Espanja
Herkuttele Sevillassa – parhaat löytämäni ravintolat

Andalusian pääkaupunki Sevilla on täynnä hyvää ruokaa, mutta ravintoloiden tasossa on silti vaihtelua. Keräsin tähän juttuun ne löytämäni paikat, joita suosittelen lämpimästi ja joihin haluaisin itsekin palata seuraavalla kerralla Sevillassa.
Vietimme äskettäin kolme viikkoa Sevillassa. Ehdimme tutustua moneen ravintolaan, ja joukkoon mahtui myös monta keskinkertaista ruokailukokemusta. Välillä ruoka oli ihan hyvää, mutta hinta ei vastannut laatua. Joskus vika saattoi olla vain annosvalinnoissa. Joillakin kerroilla olimme tyytyväisiä, mutta ravintola ei silti tuntunut sellaiselta, jonne kannattaisi tulla varta vasten kauempaa. Tällainen oli esimerkiksi Donaire House Bar, jonka tapaksia näkyy yllä olevassa kuvassa. Kokosin alle vain parhaat ravintolalöytömme eli ne paikat, joissa kaikki osui poikkeuksellisen hyvin kohdalleen. Joukkoon mahtuu neljä ruokaravintolaa sekä neljä muuta kohdetta näköalabaarista herkuttelupaikkoihin.

BAR TRIANA – UPEAA RUOKAA PIKKUBAARISSA
Suosikkiravintolani ei herätä huomiota ulkonäöllään, mutta se toivottaa tervetulleeksi autenttiseen Trianan kaupunginosan tunnelmaan. Bar Trianan ohitse kävelee helposti, sillä vaatimattomalta vaikuttava tapasbaari on hyvin pieni ja sitä saattaisi luulla pelkäksi juomapaikaksi. Niin mekin teemme, kunnes uskaltaudumme viimeisellä Sevillan-viikollamme sisään asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä ehdimme nauttia ruoista kahdesti. Molemmat tarjoilijat muistavat meidät jälkimmäisellä kerralla ja tunnemme itsemme melkein kanta-asiakkaiksi. Mukavista parrakkaista miehistä nuorempi puhuu sujuvaa englantia ja vanhempi pahoittelee kielitaitonsa puutteita.

Useimmat tapasbaarin listalta löytyvät annokset ovat saatavissa joko pienemmässä tai suuremmassa koossa. Tilaamme molemmilla kerrolla useampia eri ruokalajeja perheen kanssa jaettaviksi ja kaikki maistuvat meille mainiosti. Testaamme esimerkiksi paria erilaista salaattia, perunoita, kroketteja, kanaa, iberialaista kinkkua, täytettyjä sieniä sekä porsaan niskaa. Kannattaa kuunnella myös tarjoilijan suositukset listan ulkopuolelta löytyvistä vaihtoehdoista. Kanelilla maustettu sangria on hyvää, mutta saatavilla on myös halvempia juomavaihtoehtoja.

Bar Triana on pieni, joten suosittelen saapumista vaikkapa heti lounasajan alussa. Kaakeleiden ja baaritiskin koristamissa sisätiloissa on vain muutamia paikkoja, mutta ravintola levittäytyy onneksi myös jalkakäytävän puolelle. Hyvällä tuurilla jostain saattaa ilmestyä ylimääräinen pöytä, vaikka kaikki paikat näyttäisivät olevan jo varattuja. Bar Triana jää mieleen erittäin lämminhenkisenä paikkana, josta saa maukasta ja konstailematonta perinteisillä resepteillä valmistettua ruokaa. Paikka on nimensä vuoksi helppo sekoittaa useampaankin Trianassa toimivaan baariin, joten ota osoite talteen ennen syömään lähtemistä.
Osoite: Calle Castilla 73

GASCONA – MAKUJA ASTURIASTA
Löydämme Calle Castillan varrelta toisenkin mainion ravintolan. Gascona on usein ohi kulkiessamme tupaten täynnä ja salin avoimista ikkunoista kantautuu kadulle äänekäs puheensorina. Eräänä maanantaina on vielä lounasajan alkaessa hiljaista, joten astumme uteliaina sisään. Palvelu toimii hyvin, muttei jää mieleen yhtä ylenpalttisen lämminhenkisenä kuin Bar Trianassa.

Gascona ei ole andalusialainen, vaan asturialainen ravintola. Pohjoisespanjalainen alue on kuuluisa siideristään, jota nautitaan useammassakin pöydässä. Kiinnitämme asiaan huomiota, koska pullon seuraksi tulee hauska kone, jonka avulla juoman saa valutettua oikeaoppisesti korkealta lasiin. Konetta täytyy päästä kokeilemaan itsekin, joten nautimme ruokien kyytipoikana ison pullollisen hapanta asturialaista siideriä. Ruokapuolella valintamme eivät juurikaan eroa siitä, mitä Andalusiassa on yleensäkin tarjolla. Salaatti, patatas bravas, pimientos de padrón, kroketit sekä erilaiset friteeratut mustekalat maistuvat meille todella hyvin.

Gasconan sisarravintola El Sella (Calle Pureza 4) toimii samalla alueella, mutta jää meiltä kokeilematta. Molemmat asturialaiset sijoittuvat tällä hetkellä TripAdvisorin listauksessa koko Sevillan kymmenen kärkeen, mikä on tässä kaupungissa kunnioitettava saavutus. Tarjoilija muistuttaa myös minua TripAdvisor-palautteen merkityksestä heti kuultuaan, että olemme ateriaan tyytyväisiä. Älkää uskoko sokeasti TripAdvisorin monesti vääristyneitä listauksia, mutta käykää toki Gasconassa. Se on oikeasti hyvä ravintola.
Osoite: Calle Castilla 22

BETIS 7 – LAATURUOKAA JOKIRANNASSA
Ravintolavinkkini painottuvat keskustasta katsottuna Guadalquivir-joen vastarannalla sijaitsevaan Trianaan, koska vuokraamamme asunto sijaitsi tässä vanhassa kaupunginosassa. Rantakatu Calle Betisin varrella riittää jos jonkinlaista ravintolaa ja baaria, joista käymme syömässä kolmessa ja drinkeillä yhdessä. Suosikiksemme nousee osoitteensa mukaan nimetty Betis 7. Käymme ravintolassa kahdesti ja viihdymme molemmilla kerroilla mainiosti. Kohtaamamme tarjoilijat ovat erittäin ystävällisiä ja ruoka laadukasta. Syön ensimmäisellä kerralla mureaa peuraa ja toisella maukkaan sienirisoton. Myös Betis 7:n jälkiruoat ovat hyviä ja valintaa helpottaa, että niitä käydään esittelemässä tarjottimella ennen tilaamista.

Syömme ensimmäisellä kerralla rantakadun varrella ulkoilmassa. Toisella kerralla ulkopöydät ovat täynnä, mutta meille järjestyy tilaa sisätilojen toisesta kerroksesta. Saamme käyttöömme pienen huoneen, jossa on vain yksi pöytä. Avoimista parvekkeen ovista avautuu mukava maisema joelle päin. Betis 7 tarjoaa myös majoitusta teemalla Luxury Boutique Apartments. Emme tutustuneet tähän puoleen, mutta veikkaisin huoneistojen vastaavan ravintolan tasoa.

Betis 7:n hintataso on jonkin verran korkeampi kuin edellä mainituissa Bar Trianassa ja Gasconassa, mutta joihinkin naapureihinsa verrattuna varsin kohtuullinen. Värikkäiden rakennusten reunustama katu vetää ihmisiä magneetin lailla puoleensa, joten osa rantaravintoloista pärjää hintatasostaan tai heikommasta laadustaan huolimatta. Betis 7 on mielestämme erinomainen ravintola, jonne voisi palata myös seuraavalla Sevillan-matkalla.
Ravintolan internet-sivut: betis7.com
Osoite: Calle Betis 7

YAMAZAKI – HYVÄ JAPANILAINEN RAVINTOLA
Kun Andalusiassa viettää useamman viikon, alkaa jossain vaiheessa kaivata vaihtelua tapaksille ja muille perinteisille espanjalaisruoille. Pidämme japanilaisesta keittiöstä ja löydämme iloksemme Plaza de la Encarnaciónin kulmalta viihtyisän Yamazaki-nimisen ravintolan. Ruokasali on sisustettu pelkistettyyn itämaiseen tyyliin ja aukion kulmalla on myös ulkopöytiä. Palvelu on rennon kohteliasta ja tunnemme itsemme hyvin tervetulleiksi.

Tilaamamme 40 sushin lajitelma on kuvauksellinen kokonaisuus, eikä maussakaan ole valittamista. Yamazakin listalta löytyy sushin lisäksi paljon muitakin tyypillisiä japanilaisia ruokia, kuten sashimia, tempuraa, ramenia ja teppanyakia. Esimerkiksi sipulilla höystetyt yakitori-kanavartaat jäävät mieleen todella maukkaina. Sevillassa on jonkin verran muitakin japanilaisia ravintoloita, mutta koska ihastumme keskeisellä paikalla sijaitsevaan Yamazakiin, palaamme sinne matkamme aikana toisenkin kerran.
Ravintolan internet-sivut: yamazakisevilla.es
Osoite: Plaza de la Encarnación 20

TERRAZA ATALAYA – DRINKKEJÄ HUIKEISSA MAISEMISSA
On mielestäni yllättävää, ettei Torre Sevilla -pilvenpiirtäjän huipulla toimivaa Terraza Atalayaa mainittu missään ennen matkaa löytämissäni nähtävyyslistauksissa. Ehkä syynä on paikan profiloituminen ensisijaisesti baariksi, vaikka se onkin samalla kaupungin sykähdyttävin näköalapaikka. Monen muun nähtävyyden kaltaista historian havinaa täältä ei löydy, mutta moderni Torre Sevilla on ylivoimaisesti korkein rakennus koko Andalusiassa. Baarissa tarjoillaan pelkästään juomia, kun taas syötävää löytyisi paria kerrosta alempana toimivasta hienostuneesta El Duende -ravintolasta.

Terraza Atalaya on viiden tähden Eurostars Torre Sevilla -hotellin baari. Hotellivieraat ovat luonnollisesti tervetulleita ilmaiseksi, mutta me muut pääsemme hissiin maksamalla. Sisäänpääsyn hinta on tällä hetkellä 8 euroa ilman juomaa tai 16 euroa sisältäen juoman. Hinta on mielestäni maisemien ansiosta ihan kohtuullinen ja juomien äärellä on luontevaa ihailla näkymiä pidemmänkin aikaa. Drinkkien hinnat pyörivät 14 euron paikkeilla ja halvimman oluen saa vitosella. Ainakin maistamani mojito on maultaan erittäin onnistunut. Tyylikkään baarin tunnelma on rento ja myös lapset ovat tervetulleita.

Saavumme paikalle marraskuisena keskiviikkona hieman ennen auringonlaskua. Paikalla on vain muutamia ihmisiä, joten saamme nauttia väljistä tiloista ilman ruuhkaa. Maisemia voi katsella joka suuntaan, sillä koko kerroksen ympäri pääsee vapaasti kävelemään. Ajoituksemme on täydellinen, sillä ehdimme nähdä kaupungin sekä päivänvalossa että pimeyden laskeuduttua. Auringonlaskukin on kaunis, vaikkei se täältä katsottuna osukaan keskustan suuntaan. Suosittelen Terraza Atalayaa kaikille näköalojen ja laatubaarien ystäville.
Baarin internet-sivut: atalayatorresevilla.com
Osoite: Torre Sevilla, Calle Gonzalo Jimenez de Quesada 2

MARÍA LIMONES – SEVILLAN PARASTA JÄÄTELÖÄ
Sevillan säät ovat vielä marraskuussakin niin lämpimiä, että jäätelö houkuttelee kaduilla kulkijoita usein. Samppanjaa muovimukista -blogissa kehutusta María Limones -jäätelöbaarista tulee nopeasti myös meidän suosikkimme, jonne palaamme aina uudelleen. María Limonesin artesaanijäätelöt ja -sorbetit maistuvat selvästi perusjäätelöä paremmilta, eikä mikään kokeilemistamme mauista tuota pettymystä. Kyseessä on pieni ketju ja löysimme Sevillasta kolme eri toimipistettä. Istumapaikkoja ei ole, vaan jäätelöt syödään katujen varsilla. Yksi María Limonesin jäätelöbaareista sijaitsee Trianan kävelykadulla Calle San Jacintolla ja kaksi muuta melkein vierekkäin keskustassa.
Osoitteet: Calle San Jacinto 19 (Triana), Calle Córdoba 1 (Centro), Calle del Puente y Pellón (Centro)

CAFETERÍA LA CENTURIA – MAKOISIA CHURROJA
Espanjan tunnetuimpia leivonnaisia lienevät churrot, nuo munkkeja muistuttavat uppopaistetut tangot, jotka nautitaan perinteisesti paksun suklaakastikkeen kera. Meidän paras churrolöytömme on Plaza de la Encarnaciónin kulmalla toimiva La Centuria, josta saamme aidosti suussa sulavia herkkuja.

Saavumme paikalle hieman ennen viittä, jolloin meille kerrotaan churrotarjoilun jatkuvan tauon jälkeen tasalta. Ehdimme valita tyhjältä terassilta mieleisemme pyödän, mutta hetkeä myöhemmin paikka onkin jo aivan täynnä. Kaikkiin pöytiin kannetaan muhkeita kasoja vastapaistettuja kuumia churroja. La Centurian churrot ovat kookkaita mutta ilmavia, joten lautaset tyhjenevät yllättävän nopeasti. Itse pidän juuri tämän tyyppisistä churroista, vaikka Espanjassa myydään myös rakenteeltaan varsin erilaisia samannimisiä tuotteita. Sevillan parhaista churropaikoista puhuttaessa mainitaan usein myös Bar El Comercio, mutta se jää meiltä kokeilematta.
Osoite: Plaza de la Encarnación 6

DE NATA – MAKUJA PORTUGALISTA
Sevillasta on vain vajaan kahden tunnin matka Portugalin rajalle, joten kaupungista löytyy myös naapurimaan makuja. Koska portugalilaiset pastéis de nata -leivokset kuuluvat suurimpiin matkoilta löytämiimme herkkuihin, täytyy niitä maistaa myös Sevillassa. Pienet De Nata -kioskit myyvät klassisia vaniljaleivoksia joko yksittäin tai kuuden kappaleen pakkauksissa. Leivokset valmistetaan paikan päällä ja nostetaan lämpiminä myyntitiskille, joten ne ovat taatusti tuoreita. Suussa sulavat leivonnaiset voi viimeistellä itse lisäämällä päälle kanelia ja tomusokeria.
Osoitteet: Calle Arfe 6 (Maestranza), Calle Mateos Gago 29 (Santa Cruz)

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
28.11.2022 at 17:09
Ai että, ravintolapostaukset on ihan parhaita. 😋 Sevillaan joskus matkatessa voisin hyvin mennä pelkästään tämän postauksen ravintoloiden perusteella, vaikuttavat kaikki sellaisilta, jotka olivsivat myös omaan makuun sopivia.
Mika / Lähtöportti
28.11.2022 at 20:37
Ruokapostauksia lukiessa (ja kirjoittaessa) voi helposti tulla nälkä 😀 Mukava kuulla että ravintolat kuulostivat houkuttelevilta, sillä me kyllä tykkäsimme näistä mainituista kovasti. Ei mitään fine diningia, mutta oikein maukasta ruokaa ja sellaista palvelua, että tuntee itsensä aidosti tervetulleeksi.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
3.12.2022 at 10:40
Usein muuten kokemusteni mukaan on juuri niin kuin tuossa mainitsemassasi Bar Trianassa, parhaat paikat saattavat tosiaan olla usein vähän huomaamattomia. Samaa mieltä olen kuin Kati, vaikuttavat kaikki paikat kyllä mukavalta.
Mika / Lähtöportti
7.12.2022 at 10:33
Jos huomaamaton ravintola haluaa pärjätä, se täytyy tehdä erinomaisella ruoalla ja palvelulla. Samoinhan sanotaan, ettei hyvä viini tarvitse näyttävää etikettiä. Bar Triana ei ole Sevillan romanttisin ruokapaikka, mutta lämminhenkisyys ja itse ruoka tekivät suuren vaikutuksen.
Jenni / Unelmatrippi
5.12.2022 at 20:10
Onpa todella upeat maisemat tuolta Terraza Atalayasta! Kiitos näistä(kin) vinkeistä – osa menee hyvin todennäköisesti käyttöön jo suht pian. 🙂 Houkuttelevan kuuloisia paikkoja.
Mika / Lähtöportti
7.12.2022 at 10:47
Kannattaa ilman muuta käydä Terraza Atalayassa! Taisitte tykätä Sevillasta jo ensimmäisellä kerralla, joten varatkaa kaupunkiin nyt kunnolla aikaa. Katsotaan osuuko mielipiteet yksiin, jos käytte kokeilemassa samoja ravintoloita 🙂