Seuraa somessa

Suomi

Kotiseudulle Pohjois-Karjalaan

Julkaistu

-

Vaikka en olekaan koskaan asunut Itä-Suomessa, tunnen vuosi vuodelta yhä kovempaa vetoa juurilleni Pohjois-Karjalaan. Vaihdoin myös tänä kesänä farkut verkkarihousuun ja suuntasin reiluksi viikoksi Kiteen, tai kuten se oikeaoppisesti sanotaan, Kitteen suunnalle. Paikkakunta tunnetaan erityisesti pontikasta, pesäpallosta ja Nightwishista, mutta on siellä paljon muutakin.

Arjen kiireiden ja toiminnantäyteisten ulkomaanmatkojen vastapainoksi myös perinteinen mökkiloma on joskus paikallaan. Rauhoittuminen kirkasvetisen järven rannalla, saunominen ja kalastusretket kuuluvat kesään. Ja onhan siinäkin aina oma tunnelmansa, kun odotellaan kauppa-autoa keskellä hyttysparvea.

Kesälahti
Tämän ja muutamien edellisten kesien lomakeidas on löytynyt Kesälahdelta Karjalan Pyhäjärven rannalta. Kesälahden kunta liitettiin Kiteen kaupunkiin pari vuotta sitten. Kuutostieltä hieman sivuun poikkeavat matkailijat voivat pysähtyä esimerkiksi Sovintolaan, josta löytyy muun muassa vaihtuvia näyttelyitä, käsityömyymälä sekä kahvilan vastaleivottuja herkkuja.

Kitee
Kesäperinteisiini kuuluu ajaa tietty kierros ympäri Kiteetä. Kuuntelen soratien ääntä renkaiden alla ja katselen ohikiitäviä maisemia. Tuntuu hyvältä nähdä tutut maitolaiturit, tummanpunaiset bussipysäkit ja mustavalkoisten lehmien asuttamat laitumet. Taustalla soi tietenkin Nightwishin musiikki, sillä ollaanhan yhtyeen synnyinsijoilla. Vaaramaisemat tarjoavat mahtipontisille kappaleille arvoisensa taustan. Over the hills and far away, he swears he will return one day…

Maisema Kiteenjärvelle
Perinteisten järvimaisemien vuoksi kannattaa ajella kirkolta Savikontietä pitkin hieman eteenpäin ja pysähtyä katselemaan näkymiä silloin, kun tiheäksi kasvanut metsä hieman harvenee.

Kesäpäivä Hyypiillä
Toinen suosikkipaikkani löytyy pienen Hyypiin rannalta matkalla Kiteenlahden suuntaan. Vastaavia järvimaisemia löytyy toki ympäri Suomea, mutta omasta mielestäni täällä on tietenkin kaikkein kauneinta.

Rajavyöhykettä Kiteellä
Kitee sijaitsee Suomen itärajalla ja osa siitä jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle Toisen maailmansodan jälkeen. Itselleni rajantakainen Karjala on toistaiseksi käymätöntä korpimaata, mutta lähin rajanylityspaikka löytyy tarvittaessa Tohmajärven puolelta Niiralasta.

Kitee
Vielä muutama vuosi sitten isäni jaksoi lähteä näille matkoille mukaan. Silloin kuulimme reitin varrelle jääneiden talojen ja metsien tarinat. Saatoimme pysähtyä pellolla seisseen satunnaisen miehen kohdalle ja siirtyä tupaan muistelemaan menneitä. Sukulointireissuilla tuli tutustuttua paikallisiin koteihin, joissa toistuivat yleensä samat piirteet. Jutut kääntyivät sota-aikaan viimeistään silloin, kun kahvi kaadettiin pieniin kultareunuksisiin kuppeihin. Maitoa sai kaataa sekaan punaisesta purkista. Karjalanpiirakat kannettiin pöytään ja parhaassa tapauksessa niissä tuntui vielä tuvan keskellä seisovan leivinuunin lämpö. Lastenlasten kuvat löytyivät kirjahyllystä ja seinää koristivat ainakin Kiteen kivikirkko sekä oman tilan ilmakuva. Radiossa soi haikea tango ja muutama sisälle tunkeutunut itikka inisi korvan juuressa.

Kitee
Useimpien tilojen navetat ovat jo tyhjentyneet. Seudulla on surullisen paljon hylättyjä taloja ja autioita pihoja. Vanhat sukupolvet ovat siirtyneet jo palvelutaloon tai mullan alle, ja nuoriso pakenee suurempiin kaupunkeihin. Tässä maassa ja maailmassa olisi paljon muutakin korjattavaa, mutta itseäni maaseudun autioituminen harmittaa erityisen paljon. Lapsuuden haaveammattini oli maanviljelijä, mutta unelmat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Traktorilla ajamista olen silti päässyt kokeilemaan.

Karjalanpiirakoita
Mikäli Kiteeltä ei löydy sukulaisia tai vieraanvaraisia kylänmiehiä, voi paikallisia herkkuja lähteä etsimään vaikka Kupiaiselta. Marketin leipomohyllylle kannattaa hyökätä mahdollisimman varhain ja etsiä karjalanpiirakoiden lisäksi ainakin sultsinoita, pyörösiä ja vesirinkeleitä. Samassa kauppakeskuksessa toimiva Alko tarjoaa laillisen mahdollisuuden väkijuomien hankkimiseen. Perinteisempi paikallinen tapa on ollut korpikuusen kyyneleiden vuodattaminen metsien kätköissä. Pontikkapitäjän tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat Kiteen kirkas ja Juurikan tähkä.

Savikon maakauppa, Kitee
Menneiden aikojen myymälätunnelmaan voi tutustua Savikon maakaupassa, joka toimii nykyään pienimuotoisena museona. Alkuperäinen kauppa avautui jo 1800-luvulla, joten on hyvä että perinteitä pidetään edelleen jossain muodossa yllä. Keskustassa toimiva Kiteen museo puolestaan raottaa pitäjän menneisyyttä hieman laajemmin.

Pajarin hauta
Lyhytaikaista majoitusta voi lähteä etsimään esimerkiksi Pajarinhovista, joka sijaitsee Karjalan Pyhäjärven rannalla aivan Kuutostien varressa. Keskustaan ajaa vartissa, mikä ei ole maaseudulla matka eikä mikään. Lomakeskukselle nimensä lainanneesta Kiteen pahasta pajarista on kerrottu lukuisia värikkäitä tarinoita. Joskus 1500-luvulla elänyt mies hallitsi aikoinaan seutua julmalla ja mielivaltaisella tavalla. Hän muun muassa huvitteli pakottamalla paikalliset naiset vetämään venettään alastomina mäenrinnettä pitkin ylöspäin. Saatuaan tietää pajarin puuhista, Ruotsin kuningas langetti hänelle kuolemantuomion. Pajari ratsasti raivostunutta väkijoukkoa pakoon nykyiseen Pajarinniemeen saakka, jossa hänet kivitettiin kuoliaaksi. Tuolla paikalla on vielä tänä päivänäkin korkea kivikasa, jonka alta pajarin haamun sanotaan nousevan kummittelemaan.

Naali Kiteen eläinpuistossa
Pajarinhovin yhteydessä toimii pääosin kotimaisiin lajeihin keskittyvä Kiteen eläinpuisto. Parin kilometrin mittaisen polun varrelta löytyy myös muutamia ulkomailta tuotuja eläimiä, mutta esimerkiksi jakit ja alpakat sopivat Suomen ilmastoon hyvin. Aitaukset ovat melko suuria, joten kaikki eläimet eivät ole aina näkyvissä. Kuvan naali on kuitenkin aina yhtä utelias ja seurallinen.

Superpesistä Rantakentällä
Urheilun ystävät yhdistävät Kiteen automaattisesti pesäpalloon. Legendaarinen Rantakenttä kuuluu kansallispelin tunnetuimpiin pyhäköihin ja olen ehtinyt istua sen penkeillä jo neljällä eri vuosikymmenellä. Innostus oli vahvimmillaan vuosituhannen vaihteen tiennoilla, kun matkustin varta vasten katsomaan seuran historian ensimmäistä finaaliottelua vuonna 1997. Vaikka Sotkamo olikin silloin parempi, on mestaruutta juhlittu Kiteelläkin kolmesti, viimeksi syksyllä 2005. Vaikka sydämeni sykkiikin vahvemmin jalkapallolle, on Kiteen Pallo ainoa seura, jonka kannattajaksi voin sanoa syntyneeni.

Kyläparin myllyteatteri
Mikäli kesäteatteri kiinnostaa pesäpalloa enemmän, kannattaa suunnata Heinäjärven myllyllä toimivaan Kyläparin myllyteatteriin. Tämän kesän ohjelmistossa ollut Läpilyönti tosin kertoi nimenomaan pesäpallosta, mutta ensi vuonna esitetään varmasti jotain muuta. Vaikka kyseessä onkin harrastelijateatteri, ovat esitykset olleet aina laadukkaita ja mukaansatempaavia.

Karjalan Pyhäjärvi
Maailman kutsu on yleensä voimakas, mutta joskus kaukokaipuukin unohtuu. Tuo tunne tulee pintaan erityisesti puhdasta pohjoiskarjalaista luontoa katsellessa. Saunasta on aina yhtä mukavaa pulahtaa hetkeksi järveen. Laskevan auringon säteet värjäävät taivaanrannan punaisellaan ja jossain huutelee kuikka. Metsän takaa, naapurin saunan piipusta leijaileva hento savu miltei pysähtyy tyynen järven ylle. Vaikka vesi saisi olla hitusen lämpimämpääkin, tekee mieli vain jäädä selälleen kellumaan ja katsella kirkasta taivasta.  Tänne mä kuulun, tänne mä jään. Ainakin reiluksi viikoksi kerrallaan joka kesä.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

Kommentit

  1. Sonja | FIFTYFIFTY

    19.8.2016 at 18:15

    Nyt olivat kyllä maisemat kohdallaan! Ja tuo naali oli kyllä hellyyttävä, oliko se jotenkin isommassa aitauksessa, jossa sai itsekin käydä? Aika kattavasti löysit kirjoitettavaa Kiteestä, joka ei ainakaan itselle tule ensimmäisenä mieleen lomakohteena.

    • Mika / Lähtöportti

      22.8.2016 at 9:29

      Naali on kuvattu aidan raosta, mutta se tykkää katsella ohikulkijoita aitauksensa reunalla. Kiteellä monet eläimet vaikuttavat seurallisilta ja niillä on suhteellisen paljon tilaa. Eettisesti ajateltuna eläinpuisto tuskin on siis ainakaan pahimmasta päästä, vaikka parannettavaakin toki aina olisi. Kitee ei varmasti ole mikään hittilomakohde, mutta kun siellä on käynyt koko ikänsä, niin onhan tuolta ehtinyt löytää kaikenlaista 🙂

  2. miraorvokki

    19.8.2016 at 18:41

    Tuo Savikon maakauppa näyttää kivalta! En ole koskaan käynyt näillä seuduilla, minä laulan enemmän sitten että kotiseudulle Pohjois-Parkanoon 🙂 😀 Kiva kuulla että olet löytänyt tuollaisen kaipuun tähän paikkaan, vaikuttaa mukavalta!

    • Mika / Lähtöportti

      22.8.2016 at 9:40

      Tasoissa ollaan, pakko myöntää etten ole koskaan käynyt Parkanossa. Viime talvena Ikaalinen oli jo vähän sinne päin 🙂 Kaipuuta tosiaan on ja ylpeyttä juurista. En sitten tiedä miltä tuntuisi, jos olisin itsekin asunut tuolla molempien vanhempien ja menneiden sukupolvien syntysijoilla.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusula on erinomainen kesäretkikohde vain noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Tarjolla on runsaasti kulttuurikohteita, tunnelmallisia maalais- ja järvimaisemia, viihtyisiä kesäkahviloita sekä paljon muutakin koettavaa.

Tuusula on itselleni tuttu paikka, jossa olen viettänyt enemmän tai vähemmän kaikki kesäni. Ajattelin nostaa tähän juttuun vain muutaman suosikkipaikkani, mutta koska tarjontaa on paljon, venyi lista hieman suunnittelemaani pidemmäksi. Kyseessä ei siis ole kaiken kattava luettelo, vaan haluan nyt esitellä vain joitakin paikkoja, joissa olen viime vuosina viihtynyt. En halunnut tehdä tästä suoraa kopiota neljä vuotta vanhasta Tuusula-jutustani, joten mukana on useampia tuolloin pois jääneitä kohteita. Kaikkia vanhoja suosikkeja ei voinut kuitenkaan jättää mainitsematta.

tuusula24_pyoraily


Liikunnan kannalta Tuusulan suosituin aktiviteetti on pyöräily järven ympäri. Klassikkoreitti on reilun kahdenkymmenen kilometrin mittainen ja se on varustettu uusilla opasteviitoilla. Kyltit vinkkaavat parissa kohdassa viime vuosina kunnostetuille osuuksille, jotka eivät aiemmin kuuluneet ainakaan omaan vakioreittiini. Järven itäpuolella Rantatieltä käännytään kohti Krapin rantasaunaa ja viihtyisää rantareittiä, jonka varrella voi kesäisin rapsutella lampaita. Lännessä viitat ohjaavat puolestaan Järvenpään Vanhankylänniemeen. Vanhankylänniemi tunnetaan Puistobluesin tapahtumapaikkana ja sieltä löytyy muiden palveluiden lisäksi esimerkiksi kädentaitajien myymälä Pytingin Puoti.

tuusula24_rantatie


Tuusulan oleellisin kulttuurikeskittymä on järven itäpuolella kulkeva Rantatie, jonka varrella on monta kiinnostavaa kohdetta. Tuusula tunnetaan erityisesti 1900-luvun alussa vaikuttaneesta taiteilijayhteisöstä, jonka jäsenistä esimerkiksi Pekka Halonen sekä J.H. Erkko asuivat Rantatien varrella, kun taas Jean Sibelius, Juhani Aho ja Eero Järnefelt löysivät kotinsa hieman pohjoisempaa nykyisen Järvenpään puolelta. Alla mainitut kohteet sijaitsevat joko järveä kiertävän pyöräreitin varrella tai sen läheisyydessä luukun ottamatta Koiramäkeä, Kellokosken ruukkia ja Pientä Kotieläinpihaa. Valitsemieni nostojen järjestys etenee kartalla etelästä järven itäreunan kautta pohjoiseen ja palaa lopuksi Kellokoskelta järven länsirannalle.


tuusula24_koiramaki

Koiramäen Pajutalli

Aloitetaan kohde-esittelyt oikeasta hyvän mielen kohteesta Vantaan rajan tuntumasta. Koiramäen Pajutalli koostuu vanhoista puurakennuksista ja viehättävästä pihapiiristä, jossa viihtyvät kesäisin myös lampaat ja kanit. Pihalta ja eri rakennuksista löytyy muitakin erityisesti lapsivieraita ilahduttavia asioita. Kahvilan herkuista olemme nauttineet sekä viihtyisällä pihalla että kylmempään vuodenaikaan sisätiloissa.

tuusula24_pajutalli


Vaikka Koiramäen Pajutalli onkin kokonaisvaltainen elämys, voi sen mieltää ensisijaisesti sisustus- ja lahjatavarakaupaksi, jonka runsas tarjonta on aseteltu esille poikkeuksellisen kauniisti vaikkapa väriteemojen mukaan. En mielelläni osta mitään ylimääräistä, mutta täällä herää helposti houkutus hankkia mukaan jotakin hauskannäköistä. Myynnissä on totta kai kaiken muun lisäksi myös monia pajusta punottuja esineitä. Olemme kokeneet Koiramäen Pajutallin mukavaksi kesäpäivien vierailukohteeksi, minkä lisäksi se on talvella erinomainen paikka virittäytyä joulutunnelmaan.

Lisätiedot: koiramaenpajutalli.fi


tuusula24_krapi

Krapi

Tunnelmallinen Krapi kuuluu Tuusulan helmiin. Entinen maatila on muotoutunut tapahtumakeitaaksi, josta löytyy myös entisessä navetassa toimiva hotelli. Vanhat pellot ovat olleet jo useamman vuosikymmenen Tuusulan Golfklubin käytössä. Krapin suositut kesäkonsertit houkuttelevat maamme eturivin artisteja, ja tänä vuonna lavalle nousevat muiden muassa Arttu Wiskari, Anssi Kela, Behm, Elastinen ja Anna Puu. Kesän huipentavien elokuisten puutarhajuhlien päätapahtumat ovat jo loppuunvarattuja. Konsertit jatkuvat muina vuodenaikoina Krapin Pajan sisätiloissa. Krapin kesäteatterin ohjelmassa on tällä kertaa farssikomedia Tuplakupla.

tuusula24_krapi_ruoka


Krapin kesäravintola Mankeli kuuluu vakiopaikkoihin, joissa käyn aina pari kertaa kesässä. Mankeli on parhaimmillaan lämpiminä päivinä, jolloin ruoasta voi nauttia ulkoilmassa Krapin idyllisessä pihapiirissä. Huonommalla säällä eli sisätiloissa syömiseen suosittelen myös Hyrylässä vanhassa upseerikerhon rakennuksessa toimivaa Ravintola Kerhoa. Mikäli mielessä on virkistävien juomien siemailu kauniin järvimaiseman äärellä, kannattaa kokeilla Gustavelundin terassia Pritsiä. Gustavelundissa kävin viimeksi toukokuussa, jolloin nautimme Ravintola Intossa erinomaisen äitienpäiväaterian. Kesäisin ruokailu on kuitenkin keskitetty vain Pritsin puolelle.

Lisätiedot: krapi.fi


tuusula24_erkkola1

Erkkola

Tuusulan Rantatien varrella sijaitseva Erkkola on komea hirsirakennus, joka valmistui runoilija J.H. Erkon kodiksi vuonna 1902. Erkko ehti asua täällä ennen kuolemaansa vain muutaman vuoden, minkä jälkeen talo oli pitkään yksityisomistuksessa. Nykyään Erkkola on Tuusulan kunnan hallinnoima museo, jossa voi tutustua vaihtuviin näyttelyihin. Taiteilijakoti hirsiseinineen ja vanhoine takkoineen on aina yhtä tunnelmallinen vierailupaikka. On myös mukavaa istahtaa lukemaan jokunen Erkon runo historiallisessa ympäristössä, vaikkei muuten runoja harrastaisikaan.


Kävin Erkkolassa viimeksi pari viikkoa sitten, jolloin esillä oli vielä Lars-Gunnar ”Nubben” Nordströmin teoksia. Aion tutustua myös kesällä 2024 esillä olevaan Silja Purasen ja Eero Lintusaaren yhteisnäyttelyyn. Ensi talvena on luvassa juoma-aiheista taidetta. Erkkolassa vierailun yhteydessä voi käydä myös naapurissa sijaitsevassa Aleksis Kiven kuolinmökissä sekä nauttia Tuusulanjärven maisemista Fjällbon puistossa.
 
Lisätiedot: erkkola.fi
Lue myös juttuni Tuusulan nähtävyyksiä – Erkkola


tuusula24_lottamuseo

Lottamuseo ja Lottakanttiini

Lottamuseo toimii komeassa siniseksi maalatussa puurakennuksessa Rantatien varrella. Museo kertoo naisten tekemästä arvokkaasta maanpuolustustyöstä, lotista ja Lotta Svärd -toiminnasta. Olen tutustunut nykyiseen vuonna 2021 uudistettuun päänäyttelyyn, mutta Lottamuseon voi kokea aina uudelleen vaikkapa yleisöopastusten, draamaopastusten tai luentojen kautta. Pienessä ulkonäyttelytilassa on tänä kesänä uusi Vaaran vuodet – Sodan ja rauhan välissä -näyttely sekä ennakkovarauksella pelattavissa oleva pakopeli.

tuusula24_lottamuseo3


Käyn museon puolella vain harvoin, mutta alakerrassa toimiva Lottakanttiini kuuluu suosikkikahviloihini Keski-Uudellamaalla. Kanttiinissa tuleekin käytyä monia kertoja vuodessa. Kesän parhaisiin hetkiin kuuluvat lämpimät aamupäivät Lottakanttiinin terassilla, ennen kuin aurinko kääntyy paahtamaan pöytiä. Iltapäivällä voi asettua puiden ja pensaiden katveeseen, jos tilaa vain riittää. Kahvin ja leipomotuotteiden ääreltä kelpaa katsella vehreää puutarhaa sekä persoonallisen hämähäkkiportin takana häämöttävää Tuusulanjärveä.

Lisätiedot: lottamuseo.fi


tuusula24_halonen

Halosenniemi

Tuusulanjärven ympäristössä on monia taiteilijakoteja, joista oma ykkössuosikkini on Halosenniemi. Pekka Halosen ateljeekoti on näyttävä kansallisromanttinen puurakennus, joka kohoaa järven parhaalla paikalla kallioisella niemellä. Täältä kelpaa ihailla näkymiä niin pohjoiseen Järvenpäähän kuin eteläänkin päin. Halosenniemi on itselleni tuttu paikka, jossa olen käynyt monta kertaa.


Kesän 2024 näyttely Miljoonamänty esittelee maisemamaalauksia sekä Pekka Haloselta että hänen aikalaisiltaan. Olen aina pitänyt siitä, kuinka Halosenniemessä saa nauttia sekä upeasta rakennuksesta että sopivan kompaktista taidenäyttelystä. Maisemamaalaukset ovat myös aiheena mieleeni, joten tänä kesänä pitää ehdottomasti palata Halosenniemeen! Muita Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön liittyviä nähtävyyksiä ovat Järvenpään puolelta toistensa lähettyviltä löytyvät Jean Sibeliuksen Ainola, Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola sekä Eero Järnefeltin Suviranta. Vierailu Suvirannassa onnistuu vain yleisöopastusten yhteydessä ja vaatii ennakkovarauksen.

Lisätiedot: halosenniemi.fi
Lue myös juttuni Halosenniemi – Tuusulanjärven helmi 


tuusula24_memories

Marin Putiikki

Jos tuliaisostoksia haluaa tehdä kulttuurikohteiden lähistöllä Rantatien varrella, kannattaa piipahtaa Marin Putiikissa. Houkuttelevia esineitä pursuava kauppa sijaitsee entisessä navetassa Tuomalan kylässä. Olen käynyt tässä kauniin tavaran aarreaitassa vain pari kertaa, mutta putiikkia on helppo suositella kaikille Rantatiellä kulkeville. Pihapiirissä on joinakin kesinä toiminut myös Pop-Up Kyläcafe -kahvila. Marin Putiikki on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin.

Lisätiedot: memories.fi


tuusula24_kalliokuninkala1

Kallio-Kuninkalan kesäkahvila

Alueen tyylikkäin kesäkahvila löytyy Kallio-Kuninkalan kartanomiljööstä Järvenpään puolelta, aivan Tuusulan rajan tuntumasta. Kaunis päärakennus ja keidasmainen puutarha luovat upean ympäristön kahvilaherkuista nauttimiseen. Kallio-Kuninkalan kesäkahvilan ainoa huono puoli ovat sen niukat aukioloajat. Kahvila on tänä vuonna avoinna ainoastaan heinäkuussa torstaista lauantaihin kello 11–17 ja pian tämän jälkeen muutaman päivän Meidän Festivaalin merkeissä. Toinen lähistöltä löytyvä mainio kesäkahvila Vellikello on avannut välivuoden jälkeen ovensa uudessa omistuksessa. Vellikellon vanha puurakennus sijaitsee lähellä Aholaa ja Ainolaa, aivan järveä kiertävän pyöräilyreitin varrella.

tuusula24_kalliokuninkala2


Kallio-Kuninkalan historia kietoutuu Paloheimon suvun ympärille. Vuorineuvos K.A. Paloheimo oli tiiviisti tekemisissä Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kanssa ja jakoi taiteilijoiden suomalaiskansallisen aatteen aikana, jolloin maamme ei ollut vielä itsenäinen. Liikemiehen perheen ystävyys taiteilijayhteisön kanssa oli tiivistä ja kolme Paloheimon salskeista pojista löysi jopa puolisonsa Sibeliuksen, Järnefeltin ja Halosen tyttäristä. Tilasta isänsä jälkeen huolehtinut Yrjö Paloheimo halusi testamentata Kallio-Kuninkalan kulttuurikäyttöön. Nykyään se toimiikin Taideyliopiston Järvenpään toimipisteenä.
 
Lisätiedot: kallio-kuninkala.fi


tuusula24_ruukki

Kinuskilla ja Kellokosken ruukki

Tämän jutun selvästi pohjoisin piste löytyy Kellokoskelta, jonka vanha ruukkimiljöö on oikein tunnelmallinen retkikohde. Paikan sydämenä voi pitää kahvila-ravintola Kinuskillaa, joka määrittelee itsensä urbaaniksi maaseutukahvilaksi. Kävimme Kinuskillassa viimeksi viime kesänä, jolloin emme jaksaneet hyvän hampurilaisaterian jälkeen enää maistaa houkuttelevia leivonnaisia. Historiallisissa tiloissa voi nauttia lounasta, lauantaibrunssia sekä monien kehumia pienleipomotuotteita. 

tuusula24_ruukinkirkko


Ruukkivierailun yhteydessä kannattaa kurkistaa ainakin tehdasmuseoon, jossa selviää kuinka paljon erilaisia tuotteita täällä 1795–1979 toimineessa tehtaassa on valmistettu. Lisäksi kesällä 2024 voi tutustua teemanäyttelyyn Julkkis kävi täällä. Museoon on vapaa pääsy. Alueella on myös muita kiinnostavia rakennuksia, kuten vanha puukirkko. Ruukissa ja sen ympärillä toimii nykyään monia eri alojen yrityksiä, kuten Patovahti-pubi, Männistön tanssilava sekä Ruukin kirppis.

Lisätiedot: kinuskilla.fi, tehdasmuseo.fi, ruukinkirppis.fi


tuusula24_kotielainpiha

Pieni Kotieläintila ja Kahvila Onni

Kävimme vasta viime kesänä ensi kertaa tutustumassa Pieneen Kotieläintilaan ja Kahvila Onniin, jotka löytyvät hieman syrjäisempien maalaismaisemien keskeltä. Siisti maatila osoittautui viihtyisäksi paikaksi, jossa koko perheen on mukava viettää kiireetöntä aikaa. Kotieläintilaa voi suositella varsinkin pienille lapsille, mutta kesyjen eläinten kanssa viihtyvät kyllä kaiken ikäiset vierailijat. Lampaat, vuohet, aasit, hevoset ja puput ovat sen verran seurallisia, että ne vaikuttavat rakkaudella hoidetuilta. Mieleen jäi myös pihalla kuljeskeleva kissa, joka nauttii kovasti rapsuttelusta.

tuusula24_kotielainpiha2


Pieni Kotieläintila tarjoaa aitoja maalaismaisemia sekä nostalgista aiheeseen liittyvää esineistöä. Pihalta löytyy leikkipaikka ja sieltä voi lähteä myös pienille kävelypoluille. Puodin puolella olisi monenlaista ostettavaa ja käynnin kruunaa Kahvila Onni, jossa nautimme maukkaista vohveleista. Pieni Kotieläintila on tänä kesänä avoinna 3.6.–3.8.2024 maanantaista lauantaihin kello 10–17.

Lisätiedot: pienikotielaintila.fi


tuusula24_sarvikallio

Sarvikallio

Tuusulanjärven komeimmat maisemat aukeavat Sarvikalliolta, joka sijaitsee useimmista muista mainitsemistani kohteista poiketen järven hiljaisemmalla länsirannalla. Noin 25 metrin korkeudelta kelpaa katsella Tuusulanjärveä niin pohjoiseen kuin eteläänkin päin ja paistaa tulipaikalla vaikka makkarat. Sarvikallion parkkipaikalta on reilun puolen kilometrin kävelymatka näköalojen äärelle ja paikalle poikkeaminen onnistuu myös järveä kiertävän pyöräilyreitin varrelta. Jos haluaa tehdä luontoretken, voi Sarvikallion tuntumassa reippailla kolmen ja puolen kilometrin mittaisen Seittelinreitin ympäri.

Lue myös aiemmat Tuusulasta kertovat juttuni:
Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle
Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä
Tuttu Tuusula matkailijan silmin

Jatka lukemista

Suomi

Pelimuseo ja paljon muuta Tampereen Vapriikissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Museokeskus Vapriikki on erinomainen vierailukohde Tampereella. Kävin näyttelytiloissa ensi kertaa vasta tämän vuoden pääsiäisenä, mutta vierailu ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Perhettämme houkutteli eniten Suomen pelimuseo, mutta saman katon alta löytyi paljon muutakin kiinnostavaa.

Vapriikki on hyvä esimerkki tamperelaisesta tavasta ottaa vanhan tehdaskaupungin historiallisia rakennuksia toimivaan uudiskäyttöön. Museokeskus avattiin Tammerkosken rannalla aiemmin toimineen Tampellan tehtaan verstastiloihin vuonna 1996. Vapriikin pääsylippujen hinta on tällä hetkellä aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 7 euroa. Itse kuittasimme aikuisten pääsymaksut kätevien Museokorttien avulla. Pääsymaksu kattaa kaikki Vapriikin näyttelyt, joita voi olla kerrallaan yli kymmenen kappaletta.

vapriikki_kelloportti


Vapriikin pysyvään tarjontaan kuuluvista museoista ovat tällä hetkellä avoinna Luonnontieteellinen museo, Suomen pelimuseo, Suomen jääkiekkomuseo sekä koko Tampereen historiaan liittyvä Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi. Näiden lisäksi esillä on useita vaihtuvia näyttelyitä, joiden kesto vaihtelee parista kuukaudesta useisiin vuosiin. Aiheita riittää laidasta laitaan, joten täällä on varmasti jokaiselle jotakin!


vapriikki_hugo

Suomen pelimuseo

Oma pääkohteemme Vapriikissa on lapsiakin houkutteleva Suomen pelimuseo, jossa pääsee kokeilemaan monia erilaisia tietokonepelejä vuosikymmenten varrelta. Tarjolla on siis runsaasti sekä huvia että nostalgiaa. Kokeilen esimerkiksi televisiosta tuttua Hugo-peliä, jossa hahmoa ohjataan lankapuhelimen näppäinten avulla. Pelin äänet kuuluvat tietenkin luurin kautta.

vapriikki_alpine_racer


Suurin kuhina käy pelihallissa, jossa saa käyttää vapaasti monia eri peliautomaatteja. Tarjolla on esimerkiksi rallisimulaattoreita, flippereitä sekä ammuskelupelejä. Oma suosikkini on alppihiihtosimulaattori Alpine Racer 2, jossa laskeminen tapahtuu omia jalkoja kallistelemalla. Onnistun parin harjoituskerran jälkeen jo voittamaan kisan, ja Alpine Raceria tekisi mieli päästä pelaamaan pian uudelleenkin.

vapriikki_deluxe_ski_jump


Suurin osa peleistä löytyy ahdasta automaattihallia väljemmiltä käytäviltä, joilla esitellään suomalaista pelituotantoa. Muutamat peleistä ovat kohdalle sattuessani harmillisesti jumissa, joten niitä ei pääse kokeilemaan. Yksi näistä on mäkihyppypeli Deluxe Ski Jump, jota olisi ollut mukava pelata pitkästä aikaa. Vitriinissä on pelin kehittäneen Jussi Koskelan lahjoittamaa rekvisiittaa. Muistan Jussin niiltä ajoilta, kun harrastimme samaan aikaan yleisurheilua Keravan Urheilijoissa.

vapriikki_commodore64


Pelimuseon parasta antia ovat eri vuosikymmenten teemaan sisustetut huoneet, jotka vievät hyvin autenttisella tavalla 1980- ja 1990-lukujen tunnelmiin. Sisustuksessa käytetty rekvisiitta on valittu huolella jokaista yksityiskohtaa myöten.

vapriikki_sam


Pitkä rivi Aku Ankan taskukirjoja sekä vuoden 1984 Los Angelesin olympiamaskotti Sam-kotka löytyivät minunkin huoneestani, ja moni muukin esine näyttää kovin tutulta. Commodore Kuusnelosta en koskaan itse omistanut, mutta täällä sillä pääsee pelaamaan klassikkopeli Boulder Dashia.

vapriikki_pong


Viihdymme myös menneen ajan olohuoneessa, jonka nahkapäällysteisille nojatuoleille voi istua pelaamaan kuvaputkitelevisiosta näkyvää alkeellista tennispeliä Pongia. Aikaa kuluu myös hieman uudenaikaisemmassa lastenhuoneessa Super Marion seurassa.

vapriikki_pelikauppa


Museosta löytyy hauskasti sisustettujen olohuoneiden ja lastenhuoneiden lisäksi myös malli pelikaupasta, jollaisissa itsekin joskus muinoin kävin. Silloin ei latailtu pelejä netistä, vaan niitä sai ostaa pahvisiin laatikoihin pakattuna pelikauppojen hyllyiltä. Usein pelit liikkuivat toki myös kaverilta toiselle kopioimalla. Kaukana olivat vielä ne ajat, kun pelaamista alettiin kutsua e-urheiluksi.  

vapriikki_afrikan_tahti


Museon tarjontaan kuuluu videopelien lisäksi kelpo kokoelma lautapelejä, joita saa asettua pelaamaan pöydän ääreen. Näyttelyn nurkalta löytyy myös nostalginen pajatso, joka herättää monissa vierailijoissa ihastuneita huokauksia. Pajatsoa ei kuitenkaan pääse pelaamaan, vaikka taskussa jostain syystä vanhoja viidenkymmenen pennin kolikoita sattuisi olemaankin. Vierestä löytyvää Speden Speleistä tuttua nopeustestiä saa kyllä kokeilla. Perheestämme löytyy yksi tämän pelin luonnonlahjakkuus, enkä se ole minä. 

vapriikki_pelimuseo


Pelimuseossa on mukava viettää aikaa, joka kuluukin täällä kovin nopeasti. Paikka tuo mieleeni Berliinin Computerspielemuseumin, josta olen kirjoittanut jutun jo aiemmin.


vapriikki_jaakiekkomuseo_jokerit

Suomen jääkiekkomuseo

Ehdimme onneksi nähdä pelimuseon lisäksi paljon muutakin. Käymme museoravintola Valssissa virkistävällä kahvitauolla ja kiipeämme sieltä ylimmässä kerroksessa toimivaan Suomen jääkiekkomuseoon. Tampere on niin perinteikäs lätkäkaupunki että sen omassakin historiassa riittäisi valtavasti kerrottavaa, mutta museo keskittyy nimensä mukaisesti koko maan jääkiekkoon. Mielenkiintoisena lisämausteena toimivat omien taitojen testaamiseen sopivat laukaisu- ja maalivahtisimulaattorit. Kokeilemme tyttären kanssa laukaisusimulaattoria, jossa voi yrittää virtuaalisen maalivahdin yllättämistä.

vapriikki_jaakiekkomuseo_leijonat


Museossa voi tutustua Jääkiekkoleijonan arvonimellä aateloitujen henkilöiden kunniagalleriaan, johon on päässyt pelaajien lisäksi myös valmentajia, erotuomareita sekä taustavaikuttajia. Alati kasvavalla listalla on jo 274 nimeä Mölli Keinosesta Jukka Jaloseen ja Riikka Sallisesta Kalervo Kummolaan. Esillä on totta kai myös paljon erilaisia palkintoja sekä pelipaitoja niin Suomesta kuin maailmaltakin.

vapriikki_jaakiekkomuseo_kalpa


Jääkiekkomuseon mielenkiintoisimpaan antiin kuuluvat vanhat peliasut ja varusteet, jotka näyttävät nykyisiin verrattuna kovin alkeellisilta. Perinteiset seurojen logot ja värit ovat helposti tunnistettavissa, mutta paitojen materiaalit ovat jotain aivan muuta kuin nykypäivänä. Kuvassa näkyvä hahmo on muuten nimeltään Viska, ja se kuului maalivahti Gösta Wangelille. Viska tuotti onnea, joten Wangel asetti maskotin aina pelien ajaksi maalinsa päälle. Wangel ja Viska voittivat Suomen mestaruuden Tapparan edeltäjän TBK:n riveissä vuonna 1953.

vapriikki_jaakiekkomuseo_ilves


Pitkää historiaa esittelevä museo auttaa kunnioittamaan jääkiekkoperinteitä entistä enemmän. Muistan kuinka Torontossa sijaitseva Hockey Hall of Fame toi mieleen samanlaisia tunteita, kun vierailin siellä viitisentoista vuotta sitten.

vapriikki_jaakiekkomuseo_shakers


Omaa mieltäni lämmittää kovasti, että jääkiekkomuseosta löytyy myös jotain keravalaista. Maamme naisjääkiekon legendoihin lukeutuva Anne Haanpää edusti osan mittavasta urastaan Keravan Shakersia ja auttoi joukkueen kolmeen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen vuosina 1994–96. Haanpään Shakers-paita on ansainnut hyvin paikkansa museon arvokkaassa kokoelmassa. 


vapriikki_finlayson_01

Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi

Vapriikin monipuolisuus tulee parhaiten esiin, kun astumme jääkiekon vauhdikkaasta maailmasta täysin toisenlaiseen ympäristöön. En osaa edes odottaa näyttelyn vaihtumista, kun seison jo värikkäiden kankaiden täyttämässä seesteisessä tilassa. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyyn on hyvä tutustua jo siksi, että skotlantilaisen James Finlaysonin perustamalla yrityksellä on suuri rooli koko Tampereen kehityksessä. Kierrämme näyttelyn jääkiekkomuseon puolelta tullessamme ikään kuin nurinkurisessa järjestyksessä, mutta siitä ei ole lopulta suurempaa haittaa.

vapriikki_finlayson_03


Vuonna 1820 alkunsa saaneesta Finlaysonista kehittyi Suomen ensimmäinen suuryritys, joka vaikutti omalta osaltaan Tampereen kasvamiseen. Konepajana aloittanut Finlayson alkoi menestyä kymmenisen vuotta perustamisensa jälkeen, jolloin toimiala oli jo vaihtunut puuvillatehtaaksi. Tehtaan ympärille rakennettiin asuntojen lisäksi esimerkiksi koulu, sairaala sekä kirkko. Finlayson kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi tehtaaksi ja säilytti asemansa monen vuosikymmenen ajan.

vapriikki_kuusvooninkinen


Näyttely kertoo mielenkiintoisella tavalla Finlaysonin historiasta. Mieleen jää erityisesti kuusikerroksisesta tehdasrakennus Kuusvooninkisesta tehty pienoismalli. Pienistä ikkunoista voi kurkistella sisään ja katsoa miltä talvinen työpäivä vuonna 1847 on näyttänyt. Nukkekotimaista toteutusta elävöittävät liikkuvat hologrammihahmot. Ne kuvaavat sekä työntekoa että myös esimerkiksi tuon ajan työpaikoilla esiintynyttä juopottelua.  

vapriikki_finlayson_02


Näyttelyssä on luonnollisesti esillä Finlaysonin tuottamia kankaita, joiden joukosta löytyy minullekin tuttuja kuoseja. Tekstiilituotanto alkuperäisellä tehdasalueella Tampereella päättyi 1990-luvulla. Tuotteet suunnitellaan edelleen Suomessa, mutta tuotanto on kustannussyistä siirtynyt ulkomaisiin tehtaisiin.


vapriikki_luonnontieteellinen_museo

Luonnontieteellinen museo

Tampereen luonnontieteellinen museo tarjoaa mukavasti paikallista näkökulmaa, sillä se keskittyy erityisesti Pirkanmaan luontoon. Esillä on runsaasti täyttyjä nisäkkäitä ja lintuja sekä paljon muutakin nähtävää ja opittavaa. Luonto on kiinnostava aihe, mutta käymme museon tällä kerralla vain nopeasti lävitse. Vierestä löytyy Vuoden Luontokuvat 2023 -näyttely, joka on avoinna enää 14.4.2024 saakka. Oikeastaan kaikki mukaan päässeet otokset ovat todella upeita. 


vapriikki_radio

Radioaallon harjalla – kidekoneesta podcastiin

Radionäyttely valottaa maamme noin satavuotista radiohistoriaa. Tarjolla on runsaasti niin tietoa kuin nostalgiaakin ja näyttely kuvaa myös radion muuttuvaa merkitystä läpi vuosikymmenten. Tänne voisi pysähtyä pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan eri aikakausien ohjelmia. Mieleeni jää erityisesti urheiluselostajana tunnetun Pekka Tiilikaisen raportti talvisodasta suomalaiseen sotilasleiriin tehdyn lentohyökkäyksen keskeltä. Radioaallon harjalla -näyttely on esillä lokakuun 2027 loppuun saakka.


vapriikki_fantastinen_floppi

Fantastinen floppi

Yksi ohimennen näkemistämme näyttelyistä on Nokian N-Gage-laitteesta kertova Fantastinen floppi. Pelikonsolia ja puhelinta yhdistänyt N-Gage ei suuresta rahallisesta panostuksesta huolimatta koskaan menestynyt, vaan aiheutti Nokialle valtavat tappiot. Näyttelyssä on esillä 2000-luvun alun ajankuvaan kuuluvaa esineistöä ja tarjolla on tietenkin myös mahdollisuus N-Gagella pelaamiseen. Fantastinen floppi on esillä 5.1.2025 saakka. 


vapriikki_manserock

Museokeskus Vapriikin muu tarjonta

Vaikka viihdymme Vapriikissa monta tuntia, jää paljon vielä kokonaan näkemättäkin. Ajattelin käydä ainakin Manserock-näyttelyssä, mutta kun palaamme illan lähestyessä hiljentyvään pelimuseoon, ei meistä kukaan malta lähteä sieltä pois ennen sulkemisaikaa. Niinpä popedat ja eppunormaalit jäävät odottamaan seuraavaa kertaa. Manserock-näyttelyyn voi onneksi tutustua vuoden 2026 loppuun asti. Vapriikissa on tällä hetkellä esillä edellä mainittujen lisäksi muutama muukin näyttely. Esimerkiksi Postimuseon monivuotinen päänäyttely Viestinviejät on nähtävillä vielä 15.9.2024 saakka. Tampereen Kivimuseo on parhaillaan suljettuna ennen odotetun Kiven voima -näyttelyn avautumista 26.4.2024.

vapriikki_tarrat


Vapriikki on mainio kokonaisuus, sillä laadukkaasti toteutetuista näyttelyistä löytyy katseltavaa moneen makuun. Näyttelyiden suuri määrä takaa myös vaihtuvuuden, joten Vapriikkiin voi aina palata katsomaan mitä uutta on tullut tarjolle. Ja toisaalta vaikkei mitään uutta olisikaan, löytyisi pelimuseosta aina taatusti ajanvietettä moneksi tunniksi!

Lue lisätietoja Vapriikin omilta nettisivuilta.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja