Seuraa somessa

Suomi

Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan

Julkaistu

-

Vaikka en olekaan koskaan asunut Itä-Suomessa, tunnen vuosi vuodelta yhä kovempaa vetoa juurilleni Pohjois-Karjalaan. Vaihdoin myös tänä kesänä farkut verkkarihousuun ja suuntasin reiluksi viikoksi Kiteen, tai kuten se oikeaoppisesti sanotaan, Kitteen suunnalle. Paikkakunta tunnetaan erityisesti pontikasta, pesäpallosta ja Nightwishista, mutta on siellä paljon muutakin.

Arjen kiireiden ja toiminnantäyteisten ulkomaanmatkojen vastapainoksi myös perinteinen mökkiloma on joskus paikallaan. Rauhoittuminen kirkasvetisen järven rannalla, saunominen ja kalastusretket kuuluvat kesään. Ja onhan siinäkin aina oma tunnelmansa, kun odotellaan kauppa-autoa keskellä hyttysparvea.

Kesälahti
Tämän ja muutamien edellisten kesien lomakeidas on löytynyt Kesälahdelta Karjalan Pyhäjärven rannalta. Kesälahden kunta liitettiin Kiteen kaupunkiin pari vuotta sitten. Kuutostieltä hieman sivuun poikkeavat matkailijat voivat pysähtyä esimerkiksi Sovintolaan, josta löytyy muun muassa vaihtuvia näyttelyitä, käsityömyymälä sekä kahvilan vastaleivottuja herkkuja.

Kitee
Kesäperinteisiini kuuluu ajaa tietty kierros ympäri Kiteetä. Kuuntelen soratien ääntä renkaiden alla ja katselen ohikiitäviä maisemia. Tuntuu hyvältä nähdä tutut maitolaiturit, tummanpunaiset bussipysäkit ja mustavalkoisten lehmien asuttamat laitumet. Taustalla soi tietenkin Nightwishin musiikki, sillä ollaanhan yhtyeen synnyinsijoilla. Vaaramaisemat tarjoavat mahtipontisille kappaleille arvoisensa taustan. Over the hills and far away, he swears he will return one day…

Maisema Kiteenjärvelle
Perinteisten järvimaisemien vuoksi kannattaa ajella kirkolta Savikontietä pitkin hieman eteenpäin ja pysähtyä katselemaan näkymiä silloin, kun tiheäksi kasvanut metsä hieman harvenee.

Kesäpäivä Hyypiillä
Toinen suosikkipaikkani löytyy pienen Hyypiin rannalta matkalla Kiteenlahden suuntaan. Vastaavia järvimaisemia löytyy toki ympäri Suomea, mutta omasta mielestäni täällä on tietenkin kaikkein kauneinta.

Rajavyöhykettä Kiteellä
Kitee sijaitsee Suomen itärajalla ja osa siitä jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle Toisen maailmansodan jälkeen. Itselleni rajantakainen Karjala on toistaiseksi käymätöntä korpimaata, mutta lähin rajanylityspaikka löytyy tarvittaessa Tohmajärven puolelta Niiralasta.

Kitee
Vielä muutama vuosi sitten isäni jaksoi lähteä näille matkoille mukaan. Silloin kuulimme reitin varrelle jääneiden talojen ja metsien tarinat. Saatoimme pysähtyä pellolla seisseen satunnaisen miehen kohdalle ja siirtyä tupaan muistelemaan menneitä. Sukulointireissuilla tuli tutustuttua paikallisiin koteihin, joissa toistuivat yleensä samat piirteet. Jutut kääntyivät sota-aikaan viimeistään silloin, kun kahvi kaadettiin pieniin kultareunuksisiin kuppeihin. Maitoa sai kaataa sekaan punaisesta purkista. Karjalanpiirakat kannettiin pöytään ja parhaassa tapauksessa niissä tuntui vielä tuvan keskellä seisovan leivinuunin lämpö. Lastenlasten kuvat löytyivät kirjahyllystä ja seinää koristivat ainakin Kiteen kivikirkko sekä oman tilan ilmakuva. Radiossa soi haikea tango ja muutama sisälle tunkeutunut itikka inisi korvan juuressa.

Kitee
Useimpien tilojen navetat ovat jo tyhjentyneet. Seudulla on surullisen paljon hylättyjä taloja ja autioita pihoja. Vanhat sukupolvet ovat siirtyneet jo palvelutaloon tai mullan alle, ja nuoriso pakenee suurempiin kaupunkeihin. Tässä maassa ja maailmassa olisi paljon muutakin korjattavaa, mutta itseäni maaseudun autioituminen harmittaa erityisen paljon. Lapsuuden haaveammattini oli maanviljelijä, mutta unelmat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Traktorilla ajamista olen silti päässyt kokeilemaan.

Karjalanpiirakoita
Mikäli Kiteeltä ei löydy sukulaisia tai vieraanvaraisia kylänmiehiä, voi paikallisia herkkuja lähteä etsimään vaikka Kupiaiselta. Marketin leipomohyllylle kannattaa hyökätä mahdollisimman varhain ja etsiä karjalanpiirakoiden lisäksi ainakin sultsinoita, pyörösiä ja vesirinkeleitä. Samassa kauppakeskuksessa toimiva Alko tarjoaa laillisen mahdollisuuden väkijuomien hankkimiseen. Perinteisempi paikallinen tapa on ollut korpikuusen kyyneleiden vuodattaminen metsien kätköissä. Pontikkapitäjän tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat Kiteen kirkas ja Juurikan tähkä.

Savikon maakauppa, Kitee
Menneiden aikojen myymälätunnelmaan voi tutustua Savikon maakaupassa, joka toimii nykyään pienimuotoisena museona. Alkuperäinen kauppa avautui jo 1800-luvulla, joten on hyvä että perinteitä pidetään edelleen jossain muodossa yllä. Keskustassa toimiva Kiteen museo puolestaan raottaa pitäjän menneisyyttä hieman laajemmin.

Pajarin hauta
Lyhytaikaista majoitusta voi lähteä etsimään esimerkiksi Pajarinhovista, joka sijaitsee Karjalan Pyhäjärven rannalla aivan Kuutostien varressa. Keskustaan ajaa vartissa, mikä ei ole maaseudulla matka eikä mikään. Lomakeskukselle nimensä lainanneesta Kiteen pahasta pajarista on kerrottu lukuisia värikkäitä tarinoita. Joskus 1500-luvulla elänyt mies hallitsi aikoinaan seutua julmalla ja mielivaltaisella tavalla. Hän muun muassa huvitteli pakottamalla paikalliset naiset vetämään venettään alastomina mäenrinnettä pitkin ylöspäin. Saatuaan tietää pajarin puuhista, Ruotsin kuningas langetti hänelle kuolemantuomion. Pajari ratsasti raivostunutta väkijoukkoa pakoon nykyiseen Pajarinniemeen saakka, jossa hänet kivitettiin kuoliaaksi. Tuolla paikalla on vielä tänä päivänäkin korkea kivikasa, jonka alta pajarin haamun sanotaan nousevan kummittelemaan.

Naali Kiteen eläinpuistossa
Pajarinhovin yhteydessä toimii pääosin kotimaisiin lajeihin keskittyvä Kiteen eläinpuisto. Parin kilometrin mittaisen polun varrelta löytyy myös muutamia ulkomailta tuotuja eläimiä, mutta esimerkiksi jakit ja alpakat sopivat Suomen ilmastoon hyvin. Aitaukset ovat melko suuria, joten kaikki eläimet eivät ole aina näkyvissä. Kuvan naali on kuitenkin aina yhtä utelias ja seurallinen.

Superpesistä Rantakentällä
Urheilun ystävät yhdistävät Kiteen automaattisesti pesäpalloon. Legendaarinen Rantakenttä kuuluu kansallispelin tunnetuimpiin pyhäköihin ja olen ehtinyt istua sen penkeillä jo neljällä eri vuosikymmenellä. Innostus oli vahvimmillaan vuosituhannen vaihteen tiennoilla, kun matkustin varta vasten katsomaan seuran historian ensimmäistä finaaliottelua vuonna 1997. Vaikka Sotkamo olikin silloin parempi, on mestaruutta juhlittu Kiteelläkin kolmesti, viimeksi syksyllä 2005. Vaikka sydämeni sykkiikin vahvemmin jalkapallolle, on Kiteen Pallo ainoa seura, jonka kannattajaksi voin sanoa syntyneeni.

Kyläparin myllyteatteri
Mikäli kesäteatteri kiinnostaa pesäpalloa enemmän, kannattaa suunnata Heinäjärven myllyllä toimivaan Kyläparin myllyteatteriin. Tämän kesän ohjelmistossa ollut Läpilyönti tosin kertoi nimenomaan pesäpallosta, mutta ensi vuonna esitetään varmasti jotain muuta. Vaikka kyseessä onkin harrastelijateatteri, ovat esitykset olleet aina laadukkaita ja mukaansatempaavia.

Karjalan Pyhäjärvi
Maailman kutsu on yleensä voimakas, mutta joskus kaukokaipuukin unohtuu. Tuo tunne tulee pintaan erityisesti puhdasta pohjoiskarjalaista luontoa katsellessa. Saunasta on aina yhtä mukavaa pulahtaa hetkeksi järveen. Laskevan auringon säteet värjäävät taivaanrannan punaisellaan ja jossain huutelee kuikka. Metsän takaa, naapurin saunan piipusta leijaileva hento savu miltei pysähtyy tyynen järven ylle. Vaikka vesi saisi olla hitusen lämpimämpääkin, tekee mieli vain jäädä selälleen kellumaan ja katsella kirkasta taivasta.  Tänne mä kuulun, tänne mä jään. Ainakin reiluksi viikoksi kerrallaan joka kesä.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Sonja | FIFTYFIFTY

    19.8.2016 at 18:15

    Nyt olivat kyllä maisemat kohdallaan! Ja tuo naali oli kyllä hellyyttävä, oliko se jotenkin isommassa aitauksessa, jossa sai itsekin käydä? Aika kattavasti löysit kirjoitettavaa Kiteestä, joka ei ainakaan itselle tule ensimmäisenä mieleen lomakohteena.

    • Mika / Lähtöportti

      22.8.2016 at 9:29

      Naali on kuvattu aidan raosta, mutta se tykkää katsella ohikulkijoita aitauksensa reunalla. Kiteellä monet eläimet vaikuttavat seurallisilta ja niillä on suhteellisen paljon tilaa. Eettisesti ajateltuna eläinpuisto tuskin on siis ainakaan pahimmasta päästä, vaikka parannettavaakin toki aina olisi. Kitee ei varmasti ole mikään hittilomakohde, mutta kun siellä on käynyt koko ikänsä, niin onhan tuolta ehtinyt löytää kaikenlaista 🙂

  2. miraorvokki

    19.8.2016 at 18:41

    Tuo Savikon maakauppa näyttää kivalta! En ole koskaan käynyt näillä seuduilla, minä laulan enemmän sitten että kotiseudulle Pohjois-Parkanoon 🙂 😀 Kiva kuulla että olet löytänyt tuollaisen kaipuun tähän paikkaan, vaikuttaa mukavalta!

    • Mika / Lähtöportti

      22.8.2016 at 9:40

      Tasoissa ollaan, pakko myöntää etten ole koskaan käynyt Parkanossa. Viime talvena Ikaalinen oli jo vähän sinne päin 🙂 Kaipuuta tosiaan on ja ylpeyttä juurista. En sitten tiedä miltä tuntuisi, jos olisin itsekin asunut tuolla molempien vanhempien ja menneiden sukupolvien syntysijoilla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.

Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

villakokkonen_05


Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

villakokkonen_08

  
Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

villakokkonen_06


Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

villakokkonen_03


Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

villakokkonen_12


Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

villakokkonen_11


Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

villakokkonen_10


Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

villakokkonen_04


Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

villakokkonen_07


Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

villakokkonen_14


Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

villakokkonen_01


Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

villakokkonen_02


Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi. 

villakokkonen_13


Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.

Jatka lukemista

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja