Ranska
Gourdon – kylä Provencen taivaalla

Tänään ilmestyneestä Parhaat Kotiblogit -lehdestä löytyy juttuni Ranskan Rivieralta. Teksti kertoo Antibesista, mutta mukana on kuva Gourdonistakin. Tässä kauniin vuoristokylän tunnelmia viime heinäkuulta.
Tunnustan heti alkuun, että postauksen otsikko on kopioitu Aaro Vakkurin viimeiseksi jääneestä kirjasta, joka ilmestyi vuonna 1997. Vakkuri tarinoi teoksessaan leppoisasta elämästä Provencessa. Luin kirjan pian sen ilmestyttyä ja muistan ihailleeni suomalaismiehen pieniä seikkailuja Ranskan maaseudulla. Halusin kokea itsekin jotain vastaavaa, mutta ajaminen Etelä-Euroopan teillä kuulosti vielä silloin melko mahdottomalta ajatukselta.

Vaikka Vakkuri kertoikin aivan eri kylästä, tulee kirja väistämättä mieleeni kurvaillessamme kohti Gourdonia. Naureskelen vuosien takaisille peloilleni, sillä Ranskan teillä ajaminen ei jännitä tuhansien ulkomailla ajettujen kilometrien jälkeen enää lainkaan. Etelä-Euroopassa ei välttämättä noudateta kaikkia liikennesääntöjä aivan kirjaimellisesti, mutta toisaalta muut tielläliikkujat huomioidaan monissa tilanteissa paremmin kuin Suomessa. Maassa maan tavalla.

Näemme Gourdonin kohoavan ylväästi korkean kallion reunalla. Kylä hallitsee linnoituksen lailla ympäristöään. Vuoristotie on yllättävän helppokulkuinen ja suora, vaikka muutama hiusneulamutkakin tulee vastaan.

Jätämme auton Gourdonin muurien ulkopuolelle. Nälkä alkaa jo kurnia, joten menemme parkkipaikan laidalla sijaitsevaan ravintolaan. Nautimme hiljaisesta tunnelmasta, joka on tervetullutta vaihtelua Rivieran rannikkokaupunkien hälinään. Olemme jo sen verran korkealla, ettei hellekään tunnu aivan yhtä paahtavalta kuin tasangoilla. Ravintolan emäntä puhuu itsepintaisesti ranskaa, mutta kommunikointi toimii silti ilman suurempia ongelmia. Hymy ja elekieli auttavat aina. Lasagne vie nälän sopivasti. Lapset ovat innoissaan, kun talon kiltit koirat käyvät välillä kiertämässä pöytien ympäri. Huomaan jälkikäteen, että kyseinen ravintola on tyrmätty TripAdvisorissa täysin. Oma kokemuksemme on kuitenkin ihan kelvollinen ja poistumme hyvillä mielin.

Kiipeämme muurien sisäpuolella sijaitsevaan keskustaan, joka on rauhoitettu kävelyalueeksi. Jaloittelu tuo hien pintaan, joten ostamme jäätelöt ja pysähdymme puun varjoon syömään. Tarjolla on runsaasti paikallisia makuja laventelista lähtien.

Kävelemme reilun sadan metrin mittaisen pääkadun halki aukiolle, josta on huikeat näköalat ympäristöön. Ihailemme maisemaa, joka jatkuu laajojen laaksoalueiden yli merelle saakka. Erotamme helposti sekä Nizzan lentokentän että oman lomakaupunkimme Antibesin. Ilmassa on hieman utua, mutta se ei haittaa suuremmin näkyvyyttä.

Kierrämme hiljaisten katujen ja kapeiden kujien ympäri. Gourdonissa on vain reilut 400 asukasta, joten pikkuruinen kylä tulee nopeasti tutuksi. Värikkäät ruukkukukat koristavat tyylikkäiden kivitalojen seinustoja, eikä kenelläkään ole kiire minnekään. Gourdonissa on jonkinlaista puhdasta kauneutta.

Liikkeellä on vain muutamia matkailijoita, eikä sisäänheittäjistä ole riesaa. Tarjolla olisi toki monenlaisia matkamuistoja. Myynnissä on erityisesti hajuvesiä, joiden valmistukseen käytettyjä vanhoja laitteita on nostettu kadullekin. Provencen hajuvesipääkaupunki on lähistöllä sijaitseva Grasse, mutta perinteet ovat vahvat täälläkin.

Päivän crêpet ovat vielä nauttimatta, joten istumme jyrkänteen reunalla sijaitsevalle terassille. La Taverne Provençalen makeat ohukaiset ja tuorepuristettu appelsiinimehu maistuvat hyvin maisemia ihaillessa.

Lasten kanssa matkustaminen on tunnetusti arvaamatonta. Joskus etukäteen hauskaksi kuviteltu asia saattaakin olla toivottoman tylsä. Nyt käy aivan päinvastoin, sillä parkkipaikan vieressä sijaitseva pieni hautausmaa on kyselyikäisten mielestä äärimmäisen mielenkiintoinen. Kuka tähän kuoli? Mitä tapahtuu kun kuolee? Synnytäänkö me uudestaan? Siinäpä sitä pohdittavaa riittääkin. Käymme lukemassa melkein kaikki muistokivet läpi. Hautausmaa on oikeastaan varsin hyvä paikka kylän historian tutkimiseen. Tietyt sukunimet toistuvat ja jonkun tie on päättynyt Algerian sotaankin.

Historiasta kiinnostuneille Gourdon on malliesimerkki muurien suojaamasta kylästä, jollaisia rakennettiin Provencen vuorille satoja vuosia sitten. Jyrkänteen reunalla sijaitsevaan keskustaan on vain yksi sisäänkäynti. Näin ollen sekä ympäristön tarkkaileminen että puolustautuminen on ollut suhteellisen helppoa.

Kylän 1100-luvulla rakennetussa linnassa toimii nykyään kaksi museota. Suosittelen Gourdonia kaikille Rivieran seudulla autoileville, sillä jo pelkästään maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia.

Ranska
Historiallinen Monpazierin kylä Dordognessa

Palaan vielä kerran vuoden takaiseen Dordognen-matkaan ja tällä kertaa Monpazieriin, joka kuuluu Les Plus Beaux Villages de France -järjestön Ranskan kauneimpien kylien listalle. Vietimme Monpazierissa mukavan iltapäivän.
Monpazierin perusti vuonna 1285 Englannin kuningas Edward I ja sitä pidetään malliesimerkkinä bastidesta eli Lounais-Ranskaan keskiajalla rakennetusta linnoitetusta kylästä tai kaupungista. Bastideja rakennettiin noin kolmesataa kappaletta. Ideana oli koota ihmiset maatiloilta kaupunkeihin, joita oli helpompi hallita sekä puolustaa. Samalla kaupankäyntikin vilkastui. Ranskan ja Englannin välillä vuonna 1337 syttynyt satavuotinen sota johti monien linnojen rakentamiseen kaupunkien yhteyteen.

Saavumme Monpazieriin aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Muurin ulkopuolelle jäävällä aukiolla on meneillään jonkinlainen viinitapahtuma, joka on houkutellut paikalle paljon ihmisiä. Niinpä joudummekin etsimään parkkipaikkaa hieman syrjemmältä, mutta väljä pysäköintialue löytyy onneksi jo parinsadan metrin päästä.

Astumme kylän portista kadulle, jonka asfaltointi hieman latistaa keskiaikaista tunnelmaa. Monpazierin tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu jämpti ruutuasemakaava.

Suorat kadut johtavat kylän keskellä levittäytyvälle Place des Cornières -aukiolle, jolla on käyty kauppaa jo vuosisatojen ajan. Aukio näyttää kylän kokoon nähden suorastaan mahtipontisen suurelta.

Place des Cornières herää eloon erityisesti kylän perinteisenä markkinapäivänä torstaisin. Aukiota koristaa ikivanhalta näyttävä puinen markkinakatos. Rakennelma lienee alueelle hyvin tyypillinen, sillä esimerkiksi Belvèsin torilla on aivan vastaavanlainen katos.

Aukion laidalla holvikaarten alla on muutamia kauppoja, joista voi hankkia matkamuistoksi vaikkapa käsintehtyä keramiikkaa, lasiesineitä, koruja tai paikallista saippuaa. Tarjolla on toki myös vaatteita ja kenkiä. Seudun tyypillisiin elintarvikkeisiin kuuluvat erityisesti hanhenmaksa sekä tryffelit.

Lounasaika on jo parhaimmillaan, joten mekin haluamme syödä ennen kuin on liian myöhäistä. Tällaisten kylien ravintolat noudattavat perinteisiä ranskalaisia ruoka-aikoja, ja esimerkiksi valitsemassamme Côté Hallesissa lounasta tarjoillaan kello kahdestatoista eteenpäin parin tunnin ajan. Saamme hetken odottelun jälkeen vapaan pöydän Monpazierin keskusaukion laidalta markkinakatoksen vierestä.

Ruokalista on kirjoitettu suurille tauluille, joita siirrellään pitkin terassia niin, että tilausvuorossa olevat näkevät mitä on tarjolla. Listalta löytyy esimerkiksi salaatteja, pastaa, ankanrintaa ja paistettua mustekalaa, joista kokeilen jälkimmäistä. Ateriasta tulee miellyttävä kokemus ympäristössä, jossa useimmat asiakkaista puhuvat kovaan ääneen ranskaa. On mukava istua historiallisen aukion laidalla ja aistia paikallista tunnelmaa.

Kiertelemme hetken pienen kylän suorilla kaduilla, joiden varsilla on muutamia kauppoja sekä jokunen ravintola ja leipomo. Toisin kuin moni muu bastide, on Monpazier selvinnyt vuosisadasta toiseen ilman suuria vaurioita. Vanhojen kivitalojen seiniä koristavat värikkäät köynnökset sekä muut kauniit kukkaistutukset.

Pistäydymme Saint-Dominiquen kirkossa, jonka torni kohoaa muun kylän yläpuolelle. Kivikirkon sisätilat tuntuvat helteisenä päivänä mukavan viileiltä. Sytytän Lourdesin Neitsyt Marian kuvalla koristellun kynttilän. Tarjolla olisi myös muutamille muille eri pyhimyksille omistettuja kynttilöitä.

Monpazierin kivitalot huokuvat historiaa ja kylä on kaunis, mutta se näyttää moniin naapureihinsa verrattuna myös hieman vaatimattomalta. Tämä johtuu siitä, että Monpazier on rakennettu melko tasaiselle maalle, eikä sen lähistöllä ole mainittavaa vesistöä. Kylän ohitse virtaava Dropt-joki on nykyisessä tilassaan kuihtunut lähes huomaamattomaksi. Useat muut lähiseudun kauniit kylät sijaitsevat dramaattisemmissa maisemissa korkeilla kukkuloilla tai merkittävän Dordogne-joen varrella.

Käymme vielä lopuksi katsomassa kylän porttien ulkopuolella olevaa vesiallasta, jonka äärelle Monpazierin naiset kokoontuivat entisaikaan pesemään pyykkiä ja vaihtamaan kuulumisia. Vesi tulee luonnonlähteestä, joten se on hyvin puhdasta. Monpazieriin vedettiin vesijohdot 1950-luvulla, minkä jälkeen pyykinpesu on siirtynyt kotien sisäpuolelle. Ohitamme vesialtaalta palatessamme paikallisen pienpanimon, jossa on meneillään hyväntuulinen countrymusiikkikonsertti. On mukavaa, että kylällä riittää tapahtumia.

Monpazier sijaitsee Lounais-Ranskassa Dordognen alueella. Kylästä on noin kolmen vartin ajomatka seudun merkittävimpiin kaupunkeihin Bergeraciin sekä Sarlat-la-Canédaan. Ihastuimme matkallamme kovasti Dordognen kauniisiin kyliin sekä maalaismaisemiin, ja aluetta onkin helppo suositella rauhallisesta lomailusta nauttiville matkailijoille.

Lue myös muut Dordognesta kertovat juttuni, joita ovat:
• 7 kaunista kylää Ranskan Dordognessa
• Hurmaavan kaunis Limeuil
• Markkinoiden, luolien ja juustojen Belvès
• Château des Milandes – Joséphine Bakerin linna
• Marqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna
• Dordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
Ranska
Bordeaux’n luova keskus Darwin

Bordeaux on mielenkiintoinen kaupunki, josta löytyy koettavaa moneen makuun. Tutustuimme nimellä Darwin Eco-système tunnettuun vaihtoehtoiseen taidekeskukseen, josta löytyy muun muassa katutaidetta, työpajoja, putiikkeja, ruokaa sekä juomaa.
Aistimme hyväntuulista boheemia tunnelmaa, kun astumme helteisenä kesäkuun päivänä Darwin Eco-systèmen alueelle. Olemme liikkeellä vaimon kanssa kahdestaan, sillä mummo on vienyt tyttäret ostoksille Bordeaux’n keskustaan Garonne-joen toisella puolella. Meistä tuntuu hauskalta tutustua kaupunkiin myös täällä Unescon maailmanperintölistalle päässeen historiallisen keskustan ulkopuolella.

Darwinia on helppo verrata monen suomalaisenkin tuntemaan Telliskiven luovaan keskukseen, josta on tullut yksi Tallinnan suosituimmista vierailukohteista. Mieleeni palaa myös Ljubljanassa näkemäni vaihtoehtoinen kulttuurikeskus Metelkova, johon verrattuna Darwin tuntuu kyllä paljon siistimmältä.

Värikäs ja kiehtova Darwin toimii entisellä armeijan alueella. Kasarmit otettiin käyttöön 1870-luvulla ja sotilastoiminta jatkui aina vuoteen 2005 saakka. Armeijan poistuttua paikalliset graffititaiteilijat ja rullalautailijat ottivat hylätyn alueen pian omakseen. Siellä täällä näkyy yhä merkkejä alueen sotilashistoriasta, vaikka nykyinen toiminta onkin aivan toisenlaista.

Bordeaux’n kaupungilla oli aluetta varten mielessään suuria uudistussuunnitelmia, joten entisiä kasarmeja uhkasi purkaminen. Paikalliset asukkaat halusivat kuitenkin säilyttää historialliset rakennukset ja luoda niihin uudenlaista toimintaa. Ideat olivat niin hyviä, että ne vakuuttivat kaupungin johdon. Näin sai alkunsa Darwin Eco-système, josta on muotoutunut kukoistava innovatiivinen keskus.

Katselemme uteliaina ympärillemme ja kurkistamme parin rakennuksen sisäpuolelle. Löydämme pian muun muassa taidepajoja, kahvilan sekä jonkinlaisen yksityistilaisuuden, jota varten rajattuun tilaan melkein vahingossa päädymme. Läheltä pitää, ettei kukaan ehdi antaa kutsuvieraille tarjottavia herkkuja käteemme. Darwinista on kehittynyt suosittu tapahtumapaikka, jossa järjestetään muun muassa konsertteja ja taidenäyttelyitä. Eräässä rakennuksessa toimii suuri kirpputori, jossa kiertelemme hetken aikaa.

Darwinista löytyy vaikka mitä niin paikallisten arkea kuin vapaa-aikaakin ajatellen. Tarjolla on esimerkiksi runsaasti yhteisöllisiä toimistotiloja pienyritysten käyttöön. Alueelta löytyy taiteilijoiden ja käsityöläisten työpajoja sekä tietenkin myös myyntipisteitä. On helppo nähdä, kuinka Darwinin ilmapiiri sopii nimenomaan luovaan toimintaan.

Viihdymme värikkäällä alueella hyvin. Useat seinäpinnat ja muurit ovat graffititaiteen peitossa. Monet teoksista ovat laadukkaita ja näyttäviä, joten niitä on mukava kierrellä katselemassa.

Kävelemme Darwinin alueen melko tarkasti ympäri, joten saamme paikasta hyvän yleiskäsityksen. Vaikka ilmapiiri onkin nuorekas, näkyy paikalla myös varttuneempaa väkeä. Ainakin päiväsaikaan on myös sopivan hiljaista, eli missään ei pauhaa liian kovaäänistä musiikkia tai kuulu muitakaan häiritseviä ääniä.

Yllätymme, kun huomamme että graffitien peittämän kujan päässä näyttäisi toimivan jonkinlainen koulu. Selvitän myöhemmin, että kyseessä on kokeellinen lukio. Oppilaitoksessa ei ole määrättyjä luokkahuoneita, vaan opiskelijoille pidetään tunteja eri puolilla Darwinin aluetta. Ideana on löytää ja luoda uusia oppimistapoja. En tiedä miten opiskelu kyseisessä lukiossa oikeasti sujuu, mutta voisin kuvitella päivien olevan monipuolisempia kuin tavallisessa koulussa.

Yhdessä Darwinin rakennuksista toimii skeittihalli, jossa näkyy arkipäivänäkin jonkin verran rullalautailijoita. Sisäänkäynnin vieressä on pitkä rivi vanhan ajan flippereitä. Samoilta nurkilta löytyy polkupyöräkorjaamo. Liikuntamahdollisuuksia tarjoaa myös Darwinin jooga- ja pilatesstudio.

Darwinin ideologia tulee hyvin selväksi varsinkin keskuksen omia mainostekstejä lukiessa. Kaikessa toiminnassa otetaan ilmastokysymykset huomioon ja panostetaan kestävään kehitykseen, kierrätykseen sekä ekologisuuteen. Myös sosiaalisuus, luovuus ja uuden kokeileminen ovat täällä tärkeitä arvoja. Kauniit tekstit kuulostavat paikoitellen ehkä liiankin hyviltä ollakseen totta, mutta paikan päällä on helppo huomata monen asian olevan kohdallaan.

Darwinissa ei tarvitse kärvistellä nälkäisenä tai olla kuivin suin. Alueelta löytyy muun muassa leipomo, suklaapuoti, pienpanimo-oluiden myyntipiste sekä mahdollisuus paikallisen viinin maisteluun. Me suuntaamme nimellä Magasin Général tunnetulle ravintola-alueelle, jota mainostetaan Euroopan suurimpana luomubistrona. Tarjolla on tuoreista aineksista valmistettua lähiruokaa. Ruokalista on Darwinin ekologiseen henkeen sopivasti hyvin kasvispainotteinen, mutta huomaan listalla ainakin yhden kana-annoksen.

Syömme lounaan suuressa salissa, jossa on käydessämme miellyttävän väljää. Onnistumme pääsemään viihtyisään ikkunapöytään, jossa on mukava nauttia Darwinin tunnelmasta. Halli on sisustettu puukalusteilla ja erilaisilla tuoleilla, kuten tämän tyylisissä trendikkäissä paikoissa on tapana. Ruoat ja juomat tilataan baaritiskiltä, minkä jälkeen valmiit annokset noudetaan itse keittiön tiskiltä. Valitsemme itsellemme pastat, jotka ovatkin oikein maukkaita ja runsaan kokoisia. Helteisen päivän juomiksi sopivat raikkaat lemonadet.

Darwin on inspiroiva ja Bordeaux’n muusta tarjonnasta poikkeava vierailukohde, jossa käyminen on miellyttävä kokemus. Nautimme rennosta tunnelmasta, jonka ansiosta Darwin tuntuu jonkinlaiselta urbaanilta keitaalta. Tällaisia paikkoja toivoisi nousevan myös muihin kaupunkeihin eri puolille Eurooppaa!
Lisätietoa Darwin Eco-systémestä löytyy nettisivuilta darwin.camp.
Lue myös koko kaupungista kertova juttuni 20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia2 vuotta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
Henna /suurin onni
1.3.2016 at 13:29
Parhaat jutut alkavat jonkinlaisella tunnustuksella, näin sen täytyy olla…! 🙂 Viehättävän näköinen kylä tämä Gourdon, enpä ole siitä aiemmin kuullutkaan. Varmasti virkistävä visiitti rannikon helteestä vähän korkeammalle raikkaaseen ilmaan ja mikäs siinä ollessa muutenkaan, kun on noin kaunis maisema ihailtavana. Erityisesti kuitenkin fanitin kohtaa ”päivän crêpet”, voiko parempaa konseptia edes olla!? 😀
Mika / Lähtöportti
2.3.2016 at 18:18
Ranskassa päivän crêpet, Italiassa päivän gelatot, maassa maan tavalla 😀
Gourdon on tosi pieni ja harvinaisen viehättävä paikka, ainakaan meidän käydessä ei ollut mitään turistiryntäystäkään. Rivieran rannikolta kannattaa ehdottomasti lähteä myös tuonne sisämaan vuorien suuntaan. Ehdittiin omalla reissullamme myös Venceen sekä Monacon yläpuolella sijaitsevaan La Turbieen, mutta paljon muitakin kiinnostavia kyliä löytyy. Antibes oli muuten lapsiperheelle mainio tukikohta Rivieralla.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
4.3.2016 at 23:40
Mitkä maisemat!
Olemme pitkään rakastaneet Toscanan seutuja, sen piskuisia, pieniä kyliä, mistä aina silloin tällöin tekee huimia ravintolalöytöjä. Paikkoja, joista jää syvä jälki jonnekin aivojen sopukoihin.
Nämä kuvat täältä pienestä kylästä näyttää aika samantyyppiseltä kuin Toscanassakin, ja toisaalta miksei olisi kun maantieteellinen läheisyyskin on olemassa. Tässä jutussa on mukava rytmi, voi melkein tuntea sen miten päivä joutuu verkkaisesti, ja miten on aikaa pysähtyä lasten kanssa lukemaan kaikki mahdollinen, selittämään vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Välillä ne kysymykset muuten on ihan tosi hauskoja. 🙂
En ole muuten koskaan nuorempana haaveillut mistään lomasta jossa ajettaisiin jossain pieniä teitä, mutta sen jälkeen kun kävimme ensimmäistä kertaa Toscanassa, aloin huomattavasti paremmin ymmärtämään niitä jotka kerta toisensa jälkeen palaavat autonsa kanssa Keski-Eurooppaa kierrellen.
Kiitos kun päästit meidät mukaan fiilistelemään maisemia ja päivää!
Mika / Lähtöportti
5.3.2016 at 14:44
Minullekin Toscana ja Italia yleisesti on Ranskaa tutumpi ympäristö. Autoilu on selvästi kätevin, joskus jopa ainoa keino päästä pieniin ja tunnelmallisiin maalaiskyliin, jotka ovat Italiaa parhaimmillaan. Gourdonissa on jotain samaa kuin esimerkiksi pikkuisessa Panicalen kylässä, joka sijaitsee Umbriassa, vain hieman Toscanan rajalta itään. Sieltä alas katsellessa siintää Välimeren sijasta Trasimeno-järvi.
Hauskaa kun huomioit tuon kiireettömän tunnelman, sillä varmaankin juuri siksi tuo päivä oli noin täydellisen onnistunut. Myös retkemme Venceen oli samanlainen. Sen sijaan Nizzan tai Cannesin keskipäivän helle, hälinä ja pidemmät välimatkat eivät tee lasten kanssa kulkemisesta yhtä helppoa ja rentouttavaa.
Voin kuvitella, että Bellallakin on riittänyt vaikka mitä mielenkiintoista kyseltävää teidän reissuilla! 🙂
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
7.3.2016 at 13:36
Voi tuota ihanaa välimerellisyyttä! Tuoo näyttääkin kyllä viehättävän rauhalliselta paikalta. Kylläpäs muuten sielu halajaisikin noihin maisemiin juuri nyt…
Mika / Lähtöportti
7.3.2016 at 19:53
Kyllä, Välimeren seutu kelpaisi juuri nyt ja aina muutenkin! Onneksi Espanja kutsuu toukokuun lopulla, tosin Välimeri jää sillä reissulla näkemättä.
Kohteena maailma / Rami
7.3.2016 at 14:00
Upeita maisemia ja itse rakastan noita paikkoja, missä on karttakuvana valokuva maisemapaikalla. Niissä on hohtonsa, viimeisinpä tulee muistiin Waterloon taistelupaikalla Belgiassa leijonapatsaalla ollut joukkojen siirtymäkartta valokuvana.
Tuossa nimeisessä kylässä en tiedä itse käyneeni, mutta olen tuolla alueella ajellut viikon parhaimpien golfkenttien perässä. Asuimme Antibesissä, joten mukava nähdä myös tutusta kaupungista juttuja suomalaisissa blogeissa. Kaikkien kaikkiaan erinomaista aluetta autonvuokraukseen, nin saa ilon irti koko alueesta pieninä osina.
Ps. Muksujen kanssa reissaaminen tuo omat hohtonsa ja asiat, mitkä ei aina ole sellaisia, mitä etukäteen suunnitteli. Antoisaa puuhaa ja tulee varmasti oltua perheenä yhdessä enemmän kuin kotona.
Mika / Lähtöportti
7.3.2016 at 20:04
Hauska kuulla, että Antibes on tuttu. Kirjoittelen siitä oman juttunsa, kunhan sille vain tulee sopiva väli. Uusi (kolmas) reissu Etelä-Ranskaan kiinnostaisi, niin pääsisi kiertelemään Provencea laajemminkin. Lasten kanssa reissaamisessa on oma vaivansa, mutta onhan se palkitsevaa. Heidän kauttaan tulee ihan uudenlaisia näkökulmia asioihin. Näin toki kotonakin, mutta matkoilla on enemmän uudenlaisia tilanteita ja paremmin aikaa kuunnella lasten ajatuksia.
Anna K.
30.1.2017 at 18:24
Oi, tämä oli taas yksi kaunis Etelä-Ranskan kylä, joka pitää painaa mieleen seuraavia reissuja silmällä pitäen. Hurahdus Ranskaan ja Nizzan seutuun tapahtui pari vuotta sitten ja näiden kuvien myötä taas vahvistui tunne, että sinne on päästävä uudestaan. Mäkin olen lukenut sen kirjan Kylä Provencen taivaalla jo kauan, kauan sitten, samoihin aikoihin kun ahmin Peter Maylen kirjat. Tykkäsin niistä ja onpa ollut ihanaa päästä näkemään näitä maisemia nyt oikeasti.
Mika / Lähtöportti
31.1.2017 at 10:27
Kiitos Anna kommentista! Gourdon jäi mieleen tosi kauniina ja mukavana paikkana, suosittelen! Tuolla seudulla on toki monta muutakin houkuttelevaa kaupunkia ja kylää. Te näemmä kävitte St-Paul-de-Vencessä, meillä se jäi väliin. Olen lomaillut pari kertaa Nizzan seudulla, itseäni kiinnostaisi nähdä Ranskassa seuraavaksi Marseille, Camargue, Verdonin rotko, Arles ja Aix-en-Provence. Hauska kuulla, että olet lukenut saman kirjan. Toivottavasti pääset pian takaisin Etelä-Ranskaan!