Espanja
Erilaisten alueiden Espanja
Espanja jakautuu 17 itsehallintoalueeseen, joista monilla on oma vahva identiteettinsä. Tutkin karttaa ja kävin läpi niin käymäni alueet kuin myös ne, jotka ovat toistaiseksi itselleni tuntemattomia.
Olen kirjoittanut aiemmin Italian 20 alueesta ja haaveestani käydä joskus niillä kaikilla. Tuo tavoite etenee hitaasti mutta varmasti. Olen viipynyt yön yli kymmenellä alueella ja kokonaan näkemättä on enää kuusi. Espanja ei herätä itsessäni Italian kaltaista intohimoa, mutta sielläkin on mukava matkustaa.
Satuin eräänä päivänä katselemaan Espanjan karttaa ja huomasin maan jakautuvan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen. En pidä itseäni Espanjan asiantuntijana, joten hämmästyin huomatessani, että olen vieraillut jo kahdeksalla itsehallintoalueella. Vanhimmat hieman haalistuneet muistot ovat vuosituhannen alusta ajalta, jolloin en vielä käyttänyt digikameraa. Tuorein matkakokemus on reilun vuoden takaa Andalusiasta. Uusia Espanjan-matkoja ei ole tällä hetkellä suunnitteilla, enkä halua asettaa minkäänlaisia tavoitteita maan kiertämiseen. Tuntui silti hauskalta listata alueet ja miettiä hetki, mitä Espanjan eri kolkilla voisi olla tarjottavanaan.
Italian tavoin Espanja on pirstaloitunut keskenään hyvin erilaisiksi alueiksi. Esimerkiksi Kataloniassa ja Baskimaassa useimmat asukkaat ovat ensisijaisesti katalaaneja tai baskeja, eivät espanjalaisia. Paikalliset kulttuurit, kielet ja perinteet ovat arvokkaita, mutta en osaa ottaa kantaa suuriin poliittisiin kysymyksiin, kuten vaikkapa Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin. Alla on joka tapauksessa nykyisen Espanjan 17 aluetta lyhyesti esiteltyinä.
Andalusia tuli tutuksi reilu vuosi sitten, kun vietimme siellä kaksi viikkoa. Erityisesti Granadan kaupunki teki harvinaisen syvän vaikutuksen. Viihdyin myös esimerkiksi Málagassa, Ronda sykähdytti ja Caminito del Reyn patikointireitti vasta ikimuistoinen olikin. Kiehtova Andalusia on todella paljon muutakin kuin monien tuntemat Aurinkorannikon turistikohteet.
Aragonialla on ylväs kuninkaallinen historia. Olen yöpynyt alueen suurimmassa kaupungissa Zaragozassa, joka sijaitsee sopivasti puolimatkassa Madridista Barcelonaan. Mieleen jäivät muun muassa herkulliset tapakset ja mahtavat kirkot.
Asturia tuo ensimmäisenä mieleeni kuivan siiderin, jonka paras mainosmies on ollut jalkapallotähti David Villa. Juuristaan ylpeä maalitykki on imitoinut tuuletuksissaan perinteistä tapaa, jonka mukaan juoma kaadetaan lasiin mahdollisimman korkealta.
Baleaarit ovat jääneet itseltäni toistaiseksi näkemättä. Saariryhmään kuuluvat Mallorca, Menorca, Ibiza ja Formentera tarjoavat mahdollisuuksia niin vauhdikkaaseen kuin rauhalliseenkin lomailuun. Mallorca on noussut parin vuosikymmenen tauon jälkeen taas trendikohteeksi, jonne voi lähteä vaikkapa patikoimaan. Myös pieni Menorca voisi olla mielenkiintoinen lomailupaikka.
Baskimaa vei lähestulkoon sydämeni puolitoista vuotta sitten, kun majailimme pari viikkoa mahtavissa maisemissa Getarian kylän lähistöllä. Viihdyin mainiosti niin San Sebastiánissa kuin Bilbaossakin, mutta Baskimaan kiehtova kulttuuri tuli vielä paremmin esille viehättävissä pikkukylissä. Mieleen jäivät niin suussasulavat pintxot kuin perinteikäs pelota-pelikin.
Cantabria on pienehkö alue Espanjan pohjoisrannikolla Baskimaasta länteen. Tämä seutu ei taida olla säiden puolesta houkuttelevinta Espanjaa, mutta maisemat lienevät näkemisen arvoisia, sillä esimerkiksi Picos de Europan kansallispuisto levittäytyy osittain Cantabrian puolelle.
Portugalin rajalta löytyvä Extremadura ei rehellisesti sanottuna herätä minkäänlaisia mielleyhtymiä. Siksi se varmasti olisikin oiva kohde ennakkoluulottomalle tutkimusmatkalle!
Espanjan luoteisnurkassa sijaitsevassa Galiciassa kiinnostaisivat merimaisemat. Kuolemanrannikko Costa de la Muerte on saanut nimensä petollisiin karikoihin haaksirikkoutuneista laivoista ja sitä on kehuttu yhdeksi maan sykähdyttävimmistä luonnonnähtävyyksistä.
Kanariansaarista olen käynyt Lanzarotella ja Teneriffalla. Tuliperäisestä Lanzarotesta jäivät päällimmäisinä mieleen Timanfayan kansallispuiston mustat laavamaisemat ja muut luonnonnähtävyydet sekä arkkitehti Cesar Manriquen työt. Teneriffa taas oli vehreämpi ja monipuolisempi, mutta sielläkin erityisesti luonto Teide-tulivuoresta lähtien teki suurimman vaikutuksen. Molemmat saaret ovat yllättäneet positiivisesti, sillä muutaman turistirysän ulkopuolelta löytyy varsin miellyttävä ympäristö ja paljon kiinnostavaa nähtävää.
Kastilia – La Mancha alkaa Madridin laitamilta ja jatkuu Andalusian rajoille saakka. Päiväretki Madridista Toledoon oli upea kokemus ja näyttävän linnoituskaupungin kujilla seikkailemista on helppo suositella muillekin. Jos vielä palaan Kastilia – La Manchaan, haluan käydä Consuegrassa ihailemassa Don Quijoten tarinoista tuttuja tuulimyllyjä.
Kastilia ja Léon on itsehallintoalueista pinta-alaltaan suurin. Salamancan kaupunki tuo mieleen kymmenen vuoden takaisen Talo Espanjassa tv-ohjelman, josta jääneen mielikuvan mukaan tuo seutu olisi Espanjaa aidoimmillaan. Toinen kiinnostava vierailukohde voisi olla historiallinen Segovia.
Katalonia on paljon muutakin kuin Barcelona, mutten ole kahdella matkallani edistynyt vielä miljoonakaupungin ulkopuolelle. Meren ja vuorten väliin rakennetussa kaupungissa on nähtävää ja koettavaa moneen makuun Antoni Gaudín arkkitehtuurista lähtien. Turistimäärät ovat viime vuosina nousseet huolestuttavan suuriksi, mutta toisaalta Carlos Ruiz Zafónin kirjojen lukeminen suorastaan vaatisi palaamaan Barcelonan hämyisille kaduille.
Espanjan pääkaupunki Madrid muodostaa oman itsehallintoalueensa. Olen käynyt Madridissa kerran ja se jäi mieleeni poikkeuksellisen viihtyisänä suurkaupunkina. Mielikuvieni Madrid on kuin jättimäinen kylä, jossa elämänmeno on rennompaa ja kiireettömämpää kuin muissa vastaavankokoisissa metropoleissa. Madridiin kannattaa lähteä erityisesti syömään ja nauttimaan elämästä muutenkin. Madridilaiset tunnettaan yön kissoina, jotka jaksavat juhlia vielä kauan muiden mentyä nukkumaan.
Pienellä Murcialla on kappale Välimeren rantaa Andalusian ja Valencian välissä. Murcian alueella kiinnostaisi erityisesti historiallinen Cartagena, joka on myös makean Cuarenta y Tres -liköörin kotikaupunki.
Navarra tunnetaan erityisesti Pamplonassa järjestettävästä San Fermínin festivaalista, jonka hengenvaarallinen härkäjuoksu ylittää vuosittain uutiskynnyksen ympäri maailman. Itse olen käväissyt kaupungissa pari kertaa seuraamassa jalkapalloseura Osasunan otteluita tiivistunnelmaisella El Sadarin stadionilla. Navarra kuuluu kulttuurillisesti Baskimaahan, jonka lippuja näkyykin alueella yleisesti.
La Rioja on väkiluvultaan Espanjan pienin itsehallintoalue. Se on tunnettu erityisesti punaviineistään, joten alue houkuttelee erityisesti viinitilavierailuista kiinnostuneita matkailijoita.
Valencia on paitsi Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, myös kolmeen maakuntaan jakautuva itsehallintoalue. Useampikin tuttuni on kehunut Valenciaa yhdeksi Espanjan mielenkiintoisimmista kaupungeista. Valencian alueen rannikolla sijaitsee Alicanten ja Benidormin kaltaisia tunnettuja lomakohteita.
Espanjasta tosiaan on moneksi. Mikä Espanjan alueista on suosikkisi ja mihin uuteen alueeseen haluaisit tutustua?
Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.
Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.
Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.
Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.
On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.
Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.
Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.
Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.
Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.
Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.
Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.
Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.
Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.
Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.
Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.
Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.
Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.
Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.
Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.
Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.
Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.
Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.
Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.
Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.
Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.
Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.
Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.
Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.
Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.
Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.
Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.
Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
21.12.2017 at 22:48
Mielenkiintoinen postaus. Kuvittelin itse reissanneeni Espanjaa paljonkin pohjoisesta etelään, mutta vasta seitsemän aluetta listasta tullut käytyä. Hassua muuten, että mainitsit tuon Cartagenan. Kuuluu nimittäin mulla siihen listaan, että olisi hyvinkin voinut jäädä väliin. Sen sijaan pala sydäntä on jäänyt Katalonian pohjoisosiin, Valenciaan, Sevillaan, Granadaan ja nyt viimeksi Córdobaan.
Mika / Lähtöportti
22.12.2017 at 23:26
Kiitos Annemaria! Itse taas oikeastaan kuvittelin käyneeni viidellä alueella, mutta niiden lisäksi Aragonia, Kastilia – La Mancha ja Navarra ovat tulleet tavallaan kaupan päälle. Olin kerran Peter Nymanin luennolla kuuntelemassa tarinoita hänen Espanja-telkkarisarjansa kuvauksista, ja hänelle Cartagena taisi olla suurin piirtein suosikkikaupunki koko Espanjassa. Mukava kuulla omat Espanja-suosikkisi! Jaan tosiaan innostuksesi Granadaan ja uskon että pitäisin Córdobasta itsekin. Myös muut mainitsemasi paikat kiinnostavat!
Katja/historiadeviajes
22.12.2017 at 7:58
Todella mielenkiintoinen aihe! 9 näistä on näköjään tullut käytyä. Se on jännä kun tavallaan näitä alueita ei ajattele, mutta kutenkin ihan tavallisessa elämässä ne monessa tapaa loistaa hyvin vahvasti. Madridin kunta on toki tullut tutuimmaksi itselleni, samoin tunnen, että Andalusia alkaa olla melko hyvin merkitetty. Suosikit on nuo kaksi samaa aluetta
Extremaduraan on jäänyt kauhea himo päästä. Buukkasin sinne reissun viime keväänä mutta se peruttiin espanjan tyyliin vain 2 päivää ennen. Kauniita linnoituskaupunkeja löytyy alueelta. Ja pohjoinen ♥ sinne pitäis päästä säästä huolimatta
Mika / Lähtöportti
22.12.2017 at 23:33
Kiitos Katja! Sulla onkin ollut tänä vuonna mahdollisuus tutustua Madridiin perusteellisesti ja tunnet varmasti monet muutkin käymäsi alueet tosi hyvin. Mielenkiintoista, että juuri tuo itselleni täysin mystinen Extremadura on haaveissasi. Toivottavasti pääset sinne pian, lukisin mielelläni kokemuksia sieltä. Pohjoinen on kiinnostava, Baskimaa oli mahtava ja varmasti muillakin pohjoisen alueilla olisi paljon tarjottavaa.
Sari – CampaSimpukka
23.12.2017 at 11:58
Minä olin kävelemässä camino francesin viime vuonna ja pidin todella paljon pohjoisesta Espanjasta. Tänä vuonna olimme eteläisessä osassa ja rannikko ei miellyttänyt niin paljon, mutta hienoja sisämaan kaupunkeja löytyi runsain mitoin!
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:11
Caminon käveleminen on kunnioitettava saavutus! Vaellus Santiago de Compostelaan on aina kiehtonut, vaikken ole sitä koskaan tosissani suunnitellut. Yhden pienen pätkän Camino del Nortea kävelin Baskimaassa, kun huomasimme reitin kulkevan käytännössä vuokratalon takapihalta. Vaeltaen hitaasti etenemällä saa varmasti hyvän käsityksen reitin varrelle jäävistä seuduista. Uskon että minäkin pitäisin Baskimaan lisäksi muistakin pohjoisen osista.
Kirsi
24.12.2017 at 23:42
Mallorca yllätti minut positiivisesti pari viikkoa sitten, liikuimme tosinvain Palman kaupungissa, mutta voisin mennä uudestan vuorilla ja sisämaassa käymään.
Kirsi
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:14
Mukava kuulla hyviä kokemuksia Mallorcalta, moni muukin on sitä kehunut! Ehkäpä vielä joskus lähden sinne itsekin sopivan tilaisuuden tullen.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
25.12.2017 at 12:53
Olipa hyvä ja tiivis esittely Espanjan alueista! Minua alkoi heti kiinnostaa nuo oudomman kuuloiset alueet, etenkin Aragonia ja sen kuninkaallinen historia. Ja tietenkin tuntematon Extremadura.
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:18
Kiitos Heli! Noissa oudommilta kuulostavissa alueissa on jotain kiehtovaa, pääsisi ikään kuin tutkimusmatkalle tutulta kuulostavaan maahan. Aragonian suuruuden päivistä on jo aikaa, mutta joskus sen kuninkaat ovat hallinneet myös nykyiseen Italiaan kuuluvia alueita, kuten Napolia, Sisiliaa ja Sardiniaa.
Pirkko / Meriharakka
25.12.2017 at 13:26
Ehkä puolella noista on tullut käytyä ja ehkä vielä Gijon Asturiassa voisi olla seuraava kohde.
Unohtuiko Sinulta muuten Ranskan ympäröimä Llivia 🙂 ?
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:26
Gijoniin ja muuallekin Asturiaan voisi varmasti tehdä hyvän matkan. Llivia ei unohtunut, en vain yksinkertaisesti tiennyt sen olemassaolosta tätä ennen 🙂 Llivialla näyttäisi olevan hyvinkin mielenkiintoinen historia, mutta se kuuluu Kataloniaan, vaikka ekslaavi onkin.
Anna | Tämä matka -blogi
26.12.2017 at 20:40
Itselläni on Andalusiasta pelkästää kirjoitettuja postauksia jo seitsemän. Vierailtu siellä on on varmaan kymmenisen kertaa ja helmikuulla mennään taas.
Baleaarit ja Baskimaa on koluttu.
Extremadura on siis ihan superhypermahtava. Mene heti käymään siellä 🙂
Kanariansaaret, Kastilia ja Léon, Katalonia, Madrid, Murcia, La Rioja ja Valencia. Check!
Mika / Lähtöportti
27.12.2017 at 23:49
Hyvin olet Espanjaa kiertänyt ja maata oppii varmasti monilla matkoilla tuntemaan, vaikkei ihan jokaiseen eri kolkkaan menisikään.
Kiitos vinkistä, ei kai se auta muuta kuin mennä Extremaduraan! 😀
Suunnaton
27.12.2017 at 1:01
Piti ihan kaivaa Espanjan kartta esiin ja laskea, kuinka monella itsehallintoalueella olen itse käynyt. Lukemaksi tuli 10, joiden lisäksi on tullut ajettua muutaman läpi. Oma lempparini on ehdottomasti Valencia. Menetin sydämeni tuolle kauniille kaupungille siellä asuessani. Itse kaupunki on ihan mahtava yhdistelmä historiallista kaupunkia, modernia arkkitehtuuria, rantaa, fiestoja ja valencialaista paellaa. Lisäksi lähialueilta löytyy hauskoja ja massiivisia kyläjuhlia sekä luontoa ja historiallisia linnoja. Suosittelen sitä lämpimästi!
Valencian lisäksi Espanjan parhaimmistoon kuuluu kaunis Segovian kaupunki, omalaatuinen Baskimaa karuine merenrantoineen (etenkin Bilbao ja sen Guggenheim-museo) sekä Córdoba ja muu Andalusia. Tuo kuvailusi Madridista sai aikaan ahaa-elämyksen. Tosiaan, vaikka Madrid on valtava kaupunki, on siellä melko leppoisa ja kiireetön tunnelma.
Mika / Lähtöportti
28.12.2017 at 0:04
Valencia kyllä kiinnostaa, se kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja monipuoliselta kaupungilta. Jollain lailla, kun Madridissa ja Barcelonassa on jo käynyt, niin juuri Valencian tai miksei Sevillankin kaltaiset kaupungit kiehtovat tosi paljon. Baskimaasta tykkäsin paljon ja Guggenheim-museokin oli kieltämättä elämys. Guggenheimin rakennus on upea ja vaikkei kaikki sisältä löytynyt taide ihan uponnutkaan, niin ajattelemisen aihetta ainakin sain 🙂 Koska tykkäsin Granadan maurilaisesta historiasta, niin uskon että Córdobakin tekisi vaikutuksen. Madridin voi varmasti kokea monella tavalla, mutta ahdistavampiakin suurkaupunkeja tosiaan varmasti löytyy 🙂
Martina
27.12.2017 at 12:36
Tämä olikin mielenkiintoinen juttu. Kuten tiedät, olen perehtynyt Italian alueisiin, mutten ollut koskaan tullut ajatelleeksi espanjalaisia alueita ja sitä miten erilaisia nekin ovat keskenään. Olen tainnut käydä Espanjan alueista vain kolmessa, mutta kiinnostaisi kyllä tutustua niihin enemmänkin. Toisaalta tässä ollaan taas saman ongelman ääressä kuin aina matkakohteita miettiessä: Tekisi mieli mennä aina Italiaan, sillä muiden maiden koluaminen vie aina aikaa pois lempimaaltani. Toisaalta lähes kaikki matkailu kiinnostaa, joten enköhän minä näitä Espanjan alueitakin tutki vielä lisää. 🙂
Mika / Lähtöportti
28.12.2017 at 0:49
Italiassa ja Espanjassa on paljon yhtäläisyyksiä, mutta jostain syystä vain toinen niistä on vienyt sydämen täysin 😀 Joskus ajattelin Espanjasta puuttuvan karismaa, mutta Granadan ja Baskimaan jälkeen en voi enää vedota siihenkään. Joku selittämätön syy siinä silti on, että Italia on aina läheisempi, mutta ei Espanjakaan hullumpi matkakohde ole.
Tuo on ikuinen ongelma, että haluaisi palata suosikkimaihin ja sitten toisaalta nähdä uutta. Molempi parempi, jos vaan suinkin olisi mahdollista reissata tarpeeksi 😀
Emma
27.12.2017 at 12:40
Tää oli mielenkiintoinen juttu, itsekin olen oikeastaan tajunnut Espanjan alueiden erikoispiirteet vasta hiljattain. Zaragozassa kävin syksyllä ja ihastuin, mutta vielä en ole ehtinyt siitä blogiin kirjoitella. Baleaarit taas on haaveissa ensi kesäksi!
Mika / Lähtöportti
28.12.2017 at 0:55
Huomasinkin, että kävit syksyllä Zaragozassa. Mullekin jäi Zaragozasta hyviä muistoja ja voisin kuvitella, että hieman vastaavia kaupunkeja löytyisi muualtakin Espanjasta. Baleaarit kuulostaa hyvältä, toivottavasti reissusi toteutuu!
Kohteena maailma / Rami
29.12.2017 at 9:35
Itseä kiinnostaisi ensisijaisesti Baskimaa. Luulin, että olisin käynyt jo useammalla alueella, mutta käsittääkseni luku oli viisi. Kymmenkunta kertaa olen Espanjassa käynyt, mutta näköjään ”liikaa” samoilla alueilla.
Oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen postaus ja Espanja alkoi kiinnostamaan taas enemmän.
Mika / Lähtöportti
29.12.2017 at 16:32
Lämmin suositus Baskimaalle! Sieltä löytyy kaikkea, on hyvää ruokaa ja juomaa, huikeita maisemia, historiaa ja omaperäistä tunnelmaa. Espanjaa voi varmasti olla tuttu, vaikkei kaikkia alueita olisikaan kiertänyt. Itsellänikin on ollut oikeastaan viisi aluetta matkakohteina ja loput tulleet vähän kuin vahingossa pikaisesti kaupan päälle. Melkein kadun tämän kirjoittamista, kun oli ihan muita suunnitelmia kuin Espanja, mutta nyt alkoi tehdä itsellänikin mieli Espanjaa kiertämään 😀
Travelloverin Annika
29.12.2017 at 23:00
Terkkuja Baskimaasta, tarkemmin Álavan maakunnasta, Rioja-viinien kehdosta. Minulla on sama tilanne kuin sinulla, että Italia on muodostunut Etelä-Eurooppa-suosikiksi. Joskus tein postauksen sen maakunnista, ja aika monissa olin käynyt. Espanjan kanssa on toisin. Kanariansaaret, Baleaarit, Katalonia ja Madrid tähän mennessä. Ehkä ajelen rannikkoa Santanderiin asti, joka on Cantabrian puolella. Pari päivää ensi viikosta kun on vielä auki. Jotenkin vasta täällä Espanja on enemmän alkanut kiehtoa.
Mika / Lähtöportti
30.12.2017 at 12:10
Espanjalla on erilaiset puolensa ja itsekin löysin juuri Baskimaasta sellaista kiehtovuutta ja karismaa, jota oli Espanjaan liittyvistä mielikuvistani puuttunut. Álavassa tuli käytyä Vitoria-Gasteizissa, tykkäsin kaupungin tunnelmasta tosi paljon, vaikkei suoranaisia maailmanluokan nähtävyyksiä ollutkaan. Baskimaan lisäksi Granadan kaupunki Andalusiassa on ollut Espanjassa sellainen paikka, joka on todella sykähdyttänyt. Mukavaa matkan jatkoa! 🙂