Portugali
10 x Madeira
Pieneltä Madeiran saarelta löytyy yllättävän paljon koettavaa. Kokoamani muistot joulukuulta 2013 ja lokakuulta 2015 johdattavat saaren huippukohteisiin.
1. LEVADAVAELLUKSET
Vesiputouksen kohina voimistuu, kun lähestymme synkän tunnelin päässä pilkottavaa valoa. Kun viimein näemme putouksen, huomaamme sen syöksyvän suoraan polun päälle. Onneksi paikalle on rakennettu jo hieman hajonnut aaltopeltikatos, joka suojaa pahimmalta kastumiselta. Putouksen alituksen jälkeen sytytämme taskulampun ja sukellamme jälleen uuteen tunneliin.
Patikkaretki Madeiralla voi olla seikkailu. Levadoita eli kastelukanavia on rakennettu huimille jyrkänteille ja louhittu pitkiin tunneleihin. Reittejä riittää parituhatta kilometriä, joten myös leppoisa metsäkävely leveitä polkuja pitkin on mahdollista. Koska levadoilla ei ole mäkiä ja maisemat vievät mennessään, jaksaa päivässä kulkea väsymättä yllättävänkin suuria kilometrimääriä. Kuten edellisestä postauksesta kävikin jo ilmi, suurin syy Madeiran-innostukseeni ovat nimenomaan poikkeukselliset patikointimahdollisuudet. Palaan aiheeseen tarkemmin talven aikana. Edellä mainitusta vesiputouksesta löytyy video Lähtöportin Facebook-sivulta.
Jos patikointi kiinnostaa, kannattaa lukea myös postaukseni Johdatus Madeiran levadoille.
2. PICO DO ARIEIRO
Päivä on ollut hieman synkkä, joten päätämme etsiä aurinkoa pilvien yläpuolelta. Madeiran kolmanneksi korkeimmalle vuorelle Pico do Arieirolle voi ajaa hyväkuntoista tietä pitkin. Jätämme auton parkkipaikalle, ohitamme matkamuistomyymälän ja kävelemme 1818 metrissä sijaitsevalle merkkipaalulle.
Huipulla tuulee viileästi, mutta kirkas maisema on henkeäsalpaava. Katselemme vuorenhuippujen välissä leijailevia valkoisia pilviä ja tunnemme olevamme kuin toisessa maailmassa. Näkymää voisi jäädä ihailemaan vaikka auringonlaskuun saakka. Saaren korkeimmalle huipulle Pico Ruivolle lähtisi houkutteleva, mutta varsin vaativa patikkapolku. Infotaulun mukaan reitti on tällä hetkellä suljettu, emmekä muutenkaan ehtisi kulkea sitä kokonaan. Pico Ruivolle voi kiivetä myös huomattavasti helpommin Achada do Teixeirasta käsin.
3. PORTO MONIZ
Valtavat aallot iskevät tummille rantakallioille ja vesi roiskuu kivenkoloista korkealle ilmaan. Katselemme vaikuttavaa luonnonnäytelmää ravintola Orcan ikkunapöydästä. Mustat laavakivet, vellovan meren valkoiset kuohut ja utuinen joulukuun taivas luovat surrealistisen maailmanlopun tunnelman.
Saaren luoteiskolkassa sijaitseva Porto Moniz on muutenkin hieman erikoinen paikka. Luonnon muovaamat kallioaltaat houkuttelevat kauniilla säällä paljon uimareita, sillä Madeiralta ei löydy käytännössä lainkaan hiekkarantoja. Kylän palvelutarjonta on runsaan matkailijamäärän vuoksi keskimääräistä korkeampi. Leveällä rantakadulla on tilaa kulkea ja useampikin ravintola tarjoaa hyvää kalaa. Porto Monizin linnoituksessa toimii pieni akvaario. Akvaariossa ei ole kovin paljoa nähtävää, mutta se oli ainakin lasten mielestä mielenkiintoinen kokemus.
4. PONTA DE SÃO LOURENÇO
Hiki virtaa valtoimenaan, kun kiipeilemme Ponta de São Lourençon kivisillä poluilla. Varjoa on turha etsiä, sillä karu maisema on täydellinen vastakohta Madeiran ikivihreille metsille ja kukkiville puutarhoille.
Madeiran muut patikointireitit ovat jatkuvien sateiden jäljiltä surkeassa kunnossa, mutta pilvet näyttävät kiertäneen saaren itäosasta esiin pistävän kapean niemen kokonaan. Nytkin aurinko porottaa armottomasti, vaikka kaatosade pieksi lähtiessämme puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Funchalia. Autolla pääsee näköalapaikalle, mutta viimeiset kilometrit niemen kärkeen täytyy taivaltaa suosittua patikkapolkua pitkin. Retki on jokaisen hikipisaran arvoinen, sillä maisemat vain paranevat matkan edetessä ja huipentuvat rankkaan nousuun Morro do Furadon kukkulalle.
5. POHJOISRANNIKON MAISEMATIET
Rannikkotie tasapainoilee jyrkänteen ja korkean kallioseinämän välissä. Vuoristopuroista valuu vettä auton katolle, ennen kuin sukellamme kapeaan ja pimeään tunneliin. Alhaalla näkyy pian Ponta Delgadan kylä. Tällaiset taipaleet ovat hiljenemässä moottoriteiden valmistumisen myötä, mutta pohjoisrannikolla voi vielä kokeilla ajamista vanhaan malliin.
Mutkikas reitti São Vicentestä Santanaan kuuluu Madeiran parhaisiin, sillä saamme ihailla auringon valaisemia pengerviljelmiä sekä sinistä merta. Autoilu vaatii tosin keskittymistä, sillä edellisillan myrsky on lennättänyt tielle oksia ja irtokiviä. Pysähdymme komealle näköalapaikalle, jossa iäkäs kauppamies tarjoaa hedelmämaistiaisia. Passionhedelmät ovat maukkaita ja eksoottinen annoona taivaallisen herkullista.
6. FUNCHAL
Sileät nupukivet kiiltelevät katulamppujen kelmeässä valossa, kun kävelen aamuhämärissä pitkin Rua da Carreiraa. Maali lohkeilee seinissä, joita koristavat vihreät ikkunaluukut ja komeat takorautaparvekkeet. Kannatti herätä aikaisin, sillä nautin rosoisen kaupungin hiljaisuudesta. Kauppahallin vahvasti tuoksahtava kalatori on vasta avautumassa. Paikalliset ukot arvioivat kokenein silmin mustia espada-kaloja ja hedelmäkauppiaat asettelevat tuotteitaan paikoilleen.
Funchalista voi päivän valjettua nauttia vaikka puistoissa, kuten suuressa Santa Catarinassa tai Quinta das Cruzesissa. Pienvenesatamasta löytyy purjehtijoiden tekemiä seinämaalauksia ja vanhankaupungin värikkäät ovet ovat varsinaisia taideteoksia. Ravintoloita, baareja ja ostoskeskuksia riittää yllin kyllin. Funchal toimii siis kaikin puolin hyvänä tukikohtana, josta voi tehdä retkiä saaren muihin osiin. Pääkaupungin ilmasto on selvästi aurinkoisempi kuin sateisella pohjoisrannikolla ja Madeiran kaukaisimpiinkin kolkkiin ehtii autolla noin tunnissa.
7. CÂMARA DE LOBOS
Turskat kuivuvat värikkäiden kalastusalusten kansilla ja miehet pelaavat korttia kantabaarinsa edustalla. Iltapäiväauringon ramaisemassa Câmara de Lobosissa on yllättävän hiljaista, vaikka lähes Funchalin kyljessä sijaitseva taajama kuuluukin Madeiran suosituimpiin kohteisiin. Munkkihylkeistä nimensä saanut kalastajakylä ylpeilee sillä, että itse Sir Winston Churchill kävi täällä maalaamassa tauluja.
Syömme auringon laskettua mainion aterian Vila do Peixessä, jonka näköalaikkunoista voi ihailla merimaisemaa. Kalat saa käydä itse valitsemassa tiskiltä ja tarjoilu pelaa lupsakkaasti. Taustalla kohoaa Cabo Girãon kalliojyrkänne, jonka sanotaan olevan yksi maailman korkeimmista. Olen toistaiseksi päässyt ylistetylle näköalapaikalle vain sateisella säällä, joten sieltä ei ole jäänyt erityistä muisteltavaa.
8. CURRAL DAS FREIRAS
Tunnemme itsemme onnekkaiksi, sillä sää on poikkeuksellisen kirkas. Maisema Eira do Serradon näköalapaikalta alas Nunnalaaksoon on yksi Madeiran komeimpia. Curral das Freiras sai nimensä 1500-luvulla, kun Santa Claran luostarin asukkaat pakenivat sinne merirosvoja Funchalista.
Vuorten ympäröimä kylä oli kauan eristyksissä muulta maailmalta, sillä ensimmäinen kunnollinen tie rakennettiin vasta 1960-luvulla. Moderni tunneli valmistui pian vuosituhannen vaihteen jälkeen, joten laaksoon pääsee nykyään helposti autolla. Itse kylästä ei tosin löydy mitään mullistavaa, joten parhaan Nunnalaakso-elämyksen saa ihailemalla maisemaa nimenomaan Eira do Serradon näköalapaikalta. Laaksoon voi laskeutua myös useita eri patikkapolkuja pitkin.
9. MONTE
Hyppäämme sinisen vaunun kyytiin ja nousemme pian korkealle Funchalin kattojen yläpuolelle. Köysirata kuljettaa meidät vartissa meren ääreltä Monten kylään, joka kuuluu useimpien Madeiran-kävijöiden pakolliseen ohjelmaan. Aivan köysirata-aseman vieressä sijaitseva Monten palatsin trooppinen puutarha tutustuttaa runsaaseen kasvillisuuteen itämaisissa tunnelmissa. Viisivuotias tyttäremme kävelee pitkin kirkkaanpunaisia siltoja ja muistuttaa haluavansa joskus oikeasti Japaniin.
Montesta pääsee vielä toisella köysiradalla Jardim Botânicoon, joka sekin tarjoaa runsaasti nähtävää kasvien ystäville. Monte tunnetaan myös perinteisistä korikelkoista, joilla kokeneet ohjaajat kiidättävät turisteja alamäkeen päällystettyä tietä pitkin. Tuon elämyksen olemme jättäneet toistaiseksi väliin.
10. JALKAPALLO
Punavihreät liput liehuvat, kun Marítimon joukkue astelee kotiotteluunsa Estadio dos Barreirosin nurmelle. Suurin katsomo on vielä täysin keskeneräinen, mutta paikalle saapuneet yli neljätuhatta ihmistä mahtuvat silti väljästi sisään. Perinteikkään seuran kannattajat elävät tunteella mukana, vaikka saaren ylpeys häviää hieman yllättäen Paços de Ferreiralle Portugalin pääsarjassa. Näemme sentään maaleja, toisin kuin edellisillan pelissä Nacionalin stadionilla. Jalkapallon asema saarella on vahva, sillä Portugalin Primeira Ligassa pelaa kaudella 2015–16 peräti kolme madeiralaisjoukkuetta.
Marítimon Estadio dos Barreiros sijaitsee keskustan tuntumassa. Ottelulippuja voi ostaa seuran kaupasta (Rua D. Carlos I, 14). Parhaille paikoille tavalliseen sarjapeliin pääsee kolmellakymmenellä eurolla, muihin katsomoihin huomattavasti halvemmalla. Nacionalin kotiareena Estadio da Madeira sijaitsee korkealla kukkulalla Funchalin yläpuolella. Seuran toimistolta (Rua do Esmeraldo, 46) saa liput katettuun pääkatsomoon kymmenellä eurolla. Kaudelle 2015–16 Primeira Ligaan noussut União pelaa kotiottelunsa Encumeadan solan suulla Ribeira Bravan kaupungin pohjoispuolella. Madeiralaisstadionien katsomot eivät yleensä täyty, mutta itse huolehtisin lippujen saannista hyvissä ajoin paikallisotteluihin sekä kamppailuihin Portugalin suurseuroja (Benfica, Sporting ja Porto) vastaan.
Saaren suuri poika Cristiano Ronaldo avasi pari vuotta sitten oman CR7-museonsa syntymäkaupunkiinsa Funchaliin. Pienessä museossa on yhden vahanuken lisäksi esillä lähinnä pokaaleja ja muita palkintoja, eikä pelaajan elämästä kerrota oikeastaan mitään. Paikka on silti jalkapallofanin must-kohde ja viiden euron pääsymaksun väärti.
Portugalissa sijaitseva Cabo da Rocan niemi on manner-Euroopan läntisin paikka. Olen käynyt siellä kahdesti reissuilla, joista molemmat ovat osuneet jollain lailla matkailu-urani taitekohtiin.
Atlantin aallot iskeytyvät Cabo da Rocan vaikuttaviin rantakallioihin noin neljänkymmenen kilometrin päässä Lissabonin keskustasta. Tänne kelpaa pysähtyä tuijottamaan merta ja miettimään syntyjä syviä. Valtameri on todellakin aava, sillä ensimmäisenä vastaan tulisi reilun 1400 kilometrin päässä sijaitseva Azorien saariryhmä. Sieltä on vielä noin neljätuhatta kilometriä lisää vastakkaiselle mantereelle Amerikkaan.
Cabo da Roca oli vanhan maailman reuna, eli maan uskottiin loppuvan tänne, ennen kuin planeettamme pyöreä muoto selvisi tiedemiehille. Kotimaan sijainti valtameren reunalla innosti varmasti omalta osaltaan portugalilaisia löytöretkeilijöitä, jotka purjehtivat suuriin seikkailuihin kohti tuntematonta. Esimerkiksi Bartolomeu Dias, Vasco da Gama, Pedro Álvares Cabral ja Fernão de Magalhães jättivät nimensä historiankirjoihin.
Saavun Cabo da Rocalle ensi kertaa heinäkuussa 1995 kavereideni Juhan ja Mikan kanssa. Tämä on ensimmäinen ulkomaanmatka, jolle olen lähtenyt ilman vanhempiani. Lukio ja hyvin sujuneet ylioppilaskirjoitukset ovat takana, samoin yliopiston pääsykokeet. Nyt on aikaa vetää henkeä ja odotella vielä puoli vuotta armeijaan lähtöä. Kiertelemme pari viikkoa ympäri Lissabonia ja teemme muutaman päivän retken Évoraan, Faroon sekä Albufeiraan. Portugalissa maistuu vapaus ja tuntuu keskikesän paahtava helle.
Pysähdyn jyrkänteen reunalle tuijottamaan merta ja ajattelen jossain kaukana vastarannalla häämöttävää Amerikkaa. Erään lukiossa tekemäni esitelmän aiheena oli New York ja haaveilen joskus matkustavani sinne. Mieleen tulee myös suurempia kysymyksiä, kuten varmasti monella muullakin tässä elämäntilanteessa. Haussa olisi ainakin opiskelupaikka, oma koti, tyttöystävä sekä ylipäätään koko elämän suunta. Cabo da Roca kutsuu mietiskelemään ja jättää päähän lohdullisen vastauksen – kaikki kyllä järjestyy aikanaan.
Syvällisemmät pohdiskelut unohtuvat, kun päätämme laskeutua alas meren rantaan. Jyrkällä rinteellä kiipeileminen on haastavaa, joskaan ei täysin uhkarohkeaa. Reppu tuntuu hankalalta selässä, joten päätän pudottaa sen varovasti hieman alemmalle tasanteelle. Reppu kuitenkin laskeutuu odottamattomalla tavalla ja lähtee vierimään rinnettä alas. Se poukkoilee sisällä olevine kameroineen metri tolkulla kohti maailman reunaa, kunnes pysähtyy aivan korkean kielekkeen laidalle. Filmikameralla otetut valokuvat pelastuvat, joskin muutamiin niistä tulee jatkossa omituisia raitoja. Pääsemme lopulta alas rantaan sekä myös onnellisesti ylös bussipysäkille ja yöksi Lissaboniin.
Toinen reissuni Cabo da Rocalle koittaa lokakuussa 2009. Edellisellä matkalla 14 vuotta sitten haaveilemani tyttöystävä löytyi jo ajat sitten, ja hänestä on tullut nyt matkaseurana oleva vaimoni. Myös elämän muut palaset ovat tuntuneet loksahtaneen kohdalleen. Opiskelupaikkaa ei irronnut yliopistosta, mutta irtosi kuitenkin, samoin kiinnostava työpaikka. Kohti Amerikkaakin voi nyt tähystää uusin ajatuksin, sillä kävimme New Yorkissa vain puolisen vuotta aiemmin. Seuraavat ulkomaanreissut eivät kuitenkaan toteudu tästä eteenpäin aivan samalla tavoin kuin ennen, sillä tämä Portugalin-loma jää viimeiseksi lentomatkaksi ennen esikoisemme syntymää. Cabo da Roca tietää kuitenkin kertoa, että kaikki järjestyy, mitä sitten vastaan tuleekin.
Moni käväisee Cabo da Rocalla ottamassa muutaman valokuvan ja jatkaa sitten matkaansa. Mielestäni tämä paikka ansaitsee enemmän, joten viivymme tälläkin kerralla yli kaksi tuntia. Kävelemme lähistön poluilla ja löydämme kivimuuriin muotoillun penkin, jolle istahdamme pitkäksi toviksi syömään eväitä ja ihailemaan maisemaa. Paikka on sen verran sivussa, ettei muita matkailijoita ole ruuhkaksi asti. Lämpömittari näyttää lokakuussakin hellelukemia ja meri kimaltaa kirkkaana kaukaisuuteen saakka. Tiedän että olemme tällä säällä onnekkaita, sillä näille kallioille puhaltaa usein kova tuuli ja rannikon sää voi olla muutenkin arvaamaton.
Cabo da Rocalle on pystytetty muistomerkki, jossa julistetaan kyseessä olevan Euroopan mantereen läntisin piste. Muistomerkkiin on kaiverrettu koordinaattien lisäksi Portugalin kansallisrunoilijan Luís de Camõesin sanat täällä missä maa päättyy ja meri alkaa. Taustalla näkyvä majakka valmistui vuonna 1772 ja sen torni on reilun kahdenkymmenen metrin korkuinen. Näkyvyys on hyvä, sillä majakan perustukset on valettu noin 140-metrisen kallion päälle.
Cabo da Roca on suosittu vierailukohde, jossa käy paljon turistiryhmiä. Paikalle pääsee kätevimmin autolla tai bussilla. Sintran ja Cascaisin välillä liikennöivä linja-auto pysähtyy Cabo da Rocassa. Matka-aika Cascaisista on reilut kaksikymmentä minuuttia ja Sintrasta yli puoli tuntia. Lissabonista pääsee sekä Cascaisiin että Sintraan paikallisjunilla. Molemmat ovat suosittuja päiväretkikohteita Lissabonista, mutta omasta mielestäni varsinkin Sintrassa kannattaa viipyä ainakin parin päivän ajan. Olen julkaissut aiemmin postauksen Sintra ja minä, jossa kerron tuosta viehättävästä kylästä sekä sen lähistöllä sijaitsevista linnoista.
Vierailu Cabo da Rocalla on vaikuttava kokemus jo pelkkien rantakallioiden ja merimaiseman vuoksi. Sijainti aivan Euroopan laidalla luo paikalle myös oman ainutlaatuisen merkityksensä. En tiedä milloin palaan Cabo da Rocalle kolmannen kerran, eikä matkan välttämättä tarvitse ajoittua minkäänlaiseen käännekohtaan. Jos kävisin taas paikalla 14 vuoden tauon jälkeen, olisi Cabo da Rocan vuoro 2023, mihin ei lopulta ole enää kovin pitkä aika. Silloin toivottavasti puhutaan ajasta, jolloin koronapandemia on jo taakse jäänyttä historiaa.
Siirryn nyt menneiden matkojen muistoissani Pohjois-Portugalin halki virtaavalle Douro-joelle, jonka maisemiin voisi palata aina uudelleen. Kiireetön risteilypäivä tarjosi kauniita näkymiä sekä pikaisen viinitalovierailun.
Viivyimme syksyllä 2009 tekemällämme Portugalin-matkalla muutaman yön Portossa, joka on yksi Euroopan kiehtovimmista kaupungeista. Käytimme yhden matkapäivistämme Douro-joella, jolla on merkittävä osa alueen historiassa. Maailmankuulua portviiniä viljellään Douron laaksossa, josta se kuljetetaan varastoitavaksi alajuoksun varrelle.
Lokakuinen lauantaiaamu on hyvin hiljainen, kun kävelemme Porton kaupungin halki kohti jokivenelaituria. Ylitämme mahtavan Dom Luísin sillan ylätasannetta pitkin ja näemme kuinka nouseva aurinko tavoittaa vähitellen myös Ribeiran rantakortteleiden kuvaukselliset rakennukset.
Etsimämme Douro Azul -yhtiön laituri löytyy joen etelärannalta eli Vila Nova do Gaian puolelta. Meidät ohjataan alukseen astumisen jälkeen suureen pöytään, jossa on meille ikkunan vierestä varatut paikat. Saamme seuraksemme kymmenen portugalilaista, joihin emme tosin tutustu sen paremmin.
Nytkähdämme liikkeelle aikataulun mukaisesti yhdeksältä. Päivän reitti kulkee vastavirtaan, sillä myötävirtaan mentäessä joki laskee Atlanttiin vain muutaman kilometrin päässä. Syömme hyvällä ruokahalulla risteilyn hintaan kuuluvia aamiaissämpylöitä ja croissanteja samalla, kun alitamme matkan ensimmäiset sillat. Joella näkyy muutamia reippaita soutajia ja melojia.
Ulkona puhaltaa harmittavan viileä tuuli, mutta löydämme onneksi suhteellisen suojaisan paikan alakannelta. Ohitamme muutaman pienen kylän ja rinteillä kasvavaa metsää. Joki toki kimaltelee kauniisti ja on mukava nähdä paikallista luontoa, mutta tämä ympäristö ei tee vielä suurta vaikutusta.
Jokiristeilyn erikoisuus ovat sulkuportit. Saavumme puoli yhdeltätoista Crestuma-Leverin sululle, jonka korkeusero on 14 metriä. Palaamme tämän jälkeen lämpimiin sisätiloihin odottelemaan lounasta. Ateria alkaa portviinillä, sillä sitähän tämän joen reunamilla nimenomaan viljellään. Entisaikaan viini toimitettiin viljelyksiltä Vila Nova de Gaian varastoihin puisilla rabelo-veneillä. Nykyään käytetään vähemmän romanttisia kuorma-autoja.
Nautimme neljän ruokalajin kalapainotteisen aterian, jonka aikana huomaamme maiseman muuttuvan. Alamme saapua viiniviljelmille ja ohitamme jonkun kaupunginkin. Aurinko alkaa porottaa ikkunan lävitse jo niin kuumasti, että joudumme vetämään hieman verhoa eteen.
Saavumme puoli kahden maissa Carrapatelon sulkuporteille, joiden kohdalla nousemme vastavirtaan matkatessamme peräti 35 metriä ylöspäin. Myös koko matkan meitä seurannut pienempi alus mahtuu samalla kertaa sulkuporttien väliin.
On mielenkiintoista seurata, kuinka laivat nousevat valtavien seinämien reunustamasta synkästä kuilusta takaisin päivänvaloon. Dourossa on Portugalin puolella viisi patoa, joista kaksi osuu matkamme varrelle.
Löydämme mukavat istumapaikat yläkannelta ja vietämme risteilyn pari viimeistä tuntia ulkona. Sää on lämmennyt päivän mittaan mukavasti ja aurinkoisessa syysilmassa tarkenee hyvin lyhyissä hihoissa. Matkan loppuosa onkin ehdottomasti päivän parasta antia, sillä saavumme viimein odottamiimme maisemiin.
Joki mutkittelee upeassa ympäristössä, jota sävyttävät viininviljelyyn valjastetut rinteet ja satunnaiset vanhat rakennukset. Jotkut viljelmistä näyttävät jatkuvan korkeiden kukkuloiden huipuille saakka.
Laivalla ei ole juurikaan muuta tekemistä, joten keskitymme nauttimaan leppoisaan tahtiin vaihtuvista maisemista. Aluksen kaiuttimista raikuvat vuorotellen kaikki Boney M:n kokoelmalevyn hitit Rivers of Babylonista lähtien.
Saavumme neljältä Peso da Réguan kaupunkiin, jossa jäämme pois kyydistä. Matkustajat ohjataan pikavauhtia rannalla päivystävien kaupustelijoiden ohitse bussiin, joka vie meidät läheiselle Castelinhon viinitilalle. Ohjelmaan kuuluu lyhyt englanniksi opastettu kierros Castelinhon kellareissa. Näemme muun muassa valtavia viinisäiliöitä sekä paksun pölykerroksen peittämiä vuosikertapulloja. Kaupan puolella tarjotaan hieman maistiaisia sekä tietenkin mahdollisuus ostosten tekemiseen. Tyydymme tällä kerralla juomien sijasta jääkaappimagneettiin.
Ostosten tekoon ei kulu juurikaan aikaa, joten ehdimme ihailla hetken maisemia. Laskeva aurinko värittää Douron vastarannalla kohoavia viiniviljelmiä. Peso da Régua on seudun tärkeimpiä viinintuotantokeskuksia ja erään kukkulan huippua hallitseekin Sandemanin portviinitalon salaperäiseen viittaan pukeutunut tunnushahmo. Alueelta löytyy paljon eri tiloja, joihin voisi paremmalla ajalla käydä tutustumassa.
Turistibussi kuljettaa meidät Réguan rautatieasemalle, josta alkaa parin tunnin paluumatka Portoon. Junasta on varattu laivayhtiön asiakkaille kaksi kokonaista vaunua. Rata seuraa alkumatkan Douro-jokea, kunnes erkaantuu toisaalle.
Näemme kumpuilevaa maastoa, laaksoja ja pieniä kyliä. Muutamat asemat on koristeltu sinisillä kaakeleilla. Junamatka tuntuu pitkän päivän jälkeen yllättävänkin puuduttavalta, mutta saavumme lopulta Porton kauniille São Benton asemalle.
Kokeilemamme kaltainen risteily tarjoaa hyvän mahdollisuuden nauttia Douron maisemista rauhalliseen tahtiin. Toisaalta tekemistä ei ole erityisen paljon ja aamusta iltaan venyvä retki saattaa tuntua ajoittain myös pitkästyttävältä. Päivästä on joka tapauksessa jäänyt mieleeni paljon hyviä muistoja. Koko Douroa emme todellakaan nähneet, sillä joen alkulähde sijaitsee lähes 900 kilometrin päässä Portosta. Espanjan puolella joki tunnetaan nimellä Duero.
Douron viininviljelysmaisemiin voi edelleen lähteä useamman eri yhtiön laivoilla. Yllä kuvatun kaltaisia retkiä mainostavat tällä hetkellä esimerkiksi Cruzeiros Douro sekä Porto Douro, kun taas Douro Azulin valikoima näyttäisi muuttuneen. Joella voi halutessaan tehdä myös useamman päivän mittaisia risteilyjä.
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
Tuula
5.11.2015 at 18:16
Hyvä kirjoitus ja ai vitsi mitä muistoja tulvii mieleen vuoden 2002 Madeiran matkastamme! ? Tässähän tulee ihan matkakuumetta…
Mika / Lähtöportti
6.11.2015 at 10:21
Toivottavasti pääsette pian jonnekin, ja Madeirahan on hyvä vaihtoehto melkein mihin aikaan vuodesta tahansa! Olisi muuten mielenkiintoista nähdä noita 2002 kuvia.
Virpi/ Täynnä tie on tarinoita
8.11.2015 at 15:25
Minä tykkään vaellusreissuista ja Madeira on vilahdellut silloin tällöin mielessä! Aivan ihania maisemia!
Mika / Lähtöportti
9.11.2015 at 8:21
Madeira on vaeltajan paratiisi! Vaikka saari on pieni, niin kaikentasoisia reittivaihtoehtoja löytyy todella paljon niin metsistä kuin vuoriltakin.
Terhi / Muru Mou
8.11.2015 at 16:51
Mietimme viime joulukuussa Madeiralle menoa, mutta vaihdettiin se Kanarian saariin lämpimämmän sään vuoksi. Näitä kuvia katsoessa päätös harmittaa todella paljon! Olen kuullut levadavaelluksista useasti, mutta nyt vihdoin selvisi mitä ne levadat oikein on 😀
P.S. Loistava blogin nimi!
Mika / Lähtöportti
9.11.2015 at 8:29
Kokeilkaa sitten seuraavalla kerralla Madeiraa 🙂 Sää on arvaamattomampi ja pari astetta viileämpi kuin Kanarialla, mutta meillä oli juuri joulukuussa hyvä tuuri säiden suhteen. Funchalissa on muuten mahtavat jouluvalot.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
8.11.2015 at 18:18
Hyvin kirjoitettu postaus! Mä olen pitänyt Madeiraa aina jotenkin mummomaisena kohteena, mutta sun upeat kuvat ja hyvät kuvailut saivat mut kyllä vakuuttamaan, että se olisi hyvinkin vierailun arvoinen kohde.
Mika / Lähtöportti
9.11.2015 at 8:39
Hieno kommentti, sillä tiedän itsekin Madeiran mummomaineen. Halusin nimenomaan kertoa, että saari sopii nuoremmillekin, erityisesti aktiivilomailijoille ja luonnossa liikkujille. Madeiralla voi harrastaa myös monenlaisia extreme-lajeja, jotka kannattaa kokea ennen mummoikää.
Laura / My Passport Pages
8.11.2015 at 20:57
Upeita paikkoja kerrassaan! Madeira ei varsinaisesti ole koskaan kuulunut niihin paikkoihin joihin kuvitttelisin lähiaikoina menemään, mutta viimeaikoina se on noussut hyvin positiivisessa valossa esiin monestakin lähteestä ja tässähän alkaa kohta tulemaan jo kova polte päästä tuonnekin!
Mika / Lähtöportti
9.11.2015 at 9:06
Maailma on täynnä upeita matkavaihtoehtoja, mutta kannattaa lisätä Madeira kohdelistan jatkoksi 🙂
Jenni / Unelmatrippi
8.11.2015 at 21:26
Upean näköistä luontoa! Itsellä ei vielä toistaiseksi ole kokemuksia Madeiralta, mutta ehkä sekin päivä vielä tulee, että pääsen sinne käymään. Houkuttelevalta meinaan kuulostaa!
Mika / Lähtöportti
10.11.2015 at 17:16
Kiva kuulla, että Madeira kiinnostaa 🙂
Heidi
10.11.2015 at 0:05
Tykkään tosi paljon reissata saarilla, varsinkin sopivan pienillä saarilla, jotka pystyy kunnolla koluamaan. Madeiran maisemat näyttävät upeilta – ei yhtään mummomaisilta -, joten sinnekin vissiin pitää päästä… 🙂
Mika / Lähtöportti
11.11.2015 at 16:10
Tunnistan itsessäni vähän samanlaisen saarimatkailijan. Jokainen saari on omanlaisensa meren eristämä kokonaisuus, ja tuntuu kivalta saada kiertää saari suurin piirtein kokonaan. Olen viettänyt omat rennoimmat lomani pienillä Kreikan saarilla, joissa suurin tutkimistarve on saatu tyydytettyä ensimmäisten päivien aikana.
Henna /suurin onni
10.11.2015 at 0:10
Upeat maisemat, upeat kuvat! Tuota Madeiran mummomainetta on minunkin ystäväpiirissäni jo monet kumonneet ja olen kuullut, että saarella on paljon annettavaa myös meille aktiivilomista tykkääville. Kiva lukea tällaista asiaa oikeasti konkretisoivaa postausta, kyllähän tuonne mielellään lähtisi!
Mika / Lähtöportti
11.11.2015 at 16:14
Kiitos palautteesta! Minusta Madeira on ensisijaisesti nimenomaan aktiivi- ja luontokohde.
Titta / ikilomalla
10.11.2015 at 17:09
Olipa elävästi kuvailtu nämä kohteet, aivan kuin olisin itsekin ollut näkemässä näitä paikkoja! Ihana tuo teidän tyttären kommentti! Hänestä tulee varmaan kova matkailija isona 🙂
Mika / Lähtöportti
11.11.2015 at 16:30
Kiitos Titta, yritän jatkossakin kirjoittaa niin, että lukija pääsisi ”mukaan matkalle”. Saattaa olla, että meidän tytöistä tulee melkoisia maailmankiertäjiä, kun kolmevuotiaskin on käynyt jo yli kymmenessä maassa 🙂
Tanja/Levoton Matkailija
10.11.2015 at 23:04
Tosi hienoja ja upeita kuvia! Madeiralla en oo vielä päässyt käymään, mutta toivottavasi asia korjaantuu tulevaisuudessa 🙂
Mika / Lähtöportti
11.11.2015 at 16:33
Suosittelen käymään joskus! Madeira on yksi suosikkisaaristani, joihin kuuluu toki myös Irlanti 🙂
AnnKat
11.11.2015 at 16:55
Madeiralla on kyllä yllättävän paljon nähtävää. Itse mietin pari vuotta sitten ettei siellä ole mitään, mutta piti kyllä matkan jälkeen perua sanat. 🙂
Mika / Lähtöportti
12.11.2015 at 11:46
Mukava kuulla myös saarella käyneen kommentti. Ei ollenkaan tylsä paikka 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
11.11.2015 at 21:31
Eläviä kuvauksia paikoista, pääsi heti hienosti fiilikseen mukaan! Vaikuttaa todella hienoilta nuo vaellusmahdollisuudet. Seuraavaa aktiivilomaa suunnitellessa…
Mika / Lähtöportti
12.11.2015 at 11:50
Kiitos palautteesta! Vaellusvaihtoehtoja löytyy monipuolisesti kaikentasoisille retkeilijöille ja vauhdikkaampiakin aktiviteetteja on tarjolla.
Anna Koskela
12.11.2015 at 10:12
Onhan tämä nyt vallan ärsyttävää…
Kaikista suunnitemistani huolimatta en ole päässyt Madeiralle vielä koskaan. Mutta jonakin päivänä ehdottomasti.
Mika / Lähtöportti
12.11.2015 at 11:53
Jonakin päivänä sitten! Minullekin kerrottiin Madeiran hienoudesta noin 20 vuotta ennen kuin sinne lopulta pääsin.
Mirje / Kotona kaikkialla
12.11.2015 at 11:25
Aivan upeat kuvat ja soljuva kirjoitus veivät minut melkein paikan päälle! Todella hyvä postaus siis 🙂 Madeira on ollut toivelistallani jo pitkään luontonsa ja vaellusmahdollissuksiensa vuoksi, mutta vielä ei ole tullut sopivaa saumaa sinne matkata. Toivottavasti pian!
Mika / Lähtöportti
12.11.2015 at 12:02
Kiitos kehuista 🙂 Toivottavasti pääsette myös Madeiralle, voisin kuvitella että viihtyisitte hyvin muutaman viikon sielläkin.
Lena / London and beyond
12.11.2015 at 16:07
Madeira on alkanut kiinnostaa vasta viimeaikoina, aiemmin olen jotenkin ohittanut sen reissusuunnitelmia tehdessäni. Vaellus on alkanut kiinnostaa, josko siitä löytyisi syy Madeira-kiinnostukseen myös! Todella kattava lista muuten. Ja blogilla mainio nimi kuten kommenteissa todettiinkin 😉
Mika / Lähtöportti
13.11.2015 at 14:15
Ehdin miettiä blogin perustamista niin kauan, että jossain vaiheessa tuli mieleen kelvollinen nimikin 🙂 Tämä oli meillä vasta ensimmäinen sellainen matka, jossa vaeltaminen oli pääosassa. Suosittelen edellisessä postauksessa mainittua Rolf Goetzin kirjoittamaa Rotherin vaellusopasta. Uusimmassa suomenkielisessä versiossa on 50 reittikuvausta, saksaksi ja englanniksi löytyy jo 60. Reitit on esitelty tosi kattavasti (vaikeustaso, kartta, pituus, arvioitu aika, korkeuserot jne). Tuo kirja saa aloittelijankin innostumaan patikoinnista!
laura / to travel is to live
12.11.2015 at 21:25
Onpa kauniita kuvia! Madeira ei ole mun ykköskohde tällä hetkellä mutta mikäpä noissa maisemissa olisi vaellellessa, varmasti käymisen arvoinen 🙂
Mika / Lähtöportti
13.11.2015 at 14:23
Maailmassa riittää hienoja paikkoja 🙂
Sanna I Siveltimellä
12.11.2015 at 23:49
Hieno yhteenveto saaren antimista! Olen itse käynyt tuolla joitain vuosia sitten ja viihdyttiin vain Funchalin lähettyvillä, puhtaasti aurinkolomana, joten tämä oli tervetullut lisä saaren monipuolisuudesta. Huikeita nuo vuorimaisemat!
Mika / Lähtöportti
13.11.2015 at 15:07
Kiitos! Funchal on viihtyisä kaupunki, mutta Madeiralta löytyy tosiaan paljon muutakin, kuten noita vuorimaisemia.
Mia / Elämää ja Matkoja
13.11.2015 at 12:52
Madeira on upea, ja kaikkea muuta kuin mummomainen! 😀
Sen maisemat ja maut vievät mennessään, positiivisella tavalla, ja meillä ensivisiitti saarelle jätti niin hyvät matkamuistot, että paluu on ollut useastikin ajatuksissa!
Kirjoittelinkin joitain aikoja sitten kaupunkilomastamme Funchalissa https://www.rantapallo.fi/elamaajamatkoja/2015/09/10/elamyksia-kaikille-aisteille-funchal-madeira/ ja näkymistä Nunnienlaaksoon, joka on tosiaan parhaimmillaan Eira do Serradolta nähtynä https://www.rantapallo.fi/elamaajamatkoja/2015/09/18/vain-me-hiljaisuus-ja-nunnat-curral-das-freiras-madeira/
Upea saari kertakaikkiaan ja hyvä kirjoitus saaren parhaista paloista!
Mika / Lähtöportti
13.11.2015 at 15:57
Kiitos linkeistä, luin saman tien kirjoittamasi Madeira-jutut! Toit hyvin saaren makuja esiin. Meidän lapsetkin tykkäsi vastapaahdetuista kastanjoista. Espetada-vartaissa on eroja ravintolasta riippuen. Olen syönyt pari mielettömän hyvää ja toisaalta myös korkeintaan keskinkertaisia. Aivan upea kuva ja kuvaus Eira do Serradolta! Toivottavasti pääsette uudelleen Madeiralle ja tutustumaan sitten saareen myös enemmän jalkaisin 🙂
Pirkko / Meriharakka
13.11.2015 at 12:56
Melkeinpä muut ”pointit” tuli Madeiran viikolla taannoin tsekattua, paitsi tuo jalkapallo, siihen ei mielenkiintoni ulotu 🙂 Saari on tosiaan sillä lailla kompakti, että sen monet ulottuvuudet ehtii viikossakin melko kiireettä koluamaan.
Mika / Lähtöportti
13.11.2015 at 16:09
Kiitos linkistä, luin mielenkiinnolla! Aivan totta, saaren ehtii halutessaan nähdä melko perusteellisesti viikossa, jos ei hurahda patikointiin. Appivanhemmat kävi tuolla 25 lähteen reitillä, eikä tykänneet siitä turistiruuhkan vuoksi ollenkaan. Muille päiville löytyi huomattavasti miellyttävämpiä polkuja.
Annika | Travellover
13.11.2015 at 17:33
Madeira tuo minulle aina mieleen eläkeläisryhmät, puutarhapiirin kevätretken ja nimenomaan naiset päivittelemässä, kuinka upeita kaikki kukat ovat. Olen aivan omien omituisten ennakkoluulojeni uhri ja siksi pysytellyt kaukana Madeirasta. Ajatellut, että ehkä sitten eläkkeellä, vaikka tuskin puutarhanhoidosta sittenkään kiinnostun. Että kiitos postauksesta! Voin alkaa harkita jo ennen eläkkeelle jäämistä. Monipuolisela vaikuutava saari!
Mika / Lähtöportti
15.11.2015 at 10:21
Toki Madeiralla on myös kaikkia noita mainitsemiasi ryhmiä. Ihmettelen kuitenkin, miksi saari on profiloitunut ainakin Suomessa pelkästään heidän mukaansa. Valtaosa vaeltajista oli saksalaisia. Turisteja ja turistipalveluita tietenkin on, mutta matkailijat on silti selvänä vähemmistönä neljännesmiljoonan paikallisen joukossa. Suosittelen majoittumaan muualle kuin Lidon hotellikeskittymään. Aitoa ja alkuperäistä löytyy paljon. Eihän kaikki tykkää Madeirastakaan, mutta halusin kertoa saaren tarjoamista mahdollisuuksista. Jos sama Madeira sijaitsisi esimerkiksi Karibialla tai Intian valtamerellä, se herättäisi varmasti erilaisia mielleyhtymiä.
sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi
13.11.2015 at 21:00
Mun mies on viimeiset kaksi vuotta puhunut säännöllisin väliajoin Madeirasta, ja mä olen aina sinnikkäästi ollut sitä mieltä että plääh, ei kiinnosta. Sillä mielellä tulin tähänkin postaukseen, joten yllätyin ihan oikeasti siitä miten vaikuttavilta tuo saari muutamassa kuvassa näyttää. Pelkästään vuorikuva sekä tyrskyisät aallot saivat harkitsemaan tätä plääh-mielipidettä ihan uudestaan. Ehkä ensi kerralla suostun, kun tätä joku kohteeksi ehdottaa… 😀
Mika / Lähtöportti
15.11.2015 at 10:41
Anna miehellesi mahdollisuus 🙂 Etsikää käsiinne tuo jo aiemmin kehumani Rolf Goetzin kirjoittama pieni punainen retkeilyopas ja katsokaa, löytyykö houkuttavia vaellusreittejä. Madeiralla voi myös varmasti kiipeillä, mutta niistä mahdollisuuksista en tiedä tarkemmin, kun en itse harrasta. Ja Funchal on ihan oikea ja paikoitellen hyvinkin rosoinen kaupunki.
Kohteena maailma
13.11.2015 at 22:23
Kiva postaus ja kohokohdat niputettu hyvin yhteen. Levadavaellukset olisi kyllä upeita, täytyy varmasti joskus mennä sitä varten Madeiralla. Muut tulee sitten kaupanpäällisinä 🙂
Mika / Lähtöportti
15.11.2015 at 11:25
Kyllä asian voi tiivistää noinkin 🙂 Ainakaan itse en suunnittelisi kolmatta Madeiran-matkaa ilman patikointi-innostusta. Myös saaren ilmastolla ja kohtuullisella lentoajalla on merkitystä, kun harrastamme kolmen sukupolven matkailua.
Lotta Watia | Unagidon
14.11.2015 at 17:29
Madeiran patikkamahdollisuudet ovat niin mahtavat! Harmillisen vähän ehti käydä viime jouluna patikoimassa, mutta parit levadapolut tuli nähtyä ja oli siellä vaan upeeta ja monipuolista luontoa. Menisin mielelläni toistekin.
Mika / Lähtöportti
15.11.2015 at 11:40
Mukavaa, että tykkäsit Madeirasta! Muistan nähneeni jonkun sun insta-kuvan Madeiralta ja lukaisin nyt blogitekstisi läpi. Ei muuta kuin uutta matkaa suunnittelemaan…
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
15.11.2015 at 0:18
Ihana ja kauniisti kuvitettu infopaketti! Madeira on todella yllättänyt monipuolisuudellaan!
Mika / Lähtöportti
15.11.2015 at 11:50
Kiitos Erja! Pieni ja kompakti saari on hämmästyttävän monipuolinen.
Jenna / Journey Diary -matkablogi
15.11.2015 at 11:16
Madeira on ollut pari kertaa vaihtoehtona kun on mietitty potentiaalista rantalomakohdetta. Ei ole kuitenkaan vielä tullut siellä käytyä, olisi kyllä kiva!
Mika / Lähtöportti
15.11.2015 at 12:08
Madeiralta ei löydy montaa hiekkarantaa, naapurisaarelta Porto Santolta kyllä. Uima-altaita toki on, tosin sää on vähän esimerkiksi Kanariaa viileämpi ja arvaamattomampi. Kunnon aurinkolomaa ajatellen kannattaa varmaan lähteä loppukeväällä, kesällä tai alkusyksystä.
Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar
15.11.2015 at 17:06
Madeira näyttää kyllä todella kauniilta paikalta. Jotenkin se on silti jäänyt vielä koluamatta. Tässä olikin kattava kooste tulevaisuuden matkani varalle :).
Mika / Lähtöportti
16.11.2015 at 8:45
Kyllä Madeira kaunis on. Kiva jos tästä postauksesta oli jotain hyötyä 🙂
Jenni / Globe Called Home
16.11.2015 at 3:57
Jos mun tie veisi Madeiralle niin varmasti keskittyisin lähinnä patikointiin. Tuollahan on laurisilva-metsä, joka on Unescon maailmanperintökohde. En tosin tiedä onko se ja kastelukanavat samassa vai eri paikassa?
Mika / Lähtöportti
16.11.2015 at 9:04
Hyvä että Unescokin tuli mainittua! Kyllä monet kastelukanavat kulkee laurisilva-metsissä. Jos olen käsittänyt oikein, niin laurisilva-metsä kattaa lähes viidesosan Madeiran pinta-alasta.
Heidi / Maailman äärellä
28.1.2017 at 22:40
Vuokatissa flunssassa uusia Madeira-juttuja odotellessa fiilistelen näillä <3. Madeira-osastolta osatamani opas on oikeati ihan turhake. Blogijutuilla pääsen paljon pidemmälle. Mutta punainen kirja on nyt varattu kirjastosta.
Mika / Lähtöportti
29.1.2017 at 12:44
Blogeissa on voimaa. Opaskirjojen ja matkailulehtien lukeminen on itsellänikin vähentynyt koko ajan, vaikka painettujen kirjojen lukemisesta pidänkin. Olen jo aloittanut yhden Madeira-jutun kirjoittamisen 😉 Pikaista paranemista sinulle!
Heidi / Maailman äärellä
30.1.2017 at 14:52
Kiitos Mika,
tankkaan täällä vitamiineja ja kofeiineja, jotta jaksaisin illaksi opettamaan. Mahtavaa, Madeira-juttu tulossa. Sain nyt yhteen blogijuttuuni joltain ihanalta savonlinnalaiselta lukijaltani vinkin, että yhdessä Savonlinnan antikvariaatissa olisi parilla eurolla mytävänä Madeira-kuvakirja. Hän niin tarkkaan liikkeen paikan ja jopa kirjan paikan selosti, etten varmaan voi olla ostamatta sitä, vaikken ehkä tartteisikaan. No, onneksi ei maksa kuin sen pari euroa…
Mika / Lähtöportti
31.1.2017 at 10:07
Kuulostaa siltä, että sun on hankittava tuo kirja antikvariaatista 🙂 Anita Montosen ”Madeira pähkinänkuoressa” on aika kattava suomenkielinen kirja Madeirasta, mutta en ole jaksanut sitäkään lukea kovin perusteellisesti. Jotenkin sitä vaan päätyy yleensä nettiin, kun haluaa etsiä tietoa.
Sanna Koivunen
10.8.2017 at 18:53
Madeiralle 7.12.2017?
Sen takia innolla luen muiden kokemuksia. Vaellus ja aallot kiinnostaa kovasti. Nyt uskon että matkakohde oli oikein valittu?
Mika / Lähtöportti
13.8.2017 at 11:52
Kiitos kommentista! Madeira on vaeltajalle unelmakohde ja kyllä Atlantin keskellä aaltojakin riittää. Mukavaa matkan odotusta! 🙂