Seuraa somessa

Jalkapallo

El Gran Derbi – Espanjan kiihkein jalkapallo-ottelu

Julkaistu

-

Sevillassa viettämieni viikkojen kohokohtiin kuului kuusi jalkapallo-ottelua. Niistä suurin ja kaunein oli kauan haaveilemani El Gran Derbi, Real Betisin ja Sevillan välillä pelattava paikallisottelu. Kyseessä on yksi Euroopan kiihkeimmistä ottelupareista.

Sevilla tunnetaan kuumana kaupunkina, jossa kaikkeen suhtaudutaan äänekkäästi ja suurella intohimolla. Aivan erityinen intohimon aihe on jalkapallo, jonka osalta Andalusian pääkaupunki on jakautunut kahtia. Täällä melkein kaikki tunnustavat joko Real Betis Balompién vihreävalkoisia tai Sevilla Fútbol Clubin punavalkoisia värejä. Seurojen stadioneilla on yhteensä noin satatuhatta paikkaa, jotka on käytännössä kaikki varattu kausikorttilaisille. Se on Helsingin kokoisessa kaupungissa paljon. Eri puolilla Sevillaa toimii nimellä peña tunnettuja kerhotaloja, joissa saman seuran kannattajat voivat tavata toisiaan, katsoa pelejä televisiosta ja nauttia juomia sekä pientä purtavaa.

sevilla_jalkapallo_41


Espanjan suurimmasta jalkapallo-ottelusta puhuttaessa ei voi sivuuttaa Barcelonan ja Real Madridin välistä El Clasicoa. Sevillan paikallisottelussa hävitään El Clasicolle maailmanlaajuisessa huomiossa ja tähtipelaajien määrässä, mutta kun puhutaan intohimosta, kiihkeästä tunnelmasta ja kokonaisen kaupungin pysäyttävästä tapahtumasta, ei vastaavia pelejä löydy kovin montaa koko maailmasta. Real Madrid ja Barcelona ovat suosittuja ympäri Espanjaa ja koko maailmaa, mutta Sevillassa vain kaupungin kahdella omalla joukkueella on merkitystä. Tärkeintä on kukistaa naapuriseura ottelussa, joka tunnetaan nimellä suuri paikallisottelu, El Gran Derbi.

sevilla_jalkapallo_39


Perheellemme järjestyy tilaisuus lähteä kuudeksi viikoksi Espanjaan ja päätämme viettää puolet tuosta ajasta Sevillassa. Tiedän että jaksolle osuu mukavasti jalkapalloa, mutta ottelukalenteri julkaistaan vasta varausten tekemisen jälkeen. Kohdalleni osuu lopulta todellinen jättipotti, sillä yksi kolmelle viikolle osuvista peleistä on Betisin stadionilla pelattava El Gran Derbi.

sevilla_jalkapallo_37


Olen seurannut Sevillan paikallisotteluita monesti televisiosta ja haaveillut pääseväni joskus paikan päälle kokemaan ainutlaatuista tunnelmaa. Sympatiani ovat olleet tässä kaksintaistelussa vihreävalkoisten puolella, vaikken aito bético olekaan. Valinta perustui alun perin väreihin, mutta Betis miellyttää minua muutenkin. Liityn ennen matkaa jopa Betisin jäseneksi, sillä arvelen asiasta olevan jonkinlaista käytännön hyötyä. 35 euron jäsenmaksu kannattaa, sillä saan sen avulla Eurooppa-liigan ottelun kahdesta pääsylipusta niin mojovan alennuksen, että jään ratkaisusta reilusti voitolle. Lisäksi posti tuo kotiin pienen paketillisen Betis-henkistä tavaraa sekä virallisen jäsenkortin.

sevilla_jalkapallo_36


Jalkapallo saapui Andalusiaan brittien mukana, ja Sevilla Foot-ball Club (nykyinen Fútbol Club) perustettiin tammikuussa 1890. Seurassa syntyi myöhemmin riitaa siitä, voitiinko mukaan ottaa työväenluokkaan kuuluvia pelaajia. Kiistan seurauksena osa joukosta perusti Betis Foot-ball Clubin, joka ristittiin kaupungin halki virtaavan joen muinaista roomalaista nimeä mukaillen. Vuonna 1914 Betis yhdistyi opiskelijoiden perustaman Sevilla Balompién kanssa. Sana balón tarkoittaa palloa ja pié jalkaa. Betis Balompié pääsi pian yhdistyttyään Espanjan kuninkaan suojelukseen, jolloin sen nimeen liitettiin sana Real. Vihreävalkoiset värit ovat suoraan Andalusian lipusta, mutta niiden sanotaan liittyvän myös skotlantilaiseen Celticiin.

sevilla_jalkapallo_06


Sevilla on profiloitunut porvariseuraksi, kun taas Betis edustaa perinteisesti työväenluokkaa. Rajat ovat kuitenkin vuosikymmenten kuluessa hämärtyneet ja sosiaaliryhmät sekoittuneet seurojen välillä. On myös täysin mahdollista, että samasta perheestä löytyy molempien seurojen kannattajia.

sevilla_jalkapallo_01


Sevilla on identiteetiltään Betisiä kunnianhimoisempi ja se on saavuttanut enemmän pokaaleja. Ainoa Espanjan mestaruus on 1940-luvulta saakka, mutta seura on voittanut maan tärkeimmän cupkilpailun Copa del Reyn viidesti. Suurinta menestystä on tullut Eurooppa-liigasta, jonka Sevilla on valloittanut peräti kuusi kertaa. Tämä menestys on myös tuoretta, sillä maanosamme toiseksi tärkeimmän kilpailun kannua nosteltiin ensi kerran vuonna 2006 ja viimeksi keväällä 2020. Maineikkain Sevillaa edustanut pelaaja on Diego Maradona, joka vietti Andalusiassa kauden 1992-93. Suomalaiset saattavat muistaa, kuinka Teemu Pukki kävi nuorena poikana Sevillassa, mutta joutui pian hakemaan nostetta uralleen muualta.

sevilla_jalkapallo_09


Betisin ainoa Espanjan mestaruus on sekin kaukaa historiasta, vuodelta 1935. Sen lisäksi palkintokaapista löytyy kolme Copa del Reyn voittoa. Näistä viimeisintä päästiin juhlimaan huhtikuussa 2022, mistä kovia kokeneen seuran fanit ottivatkin kaiken ilon irti. Betisin nykyinen kapteeni Joaquín taitaa olla koko seuran historian rakastetuin hahmo. Nyt jo 41-vuotias konkari murtautui aikoinaan edustusjoukkueeseen Betisin juniorijoukkueiden kautta. Uralle mahtuu myös yhdeksän vuoden harharetki muualle Espanjaan ja Italiaan, mutta Joaquín on silti ehtinyt edustaa Betisiä yli 500 kertaa. Tyylikkään Joaquínin suosio perustuu peliesitysten lisäksi kuuluisaan huumorintajuun ja loistavaa viihdyttäjää arvostetaankin koko Espanjassa.

sevilla_jalkapallo_38


Betisin henki kietoutuu yhteisöllisyyden ympärille ja ajatukseen siitä, ettei seuraa hylätä heikoimmillakaan hetkillä. Vihreävalkoiset ovat historiansa kuluessa jumiutuneet pitkäksi aikaa jopa kolmannelle sarjatasolle, joten béticot ovat tottuneet kärsimään. Seuran omaperäinen motto Viva el Betis manque pierda kääntyy vapaasti suomentaen muotoon Eläköön Betis, vaikka se häviää. Kyse ei ole suoranaisesta pessimismistä, vaan ajatuksena on korostaa uskollisuuden merkitystä vaikeinakin päivinä. Sevillan tunnuslause Dicen que nunca se rinde tarkoittaa suurin piirtein Sanovat, ettei se luovuta koskaan. Sinnikkyyteen vannotaan siis myös kaupungin punavalkoisella puolella.

sevilla_jalkapallo_05


Betis on arvioitu keskinkertaisesta menestyksestään huolimatta Espanjan neljänneksi suosituimmaksi seuraksi. Sillä on paljon kannattajia myös Sevillan ulkopuolella, koska Betis-henkisiä duunareita on muuttanut vuosikymmenten varrella esimerkiksi Barcelonaan ja Bilbaoon. Diktaattori Francon ajatuksena oli horjuttaa katalaanien ja baskien yhtenäisyyttä rakentamalla kapinallisille alueille tehtaita, joihin tarvittiin työvoimaa myös muualta Espanjasta. Köyhästä Andalusiasta lähtikin paljon ihmisiä etsimään onneaan teollisuuskaupungeista. Vaikka koti Sevillassa jäi taakse, pysyi sydän vihreänä ja sielu valkoisena. Sanotaan myös, että intohimo Betisiin siirtyy asuinpaikasta riippumatta isältä pojalle ja isovanhemmilta lapsenlapsille.

sevilla_jalkapallo_02


Ehdin nähdä molempien seurojen stadioneilla kaksi peliä jo ennen suurta derbyä. Ottelulippujen hankkiminen onnistuu yllättävänkin vaivattomasti Betisin ja Sevillan virallisten nettisivujen kautta. Molempien lippukaupoista voi valita haluamansa istuinpaikan ja maksaminen onnistuu sujuvasti luottokortilla. Halvin ostamistani lipuista maksaa 30 euroa, mutta hyvästä paikasta El Gran Derbiin joutuu pulittamaan 155 euroa. Tuohon peliin ei ole muutenkaan tarjolla erityisen halpoja lippuja.

sevilla_jalkapallo_35


Liput tulevat myyntiin vaihtelevasti, toisinaan reilua kuukautta ja joskus vain paria viikkoa ennen ottelua. En löytänyt mistään ennakkotietoa eri otteluiden lipunmyynnin alkamisesta, joten kävin seurojen verkkosivuilla varmuuden vuoksi päivittäin, kunnes olin saanut kaikki liput hankittua. Olin iloisesti yllättynyt, kun lippu jopa El Gran Derbiin järjestyi vaivattomasti Betisin sivujen kautta. Katsomot on varattu lähes kokonaan kausikorttien haltijoille, jotka voivat vapauttaa paikkojaan yleiseen myyntiin. Niinpä tarjolla on usein irtopaikkoja eri puolilla stadionia ja uusia paikkoja saattaa ilmestyä myyntiin myöhemminkin.

sevilla_jalkapallo_32


Betisin Estadio Benito Villamarín sijaitsee Heliópolisin alueella keskustan eteläpuolella. Joukkueen kannattajat ovat katkeria siitä, ettei kaupungin metroa ole rakennettu tähän suuntaan lainkaan. Perille pääsisi kyllä bussilla, mutta kävelen matkat mielelläni. Keskeiseltä jokirannan maamerkiltä Torre del Orolta on stadionille suoraa Avenida de la Palmeraa pitkin kolmisen kilometriä. Leveän kadun varrella on muurien takana piilottelevia mahtipontisia rakennuksia, joiden pihoilla kasvaa korkeita palmuja.

sevilla_jalkapallo_10


Estadio Benito Villamarinin lehtereille mahtuu noin 60.000 katsojaa. Vuonna 1929 rakennettu stadion edustaa vanhanaikaista betoniarkkitehtuuria ja ikä on remonteista huolimatta selvästi näkyvissä. Stadionin kulmalla toimii luonnollisesti fanituotekauppa, josta löydän itselleni pelipaidan ja kaulaliinan. Stadionin sisältä löytyvistä kioskeista saa voileipiä sekä alkoholitonta olutta. Espanjalaisiin tapoihin kuuluu syödä pelin aikana auringonkukansiemeniä, joiden kuoria kertyy penkkirivien alle aina valtavia määriä.

sevilla_jalkapallo_13


Kauden erinomaisesti aloittanut Betis saa ensimmäisessä näkemässäni pelissä vastaansa huippujoukkue Atlético Madridin. Odotan ennen ottelua hoilattavaa Betisin hymniä lähes yhtä paljon kuin itse peliä, sillä kymmenientuhansien ihmisten yhteislaulu ja valtava vihreiden kaulahuivien meri on televisiostakin nähtynä jotain todella kaunista. Kokemus on tietenkin paikan päällä koettuna vielä aivan omaa luokkaansa. Joukkueiden kannattajat ovat hyvissä väleissä keskenään ja yleisön joukossa näkyy sopuisasti muutamia vieraidenkin faneja. Ystävyyttä on vahvistanut Atléticon kannattajien viha Sevillaa kohtaan ja kansa riemastuukin, kun vieraiden fanikatsomosta kuluu Betisin paikallisvastustajaa pilkkaavia huutoja.

sevilla_jalkapallo_12


Itse pelissä Betis hallitsee palloa, mutta madridilaisten vastahyökkäykset tuntuvat vaarallisilta. Maalit syntyvät toisella puoliajalla. Atléticon ranskalaisvirtuoosi Antoine Griezmann yllättää Betisin maalivahdin helponnäköisesti suoraan kulmapotkusta ja sama mies tekee myös vieraiden toisen maalin. Nabil Fekirin komea vapaapotkuosuma käynnistää Betisin loppukirin, joka huipentuu laitapuolustaja Álex Morenon puskuun. Pallo kolahtaa viime hetkillä ylärimaan ja sarjapisteet lähtevät Madridiin. Kansa poistuu stadionilta rauhallisesti. Tappio on pettymys, mutta Atléticolle ei kanneta kaunaa.

sevilla_jalkapallo_08


Sevillan Estadio Ramón Sánchez-Pizjuán löytyy Nerviónin kaupunginosasta hieman keskustan itäpuolelta. Alun perin vuonna 1958 avattu stadion on remontoitu moderniin kuntoon ja siellä on reilut 40.000 istumapaikkaa. Aivan stadionin kyljessä toimii kiiltävä ostoskeskus ja perille pääsee halutessaan metrolla. Kuljen itse myös tälle stadionille kävellen. Saan ensimmäisellä kerralla seurata FC Københavnin kannattajakulkuetta, sillä edessä on Mestarien liigan ottelu espanjalaisten ja tanskalaisten välillä.

sevilla_jalkapallo_03


Ennen ottelua laulettava Sevillan hymni on lähes yhtä hieno kuin Betisilläkin. Punaiset kaulaliinat nousevat ilmaan ja vieressäni seisova harmaantunut herrasmies laulaa niin komealla äänellä ja suurella tunteella, että tuntuu melkein siltä kuin olisin päässyt toista kertaa elämässäni Placido Domingon konserttiin. Sevilla on aloittanut kauden surkeasti, eikä pelistä tule tälläkään kerralla helppoa. Pallonhallinta pysyy läpi kamppailun Sevillalla, mutta tanskalaiset kohauttavat pari kertaa osumalla maalipuihin. Tunnin tuskailun jälkeen marokkolainen vaihtopelaaja Youssef En-Nesyri saa pallon hieman onnekkaasti maaliin ja tilanne alkaa helpottaa. Lopulta Iscon komea laukaus ratkaisee pelin ja Gonzalo Montiel viimeistelee loppuhetkillä loppulukemat 3–0 kotijoukkueelle. Sevillan kannattajat saavat vaihteeksi aihetta riemuun ja punaiset kaulaliinat viuhtovat kohti taivasta.

sevilla_jalkapallo_33


Sevilla saa seuraavassa näkemässäni pelissä vastaansa madridilaisen Rayo Vallecanon. Joukkueen pelilliset ongelmat jatkuvat, sillä maalintekotilanteita ei pallonhallinnasta huolimatta synny. Kotiyleisö alkaa jo syystäkin hermostua hidasteluun, vastuun siirtelyyn ja huolimattomiin virheisiin. Lopulta altavastaajana peliin lähtenyt Rayo Vallecano tekee ottelun ainoan maalin nopeasta vastahyökkäyksestä. Sevillan parasta antia tarjoaa päätykatsomon faniryhmä, joka jaksaa muusta yleisöstä poiketen kannustaa kiitettävästi ottelun alusta loppuun.

sevilla_jalkapallo_11


Betisin toinen kotiottelu on harvinaisen mielenkiintoinen, sillä Eurooppa-liigan pelissä vieraaksi saapuu HJK Helsingistä. Ottelussa ei ole suurta panosta, sillä Betisin lohkovoitto ja Klubin viimeinen sija ovat varmistuneet jo aiemmin. Odotan Klubilta silti paljon, sillä kyseessä on suomalaisjoukkueen kauden viimeinen peli, kun taas Betisin ajatukset lienevät jo muutaman päivän kuluttua odottavassa derbyssä. HJK on kaikesta huolimatta todella vaisu ja Betisin paremmuus tulee nopeasti selväksi. Pelipaikkansa puolesta taisteleva Aitor Ruibal huudattaa kotiyleisöä kahdella komealla maalilla ja ottelu tuntuu ratkeavan jo ennen taukoa. HJK sinnittelee pitkään siedettävissä lukemissa, kunnes Fekir viimeistelee viime hetkellä Betisin voittolukemat 3–0.

sevilla_jalkapallo_42


El Gran Derbi pelataan sarjakauden aikana kahdesti, eli kerran molempien kotistadioneilla. Lisäksi joukkueet ovat toisinaan kohdanneet Copa del Reyn otteluissa. Historiantilastoista löytyy tällä hetkellä 138 virallista kohtaamista, joista Sevilla on voittanut 65 ja Betis 40. Vuonna 1915 pelattu ensimmäinen paikallisottelu johti mellakkaan, eikä välikohtauksilta ole säästytty sen jälkeenkään. Esimerkiksi 2000-luvun alussa elettiin hulluja vuosia, kun seurojen suurisuiset puheenjohtajat Manuel Ruiz de Lopera ja José María del Nido lietsoivat vihaa keskenään ja taisivat jopa päätyä nyrkkitappeluun.

sevilla_jalkapallo_07


Vuonna 2007 derbyssä tapahtui ikävä välikohtaus, kun Betisiä aiemmin luotsannut Sevillan valmentaja Juande Ramos sai katsomosta heitetyn pullon päähänsä ja joutui sairaalaan. Derbyt uhkasivat noihin aikoihin käydä muutenkin väkivaltaisiksi. Ilmapiiri muuttui vielä saman vuoden syksynä dramaattisesti, kun nuori Sevillan pelaaja Antonio Puerta menehtyi kesken ottelun saamaansa sairauskohtaukseen. Puertan kuolema kosketti myös Betisin kannattajia, monet riidoista sovittiin ja seurojen suhde muuttui entistä veljellisemmäksi. Jopa Lopera ja Nido päättivät vihanpitonsa halaamalla toisiaan. Betisin joukkue sai suru-uutisia muutamaa vuotta myöhemmin, kun Miki Roqué menehtyi syöpään. Sekä Puerta että Roqué saavat edelleen jokaisessa oman joukkueensa kotiottelussa aplodit pelinumeroidensa mukaisella peliminuutilla, kun miesten kuvat ilmestyvät tulostaululle.

sevilla_jalkapallo_31


Derbysunnuntai valkenee aurinkoisena. Majailemme Trianan kaupunginosassa, joka on perinteisesti Betisin kannattajien aluetta. Betisin raitapaitoja näkyykin lounasaikaan runsaasti kaduilla ja terasseilla, mutta Sevillan värit loistavat poissaolollaan. Huomaan myös useamman vihreävalkoisiin asusteisiin puetun koiran, mutta tuntuu oudolta, ettei Sevillan kannattajia näyttäydy julkisesti kuin muutamia koko päivänä. Pukeudun itsekin Betisin paitaan, sillä haluan elää El Gran Derbissa täysillä mukana.

sevilla_jalkapallo_14


Saavun Estadio Benito Villamarinin kulmille kaksi ja puoli tuntia ennen ottelun alkamista. En ole mitenkään etuajassa, sillä paikalla on jo tuhansia muitakin ihmisiä. Aistin sähköisen odottavaa tunnelmaa, kävelen hieman ympäriinsä pimenevässä illassa ja odottelen pelaajien bussien saapumista. Sevillan punainen bussi kurvaa stadionin edustalle poliisisaattueessa ja saa osakseen pilkkahuutoja. Betis tulee paikalle hieman myöhemmin vihreävalkoisten lippujen liehuessa ja valtavan väkijoukon osoittaessa villisti suosiota.

sevilla_jalkapallo_21


Ihmispaljous alkaa tiivistyä bussien saavuttua ja kansan alkaessa pyrkiä eri puolille katsomoa. Poliisit valvovat järjestystä koirineen ja hevosineen, taivaalla pörrää helikopteri, ilotulitteet paukkuvat ja ilma on sakeana vihreästä savusta. Tuntuu kuin Estadio Benito Villamarínin yllä väreilisi sähköä. Pian kattila on valmis kiehumaan.

sevilla_jalkapallo_23


Ilmapiiri on täysin erilainen kuin aiemmin näkemissäni peleissä, sillä nyt on selvästi kyse aivan poikkeuksellisesta tapahtumasta. Saavun katsomoon tuntia ennen pelin alkua. Kansaa valuu paikalle vähitellen ja lopulta lehterit täyttyvät ääriään myöten.

sevilla_jalkapallo_25


Tunnelma nousee, kun himmennetyllä stadionilla soi live-esityksenä Stereo Love ja tuhansien kännyköiden valot heiluivat musiikin tahdissa. Pelaajien saapuminen kentälle aiheuttaa kylmiä väreitä. Kymmenettuhannet kaulahuivit nousevat jälleen kerran päiden yläpuolelle ja koko katsomo kajauttaa täyttä kurkkua Betisin hymnin, jonka sanat ovat varmuuden vuoksi nähtävillä myös tulostaululla.

Katso YouTubesta videot musiikkispektaakkelista ja Betisin hymnistä.

sevilla_jalkapallo_40


Eteläpäätyyn nousee jättimäinen lakana eli tifo. Sen teema Escape Room Benito Villamarín nostaa esiin viime tammikuussa pelatun cup-ottelun. Silloin peli jouduttiin keskeyttämään, kun Betisin maalia juhlineesta katsomonosasta lentänyt muovikeppi osui Sevillan Joan Jordániin. Suurin syyllinen on tietysti kepin heittäjä, mutta Betisin kannattajien mielestä Sevillan pelaaja liioitteli loukkaantumistaan, jotta peli keskeytettäisiin, Sevilla pääsisi pois vastustajan stadionilta ja joukkue hyötyisi tapauksesta mahdollisimman paljon. Lopulta tuo ottelu pelattiin seuraavana päivänä päätökseen ilman yleisöä. Onneksi tänä iltana selvitään ilman välikohtauksia ja peli saadaan kerralla pakettiin.

sevilla_jalkapallo_26


Espanjalaisen paikallisottelun tunnelmassa on yksi merkittävä ero itselleni läheisempään italialaiseen jalkapallokulttuuriin. Saapasmaan derbyissä molempien joukkueiden kannattajat saavat käyttöönsä runsaasti tilaa ja päätykatsomoissa nähdään keskenään kilpailevia koreografioita. Täällä vierasjoukkueen faneja päästetään paikalle vain viitisensataa, kuten mihin tahansa sarjapeliin. Näin ollen kotijoukkue saa käytännössä koko katsomon tuen ja äänekkäätkin vieraat jäävät auttamatta vähemmistöön.

sevilla_jalkapallo_20


Sevilla on ollut useimmissa viime vuosien derbyissä niskan päällä, mutta nyt Betis lähtee peliin poikkeuksellisen suurena ennakkosuosikkina. Vihreävalkoiset taistelevat Espanjan La Ligan kärkisijoista, kun taas Sevillan alkukausi on ollut valtava pettymys. Molemmat saavat ensimmäisellä puoliajalla omat tilaisuutensa, mutta maalinteko ei onnistu. Ottelun tärkeys näkyy kentällä hermostuneina otteina. Peli pysyy yllättävänkin siistinä, kunnes Sevillan Gonzalo Montiel pysäyttää Betisin hyökkäyksen erittäin rajulla liukutaklauksella. Tuomari nostaa keltaisen kortin, mutta lähtee pian tutkimaan videota tapahtuneesta. Tuomio vaihtuu punaiseen korttiin ja yleisö saa Montielin matkan pukukoppiin tuntumaan taatusti pitkältä.

sevilla_jalkapallo_29


Sevilla joutuu tekemään muutoksia ryhmitykseensä, jolloin veteraani Jesús Navas otetaan vaihtopenkiltä kentälle. Hetkeä myöhemmin Betis nostaa pallon Sevillan maalin edustalle. Nemanja Gudelj yrittää purkaa tilannetta, mutta hänen potkaisemansa pallo kimpoaa Navasin kautta omaan maaliin. Yleisön riemu tuntuu rajattomalta, sillä kaikki näyttää Betisin kannalta loistavalta. Joukkue johtaa ja Sevilla joutuisi pelaamaan koko toisen puoliajan vajaalla. Tilanne muuttuu kuitenkin nopeasti. Betisin tähtipelaaja Nabil Fekir osuu palloa suojatessaan Sevillan Papu Gómezia kyynärpäällä kasvoihin. Tuomari nostaa jälleen keltaisen kortin, joka vaihtuu videotarkastuksen jälkeen punaiseksi. Tuomio menee varmaankin oikein, vaikka tilanne on Montielin ulosajoa huomattavasti kiistanalaisempi. Borja Iglesiasilla on vielä avopaikka viedä Betis tauolle kahden maalin johdossa, mutta maalivahti Bonon jalkatorjunta pelastaa Sevillan.

sevilla_jalkapallo_22


El Gran Derbissa viehättää tapahtuman autenttisuus. Minä itse olen tietysti täällä turistina, mutta katsomossa ei näy juurikaan muita ulkomaalaisia. Olen käynyt pari kertaa esimerkiksi Barcelonan Camp Noulla, jossa näkyvä osa katsojista on matkailijoita. Täällä paikalla on vain paikallisia miehiä, naisia ja lapsia, joille oma seura on kaikki kaikessa. Kiinnitän huomiota siihen, että tähän myöhäisillan kiihkeistä kiihkeimpään kamppailuun on saapunut myös kokonaisia perheitä. Vanhimmat ovat nauttineet eläkepäivistään jo kauan, eivätkä nuorimmat taida olla vielä kymmenvuotiaitakaan. Koko yleisö kannustaa Betisiä täydellä sydämellään ja elää joka solullaan mukana kentän tapahtumissa.

sevilla_jalkapallo_19


Toisen puoliajan alussa Álex Morenolla on hyvä paikka tuplata Betisin johto, mutta Bono torjuu jälleen. Tämän jälkeen Betisin tilanne alkaa synkistyä. Yleisön suosikki, lempinimellä El Panda tunnettu hyökkääjä Borja Iglesias tulee pallontavoittelutilanteeseen turhan innokkaasti ja nappulat osuvat vastustajan sääreen. Tuomari nostaa keltaisen kortin, mutta Sevillan pelaajan tehdessä kentän pinnassa hetkellistä kuolemaa, mennään vielä kolmannenkin kerran katsomaan videoita. Iglesias ajetaan ulos ja lopulta Betis onkin se joukkue, joka joutuu pelaamaan lähes koko toisen puoliajan alivoimaisena.

sevilla_jalkapallo_28


Pelin henki muuttuu täysin. Betis kuluttaa kokeneen maalivahtinsa Claudio Bravon johdolla aikaa kaikin mahdollisin keinoin ja yleisö vaatii Sevillan pelaajille ulosajoa jokaisesta pienestäkin rikkeestä. Tunteet kuumenevat niin kireiksi, kuin tällaisessa ottelussa voi kuvitellakin. Betisin puolustustaistelu tuntuu kestävän, kunnes puolustaja Gudeljin huikea kaukolaukaus tuo Sevillan tasoihin kymmenisen minuuttia ennen loppua. Gudelj nousee ottelun suureksi hahmoksi, jolle pelkkä tasoitusmaali ei riitä. Seuraava kaukolaukaus kolahtaa ylärimaan ja serbi nousee vielä viimeisellä lisäaikaminuutillakin Betisin rangaistusalueelle hakemaan ratkaisua. Laukaus on tälläkin kerralla hyvä, mutta 39-vuotias Bravo venyy uskomattomalta näyttävään torjuntaan. Peli päättyy tasan 1–1, mutta tulosta ei voi pitää sopuisana.

Katso ottelun kohokohdat La Ligan YouTube-kanavalta.

sevilla_jalkapallo_27


Tasapeli nostaa varmasti enemmän Sevillan itseluottamusta, vaikka toisaalta punavalkoiset ovat pettyneitä hukattuaan loppuhetkien maalitilanteet. Betisin leirissä ollaan myös harmissaan, koska derbyvoitot ovat viime vuosina olleet harvinaisia, ja nyt sellaiseen oli ennen ulosajoja loistava tilaisuus. En kiirehdi ulos katsomosta. Betisin kannattajat huutelevat herjoja Sevillan fanikatsomon suuntaan ja toivovat punavalkoisten pysyvän putoamisviivan alapuolella sarjan päättymiseen saakka. Itse haluaisin molempien pysyvän samalla sarjatasolla jo El Gran Derbin säilymisenkin vuoksi. En voisi kuvitella Sevillaa ilman Betisiä tai Betisiä ilman Sevillaa.

sevilla_jalkapallo_16


Käyn derbyn jälkeen katsomassa vielä yhden pelin ennen MM-kisoista johtuvan sarjatauon alkamista. Putoamisviivan tuntumaan juuttunut Sevilla saa vieraakseen hyvävireisen baskijoukkueen Real Sociedadin. Katsomossa on mainio tunnelma, vaikka Sevilla hakee edelleen kauden ensimmäistä kotivoittoaan La Ligan otteluissa. Toiveikkuus saa kolauksen jo reilun vartin jälkeen, kun norjalaiskärki Alexander Sørloth vie vieraat johtoon. Pian tämän jälkeen korttien viuhuminen jatkuu siitä, mihin derbyssä jäätiin. Espanjassa tulkitaan sääntökirjaa sääliä tuntematta, ja kun nappulat raapaisevat yhtään nilkan yläpuolelta, näkyy ilmassa muutakin punaista kuin Sevillan kaulahuiveja.

sevilla_jalkapallo_18


Sekä Ivan Rakitić että Tanguy Nianzou ovat jo noin puolen tunnin jälkeen suihkussa, joten Sevilla joutuu pelaamaan pitkään yhdeksällä miehellä. Kannattajat raivoavat tuomarille, mutta Real Sociedad pallottelee Sevillan vajaamiehisen puolustuksen läpi ja siirtyy kahden maalin johtoon. Sevilla ei kuitenkaan luovuta – dicen que nunca se rinde – ja hyökkääjä Rafa Mir puskee kuin tyhjästä kavennuksen juuri ennen taukoa. Yleisö räjähtää huutoon, joka jatkuu kiitettävällä volyymilla koko toisen puoliajan. Sevilla taistelee toivottomalta tuntuvasta alivoimastaan huolimatta loppuun saakka ja saa koko yleisön puolelleen tavalla, jollaista en muissa Sevillan peleissä ollut kokenut. Maalia ei kuitenkaan synny, vaan Real Sociedad vie voiton 2–1.

sevilla_jalkapallo_15


Tapaan pelin jälkeen perheeni viereisessä ostoskeskuksessa ja kun teemme lähtöä kohti majapaikkaa, huomaamme joukkueiden bussit stadionin edustalla. Aitojen taakse on kerääntynyt jonkin verran kansaa, joten liitymme joukkoon. Paikalla on paljon marokkolaistaustaisia ihmisiä, jotka odottavat erityisesti Sevillan maalivahtia Bonoa.

sevilla_jalkapallo_04


Odotus palkitaan, sillä Bono tulee tappiosta huolimatta tervehtimään innokasta fanijoukkoa. Todella sympaattiselta vaikuttavalla veräjänvartijalla on aikaa tulla hymyilemään yhteiskuvaan myös minun kanssani. Toivotan Bonolle onnea MM-kisoihin, ja tätä kirjoittaessani onni onkin ollut myötä. Marokko on jo yltänyt historiansa parhaaseen saavutukseen päästyään puolivälieriin, ja pelit jatkuvat edelleen. Bonosta tuli marokkolaisten kansallissankari viimeistään neljännesvälierässä, jonka rangaistuspotkukilpailussa hän ei päästänyt yhtään espanjalaisten laukausta taakseen. Miehen taso oli toki tiedossa, sillä hänet palkittiin viime kaudella Espanjan La Ligan parhaana maalivahtina.

sevilla_jalkapallo_17


Myös kapteeni ja elävä seuralegenda, pitkälti yli 600 ottelua Sevillan paidassa pelannut Jesús Navas käy tervehtimässä paikalla olevia ihmisiä. Romanitaustainen Navas saapui seuran juniorijoukkueeseen 15-vuotiaana ja on tehnyt upean uran huolimatta paniikkikohtauksista, koti-ikävästä sekä masennuksesta, joista hän on avoimesti kertonut. Yhteiskuva jää ottamatta, mutta ehkä se olisikin ollut Betis-sympatioideni vuoksi liikaa. On joka tapauksessa aina mielenkiintoista nähdä urheilijoita kentän ulkopuolella, koska lyhyenkin tapaamisen perusteella muodostuu jonkinlainen kuva siitä, millaisista ihmisistä on kysymys.

sevilla_jalkapallo_30


Kaikki Sevillassa näkemäni pelit olivat hienoja elämyksiä. Paikan päällä nähdyissä jalkapallo-otteluissa on kyse paitsi urheilusta, myös ennen kaikkea yhteisöllisyydestä, tunnelmasta sekä suurista tunteista. Niitä eteläeurooppalainen jalkapallo tarjoaa yllin kyllin. Oma seura, oli se sitten Betis tai Sevilla, on tässä kaupungissa elämäntapa ja tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Varsinkin El Gran Derbi jää mieleen unohtumattomana spektaakkelina ja yhtenä parhaista jalkapallokokemuksistani, vaikka kolme ulosajoa vaikuttivatkin itse peliin harmillisen paljon.

sevilla_jalkapallo_34


Aitoa béticoa minusta ei kaikesta huolimatta tullut. Suosikkiseuranani Espanjassa pysyy aina Osasuna, eikä senkään merkitys ole kovin tärkeä Milanon Interiin tai Suomen ja Italian maajoukkueisiin verrattuna. Betisin ja myös Sevillan pelejä on silti näiden kokemusten jälkeen entistä mielenkiintoisempaa katsoa televisiosta. ¡Viva el Betis, manque pierda!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

Kommentit

  1. Kohteena maailma / Rami

    9.12.2022 at 22:13

    Huikea postaus, ja upeita elämyksiä on sinulle jalkapallo tälläkin kerralla tarjonnut myös monien huippupelaajia livenä näkemisellä niin kentällä kuin kentän ulkopuolella.

    • Mika / Lähtöportti

      10.12.2022 at 12:22

      Kiitos Rami! Kun on intohimoa aiheeseen, niin postaus saattaa venähtää pitkäksi 😀 Elämyksiä tuli paljon ja näissä peleissä riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa.

  2. Kuusi jalkapallo-ottelua kuulostaa aivan mahtavalta, mahtava elämys. Ja uskomattoman hyvä tuuri vieläpä tuon El Gran Derbin osalta.

    • Mika / Lähtöportti

      11.12.2022 at 20:29

      Elämyksiä riitti, kun kaikissa peleissä oli runsaasti yleisöä ja hyvä tunnelma. El Gran Derbin osalta kävi kyllä tuuri, kun niitä ei vuodessa kovin montaa pelata. Tuo peli on yksi hyvä eurooppalainen vastine maailman kiihkeimpänä pidetylle paikallisottelulle eli Buenos Airesin Superclásicolle.

  3. Kristian

    14.12.2022 at 15:12

    Jalkapallo on kyllä mahtava tapa tutustua espanjalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin! Pienissäkin kaupungeissa voi olla kymmeniä tuhansia ihmisiä kokoontuneena stadionille ja lisäksi valtavat määrät baareissa ja kodeissa, kaikki kannustamassa omaa joukkuetta.

    Muistan myös erään joulun ajan, kun ottelua (El Clasico) seurattiin ulkoa lasin läpi, koska baariin ei enää mahtunut sisään (Espajassa baariin mahtuu aika monta ihmistä). Ottelussa maaleja taisivat tehdä Raul ja Ronaldinho, ja nuori Messikin pääsi vaihdosta kentälle.

    Kävin itse kesälomalla katsomassa yhden pelin Elchessä. Kirjoitin siitä jutun blogiini https://alicanteen.com/elche-cf-jalkapallo-ottelussa/

    • Mika / Lähtöportti

      16.12.2022 at 17:24

      Jalkapallo kuuluu erottamattomasti espanjalaiseen kulttuuriin ja pelit ovat aina jo pelkästään tunnelmansa vuoksi hienoja elämyksiä.

      Hauska kokemus tuo El Clasicon seuraaminen baarin ulkopuolelta! Minulle on jäänyt mieleen Mestarien liigan finaali Valencian ja Bayern Münchenin välillä parikymmentä vuotta sitten. Seurasin peliä kaverini kanssa eräässä baarissa Madridissa ja kaikki espanjalaiset tuntuivat olevan vahvasti Valencian puolella. Kun sitten palasimme pelin jälkeen pieneen majapaikkaamme, oli isäntäväki lähes shokissa Valencian tappiosta ja muistan vieläkin, kuinka he yrittivät selittää maalivahti Santiago Cañizaresin itkeneen pelin jälkeen. Harmi etten osannut silloin espanjaa edes sen vertaa kuin nykyään.

      Täytyypä käydä lukemassa juttusi Elchen pelistä, kuulostaa mielenkiintoiselta!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jalkapallo

Brittifutiksen juurilla Wolverhamptonissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävin viime viikonloppuna kaverini Teron kanssa jalkapallomatkalla Englannissa. Näimme kaksi peliä, joista ensimmäinen oli FA Cupin puolivälierä Wolverhampton–Coventry. Tutustuimme samalla perinteikkään Wolvesin kiehtovaan historiaan.

Kirjoittelin pari kuukautta sitten Lontoossa näkemästäni Tottenhamin ottelusta, jonka jälkeen jäin kaipaamaan hieman perinteisempää brittifutistunnelmaa. Tottenham on englantilaisjoukkueiden joukosta oma suosikkini ja se pelaa upealla huippumodernilla stadionilla, mutta mieleni teki tutkimusmatkalle perinteisempään brittifutiksen maailmaan, historiallisiin katsomoihin jonnekin pääkaupungin ulkopuolelle. En olisi osannut kuvitellakaan, että tuo reissu toteutuisi näin nopeasti.

wolves_32

 
Meillä oli muutaman kaverin kanssa tarkoitus lähteä ensi kesän EM-kisoihin Saksaan, mutta kun lippujen hankkiminen ei tuntunut onnistuvan, päätimme vaihtaa suunnitelmaa ja suunnata korvaavalle jalkapallomatkalle. Joukko supistui suunnitelmien vaihtuessa, joten lähdimme reissuun kaverini Teron kanssa kahdestaan. Tero seuraa aktiivisesti Valioliigaa, joten reissun kohteeksi valikoitui nopeasti Englanti. Lähdemme katsomaan kahta ottelua, joista ensimmäinen pelataan Englannin keskiosissa Wolverhamptonissa. Wolverhampton Wanderers eli tuttavallisemmin Wolves on Teron suosikkijoukkue ja itse en voisi kuvitella parempaa kohdetta kaipaamani jalkapallonostalgian etsimiseen.

wolves_01


Valmistaudun matkaan lukemalla Saku-Pekka Sundelinin kirjoittaman erinomaisen Brittifutis-kirjan sekä katsomalla YouTubesta koosteen vuoden 1973 FA Cupin puolivälierästä, jossa Wolverhampton isännöi Coventrya täsmälleen samalla tavalla kuin omaan ohjelmaamme kuuluvassa pelissä. Vaikka olenkin aina seurannut tiiviisti jalkapalloa, ei brittifutis ole itselleni yhtä tuttua kuin italialainen, suomalainen tai espanjalainenkaan jalkapallo. Arvostan silti suuresti englantilaisen jalkapallokulttuurin rikkautta ja perinteitä sekä sitä, kuinka ylpeitä britit ovat omasta seurastaan, oli se sitten kuinka suuri tai pieni tahansa. Vaikka olenkin viime vuosina katsonut Valioliigaa televisiosta vain muutaman pelin kaudessa, tunnen suurta nostalgiaa muistellessani, kuinka Aulis Virtanen 80-luvulla selosti Englannissa pelattuja otteluita ja kertoi kuinka ryhmittymät erottuvat mustavalkovastaanottimissa toisistaan.

wolves_34


Wolvesin tavallisiin sarjapeleihin saa yleensä lippuja seuran omien nettisivujen kautta. Joitakin pelejä ajatellen saattaa olla hyödyllistä hankkia etuosto-oikeus liittymällä seuran jäseneksi 40 punnan vuosihintaan. Nyt edessä on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavallinen peli, sillä kyseessä on Englannin FA Cupin puolivälierä samalta seudulta tulevaa Coventrya vastaan. Molemmilla seuroilla on nyt mahdollisuus saavuttaa jotain itselleen poikkeuksellisen suurta, sillä voittajan matka jatkuu Lontoon Wembleyllä pelattavaan välierään. Lippujen kysyntä on niin kovaa, että joudumme varmistamaan sisäänpääsymme Wolvesin hospitalityn eli eräänlaisen vip-paketin avulla. 169 punnan kappalehinta on kova, mutta siedettävä. Tämä peli on päästävä kokemaan!

wolves_14


Vietämme ottelua edeltävän yön Englannin toiseksi suurimmassa kaupungissa Birminghamissa, josta on vain reilun vartin junamatka Wolverhamptoniin. Molineux Stadium sijaitsee kilometrin päässä rautatieasemalta, joten kävelymatka pelipaikalle on miellyttävän lyhyt. Olemme liikkeellä aamuvarhaisella, sillä peli alkaa jo viittätoista yli kahdeltatoista. Sitä ennen täytyy ehtiä Wolvesin kauppaan ja varttia vaille kymmeneltä alkavaan hospitality-ohjelmaan. Wolverhamptonin keskustassa on hiljaista, mutta näemme erään pubin ovella ystävällisen mutta ehdottoman kyltin, jonka mukaan ainoastaan kotijoukkueen kannattajat ovat tervetulleita. Ikkunan läpi katsottuna näyttää siltä, että olut virtaa mukavasti vaikka kello lyö vasta yhdeksää aamulla.

wolves_05


Stadionin kulmilla valmistaudutaan jo ottelutapahtumaan, sillä rasvaiset herkut tirisevät grilleissä ja keltamustia fanituotteita asetellaan myytäväksi. Näky on tutun oloinen, mutta en ole ennen kokenut vastaavaa aamuauringon vasta valaistessa seuralegendojen patsaita.

wolves_04


Käymme stadionin päädyssä sijaitsevassa kaupassa, josta hankin kokoelmaani uuden jalkapalloseuran kaulaliinan. Terolle kertyy ostettavaa kokonainen kassillinen. Olemme valinneet muutamasta vaihtoehdosta Wolverhamptonin museoon sijoittuvan hospitality-ohjelman, mikä osoittautuu erinomaiseksi ratkaisuksi. Museo on mielenkiintoinen, eikä siellä käynti onnistuisi nimenomaan ottelupäivänä muulla keinoin. Museo sijaitsee aivan kaupan vieressä ja pääsemme odottelemaan kierroksen alkua alakerran aulatilaan. Meillä ei ole aiempaa kokemusta tällaisista tilaisuuksista, joten odotamme mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.


wolves_19

Hospitality-ohjelma Wolverhampton Wanderersin museossa

Parinkymmenen hengen ryhmä ohjataan yläkertaan, jossa saamme aluksi varsinaiset otteluliput käteemme. Museon baarista saa noutaa haluamansa tervetulojuoman sekä tutustua hetken aikaa omatoimisesti näyttelyyn. Jalkapallomuseon sisältö on vaikuttava ja toteutus tyylikäs. Keltainen – tai old gold kuten täällä sanotaan – yhdistettynä mustaan on tehokas väriyhdistelmä.

wolves_13


Meidät kutsutaan pian pieneen auditorioon, sillä ohjelmassa on seuralegendan haastattelu. Wolvesin historioitsijan Peter Crumpin seurassa on Andy Thompson, joka edusti Wanderersia suurimman osan pitkästä urastaan. Pienikokoinen Thommo oli nopea ja monipuolinen pelaaja, joka viihtyi useimmiten laitapuolustajan tontilla. Hän siirtyi marraskuussa 1986 Wolverhamptoniin 19-vuotiaana lupauksena naapuriseura West Bromwichista yhdessä toisen tulevan legendan Steve Bullin kanssa.

wolves_07


Wolves oli tuolloin historiansa syvimmässä aallonpohjassa, mutta kaksikko auttoi joukkueen ponnistamaan neljännestä divisioonasta ylöspäin. Wolves ei noussut vielä Thompsonin aikana aivan Valioliigaan, mutta kakkostasolla pelattuja kausia kertyi runsaasti. Thommo pelasi Wanderersissa kaikkiaan 451 ottelua ja teki niissä puolustavalle pelaajalle komeat 45 maalia. Maalimäärää selittää hänen maineensa erinomaisena rangaistuspotkujen laukojana.

wolves_06


Thompson on sujuva puhuja, joka vastaa kysymyksiin kertomalla pitkiäkin tarinoita. Oletan että hän on tällaisissa tilaisuuksissa jonkinlainen vakiovieras, eikä ole ihme että rennosti esiintyvä mies on saanut työtä myös Wolvesin otteluiden kommentaattorina. Thompson muistelee pelivuosiaan ja vastaa lopuksi yleisön esittämiin kysymyksiin. Innokkaita kysyjiä löytyy niin paljon, ettei meidän tarvitse avata suutamme lainkaan. Käyn vielä lopuksi pyytämässä otteluohjelman kanteen Andy Thompsonin nimikirjoituksen ja yhteiskuvakin totta kai onnistuu muitta mutkitta. On mukavaa päästä tapaamaan paikallinen legenda.

wolves_33


Siirrymme auditoriosta buffetruokailuun. Tarjolla olevat eväät yllättävät, sillä olin ehkä ajatellut tällaiseen tilaisuuteen jotain raikkaampaa kuin vaikkapa uppopaistettuja kananpaloja tai makkaralla ja pekonilla ryyditettyjä hampurilaisia. Kenties ruokalista on sovitettu paikalliseen makuun sopivaksi, sillä murkina näyttää tekevän hyvin kauppansa. En itsekään valita, vaan syön vatsani täyteen. Parasta on jälkiruokapöydän suussa sulava marjapiirakka. Komeaa seuran historioitsijan titteliä kantava Peter käy ruokailun lomassa kyselemässä kaikkien kuulumisia. Hän ilahtuu suomalaisista vieraista ja muistelee kuinka Mixu Paatelainen edusti Wolverhamptonia yhden kauden ajan hieman ennen vuosituhannen vaihdetta.

wolves_21


Ehdimme hädin tuskin syödä, kun on jo aika lähteä Peterin opastamalle museokierrokselle. Mies tuntee seuran historian paremmin kuin omat taskunsa ja luettelee sujuvasti yksityiskohdan toisensa jälkeen. Wolvesin kultakausi osui 1950-luvulle, jolloin seura voitti toistaiseksi ainoat kolme Englannin mestaruuttaan. Viimeinen neljästä FA Cupin voitosta on keväältä 1960 ja vuonna 1972 Wolves ylsi UEFA-cupin finaaliin, jonka hävisi niukasti Tottenhamille. Palkintokaapista löytyy muutamien pienempien kilpailujen voittopokaaleja.

wolves_22


Wolverhamptonin ensimmäinen jalkapalloseura perustettiin vuonna 1877 St. Luken koulun joukkueeksi. Myös paikallisessa krikettikerhossa Blakenhall Wanderersissa kiinnostuttiin uudesta urheilulajista ja Wolverhampton Wanderers syntyi seurojen yhdistyessä kahta vuotta myöhemmin. Wolves on yksi Englannin jalkapalloliigan kahdestatoista perustajajäsenestä, jotka osallistuivat ensimmäiseen syyskuussa 1888 alkaneeseen sarjaan. Silloin mukana olleista seuroista Wolvesin lisäksi myös Aston Villa, Burnley ja Everton pelaavat parhaillaan kuluvalla kaudella Valioliigassa.

wolves_12


Lähes jokaiselta jalkapalloseuralta löytyy oma verivihollinen, ja Wolverhamptonin tapauksessa se on niin ikään jalkapalloliigan perustajiin kuulunut West Bromwich Albion. Joukkueiden stadionit sijaitsevat vajaan kymmenen mailin päässä toisistaan, joten taustalla on kova paikallinen kilpailuasetelma. Molemmat seurat perustettiin lähes samaan aikaan ja niillä on ollut aikaa vihata toisiaan vuoden 1883 ensikohtaamisesta lähtien. Keskinäiset ottelut tunnetaan nimellä Black Country derby, sillä hiilikaivosten ja saastuttavien tehtaiden sävyttämä alue tunnetaan lempinimellä Musta maa. Nykyään on siirretty vähemmän maata mustaavaan modernimpaan teollisuuteen.

wolves_23


Black Country derby on poikkeuksellisen kiihkeä siksikin, että lähes kaikki kannattajat ovat paikallisia, toisin kuin suurseurojen yhteenotoissa, jotka houkuttelevat katsomoon paljon enemmän tunnelmaa laimentavia ulkomaalaisia. Joukkueiden keskinäiset kamppailut ovat viime aikoina olleet harvinaisia, koska seurat pelaavat eri sarjatasoilla. Poikkeuksena oli viime tammikuun cupkohtaaminen, jossa tapahtuneet katsojien yhteenotot ylittivät uutiskynnyksen Suomessakin. Joukkueet ovat nokitelleet toisiaan myös humoristisemmassa hengessä. Wolverhamptonin kannattajat ovat esimerkiksi ivailleet West Bromwichin paitojen näyttävän Tesco-supermarkettien muovikasseilta. Niinpä erään West Bromwichin voittaman ottelun jälkeen vieraskannattajat peittivät Wolverhamptonin stadionin istuimet – arvaatte kyllä – Tescon muovikasseilla.

wolves_08


Myös tämänpäiväinen vastustaja Coventry kuuluu paikallisvastustajiin, sillä se saapuu Wolverhamptoniin vain noin viidenkymmenen kilometrin päästä. Vihanpito ei silti ole yhtä vakavaa kuin West Bromwichin suuntaan. Lähiseudulla riittää kilpailua, sillä alueen joukkueisiin kuuluvat esimerkiksi Aston Villa, Birmingham City ja Stoke City. 

wolves_11


Wolvesilla on mielenkiintoinen rooli eurooppalaisen jalkapallon kehityksessä. Molineux oli 1950-luvulla yksi ensimmäisistä stadioneista, joille asennettiin valaistus. Tätä hyödynnettiin pelaamalla iltavalaistuksessa ystävyysotteluita ulkomaalaisia huippujoukkueita vastaan. Pelit saivat televisioinnin ansioista suuren huomion. Unkaria pidettiin tuohon aikaan maailman parhaana maajoukkueena ja esimerkiksi Englanti kärsi sille Wembleyllä murskaavan tappion. Pian tämän jälkeen Wolves kutsui Unkarin vahvimman seurajoukkueen Honvedin vieraakseen Molineuxille. Wolves kukisti Ferenc Puskásin tähdittämän Honvedin 3–2, minkä seurauksena brittilehdistö julisti Wolverhamptonin ”maailmanmestariksi”. Tästä heräsi ajatus oikean kansainvälisen seurajoukkuekilpailun järjestämisestä. Jo seuraavana syksynä alkoikin Euroopan Cup, joka tunnetaan nykyisin Mestarien liigana.

wolves_15


Museosta löytyy myös jotain suomalaista, nimittäin Jarno Saarisen keksimä Subsoccer-peli, Wolverhamptonin väreissä tietenkin. Peter kertoo, että pöydän alla pelattava istumajalkapallopeli saapui vasta paria kuukautta aiemmin ja se on ollut suosittu uutuus.

wolves_09


Museovierailu on todella vaikuttava kokemus, sillä täällä voi hyvin konkreettisesti aistia kuinka joukkue on koko Wolverhamptonin kaupungin suuri ylpeydenaihe. Wolvesilla on upeat perinteet ja niitä myös vaalitaan huolellisesti. Näyttely ei häviä lainkaan paria viikkoa aiemmin Milanossa näkemälleni Interin ja Milanin museolle, vaikkei Wolverhamptonin menestys olekaan ollut italialaisjättiläisten luokkaa.


wolves_24

FA Cupin puolivälierä Wolverhampton–Coventry

Siirrymme kohti katsomoa parikymmentä minuuttia ennen ottelun alkua. Auringonpaiste on vaihtunut tällä välin peribrittiläiseen tihkusateeseen ja aamun seesteisyys stadionin ympärillä vellovaan ihmismassaan. Molineux Stadium huokuu perinteitä. Wolves on pelannut täällä jo vuodesta 1889 lähtien, joskin katsomoita on purettu ja rakennettu vuosikymmenten saatossa uudelleen. Kentän sivustoilla kohoavat erilliset katsomot sijaitsevat lähellä kenttää ja ne on nimetty neljän seuralegendan, Billy Wrightin, Stan Cullisin, Steve Bullin ja Sir Jack Haywardin mukaan.

wolves_29


Kodikas Molineux on juuri sellainen, miltä vanhan brittiläisen jalkapallopyhätön pitääkin näyttää. Seinät ovat tukevaa tiiltä ja katsomoiden päälle levittäytyvät sateelta suojaavat katokset. Iltapäivän ottelu 31750 katsojaa vetävällä stadionilla on loppuunmyyty, joten kiihkeä tunnelma on taattu. Ihmettelemme sitä, kuinka paljon tilasta on varattu vierasjoukkue Coventryn kannattajille. Vaaleansiniset ovat valloittaneet päätykatsomon kulman lisäksi koko pitkän sivun alakatsomon. Coventrya ei ole näkynyt Valioliigassa yli kahteenkymmeneen vuoteen, mutta kakkostasolla Championshipissa pelaava seura tavoittelee paluuta kirkkaimpiin valoihin. Coventryn historian suurin saavutus on FA Cupin voitto keväällä 1987.

wolves_16


Maailman vanhin jalkapalloturnaus FA Cup on siis edennyt tällä kaudella puolivälierävaiheeseen, eli mukana on vielä kahdeksan joukkuetta. Cup tarjoaa erityisesti pienille ja keskisuurille seuroille mahdollisuuden saavuttaa jotain suurta, sillä yllätysmahdollisuudet ovat pudotuskilpailussa paljon suuremmat kuin pitkällä sarjakaudella. Cupin romanttiseen viehätykseen kuuluvat eri sarjatasoilla pelaavien joukkueiden kohtaamiset. Pienetkin seurat kukistavat joskus cup-otteluissa todellisia jättiläisiä. Tämänkertaisen kilpailun suurin tuhkimotarina oli kuudennen sarjatason Maidstone Unitedin selviytyminen viidennelle kierrokselle, mutta siellä Coventry osoittautui liian kovaksi.

wolves_30


Tunnelma kohoaa ennen ottelun alkua, kun musiikki pauhaa, liput liehuvat ja liekkitehosteet välähtelevät pääkatsomon edustalla. Pelaajien astellessa kentälle yleisö nostaa ilmaan mustia ja keltaisia muovikasseja, jotka värittävät katsomon raidalliseksi. Päätykatsomoon muodostuu myös tavoitteena oleva cup-pokaali.

wolves_02


Ensimmäinen puoliaika etenee melko avoimena ja molemmat joukkueet pääsevät yrittämään muutaman kerran maalintekoa. Altavastaaja Coventry hyökkää ennakkoluulottomasti ja luo ensimmäisen puoliajan parhaat tilanteet. Wolvesin portugalilainen maalivahti José Sá kuitenkin loistaa myös muuten kuin pinkkinä hehkuvan peliasunsa ansiosta ja pitää veräjänsä puhtaana. Toisessa päässä paras maalipaikka avautuu Wolvesin laitapuolustajalle Nélson Semedolle, mutta hänkään ei onnistu viimeistelyssään. Niinpä tauolle marssitaan vauhdikkaasta pelistä huolimatta maalittomassa tilanteessa.

wolves_31


Saimme museosta mukaamme juomalipukkeet tauolla käytettäviksi, mutta jono etenee tuskastuttavan hitaasti. Oluttuopilliselle ei tunnu jäävän aikaa, sillä alkoholin vieminen katsomoon on Englannissa ehdottomasti kielletty. Vaihdankin lipukkeen nopeasti juotavaksi rommikolaksi ja ehdimme kuin ehdimmekin katsomoon täsmällisesti toisen puoliajan alkaessa.

wolves_20


Edessä on näytelmä, josta ei kannata jättää hetkeäkään väliin. Coventry jatkaa vahvoja otteitaan ja saa vajaat kymmenen minuuttia tauon jälkeen vapaapotkun noin kolmestakymmenestä metristä. Pallo nostetaan rangaistusalueelle ja Liam Kitching jatkaa pelivälineen päällään takatolpalle. Hyökkääjä Ellis Simms ohjaa lähietäisyydeltä pallon verkkoon. Coventry juhlii. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Rayan Aït-Nouri laukoo Wolvesin tasoitusmaalin. Kuva: Alamy Stock Photos / Nick Potts.

Kello käy ja Wolves tarvitsee useita José Sán paraatipelastuksia pysyäkseen yhä pelissä mukana. Vähitellen myös kotijoukkueen hyökkäyspeli alkaa näyttää aidosti vaaralliselta, sillä sekä João Gomes että Rayan Aït-Nouri osuvat maalipuihin. Viimein 83. minuutilla pallo pomppii hieman onnekkaastikin Wolvesin avainpelaajiin kuuluvalle Aït-Nourille ja algerialainen pääsee tälläämään pelin lähietäisyydeltä tasoihin. Yleisössä on aistittavissa helpotusta. Wolves ei ole enää putoamassa cupista, mutta luvassa olisi ehkä jatkoaika. Kukaan tuskin arvaa, mitä on vielä luvassa.

wolves_25


Pelikellossa on jäljellä enää pari minuuttia, kun Wolves lähtee nopeaan hyökkäykseen vasenta laitaa pitkin. Erinomaisesti esiintynyt Aït-Nouri kiihdyttää keskiviivan kohdalta pitkään kuljetukseen ja vapauttaa lopulta nuoren Hugo Buenon nokikkain Coventryn maalivahdin kanssa. Bueno ei epäröi, vaan viimeistelee hallitusti ammattilaisuransa ensimmäisen maalin. Molineux repeää valtavaan riemuun. Tärykalvoja repivä laulu kertoo tutulla sävelellä mitä on tapahtumassa. Que sera, sera, whatever will be, will be, we’re going to Wembley, que sera, sera…

Ellis Simms puskee pallon ohi José Sán. Kuva: Alamy Stock Photos / Actionplus.

Tuomari antaa peräti yhdeksän minuuttia lisäaikaa, mutta Wolverhamptonissa on jo karnevaalitunnelmaa. Kansa laulaa ja mekin suunnittelemme jo lähtevämme voitonjuhliin johonkin kotijoukkueen kannattajille varattuun pubiin. Coventry ei kuitenkaan luovuta. Meneillään on jo 97. minuutti, kun jenkkikärki Haji Wright keskittää, Bobby Thomas jatkaa päällään ja kuin avausmaalin toisintona takatolpalla kärkkyvä Ellis Simms puskee ottelun tasoihin. Peli on ollut niin upea näytelmä, että puolen tunnin jatkoaika maistuisi tähän päälle oikein hyvin.

wolves_27


Jalkapallojumalat eivät ole kuitenkaan kirjoittaneet tähän näytelmään jatkoaikaa. Kellossa on jo kymmenes lisäaikaminuutti, kun Coventry vyöryy vielä viimeiseen iskuunsa. O’Hare, Simms, Wright ja pam! Haji Wrightin tarkka oikean jalan laukaus painuu vastustamattomasti alanurkkaan. Kotiyleisö vaipuu epäuskoiseen hiljaisuuteen, mutta sinisissä katsomonosissa huudetaan täyttä kurkkua.

wolves_28


Laulajat vaihtuvat, mutta vanha sävel pysyy samana. We’re going to Wembley raikuu nyt vaaleansinisestä katsomosta. Wanderersin kannattajien sydämet vuotavat verta. Ottelu päättyy. Coventryn pelaajat rientävät kannattajiensa eteen samalla, kun keltapaitoja lyyhistyy nurmelle suremaan katkeraa tappiota.

wolves_18


Wolvesin tappio harmittaa, mutta toisaalta iltapäivä tarjosi kaikkea mahdollista mitä ikimuistoiselta cup-ottelulta voi kuvitella. Tässä pelissä oli suurta draamaa ja yllättäviä käänteitä enemmän kuin kukaan osasi odottaa. Wolvesin kannattajat häipyvät vähin äänin kohti kotia, joten voitonjuhlat jäävät kokematta.

wolves_17


Lähdemme maleksimaan harmaassa säässä Wolverhamptonin harmaaseen keskustaan. Kohtaamme pari hilpeää Coventryn kannattajaa, jotka kyselevät tietä johonkin tiettyyn pubiin. Ovat kuulemma ensimmäistä kertaa elämässään Wolverhamptonissa. Keskustelun aihe vaihtuu, kun selviää ettemme olekaan paikallisia. Täälläpäin käy kuulemma paljon pohjoismaisia jalkapallofaneja, mutta suomalaiset ovat norjalaisiin tai ruotsalaisiin verrattuna harvinaisia. Matkamme jatkuu pikaraitiovaunulla Birminghamiin ja sieltä vielä samana iltana Lontooseen. Seuraavana päivänä odottaa Valioliigan ottelu West Ham–Aston Villa.

wolves_10


Jos haluaa tutustua brittifutiksen perinteisiin, on Wolverhampton tähän tarkoitukseen mitä mainioin kohde. Wolvesilla on pitkä ja viime vuosikymmenten vaisusta menestyksestä huolimatta kunnioitettava historia. Tämänkokoinen seura on Valioliigan jättiläisiin verrattuna helpommin lähestyttävä, sillä vaikka pelaajalista on hyvinkin kansainvälinen, tuntuu Wolvesin ympärillä olevan paljon paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Vaikken nyt Wolvesin kannattajaksi ryhdykään, haluan ehdottomasti seurata tämän joukkueen edesottamuksia jossain määrin jatkossakin.

Wolves–Coventry-ottelun huippuhetket voi katsoa YouTubesta sekä FA Cupin että Wolvesin kanavilta.

Jatka lukemista

Jalkapallo

Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Pääsin nyt kolmantena peräkkäisenä keväänä Milanoon seuraamaan suosikkijoukkueeni Interin ottelua Italian Serie A:ssa. Tällä kerralla ohjelmaan mahtui myös tutustumiskierros Stadio Giuseppe Meazzalla eli tutummin San Sirolla.

Inter–Genoa ei kuulu italialaisen jalkapallon klassikoihin, mutta matka ajoittui tänäkin vuonna siihen viikonloppuun, joka sopi omaan kalenteriimme parhaiten. Vaimon kanssa kahdestaan vietetyistä Milanon-viikonlopuista on tullut jo mukava perinne. Ehdimme nähdä stadionin lisäksi jälleen paljon muutakin, mutta jalkapalloon liittymättömistä asioista on tulossa omat postauksensa myöhemmin.

milano_sansiro_01


Lähes satavuotias San Siro on kahden maineikkaan seuran, Interin ja Milanin kotikenttä, joka sijaitsee samannimisessä kaupunginosassa Milanon ydinkeskustan länsipuolella. Osallistumme peliä edeltävänä päivänä opastetulle stadionkierrokselle, jollaisella olen käynyt täällä edellisen kerran kesällä 1997. Kierroksia lähtee päivittäin noin puolen tunnin välein ottelupäiviä lukuun ottamatta. Aukioloajat kannattaa varmistaa San Siron nettisivuilta, joilta voi hankkia liput ennakkoon. Ennakkoliput ovat voimassa koko valitun päivän ajan, eivätkä sido mihinkään tiettyyn kellonaikaan.


milano_sansiromuseum_02

San Siro Museum

Paljon on edellisen stadionkierrokseni jälkeen muuttunut. Portille kerääntynyt ryhmä ohjataan hetken odottelun jälkeen stadionin museoon, johon saa tutustua omatoimisesti parinkymmenen minuutin ajan. Museo ei ole kovin suuri, mutta aika tuntuu kovin lyhyeltä, kun esillä on itseäni kovasti kiinnostavia esineitä.

milano_sansiromuseum_03


Vitriineistä löytyy totta kai legendaarisen Giuseppe Meazzan pelipaita. Meazza oli erityisesti 1930-luvulla loistanut hyökkääjä, joka johti Italian kahteen peräkkäiseen maailmanmestaruuteen. Hän pelasi valtaosan pitkästä seurajoukkueurastaan Interissä, joskin edusti kahden kauden ajan myös Milania ja pelasi muutamissa muissakin seuroissa.

milano_sansiromuseum_08


Meazza menehtyi elokuussa 1979 ja San Siron stadion nimettiin uudelleen hänen muistokseen seuraavana vuonna. Koska Meazza mielletään ennen kaikkea Interin mieheksi, ei nimiratkaisu miellyttänyt lainkaan Milanin kannattajia. Stadionin virallinen nimi Stadio Giuseppe Meazza onkin ollut käytössä lähinnä vain Interin yhteydessä. Nykyään myös Interin virallisissa kanavissa ja kannattajien keskuudessa käytetään stadionista käytännössä aina nimeä San Siro.

milano_sansiromuseum_06


On maailmanlaajuisesti melko harvinaista, että kaksi suurta seuraa jakaa saman kotistadionin. Käytäntö on kuitenkin Italiassa melko yleinen, koska lähes kaikki stadionit ovat täällä kuntien omaisuutta. Seurojen talouden kannalta olisi hyödyllisempää toimia omalla modernilla stadionilla, joten sekä Milan että Inter ovat suunnitelleet jo usean vuoden ajan San Siron jättämistä. Rakennusprojektit eivät ole kuitenkaan vielä konkreettisesti edenneet, ja epäilen niiden toteutumisen venyvän vielä pitkään. Molempien seurojen uusia areenoita on suunniteltu Milanon eteläisiin ympäryskuntiin, Milanin tapauksessa San Donatoon ja Interin osalta Rozzanoon.

milano_sansiromuseum_01


Jalkapallon La Scalana tunnetun San Siron tulevaisuus on uusien stadionsuunnitelmien vuoksi ollut vaakalaudalla, mutta rakennus on päätetty kulttuurihistoriallisen arvonsa vuoksi joka tapauksessa suojella. Milanon pormestari on juuri äskettäin tarjoutunut luovuttamaan San Siron omistuksen Milanille ja Interille, jotta ne voisivat tehdä stadionin kaipaamat usean sadan miljoonan euron arvoiset kunnostustyöt. Neuvottelut ovat kuitenkin kesken. Jalkapalloseurojen mahdollisesti poistuessa käyttöaste romahtaisi, mutta stadion toimii jo nykyään myös konserttiareenana. Esimerkiksi tulevana kesänä San Siron lavalle nousevat italialaistähtien lisäksi Bruce Springsteen ja Taylor Swift.

milano_sansiromuseum_05


Monet museon esineet verestävät omia muistojani. Esimerkiksi Ivan Zamoranon paita vuoden 1998 UEFA cupin finaalista on nostalginen, sillä muistan hyvin kuinka riemuitsin kotonani chileläisen heti ottelun alkuhetkillä viimeistelemää maalia ehkä liiankin äänekkäästi. Näin mainion hyökkääjän kertaalleen myös paikan päällä, kun hän pelasi tällä stadionilla vuonna 1999 Veronaa vastaan. 

milano_sansiromuseum_04


Koskettavimmalta muistoesineeltä tuntuu äskettäin 63-vuotiaana menehtyneen Andreas Brehmen pelipaita. Saksalaispuolustaja oli Interin kulmakiviä niihin aikoihin, kun ihastuin Interiin ja aloin seurata Milanon sinimustan joukkueen edesottamuksia tosissani. Fanittaminen oli aluksi hankalaa, kun viikonlopun tuloksia joutui välillä odottamaan tiistain Hesarista. Joskus lähdin junalla Helsinkiin ostamaan La Gazzetta dello Sportia Suomalaisesta kirjakaupasta. Nykyään kaikki on kovin helppoa, kun pelitapahtumia ja uutisia voi seurata reaaliajassa internetistä. Suosittelen kaikille italialaisen jalkapallon ystäville myös mainiota Seinä kolmannelle -italopodcastia.

milano_sansiromuseum_07


Museossa riittää pokaaleja, nappulakenkiä ja muita muistoesineitä. Esillä on myös värikäs kokoelma stadionilla vierasjoukkueissa esiintyneiden maailmantähtien paitoja. En valitettavasti ehdi edes vilkaista mitä Milaniin liittyviä esineitä vastakkaiselta seinustalta löytyy. Kyse on nimenomaan ajan eikä kunnioituksen puutteesta. Esimerkiksi Gianni Rivera, Paolo Maldini ja Franco Baresi ovat unohtumattomia legendoja seuran värejä katsomatta.


milano_sansirotour_02

Vierailu San Siron käytävillä ja pukuhuoneissa

Matka jatkuu museovierailun jälkeen opastetusti aulatilaan, jossa on Giuseppe Meazzan muistolaatta. Tästä jatketaan haastattelualueelle, jossa pelaajat ja valmentajat jakavat kommenttejaan medialle. Seuraavaksi vuorossa ovat joukkueiden pukuhuoneet.

milano_sansirotour_06


Käymme aluksi Milanin punamustassa pukuhuoneessa, jossa jokaiselle pelaajalle on oma ruhtinaalliselta näyttävä pehmustettu istuin selkänojineen. Opas käy läpi seuran historiaa. Milan on englantilaisten vuonna 1899 perustama seura, minkä vuoksi myös sen nimi on englanninkielinen. Milan on Interin tavoin voittanut toistaiseksi 19 Italian mestaruutta, mutta menestynyt kansainvälisesti paremmin. Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan cupin Milan on voittanut yhteensä seitsemän kertaa. Poistun Milanin pukuhuoneesta melko nopeasti ja juttelen käytävällä Interiä kannattavan miehen kanssa. Hän on tullut kierrokselle poikansa seurassa ja kuuntelee hieman hämmästyneenä, kun kerron italiaksi omasta sinimustaan seuraan liittyvästä historiastani. 

milano_sansirotour_05


Interin pukuhuone on Milania askeettisempi, sillä täällä on ainoastaan kovat yhtenäiset penkit sekä niiden yläpuolella pienet lukittavat kaapit. Inter syntyi maaliskuussa 1908, kun Milan ei enää hyväksynyt joukkueeseensa ulkomaalaisia pelaajia ja joukko punamustien toimintaan pettyneitä henkilöitä halusi perustaa uuden seuran. Sinimustat värit kuvaavat milanolaista yötä, sillä perustamiskokous venyi myöhään. Nimi Internazionale eli kansainvälinen kuvastaa sitä, kuinka seura on avoin minkä maalaisille ihmisille tahansa. On hyvä muistaa, ettei sellaista joukkuetta kuin Inter Milan ole englanninkielisen maailman ulkopuolella olemassakaan. Jos kaupungin nimi pitää Interin yhteydessä mainita, on se italiaksi, suomeksi ja ruotsiksi Milano, saksaksi Mailand tai esimerkiksi portugaliksi Milão.

milano_pelaajatunneli_01


Pukuhuoneista jatketaan luonnollisesti pelaajatunnelin kautta kentälle. Käytävät on koristeltu sinimustin värein Interin seuraavan päivän ottelua varten. Työntekijöillä riittää puuhaa, kun valtavaa stadionia täytyy vuorotellen sisustaa kahden eri seuran väreillä.

milano_pelaajatunneli_02


Tuntuu juhlavalta astella televisiokuvistakin tuttua käytävää pitkin areenalle. Kaiuttimesta kuuluu yleisön kohinaa, mutta jään kaipaamaan tilanteeseen oleellisesti kuuluvaa nappulakenkien kopinaa.


milano_sansirotour_03

Kentän laidalla

Pääsemme vaihtopenkkien kohdalla kentän laidalle, mutta nurmelle ei ole mitään asiaa. Sade yltyy, eivätkä stadionin katokset suojaa tätä aluetta oikeastaan lainkaan.

milano_sansirotour_04


Lämmityslaitteiden kirkkaat valot hohtavat ja huolehtivat siitä, että ruohomatto pysyy huippukunnossa. Vuosikymmenien varrella on tapahtunut huomattavaa kehitystä, sillä muistan nurmen kuluneen takavuosina ajoittain heikkoon kuntoon varsinkin kosteina talvikuukausina. Ruoho vaihdetaan ajoittain kokonaan uuteen, viimeksi tammikuussa 2024.

milano_sansirotour_01


Kentän laidalta pääsee hetkeksi myös hieman ylemmäs katsomoon. Olen ottanut kuvausrekvisiitaksi mukaan kaulaliinan, jonka ostin täältä neljännesvuosisataa aiemmin. Palaamme tämän jälkeen sateisen kentän laidalta sisätiloihin.


milano_museonazionale_01

Italian maajoukkueen näyttely

Kierroksen viimeinen kohde on Italian maajoukkueen historiaa kertaava näyttely. Tämän museon vierailuaikaa ei ole tarkemmin määritelty, mutta opas ja turvamies hivuttautuvat aavistuksen painostavasti eteenpäin sitä mukaa, kun viimeiset vieraat etenevät kohti uloskäyntiä. Jäämme aluksi katselemaan pääsylippukokoelmaa, josta löytyy myös muutamia Italian ja Suomen välisiä otteluita.

milano_museonazionale_02


Esillä on lähinnä pelipaitoja sekä joitakin muita muistoesineitä eri vuosikymmeniltä. Vanhat peliasut ovat erilaisuutensa vuoksi kiinnostavia. Esimerkiksi vuosien 1982 ja 2006 maailmanmestaruudet sekä kesän 2021 Euroopan mestaruus ovat luonnollisesti hyvin esillä.


milano_sansirostore_01

San Siro Store

Käymme kierroksen päätteeksi stadionin kaupassa, jossa myydään sekä Milanin että Interin fanituotteita laidasta laitaan. Itselläni on kotona jo niin runsaasti sinimustaa tavaraa, etten kaipaa mitään ostettavaa. Seuran väreissä myytävä hammastahna olisi tosin käyttötavaraa, jota ei olisi tarvinnut jättää kaappien täytteeksi.


milano_inter-genoa_01

Pelipäivän tunnelmia

Inter kohtaa Genoan maanantai-illan myöhäisottelussa, joka alkaa paikallista aikaa varttia vaille yhdeksältä. Saavun paikalle violetilla metrolinjalla, jonka päätepysäkistä San Siro Stadiosta ei voi erehtyä. Pyrin saapumaan perille puoltatoista tuntia ennen ottelun alkamista ja löydän yllätyksekseni metrosta jopa vapaan istumapaikan. Milanossa ei ole tapana kulkea kaupungilla jalkapalloseuran väreissä, mutta stadionia kohti etenevässä kulkuvälineessä näkyy runsaasti sinistä ja mustaa. Vastapäätä istuva mies hypistelee käsissään olevaa Interin kaulaliinaa rukousnauhan tavoin. Olisi hauska tietää mitä hänen päässään liikkuu, mutten halua häiritä.

milano_inter-genoa_08


Kävelen rauhassa stadionin ympäri aistimassa tunnelmaa. Edellisen päivän autiot asfalttikentät ovat nyt täyttyneet ruokaa, juomaa ja fanituotteita kaupittelevista kojuista. Vierasjoukkueen kannattajille on varattu aidattu kulkureitti parkkipaikalta omaan katsomonosaan, joten he pysyvät muusta kansasta erillään.

milano_inter-genoa_baretto


Tunnelma on muuta ympäristöä tiiviimpi stadionin pohjoisen päädyn takana, sillä tämä on Interin ultrakannattajien aluetta. Eräästä kojusta voi ostaa myös ultrien Curva Nord -tuotteita. Perinteisen Baretto 1957 Milano -baarin ympärillä riittää tungosta ja myös satunnaisia kannatuslauluja kajahtaa ilmoille.

milano_inter-genoa_07

 
Siirryn katsomoon hyvissä ajoin ennen ottelun alkua. Olen valinnut katsomosta saman paikan kuin edellisvuoden Fiorentina-ottelussa, joten näkymä kentälle on tuttu. Interin pelaajat tulevat jälleen lämmittelemään aivan silmieni eteen reipasliikkeisen kuntovalmentajan Fabio Ripertin johdolla. Pari huippupelaajaa on sivussa kolhujen tai pelikiellon vuoksi, mutta Interin vahvuuksiin kuuluu korvaajien laatu sekä määrä. Kaipaan silti erityisesti loistokautta pelaavaa keskikentän maestroa Hakan Çalhanoğlua.

milano_inter-genoa_galante


Interin yhteistyö elokuvayhtiö Paramountin kanssa on alkanut näkyä stadionilla. Nyt ennen ottelua kentän laidalla seikkailevat vanhat kunnon Turtles-hahmot Leonardo, Rafaello, Donatello ja Michelangelo. Kilpikonnan kuva on tässä pelissä korvannut myös Paramountin logon pelipaidassa. Minulle mielenkiintoisempi bongaus kentän laidalta on Fabio Galante, joka ehti edustaa pitkällä urallaan muiden muassa Genoaa ja Interiä. Entinen puolustaja työskentelee nykyään Interin pelaajatarkkailijana.


milano_inter-genoa_11

Vierasjoukkue Genoa

Vuonna 1893 perustettu Genoa on Italian vanhin edelleen toimiva jalkapalloseura. Sen perustajina toimivat Milanin tavoin britit, minkä vuoksi seura tottelee Genovan satamakaupungin englanninkielistä nimeä. Genoa voitti vuonna 1898 ensimmäisen jaossa olleen Italian mestaruuden. Kyseessä ei ollut varsinainen sarja, vaan yhden päivän aikana pelattuun turnaukseen osallistui Genoan lisäksi vain kolme torinolaista joukkuetta. Yhdeksännen ja toistaiseksi viimeisen mestaruutensa Genoa saavutti 1924, minkä jälkeen se on tasapainoillut vuosikymmenten saatossa kahden ylimmän sarjatason välillä. Tällä vuosituhannella Genoa käväisi konkurssin seurauksena jopa Serie C:ssä, mutta on sijoittunut myös kahdesti Serie A:n kuuden parhaan joukkoon. Viime kauden päätteeksi Genoa nousi takaisin pääsarjaan yhden Serie B:ssä kuluneen vuoden jälkeen.


milano_inter-genoa_06

Lähtökohdat peliin

Interin tilanne ennen ottelua on todella hyvä. Joukkue on voittanut vuodenvaihteen jälkeen kaikki ottelunsa ja marssii kohti mestaruutta kaksitoista pistettä sarjakakkosen Juventuksen edellä. Koska torinolaiset ovat jo hävinneet tämän viikonlopun ottelunsa, on Interillä nyt mahdollisuus kasvattaa johto peräti viiteentoista pisteeseen. Inter on ottelun ehdoton ennakkosuosikki, mutta pelistä voi silti odottaa hankalaa, koska myös sarjan kahdentenatoista majaileva Genoa on vahvassa vireessä. Se aiheutti Interin edellisen pistemenetyksen joulukuussa, kun kaksikko päätyi Genovassa tasapeliin. Rossoblù on hävinnyt yhdestätoista edellisestä ottelustaan vain yhden, joten Alberto Gilardinon luotsaama joukkue lähtee varmasti haastamaan Interiä hyvällä meiningillä.


milano_inter-genoa_05

Ensimmäinen puoliaika

Ottelu alkaa tunnustelevissa merkeissä ja kunnon maalitilanteita alkaa syntyä vasta parinkymmenen minuutin jälkeen. Interin Nicolò Barella ohjaa yli maalin, minkä jälkeen Genoan kärkikaksikko Mateo Retegui ja Albert Gudmunsson hukkaa huipputilanteen toisessa kenttäpäädyssä. Interin peli ei rullaa parhaalla mahdollisella tavalla ilman Çalhanoğlua, vaikka toisaalta on mukavaa nähdä myös hänen paikallaan keskikentän pohjalla peliä rakentava Kristjan Asllani tositoimissa.

milano_inter-genoa_12


Peliä on hauska seurata, mutta stadionilta puuttuu jotain olennaista. Ultrien normaalisti kansoittama pohjoispäädyn toinen kerros on autio, sillä kannattajat ovat päättäneet protestoida saamiaan sanktioita vastaan. Joukko ultria rähinöi kuukautta aiemmin pelatun Juventus-ottelun jälkeen, minkä seurauksena viranomaiset kielsivät Curva Nordilta rumpujen, megafonien, banderollien ja lippujen käytön. Kannattajat ovat hyväksyneet rangaistuksen mukisematta kolmessa tällä välillä pelatussa kotiottelussa, mutta nyt mitta näyttää täyttyneen. Vastakkaiseen päätyyn on saapunut useampi tuhat Genoan kannattajaa, ja he saavat nyt äänensä poikkeuksellisen hyvin kuuluviin.

milano_inter-genoa_04


Curva Nordin ultrat pysyttelevät poissa vajaan puolen tunnin ajan, kunnes saapuvat äänekkäästi katsomoon. En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, mutta ajoittaisista ylilyönneistä huolimatta eri seurojen organisoituja faniryhmiä tarvitaan. Ultrat luovat katsomoon tunnelman, jonka ansiosta jalkapallo on parasta paikan päällä. Maanantai-illan pelin katsojamäärä on komea, sillä 75.421 silmäparia tarkoittaa käytännössä täyttä tupaa.

Kristjan Asllani tuulettaa ensimmäistä Interin paidassa tekemäänsä maalia.
Kuva: Shutterstock / Fabrizio Andrea Bertani.

On vaikea arvioida ultrien paluun merkitystä, mutta pian heidän saavuttuaan alkaa kentälläkin tapahtua. Genoa hukkaa keskialueella pallon ja Inter lähtee nopeaan vastaiskuun halki kentän. Stefan de Vrij, Barella ja Alexis Sánchez toimittavat muutamassa sekunnissa pallon rangaistusalueelle rynnistävälle Asllanille. Albanialainen laukoo Interin voimalla johtoon. Maali on melko vähäiselle peliajalle jääneen Asllanin ensimmäinen Interissä, mutta tämäniltainen esitys on kokonaisuutena niin hyvä, että lisävastuuta lienee tulossa.

milano_inter-genoa_13


Ehtii kulua vain pari minuuttia, kun Nicolò Barella pääsee jälleen hyvään maalintekopaikkaan. Keskikentän ikiliikkuja ehtii laukaista kohti sivuverkkoa juuri ennen kuin törmää tilanteeseen vauhdilla liukuvan Morten Frendrupin kanssa. Erotuomari Giovanni Ayroldi osoittaa rangaistuspotkua ja pysyy päätöksessään, vaikka videotuomari kutsuu oikeudenjakajan kentän laidalle tarkistamaan tilanteen uudelleen. Kontaktista ei saa stadionilla selkoa, mutta jälkeen päin katsottuna tuomiota voi pitää hyvin kyseenalaisena. Sarjan päättäjien mukaan Ayroldi toimi väärin, sillä hänet on laitettu parin seuraavan pelikierroksen ajaksi arestiin.

milano_inter-genoa_03


Itse rangaistuspotkua voi vain ihailla. Alexis Sánchez asettelee pallon pilkulle ja toimittaa pelivälineen vuorenvarmasti verkkoon. Sinimusta katsomo juhlii ja kenttäkuuluttaja huudattaa kokeneen chileläisen nimeä seitsemään kertaan.

milano_inter-genoa_14


Italialaiseen jalkapallo-otteluun voi suhtautua myös konserttina, sillä Curva Nordista kajahtavat vuorollaan kaikki tutut laulut. L’armata nerazzurra on klassikko jo vuosikymmenten takaa, kun taas Siam la Curva Nord Milano on kuulunut suosituimpiin lauluihin vasta parin viime vuoden ajan. Tämän kauden uutuus Io giro l’Italia per te on kovasti mieleeni, sillä se on kopioitu Argentiinan fanien käyttämästä laulusta, jonka opin paikan päällä kesän 2018 MM-kisoissa. Sävel tempaa mukaansa ja sanoituskin on varsin onnistunut. Pelaajille omistetuista värssyistä kuullaan esimerkiksi kapteeni Lautaro Martínezille ja loukkaantumisesta toipuvalle Çalhanoğlulle omistetut chantit.

milano_inter-genoa_15


Internazionale devi vincere on lauluista yksinkertaisimpia ja siksi kovin helppo karjua mukana. Niiden kaikkien kilometrien takia, jotka olen kulkenut vuoksesi, Internazionalen täytyy voittaa. Tiedän että kotoa on tänne minun Mekkaani tarkalleen 1963 kilometriä, mutta se ei ole mitään verrattuna niihin kannattajiin, jotka matkustavat joukkueensa perässä jatkuvasti ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa.


milano_inter-genoa_02

Toinen puoliaika

Vaikka peli ei maaleja lukuun ottamatta olekaan ollut erityisen loistokas, tuntuu johtotilanne hyvältä. Nojailen tauolla kaiteeseen, annan katseeni kiertää ympäri stadionia ja nautin joka solullani tunnelmasta. On vain yksinkertaisesti hienoa olla täällä. Peli ei kuitenkaan ole vielä ohi ja alkaa jo hieman jännittää, millä asenteella joukkueet palaavat pukusuojista kentälle.

Meksikolainen Johan Vásquez nousi puolustajan paikalta maalintekijäksi.
Kuva: Shutterstock / Fabrizio Andrea Bertani.

Genoan asenne on kunnossa ja se pääseekin kaventamaan jo alle kymmenen minuuttia tauon jälkeen. Pallo pomppii sopivasti meksikolaistoppari Johan Vásquezille, joka ampuu suoraan vastapalloon. Vaikka maali syntyy paikaltani katsottuna kauempana sijaitsevaan päätyyn, näen tuskallisen selvästi kuinka pallo painuu väistämättä kohti takanurkkaa. Takaisku ei varsinaisesti herätä Interiä ja pelistä uhkaa tulla hermoja raastava selviytymistaistelu. Taivas näyttää jo putoavan niskaan, kun Genoan vaihtopelaaja Vitinha saa pallon verkkoon. Avustavan erotuomarin lippu on kuitenkin ylhäällä ja tilanne paljastuu selväksi paitsioksi.

Nicolò Barella kuului jälleen kerran ottelun hahmoihin. Taisteluparina Genoan kapteeni Milan Badelj. Kuva: Shutterstock / Fabrizio Andrea Bertani.

Genoa on osoittanut vaarallisuutensa ja taistelu jatkuu suhteellisen tasaisena. Molemmilla on pari kohtalaista tilannetta, mutta maaleja ei synny. Lisäaika on jo käynnissä, kun Barella tarjoaa syötöllään koko ottelun herkullisimman maalintekopaikan. Vuoden tuhlaajapojan titteliä tavoitteleva Marko Arnautović ei kuitenkaan saa palloa sisään. Inter onnistuu joka tapauksessa jäädyttämään Genoan aikeet loppukiristä ja peli päättyy hieman tahmeasta esityksestä huolimatta sinimustille 2–1. Lievästä vaisuudesta huolimatta pääasia on voitto, joka vie Interin jo muhkeaan viidentoista pisteen sarjajohtoon. Kautta on yhä jäljellä yhdentoista kierroksen verran, mutta näyttää siltä että Inter on matkalla mestaruuteen.

Simone Inzaghi valmentaa kolmatta kauttaan Interissä. Kuva: Shutterstock / Cristiano Barni.

Tässä kohtaa on hyvä myöntää virheensä. Olin vuosi sitten niin turhautunut heikosti menneisiin sarjapeleihin, että aloin jo odottaa Simone Inzaghin erottamista. Silloin tuntui, ettei päävalmentajalla ollut enää uutta annettavaa joukkueelle. Pelit toistivat samaa kaavaa, eikä tuloksia tullut. Toisaalta elättelin silloin yhä toiveita Mestarien liigan voitosta, koska Inzaghi on jossain määrin profiloitunut cupkilpailujen erikoismieheksi.

milano_inter-genoa_10


Nyt on helppo sanoa, että Inzaghin erottaminen olisi ollut jättiläismäinen virhe. Inter on edennyt tällä kaudella voitosta toiseen ja Piacenzan paholainen alkaa rikkoa valmentajatilastojen ennätyksiä. En edelleenkään pidä häntä erityisen monipuolisena pelin kehittäjänä tai poikkeuksellisen karismaattisena johtajana, mutta hienot peliesitykset puhuvat puolestaan. Inzaghi on löytänyt loistavasti toimivan pelitavan, joukkueen sisäinen hierarkia tuntuu olevan kunnossa ja Inter poistuu useimmiten kentältä voittajana. Inzaghi on herrasmies, joka on onnistunut hitsaamaan kasaan poikkeuksellisen yhtenäisen joukkueen.


milano_inter-genoa_09

San Siron valot

Käännyn vielä pois lähtiessäni katsomaan iltavalaistuksen koristamaa stadionia, jolloin mieleeni tulee Roberto Vecchionin vanha melankolinen kappale Luci a San Siro. Muistan yhtäkkiä, kuinka käännyin samalla tavalla katsomaan stadionia poistuessani paikalta ensi kertaa kesällä 1993. Heinäkuussa ei kesätauon vuoksi pelattu, mutta vanhempani olivat suostuneet lähtemään toiveestani päiväretkelle Gardajärveltä Milanoon. En osannut silloin stadionia ulkopuolelta ihaillessani keksiä suurempaa haavetta kuin nähdä vielä joskus Interin paidassa kaksi tähteä. Kymmenestä scudettosta eli mestaruudesta saa yhden tähden. Silloin kahta tähteä ajatellessani tavoitteesta puuttui vielä seitsemän scudettoa, nyt yli kolme vuosikymmentä myöhemmin enää yksi. Kahdeskymmenes mestaruus ja toinen tähti ovat käden ulottuvilla. Inter on opettanut usein pettymään, mutta toivottavasti tänä keväänä juhlitaan.

Aiemmat juttuni Interin peleistä:
Jalkapalloa Milanossa, Inter–Fiorentina (huhtikuu 2023)
Jalkapalloa Milanossa, Inter–Salernitana (maaliskuu 2022)

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja