Irlanti
Maisemareittien klassikko Ring of Kerry
Useimmat Irlannin lounaisosaan saapuneet matkailijat kiertävät Ring of Kerryn nimellä tunnetun maisemareitin. Matkaa Iveraghin niemen ympäri kertyy 179 kilometriä.
Kerryn kreivikunnalla on oma vahva identiteettinsä. Siitä käytetään usein nimitystä ”The Kingdom of Kerry”. Lempinimen taustasta on muutamia satoja vuosia vanhoja teorioita. Joidenkin nykypäivän irlantilaisten mielestä kerryläiset ovat sen verran outoa porukkaa, ettei heitä voi tasavaltaan kuuluviksi laskeakaan. Paikallisille Kuningaskunta on arvonimi, joka korostaa alueen erinomaisuutta. Edesmennyt lehtimies Pádraig Kennelly tiivisti kotiseuturakkauden kuuluisaan lausahdukseensa ”a day out of Kerry is a day wasted”.
Olen tutustunut Ring of Kerryyn opastetulla bussikierroksella kymmentä vuotta aiemmin. Irlannin turistibussikierrokset on järjestetty yleensä erinomaisesti. Puheliaat kuljettajat toimivat informatiivisina oppaina ja johdattavat hauskoilla tarinoillaan paikalliseen tunnelmaan. Tällä kertaa alla on kuitenkin vuokra-auto. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottuu yllättävän nopeasti. Omalla kohdallani edes vaihdekepin käyttäminen vasemmalla kädellä ei tuota ongelmia, mutta auton mittojen hahmottaminen tuntui ensimmäisinä päivinä haastavalta. Vaimo sai varoitella jatkuvasti, kun meinasin kolhia tien varteen pysäköityjä autoja kerta toisensa jälkeen. Osumilta onneksi vältyttiin.
Lähdemme liikkeelle Killarneyn kaupungista, jossa olemme majoittuneet Old Killarney Cottagesista vuokrattuun paritalon puolikkaaseen. Killarney on erinomainen tukikohta niin patikkaretkiä kuin autoilukierroksiakin ajatellen. Tasainen tie johdattaa meitä kohti Killorglinin kaupunkia. Toukokuinen aurinko lämmittää peltoja, joiden takana kohoaa vuoria. Näemme Killorglinin sillan kupeessa pukkia esittävän patsaan. Pikkukaupunki tunnetaan elokuisista festivaaleistaan, joiden aikana elävä pukki kruunataan vuosisatoja jatkuneen perinteen mukaisesti kuninkaaksi. Ylitämme Laune-joen ja matka seisahtuu hetkeksi, kun oluttynnyreitä pubeihin toimittavat kuorma-autot tukkivat kapeat kadut. Irlannille niin tyypilliset värikkäät talot vaihtuvat hetken kuluttua kumpuileviin nummimaisemiin.
Ympärillämme alkaa vähitellen näkyä turvesoita. Pysähdymme Kerry Bog Villageen, joka on alueen historiasta kertova kotiseutumuseo. Pienissä työläisten taloissa voi tutustua entisajan vaatimattomaan elämään, jota karut olosuhteet ja köyhyys ovat hallinneet.
Bog Villagessa kerrotaan monien muiden Irlannin museoiden tapaan maata 1800-luvun puolivälissä kohdanneesta nälänhädästä. Perunaruton ja sortopolitiikan seurauksena miljoona asukasta menehtyi ja kaksi miljoonaa muutti siirtolaisiksi ulkomaille.
Työläisten mökeissä on eletty vaatimatonta elämää, jonka harvoja iloja on ollut lämmin takkatuli. Näemme vanhoja työkaluja ja uskonnollisia esineitä. Käyn vielä lasten kanssa katsomassa alueen laidalla majailevia kanoja, aaseja ja hevosia, ennen kuin jatkamme matkaa.
Maisemat vaihtuvat, kun saavumme meren rannalle. Tie kiemurtelee jyrkkien rantakallioiden yläpuolella ja Dinglen niemi siintää lahden toisella puolella. Huomaamme hieman sattumalta Kells Sheep Centren, jossa olemme vierailleet edellisellä matkallamme. Lammaskeskuksessa järjestetään esityksiä, joissa koulutetut paimenkoirat ohjaavat lammasryhmää samaan tapaan kuin laitumilla. Mainoskylttejä ei ole, mutta satumme tutulle paikalle samaan aikaan turistibussien kanssa ja käymme katsomassa esityksen.
Harmaantunut Brendan Ferris nojaa paimensauvaansa ja hauskuuttaa yleisöä samoilla jutuilla kuin kymmentä vuotta aiemmin. Kaksi koiraa tottelee kuuliaisesti miehen huutoja ja vihellyksiä. Koirat ohjaavat muutaman lampaan ryhmää tottuneesti ja tuntuvat nauttivan tehtävästään. Viereisessä aitauksessa on monia keskenään erilaisia lammasrotuja. Käväisemme lyhyen esityksen jälkeen pubin puolella kahvilla. Turistibussit katoavat näkyvistä ja ovet suljetaan. Näemme, kuinka lampaat ohjataan maantien yli suurelle laitumelle, jossa ne saavat katsella merimaisemaa rauhassa. Pääsyliput myynyt nainen huikkaa meille hyvästit ja lammaskeskus autioituu odottamaan seuraavan päivän turistiryhmiä.
Rantamaisemat ovat upeita. Kapeneva tie kaartuu välillä vehreään sisämaahan, jossa piikkiherneen keltaiset kukat värittävät pientaria. Kiireisimmät kaahaavat ohitsemme mutkia pelkäämättä. Pysähdymme hetkeksi Watervillen kaupungin rantakadun varteen ja huomaamme Charlie Chaplinin patsaan. Maailmankuulu knallipää viihtyi pienellä paikkakunnalla monta kesää, eikä häntä unohdeta Watervillessa koskaan.
Toinen pronssiteos on omistettu paikalliselle kelttijalkapallon legendalle Mick O’Dwyerille. Irlantilaiset rakastavat vauhdikkaita kansallispelejään hurlingia ja kelttijalkapalloa, joiden suuri suosio tulee useimmille ulkomaalaisille yllätyksenä. Rannan kävelytiellä on yllättävän paljon kulkijoita. Jään hetkeksi nauttimaan auringon lämmöstä ja meren tuoksusta.
Tie kaartuu ylämäkeen ja saavumme hetkeä myöhemmin suositulle näköalapaikalle, jossa kaikki turistibussitkin pysähtyvät. Maisema alas merenlahdelle on kertakaikkisen upea. Usva on peittänyt kaukaiset saaret huntunsa alle. Taustalla soivat haitarinsoittajan kaihoisat sävelet.
Ring of Kerry johdattaa meidät pienen Caherdanielin kylän lävitse. Nälkä alkaa jo kurnia, kunnes huomaamme O’Carrolls Cove Beach Barin, joka mainostaa itseään Irlannin ainoana rantabaarina.
Hiekkaranta on suuri, mutta hyisen viileä. Muutama uskalikko näyttää silti kahlaavan uimaan. Totean tilaisuuden sopivaksi jokaiseen Irlannin-matkaan kuuluvan fish & chipsin syömiseen. Lisukkeena tarjotaan tartar-kastiketta ja muussattuja herneitä.
Ehdimme sopivasti takaisin autoon ennen rajuilman alkamista. Sade yltyy lohduttoman rankaksi, ennen kuin ehdimme kauniiseen Sneemin pikkukaupunkiin. Muut jäävät autoon, mutta haluan jääräpäisesti kävellä hetken värikkäillä kaduilla ja muistella kymmenen vuoden takaista matkaamme. Otan Sneem-joen sillalta samanlaisen maisemakuvan kuin edelliselläkin kerralla.
Harhaudun vahingossa pois varsinaiselta Ring of Kerryltä. Virallinen reitti kulkisi kapean merenlahden rantaa pitkin Kenmaren kaupunkiin, mutta oikaisemme nyt pienempää tietä kohti Moll’s Gapia. Virhe ei jää harmittamaan, sillä nautin hiljaisen seudun melankolisesta tunnelmasta. Sade tekee vihreän sävyistä entistä tummempia ja sekä harmaa että ruskea valtaavat tilansa maisemasta. Alakuloiset lampaat seisovat läpimärkinä sateessa. Pellot jatkuvat jonnekin kaukaisuuteen, jossa kukkulat katoavat sumun sekaan. Aistittavissa on jotain hyvin irlantilaista.
Moll’s Gapin solalta on vielä jonkin matkaa kuuluisalle Ladies View -näköalapaikalle. Ylistetty maisema alas Killarneyn järvien suuntaan on sateesta huolimatta varsin vaikuttava. Pysähdymme juomaan kaakaota läheiseen kahvilaan. Pihalle pystytetyssä kyltissä varoitetaan tien yli kulkevista leprechauneista eli pienistä vihreäasuisista olennoista.
Palaamme rankkasateessa Killarneyyn. Matkan varrelle jää Muckrossin tilusten ja Rossin linnan kaltaisia nähtävyyksiä, joita ei mielestäni kannata yrittää mahduttaa muutenkin pitkään Ring of Kerry -päivään.
Killarneysta käsin kannattaa tehdä vastaava retki myös Dinglen niemimaalle, josta olen kirjoittanut aiemmin. Kävimme eräänä päivänä myös aiemmin mainitussa Kenmaressa. Tuosta mukavasta ja värikkäästä kaupungista kuva alla.
PS. Ring of Kerry kuuluu myös Kohteena maailma -blogin Top 10 -elämyksiin Irlannissa.
Tämä kirjoitus on osa Irlanti-viikkoa, joka on suomalaisten matkabloggaajien toteuttama kampanja. Viikon aikana 13.–20.3.2016 julkaistaan blogipostauksia, joissa esitellään monipuolisesti Irlantia matkakohteena. Arvomme yhteistyössä Tourism Irelandin kanssa matkan Irlantiin sekä monia muita palkintoja. Seuraa Irlanti-viikkoa Facebookissa, jotta pysyt selvillä myös kampanjan muista kilpailuista.
Mukana ovat seuraavat blogit:
Kohteena maailma | Levoton matkailija | London and beyond
Lähtöportti | Pää pilvissä | To travel is to live
Yhteistyökumppanit:
Tapanani on ollut kirjoittaa näin Pyhän Patrickin päivän aikaan jotain Irlannista. Palaan nyt uusia reissuja odotellessa muistelemaan etelärannikon Kinsalea, joka on jäänyt mieleen harvinaisen värikkäänä paikkana.
Saavumme päiväretkelle Kinsaleen Irlannin tasavallan toiseksi suurimmasta kaupungista Corkista. Bussimatkaan kuluu vajaa tunti ja näemme sen varrella kauniisti kumpuilevia niittyjä. Mutkikkaan tien varrella laiduntaa lehmiä ja tuntuu kuin katselisimme irlantilaista postikorttimaisemaa.
Myös itse Kinsale näyttää omanlaiseltaan postikortilta. Kaikki Irlannin maalaiskylät ja pikkukaupungit ovat iloisen kirjavia, mutta täällä maalarit ovat vieneet värikylläisyyden aivan uudelle tasolle.
Reilun viidentuhannen asukkaan kaupungin keskeisimmät osat on koristeltu kaikilla sateenkaaren väreillä ja kuvauksellisia kujia tuntuu löytyvän lähes jokaisen kulman takaa.
Katselemme uteliaina Kinsalea, jossa puhaltaa merituuli ja vallitsee miellyttävä tunnelma. Pikkukaupunki on saanut kunniamainintoja vuosittaisessa Tidy Towns -kilpailussa, jossa palkitaan Irlannin kauneimpia kyliä ja kaupunkeja. Vuonna 1986 Kinsale valittiin koko Irlannin ykköseksi. Siisti ympäristö viehättää meitäkin, eikä yltiövärikäs alue kata sentään ihan koko kaupunkia.
Kiipeämme pienelle ydinkeskustan takana kohoavalle kukkulalle, jossa on siistejä asuintaloja. Ohitamme myös pienehkön Desmondin linnan. Kivinen rakennus pystytettiin alun perin tullikamariksi ja sitä käytettiin pitkään vankilana, mutta nykyään muurien suojissa toimii viinimuseo.
Kinsalea kierrellessä vastaan tulee pieniä majataloja, pari katolista kirkkoa sekä hautausmaa. Huomio kiinnittyy aina uudelleen värikkäisiin taloihin, joista muutamat näyttävät harvinaisen söpöiltä.
Saavumme rantakadulle, jonka varrella kasvaa suuria hortensioita sekä palmuja kuin tropiikissa ikään. Satamasta järjestetään pieniä risteilyjä ja mekin päätämme astua Spirit of Kinsalen kannelle, koska alus on pian lähdössä vajaan tunnin kierrokselle kaupungin edustalle.
Pienen laivan yläkannella on mukava istuskella ja aistia meritunnelmaa. Sää pysyy koko päivän ilahduttavan poutaisena, vaikka merituuli välillä puhaltaakin viileästi. Kierrämme Kinsalen edustalla sijaitsevan lahden ympäri.
Lahden rannoilta jäävät parhaiten mieleen värikäs Summercoven kylä sekä suuri Charles Fort -linnoitus, johon olisi voinut olla hauska tutustua paremminkin. Charles Fortiin on keskustasta noin puolen tunnin kävelymatka suuntaansa. Sen vastarannalta löytyy myös toinen puolustuslinnoitus James Fort.
Alus kääntyy ennen avomerta ympäri. Teemme vielä lopuksi kierroksen sataman toiselta puolelta alkavan Bandon-joen suulla. Jäämme lopuksi katselemaan hyljettä, joka kärkkyy makupaloja satamaan saapuneen kalastusaluksen vieressä. Uteliaan eläimen pää näkyy veden pinnalla ja näyttää siltä, kuin se neuvottelisi saaliin jakamisesta kalastajan kanssa.
Kinsale on pohjimmiltaan kalastajakylä, joten se tunnetaan laadukkaista ravintoloistaan ja erityisesti meren herkuistaan. Ruokailuvaihtoehtoihin liittyen kannattaisi luultavasti tehdä taustatutkimusta, mutta me päädymme sattumalta vastaan tulleeseen Blue Haven -hotellin ravintolaan. Lohi maistuu hyvin ja jäämme juomaan Irish coffeet aterian päätteeksi.
Kävelemme syötyämme vielä uudelleen puolen kylän ympäri, mutta kaikki houkuttelevimmat kujat alkavat näyttää jo tutuilta. Sataman hyljekin on jo sukeltanut jonnekin näkymättömiin. Syömme jäätelöt, ostamme pienet matkamuistot ja siirrymme odottelemaan paluubussia takaisin Corkiin.
Kinsale jää mieleen värikkäänä kaupunkina, jossa riittää mukavasti nähtävää vähintään yhdeksi iltapäiväksi. Kinsale tunnetaan myös maailman pisimmän merkityn maisemareitin Wild Atlantic Wayn toisena päätepisteenä. Peräti 2500 kilometrin mittaisena mutkittelevan rannikkoreitin toinen pää on Inishowenin niemellä Donegalissa.
Vietimme tällä heinäkuussa 2009 tehdyllä Irlannin-matkalla viisi yötä Corkissa. Irlannin etelärannikon suurin kaupunki jäi mieleen viihtyisänä paikkana, mutten silti ihastunut siihen samalla lailla kuin vaikkapa Kilkennyyn tai Galwayhin. Parasta antia olivatkin päiväretket, joita teimme Kinsalen lisäksi esimerkiksi Cobhiin sekä Blarneyn linnaan, josta olen kirjoittanut aiemmin. Voit lukea vihreän saaren tarjoamista mahdollisuuksista myös vaikkapa postauksestani Täydellinen matka Irlantiin.
Tänään vietetään Irlannin kansallispäivää eli Pyhän Patrickin päivää. Riehakkaat juhlat ja paraatit on tänä vuonna peruttu koronaviruksen takia, mutta aina voi silti haaveilla uusista elämyksistä vihreällä saarella. Listasin kymmenen asiaa, jotka haluaisin kokea Irlannissa.
Olen ehtinyt kokea Irlannissa jo paljon. Vanha postaukseni Täydellinen matka Irlantiin pohjautuu useampaan tekemääni matkaan, minkä jälkeen olen kirjoittanut juttuja esimerkiksi Pohjois-Irlannista. Paljon on silti edelleen näkemättä. Kokosin tähän uusia elämyksiä, joista haluaisin seuraavilla Irlannin-matkoillani nauttia.
Kuva: Tourism Ireland / David Maher
1. HURLING-OTTELU CROKE PARKISSA
Irlannin kiihkeä kansallispeli hurling herättää suurta intohimoa, vaikkei sitä juuri muualla maailmassa tunnetakaan. Maailman vanhimmaksi ja nopeimmaksi nurmella pelattavaksi pallopeliksi kutsutussa lajissa riittää vaarallisia tilanteita, kun kaksi alkeellisin puumailoin varustautunutta joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Hurling yhdistää irlantilaiset perinteet, kulttuurin ja urheilun ainutlaatuisella tavalla toisiinsa.
Olen nähnyt yhden ottelun Kilkennyssä, mutta All-Ireland -loppuottelu täpötäydellä kansallisareenalla Dublinissa olisi unelmien täyttymys. Finaalilippujen vaikean saatavuuden vuoksi esimerkiksi välieräpelikin toki kelpaisi hyvin. Irlantilaisten perinnelajien suosiosta kertoo jotain, että hurlingille ja kelttijalkapallolle pyhitetty 82300 katsojaa vetävä Croke Park on koko Euroopan kolmanneksi suurin stadion heti Barcelonan Camp Noun ja Lontoon Wembleyn jälkeen.
• Heittäydy hurlingin tunnelmaan YouTube-videon kautta.
Kuva: Tourism Ireland / Gareth McCormack
2. KIIPEÄMINEN CROAGH PATRICKILLE
Irlannin pyhä vuori Croagh Patrick kohoaa Mayon kreivikunnassa saaren tuulisella länsirannikolla. Vuoren pyhyys perustuu uskomukseen, jonka mukaan Pyhä Patrick paastosi ja rukoili sen huipulla neljänkymmenen päivän ajan. Huipulla on pieni kappeli, mutta itseäni kiinnostaisi nousta ylös ennen kaikkea upeiden maisemien vuoksi. Irlannissa puhutaan mielellään vuorista, vaikkei 764 metrin korkuinen Croagh Patrick erityisen korkea olekaan.
Käveleminen Murriskin kylästä Croagh Patrickin huipulle ja takaisin vie noin neljä tuntia, joten reitti soveltuu hyvin päiväpatikointiin. Toinen itseäni erityisesti kiinnostava irlantilainen vuori on persoonallisen muotoinen Benbulbin, joka löytyy Mayon pohjoispuolelta Sligon kreivikunnasta.
Kuva: Tourism Ireland
3. MUSIIKKIA WESTPORTIN PUBEISSA
Irlannin sää on tunnetusti arvaamaton, mutta kodikkaat pubit tarjoavat lämpöään ympäri vuoden. Pubitunnelmaan kuuluu olennaisena osana myös elävä perinteinen musiikki, jota soitetaan innokkaasti illasta toiseen. Irlantia olisi vaikea kuvitella ilman bodhrán-rummun, viulun ja puhallinsoittimien säestämää kansanmusiikkia.
Koko Irlanti on täynnä mukavia pubeja, mutta saamani käsityksen mukaan yksi eläväisimmistä musiikkikaupungeista on pieni Westport, joka sijaitsee sopivasti aivan edellä mainitun Croagh Patrickin lähistöllä. Westportin tunnetuin musiikkipubi on The Chieftains-yhtyeen huilistin omistama Matt Molloy’s.
Kuva: Tourism Ireland / Brian Morrison
4. FRANK MCCOURTIN LIMERICK
Yksi suosikkikirjoistani on Frank McCourtin omaelämäkerrallinen Seitsemännen portaan enkeli, joka kertoo kurjaakin kurjemmasta irlantilaisesta lapsuudesta. Vaikka aihe onkin synkkä, onnistuu McCourt mahduttamaan tarinaansa myös runsaasti huumoria ja ilon pilkahduksia. Olen nähnyt Seitsemännen portaan enkelin myös elokuvana pariinkin otteeseen.
Frank McCourtin tarina sijoittuu pääosin Limerickin kaupunkiin, joka ei ehkä muuten kuulu Irlannin kiinnostavimpien matkailukohteiden joukkoon. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti tutustua myös Limerickiin McCourtin jalanjäljissä kulkien. Kirjailijalle omistettu museo jouduttiin rahoitusongelmien vuoksi sulkemaan viime syksynä, mutta esineitä on siirretty The People’s Museum of Limerickin tiloihin. Limerickissä on järjestetty myös aiheeseen liittyviä opastettuja kävelykierroksia.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
5. PATIKOINTIA CONNEMARASSA
Lumoava luonto kuuluu Irlannin suurimpiin vetonauloihin, ja yksi maan sykähdyttävimmistä alueista on karunkaunis Connemara. Olen käynyt tuolla rosoisten kukkuloiden ja laajojen soiden sävyttämällä seudulla kertaalleen kauan sitten, mutta haluaisin ehdottomasti palata Connemaraan paremmalla ajalla ja tutustua sen luontoon perusteellisemmin. Tarjolla on myös runsaasti houkuttelevia patikointireittejä.
Irlannissa on toki patikointia ajatellen monia muitakin hyviä vaihtoehtoja. Toistaiseksi parhaat retkeilyelämykseni olen kokenut Killarneyn kansallispuistossa ja myös Dublinin lähistöllä sijaitseva Wicklow tarjoaa huikeita maisemia. Pääkaupungista käsin voi tehdä helposti retkiä myös rannikon pikkukyliin ja haluaisin joskus kävellä esimerkiksi Graystonesin ja Brayn välillä olevan polun.
Kuva: Tourism Ireland / Jonathan Hession
6. IRLANNIN JALKAPALLO-OTTELU AVIVA STADIUMILLA
Listan ykkösenä olleiden kelttipelien lisäksi haluaisin toki nähdä Irlannissa myös ihan tavallista jalkapalloa. Irlannin oma sarja ei ole erityisen tasokas, mutta lempinimellä The Boys in Green tunnettu maajoukkue on selviytynyt useisiin arvokisoihin. Irlannin menestys on aina perustunut taidon sijasta peräänantamattomaan asenteeseen, mutta ehdottomasti parasta pelitapahtumissa ovat intohimoiset kannattajat.
Vihreään pukeutuneet fanit kuuluvat Euroopan äänekkäimpiin ja uskollisimpiin, joten olisi ilo liittyä joskus joukkoon Irlannin pelatessa kotiareenallaan Aviva Stadiumilla. Haaveenani oli nähdä The Boys in Green seuraavassa EM-turnauksessa, mutta vaikka sainkin liput yhteen Dublinissa pelattavaan otteluun, ei kentällä nähdä tuona iltana Irlantia. Suomen Huuhkajien olisi tarkoitus kohdata Irlanti Kansojen liigan peleissä tulevana syksynä.
Kuva: Shutterstock / Madrugada Verde
7. AURINGONNOUSU GIANT’S CAUSEWAYLLA
Auringonnousut ja -laskut kuuluvat usein ikimuistoisimpiin matkaelämyksiin. Haaveenani olisi kokea auringonnousu Pohjois-Irlannin kuuluisimmalla luonnonihmeellä Giant’s Causewaylla. Ikoninen nähtävyys on hyvin suosittu, joten aamunkoitto lienee muutenkin niitä harvoja hetkiä, kun mystisiä basalttipylväitä voisi tutkia ilman ympärillä pyöriviä suuria ihmismassoja.
Olen käynyt Giant’s Causewaylla kertaalleen opastetulla retkellä, jolloin en ehtinyt saada ainutlaatuisesta kivimuodostelmasta tarpeekseni. Uudemmalla kerralla olisi mukava varata kunnolla aikaa myös ympäristön laajempaan tutkimiseen, sillä Antrimin rannikolla riittää jos jonkinlaisia luonnonihmeitä myös tämän kuuluisimman nähtävyyden lisäksi.
• Lue myös aiempi juttuni Uskomaton Giant’s Causeway.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
8. DUNLUCEN LINNANRAUNIOT
Irlanti on satojen kiehtovien linnojen saari, jossa riittää loputtomasti tutkittavaa historian ystäville. Olen ehtinyt tutustua noin kymmeneen maan merkittävimpiin kuuluvaan linnaan, mutta monta kuuluisaa nähtävyyttä on edelleen kokematta. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaisi eniten Dunlucen rauniolinna, joka sijaitsee dramaattisella Antrimin rannikon jyrkänteellä Pohjois-Irlannissa.
Dunlucessa houkuttelee erityisesti kuvauksellinen sijainti sekä vaiherikas historia. Osa keskiaikaisesta linnasta on sortunut vuosien saatossa mereen. Muista itselleni uusista Irlannin linnoista listallani on esimerkiksi Trim, joka tunnetaan Braveheart-elokuvan kuvauspaikkana.
Kuva: Shutterstock / Giacomo di Blasi
9. ATHENRYN PELLOT
Listan oudoin valinta lienee Athenry. Kyseinen pikkukaupunki sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Galwaysta sisämaahan päin, eikä siellä luultavasti ole mitään erityistä nähtävää. Kiinnostukseni paikkakuntaan perustuu puhtaasti tunteikkaampaan tietämääni irlantilaiseen lauluun, Pete St. Johnin sepittämään The Fields of Athenryyn.
The Fields of Athenry kertoo Michaelista, joka varasti suuren nälänhädän aikaan maissia pitääkseen perheensä hengissä. Laulussa Michael keskustelee viimeistä kertaa vaimonsa kanssa vankilan muurin yli, ennen kuin hänet lähetetään rangaistussiirtolaan Australiaan. Sanoitus sisältää voimakasta kansallistunnetta, sillä köyhät irlantilaiset joutuivat nälänhädän aikaan englantilaisten julmien sortotoimien kohteeksi.
Monien urheilujoukkueiden kannattajat ovat ottaneet laulun omakseen ja sitä hoilataan usein varsinkin Irlannin jalkapallomaajoukkueen otteluissa. Irlannin fanit herättivät maailmanlaajuista ihastusta vuoden 2012 EM-turnauksessa, jossa he lauloivat ottelun viimeiset minuutit täyttä kurkkua The Fields of Athenrya, vaikka Irlanti oli putoamassa kisoista murskatappiolla Espanjalle.
• Kuuntele The Fields of Athenry The Dublinersin esittämänä.
• Kuuntele The Fields of Athenry Irlannin kannattajien laulamana EM-kisoissa 2012.
Kuva: Tourism Ireland / Paulina Nickstrom
10. PYHÄN PATRICKIN PÄIVÄ IRLANNISSA
Lista on sopivinta päättää ajankohtaiseen aiheeseen, eli Pyhän Patrickin päivään. Mikä olisikaan irlantilaisempaa kuin päästä juhlimaan riehakasta kansallispäivää maaliskuun seitsemäntenätoista Dubliniin, Galwayhin, Kilkennyyn tai johonkin muuhun saaren kaupungeista.
Pyhän Patrickin päivänä kaikki värjäytyy vihreäksi, musiikki soi, suuret paraatit kulkevat pitkin katuja ja irlantilainen hauskanpito eli craic on parhaimmillaan. Hulinaa saattaa olla omaan makuuni liikaakin, mutta olisihan Pyhän Patrickin päivä mahtavaa kokea paikan päällä edes kerran elämässä.
Oletko käynyt Irlannissa ja mitä sinä haluaisit vihreällä saarella kokea?
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
Sanna Vainio
17.3.2016 at 14:27
Aivan fantastisia kuvia! Tuolle kierrokselle on joskus pakko päästä!
Mika / Lähtöportti
17.3.2016 at 16:41
Kiitos Sanna! Sekä Ring of Kerry että Dinglen kierros ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia ja Killarneyn ympäristöstä löytyy paljon muutakin nähtävää.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
24.3.2016 at 22:40
Komppaan Sannaa, jälleen aivan mielettömän hienoja kuvia! 🙂
Osaan myös hyvin samaistua tuohon auto-ongelmaa – vieläkin naureskellaan aina sitä miten iskettiin Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa tuulilasin pyyhkijät päälle kun piti laittaa vilkku. 😀 Hetki meni totuttautua, mutta kyllä se aika nopeasti alkoi sujumaan. Vilkkuongelma ei kuitenkaan kadonnut missään vaiheessa. Siitä sai monta hyvää naurua. 🙂
Ilmeisesti tekin saitte paljon enemmän irti tästä kun oli oma auto alla? Ja löytyykö tuolta jottain muutakin ruokaa kuin fish & chipsejä?
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 14:27
Kiitos! Kyllä Irlannista saa paljon enemmän irti, kun ajaa itse minne haluaa. Näin pääsee helposti kivoihin pikkukyliin ja voi pysähdellä ihailemaan maisemia missä haluaa. Iso osa maan viehätyksestä on suurimpien kaupunkien ulkopuolella. Tiet on toisinaan kapeita ja jotkut paikalliset ajaa kovaa, mutta jos on tottunut ajamaan ulkomailla, niin ajaminen onnistuu hyvin siinä missä muuallakin.
