Ranska
Oi Antibes!
Ranskan Riviera on klassinen lomakohde, jonka vetovoima säilyy vuosikymmenestä toiseen. Helmikuussa ilmestyneessä Parhaat Kotiblogit -lehdessä oli pieni juttuni Antibesista. Tässä nyt laajempi kertomus tuosta viehättävästä kaupungista, jossa vietimme kesäisen viikon viime vuonna.
Herään jo varhain ja hiivin kaupungille muun perheen nukkuessa. Aamun sää tuntuu miellyttävältä ennen keskipäivän tukahduttavaa hellettä. Ensimmäiset asiakkaat juovat café au laitia kahviloiden terasseilla ja liikenne alkaa vähitellen vilkastua.

Jätän katujen melskeen taakseni ja sukellan vanhankaupungin autioiden kujien labyrinttiin. Sandaalien äänet kaikuvat värikkäillä seinillä, joita koristavat puiset ikkunaluukut. Pysähdyn ottamaan pari valokuvaa ja saan seurakseni mustavalkoisen kissan.

Askeleeni johtavat katetulle Le Marché Provençal -torille, jossa paikalliset tekevät ostoksia sulassa sovussa matkailijoiden kanssa. Värikkään torin hedelmät ja vihannekset näyttävät houkuttelevan tuoreilta. Hankin mehukkaita persikoita aamiaispöytään. Tarjolla on myös makkaroita, juustoja, leivoksia, mausteita ja vaikka mitä. Jään maistelemaan erilaisia tahnoja ja kastikkeita. Tapenade eli oliivitahna on tuttu ja turvallinen klassikko. Tulinen tunisialainen harissa sen sijaan vie melkein tajun kankaalle. Valitsen lopulta rasiallisen mietoa punertavaa tahnaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja.

Aamulenkistä Antibesin torille tulee päivittäinen rutiini, jota jaksan toistaa koko viikon ajan. Herääminen ei ole aina helppoa, mutta unihiekat karisevat tehokkaasti silmistä viimeistään astuessani kadulle. Nautin aamujen rauhallisesta tunnelmasta ja yksin vaeltelusta, sillä loppupäivä on varattu lasten kanssa touhuamiselle. Le Marché Provençal on auki päivittäin aamukuudesta yhteen iltapäivällä. Hiljaisin aamu on maanantai, jolloin koko tori on kesäkautta lukuun ottamatta suljettu. Meno vilkastuu huomattavasti viikonloppua kohti mentäessä ja sunnuntaina ruuhka käy jo miltei ahdistavaksi. Iltapäivisin samalla paikalla järjestetään markkinoita, joilla myydään erilaisia käsitöitä ja taidetta.

Aamiaiselle tarvitaan tietenkin myös croissanteja ja patonkia. Ehdin testata viikon aikana neljä leipomoa, kunnes Le Four à Pain muodostuu kantapaikakseni. Syynä ei ole kätevä sijainti torin laidalla, vaan yksinkertaisesti tuotteiden laatu. Myös Vezianon leipomo Rue de la Pompella vaikuttaa erinomaiselta, mutta croissanteja ei ole käydessäni saatavilla. Jean Luc Pelé tuntuu sen sijaan turhan hienostuneelta aamiaisostoksia varten, mutta kuuluu macaron-leivosten ystävien pyhiinvaelluskohteisiin. En ole koskaan opiskellut ranskaa, mutta yritän silti asioida parhaani mukaan paikallisella kielellä. Onnistuminen tuottaa suurta iloa, vaikkei leipomoissa tarvitakaan kuin korkeintaan kymmenen ennalta mietittyä sanaa. Löydän torin lähistöltä myös mukavan juustokaupan, jonka myyjä löytää toiveideni mukaisen vuohenjuuston nopeasti ja puhuu sujuvaa englantia. Tuoreen juuston maku tuo mieleen valkosuklaan. Huomaamme parhaan maun jo kadonneen, kun syömme kimpaleen loppuun seuraavana päivänä.

Antibesin kokemukset parantavat mielikuvaani ranskalaisista ihmisistä. Olen joskus aiemmin kokenut töykeää ja ylimielistä käytöstä varsinkin Pariisissa, mutta myös omalla asenteellaan voi vaikuttaa tilanteisiin huomattavasti. Ranskankielinen tervehdys ja ystävällinen hymy toimivat aina. Kielimuuria ei tarvitse pelätä, sillä matkailusta elävällä Rivieralla saa palvelua yleensä sujuvalla englannilla.

Nautiskelemme aamiaisista huoneemme parvekkeella. Lämpimät croissantit ja uunituore patonki ovat käsittämättömän hyviä. Alan viimein ymmärtää, miksi ranskalaiset ovat hullaantuneet patonkeihinsa. Tuotteiden laatu ja tuoreus ovat aivan eri luokkaa kuin suomalaisissa marketeissa. Myös torilta haetut hedelmät maistuvat hyvin. Valinnanvaraa riittää, mutta pidän erityisesti litteistä pêche plate -persikoista sekä aprikooseista. Aamiaisesta tulee perheellemme mukava rituaali. Lapset kantavat mielellään tavaroita parvekkeelle, emmekä pidä kiirettä nautiskellessamme torin antimista. Voisimme vain istua koko viikon syömässä näitä herkkuja ja ihailla siinä sivussa Rivieran kauneutta.

Rauhallinen Antibes sopii mainiosti lapsiperheen matkakohteeksi. Keskipäivän kuumuutta voi paeta vanhankaupungin varjoisille kujille ja uimarantakin löytyy samoilta kulmilta. Aivan vanhankaupungin reunalla sijaitseva suojainen Plage de la Gravette (kuvassa) on melko pieni ja toisinaan ahdas, mutta näyttää lapsille sopivalta. Muita vaihtoehtoja ovat hieman kauempana sijaitseva Plage du Ponteil tai Nizzan suuntaan johtavan tien varressa jatkuva pitkä hiekkarantakaistale. Ajoimme parina jo pimenneenä iltana viimeksi mainitun rannan ohitse ja näimme paikalla kalastajia sekä kokonaisia perheitä, jotka viettivät iltaa pienten pöytien ympärillä. Meille meressä uiminen ei ole mitenkään erityinen intohimo, joten tyydyimme hotellin altaisiin. Eri tasoisia rantavaihtoehtoja riittää toki runsaasti pitkin Rivieraa.

Antibesin ravintolatarjonta on runsasta, mutta ilmapiiri ei tunnu omaan makuuni liian turistiselta. Kyseessä on aito ranskalainen kaupunki, jossa voi pysähtyä seuraamaan petankkipeliä tai herkutella Crêpes Suzetteilla. Moderni Antibes levittäytyy laajalle, mutta vaeltelu on mukavinta vanhankaupungin viehättävillä kujilla. Yksi Antibesin merkittävimmistä nähtävyyksistä on Picasso-museo, joka sijaitsee keskiajalla rakennetussa Grimaldien linnassa.

Syömme useimmiten retkillä Antibesin ulkopuolella. Paras kokemus kaupungin ravintoloista on hotellimme lähettyvillä sijainnut L’Annexe, jonka terassilla nautimme hyvän kala-aterian. Tunnelmaan vaikuttaa myös tapaamamme australialaisperhe, jonka reippaasta tyttärestä lapsemme saavat mukavaa seuraa. Perheen isä kertoo yöpyneensä joskus kauan sitten Helsingin Olympiastadionin retkeilymajassa. Suomessa oli kuulemma kaunista, mutta kovin kylmää.

Viihdymme hyvin sataman vieressä sijaitsevassa Pierre et Vacances Premium Port-Prestige -huoneistohotellissa. Erityisesti lapset nauttivat uima-altaista, joita on mahdutettu mukavalle sisäpihalle useampiakin. Itse huoneet ovat hieman kuluneita, mutta ajavat asiansa. Sijainti vanhankaupungin laidalla vastaa toiveitamme täydellisesti.

Antibesin satamassa voi ihailla Rivieran huvipursien loistoa. Katselemme sivusta, kun toinen toistaan hulppeampiin paatteihin lastataan laatikoittain viiniä ja kivennäisvettä. Jahtien omistajat kiillottelevat aikansa kuluksi jo valmiiksi hohtavia metallikaiteita tai kannelle nostettuja vesiskoottereita. Sataman takana kohoaa Fort Carrén linnoitus, joka on tulevan musiikkitapahtuman vuoksi suljettu juuri sinä päivänä, kun yritämme sisään. Tähden muotoisen linnakkeen historia ulottuu 1500-luvulle. Itse Napoleon on ollut hetken aikaa vankina Fort Carrén paksujen muurien sisäpuolella.

Näen eräänä aamuna sattumalta kulkueen, jossa Neitsyt Marian patsasta, suurta ristiä ja Ranskan lippua kannetaan kohti katedraalia. Rummut soivat ja turistivoittoinen ihmismassa seuraa tapahtumien kulkua kännykkäkamerat kohotettuina. En viitsi lähteä tungeksimaan parempien kuvakulmien toivossa, vaan pysähdyn tarkistamaan paikallisten kalastajien päivän saaliin.

Aamujen lisäksi myös Antibesin illat ovat tunnelmallisia. Kuu loistaa korkealla sataman yllä ja ilma tuntuu helteen laskiessa helpommalta hengittää. Kerran ilotulitus valaisee taivaan, kun seuraamme lentokoneiden laskeutumista kohti Nizzan lentokenttää. Rivieralla tuntuu tapahtuvan aina jotain. Yöelämää löytyy Antibesin kuntaan kuuluvasta Juan-les-Pinsistä. Jos haluaa muistella jotain negatiivista, niin verenhimoiset hyttyset jättivät muistoksi ikäviä paukamia. Suosittelen siis pakkaamaan aurinkovoiteiden lisäksi myös hyönteismyrkkyä mukaan.

Matkustaminen Antibesiin on helppoa. Kaupunki sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä Nizzan lentokentältä, jonne on runsaasti suoria lentoja Helsingistä. Antibesissa lomaillessa kannattaa muistaa, että koko Riviera on täynnä houkuttelevia retkivaihtoehtoja ja tiiviin alueen välimatkat ovat lyhyitä. Rannikon kohteisiin on helppo tutustua junalla, kun taas auton vuokraaminen on kätevin keino päästä sisämaan tunnelmallisiin pikkukyliin. Ehdimme tehdä viikon aikana useita retkiä. Aiemmilta matkoiltani tutut Nizza ja Cannes tuntuvat kesähelteellä ahdistavan vilkkailta ja päivät käyvät varsinkin lapsille turhan rankoiksi. Sen sijaan vuoristoteiden varsilta löytyneet Vence ja Gourdon tarjoavat kaiken, mitä täydelliseltä matkapäivältä voi odottaa. Gourdonista olen ehtinyt jo kirjoittaakin. Lähdimme matkamme päätteeksi Antibesista vielä yhdeksi yöksi ylelliseen Monacoon. Se onkin jo toinen tarina, jonka kerron joskus myöhemmin.
Ranska
Annecy – kuvankaunis ”Alppien Venetsia”
Kävimme muutama vuosi sitten kesäisessä Annecyssa Ranskan Alppien juurella. Juttu kauniista kaupungista ja järvestä jäi silloin tuoreeltaan julkaisematta, mutta tässä nyt vihdoin parhaat palat parista päivästä Alppien Venetsiassa.
Tärkeän kauppareitin varrella sijainnut Annecy on kehittynyt vuosisatojen varrella pienestä roomalaisesta kylästä viihtyisäksi matkailijoiden suosimaksi kaupungiksi. Annecyn poikkeuksellinen kauneus perustuu vanhoihin värikkäisiin rakennuksiin ja niiden välissä kulkeviin kanaviin sekä komeisiin järvimaisemiin.

Annecy on mielestäni yksi Euroopan viehättävimmistä ja romanttisimmista paikoista, joten siellä vierailua on helppo suositella. Suomesta pääsee nopeimmin perille lentämällä Sveitsin puolelle Geneveen, josta ajaa Ranskaan Annecyyn reilussa puolessa tunnissa. Bussejakin kulkee, mutta junamatka kaupunkien välillä on suoran yhteyden puuttuessa huomattavasti hitaampi vaihtoehto.

Kanavia ja kapeita kujia Annecyn keskustassa
Lempinimi Alppien Venetsia johtuu tietenkin Annecyn vanhaakaupunkia halkovista kanavista. Niitä kelpaakin ihailla kävelemällä pienehköä aluetta ristiin rastiin moneen kertaan. Vaikkei kanavia olekaan kovin montaa, on myös ihan tavallisilla mukulakivikaduilla kiva kulkea. Matkailijoita riittää elokuussa liikaakin, mutta ympäristö on silti vastustamattoman viehättävä.

Kaupungin kuvatuin rakennus on Le Palais de I’Île eli Saaren palatsi, joka kohoaa keskellä kanavaa. Rakennus on peräisin 1100-luvulta ja sitä on käytetty enimmäkseen vankilana, mutta tiloissa on toiminut myös oikeussali.

Käymme tutustumassa Le Palais de I’Îlen museoon. Sisällä selviää, että pienellä linnoituksella on menneisyys myös muun muassa rahapajana sekä hallintorakennuksena. Jonkinlaisen keittiönkin löydämme.

Maalauksellisilla Thiou-joen kanavilla on ollut entisaikaan käytännöllinen merkitys. Virtaavaa vettä käytettiin voimanlähteenä ja kanavat olivat myös tärkeä kulkuväylä.

Osumme vanhaankaupunkiin elokuun viimeisenä lauantaina, jolloin muutenkin suositulla Rue Sainte-Clairella järjestetään suuri kirpputori. Tapahtuma pidetään aina kuukauden viimeisenä lauantaina ympäri vuoden. Myynnissä on kaikkea mahdollista antiikkiesineistä silkkaan rihkamaan. Vanhassakaupungissa pidetään myös ruokamarkkinat kolmena päivänä viikossa.

Syömme Annecyn keskustassa pariin kertaan. Mieleen jää erityisesti ateria Chez Monique -ravintolan terassilla jykevien holvikaarten alla. Tarjolla olisi esimerkiksi tuhteja liha-annoksia sekä paikallista fondueta, mutta valitsen lämpimänä kesäpäivänä mieluummin järvestä pyydettyä kalaa. Toisella kerralla pysähdymme erääseen crêpekahvilaan syömään täytetyt suolaiset bretagnelaiset ohukaiset eli galettet.

Annecyssa on useita kirkkoja, joista käväisemme uusklassisessa Notre-Dame de Liessessa. Sisätiloissa on miellyttävän viileää ja julkisivusta jää mieleen kattoa koristava kullattu Neitsyt Marian patsas.

Taidetta ja näköaloja Annecyn linnassa
Kaupunkia vartioi Annecyn linna, joka on rakennettu vanhankaupungin vieressä kohoavalle kukkulalle. Kävelemme ylös historiaa huokuvaa mukulakivikujaa pitkin. Jykevä linna on vaikuttava näky, kun se ilmestyy kulman takaa näkyviin.

Keskiajalla rakennettua linnaa hallitsivat aikoinaan Geneven kreivit ja Genevois-Nemoursin herttuat. Rakennus autioitui aatelisten poistuttua, minkä jälkeen se toimi pitkään sotilaskasarmina. Annecyn kaupunki osti linnan 1950-luvulla, jolloin se restauroitiin ja otettiin museokäyttöön.

Linnan sisätiloissa voi katsella sekä perinteistä että modernia taidetta. Meitä kiinnostavat erityisesti hienot maalaukset, joihin on ikuistettu paikallisia maisemia. Muutamia näistä teoksista on mukava pysähtyä ihailemaan kaikessa rauhassa, kun taas osa moderneista installaatioista ja muista erikoisista luomuksista menee rehellisesti sanottuna yli ymmärryksen.

Monipuolisessa museossa riittää erilaisia osastoja, joista löytyy muun maussa paikallisia puuhuonekaluja, patsaita ja kalastusvälineitä. Vierailumme aikaan esillä on myös vaihtuva näyttely, jonka teemana on ilmastonmuutoksen aiheuttama jäätiköiden sulaminen sekä tämän seurauksena Alpeilta tehdyt arkeologiset löydöt. Välillä haluamme ihailla näkymiä linnan tornin ikkunoista ympäristöön.

Museovierailumme ajoittuu aukioloajan loppuvaiheeseen, mutta ehdimme nähdä reilussa tunnissa kaiken haluamamme. Paikalla on käydessämme varsin hiljaista, joten saamme tehdä kierroksemme kaikessa rauhassa. Linnan pihamaalta aukeaa hieno näkymä Annecyn punertavien kattojen ylitse. Istumme penkille ihailemaan maisemaa, kunnes linnaa aletaan tältä päivältä sulkea.

Rantamaisemia viihtyisien kävelyteiden varrella
Kaupungilta kannattaa ehdottomasti suunnata järven rantamille ja nauttia puiden varjostamista kävelyteistä. Heti vanhankaupungin edustalta laitureiden vierestä alkaa Jardins de l’Europe -puisto, josta voi jatkaa matkaa pohjoiseen päin.

Kuvauksellisen Le Vassé -kanavan päässä sijaitseva Le Pont des Amours kuuluu ainakin nimensä osalta Annecyn romanttisimpiin kohteisiin. Rakkauden sillan kaiteisiin on kiinnitetty lemmenlukkoja ja pienen sillan päältä saa ihailla hienoa järvimaisemaa.

Sillan tuntumasta voi vuokrata polkuveneitä ja muita vesillä liikkumiseen sopivia menopelejä. Maisemaa hallitsevat taustalla kohoavat vuoret sekä turkoosina kimalteleva vesi.

Annecy-järvi on muutenkin matala, ja pitkä kuiva kesä on laskenut sen pintaa entisestään. Kahlaamalla näyttää pääsevän hyvinkin pitkälle, eikä halukkailla ole vaikeuksia kulkea rannan tuntumassa oleviin pikku majoihin. Hauskannäköiset majat ovat visusti varattuja, ja paikalla riittää toiveikkaita ihmisiä kärkkymässä omaa vuoroaan.

Rannan tuntumassa toimiva Impérial Palace -hotelli kuuluu Annecyn näyttävimpiin maamerkkeihin. Vuonna 1913 avattu hotelli kestitsi monia kuuluisia vieraita Winston Churchillista, Édith Piafista ja Charlie Chaplinista lähtien, mutta joutui lopulta sulkemaan ovensa 1960-luvun puolivälissä. Hotelli heräsi uudelleen henkiin vuonna 1991, ja tarjoaa nykyään neljän tähden majoitusta. Hotellista löytyy myös Annecyn kasino.

Rantatietä pitkin on mukava kävellä, joten jatkamme taivalta kaupungin ulkopuolelle ja seuraavan kylän laidalle saakka. Annecyn linna häämöttää vastarannalla parin kilometrin päässä. Vaikka Annecyn vanha keskusta onkin melko pieni, levittäytyy sen ympärille kohtalaisen suuri kaupunki.

Risteily Annecy-järven aalloilla
Järvi näyttää rannalta käsin kauniilta, mutta näkymät vain paranevat, kun lähdemme pienelle risteilylle. Compagnie des Bateaux du Lac d’Annecy järjestää säännöllisesti erilaisia maisemaristeilyjä, joiden lippuja voi ostaa keskustassa sijaitsevan laiturin tuntumasta tai etukäteen yrityksen nettisivuilta. Valitsemme puolentoista tunnin mittaisen vaihtoehdon, joka vie lähes järven toiseen päähän saakka.

Aurinkoinen sää muuttuu laivaan astuessamme uhkaavan pilviseksi ja olosuhteet ehtivät vaihtua risteilyn aikana moneen kertaan. Joudumme pakenemaan sadekuuroa hetkeksi sisätiloihin, kunnes sää taas yllättäen kirkastuu ja pääsemme palaamaan ulkoilmaan. Onneksi aluksella on miellyttävän väljää.

Sadepilvet, sumu ja pilvien välistä pilkahtelevat auringonsäteet luovat maisemaan mielenkiintoisia vivahteita. Ilma tuntuu ja tuoksuu hyvin raikkaalta, kun tasaisesti puksuttava moottori kuljettaa meitä pitkin järveä.

Kenties mieleenpainuvin ohittamamme nähtävyys on Château de Châteauvieux. Duingtin kunnassa sijaitseva keskiaikainen linna on rakennettu näyttävälle paikalle pieneen saareen, joka on sittemmin muokattu täyttömaan avulla niemeksi. Linna vartioi eräänlaista salmea, joka jakaa järven laajaan pohjoisosaan sekä suppeampaan eteläosaan, jossa käymme kääntymässä ennen paluumatkaa. Château de Châteauvieux on yksityisomistuksessa ja siihen pääsee tutustumaan lähemmin vain joidenkin kulttuuritapahtumien yhteydessä.

Näemme risteilyn aikana myös järven itäpuolisia rinteitä koristavan Menthon-Saint-Bernardin linnan. Upea vanha rakennus on ollut jo yli tuhannen vuoden ajan Menthonin suvun hallussa, ja se on avoinna vierailijoille. Mekin harkitsimme linnassa käyntiä, mutta vierailu jäi tällä matkalla tekemättä. Linnalle on Annecysta kymmenisen kilometriä matkaa. Bussit kulkevat linnan lähistölle, joskaan eivät aivan perille saakka.

Vuoristojärven rantoja on kiva katsella niin maisemien kuin satunnaisten rakennustenkin vuoksi. Kuvassa näkyvä La Palace de Menthon lienee harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, jos viiden tähden majoitus järven rannalla kiinnostaa. Pilvinen risteilysää kirkastuu loppuillaksi juuri, kun alamme saapua takaisin Annecyyn.

Ajatuksia Annecysta
Annecyssa kelpaa ihailla kaunista kaupunkia turkoosina kimaltelevan vuoristojärven rannalla. Meille riitti tällä kerralla käveleminen kaupungin alueella, mutta seutu sopii erinomaisesti myös reippaampaan liikuntaan. Vuorilta löytyy eri tasoisia patikkapolkuja ja järven rantoja pitkin voi viilettää vaikkapa polkupyörällä. Kierros koko järven ympäri on noin neljänkymmenen kilometrin mittainen.

Vaikkei Annecy olekaan suomalaisten keskuudessa erityisen tunnettu matkakohde, riittää siellä varsinkin kesän suosituimpina viikkoina turisteja liiaksi asti. Elokuun lopun ihmismäärästä ei ollut meille suuremmin haittaa, mutta voi silti olla parempi idea ajoittaa Annecyn-matka esimerkiksi touko-kesäkuuhun tai alkusyksyyn. Annecy on joka tapauksessa ainutlaatuinen matkakohde, jota on helppo suositella kaikille kauneudesta pitäville matkailijoille.
Ranska
Pariisin mahtipontinen Panthéon
Ranskan merkittävimpien henkilöiden hautapaikkana tunnettu Panthéon kuuluu Pariisin suuriin nähtävyyksiin. Rakennuksessa käyminen oli jäänyt aiemmilla matkoilla väliin, mutta viimein tänä vuonna pääsin tutustumaan tähän historialliseen maamerkkiin.
Panthéon rakennettiin kuningas Ludvig XV:n aloitteesta Pariisin suojeluspyhimykselle Pyhälle Genevièvelle omistetuksi kirkoksi. Rakennustöiden valmistuminen osui samoihin aikoihin vuonna 1789 alkaneen Ranskan suuren vallankumouksen kanssa. Uudet päättäjät suhtautuivat katoliseen kirkkoon vihamielisesti, joten massiivisesta rakennuksesta tulikin kirkon sijasta suurmiesten hautapaikka. Panthéon on ehtinyt vuosien varrella toimia pariin otteeseen myös kirkkona, mutta se on yhä nykyäänkin Ranskan historian merkittävimpien henkilöiden mausoleumi.

Istahdimme jo parikymmentä vuotta sitten ohi kulkiessamme Panthéonin portaille ja kolme vuotta sitten suuri kupoli häämötti kauas vuokra-asuntomme ikkunaan. Viimein tämän vuoden kesäkuussa tulee aika astua rakennuksen sisäpuolelle. Ostin pääsyliput netistä, joten pääsemme jonottamatta sisään. Toisaalta lippuluukulle johtava jonokin näyttää kauniista kesäpäivästä huolimatta melko lyhyeltä. Pariisissa on niin paljon nähtävyyksiä, ettei kaikkiin onneksi riitä samanlaista ruuhkaa kuin Eiffel-tornille tai Riemukaarelle. Pääsemme heti aluksi ihailemaan suurta salia, joka näyttää hyvin mahtipontiselta. Tiloissa riittää avaruutta ja korkeutta.

Panthéonin nimi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kaikkien jumalten temppeliä. Latinalaiskorttelissa sijaitsevan rakennuksen yhtenä esikuvana oli Rooman antiikinaikainen Pantheon, jonka julkisivu onkin hyvin samankaltainen.

Arkkitehti Jacques-Germain Soufflot halusi lisätä rakennukseen Rooman Pantheonista poiketen näyttävän kupolin, jolle haettiin mallia Pietarinkirkosta ja Lontoon St Paulin katedraalista. Panthéonin kupolin huippu oli Eiffel-tornin valmistumiseen saakka koko Pariisin korkein piste.

Salin poikkeuksellinen korkeus miellytti fyysikko Léon Foucaultia, joka halusi todistaa maapallon pyörimisliikkeen. Hän ripusti Panthéonin kupolista 67 metriä korkean heilurin, jonka päässä oli messinkinen pallo. Heilurin liike ja kiertyminen osoittavat maapallon pyörivän akselinsa ympäri. Nyt paikalla oleva heiluri on jäljitelmä alkuperäisestä ja sen rauhallisia liikkeitä on hauska pysähtyä hetkeksi seuraamaan, vaikkei fysiikan lakeja ymmärtäisikään. Foucault’n alun perin Panthéonissa käyttämä heiluri on esillä Arts et Métiers -museossa Pariisissa.

Huomio kiinnittyy suuren heilurin lisäksi erikoisiin lasivitriineistä löytyviin nykytaideteoksiin. Sota-ajasta muistuttavat installaatiot ovat Anselm Kieferin käsialaa. Saksalaisen taiteilijan nimi on itselleni tuttu, sillä kirjoitin aikoinaan blogiinkin, kuinka Kieferin suurikokoiset maalaukset olivat mielestäni Bilbaon Guggenheimin vaikuttavimpia teoksia. En silti innostu Panthéoniin toteutetuista installaatioista yhtä paljon. Teokset ovat presidentti Emmanuel Macronin tilaamia töitä. Ne esiteltiin marraskuussa 2020, lähes sata vuotta Panthéonin edellisten taideteosten paljastamisen jälkeen.

Panthéonin haudat sijaitsevat kellarikerroksen kryptassa, joka on juhlallisuudestaan huolimatta varsin karu paikka. Odotin huomattavasti näyttävämpää toteutusta, mutta keskenään samanlaiset haudat ovatkin vain hyvin pelkistettyjä kivipaasia. Krypta on sokkeloinen tila, jonka haudat sijaitsevat pienissä muutamalle henkilölle varatuissa kammioissa. Nautimme näin helteisenä päivänä tilojen viileydestä.

Filosofina sekä kirjailijana tunnettu Voltaire on kunniapaikalla ja hänelle on kryptassa jopa oma patsaansa. Vuonna 1778 menehtynyt Voltaire on yksi ensimmäisistä Panthéoniin haudatuista henkilöistä. Panthéon ei ollut Voltairen kuollessa vielä edes valmistunut ja filosofin hauta siirrettiin nykyiselle paikalleen vasta 1791. Osa Panthéoniin haudatuista on päässyt tänne pian kuolemansa jälkeen, mutta on myös monia, jotka on siirretty kunnianosoituksena kryptaan vasta vuosikymmeniäkin myöhemmin.

Kiertelemme koko hautojen labyrintin ympäri. Käytävillä on kosketusnäyttöjä, joilta voi tutkia kryptan karttaa sekä lukea lisätietoja tänne haudatuista henkilöistä. Esimerkiksi pistekirjoituksen keksijästä Louis Braillesta on kiinnostavaa kuulla. Hautauksia ei ole historian saatossa tehty lainkaan säännöllisesti, vaan lähes puolet kryptan merkkihenkilöistä on päätynyt tänne Napoleonin valtakaudella 1800-luvun alussa. Napoleonin oma hauta on kuitenkin Pariisin Invalidikirkossa.

Yksi kryptan uusimmista tulokkaista on vuonna 2021 kunnian saanut Joséphine Baker. Viihdetaiteilijana, ihmisoikeusaktivistina sekä sodanaikaisen Ranskan vastarintaliikkeen toimijana tunnettu Baker on meille tuttu hahmo, sillä vierailimme viime vuonna hänen kotimuseossaan Château des Milandesissa. Hänestä tuli kryptan ensimmäinen amerikkalaissyntyinen henkilö sekä ensimmäinen tummaihoinen nainen. Naiset ovat täällä muutenkin vähemmistönä, sillä kunniapaikkoja on jaettu toistaiseksi 76 miehelle sekä vain seitsemälle naiselle. Bakerin hautapaikka on symbolinen, sillä vuonna 1975 kuolleen naisen maalliset jäännökset ovat edelleen Monacon hautausmaalla.

Panthéonin arvostetuimpiin haudattuihin kuuluvat fyysikot Marie ja Pierre Curie. Pariskunta työskenteli radioaktiivisuuden parissa ja sai yhdessä Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903. Pierre kuoli auto-onnettomuudessa, mutta Marie jatkoi tutkimustöitään ja saavutti vielä myös Nobelin kemianpalkinnon. He saivat paikkansa Panthéonissa vuonna 1995.

Eräästä kammiosta löytyvät kirjallisuuden suurmiesten Alexander Dumas’n, Victor Hugon sekä Émile Zolan hautamuistomerkit. Olen itse lukenut kolmikon tuotannosta vain Dumas’n Kolme muskettisoturia. Matkavinkkinä voisi mainita Pariisin liepeillä sijaitsevan Dumas’n kotimuseon Château de Monte-Criston, jossa en tosin ole vielä itsekään päässyt käymään.

Palaamme kryptasta takaisin suureen saliin ja ihailemme vielä hetken taideteoksia. Katseeni osuu pois lähtiessämme Saint Denisiä esittävään tauluun. Suomeksi nimellä Pyhä Dionysius tunnettu kirkonmies kuuluu Pyhän Genevièven tavoin Pariisin suojeluspyhimyksiin. Saint Denis koki marttyyrikuoleman ja hänet tunnetaan erityisesti tarinasta, jonka mukaan mies kantoi oman irti lyödyn päänsä hautaansa.

Panthéonin mieleenpainuvin elämys voisi olla kupolin näköalapaikalta avautuva maisema yli Pariisin. Kupoli oli kuitenkin matkamme aikana suljettu, eikä sitä ole tätä syksyllä kirjoittaessani vielä avattu. Asiasta ei löydy virallista tiedotetta, mutta sulkeminen liittyy käsittääkseni ikävään toukokuiseen tapaukseen, kun nuori nainen teki itsemurhan hyppäämällä tornista alas. Toivottavasti näköalapaikka saataisiin avattua tavanomaisen talvitauon jälkeen taas ensi keväänä.
Lisätietoa löytyy Panthéonin virallisilta nettisivuilta.
Lue myös muita Pariisista kertovia juttujani, kuten Pariisin-viikon monet kokemukset ja 30 nähtävyyttä Pariisissa.
-
Eurooppa12 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Italia1 vuosi sittenMontemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenKävelyllä Brooklynin sillalla ja Brooklynissa


Kohteena maailma / Rami
27.3.2016 at 4:10
Itse olen ollut viikon Antibesissä n. 25 vuotta sitten. Käytännössä majoituimme siellä, muuten aika vierähti ”Ranskan rivieran” golfkentillä ja illat kasinoissa ympäri rannikkoa. Mikäli mielikuvani Antibesista osuu oikeaan, niin siihen aikaan siellä oli satamassa Välimeren upeimmat yksityisjahdit. Miehistöt päivystivät laiturilla, mikäli veneen omistaja sattuisi edes kerran vuodessa tulemaan paikalle. Ainakin silloin Monacon, Nizzan ja Cannessin satamissa olevat veneet näytti lähinnä sillipurkeilta Antibesin jahteihin verrattuna.
Itsellä tekisi mieli mennä viikon-kahden lomalle Provenceen. Maisemat, ruokakulttuuri ja miksei golfikin on siellä huippuluokkaa tänäkin päivänä. Aivan samoin, kuin 25 vuotta takaperin.
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 16:18
Mäkin kävin parikymppisenä Rivieralla, mutta Antibes jäi silloin väliin. Majailtiin Nizzassa, josta löytyi mukavasti vilskettä siinä elämäntilanteessa. Tuli käväistyä Nizzassa Ruhlin kasinolla ja toki myös Monte Carlon kasinolla. Antibesin satamassa on edelleen huimia veneitä, mutta noin äkkiä nähtynä sanoisin että ainakin Monacosta löytyy vielä näyttävämpiä aluksia. Haluaisin itsekin tutustua Provenceen kunnolla. Camargue, Verdonin rotko, Pont du Gard, Arles, Avignon, Marseille, Aix-en-Provence, mitä kaikkea siellä suunnalla nyt onkaan…
Maarit
27.3.2016 at 10:19
Tästä tuli mukava fiilis, alkoi ihan tehdä mieli lomalle lämpimään! En ole koskaan käynyt Ranskassa, ja syystä tai toisesta maa ei ole kuulunut oikeastaan milloinkaan haavekohteisiin. Todella kauniita ja ihastuttavia kujia kuvissa, ja tuollaiset torit ovat hokuttelevia. Omassa arjessa ruokaostokset tulee tehtyä pikaisesti lähikaupassa, joten ajatukset lähtivät kertomuksesi mukana laukkailemaan, että millaista olisi elää jossain ranskalaisessa pikku kylässä ja käydä hakemassa tuoreet raaka-aineet vaikka aamupalalle läheiseltä torilta. Täytyypä laittaa Antibes muistiin, Nizzaan on usein edukkaita lentoja!
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 16:30
Kiva kuulla, että Antibes alkoi houkuttamaan. Mäkin olen suhtautunut Ranskaan pienellä varauksella, vaikka olen siellä muutamia kertoja käynytkin. Ikuisena Italian ystävänä kutsun ranskalaisia itsekin ”alppientakaisiksi serkuiksi”, mutta varsinkin tämä tuorein reissu oli kaikin puolin positiivinen kokemus. Enpä itsekään kotioloissa keskity ruokaostoksiin tuolla lailla, mutta maassa maan tavalla. Tori on hyvä paikka tutustua ranskalaiseen kulttuuriin, jossa ruoalla on iso osa. Jos viihtyy vilkkaassa kaupungissa, niin Nizzaan majoittuminenkin on hyvä vaihtoehto. Omaan makuun rauhallisempi Antibes tuntuu kuitenkin tällä hetkellä sopivammalta.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
27.3.2016 at 22:19
Oi Antibes, oi kyllä <3 Edellisestä Ranskan-reissusta on luvattoman kauan, mutta voi kuinka kaipaankaan noita toreja, leipomoita ja muita erikoismyymälöitä. Laadun päälle nuo ihmiset todellakin ymmärtävät, vaikka hieman huvittuneena seurasin eräänkin Ranskassa vietetyn joulun aikoihin sitä tilausten tekemistä joka kauppaan erikseen ja sitten niiden noutoa… mutta miksi ihmeessä tyytyä huonompaan jos tietää mistä sitä priimaa saa 🙂
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 16:48
Se on kieltämättä huvittavaa, miten paljon vaivaa siellä nähdään herkkujen saaamiseksi pöytään. Tuskinpa jaksaisin itsekään panostaa kovin pitkään. Mutta tosiaan, kun maistaa vaikka vaan kunnon uunituoretta patonkia, niin onhan siinä ihan huimaava ero perusleipään. Juurikin noin, miksi tyytyä huonompaan jos priimaakin saa 🙂 Vaikeaa kuvitella matkaa Ranskaan ilman herkkuja. Vaikea kuvitella matkaa Pariisiin ilman Hédiardin ja Fauchonin putiikkeja.
Henna /suurin onni
27.3.2016 at 22:55
Voi Mika, mistä sinä viikko toisensa perään taiot näitä idyllisiä pieniä paikkoja esiteltäväksi blogiin! 😀 Ihana tunnelma jälleen, erityisesti kuvat torilta viehättivät, nuo maustelaarit ovat kyllä maasta huolimatta kuvaajan ystävä! Kovin houkuttelevasti kuvasit myös patonkeja ja tuoreita hedelmiä… Varsinkin nyt meidän Minireissumiehen kanssa matkustaessa olen huomannut, että ruokailu (oma siis) on noussut yhä suurempaan osaan matkalla, sillä aikaa kaiken maailman extreme-sähellykselle ei enää ole samalla tavoin kuin aiemmin. Mutta vauva kyllä kulkee ravintoloissa mukana, joten melkoisia gourmet-matkoja on tullut tehtyä.
Olen itse käynyt Rivieralla vain kerran, 18-kesäisenä 3 viikon kielimatkalla Cannesissa. Sieltä käsin reissattiin seutua kattavasti, mutta jos muistan oikein, niin Antibes jäi väliin. Johan siitä on muutenkin jo tovi vierähtänyt, joten ehkäpä joku vuosi päädymme sinne suunnalle lomalle.
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 17:00
Kiitos Henna! 😀 Mulla on melkoinen arkisto matkakertomuksia, joista muokkaan blogiin sopivia juttuja. Tykkään pienistä paikoista ja niistä on myös helpompi koostaa jotain järkevää blogiin kuin miljoonakaupungeista. Hienoa, että Minireissumies saa tottua maailman ravintoloihin ja matkustamiseen pienestä pitäen, siitä on hyvä jatkaa! Tuo kielimatka Cannesiin kuulostaa unohtumattomalta kokemukselta! Lomailin parikymppisenä vajaat kaksi viikkoa Nizzassa, mutta Antibes jäi silloin väliin itseltänikin. Meidän perheelle Antibes tuntui nyt oikein sopivalta matkakohteelta, vaikka onhan noita hyviä vaihtoehtoja paljon muitakin 🙂
Titta / IKILOMALLA
28.3.2016 at 22:29
Perhe varmaan ollut onnesta soikeana, kun tuoreet aamiaisherkut saapuvat omalle aurinkoiselle parvekkeelle! Kuulostaa ihanalta tavalta aloittaa aamu – suorastaan täydelliseltä lomapäivältä!
Itselle Nizzan ruuhkat ovat tuttuja, kuin myös Monacon öky hintataso… Antibes kuulostaa paljon rentouttavammalta lomakohteelta näihin verrattuna.
Kiitos mukavan rauhallisesta lomatarinasta, toi mukavasti lämpöä Uuden-Seelannin syksyiseen aamuun.
Titta / IKILOMALLA matkablogi
Mika / Lähtöportti
29.3.2016 at 22:33
Kyllähän nuo herkut perheelle kelpasi 🙂 Antibes on nimenomaan rentouttavampi Nizzaan tai Monacoon verrattuna. Monacon loistoa on kiva käydä katsomassa, mutta en viihtyisi kovin pitkään, jo tuosta hintatasostakin johtuen. Hauskaa syksyn jatkoa teille! 🙂
Annika | Travelloverblogi
30.3.2016 at 16:36
Antibesista minulla on ollut vaikutelma vain ökyrikkaiden näyttäytymispaikkana, mutta ilmeisesti käsitykseni on väärä. 🙂 Minulla on, kuten sinullakin oli ollut, kuva ranskalaisista töykeinä. Siksi en koe Ranskaa kovin houkuttelevaksi matkailumaaksi. Muutama vuosi sitten pitkä viikonloppu Nizzassa ei ollenkaan ollut toiveideni mukainen. Ehkä vielä pitäisi yrittää. Majapaikka jostain muualta, vaikka Antibesista ja sitten päiväretkiä muualle. Esimerkiksi viikoksi tuosta kaupungista yksinään ei taida riittää?
Mika / Lähtöportti
31.3.2016 at 22:29
Satamassa näkyi kyllä ökyveneitä, mutta vanhassakaupungissa ja sen lähialueilla tuli vastaan ihan tavallista kansaa. Me ei lopulta käyty ollenkaan Cap d’Antibesin niemellä, josta käsittääkseni löytyy hulppeita huviloita, tai Juan-les-Pinsissä. Sikäli kun voi yleistää, niin ranskalaisten töykeys on kokemusteni mukaan vähentynyt niiden parinkymmenen vuoden aikana, milloin olen Ranskassa muutaman kerran käynyt. Pelkästään Antibesissa ei riitä nähtävää kovin moneksi päiväksi, mutta retkimahdollisuuksia ympäristöön on tosiaan paljon. Sisämaassa riittää kauniita kyliä ja esimerkiksi Verdonin rotkoakin voi käydä päiväretkellä katsomassa.
Elina | Vaihda vapaalle
1.4.2016 at 16:53
Tuli tunne, että tekisi mieli todellakin asustella Antibesissä viikko tai mielellään useampikin ja käydä samalla tavalla aamuisin hakemassa tuoretta patonkia ja hedelmiä parvekkeelle aamupalapöytään. Kuulostaa niin ihanalta ja rentouttavalta. Samoin tuollaiset päiväretket ympäröille paikkakunnille. Vaikka Ranskassa on tullut käytyä pariin otteeseen, on Riviera vielä kokematta, mutta nyt se alkoi kiinnostaa taas hieman enemmän. Kiitos! 🙂
Mika / Lähtöportti
4.4.2016 at 21:47
Kyllä tuolla oikein mukavaa elämää voi viettää, joten suosittelen! Rivieran etuna on tosiaan lyhyet välimatkat, eli kiireettömänkin aamun jälkeen ehtii vielä vaikka minne. Mulle tuli tuolla vähän sellainen olo, että miksei tällaista reissua tajuttu tehdä jo aikaisemmin 😀
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
2.4.2016 at 0:18
Tästä postauksesta jää todellakin vahvimpana mieleen nuo ruoat. Oi että, nuo ruoat, nuo leivät, nuo tunnelmat! Minua aina harmittaa näissä leipämaissa että tarvitse gluteenitonta, koska muistan vielä ajalta ”ennen vanhaa” kun vielä pystyin syömään normaalisti miten ihanaa oli ostaa lähileipurista matkalla tuoretta leipää aamiaispöytään. Kaipaisin niin noita pieniä arjen iloja Suomeenkin, kivijalkakauppoja asuinympäristöihin, joista hakea matkalla töihin mukaan pientä evästä, viikonloppuaamuisin aamupalapöytään tuoretta.
Aamuhetket yksi on parhaita. Pitäisi useammin jaksaa nousta ylös ajoissa ja lähteä kiertelemään. Aamujuoksulenkinkin jälkeen on kotona ihana tulla energisenä uuteen päivään.
Olen jo rakastunut kertaalleen Nizzaan, miksen siis myös Antibesiin joskus tulevaisuudessa.
Mika / Lähtöportti
4.4.2016 at 22:10
Ajoissa herääminen ei ole aina helppoa, mutta tuolla se todellakin kannatti. Olen ihan samaa mieltä, että tuollainen kivijalkakauppojen kulttuuri olisi mahtavaa saada Suomeen. Ranskalainen elämäntapa ja suhtautumien ruokaan on kuitenkin harmittavan kaukana siitä, mitä meillä Suomessa on. Onneksi maailma muuttuu ja Suomi kansainvälistyy, ehkä joskus tulevaisuudessa…
Jos nyt en ihan rakastunut, niin ainakin tykkäsin Nizzasta paljon, kun lomailin siellä nuorempana. Elämää riitti päivin ja öin. Pienempi ja rauhallisempi Antibes vastasi taas nyt lasten kanssa paremmin toiveisiin.
Mikko
2.4.2016 at 15:38
Mainio juttu! Täytyy laittaa matkaideoihin muistiin!
Mika / Lähtöportti
4.4.2016 at 22:18
Uskon kyllä, että voisitte viihtyä tuolla! Nizzaa pienempi paikka tuntui lasten kanssa onnistuneelta valinnalta, varsinkin keskikesän helteillä.