Espanja
Aurinkorannikon lomatalo odottaa

Pian koittava syysloma tarjoaa perheellemme mahdollisuuden paeta Suomen viileneviä säitä etelän lämmössä odottavaan vuokrataloon. Kohteenamme on Espanjan Andalusia, jossa aion nähdä ainakin tarunhohtoisen Alhambran sekä kävellä huimaavalla Caminito del Reyllä.
Yhteistyössä Interhome
Olemme keskittyneet viime vuosien matkoillamme lomatalojen tai kaupunkiasuntojen vuokraamiseen. Matkamme ovat usein kolmen sukupolven reissuja, joissa seurueen koko on parhaimmillaan kymmenenkin henkilöä. Isolla porukalla reissatessa talonvuokraus tulee yleensä huomattavan edulliseksi hotelliasumiseen verrattuna. Tällä kertaa mukana ovat oman nelihenkisen perheen lisäksi appivanhempani.
Talonvuokrauksessa viehättää mahdollisuus kodinomaiseen asumiseen omassa rauhassa, joka tuntuu erityisen miellyttävältä varsinkin pienten lasten kanssa matkustettaessa. Sopivalla paikalla sijaitsevalta talolta käsin on helppo tutustua ympäristöön huolettomilla retkillä. Autoillen ehtii käydä päivän aikana kaukanakin.
Kuva: Interhome
Tällä kertaa meitä odottaa kaikin puolin mukavalta vaikuttava lomatalo Calahondassa Espanjan Aurinkorannikolla. Vuokraus toteutetaan blogiyhteistyössä Interhomen kanssa. Olen vuokrannut Interhomen kautta jo aiemmin useita taloja ja ollut aina tyytyväinen palveluun. Talojen vuokraamiseen löytyy useita eri kanavia, mutta Interhome on ollut ykkösvaihtoehtoni oikeastaan siitä lähtien, kun aloin järjestellä ensimmäistä talonvuokrauslomaamme kuutisen vuotta sitten.
Interhomen valtteja ovat suomenkielinen asiakaspalvelu ja maksuliikenteen luotettavuus. Olen vuokrannut taloja myös muutamien muiden välittäjien kautta ja kohdannut vaihtelevia toimintatapoja. En ole joutunut koskaan huijatuksi tai kokenut muutenkaan merkittäviä pettymyksiä, mutta arvostan sitä, ettei Interhomen kanssa tarvitse kantaa huolta epävarmoista asioista.
Interhomella on hyvä tarjonta erityisesti Italian, Ranskan, Espanjan ja Kroatian suosituimmilla alueilla ja valikoima kasvaa jatkuvasti. Kaikkiaan taloja löytyy Interhomen kautta noin kolmestakymmenestä eri maasta. Aina haluamaltamme seudulta ei ole silti löytynyt sopivaa taloa, jolloin olen etsinyt mieleisen kohteen muuta kautta. Tällöin asiointi ohjautuu yleensä heti alusta asti asiakkaan ja paikallisen talonomistajan väliseksi. Asioiden sopiminen on onnistunut yleensä hyvin englanniksi ja kohdekuvaukset ovat pitäneet ainakin suurin piirtein paikkansa. Laskutus on ollut tapauksesta riippuen kirjavaa, varaus- ja loppumaksujen keskinäiset suuruudet vaihdelleet ja pankkitilit saattaneet joskus sijaita yllättävässä maassa. Vaikka kaikki on aina tavalla tai toisella järjestynyt, arvostan Interhomen kanssa toimimisen helppoutta, selkeyttä ja huolettomuutta.