Kyllä tuossa mainitussa ravintolassakin oli pitkä lista kaikkea mahdollista erilaisista merenelävistä lähtien, joten ei Irlannissa tarvitse pelkällä fish & chipsillä elää. Perunaa syödään toki perinteisesti paljon. Missään muussa maassa ei ole tullut esimerkiksi lasagnen lisukkeeksi ”chips” ihan automaattisesti pyytämättä 🙂
London & beyond -blogista löytyy muuten kiinnostava ruokapostaus Irlannista: https://www.rantapallo.fi/lena/2015/06/22/dublin-kulinaristin-uusi-ja-edullinen-suosikkikohde/
Annika | Travellover
25.3.2016 at 0:20
Vasemmanpuoleinen liikenne on alkuun haaste myös apukuskille. Irlannissa monin paikoin meille ainakin osui kapeita teitä, joita reunistivat aika sankat puskikot. Kun itse istuu puskassa, on vaikea uskoa, että kuski oikeasti näkee jotain. Itse olen ajanut vasemmalla puolella vain skootterilla. Siinä eivät hallintalaitteet onneksi eroa.
Seurattiin Färsaarilla miesten ja koirien yhteistyötä lammashommissa. Se oli hienoa katsottavaa. Koira tiesi niin tarkkaan, mitä tehdä.
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 14:34
Uskon hyvin, millainen haaste vasemmanpuoleinen liikenne voi apukuskille olla. Sen verran monta kiljahdusta sain kuulla, kun meinasin niitä tien reunaan pysäköityjä autoja kolhia 🙂 En vaan millään meinannut uskaltaa ajaa tarpeeksi keskellä tietä, niin kummalliselta kuin se nyt kuulostaakin.
Färsaarilla taitaa olla enemmän lampaita kuin ihmisiä. Kyllä tuollaisten hyvin koulutettujen koirien toimintaa on hienoa seurata.
Titta / IKILOMALLA
25.3.2016 at 4:51
Taas ihan mielettömät valokuvat Rami! HUIPPUA!
Isolla ilolla heittäytyidyin tähän tarinaan mukaan, todella aito kertomus. Melkein näin mielessäni ne läpimärät lampaat ja herkulliset fish&chipsit! ?
Varmasti hauska vertailla uusia kokemuksia vanhoihin kymmenen vuoden takaisiin. Huomata mikä on muuttunut ja mitkä jutut ovat täysin ennallaan.
Hyviä vinkkejä reissua suunnittelevalle! Vaikuttaa sellaiselta reitiltä, jonka itsekin haluaisin nähdä.
Titta
Ps. Hassu tuo poseeraava lammas ?
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 14:48
Kiitos Gia! Ei kun Tittahan se olikin 😀
Olisi tietysti kiva nähdä aina uutta, mutta on myös mielenkiintoista palata takaisin samoihin paikkoihin vuosien jälkeen. Jotain aina unohtaa, jotain muuttuu ja on hauskaa tuntea jotain paikkoja etukäteen. Edellisellä parin päivän käväisyllä Kerryssä ehdittiin nähdä sen verran, että täytyi palata paremmalla ajalla takaisin. Irlannissa noita poseeraavia lampaita kyllä riittää, niitä löytyy monen kiven ja kumpareen takaa. Paikallisten mukaan lampaiden liikkeistä voi ennustaa säätä, ne nousevat hyvällä säällä korkeille rinteille ja laskeutuvat sateen uhatessa laaksoihin 🙂
Titta / IKILOMALLA
25.3.2016 at 4:56
Siis Mika! Ei Rami! ?
Luin uudestaan että hetkinen mitä mä oon naputellut!
Ja jäi vielä se mainitsematta tuo vasemman puoleinen liikenne. Ausseissa ajaessa siihen oli hurjan vaikea tottua, mutta Suomeen palattaessa muistan myös lähes yhtä isot vaikeudet liikenetteessä ?
Titta
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 14:57
Ei nimi miestä pahenna 🙂
Huomasin itsekin, että Suomessa täytyi hetken miettiä miten päin täällä pitäisi oikein ajaa. Teillä on reissun varrella varmasti hyvin aikaa tottua ajamaan molemmilla puolilla tietä 🙂
Elina | Vaihda vapaalle
25.3.2016 at 9:37
Kahden bordercollien omistajana, olisi mahtavaa nähdä niitä tuolla oikeissa hommissa (ei niinkään esitystä). Tuo sinun kuvasi paimennusesityksestä sai hymyn huulille, koska koirat puuttuvat kuvasta, näyttää siltä kuin paimen pitäisi saarnaa lampaille, jotka kiltisti kuuntelee rivissä. 😀 Ei nuo klassikko roadtripit yleensä syyttä klassikkoja ole, vaan siihen on ihan oikea syy, kuten tästäkin postauksesta voi huomata. Upeita maisemia, joita lähtisin mielelläni tuon oman, vasemman puoleiseen liikenteeseen tottuneen kuskin kanssa ajelemaan. 🙂
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 15:26
Hyvä huomio, kuvavalinta ei nyt ollut paras mahdollinen 😀 Taitavia eläimiä nuo näkemämme bordercolliet kyllä olivat, osasivat asiansa hienosti. Toki olisi hienompaa nähdä koirat aidosti työssään laitumilla, mutta sellaista tilaisuutta ei ole tullut vielä vastaan.
Kun kerran tottunut kuskikin on valmiina, niin ei muuta kuin Irlannin teitä valloittamaan 🙂
Kohteena maailma / Rami
26.3.2016 at 0:01
Uskoisin, että vasemman puoleinen liikenne on kartturille pelottavampaa puuhaa kuin kuskille. Irlannissa on paljon liikenneympyröitä, niin siinä ajautuu väkisinkin oikealle (vasemmanpuoleiselle) kaistalle 🙂
Ring of Kerry on upea. Itse tein kierroksen golfkaverin kanssa kolmessa päivässä. Hieman suunnitelmat muuttui, kun pelasimme Watervillen upean links-kentän kaksi kertaa peräkkäin samana päivänä. Yövyimme siellä, aamulla pelaan ja oli sellainen elämys, että toinen kierros perään kun tilaa oli. Seuraava pätkä menikin Ring of Kerrystä ilman pysähdyksiä seuraavaan majapaikkaa. Joskus tekisi mieli mennä uusiksi pidemmän kaavan mukaan ja golfit Watervillessä ilman muuta. Mahtuu kuitenkin maailman kentissä Top100:n helposti.
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 15:48
Tosiaan, voisihan tuota Ring of Kerryä kiertää myös osissa eikä ahnehtia kaikkea yhtenä päivänä. Toisaalta siinäkin on oma mukavuutensa, ettei tarvitse vaihtaa majapaikkaa joka yöksi. En harrasta golfia, enkä aio aloittaakaan, mutta katsoin nyt mielenkiinnosta Watervillen kentän esittelyvideon. Näyttää kieltämättä melko maagiselta ympäristöltä.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
26.3.2016 at 7:35
ihanan vihreitä maisemia <3 muutin itse joskus Irlantiin (ei noon menestyksekkäin seurauksin) ja todellakin tuli yllätyksenä nuo heidän paikalliset urheilulajinsa ja se, millaista suosiota ne nauttivat,
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 16:03
Muutit Irlantiin? Jopas jotakin. Se kertoo hurlingin ja kelttijalkapallon suosiosta aika paljon, että niille pyhitetylle Dublinin Croke Parkille mahtuu yli 82 000 katsojaa. Euroopan kolmanneksi suurin stadion heti Camp Noun ja Wembleyn jälkeen…
Krista
26.10.2016 at 22:47
Hei! Haluaisitko auttaa Irlantiin ensi kertaa matkaavaa? Olen menossa marraskuussa kolmeksi yöksi Irlantiin (tai Dubliniin, luulin ensin). Mitä enemmän olen lukenut, sitä enemmän olen sitä mieltä että ainakin yksi päivä täytyy käydä muuallakin. Haluaisin kovasti käydä kiertämässä Ring of Kerryn ja yöpyä Killarneyssä. Luulisin ettei matka ole liian lyhyt siihen, vaan kaksi päivää sitten Dublinissa riittää. Osaatko suositella millä siirtyä Dublinista Killarneyyn? Ajattelin että lentäen pääsisi nopeiten ja 40 eurolla/suunta näyttäisi saavan lipun. Junalla kestää kuten tietysti myös bussilla. Marraskuussa sää on tietysti mitä on, mutta olen käsitänyt että sateen todennäköisyys on aina suuri. Kannattaako?Toinen vaihtoehtoni oli Galway ja Cliffs of Moher, mikä taitaa olla lähempänä.. Mahdollista vastausta arvostaen -Krista
Mika / Lähtöportti
27.10.2016 at 22:25
Hei Krista ja kiitos viestistäsi! Dublin on mukava kaupunki, mutta sen aidoimman ja parhaan Irlannin nähdäkseen kannattaa ehdottomasti lähteä myös pääkaupungin ulkopuolelle. Koska sulla on kuitenkin noin vähän aikaa, harkitsisin esimerkiksi Paddy Wagon Toursin valmiita päiväretkiä (http://www.paddywagontours.com/tours/Day-Tours-from-DUBLIN), joita järjestetään Dublinista mm. Cliffs of Moherille ja moneen muuhun paikkaan. Tuollaisella retkellä ehtisi nähdä yhden päivän aikana paljon, mutta voisi pysyä koko matkan ajan samassa majapaikassa Dublinissa. Dublinin lähistölläkin on hyviä retkimahdollisuuksia, kuten vaikka Glendalough bussilla tai helpoimpina Dart-junan varrella olevat rannikkokylät, joista esim. Howth on kiva.
Sitten jos (kun) palaat paremmalla ajalla Irlantiin, suosittelen yöpymistä Galwayssa ja sieltä päiväretkiä ainakin Connemaraan, Burreniin & Cliffs of Moherille sekä Aran-saarille. Killarneysta käsin suositeltavia päiväretkiä ovat ainakin Ring of Kerry, Dinglen niemi ja Gap of Dunloe.