Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan. Niinpä tartuin nyt noin neljä vuotta sitten matkablogeissa kiertäneeseen kuvahaasteeseen, jossa esitellään otoksia eri teemoihin liittyen.

Osallistuin vuosia sitten saman matkakuvahaasteen ensimmäiseen ja toiseen osaan. Tarkoituksena oli osallistua myös tähän kolmanteen painokseen, mutta sen ilmestymisen aikoihin oli niin paljon muuta kirjoitettavaa, että asia siirtyi odottamaan parempaa hetkeä. Se hetki tuli vastaan nyt. Tämäntyyppisiä juttuja on aina hauska kirjoittaa ja toivottavasti myös lukea. Kokosin alle kymmenen pientä tarinaa matkojeni varrelta.

---

1. KAIKKIEN AIKOJEN LEMPIOTOKSENI

Lempiotoksen valinta on täysin mahdoton tehtävä. Jotta asiaan saadaan näin neljän vuoden miettimisen jälkeen edes jonkinlainen ratkaisu, niin arvotaan tähän nyt vaikka maisema Jägerseen rannalta. Pieni itävaltalainen vuoristojärvi on yksi kauneimmista näkemistäni paikoista. Itselleni erityisen mieluisista kuvauskohteista tässä yhdistyvät sekä hieno maisema että eläimet. Niiden lisäksi kuvaan innokkaasti esimerkiksi pittoreskeja mukulakivikujia roikkuvine pyykkeineen, rosoisine seinineen ja vanhanaikaisine katulamppuineen. Suosikkeihini kuuluvat myös puisten kalastusveneiden värittämät satamat.

Lue lisää kohteesta: Jägersee – järvi kuin postikortti

---

2. YLLÄTTÄVÄ TILANNE

Ajelemme kapealla eteläranskalaisella maalaistiellä kohti idyllistä Tourtourin kylää, kun neonkeltaiseen huomioliiviin pukeutunut nainen viittoo meidät pysähtymään tien sivuun. Ihmettelemme syytä hetken, kunnes mutkan takaa ilmestyy paimenten, koirien ja aasin johtama valtava lammaslauma. Sadat lampaat vyöryvät vastaan koko tien leveydeltä yhtenäisenä massana. Eläinten kyljet saavat Peugeotin heilumaan melkoisesti ja lapsia naurattaa. Tuntuu että olemme löytäneet tiemme aidolle provencelaiselle maaseudulle.

Lue lisää kohteesta: Tourtour – täydellinen ranskalainen idylli

---

3. LÄHELTÄ LÖYTYNYT HELMI

Olen kirjoittanut Keravan kätketyistä helmistä ja jakanut paikallisvinkkejä Tuusulaan, mutta sana löytäminen ei kuulosta oikealta näille kaikista tutuimmille paikkakunnilleni. Tuntuu että Keravan ja Tuusulan kohteet ovat olleet minulle aina olemassa, eivätkä näin ollen vaatineet erityistä löytämistä. Sen sijaan Sipoonkorven kansallispuisto tuntuu löydöltä. Kansallispuisto perustettiin vartin automatkan päähän kodistani vuonna 2011, mutta päädyin sinne ensi kertaa vasta kuutta vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Sipoonkorpi on tullut tutuksi ja viime vuonna pääsin paikallislehteenkin retkieni ansiosta.

Lue lisää kohteesta: Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit

---

4. VALKOISTA HIEKKAA JA TURKOOSIA VETTÄ

Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi tuovat mieleen ajatuksen paratiisista, ja omilla reissuillamme sellainen on löytynyt La Diguen saarelta Seychelleiltä. La Digue on kymmenen neliökilometrin saari Intian valtamerellä ja se sopii täydellisesti häämatkakohteeksi. Pienellä saarella ei ole kiire minnekään. Liikkumaan pääsee joko härkävankkureilla tai polkupyörällä ja rentoon tunnelmaan sopii, ettei fillareissa ole lainkaan lukkoja. Poljemme heti aluksi Anse Source d’Argentille, jota kehutaan syystäkin La Diguen upeimmaksi rannaksi. Valkoisen hiekan ja turkoosin veden lisäksi saamme ihailla myös Seychelleille tyypillisiä sileitä graniittikallioita.

Lue lisää kohteesta: Häämatkamuistoja Seychelleiltä – La Digue

---

5. JOS PITÄISI AJATELLA SANAA VAPAUS, NÄEN SILMISSÄNI TÄMÄN

Matkailu on tuonut muutamia kertoja todellisen vapauden tunteen. Esimerkiksi lähtö ensimmäiselle kavereiden kanssa tehdylle ulkomaanmatkalle Portugaliin oli ikimuistoinen, kuten myös se hetki Interraililla, kun tajusin ettei kukaan Suomessa tiedä missä maassa sillä hetkellä matkustan. Tämä kuva on Pico do Arieirolta Madeiralta. Kun on kokenut auringonnousun pilvien yläpuolella ja pääsee vaeltamaan yksin täysin autiolla polulla kohti saaren korkeinta huippua, valtaa mielen täydellinen vapaus. Täällä jos missä tuntee olevansa kulunutta sanontaa käyttäen arjen yläpuolella.

Lue lisää kohteesta: Madeiran patikkaretket: Pico do Arieiro – Pico Ruivo

---

6. IDYLLISTÄ ELÄMÄÄ

Vuokraamme Kroatian-matkallamme huvilan Istrian niemimaan maaseudulta, jossa viinirypäleet kypsyvät syysauringossa, kukot kiekuvat ja traktorit puksuttavat. Kauniilla alueella on mukava kävellä, sillä matalien kiviaitojen reunustamilla teillä ei näy juurikaan muita kulkijoita. Parin kilometrin päässä tulee vastaan hiljainen Sveti Lovreč. Keskiaikaisen kylän ajan patinoimissa seinissä ja muissa yksityiskohdissa on jotain hyvin viehättävää, vaikkei Sveti Lovrečista suuria nähtävyyksiä löydykään. Oikeastaan kylä on niin pieni, ettei siellä käymistä kehtaa edes suositella, ja ehkä juuri siksi se onkin sopivassa arkisuudessaan täydellinen idylli.

Lue lisää kohteesta: Istrian auringon alla

---

7. LUKSUSTA ON…

Luksusta on pysähtyä kiertomatkan varrella pienelle italialaiselle viinitilalle, jonka tilaviin huoneisiin voi majoittua yöksi. Luksusta on istahtaa muurien suojaamalle pihamaalle, aistia tilan lähes tuhatvuotista historiaa ja tilata pullollinen talon omaa proseccoa. Luksusta on katsella kiireettömästi kaunista laaksomaisemaa, ihailla auringonlaskua ja tutustua talon todelliseen isäntään, Nerone-nimiseen mäyräkoiraan. Luksusta on tietää saavansa seuraavana aamuna hyvää cappuccinoa ja jakaa nämä kaikki kokemukset läheisten ihmisten kanssa.

---

8. ARKKITEHTUURIA KAUNEIMMILLAAN

Saavumme illan hämärryttyä majataloon Sintrassa. Huoneemme ikkunasta näkyy korkealla kukkulalla valaistu Penan palatsi, joka on yhtä upea kuin edellisen Portugalin-matkan perusteella muistelinkin. Seuraavana päivänä nousemme kukkulalle ja pääsemme ihailemaan erikoista rakennusta tarkemmin. Värikäs Palácio Nacional da Pena on oikeastaan aikamoinen rakennustyylien sekamelska. Mielikuvituksellisesta palatsista löytyy esimerkiksi uusgotiikkaan sekä maurilaiseen arkkitehtuuriin viittaavia piirteitä. Ymmärrän jos Penan palatsi tuntuu jostakusta liian yliampuvalta tai suorastaan mauttomalta, mutta minulle se edustaa arkkitehtuuria kauneimmillaan.

Lue lisää kohteesta: Sintra ja minä

---

9. KATKERANSULOINEN MATKAMUISTO

Milanon paikallisottelu viilenevässä helmikuun illassa. Interin kapteenina Javier Zanetti, suuri idoli ja elämän roolimalli. Milanin kapteenina Paolo Maldini, mies joka on opettanut rakastamaan vihollista. Loppuunmyyty stadion täynnä adrenaliinia ja kiihkoa. Raikuvia lauluja ja suuria lippuja halkomassa savupommien sakeuttamaa ilmaa. Peli aaltoilee puolelta toiselle maalittomana, kunnes vartti ennen loppua Milanin Kaká ohjaa pallon verkkoon. Inter kärsii 26. sarjakierroksella kauden ensimmäisen tappionsa, katkerasti juuri tässä ottelussa, jota olen tullut toiselta puolelta Eurooppaa katsomaan. Mutta on tässä jotain suloistakin, muisto täpötäydestä San Sirosta ja suonissa virtaava sinimusta veri.

Lue lisää kohteesta: 10 x Milano

---

10. PAIKKA, JOSSA KÄYMISESTÄ ON VIERÄHTÄNYT LIIAN PITKÄ AIKA

Kesäkuinen Berliini vuonna 1988. Kuuluisa muuri näyttää yllättävän matalalta ja sen läntinen puoli on sotkettu erilaisilla graffiteilla ja piirustuksilla. Näköalatasanteelta voi katsella kahta samansuuntaista muuria sekä niiden väliin jätettyä ei-kenenkään-maata, jonne lähteneet ihmiset kuulemma ammutaan kyselemättä. Idän ja lännen välinen kuilu on niin syvä, että Itä-Berliiniin määrätään vierailumme aikaan ulkonaliikkumiskielto, jottei kansa pääse kuulemaan muurin takana musisoivaa Michael Jacksonia. Nyt olisi jo aika palata Berliiniin ja nähdä kaupunki, jota muuri ei ole jakanut enää useampaan vuosikymmeneen.

Lue lisää matkasta: Euroopassa kesällä 1988

---

Tämän matkakuvahaasteen aloittaneella Jennalla ei taida olla enää aktiivista blogia, mutta kaikki muutkin voivat varmasti vielä kertoa kuvamuistoistaan, jos siltä tuntuu.

Tämä Journey Diary -blogista helmikuussa 2015 alkunsa saanut haaste on nyt parin vuoden tauon jälkeen aktivoinut useammankin matkabloggaajan selailemaan kuva-arkistoaan. Vastasin blogihaasteen jatko-osaan jo kauan sitten, mutta nyt on alkuperäisen ykkösosan vuoro. Toivottavasti näistä otoksista löytyy matkainspiraatiota. Mikä on suosikkisi?

---

1. KUVA LENTOKONEEN SIIVESTÄ

En ole kuvaillut lentokoneiden siipiä kovin ahkerasti, mutta sellainenkin arkistojen kätköistä sentään löytyi. Newarkin kentältä nousun jälkeen siiven alla häämöttää New York. Manhattanin pilvenpiirtäjät ja Central Park erottuvat selvästi, vaikka taivas hieman hämyinen onkin.

---

2. PARAS VAHINGOSSA ONNISTUNUT OTOS

Tämän kuvan onnistumisessa ei ole mitään muuta ihmeellistä, kuin että siitä tuli vahingossa ”Etsi Mika kuvasta -otos”. Poseeraan tässä Capo Caccian rantakalliolla Sardiniassa melko hyvin maastoutuneena. Kunpa vain olisin vielä ymmärtänyt ottaa sinisen hellehatun pois päästä.

---

3. MATKAKUVA, JOKA SAA HYVÄLLE TUULELLE

Seychellien muisteleminen saa muutenkin hyvälle tuulelle, mutta tämä tapahtuma kuvaa La Diguen saaren leppoisaa tunnelmaa poikkeuksellisen hyvin. Olimme katselemassa jättiläiskilpikonnia, kun kovaäänisesti hoilannut miesjoukko rikkoi iltapäivän hiljaisuuden. Kyseessä eivät sittenkään olleet mellastavat juopot, vaan hedelmäkauppiaat, jotka tulivat syöttämään päivän tähteet eläimille. Jos saaren räyhäkkäimpien asukkaiden päivän kohokohta on kilpikonnien ruokkiminen, voidaan puhua jo aidosta paratiisista. Aiheesta löytyy lisää luettavaa postauksesta Häämatkamuistoja Seychelleiltä – La Digue.

---

4. LUONTOKUVA

Nyt kun Suomen satavuotispäivä on jo aivan ovella, on paikallaan tuoda esiin maamme upeaa luontoa edes yhden kuvan verran. Luonnosta voi nauttia monella tavalla, mutta yksi parhaista on pulahdus raikkaaseen järviveteen lämpimänä kesäiltana. Itselleni kenties rakkain pala kotimaata löytyy sukujuurilta Kiteeltä, josta olen kirjoittanut postauksen Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan.

---

5. KUVA YLÄILMOISTA

Erilaiset näköalapaikat vetävät minua puoleensa magneetin lailla, ovat ne sitten kallioilla, kukkuloilla tai kaupungeissa. Toronton CN Towerin Sky Pod sijaitsee 447 metrin korkeudessa ja sieltä voi ihailla upeita maisemia niin Ontario-järvelle kuin keskustaankin päin. Noin sata metriä alempana sijaitsevan isomman tasanteen vetonaulana on lasilattia, jolla käveleminen oli myös varsin jännittävä kokemus. CN Towerilla on erityinen paikka sydämessäni, sillä olemmehan tornin kanssa samanikäisiä.

---

6. POSTIKORTTIMAISEMA

Olen tainnut reissata erilaisissa postikorttimaisemissa kerta toisensa jälkeen. Valitsin nyt monien vaihtoehtojen joukosta tämän Azoreilla ikuistetun näkymän, sillä se toi mieleen mukavia muistoja vuosien takaa. Azoreiden pääsaarelta São Miguelilta löytyy upeita kraatterijärviä, joista tässä näkyvät Sete Cidadesin kaksoisjärvet ovat kuvauksellisimmat. Vanhat matkakertomukset ovat tallella, joten kenties kirjoitan niiden pohjalta joskus blogiinkin tuosta poikkeuksellisen kauniista saaresta.

---

7. KUVA MATKASEURASTA

Vakituinen matkaseurani ei halua kuviaan julkisuuteen, joten turvaudun nyt nelijalkaisiin ystäviin. Taloja vuokratessa saa silloin tällöin kaupan päälle kotieläimiä. Tämä kissa viihtyi päivästä toiseen Madeiran-talomme pihalla ja hyppäsi aina tilaisuuden tullen syliini. Lapset kutsuivat kattia nimellä Mau, koska niin se nimeä kysyttäessä vastasi. Muiden vuokrahuviloiden eläimistä voisi mainita kesyn italialaisen kilpikonnan, joka oli asunut pihallaan jo ennen talon nykyistä omistajaa. Kotieläimet ovat olleet perheellemme iloisia yllätyksiä – paitsi eräällä matkalla uima-altaaseen ahkerasti kuteneet sammakot.

---

8. FIILISTELYKUVA PALMUN ALLA

Vaikka olenkin nähnyt palmuja useassa maassa, ei niiden alla ole kuitenkaan tullut valtavasti fiilisteltyä ja valokuvailtua. Näiden palmujen ikuistaminen tarjosi levähdyshetken hikisen kävelylenkin varrella Zakinthoksen saarella Kreikassa. Tämän postauksen avauskuvakin on samasta maasta, mantereen puolelta Pargasta. Blogistani löytyy parikin Zakinthoksesta kertovaa juttua, mutta yritän ehtiä kirjoittaa muiden Kreikan-matkojen kokemuksista lisää myöhemmin.

---

9. HYVÄÄ HUOMENTA -KUVA

Matkoilla koetut aamuhetket tuovat ensimmäisenä mieleeni Antibesiin, jossa heräsin kerta toisensa jälkeen varhain ja ostin aamulenkin varrelta mehukkaita hedelmiä ja uunituoreita leipomotuotteita. Vaikka aikaiset herätykset eivät lomalla houkuttelisikaan, suosittelen silti joskus kokeilemaan. Monet kaupungit ovat varhaisina tunteina aidoimmillaan, ja jos käytettävissä on Le Marché Provençalin kaltainen ruokatori, on täydellinen aamiainen taattu. Jos kiinnostus heräsi, lue toki suosittu postaukseni Oi Antibes.

---

10. LEMPIKAUPUNKINI

Yhden lempikaupungin valitseminen on vaikea tehtävä, kun suosikkeja on niin monta. Aloin jo melkein selaamaan kuvia ainakin Tokiosta, New Yorkista, Ljubljanasta, Granadasta ja useammastakin italialaisesta kaupungista, kunnes totesin että juuri tällä hetkellä sydäntäni lähinnä on tuoreessa muistissa oleva Hongkong. Seuraavien matkojen jälkeen tilanne saattaa taas muuttua, mutta niitä odotellessa tarjoan luettavaksi pienen kohdeoppaani 10 x Hongkong.

---

OHJEET HAASTEESEEN
1. Haasteeseen saa tarttua vapaasti, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Journey Diary -matkablogin.
2. Linkitä vastauksesi Journey Diaryn postauksen kommenttikenttään.
3. Voit halutessasi haastaa bloggaajia mukaan tai vaihtoehtoisesti olla haastamatta ketään.
4. Haasteeseen saa osallistua aivan vapaasti, ei tarvitse jäädä odottelemaan, että joku sinut haastaisi.