Yhteydenpito Interhomen kanssa on onnistunut vaivattomasti niin puhelimitse kuin sähköpostitsekin. Pari kertaa ennen matkaa on käynyt niin, ettemme ole päässeet alun perin varaamaamme kohteeseen, mutta Interhomen suomalainen henkilökunta on selvittänyt asian puolestamme. Ensimmäisellä kerralla talon omistaja menehtyi yllättäen, eikä vuokraaminen ollut enää mahdollista. Löysimme sopivan korvaavan kohteen Interhomen valikoimasta. Toisella kerralla varaamassamme huvilassa oli havaittu jonkinlaisia tuholaisötököitä vain pari päivää ennen saapumistamme. Interhome selvitti asiaa kroatialaisen vuokraajan kanssa ja saimme lopulta alkuperäistä selvästi laadukkaamman naapurihuvilan samaan hintaan. Nautimme urakalla kaupan päälle saadusta ulkoporeammeesta, sillä vastaava tuuri tuskin osuu toista kertaa kohdalle.
Kuva: Interhome
Talonvuokraus Interhomen kautta alkaa sopivan kohteen etsimisellä yrityksen nettisivuilta. Hakua voi rajata maan tai alueen ja henkilömäärän lisäksi myös monella muulla tavalla. Moni haluaa ehdottomasti uima-altaan ja isommalle porukalle esimerkiksi kylpyhuoneiden määrällä voi olla merkitystä. Jokaisen kohteen omalla sivulla on kuvia ja tietoja talosta sekä tarkan sijainnin paljastava kartta. Pidän erityisesti ajantasaisesta varauskalenterista hinnastoineen, sillä kohteen saatavuustiedot ovat tärkeitä matkaa suunniteltaessa.
Kohteen voi varata suoraan nettisivujen kautta tai halutessaan myös puhelimitse. Toimisto voi tarvittaessa auttaa sopivan kohteen löytämisessä. Sähköpostiin tulee varauksen teon jälkeen lasku, joka on jaettu kahteen osaan. Varausmaksulle on kymmenen päivän maksuaika, jonka aikana ehtii varmistaa lennot ja mahdolliset muut käytännön asiat. Loppumaksu suoritetaan puolitoista kuukautta ennen matkaa.
Loppumaksun maksamisen jälkeen sähköpostiin tulee vuokratosite, josta löytyvät muun muassa paikallisen yhteyshenkilön tiedot sekä ajo-ohje. Yhteyshenkilöön otetaan yleensä yhteyttä noin viikkoa ennen saapumista ja sovitaan englanniksi tarkka tapaamisaika avainten luovutusta sekä talon esittelyä varten. Koska tässä vaiheessa toimitaan paikallisten talonomistajien kanssa, voi käytännön asioiden hoitamisessa olla eroja. Esimerkiksi talolta lähtiessä saattaa olla tarkka tupatarkastus tai toisessa ääripäässä jätetään vain avaimet pöydälle ja häivytään vähin äänin.
En tietenkään tässä vaiheessa mieti talolta lähtöä, vaan paremminkin perille pääsemistä. Tästä tuleekin varsinainen Espanjan-vuosi, sillä vietimme kesäkuun alussa pari viikkoa Baskimaassa. Ensi vuonna matkojen painopiste siirtynee taas Italian puolelle, mutta juuri nyt odotan mielenkiinnolla Andalusian elämyksiä.
Vietämme matkan alussa pari päivää Granadan kaupungissa, jonka päänähtävyys on tarunhohtoinen Alhambran palatsi. Uskon tämän maurilaisaikaisen linnoituksen olevan yksi kiehtovimmista eurooppalaisista nähtävyyksistä, jossa en ole vielä käynyt. Ostimme pääsyliput jo valmiiksi netistä, sillä jokaiselle päivälle on ennalta määrätty vierailijakiintiönsä. Haluan tutustua Granadassa myös ainakin vanhaan Albayzínin kaupunginosaan, ennen kuin tie vie kohti Aurinkorannikon lomataloamme.
Aurinkorannikko ei maineensa puolesta kuulosta parhaalta kohteelta kaltaiselleni kyläidyllien ja vanhojen perinteiden ystävälle. Tarjolla on kuitenkin runsaasti erittäin houkuttelevia retkivaihtoehtoja, eivätkä rennot lepohetket huvilan uima-altaalla ole toisaalta nekään pahitteeksi. Uskon, että matkaamme mahtuu kiinnostavaa nähtävää niin kaupungeissa kuin luonnossakin, ja toki lapsillekin keksitään aina jotain erityisen mieluisaa puuhaa.
Alhambran ohella toinen Espanjaan liittyvä suuri haaveeni on kävely Caminito del Reyllä. Kuninkaan polku seuraa rotkon reunaa noin sadan metrin korkeudessa. Pahamaineisen vaarallinen reitti avattiin pitkän tauon jälkeen viime vuonna uudelleen turvalliseksi kunnostettuna. Caminitollekin on jo liput ostettuna, sillä huimaavalle polulle pääsee vain ennalta sovittuna ajankohtana. Olen tutkinut myös seudun muita patikointimahdollisuuksia Gran Senda de Málagan sivustolta. Sisämaassa näyttäisi monipuolisia luontokohteita riittävän.
Rotkomaisemia on tarkoitus katsella myös Rondassa, jonka monet nimeävät yhdeksi Andalusian tärkeimmistä nähtävyyksistä. Aiomme käydä katselemassa näkymiä myös Gibraltarilla ja onhan naapurissa myös viihtyisäksi mainostettu Málagan kaupunki.
Jalkapallon ystävänä olen ostanut liput Espanjan La Ligan otteluun, jossa Málaga saa vieraakseen Leganésin. Vierasjoukkue ei kuulu sarjan nimekkäimpiin, mutta odotan silti viihdyttävää kamppailua. Espanjalainen jalkapallo-ottelu voi olla ikimuistoinen elämys jo pelkän tunnelmansa vuoksi. Kuvasin yllä olevan videon Osasunan voitonjuhlista Pamplonan El Sadar -stadionilla viime keväänä.
Kokemus on opettanut, ettei yhteen matkaan kannata välttämättä ahnehtia liikaa nähtävää. Monet Andalusian-kävijät kehuvat kilvan Córdobaa, Sevillaa, Cádizia ja muita seudun vetonauloja, joiden viehättävyyttä en epäile hetkeäkään. Matkailumieltymyksiä on monenlaisia, mutta ainakin minulle aiemmat reissut ovat todistaneet, etten saa varsinkaan suurista kaupungeista tarpeeksi irti muutaman tunnin päiväretken aikana. Paras matkakokemus syntyy, varsinkin näin perheenä, kun monipuolisia retkikohteita ja kiireettömiä hetkiä yhdistellään sopivassa suhteessa keskenään. Tilaa täytyy varata myös spontaaneille ideoille, ja pääseehän Andalusiaan tarvittaessa aina uudelleen.
Tämä kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Interhomen kanssa. Arviot ja mielipiteet ovat omiani. Tutustu Interhomen valikoimaan yrityksen omilla nettisivuilla.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Katariina H
13.10.2016 at 14:11
Törmäsin blogiisi sattumalta ja onpa mukavan oloinen blogi! Kerrot hirmu kattavasti reissuista ja niiden valmistelusta, siitä iso plussa.
Mika / Lähtöportti
13.10.2016 at 23:22
Kiitos kannustavasta kommentista! Toivottavasti löydät täältä luettavaa jatkossakin. Mukavaa syksyn jatkoa sinne Ranskan suunnalle!
Saana | Live now – dream later
13.10.2016 at 14:53
Voi kyllä Aurinkorannikoltakin löytyy ihania kyliä, ei Costa del Sol välttämättä tarkoita lomaa turistirysässä suomalaisten keskellä (joskin sitäkin löytyy sitä kaipaaville, paremmin kuin mistään muualta). Olen asunut Aurinkorannikolla kahdesti (ja tuhannesti pettänyt lupaukseni mennä moikkaamaan – taas tänäkin vuonna – entisiä työkavereita.. hyi mua!), joten sillä on ihan erityinen paikka mun sydämessäni! <3 Tuo Caminito del Rey houkuttelisi muakin kieltämättä! Sierra Blanca on myös mainio päivävaelluskohde, sieltä avautuu aivan mielettömät maisemat, ja vaellusreittejä löytyy ihan helposta haastavaan. Ihanaa lomareissua!
