Espanja
Voiko olla kauniimpaa kuin öinen Sevilla?
Sevilla on yksi koko Euroopan kauneimmista kaupungeista. Vaikka aurinkoinen Sevilla on upea päivänvalossakin, kannattaa kaduilla ehdottomasti kierrellä myös pimeän laskeuduttua. Itse ihastuin kaupunkiin nimenomaan iltojen tunnelmavalaistuksessa.
Vietimme Sevillassa viime syksynä kolme viikkoa. Kaupunki ehti tuossa ajassa tulla melko tutuksi, sillä kaikki oleellinen löytyy sopivasti kävelyetäisyydeltä. Teimme iltakävelyitä myös koko perheen voimin, mutta vaeltelin pisimmät lenkkini yksin jalkapallo-otteluista palatessani. Askeleeni kulkivat pitkin luonteikasta ja aitoa andalusialaista kaupunkia, jonka vetovoimaa yritän nyt pukea sanoiksi. Tervetuloa iltakävelylle Sevillan kauneimpiin kohteisiin!

Mahtipontinen Plaza de España on yksi Sevillan kuuluisimmista nähtävyyksistä ja siellä riittää päivisin runsaasti matkailijoita. Vilinä on illan hämärryttyä hiljentynyt. Turisteja viihdyttänyt andalusialainen kitara on vaiennut ja flamencotanssijat siirtyneet muille estradeille.

Liikkeellä on sentään muutamia muitakin ihmisiä, joten laaja aukio ei tunnu aivan aavemaiselta. Vanhempi pariskunta kuvaa toisiaan, nuorempi pari vaihtaa suudelman ja portugalia puhuva perhe nousee yksinäisen hevoskärryn kyydistä.

Minulla ei ole kiirettä minnekään, joten pysähdyn ihailemaan aukion mahtavaa arkkitehtuuria. Plaza de España rakennettiin vajaat sata vuotta sitten juhlistamaan Sevillassa järjestettyä iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä. Aukio sijaitsee hieman vilkkaimman keskustan ulkopuolella Maria Luisan puistossa, mutta sinne voi tulla huoletta pimeälläkin. Sevilla vaikuttaa turvalliselta kaupungilta, tai ainakaan omalle kohdallemme ei osu mitään ikäviä yllätyksiä.

Plaza de España on illan tunnelmavalaistuksessa parhaimmillaan. Päivällä valui hiki ja ympärillä oli hälinää, mutta nyt tuntuu kuin koko käsittämättömän hieno aukio olisi tässä vain minua varten.

Illan sää tuntuu suorastaan täydelliseltä. Etelän lempeä lämpö hellii ihoa juuri sopivasti, eikä viileys vielä uhkaa yhtä Euroopan kuumimmista kaupungeista. On vaikea uskoa, että eletään jo lokakuun viimeisiä päiviä. Kotimaan räntäsade tuntuu täälläpäin Eurooppaa kaukaiselta.

Jatkan matkaa kohti ydinkeskustaa ja Sevillan jättimäistä katedraalia. Täältä löytyy jo runsaasti muitakin ihmisiä, sillä keskeisellä paikalla sijaitseva kirkko taitaa olla kaupungin suosituin nähtävyys.

Katedraalin vieressä kohoavaa Giralda-tornia pidetään koko Sevillan symbolina. Islaminuskoiset maurit rakensivat sen minareetiksi hallitessaan Espanjaa vuosisatojen ajan. Nykyään Giralda toimii katedraalin kellotornina.

Vahvaääninen nainen laulaa tornin juurella Ave Mariaa säestäjänsä rinnalla. Istun suihkulähteen reunalle kuuntelemaan tunteikasta esitystä, joka on herättänyt monen muunkin ohikulkijan huomion. Katseeni nousee ylös kohti Giraldan huippua ja taivasta. Sevillan illassa riittää monenlaisia mieleenpainuvia tunnelmia.

Katedraalin vieressä kohoavat Alcázar-palatsin korkeat muurit. Maurit rakensivat myös tämän linnoituksen, joka sittemmin siirtyi kristittyjen haltuun. Alcázar toimii edelleen Espanjan kuningasperheen asuntona silloin, kun Felipe VI kumppaneineen saapuu Sevillaan. Jykevät muurit suorastaan huokuvat historiaa ja tuovat keskiaikaisen tuulahduksen nykyaikaisen kaupungin rinnalle.

Suunnistan vanhankaupungin valtakadulle Avenida de la Constituciónille, jolla riittää kulkijoita kauppojen sulkeuduttuakin. Ilmassa tuoksuvat katukauppiaan paahtamat kastanjat. Pidän erityisesti pyöreäpäätyisestä rakennuksesta, joka pääsee oikeuksiinsa talorivistön reunalla.

Kulman takana levittäytyy Plaza de San Francisco. Upeasti valaistu Giralda-torni näkyy hyvin tällekin aukiolle. Käännän kuitenkin katedraalille selkäni ja jatkan muutaman sadan metrin matkan seuraavalle maamerkille.

Setas de Sevilla eli Sevillan sienet kuuluu kaupunkiin tällä vuosituhannella nousseisiin nähtävyyksiin. Maailman suurimmaksi puurakennelmaksikin kehuttu katseenvangitsija on rakennettu suomalaisesta männystä, vaikkei se pinnoitteensa vuoksi oikein puulta näytäkään.

Iltaisin rakennelmaa koristavat vaihtuvat värivalot. Revontulia jäljittelevä esitys ei vedä vertoja Lapin taivaalla näkyville valoilmiöille, mutta tuo silti mukavasti väriä Sevillan katukuvaan. Voit lukea rakennelmasta lisää jutustani Setas de Sevilla – hyvää suomalaista puuta.

Saavun pienen kujilla harhailun jälkeen Guadalquivir-joen rantaan, jossa kulkijoita tervehtii kultainen torni, Torre del Oro. Vanha vartiotorni on maurien perintöä, kuten myös Guadalquivirin suurta jokea tarkoittava nimi.

Guadalquivirin rantaa seuraava kävelykatu on näin illan pimennyttyä ehkäpä koko Sevillan tunnelmallisin paikka. Katulamput valaisevat mukulakiviä ja puiden alla on rauhallista kulkea.

Seuraavaksi näköpiiriin ilmestyvä puualus näyttää lipuneen paikalle kaukaa menneisyydestä. Kyseessä on kopio Victoria-laivasta, jota käytettiin historian ensimmäisellä maailmanympäripurjehduksella. Hurjalle retkelle lähdettiin näiltä rantamilta syksyllä 1519 ja kolme vuotta myöhemmin Victoria palasi ainoana Fernão de Magalhãesin johtaman retkikunnan viidestä aluksesta takaisin. Magalhães itse menehtyi monen merimiehen tavoin matkan varrella ja alkuperäinen Victoria saapui Sevillaan Juan Sebastián Elcanon kipparoimana.

Vastarannalla siintää kiehtova Trianan kaupunginosa. Rantakatu Calle Betisiä reunustaa värikäs talorivistö, jonka ravintoloissa ja baareissa on mukava viettää iltaa.

Sevillan iltojen tunnelma on todellakin parhaimmillaan täällä joen varrella. Hyväntuuliset ihmiset kerääntyvät nauttimaan toistensa seurasta ja kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Ilma on miellyttävän lämmin ja ympäristö näyttää niin kauniilta kuin se kaupunkiympäristössä on mahdollista.

Olen vain muutamaa kuukautta aiemmin kävellyt pitkin Seine-joen rantoja Pariisissa. Vaikka Ranskan pääkaupunki onkin ainutlaatuinen paikka ja romantiikan kehto, tuntuu se tällaisena iltana löytäneen voittajansa. Sevillan lumovoima on varsinkin täällä Trianan sillan tuntumassa suuri ja kaupunki alkaa nopeasti tuntua hyvinkin kodikkaalta.

On täällä Guadalquivirin rannoilla häivähdys Pariisiakin. Trianan silta on nimittäin jäljitelmä jo puretusta sillasta, joka ylitti Seinen nykyisen Pont du Carrouselin paikkeilla. Trianan silta korvasi aiemman ponttonisillan 1800-luvun puolivälissä ja on siitä lähtien kuulunut Sevillan tärkeimpiin maamerkkeihin. Kirjoitin vasta noin vuosi sitten Euroopan kauneimmista silloista tietämättä, että uusi suosikkini löytyisi näinkin pian täältä Sevillasta.

Jokea kelpaa pysähtyä katselemaan myös sillalta käsin, vaikka suojakaide vaikuttaakin yllättävän matalalta. Sevilla tuntuu hohtavan kauneutta, kun vanhat rakennukset on valaistu tyylikkäällä tavalla.

Kun sillalta saavutaan Trianan puolelle, tullaan heti aluksi Altozanon aukiolle, jossa kulkijoita odottaa flamencotanssijatarta esittävä patsas. Ennen matkaa lukemani Ildefonso Falconesin romaani Paljasjalkainen kuningatar valottaa värikkään tarinankerronnan lomassa Trianan kaupunginosan historiaa. Kirjan tapahtumien aikaan 1700-luvun puolivälissä Trianan suuri romaniyhteisö oli vielä voimissaan ja flamenco alkoi kehittyä iltanuotioiden ympärillä. Flamencopatsaan ohittaessani kuvittelen siinä olevan Milagros, toinen romaanin päähenkilöistä.

Triana tunnetaan flamencon lisäksi keramiikasta, jota täällä on valmistettu jo lukuisien sukupolvien ajan. Keramiikkaliikkeet sekä aiheesta kertova museo on iltamyöhällä suljettu, mutta koristeellisia seiniä kelpaa ihailla mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Trianan kujat kutsuvat vielä pienelle kierrokselle, vaikka jaloissa alkaisi jo vähän painaakin. Ilmassa on iloista puheensorinaa, naurua ja lasien kilinää. Sevillassa osataan nauttia elämästä.

Vaikka pidänkin koko Sevillasta, olen erityisen tyytyväinen valinnastamme majoittua nimenomaan Trianaan. Joki erottaa tämän persoonallisen alueen ja keskustan toisistaan, joten Trianassa voi aistia eräänlaista kylätunnelmaa. Ymmärrän hyvin kaikkia niitä paikallisia asukkaita, jotka tuntevat itsensä nimenomaan trianalaisiksi ja puhuvat Sevillasta kuin toisesta kaupungista.

Elämyksellisen kävelyn voi päättää vaikka lasilliseen tinto de veranoa jossakin Trianan monista baareista. Kurkunkostuketta löytyisi esimerkiksi Santa Anan kirkon ympäristöstä, mutta askeleet vievät kuin väkisin kohti Calle Betisiä ja jokirantaa. Täällä kun voi kokea ympärillään Trianan kodikkuuden, mutta nähdä samalla Sevillan mahtipontiset maamerkit. Harvassa paikassa on kaikki näin hyvin kohdallaan.
Espanja
Madridin kuninkaallinen palatsi
Mahtipontinen kuninkaallinen palatsi kuuluu Madridin ehdottomiin päänähtävyyksiin. Tutustuimme rakennukseen omatoimisella kierroksella, jonka aikana näimme monta ylellistä huonetta ja upeaa salia.
Kuninkaallinen palatsi kuului vuodenvaihteen Madridin-matkamme tärkeimpiin kohteisiin, joten ostin sinne pääsyliput etukäteen netistä. Tämä olikin hyvä ratkaisu, sillä näemme paikalle saapuessamme toistasataa metriä pitkän lippuluukulle johtavan jonon. Löydämme hetken ihmettelyn jälkeen oikean reitin, jota pitkin pääsee ennakkolippujen kanssa eteenpäin. Turvatarkastukseen pääsyä joutuu silti odottamaan jonkin aikaa, joten jos aikoo osallistua vaikkapa tietyllä kellonlyömällä alkavalle opastetulle kierrokselle, kannattaa paikalle saapua reilusti etuajassa. Meillä ei ole erityistä kiirettä, koska aiomme tutustua palatsiin omatoimisesti.

Nautimme hetken auringonpaisteesta palatsin laajalla sisäpihalla. Aukion laidalta on näkymä palatsin juurella levittäytyvään laaksoon, jonka taustalla häämöttävät lumihuippuiset vuoret. Maurit rakensivat tälle strategiselle paikalle jo 800-luvulla linnoituksen, jonka kastilialaiset valloittivat itselleen vuonna 1085. Linnoituksen tilalle kohosi 1500-luvulla ensimmäinen kuninkaallinen palatsi, joka tuhoutui rajussa tulipalossa jouluaattona 1734. Muutamaa vuotta myöhemmin paikalle alettiin rakentaa uutta palatsia, jonne kuningas Kaarle III pääsi muuttamaan 1764. Viimeinen täällä asunut kruunupää oli Alfonso XIII, joka luopui tehtävästään keväällä 1931.

Lyhyen tasavallan ajan, raa’an sisällissodan ja Francon diktatuurin jälkeen Espanjan seuraavaksi kuninkaaksi nousi Juan Carlos I. Hän valitsi kodikseen reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan pienemmän ja syrjäisemmän Palacio de la Zarzuelan. Myös nykyinen monarkki Felipe VI asuu puolisonsa kuningatar Letizian kanssa Zarzuelan palatsissa. Täällä Madridin keskustan kuninkaallisessa palatsissa järjestetään nykyään juhlatilaisuuksia ja se on avoinna vierailijoille ympäri vuoden.

Länsi-Euroopan suurimmassa palatsissa on pitkälti yli kolmetuhatta huonetta, mutta turistikierros keskittyy onneksi vain merkittävimpiin edustustiloihin. Nähtävää on silti runsaasti. Kierrämme salien halki kulkevan reitin puolessatoista tunnissa, mikä lienee melko tyypillinen vierailuaika. Tiloissa voisi kyllä viettää enemmänkin aikaa. Reppu täytyy jättää ennen palatsikierrokselle lähtemistä lukolliseen säilytyslokeroon. Palatsista kertovaa ääniopastusta voisi kuunnella joko aulasta vuokrattavan laitteen tai oman puhelimen kautta, mutta emme tällä kerralla kaipaa kumpaakaan.

Heti aluksi saavutaan mahtavaan portaikkoon, jonka koko ja tyylikkyys tekevät suuren vaikutuksen. Portaikossa on valtaa symboloivia leijonapatsaista ja kattoa koristaa Corrado Giaquinton maalaama fresko. Vierailijat ikään kuin vastaanottaa valkeaan marmoriin veistetty Kaarle IV, joka istuu portaikon yläosassa roomalaisen keisarin näköisenä.

Pysähdymme katselemaan Espanjan kuninkaallista perhettä esittävää maalausta. Antonio López ryhtyi työstämään valokuvaan perustuvaa teosta vuonna 1994, mutta itsekriittinen taiteilija sai taulun valmiiksi vasta kahtakymmentä vuotta myöhemmin. Perhekuvassa ovat prinsessat Cristina ja Elena, kuningas Juan Carlos I, kuningatar Sofía sekä prinssi Felipe, josta on sittemmin tullut Espanjan nykyinen kuningas Felipe VI. Juan Carlos I nousi Espanjan johtoon diktaattori Francon jälkeen vuonna 1975 ja luopui kruunusta kesäkuussa 2014 poikansa hyväksi. Juan Carlosin uskottavuus oli kärsinyt taloussotkujen, korruption ja aikoinaan myös erilaisten naisseikkailujen vuoksi, joten vetäytyminen oli hyvin perusteltua.

Näyttävää Salón de Columnasia eli pylvässalia käytetään erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Barokkityylisen salin kulmassa loistaa näin vuoden viimeisinä päivinä komea kuusi, mutta palatsin sisätiloja ei ole muuten ehostettu jouluisiksi. Mieleeni tulee paria vuotta aiemmin näkemämme Windsorin linna, joka tuntui kaikkine joulukoristeineen hämmästyttävän kodikkaalta.

On kiehtovaa, kuinka palatsin huoneet eroavat tyyliltään toisistaan. Hyvä esimerkki on rokokootyylinen Kaarle III:n kamari, jossa kuningas otti vieraitaan vastaan. Tila tunnetaan myös Gasparini-huoneena, sillä Kaarle III palkkasi salin suunnittelijaksi venetsialaissyntyisen Matías Gasparinin.

Gasparini-huoneessa, kuten palatsissa muutenkin, on paljon upeita yksityiskohtia. Oma huomioni kiinnittyy ylelliseen kattokruunuun, jota koristaa kullanvärinen leijonahahmo.

Vierailureitti kulkee monien huoneiden halki, mutta joihinkin tiloihin pääsee kurkistamaan vain ovelta. Tällainen on esimerkiksi Sala de Porcelana eli pieni posliinihuone, jonka suunnitteluun Gasparinikin muiden mukana osallistui.

Yksi kierroksen näyttävimpiä kohteita on ruokasali, jossa Espanjan kuningaspari kestitsee edelleen valtiollisia vieraita. Mahtavien kattokruunujen valaisemaan pöytään mahtuu parhaimmillaan jopa 140 ruokailijaa. Sali sai nykyisen muotonsa vuonna 1879, kun kolme vierekkäistä huonetta yhdistettiin kuningas Alfonso XII:n määräyksestä. Kuningas oli menossa naimisiin ja kaipasi palatsiin sopivaa ruokailutilaa hääateriaansa varten.

Palatsin sisältä löytyvä kuninkaallinen kappeli on hämmästyttävän kaunis. Kultauksien, kaiverrusten, pylväiden, freskojen, hienon kupolin ja tyylikkään alttarin koristamaa kappelia voi mielestäni kutsua barokkiarkkitehtuurin mestariteokseksi.

Yleisesti merkittävinä pidettyjen salien lisäksi kurkkaan mielelläni esimerkiksi palatsin biljardihuoneeseen. Pähkinäpuusta tehtyjen paneeliseinien koristamassa huoneessa olisi varmasti mukava pelailla kavereiden kesken.

Kierroksen varrella on huoneita, joissa voi katsella vitriinien taakse aseteltua astiakokoelmaa sekä esimerkiksi soittimia. Palatsissa on viisi korvaamattoman arvokkaaksi määriteltyä Stradivarius-jousisoitinta, joita käytetään hyvin harvoin erityisissä konserteissa.

