Ehdimme tutustua viime syksynä joihinkin Sevillan hieman vähemmän tunnettuihin nähtävyyksiin. Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos ovat upeita palatseja, joissa saa nauttia maurilaisesta arkkitehtuurista ilman ruuhkia.

Vierailen mielelläni historiallisissa linnoissa ja palatseissa eri puolilla maailmaa. Andalusian vanhoissa rakennuksissa ihastuttavat erityisesti eksoottiset vaikutteet ajalta, jolloin islaminuskoiset maurit hallitsivat eteläistä Espanjaa. Näin on myös Sevillan Palacio de las Dueñasissa ja Casa de Pilatosissa. Kumpikaan ei kuulu Sevillan ehdottomiin päänähtävyyksiin, joten vierailu onnistuu ainakin lokakuisena arkipäivänä hyvin väljästi ilman minkäänlaista jonottamista. Meille jää siis reilusti tilaa nauttia menneen ajan tunnelmista ja kauniista arkkitehtuurista.

PALACIO DE LAS DUEÑAS

Palacio de las Dueñas sijaitsee Sevillan vanhassakaupungissa melko lähellä Setas de Sevilla -maamerkkiä. Aikuisten pääsylipun hinta on tällä hetkellä 12 euroa. Kaupungin häly jää hetkessä taakse, kun astumme portista sisään. Tutustumme aluksi viihtyisiin puutarhoihin, joissa on vielä näin syksylläkin jonkin verran kukkaloistoa.

Puutarhassa vallitsee seesteinen tunnelma. On hauskaa katsella ajan hampaan kuluttamia värikkäitä kaakeleita ja kuunnella suihkulähteen hiljaista solinaa. Kaikkialla on vehreää ja puissa kypsyy sitrushedelmiä.

Palacio de las Dueñas rakennettiin 1400-luvun lopulla ja se sai nimensä naapurissa sijainneelta nunnaluostarilta. Rakennuttajana toimi Sevillan pormestari Pedro Pineda, joka kuitenkin joutui melko pian myymään asuntonsa eteenpäin. Erinäisten vaiheiden jälkeen palatsi päätyi vuonna 1612 Alban herttuan haltuun.

Sama vaikutusvaltainen aatelissuku on hallinnut Palacio de las Dueñasia nyt jo yli neljänsadan vuoden ajan. Talon nykyinen isäntä on Alban 19. herttua Carlos Fitz-James Stuart y Martínez de Irujo, jota saamme kiittää ovien avaamisesta yleisölle. Me turistit olemme olleet tervetulleita vasta vuodesta 2016 lähtien.

Palatsin renessanssityyliä on täydennetty maurilaisilla ja goottilaisilla piirteillä. Ihailemme monia yksityiskohtia, kuten koristeellisia kaiverruksia, keramiikkaesineitä ja erilaisia laattoja.

Palatsin alakerrassa on jonkin verran avoimia huoneita, joissa saa vapaasti kierrellä. Esillä on esimerkiksi Sevillan juhliin sekä härkätaisteluihin liittyviä julisteita. Myös flamencoteema on selvästi näkyvillä.

Pöydillä oleviin valokuviin on ikuistettu joitakin palatsissa vierailleita merkkihenkilöitä. Herttuasuvun vieraina ovat käyneet esimerkiksi Jacqueline Kennedy sekä Monacon ruhtinas Rainier vaimonsa Grace Kellyn kanssa. Täällä riittää ylellisesti sisustettuja oleskelutiloja, joissa kelpaa kahvitella kuinka arvovaltaisessa seurassa tahansa.

Näemme myös mukavalta näyttävän kirjastohuoneen sekä pienen kappelin. Työhuoneen rekvisiitasta voisi päätellä, että nykyinen herttua taitaa olla Real Betisin jalkapallojoukkueen kannattaja.

Kiertelemme hetken palatsin pihoilla. Mieleen jää parhaiten keskeisin patio, joka näyttää lumoavan kauniilta. Keltaisilla seinustoilla oleville penkeille on mukava istahtaa miettimään, millaista elämää täällä on vuosisatojen saatossa eletty. Varjoisalle oleskelutilalle on varmasti ollut käyttöä, sillä Sevilla tunnetaan yhtenä Euroopan helteisimmistä kaupungeista.

Erityisesti arkkitehtuurin maurilaiset piirteet hivelevät silmiä. Paikalla näkyy muitakin satunnaisia vierailijoita, mutta välillä saamme istua täällä keskenämme. Hiljaisuuden rikkovat vain palmuissa mekastavat papukaijat.  

Palacio de las Dueñas on mielenkiintoinen nähtävyys, jonka sisäpihoille on mukava jäädä tunnelmoimaan. Kaupungin muiden talojen puristukseen jääneet puutarhat sekä palatsi ovat suhteellisen pieniä, joten vierailuun ei tarvitse varata mahdottoman pitkää aikaa.

Katso lisätiedot Palacio de las Dueñasin omilta nettisivuilta.

CASA DE PILATOS

Casa de Pilatos sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Palacio de las Dueñasista. Rakennus näyttää kadulta katsottuna edellistä vierailukohdettamme mahtipontisemmalta. Aikuisten sisäänpääsy palatsin alakertaan maksaa kympin. Lisäksi voisi ostaa viiden euron lipun yläkertaan, johon tutustuminen on mahdollista vain oppaan johdolla. Meidän ei tarvitse edes harkita tätä, sillä sopivia opastuksia olisi tarjolla vasta parin tunnin kuluttua.

Saavumme heti sisäänkäynnin jälkeen näyttävälle vaaleasävyiselle patiolle, jonka keskellä solisee suihkulähde. Seinustan rintakuvapatsaat esittävät roomalaisia keisareita ja espanjalaisia kuninkaita. 

Casa de Pilatos muistuttaa melko paljon Palacio de las Dueñasia, mutta sisätilat ovat selvästi pelkistetympiä. Tutkittavaa esineistöä tai sisustettuja huoneita ei siis ole samaan tapaan nähtävillä. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä saamme ihailla ennennäkemättömän laajaa kaakeleiden kirjoa.

Casa de Pilatosissa on yksi maailman laajimmista azulejo-kaakeleiden kokoelmista. Seinillä on käytetty noin 150 erilaista laattaa, ja kun useimpia näistä on monta neliömetriä, riittää täällä ihmettelemistä vaativimmallekin kaakeleiden ystävälle. Seinät ovat todella kauniita ja ne pääsevät muuten lähes autioissa tiloissa hyvin oikeuksiinsa.

Casa de Pilatos on arkkitehtuuriltaan suoranainen malliesimerkki andalusialaisesta palatsista, jossa italialainen renessanssi on kuorrutettu maurilaisella koristelulla. Lisäksi mukaan mahtuu goottilaisia vivahteita. 1800-luvulla tehdyissä uudistuksissa rakennukseen tuli myös romantiikkaa edustavia piirteitä.

Tämänkin palatsin rakennustyöt alkoivat 1400-luvun loppupuolella. Rakennuttaja Pedro Enríquez de Quiñones oli ansioitunut aatelismies, joka ehti vielä ennen kuolemaansa olla valtaamassa Granadaa maureilta takaisin kristityille. Rakennuksen nykyinen nimi tuli käyttöön myöhemmin, kun Pedron poika Fadrique Enríquez de Ribera kävi pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa ja ihastui siellä Pontius Pilatuksen taloon.

Enríquez de Riberat ajautuivat 1600-luvun puolivälissä talousvaikeuksiin, ja kun perheen tytär meni Medinacelin herttuan kanssa naimisiin, siirtyivät suvun arvonimet ja omaisuus Medinaceleille. Medicanelit omistavat Casa de Pilatosin edelleen ja osa rakennuksesta on yhä asuinkäytössä. Nykyinen Medinacelin herttuatar on 26-vuotias Victoria von Hohenlohe-Langenburg.

Nautimme olostamme perinteisissä andalusialaisissa puutarhoissa, joihin voi istahtaa ihailemaan niin arkkitehtuuria kuin kukkiakin. Paikalla on muutamia muitakin vierailijoita, mutta tunnelma on hyvin rauhallinen.

Vaikkei meillä olekaan sisäänpääsyä ylempään kerrokseen, tutustumme silti näyttävään portaikkoon ja kiipeämme raput ylös saakka. Värikkäitä kaakeleita ei ole säästelty, mutta yleisilme on paikoitellen hieman synkkäkin.

Palaamme lopuksi alussa näkemällemme sisäpihalle. Haluan pysähtyä vielä hetkeksi katselemaan kaikkea kauneutta ja miettimään rakennuksen pitkää historiaa. Ajatukset palaavat nykyaikaan, kun palatsin konstailematon siivooja käy täyttämässä ämpärinsä suoraan suihkulähteestä. 

Casa de Pilatos on oikein miellyttävä paikka. Nautimme palatsin ja puutarhan tunnelmasta kaikessa rauhassa, mutta vierailuajaksi riittää silti yksi tunti. Tällaiset palatsit ovat omaan makuuni juuri sopivan kokoisia nähtävyyksiä, sillä ihmeteltävää riittää, mutta kaikkeen näkemäänsä jaksaa keskittyä alusta loppuun saakka.

Katso lisätiedot Casa de Pilatosin omilta nettisivuilta.

SEVILLAN MUUT PALATSIT

Sevillan näyttävin ja tunnetuin palatsi on kuninkaallinen Alcázar, josta kirjoitan vielä oman juttunsa myöhemmin. Kaupungissa on myös muita upeita palatseja. Esimerkiksi Palacio de la Condesa de Lebrija tunnetaan hienoista mosaiikeistaan, Casa de Salinas näyttää valokuvissa kauniilta ja vaihtoehtoja tuntuu riittävän monta muutakin. Sevilla on harvinaisen kaunis kaupunki, jonka sisäpihoille on kätketty hämmästyttäviä arkkitehtonisia aarteita.
 
Voit lukea Sevillasta laajemmin jutustani Ihastuttavan upea Sevilla.

Aurinkorannikon itäosasta löytyvä Torroxin kunta jakautuu kahteen osaan. Torrox Pueblo on vanha vuoristokylä, kun taas noin neljän kilometrin päässä sijaitsevalla Torrox Costalla pääsee hiekkarannoille ja meritunnelmaan. Kävimme päiväretkellä molemmissa.

Majapaikastamme Frigilianasta on vain reilut kymmenen kilometriä Torroxiin, joten se sopii meille hyvin pieneksi retkikohteeksi. Lähdemme liikkeelle vaimon kanssa kahdestaan, koska sekä nuorempi että vanhempi sukupolvi jäävät mieluummin vuokraamallemme talolle.

Ajoimme jo vuotta aiemmin Torrox Pueblon ohitse, tai oikeastaan eksyin silloin kylän pohjoisreunan liikenneympyrästä vahingossa hieman kylänkin puolelle. En nähtävästi opi virheistäni, sillä kurvaan samaan umpikujaan tänäkin syksynä. Löydämme lopulta tavoittelemalleni parkkipaikalle paikallisen koulun viereen. Lähistöltä aukeaa maisema muutaman kilometrin päässä kimaltavalle merelle päin. 

Jalkaudumme valkoisten talojen reunustamille kujille, joilla ei näy juurikaan muita kulkijoita. Suunnistamme Torrox Pueblon kujien sokkelossa kohti keskusaukiota niin, että edellämme kävelee vain yksi pariskunta pienen koiransa kanssa. Käännymme monesti eri suuntaan kuin he, mutta päädymme hetken kuluttua taas samalle kujalle. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Torroxin nimi ei kuulosta mielestäni lainkaan espanjalaiselta. Nimi juontaakin juurensa vuosisatojen taakse, jolloin Pohjois-Afrikasta saapuneet maurit hallitsivat Andalusiaa. Arabiankielinen sana Torrox tarkoittaa tornia.

Torroxin keskusaukio Plaza de la Constitución on koristeltu sateenvarjoilla, jotka antavat kylälle hauskaa ilmettä ja tarjoavat myös hieman varjoa. Niiden valkoinen väri ja kohtalaisen pieni määrä on lievä pettymys, koska olen nähnyt kuvia värikkäämmistä ja huomattavasti laajemmista Torrox Pueblon sateenvarjoasetelmista. Aukion laidalla on muutamia ravintoloita ja baareja, kaupungintalo sekä kirkko. Joulukoristeitakin on alettu jo hyvissä ajoin marraskuussa asettelemaan paikoilleen. 

Huomaamme myös kiinteistönvälitystoimiston, jonka ikkunassa olevia ilmoituksia jäämme tutkimaan. Vaikka Espanjassa onkin ollut mukava viettää aikaa, emme haaveile omasta kodista Andalusian auringon alla. Tuntuu mukavammalta matkustaa eri kohteisiin kuin sitoutua palaamaan aina samaan paikkaan. Ilmoituksia on silti hauska tutkia, sillä se ei maksa mitään. 

Plaza de la Constituciónin lähistöltä löytyy myös pieni kauppahalli sekä eräs harvinaisen huolellisesti koristeltu kuja, josta ei puutu väriä tai kukkaistutuksia. Ilmapiiri on mukavan rauhallinen.