Mika / Lähtöportti
13.10.2016 at 23:32
Kiitos Saana! Olet varmasti oikeassa, Costa del Sol on todella paljon muutakin kuin Fuengirolan Suomi-baarit (jonne sinnekin saatan vielä uteliaisuuttani päätyä). Mitä enemmän olen alueesta lukenut, sen enemmän kiinnostavaa tuntuu löytyvän. Täytyykin tutkia Sierra Blancan vaellusmahdollisuuksia, näyttäisi olevan sopivan lähellä taloakin.
Saana | Live now – dream later
14.10.2016 at 10:42
Sierra Blancalla La Conchan vaellusreitti vie yhdelle Blancan korkeimmista huipuista, sieltä näkee koko Aurinkorannikon – aivan jumalaiset maisemat! Tosin se loppupätkä on aika haastava, eli jos teillä on kovin pieniä matkalaisia mukana, niin se voi olla vähän hankala. Istán-Marbella oli toinen reitti, jonka aikoinani siellä vaelsin, se oli huomattavasti kevyempi, mutta maisemat oli silti kohdillaan. Jos sua kiinnostaa, niin tässä pari linkkiä:
Pico de la Conchan vaellus:
http://www.livenowdreamlater.net/fi/2014/10/09/vaellusretki-sierra-blancalla-osa-1/
Istán-Marbellasta on lähinnä kuvia näytillä, mutta katsomisen arvoisia nekin! 🙂
http://www.livenowdreamlater.net/fi/2014/12/08/viikon-flashback-vaellus-sierra-blancalla-osa-2/
Nämä retket on tehty 5 vuotta sitten, joten kuvanlaatu ei huimaa päätä, mutta maisemat antavat kyllä anteeksi puutteelliset kuvaustaidot! 😀
Ai niin, Benalmadenassa pääsee köysihissillä vuoren päälle ja tietty alaskin. Siellä seikkailin 2007, eikä sieltä ole valitettavasti kuvia eikä sen vuoksi myöskään postausta. Vaellusreiteistä en osaa sen tarkemmin sanoa, silloin mentiin köysiradalla ylös ja tultiin kävellen alas. Maisemat oli mahtavat sielläkin!
Mika / Lähtöportti
14.10.2016 at 16:49
Kuulostaa kirjaimellisesti huippuvinkeiltä. Kävin lukemassa postauksesi ja näyttää tosi houkuttelevalta. Pieniä matkalaisia on mukana, mutta isovanhemmilta voi tarvittaessa saada lastenhoitoapua. Caminito del Reylle mennään ilman lapsia, siellä on muistaakseni 8 vuoden ikärajakin. Tekisi mieli käyttää Caminiton lisäksi joku muukin päivä patikointiin, joten tässä tuli hyviä ideoita sitä ajatellen. Kiitos! 🙂
Saana | Live now – dream later
14.10.2016 at 18:15
My pleasure! Kiva, jos oli jotain apua näistä. Mahtavaa reissua, jään innolla odottelemaan postauksia ja tuttuja maisemia! <3
Meri / Syö Matkusta Rakasta
13.10.2016 at 19:01
Jes, hyvä fiilsitellä omaakin lomaa tässä sun myötä! Itsenikin Aurinkorannikko kohteena sai pudistelemaan epäuskoisena päätään, mutta vähän asiaan perehtymällä alkoi tosiaankin vaikuttaa siltä, että hyvä siitä tulee. 🙂
Mika / Lähtöportti
13.10.2016 at 23:40
Hyvä siitä tulee, ihan varmasti! 🙂 Uskon että kiinnostavia paikkoja löytyy, kunhan vaan lähtee kiertelemään. Vähän sama kuin Kanariansaarilla, turistirysien ulkopuolella voi tulla vastaan vaikka mitä yllättävää ja alkuperäistä.
Hanneli /duunireissaaja
13.10.2016 at 20:41
Mielenkiinnolla seuraan juttujasi, koska mulla on lähes identtiset suunnitelmat meidän reissulle. Me vietämme tänä vuonna joulua kolmen sukupolven voimin Benalmadenassa.
Mika / Lähtöportti
13.10.2016 at 23:49
Mukava kuulla! Teidän joulusuunnitelma vaikuttaa tosi kivalta ja niin, eihän siihenkään ole enää kuin pari kuukautta.
Kohteena maailma / Rami
14.10.2016 at 20:45
Ensin alkuun tärkeimmät eli erittäin mukavaa lomaa!
Asiaan: Costa del Sol on aivan upea paikka. Ne jotka sitä haukkuvat a) eivät ole käyneet siellä tai b) eivät ole liikkuneet Fuengirolan tai Torremolinoksen hotellialuetta kauemmaksi. Eihän tietenkään kaikki kaikista paikkoista tykkää, mutta Costa del Solilla on tarjottavaa todella paljon hyvin eri tyyppisille lomille.
Itselle Costa del Sol oli yhteen aikaan = golfreissut. Siellä on tullut vierehdettyä useampi reissu erinomaisilla kentillä pelaten – Valderrama luonnollisesti parhaimpana kokemuksena jo markka-aikaan. Kierros maksoi silloin muuten 1200 mk, eli ei se nyt ihan halpaa lystiä ollut silloinkaan 😀 Nykyään kierros maksaa siellä 330 euroa, viikonloppuisin 350 euroa. Kenttä on manner-Euroopan parhaita ellei jopa paras. Mahtuu maailmallakin 100 parhaan kentän joukkoon.
Malagan pelissä on tullut itsekin käytyä, se jalkapallon ystävälle onkin varma valinta. Stadioni on parhaat päivänsä nähnyt, mutta tuomari tulee samaan takuuvarmasti huudot kotijoukkuen kannattajilta.
Caminito el Rey on itsellä suunnitelmissa eli odotan innolla postausta sieltä – se oli jo listalla silloin, kun oli kielletty 😉
Interhome on alkanut itseä kiinnostamaan ja aionkin tulevaisuudessa kokeilla sen palveluja. Itsellä nimittäin viime asunnon vuokraamisesta jäi harmittamaan säätäminen valuuttojen kanssa, kun joutui vaihtamaan punnat euroksi englantilaisen ollessa vuokraajana. Tutustuinkin jo tässä vähän aikaa sitten Interhomen sivuihin ja yllätyin tarjonnasta. Eli omakohtaisia kokemuksia aion kyllä kartuttaa tämän suhteen.
Mukavan leppoisa postaus ja kiva ennakkokatsaus siitä, mitä tuleman pitää. Muista juoda sopivasti viilentävää olutta ja nauttia reilusti serranon kinkkua!
Mika / Lähtöportti
14.10.2016 at 23:49
Kiitos Rami! On mukava kuulla kokeneiden ja maailmaa nähneiden reissaajien kehuja Costa del Solista. Jätän golfin muille, mutta uskon että tuolta löytyy paljon kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa kaikille.
Muistan kun näin videoita Caminitosta ensi kertaa ja esimerkiksi https://www.youtube.com/watch?v=ZmDhRvvs5Xw sai melkein huimaamaan. Madeiralla on tullut testattua että pää kestää korkealla kävelyä, mutta tuon kielletyn Caminiton olisin silti jättänyt väliin 😀
Talon vuokraaminen on mukavaa, kun ei tarvitse huolehtia omituisista maksutavoista tai muista turhista epävarmuuksista. Pääsee taas kerran fiilistelemään millaista olisi oikeasti asua kohteessa 🙂
Susanna
25.10.2016 at 1:53
Hienolta näyttää! Andalusiaan tutustuminen kiinnostaa minuakin, menin melkein junalla kesällä Barcelonasta mutta loput oli jatkuvasti loppuunmyyty ja ei ollut tietoa junien ilmastoinnista
Mika / Lähtöportti
25.10.2016 at 10:48
Andalusiasta löytyy kyllä monenlaista koettavaa. Tykkäsin Granadasta todella paljon ja täällä Aurinkorannikon suunnallakin riittää tutkittavaa. Nyt lokakuussa lämpötila on ollut miellyttävä, reilut 20 astetta, kun kesällä oli kuulemma yli 40 astettakin.