Palatsivierailun huipentaa valtaistuinsali, jonka kullatut huonekalut, punainen sametti ja taideteokset huokuvat ylellisyyttä. Freskomaalarina on kunnostautunut venetsialainen Giovanni Battista Tiepolo. Valtaistuinsali on toiminut monien historiallisten tapahtumien näyttämönä.

Loistokas palatsi teki meihin suuren vaikutuksen, vaikka olemmekin nähneet matkoillamme useita muitakin kuninkaallisia linnoja. Vierailijoita riitti varsin paljon, mutta eteneminen tuntui silti suhteellisen sujuvalta. Mieleen jäävät päällimmäisinä upeat eri tyyliset salit sekä arvoesineiden runsaus. Näimme myös kruununjalokivet sekä maalauksia, joista merkittävimmät ovat Velázguezin, Goyan ja Caravaggion siveltimistä. Palatsin laajaan puistoon emme tällä kerralla lähteneet lainkaan, mutta siellä vierailu olisi varmasti miellyttävä kokemus lämpimämpään ja vehreämpään vuodenaikaan.

Ostin palatsiin yhdistelmäliput, joilla pääsi myös viereiseen Galería de las Colecciones Realesiin eli kuninkaallisten kokoelmien galleriaan. Kävimme tuossa uudessa museossa eri päivänä, ja vierailu oli mielenkiintoinen kokemus. Galería de las Colecciones Realesista on tulossa oma blogikirjoituksensa myöhemmin.
Espanja
Päiväretkellä historiallisessa Toledossa
Madridin ympäristössä on paljon houkuttelevia retkikohteita. Oma valintamme osui Toledoon, jonne on pääkaupungista nopea junayhteys. Olin käynyt Toledon keskiaikaisilla kujilla kerran aiemminkin, mutta oli oikein mukavaa käydä verestämässä muistoja.
Toledo sai alkunsa roomalaisten perustamasta Toletumin linnoituksesta, joka päätyi myöhemmin visigoottien haltuun. 700-luvulla Espanjaan vyöryi maurien armeija, jolloin Toledosta tuli osa Córdoban kalifaattia. Kastilian kuningas Alfonso VI puolestaan valloitti Toledon Espanjan takaisinvaltauksen yhteydessä keväällä 1085. Toledo toimi pitkään pääkaupunkina, kunnes kuningas Filip II päätti vuonna 1561 siirtää hovinsa Madridiin. Kaupunki ei ole enää tuon jälkeen palannut parhaaseen loistoonsa, mutta sen historiallinen arvo on todella merkittävä.

Toledo sijaitsee Kastilia-La Manchan alueella reilun 70 kilometrin päässä Madridista etelään. Se on pääkaupungista käsin helppo retkikohde, sillä Toledoon pääsee Atochan asemalta kulkevilla pikajunilla reilussa puolessa tunnissa. Ostin liput etukäteen Espanjan rautatieyhtiön Renfen nettisivuilta. Matkan hinta on reilut kymmenen euroa suuntaansa. Pikajuniin mennessä on turvatarkastus, joten paikalle kannattaa tulla hyvissä ajoin. Valitsimme paluuliput niin, että meille jää kuusi tuntia aikaa tutustua Toledoon. Jälkikäteen ajateltuna aikaa olisi voinut varata hieman enemmänkin.

Perillä odottaa pilvinen sää, mutta taivaalta ei ennusteista huolimatta putoa koko päivän aikana kuin pari harmitonta sadepisaraa. Kauniilta maurilaista arkkitehtuuria jäljittelevältä rautatieasemalta on vain noin kymmenen minuutin kävelymatka Tajo-joen ylittävälle Puente de Alcántara -sillalle. Joen rannalta on upea näkymä korkealle kukkulalle kohoavaan kaupunkiin, josta erottuu suuri Alcázar-linnoitus.

Roomalaisten rakentama Puente de Alcántara on jykevä kivisilta. Toinen sillan päissä olleista vartiotorneista alkoi rapistua jo vuosisatoja sitten, ja se on korvattu barokkityylisellä riemukaarella. Yli tuhat kilometriä pitkä Tajo-joki virtaa täältä kohti Lissabonia, jossa se laskee Atlantin valtamereen. Toledon kohdalla joen ylittää muutama muukin silta, joista historiallinen Puente de San Martín kuuluu kaupungin nähtävyyksiin.

Ylitämme Alcántaran sillan ja lähdemme kiipeämään loivaa rinnettä ylöspäin. Suunnittelen että voisimme kiertää kaupunginmuurin ulkoreunaa pitkin katsomaan paria historiallista porttia, ennen kuin astumme vanhankaupungin kujille. Reitin varrelta avautuu maisemia kaupungin kattojen ylitse.

Puerta del Sol edustaa maureilta periytyvää mudéjar-arkkitehtuuria. 1300-luvun alussa valmistunut johanniittaritareiden rakentama portti ei ole enää alkuperäisessä muodossaan, mutta se on yhä näyttävä ilmestys.

Jatkamme kävelyä Bisagran portille, jonka kautta astuin kaupunkiin edellisellä matkallani. Portin edessä on nyt jonkinlainen keskeneräinen esiintymislava, eikä kookas rakennelma tee minuun yhtä suurta vaikutusta kuin edellisellä kerralla lähes neljännesvuosisataa aiemmin. Toledossa olisi muutamia muitakin vanhoja portteja, mutta ne jäävät tällä kerralla näkemättä.

Reittimme kohti vanhankaupungin keskiosaa kulkee jyrkkään ylämäkeen. Välillä on muutamia portaitakin. Suunnistamme kohti katedraalia ja päädymme hiljaisilta kujilta vilkkaalle kauppakadulle. Toledo tunnetaan laadukkaista miekoista, joita on valmistettu täällä vuosisatojen ajan. Putiikeissa näkyykin paljon matkamuistoksi kelpaavia teräaseita. Toinen paljon mainostettu tuote on Mazapán de Toledo eli paikallinen marsipaani.

Espanjan suurimpiin kirkkoihin kuuluvan Toledon katedraalin goottilaistyylinen arkkitehtuuri sykähdyttää jo ulkopuolelta nähtynä. Harkitsemme sisätiloissa käyntiä, mutta korkeat lippujen hinnat ja rajallinen käytössä oleva aika johtavat siihen, että jätämme vierailun väliin. Aikuisten lippujen hinta on tällä hetkellä 12 euroa, mutta lapsille ja eläkeläisille tarjotaan alennusta. Pääsylippujen vastineeksi riittäisi varmasti paljon nähtävää, sillä rakennuksessa on valtavan kirkkosalin lisäksi erilaisia kappeleita sekä muita tiloja. Taiteesta ovat vastanneet Espanjan historian parhaat maalarit Goyasta, Velázguezista ja El Grecosta lähtien.

Katedraalin ja komean kaupungintalon väliin jäävällä aukiolla on käynnissä joulumarkkinat. Tarjolla on monenlaista pientä purtavaa, karuselli viihdyttää pieniä lapsia ja joululaulut soivat iloisesti, vaikka vuosikin on ehtinyt jo vaihtua. Jouluseimiasetelma löytyy katedraalin aidan takaa.

Suunnistamme kohti El Grecon museota, joka voisi olla meille sopivan kiinnostava mutta melko nopea tutustumiskohde. Toledon kapeilla kaduilla riittää paljon kulkijoita ja ohi kulkevat autot häiritsevät välillä kulkemista. Kujilla suunnistaminen osoittautuu sen verran haastavaksi, että joudumme tekemään pienen harharetken ennen kuin löydämme El Grecon museon ovelle. Liput maksavat normaalisti kolme euroa, mutta näin lauantai-iltapäivänä sisäänpääsy on ilmainen.

Kreetalla syntynyt taidemaalari Domínikos Theotokópoulos loi merkittävimmät teoksensa muutettuaan Toledoon. Miehen nimi oli espanjalaiseen suuhun liian hankala, joten hänet opittiin tuntemaan yksinkertaisesti El Grecona eli kreikkalaisena. Vaikka tätä nähtävyyttä joskus kutsutaankin kotimuseoksi, ei taidemaalari koskaan asunut tässä rakennuksessa. Museoon kuuluu kuitenkin pieni osa, joka kuvaa taiteilijan kotia sellaisena kuin se on saattanut olla vuosisatojen takaisessa Toledossa.

El Greco vietti Toledossa yli kolme vuosikymmentä, kunnes menehtyi keväällä 1614. Hän on yksi Espanjan historian merkittävimmistä taidemaalareista ja erityisen tärkeä henkilö juuri tässä kaupungissa. Museoon kuuluu muun muassa pieni kappeli, jonka alttaritauluna on El Grecon maalaama muotokuva Bernardino Sienalaisesta.

Museon parasta antia ovat El Grecon maalaamat taulut. Näyttävä kolmentoista teoksen kokonaisuus koostuu Jeesuksesta ja hänen kahdestatoista opetuslapsestaan, joskin Juudas on korvattu apostoli Paavalilla. On kiehtovaa saada katsella El Grecon töitä kaikessa rauhassa aivan lähietäisyydeltä, sillä museossa ei ole vierailumme aikaan kovin montaa muuta ihmistä.

El Grecolla oli oma persoonallinen tapansa käyttää sivellintä ja esimerkiksi juuri muotokuvissa on selkeästi tunnistettava tyyli. El Greco oli loistava valon ja varjojen kuvaaja, joka käytti mielellään voimakkaita värejä. Itseäni kiinnostaa kovasti myös El Grecon maalaama Toledoa kuvaava maisema.

Iltapäivä on puolen tunnin museovierailun jälkeen jo sen verran pitkällä, että kaipaisimme jo ruokaa. Pysähdymme silti ensin sopivasti vastaan tulevaan Santo Tomén kirkkoon. Aikuisten sisäänpääsy maksaa tänne neljä euroa ja lasten kolme. Kirkko tunnetaan erityisesti El Grecon kuuluisimmasta taideteoksesta Orgazin kreivin hautajaiset, joka sijaitsee heti aulatilassa. Jäämme ihailemaan upeaa maalausta muutamaksi minuutiksi.

Santo Tomén kirkon sali on kaunis ja tunnelmallinen. Katselemme koristeelliset sivualttarit läpi yksityiskohtia ihaillen. Sytytän myös kynttilän, kun tarjolla on kerrankin perinteisiä oikeita kynttilöitä eikä nykyään yleisempiä sähköliekkejä.

Lounasajan päättyminen rajoittaa ruokailuvaihtoehtoja, mutta löydämme pian Almacen 51 -nimisen ravintolan, jonka keittiö on yhä avoinna. Täysi ja meluisa ravintola alkaa pian hiljentyä, mutta asiakkaita jää toki muutamiin pöytiin. Ravintolavalinta onnistuu hyvin, sillä vaikka asiakaskunta onkin matkailijapainotteinen, aistin ilmapiirissä paikallisen kulmakuppilan lämmintä henkeä. Ruoka on konstailematonta ja maukasta. Pääruokavalintani huevos rotos on eräänlainen espanjalainen pyttipannu, jossa on lihana serrano-kinkkua. Jälkiruoka arroz con leche ei ehkä vie kieltä mennessään, mutta kylmä ja hieman vetinen joulupuuro sopii tähän vuodenaikaan hyvin. Emme kiirehdi, vaan nautimme ateriasta kaikessa rauhassa.

Ilta hämärtyy, katulamput alkavat syttyä ja suurin osa turisteista on jo poistunut tunnelmallisilta kujilta. Yön yli viipyminen tarjoaisi mahdollisuuden nauttia Toledosta illan ja aamun hiljaisina hetkinä. Meidän täytyy jo palata vähitellen rautatieasemalle päin, mutta ehdimme hyvin pysähdellä matkan varrella muutamia kertoja. Vanhakaupunki on täynnä kapeita kujia, pieniä aukioita ja jyrkkiä mäkiä.

Ohitamme kaupungin näkyvimmän rakennuksen Alcázarin, joka on tältä päivältä jo suljettu. Keskiaikainen linnoitus jouduttiin rakentamaan Espanjan sisällissodan aiheuttamien vaurioiden jälkeen uudelleen ja se valmistui nykyiseen muotoonsa 1960-luvulla. Sisätiloissa toimii Museo del Ejército eli armeijamuseo, joka ei herätä perheessämme erityistä kiinnostusta.

Matkamme jatkuu alamäkeen kohti jo tuttua Alcántaran siltaa. Maisema on näin illan edelleen hämärtyessä todella kaunis, kun joulukauden valotkin ovat syttyneet.

Näkymä vain paranee, kun ylitämme sillan ja käännymme vielä kerran katsomaan jyrkälle kukkulalle kohoavaa Toledoa. Oma kierroksemme ei ollut nähtävyyksien kannalta mitenkään kattava, vaan halusimme vain nauttia kivasta päivästä Madridin ulkopuolella. Toledosta löytyviin nähtävyyksiin kuuluvat esimerkiksi San Juan de los Reyesin luostari, Santa Cruzin museo, San Ildefonson jesuiittakirkko, El Salvadorin kirkko, Cristo de la Luzin moskeija sekä Santa Maria la Blancan synagoga. Luettelo muistuttaa, että Toledo kuului osan keskiajasta niihin Espanjan kaupunkeihin, joissa kristityt, muslimit sekä juutalaiset elivät sovussa keskenään.

Jos suunnitelmissa on tutustua useaan nähtävyyteen, kannattaa hankkia monen kohteen pääsyliput yhdistävä turistiranneke. Rannekkeista ja niiden sisältämistä kohteista löytyy lisätietoa Toledo Monumental -sivustolta. Vaikkei Toledo olekaan kovin suuri, riittäisi historiasta ja taiteesta kiinnostuneille nähtävää ainakin pariksi päiväksi. Ilmaisia nähtävyyksiä ovat näköalapaikat, joita löytyy jyrkkien rinteiden päältä. Erityisen upea paikka lienee kaupungin ulkopuolella sijaitseva Mirador del Valle, jonne kävelisi Alcántaran sillalta vajaassa puolessa tunnissa. Myös Toledossa kiertävät turistijunat ja -bussit pysähtyvät tuolla näköalapaikalla, joka jäi nyt meiltä näkemättä.

