraavaa naurua. Plaza de Españan laidalta voisi hypätä myös hevoskärryjen kyytiin. Aukiolla esiintyy usein matkailijoita viihdyttäviä flamencotanssijoita sekä andalusialaisen kitaran taitajia.

Suurta rakennusta katsellessa tuntuu hieman oudolta, ettei kyseessä ole mikään varsinainen linna vaan maailmannäyttelyä varten pystytetty rakennus. Nykyään sen sisällä on toimistotiloja. Aukio on joka tapauksessa erittäin näyttävä ja tunnelmallinen paikka.

Plaza de España on upea jo päiväsaikaan, mutta mielestäni silti parhaimmillaan pimeyden laskeuduttua. Sevilla on aivan loistava kohde iltakävelylle, jota pääsee tunnelmoimaan Plaza de Españalta Trianaan jutussani Voiko olla kauniimpaa kuin öinen Sevilla.

PARQUE DE MARÍA LUISA
Astumme aukion laidalta viereiseen María Luisan puistoon, joka on Sevillan merkittävin viheralue. Emme yritäkään nähdä laajan puiston jokaista kolkkaa, mutta saamme viihtyisästä alueesta silti hyvän käsityksen.

María Luisan puisto kehittyi San Telmon palatsin puutarhan alueelle ja sen ympärille. Palatsi valmistui alun perin oppilaitokseksi, jossa orpolapsista koulutettiin merimiehiä. Rakennuksella oli myöhemmin muitakin käyttötarkoituksia, kunnes Ranskan kuninkaan poika, herttua Antoine d’Orléans pakeni kotimaansa poliittisia myllerryksiä ja osti palatsin asunnokseen. Nykyään San Telmon palatsi toimii hallintorakennuksena.

Antoine d’Orléansin leski María Luisa Fernanda de Borbón lahjoitti vuonna 1893 alueen Sevillan kaupungille yleiseksi puistoalueeksi. Ensimmäinen osa julkisesta puistosta avattiin kaupunkilaisille keväällä 1914. On siis hyvin ymmärrettävää, että puisto on nimetty María Luisan mukaan ja sieltä löytyy myös herttuatarta esittävä patsas.

Puisto toimi edellä mainitun maailmannäyttelyn tapahtumapaikkana, minkä vuoksi siellä riittää erilaisia rakennuksia ja vaikkapa patsaita. Viheralueen laidoilla ja sen ympäristössä on edelleen latinalaisamerikkalaisten maiden paviljonkeja. Osassa näyttävistä taloista on konsulaatteja ja joissakin toimii museoita.

Hevoskärryt kopistelevat pitkin puistoa halkovia teitä, mutta puiden katveessa kulkee myös runsaasti pienempiä polkuja. Ostamme kioskista jäätelöt ja pysähdymme syömään niitä kaakeleilla koristellulle penkille.

Puistossa riittää penkkien lisäksi paljon muutakin keramiikkaa, joka tuo vaihtelevia värejä vihreyden keskelle. Suihkulähteiden sammakkokoristeet ja monet muut huolitellut yksityiskohdat näyttävät hauskoilta. Joutsenet, sorsat sekä muut linnut tuntuvat viihtyvän vesialtaissa hyvin.

Alueella on monia erilaisia vesialtaita ja suihkulähteitä, joiden solina tuntuu varsinkin hellepäivinä virkistävältä. Puisto olisi kirkkaammalla ilmalla vieläkin upeamman näköinen, mutta pilvinen sää sopii kävelykierroksellemme hyvin.

Puiston ilmapiiri on lokakuisena iltapäivänä yllättävän trooppinen. Vihreät papukaijat meluavat puissa, hyttyset hyökkäävät sääriin ja ympärillä kohoaa mahtavia palmuja sekä muita eksoottisia kasveja. Puistoa koristavat appelsiinipuut sekä monenlaiset kukkaistutukset.

María Luisan puistossa seikkailee paljon kissoja, joiden liikkeitä on mukava seurailla. Ne ovat hieman arkoja ja tyytyvät katselemaan muukalaisia turvallisen välimatkan päästä.

María Luisan puiston eteläpäässä on muutamia maailmannäyttelyä varten suunniteltuja suuria rakennuksia. Kuvassa näkyvä paviljonki toimii nykyään arkeologisena museona.

Plaza de España ja María Luisan puisto ovat mukavia ja näkemisen arvoisia vierailukohteita Sevillassa. Aukio sykähdyttää mahtipontisuudellaan ja siisti puisto tuntuu trooppiselta keitaalta keskellä elämää sykkivää kaupunkia. Viivyimme Sevillassa kolme viikkoa syksyllä 2022. Voit lukea kaupungista laajemmin jutustani Ihastuttavan upea Sevilla.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Aila ja Juha
11.12.2023 at 15:53
Tekee mieli kommentoida siteeraamalla toisen oman tekstisi otsikkoa: ”Ihastuttavan upea Sevilla”. Monen muun paikan ohella tämä Plaza de Espanja ja Maria Luisan puisto sen lähellä ovat todellakin niin upeita, että kamera ei tahdo riitää. Minulla on ihan sama kokemus muutaman vuoden takaa. Ja kiitos taustatietojen kokoamisesta, me emme olleet lukeneet historiasta ihan noin paljon, oli kiva tietää lähtökohdat. Aila
Mika / Lähtöportti
11.12.2023 at 22:18
Sevilla on kyllä poikkeuksellisen hieno kaupunki ja tämä aukio sekä puisto kuuluvat sen parhaisiin paloihin. Yritän aina kaivella vähän historiaa mukaan, niin opin samalla itsekin jotain uutta. Hienoa että Maria Luisa halusi tarjota noin upean puistoalueen tavallisen kansan käyttöön.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
12.12.2023 at 11:40
Plaza de España tosiaan näyttää hienolta ja hyvin olet sen haastavuudesta huolimatta saanut kuvattua. María Luisan puisto näyttää myös oikein kivalta. Puiston vihreys erityisesti säväyttää. Lisäksi tuo veden solina kuulostaa oikein mielyttävältä.
Mika / Lähtöportti
14.12.2023 at 12:34
Oikein mukavia paikkoja! Välillä on tilanteita joissa kaipaisi laajempaa kuvakulmaa, mutta näin tuli tuokin aukio ikuistettua.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
18.12.2023 at 7:01
Tämä olisi juuri sellainen paikka, mistä varmasti pitäisin. Tuo on totta, että usein on vaikea kuvata valtavan kokoisia nähtävyyksiä. Valokuvissa kaikki jotenkin pienenee aina. Video näyttää paremmin kuvakohteen, mutta itse en ainakaan vielä ole onnistunut videota artikkeliin liittämään 🙂
Mika / Lähtöportti
20.12.2023 at 11:28
Aukio ja puisto ovat kauniita ja mukavia paikkoja, kuten lähes koko Sevilla. Itse olen niin keskittynyt valokuvaamiseen, että videoiden ottaminen unohtuu usein matkoilla lähes kokonaan. Se on tavallaan sääli, koska niitä harvoja mahdollisia videoita on aina kiva jälkikäteen katsella.
Pingback: Uusivuosi Andalusiassa, osa 2: Sevilla – Ja sitten matkaan…