Harhaudumme hetkeksi kylän vanhimman osan ulkopuolelle, mutta käännymme pian ympäri. Torrox Pueblossa ei ole suuria nähtävyyksiä, mutta täällä on kiva kierrellä ja nauttia espanjalaisesta kylätunnelmasta. 

Lähdemme palailemaan takaisin autolle päin uutta reittiä pitkin ja löydämme onneksi sattumalta seudun idyllisimmät kujat. Täällä on myös monta kissaa, jotka tarkkailevat laiskasti ohikulkijoita rosoisten seinien tai kuluneiden puuovien edustoilla. 

Vanhojen valkoisten rakennusten välissä on tunnelmallisia kujia ja portaikkoja. Täällä vaikuttaisi ovissa näkyvistä nimistä päätellen asuvan paljon skandinaaveja, brittejä sekä saksalaisia. Useimmat heistä ovat tainneet jättää työelämän jo taakseen, ja jos kunto vain riittää jyrkillä rinteillä kulkemiseen, näyttää tämä oikein passelilta paikalta eläkepäivistä nauttimiseen.

Alue näyttää kodikkaalta ja huomaamme esimerkiksi eräällä ikkunalaudalla kirjoja, joita kuka tahansa voi napata mukaansa. On toki suotavaa tuoda myös jotain tilalle. Yhdelle ovelle jätetty lappu puolestaan kertoo, kenen luokse isäntäväki on lähtenyt kahville. Ilmapiiri tuntuu jotenkin yhteisölliseltä vanhan hyvän ajan malliin. Nyt Torrox Pueblo näyttäisi nukkuvan iltapäivän siestaansa. 

Torrox Pueblo ei ole yhtä viimeistelty kuin lähes täydelliseksi hiottu Frigiliana, mutta se on pienistä särmistään huolimatta kaunis. Kukkaruukkuja on Frigilianaa vähemmän ja jossakin saattaa maali repsottaa, mutta vanhojen kujien charmi on tallella. Täälläkin on kaakeloituja seiniä, kuvauksellisia portaikkoja sekä erilaisia värikkäitä yksityiskohtia.

Suunnistamme takaisin autollemme ja hurautamme vajaassa kymmenessä minuutissa alas Torrox Costalle. Paikallinen maamerkki on komea majakka, joka on vartioinut rannikkoa jo yli puolentoista vuosisadan ajan. Majakan sisällä toimii pieni merimuseo.

Majakan lähistöllä on lasilattialla varustettu näköalapaikka, josta voi ihailla merta. Torrox Costa sijaitsee noin viisikymmentä kilometriä Málagasta itään ja kymmenisen kilometriä Nerjasta länteen. Jossain kaukana vastarannalla on Marokko.

Torrox Costalla vallitsee aito lomakohteen ilmapiiri. Pitkä hiekkaranta on houkutellut ihmisiä näin marraskuussakin ja sen takana kulkee miellyttävä kävelykatu. Emme kaipaa rantaelämää tai majoittumista tällaiseen paikkaan, mutta lyhyt vierailu lomatunnelmaa tihkuvalle Torrox Costalle tuntuu oikein mukavalta. Aurinko paistaa pilvien raosta, eikä meillä ole kiirettä minnekään.

Pysähdymme rantakadun varrella olevaan kahvilaan juhlistamaan kihlajaistemme vuosipäivää. Vuodet ovat kuluneet nopeasti, sillä siitä on jo kaksi vuosikymmentä, kun vaihdoimme sormuksia ensimmäisellä kaukomatkallamme Dominikaanisessa tasavallassa. Meren äärellä oltiin silloinkin.

Torroxilla on kahdet kasvot, sillä paikkakunnalta voi löytää sekä vanhan vuoristokylän että nykyaikaisen rantakaupungin. Saman päivän aikana ehtii helposti nauttimaan molemmista, joten Torrox sopii hyvin leppoisaksi retkikohteeksi ja miksei vaikka pidempäänkin oleskeluun. Suuria nähtävyyksiä ei tullut vastaan, mutta pittoreskit kissojen asuttamat kujat, keskusaukion appelsiinipuut ja iltapäivän auringossa kimaltava meri muodostivat miellyttävät puitteet nautinnolliseen päivään.

Lue myös juttuni Leppoisa viikko Frigilianan laaksossa ja kylällä.