Päivä Toledossa oli perheellemme mukava kokemus, mutta Madridista käsin olisi riittänyt muitakin retkikohteita. Listasin alle kolme mielestäni erityisen houkuttelevaa vaihtoehtoa.
Segovia tunnetaan erityisesti suuresta akveduktista. Akveduktin lisäksi myös koko Segovian vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Suosittuja vierailukohteita ovat myös paikallinen katedraali sekä Alcázar-linnoitus. Madridin Chamartinin asemalta pääsee junalla vajaassa puolessa tunnissa Segovia-Guiomarin asemalle, josta on bussiyhteys Segovian keskustaan.
Aranjuez saattaa olla nimenä tuttu kuuluisasta kitarakonsertosta. Musiikkiteos on saanut inspiraationsa Aranjuezin kuninkaallisen palatsin puutarhoista. Loistokas palatsi onkin paikkakunnan selkeä vetonaula ja tärkein nähtävyys. Junamatka Madridin Atochan asemalta Aranjueziin vie noin 45 minuuttia.
San Lorenzo de El Escorial on kuuluisa erityisesti valtavasta El Escorialin palatsi- ja luostarirakennuksesta, jonne monet Espanjan kuninkaista on haudattu. Kaupungin lähistöllä sijaitsee Espanjan sisällissodassa kaatuneille omistettu suuri muistomerkki Santa Cruz del Valle de los Caídos. Diktaattori Francon rakennuttamalla monumentilla on hyvin ristiriitainen maine. Nopeimmat junat kulkevat Madridin Chamartinin asemalta El Escorialiin vajaassa tunnissa.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Jääkiekko1 vuosi sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä
-
Ranska1 vuosi sittenChâteau des Milandes – Joséphine Bakerin linna
-
Ranska1 vuosi sittenMarqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Italia1 vuosi sittenPäiväretki tornin juurelle Pisaan
-
Englanti1 vuosi sittenLontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
-
Eurooppa10 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock
-
Yhdysvallat11 kuukautta sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia10 kuukautta sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
6.2.2023 at 20:27
Todella monet kaupungit ovat sellaisia, että niitä katselee mielellään myös pimeän tullen. Paitsi, että näyttävät erilaiselta, on tunnelma tietysti myös hyvin erilainen. Ja näyttäähän nuo kuvat todella hienoilta, todella hienosti ovat rakennukset valaistuja!
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:35
Sevillassa on osattu valaista varsinkin tärkeimmät nähtävyydet hienosti! Kaupungeista saa yleensä enemmän irti, kun niissä kiertelee eri vuorokaudenaikoina. Pimeydessä on oma tunnelmansa ja tykkään myös aamuista ennen kuin kadut ovat vilkastuneet.
Ailajajuha
7.2.2023 at 20:32
Oletpa tehnyt upean kuvauksen Sevillasta. Joitain paikkoja jo tunnistin, mutta en ihan kaikkea, koska oma käyntimme oli parin päivän retki, jolloin ehdimme ilmeisesti joten kuten pyöriä päänähtävyydet. Tuo Plaza de Espana oli kyllä yksi ihanimpia paikkoja. Innostit kovasti nyt palaamaan ja tutustumaan Sevillaan kunnolla. Aila
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:37
Kiitos Aila! Parissa päivässä ehtii kyllä päänähtävyyksille, mutta Sevillassa on helppo viihtyä kauemminkin. Varatkaa jollakin tulevalla matkalla useampi päivä Sevillaan, niin ehditte nauttia eri kaupunginosien tunnelmasta ja vaikka tällaisista iltakävelyistä 🙂
Tanja for Takeoff
8.2.2023 at 1:44
Tämä mukava fiilistely taas vahvisti sitä, että kyllä Sevillaan olisi jo vihdoin aika päästä! Vuosia on yritetty, mutta vieläkään ei olla ehditty perille asti.
Kuvista tulee Pariiisin lisäksi mieleen Montpellier, yksi suosikkikaupungeistani sekin.
Mika / Lähtöportti
8.2.2023 at 19:42
Suosittelen Sevillaa lämpimästi, se on upea kaupunki, jossa riittää nähtävää ja jossa on helppo viihtyä. Katselin nyt kuvia Montpellieristä ja näyttää kieltämättä tosi houkuttelevalta kaupungilta. Itselleni uusista Ranskan kaupungeista kiinnostaisi ainakin Bordeaux, mutta täytyypä laittaa myös Montpellier korvan taakse!