Espanja
Ylpeys ja ennakkoluulo – eli lomamatka Teneriffalle
Kanaria jakaa mielipiteitä. Monet palaavat suosikkikohteensa lämpöön vuodesta toiseen, mutta saaria myös halveksitaan. Yritin unohtaa ennakkoluulot ja selvittää avoimin mielin millaista Kanarian suurimmalla saarella Teneriffalla oikeasti on.
Kanariansaaret tuovat helposti mieleen ne stereotyyppiset mielikuvat, joissa Irwinin laulujen kaurahatut ja rehupuntit viettävät loputtomia sikajuhliaan. Punaiseksi palanutta nahkaa ja mojitoja on riittämiin, soitto soi ja laulu raikaa. Erään stand up -koomikon sanoin Kanaria on kuin Forssa, jonka päälle on asennettu jättimäinen solarium. Ellei kehtaa myöntää matkansa määränpäätä, voi puhua Luoteis-Afrikan saaristosta.

En ollut koskaan haaveillut Kanariansaarista, sillä eiväthän ne mitenkään sopineet itseään kunnioittavan matkailijan kohdelistalle. Tai vaikka sopisivatkin, niin ei sieltä ainakaan mitään kiinnostavaa löytyisi. Ylpeys ja ennakkoluulo pitivät minut poissa Kanarialta pitkään. Vuonna 2005 kuitenkin taivuin lähtemään Lanzarotelle viettämään anopin syntymäpäiviä. Tasan kymmentä vuotta myöhemmin vuorossa oli Teneriffa – matkan syy lienee helposti arvattavissa.

Joudun myöntämään, että molemmat matkoista olivat erinomaisen onnistuneita. Totuus on nimittäin se, että esimerkiksi Teneriffa on todellisuudessa varsin mielenkiintoinen ja monipuolinen matkakohde. Toki varsinkin etelärannikolta löytyy karttamiani turistirysiä, mutta niiden ulkopuolella saari tarjoaa kaikkea muuta. Löytyy sykähdyttävää luontoa, hiljaisia kyliä, mukavia kaupunkeja ja Espanjan korkein vuorikin. Teneriffa on kotisaari lähes 900 000 ihmiselle, jotka elävät siellä jokapäiväistä elämäänsä. Matkailu on suurin, muttei ainoa työllistäjä. Veikkaisin suhtautumisen saareen olevan erilaista, jos Teneriffa olisi oma valtionsa. En ota tässä nyt kuitenkaan kantaa itsenäisyydestä haaveilevien Espanjan alueiden tilanteeseen.

Loman onnistumiseen vaikuttaa aina myös majoitus. Vuokrasimme yhdeksän hengen porukallemme viihtyisän talon korkealta Costa Adejen rantakylän yläpuolelta. Pihalta on mukava tähystää merellä siintävälle La Gomeralle ja nauttia hiljaisen asuinalueen laidalla vallitsevasta rauhasta. Linnut visertävät ja banaanipuiden oksat heiluvat tuulessa. Syrjäinen sijainti tuntuu olevan kaukana turistikylien melskeestä, vaikka neonvalot iltaisin kaukana alapuolellamme häämöttävätkin. Toisaalta kulman takaa ei löydy palveluitakaan.

Piipahdamme retkillämme ohimennen sekä Playa de las Americasissa että Los Cristianosissa. Nopea vierailu vahvistaa mielikuvaani, etteivät ne ole minua varten. Kuvan Costa Adeje on vain hieman rauhallisempi. Viihdyn parhaiten jossain lipevien sisäänheittäjien, aggressiivisten ruusukauppiaiden ja munakkaanmakuisia pihvejä tarjoavien ravintoloiden ulottumattomissa. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme ja oikeus lomailla juuri haluamallamme tavalla. Jos huoleton oleskelu aurinkoisilla hotellialueilla kiinnostaa, voi näissäkin paikoissa viettää hyvän loman. Ei ole olemassa huonompaa tai parempaa tapaa matkustaa. Itse suuntaan kuitenkin etelärannikon lomakylien sijasta vaikka patikkapoluille.

Teneriffa on hyvä vaelluskohde. Reittejä on runsaasti ja esimerkiksi Rotherin oppaasta löytyy 80 vaihtoehtoa päiväpatikoinnin ystäville. Oma matkamme kuluu enimmäkseen muiden puuhien parissa, mutta ehdimme tehdä yhden reilun parin tunnin kävelyretken talomme pihalta Barranco del Reyn rotkoon.

Maasto on kuivaa ja kaktusten juurella rapistelee pieniä liskoja. Välillä polun vieressä virtaa Madeiran levadat mieleen tuova kastelukanava. Maisemat ovat mukavia, vaikkemme Teneriffan upeimmilla paikoilla vielä olekaan. Käymme rotkon pohjalla ja kiipeämme välillä kukkuloille katselemaan näkymiä. Saamme näin maistiaiset siitä, mitä Teneriffan patikkapoluilla voisi olla tarjottavanaan.

Teneriffan ylivoimaisesti tunnetuin luonnonnähtävyys on mahtava Teide-vuori, joka kohoaa 3718 metrin korkeuteen. Huipun tuntumaan pääsee helpoiten köysiradalla. Teiden kansallispuiston karut maisemat ovat näkemisen arvoisia ja niihin tutustumiseen kannattaa mieluiten varata koko päivä. Lue postaukseni Teiden-retkestä täältä.

Jatkamme Teneriffan elämysten metsästämistä omatoimisella saarikierroksella. Suuntaamme vuokra-auton nokan aluksi kohti Los Gigantesin kylää, joka tunnetaan dramaattisista rantakallioista. Maisema on kieltämättä komea. Ohitamme banaaniviljelyksiä sekä pyöräilijöitä, jotka varusteista ja pohkeista päätellen suhtautuvat harrastukseensa tosissaan.

Sade yltyy välillä rankaksi, kun suunnistamme kohti kehuttua Mascan kylää. Neulansilmämutkat seuraavat toisiaan, kun matelemme vuorenrinnettä alaspäin. Autoja kertyy pitkäksi jonoksi ja joudumme välillä pysähtymään, jotta vastaan tullut bussi pääsee jatkamaan matkaansa kapeaa tietä pitkin.

Mascan parkkipaikat ovat täynnä, joten tyydymme ottamaan muutaman kuvan ja jatkamme sitten matkaamme. Välillä täytyy pysähtyä kuvaamaan myös mantelipuiden kukkia ja katselemaan maisemia tuulisille näköalapaikoille. Teneriffan sisämaan vehreitä laaksoja kannatti lähteä ihailemaan.

Niin Buenavista del Norte kuin Garachicokin näyttävät ohimennen mukavilta kyliltä. Pilvien välistä pilkahtava aurinko valaisee värikkäitä taloja ja elämänmeno näyttää kiireettömältä. Emme kuitenkaan ehdi pysähtyä, sillä suuntanamme on Puerto de la Cruz. Varsinkin iäkkäämpien pohjoismaalaisten matkailijoiden suosiossa oleva kaupunki ei herätä etukäteen suuria odotuksia, mutta perillä odottaa yllätys. Puerto de la Cruz nimittäin näyttää kasvottoman turistikylän sijasta ihan oikealta kaupungilta ja siellä on myös miellyttävä tunnelma.

Katselemme aaltoilevaa merta Bateria de Santa Barbaran muureilta. Linnakkeen kulmalla kohoaa vartiotorni ja vanhat tykit osoittavat merirosvoja muistellen ulapalle päin. Kaupungin keskustasta löytyy kävelykatuja, joiden varrella on vanhoja rakennuksia. Esimerkiksi ulkonevat parvekkeet tuovat esille paikallista arkkitehtuuria.

Syömme puistomaisen Plaza del Charcon laidalla. La Casona -ravintolan persoonallinen sisäpiha on hauska ympäristö maittavalle lounaalle. Tuoreen kalan lisukkeena on Kanariansaarille tyypillisiä ryppyperunoita sekä mojo-kastiketta.

Jäämme vielä kiertelemään viihtyisille kävelykaduille ja ihailemaan värikkäitä seinämaalauksia. Kaupungilla on hiljaista ja mereltä puhaltaa viileä tuuli. Kanelipullan tuoksu houkuttelee Selma & Lovisaan lämmittelemään. Lierihattuinen ruotsalaisherra juttelee tiskin äärellä kahvilaa pyörittävien maannaistensa kanssa. Kuulostaa siltä, että täällä on mukava viettää leppoisia eläkepäiviä. Tuntuu mukavalta, että Teneriffaltakin löytyy näitä viihtyisiä kaupunkeja, joissa on oma persoonallinen ilmeensä. Ilmeisesti myös esimerkiksi La Laguna ja La Orotava olisivat käymisen arvoisia pikkukaupunkeja.

Matkamme ajoittuu sopivasti karnevaaliaikaan ja pääsemme seuraamaan Santa Cruzissa järjestettävää värikästä paraatia. Riemukkaassa tapahtumassa riittää ihmeteltävää, ja ainakin teneriffalaisten itsensä mielestä kyseessä ovat maailman merkittävimmät karnevaalit heti Rio de Janeiron jälkeen. Saaren pääkaupunki Santa Cruz vaikuttaa muuten melko arkiselta paikalta. Sykähdyttävät nähtävyydet puuttuvat, mutta tarjolla on vastapainoa hiekkarantaelämälle. Lue karnevaalipostaukseni täältä.

Matka todisti, että turhia ennakkoluuloja kannattaa välillä tuulettaa. Kanariansaaret tarjoavat helpon mahdollisuuden paeta Suomen talvea lämpimään, mutta esimerkiksi Teneriffa on paljon muutakin kuin rantabaareja. Saarelta voi halutessaan löytää jotain jokaiseen makuun paikallisesta kulttuurista luontoelämyksiin. Lomasta voi rakentaa aivan omannäköisensä mieltymysten mukaan.

Vaikka Teneriffa yllättikin positiivisesti, ei mielessäni ole ainakaan tällä hetkellä uusia matkoja saarelle. Vastaavan lentomatkan päässä sijaitsevista kohteista Madeira on vienyt palan sydämestäni ja sen kutsua on vaikea vastustaa. Maailma on toki muutenkin mielenkiintoisia vaihtoehtoja täynnä.

Kanariansaaret ovat keskenään erilaisia. Luontomatkailun ja patikoinnin kannalta pienet La Gomera, La Palma ja El Hierro kuulostavat kiinnostavimmilta vaihtoehdoilta, joskin niille matkustaminen on astetta mutkikkaampaa kuin suuremmille saarille. Klassikkokohde Gran Canaria ja hiekkadyynien Fuerteventura ovat vielä näkemättä. Saa nähdä, missä anopin seuraavia synttäreitä vietetään.
Espanja
Majesteettinen Almudenan katedraali Madridissa
Vierailimme viime vuodenvaihteen Madridin-matkalla Almudenan katedraalissa, joka kuuluu kaupungin tärkeimpiin maamerkkeihin. Pitkään ja hartaasti rakennettu kirkko valmistui vasta vuonna 1993, ja sen kattotasanteelta on hienot näkymät ympäristöön.
Tutustumme jo matkan alkuvaiheessa melko perusteellisesti Madridin kuninkaalliseen palatsiin, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Palatsista on helppo siirtyä aivan naapurissa sijaitsevaan katedraaliin, joka on omistettu Madridin suojeluspyhimykselle Almudenan neitsyelle. Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi, mutta meitä kiinnostaa erityisesti kattotasanteen näköalapaikka. Sinne päästäkseen täytyy ostaa pääsylippu, jonka hinta on tätä kirjoittaessani noussut vierailumme jälkeen 8 euroon. Alennusryhmien liput maksavat edelleen 5 euroa.

Ostamme liput kuninkaallisen palatsin puoleiselta ovelta, jolle ei ole joulukuun viimeisenä tiistai-iltapäivänä jonoa. Lipun hintaan kuuluu näköalapaikan lisäksi katedraalin museo, jonka sisällä valokuvaaminen on kielletty. Olemme hetkeä aiemmin kolunneet läpi kuninkaallisen palatsin huoneita, joten emme jaksa tässä vaiheessa päivää perehtyä tämän museon uskonnollisiin esineisiin erityisen tarkasti. Parhaiten mieleen jäävät piispojen käyttämät seremoniavaatteet, joiden lisäksi näytteillä on esimerkiksi veistoksia, astioita sekä asiakirjoja. Suuntaamme melko pian portaikkoon, jota pitkin pääsemme näköalapaikalle ihailemaan Madridia.

Nautin maisemasta esimerkiksi etelään päin. Etualalla näkyvä tähtikuvio sijaitsee arabikulttuuria kunnioittavassa emiiri Mohamed I:n puistossa, jossa on säilynyt pätkä muinaista islamilaista kaupunginmuuria. Taustalla häämöttävät muun muassa Pyhän Franciscus Suuren kuninkaallisen basilikan tornit. Ilmassa on auringonpaisteesta huolimatta jonkin verran utuisuutta.

Näköalatasannetta koristavat apostolien patsaat. Kuvassa kaupunkia tähystää pyhiinvaeltajan vaatteisiin puettu apostoli Jaakob. Hänet tunnetaan täällä Espanjassa nimellä Santiago, ja moni on varmasti kuullut apostolin haudalle Santiago de Compostelaan johtavasta pyhiinvaellusreitistä.

Katolta on hyvät näkymät eri suuntiin. Katedraalin omat tornit peittävät maisemaa kuninkaalliselle palatsille, mutta tuonnekin päin voi katsella esteettömästi hieman alempana sijaitsevalta parvekkeelta. Katedraali haluttiin sovittaa mahdollisimman saumattomasti samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen palatsin kanssa, minkä vuoksi se on rakennettu hieman poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaan. Useimmiten katolisten kirkkojen alttari osoittaa itään päin.

Tätä kirkkoa rakennettiin pitkään ja hartaasti. Ensimmäisten suunnitelmien jalostuminen toteutuksen tasolle vei useamman vuosisadan, kunnes kuningas Alfonso XII määräsi työmiesten hihat heilumaan vuonna 1883. Matkan varrelle osuneet taloudelliset haasteet sekä esimerkiksi verinen sisällissota jarruttivat projektia, jonka päätteeksi paavi Johannes Paavali II pääsi vihkimään katedraalin käyttöön vasta kesällä 1993. Arkkitehdit ehtivät vuosikymmenten varrella vaihtua, ja niinpä ulkoa päin uusklassisen kirkon tyyli edustaakin sisätiloissa uusgoottilaisuutta.

Vaaleasävyinen kirkkosali on kaunis ja kooltaan vaikuttava. Istahdamme joksikin aikaa penkille lepäämään ja katselemaan erilaisia yksityiskohtia. Kuoriosaa koristaa puinen piispanistuin. Kiinnitämme huomiota myös värikkäisiin maalauksiin, joissa on yllättävänkin modernia ilmettä.

Muiden kirkkovieraiden toiminnasta päätellen katedraalin tärkein alttari löytyy sivulaivasta. Almudenan neitsyelle omistetun alttarin luo kiemurtelee huomattavan pitkä jono. Alttarilla käyminen nimenomaan näin joulunaikaan on paikallinen perinne, jolla halutaan osoittaa kunnioitusta Madridin suojeluspyhimykselle.

Kiertelemme vielä katselemassa katedraalin hienoja sivukappeleita ja erilaisia patsaita. Kuvassa näkyy Santa María de la Cabeza, jonka puoliso San Isidro Labrador on Almudenan neitsyen ohella Madridin toinen suojeluspyhimys.

Katedraalia on mukava ihailla kaikessa rauhassa. Uusgoottilaiset holvikaaret ja massiiviset pylväät luovat kirkon päälaivaan majesteettista tunnelmaa. Taustalla näkyvät kookkaat urut. Suunnistamme vähitellen kohti ulko-ovea, joten vaikuttavaksi mainittu krypta jää meiltä tällä vierailulla näkemättä.

Huomaamme poistuessamme katedraalin oveen tehdyt taidokkaat veistokset. Kuningas Juan Carlos I:n ja kuningatar Sofían hahmot ovat helposti tunnistettavia. Heidän poikansa, Espanjan nykyinen kuningas Felipe VI, vihittiin morsiamensa Letizian kanssa avioliittoon tässä katedraalissa toukokuussa 2004.

Seimiasetelmat kuuluvat oleellisesti espanjalaiseen jouluun. Niitä on nähtävillä ympäri kaupunkia, ja totta kai myös katedraalilla on omansa sekä sisätiloissa että oven ulkopuolella ohikulkijoiden nähtävänä. Kun seimetkin on nähty, voimme jatkaa hyvillä mielin kierrostamme kohti seuraavia nähtävyyksiä.
Lisätietoa löytyy katedraalin omilta nettisivuilta.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Espanja
Kuninkaallisten kokoelmien galleria Madridissa
Vuonna 2023 avattu Galería de las Colecciones Reales on mielenkiintoinen lisäys Madridin museoiden joukkoon. Kuninkaallisen palatsin vieressä sijaitsevissa moderneissa tiloissa voi tutustua Espanjan mahtipontiseen historiaan taiteen ja erilaisten arvoesineiden kautta.
Madrid on museoiden ystäville antoisa kaupunki, joka tunnetaan erityisesti Pradon, Reina Sofían ja Thyssen-Bornemiszan taideaarteista. Kesäkuussa 2023 avautunut Galería de las Colecciones Reales tuo kaupungin tarjontaan mielenkiintoisen lisän esittelemällä nimensä mukaisesti Espanjan kuningashuoneen omistamia arvoesineitä.

Kuulen tästä museosta ensi kertaa, kun olen hankkimassa pääsylippuja kuninkaalliseen palatsiin. Tarjolla on yhdistelmälippu, jolla pääsee palatsin lisäksi tutustumaan myös Galería de las Colecciones Realesiin. Tarjous on hyvä, sillä palatsilipun päälle tulee tämän hetken hinnoilla vain kuusi euroa lisää hintaa. Galería de las Colecciones Reales sijaitsee aivan palatsin naapurissa ja museolippu on voimassa viikon verran palatsivierailun ajankohdasta eteen tai taakse päin.

Astumme sisään Almudenan katedraalin vieressä olevasta ovesta. Galería de las Colecciones Realesin tiloissa on ainakin oman vierailumme aikaan miellyttävän väljää, mikä tuntuu tervetulleelta vaihtelulta kuninkaallisen palatsin ja Pradon pienten ruuhkien jälkeen.

Museon rakenne on hyvin selkeä. Ylin kolmesta näyttelykerroksesta keskittyy Habsburgien aikaan, joka ajoittuu Espanjan historiassa vuosiin 1516–1700. Tähän kerrokseen kuuluu myös huone, jossa pyörivä videoesitys kertoo tehokkaan tiivistetysti kuninkaallisen palatsin sekä sen ympärille kasvaneen Madridin kaupungin historiasta. Ikkunan takaa voi katsella museon rakentamisen yhteydessä löytyneitä maurien rakentaman muurin jäänteitä.

Museosta löytyy paljon arvokkaita seinävaatteita, tauluja ja erilaisia historiallisia esineitä. Kookkaimpia ovat kuninkaallisten käyttämät vaunut. Kuvassa näkyvät mustat vaunut ovat peräisin 1670-luvulta, jolloin niillä ajeli Espanjan sijaishallitsijana toiminut kuningatar Maria Anna.

Viimeinen Habsburg-sukuinen Espanjan kuningas oli Maria Annan poika Kaarle II, joka kuoli lapsettomana marraskuussa 1700. Syttyi lähes maailmansodan mittoihin levinnyt pitkä perimyssota, jonka päätteeksi kruunun sai kuin saikin Kaarle II -vainaan suosikki Filip V. Filip V oli Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika ja hänestä tuli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija, mutta tiukat rauhanehdot estivät Espanjan ja Ranskan yhteisen imperiumin.

Museon keskimmäinen kerros keskittyy Bourbonien valtakauteen, josta jatketaan kohti nykypäivää ja kerrotaan hieman kokoelmaa ylläpitävän Patrimonio Nacionalin tekemästä työstä. Näyttely esittelee arvoesineiden kautta eri aikakausien hallitsijoiden henkilökohtaista makua ja Espanjan kuningashuoneen historiaa. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi vanhat koristeelliset kellot.

Galería de las Colecciones Realesin suunnitteluvaiheessa syntyi jonkinlaista kiistaa siitä, pitäisikö joitakin maalauksia siirtää perinteikkäästä Pradosta tähän uuteen museoon. Riidat saatiin sovittua, ja nytkin Galería de las Colecciones Realesissa on muutama Pradosta lainattu teos. Matkaohjelmaamme on kuulunut jonkin verran taidetta, joten on mukavaa ihailla vielä näin reissun lopuksi muutamia maalauksia. Omaan mieleeni ovat esimerkiksi yllä näkyvät Luis Paret y Alcázarin taulut. Museossa tulee vastaan useampia Francisco de Goyan teoksia ja vaikutun arvostetun mestarin monipuolisuudesta viimeistään hänen suunnittelemiensa gobeliinien äärellä.

Alimmassa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Oman vierailumme aikaan esillä on kuningatar Victoria Eugenialle omistettu näyttely, joka jatkuu 5.4.2026 asti. Näyttelyssä käydään läpi Victoria Eugenian lapsuutta Englannin hovissa, henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita, avioliittoa Espanjan Alfonso XIII:n kanssa sekä merkitystä Espanjan kuningattaren roolin uudistajana. Victoria Eugenia vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta hahmolta, mutta emme rehellisesti sanottuna jaksa enää tässä vaiheessa keskittyä museon yksityiskohtiin.

Myös toinen tällä hetkellä esillä oleva vaihtuva näyttely jatkuu 5.4.2026 saakka. Pieni näyttely esittelee kuningashuoneen lasten leluja eri aikakausilta, joten aihe on varsin kiehtova.

Galería de las Colecciones Reales on mielestäni hyvä kokonaisuus. Museo tarjoaa paljon nähtävää, muttei kuitenkaan ole läkähdyttävän laaja. Meiltä kuluu avarissa tiloissa vajaat kaksi ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme tutustua pysyviin näyttelyihin hyvin. Kuten mainittua, vaihtuvat näyttelyt tuli kuitenkin käveltyä läpi hyvin pikaisesti.

En laskisi Galería de las Colecciones Realesia aivan Madridin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta jos arvokkaat esineet ja kuninkaallinen historia kiinnostavat, voi tätä museota ehdottomasti suositella.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Museosta löytyy paljon lisätietoa virallisilta nettisivuilta galeriadelascoleccionesreales.es.
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa











Meri / Syö Matkusta Rakasta
14.10.2017 at 9:28
Eipä näytä eikä kuulostaa lainkaan hassummalta! Tuo Luoteis-Afrikan rannikko oli paras. 😀
Mika / Lähtöportti
14.10.2017 at 16:06
Teneriffa on vehreä saari ja sen turistimaine perustuu oikeastaan vain muutamaan rantakylään. Eikö matka Luoteis-Afrikkaan kuulostaisikin paljon eksoottisemmalta 😀
Anu / Mielilandia
14.10.2017 at 16:01
Kiva postaus! Tuot hienosti esiin juuri Teneriffan monipuolisuutta: sehän on oikeastaan saari, josta löytyy kaikkea, mikä matkailijaa voi kiinnostaa.
Mullakin oli aikanaan isot ennakkoasenteet Kanariansaaria kohtaan. Onneksi on tullut sittemmin tuuletettua niitä niin Teneriffalla kuin Gran Canarialla ja Lanzarotella. Etenkin Teneriffalta ja Gran Canarialta on niin paljon muutakin kuin Playa de las Americasin kaltaisia lomakyliä. Teneriffa on vienyt ihan mun sydämen, sillä asuimme mieheni kanssa siellä talven 2015. Saatoimme olla Puerto de la Cruzin ainoat kolmekymppiset talvehtijat, mutta ihana väliaikaiskoti se oli joka tapauksessa. 😀
Nykyään mua vähän hämmästyttää nykyään esim. Kanariansaarten halveksunta. Moni niitä arvosteleva kuitenkin on valmis matkustamaan moniin massaturistisoituneisiin kaupunkikohteisiin, joissa on nykyään ihan samanlainen lomakylämeininki loppumattomine turistiravintoloineen ja matkamuistokojuineen.
Mika / Lähtöportti
14.10.2017 at 16:38
Kiitos Anu! Muistan seuranneeni ainakin Instagramista tuota teidän Teneriffan-talvea, kun omakin reissu ajoittui siis helmikuulle 2015. Puerto de la Cruzissa varmasti viihtyy pidempäänkin 🙂
Eri matkakohteiden halveksunta on tosi mielenkiintoinen ilmiö. Monien kaupunkien keskustat on tosiaan täynnä turistielämää, mutta eipä niihin matkustamista silti juurikaan kyseenalaisteta. Kaupunkikohteita ehkä arvostetaan siksi, että siellä joka tapauksessa asuu paljon tavallisia ihmisiä, mutta niin asuu kyllä Teneriffallakin. Se on sitten makuasia, haluaako matkallaan tutustua mieluummin jonkun kaupungin nähtävyyksiin vai esimerkiksi Teneriffan luontoon. Jokainen nauttikoon juuri sellaisesta lomasta kuin itse tykkää. Teneriffaa voi oikeastaan pitää pelkkänä turistirysänä vain, jos ei ole käynyt siellä, tai jos ei ole esimerkiksi Playa de las Americasista poistunut.
Johanna @ Out of Office
14.10.2017 at 17:02
Kanaria on suotta aurinkoisen Forssan maineessa. Mutta on ihan itsestä kiinni minkälaisen matkastaan tekee. Imeekö mojitoja nahkaansa ylikansoitetulla rannalla tai uima-altaalla – vai nauttiiko saaren upeasta luonnosta.
La Gomeraan ihastuin toden teolla tammikuussa. Sinne aion mennä vielä uudelleen. Gomera on luontomatkailijan paratiisi! https://johannasuomela.com/tag/la-gomera/
Mika / Lähtöportti
17.10.2017 at 6:26
Näin se juuri on, Kanarialla voi viettää monenlaista lomaa ja esimerkiksi luontomatkailuun on upeat mahdollisuudet. Samoin Forssassakin on varmasti hyvät puolensa 😀
Muistan lukeneeni La Gomera -juttujasi ja tuo saari sopisi varmasti omaankin makuuni mainiosti 🙂
Sirpa
31.1.2018 at 17:50
Hienoja kuvia! Kyllä Teneriffa on upea ja monipuolinen saari, siksipä vietänkin täällä talveni 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2018 at 13:21
Kiitos Sirpa! Teneriffa on monipuolinen ja kaunis. Mukavaa talven jatkoa sinne palmun alle! 🙂
Kirsi Parviainen
25.6.2019 at 11:03
Hei Mika, oli mukava lukea juttusi ja hakea inspiraatiota ensi talven matkaa varten. Kuvat olivat myös kauniita. 🙂 Olemme käyneet kaikilla Kanarian saarilla kerran ja Gran Canaria on suosikkimme, suosittelen lämpimästi seuraavaa matkaa sinne. Voisitte yöpyä Puerto de Mogani kalastajakylässä ja patikoida Cruz de Tejedanin kukkuloilla, josta on henkesalpaavat näköalat ja söpöjä pikku kahviloita ja ravintoloita, pitäisit varmasti myös Las Palmasin vanhassakaupungissa sijaitsevasta Casa de Colonista, jossa toimii Kristoffer Kolumbus -museo.
Mika / Lähtöportti
25.6.2019 at 21:48
Hei Kirsi, kiitos paljon viestistäsi ja hyvistä vinkeistä! Gran Canaria saattaisi hyvinkin olla seuraava kohteemme Kanarian saarilla. Kaikki mainitsemasi paikat kuulostavat mielenkiintoisilta ja vaikuttavat ensimmäisten löytämieni kuvien perusteella houkuttelevilta. Uskon että Gran Canarialla on paljon kauniita paikkoja, kunhan ne vain löytää.