Seuraa somessa

Espanja

Gernika, Baskimaan kovia kokenut sydän

Julkaistu

-

Näin äskettäin tekemälläni Baskimaan-matkalla paljon upeita paikkoja. Vaikka alueella onkin monta huomattavasti kauniimpaa kaupunkia, aloitan reissukokemuksista kertomisen Gernikasta. Tämän pienen sisämaakaupungin menneisyys kertoo nimittäin poikkeuksellisen paljon koko Baskimaasta.

Pieni tie kiemurtelee vehreiden metsien ja peltojen halki kohti Gernikan pikkukaupunkia. Seutu on silmiinpistävän arkipäiväistä, jos sitä vertaa San Sebastiánin glamouriin, Bilbaon vilskeeseen tai rannikon houkutteleviin hiekkarantoihin. Ohitamme uudenaikaisia kerrostaloja ja pysäköimme auton rautatien varteen. Kaupungin merkittävin rakennus Casa de Juntas löytyy vain muutaman minuutin kävelyn jälkeen.

Casa de Juntas
Casa de Juntasilla eli Bizkaian maakunnan parlamenttitalolla on suuri merkitys koko Baskimaalle. Baskit ovat kokoontuneet päättämään asioistaan samalla paikalla kasvaneen tammen alle jo keskiajalta lähtien. Ensimmäinen tammi istutettiin tänne 1300-luvulla. Gernikan puusta on muodostunut yleisesti tunnettu baskien vapauden symboli. Baskit ovat kulttuuristaan ja kielestään ylpeä kansa, jolla on oma vahva identiteettinsä.

Baskimaan reilun kahden miljoonan asukkaan itsehallintoalueeseen kuuluu kolme Espanjan maakuntaa (Bizkaia, Gipuzkoa ja Araba, espanjankielisiltä nimiltään Vizcaya, Guipúzkoa ja Álava), mutta historiallisesti myös Navarran maakunta sekä tietyt Lounais-Ranskan osat kuuluvat baskien asuinalueisiin. Baskin kieli eli euskara näkyy vahvasti kaikissa mahdollisissa kylteissä, mutta puhuttuna matkailijan korvaan kuuluu korkeintaan holan sijasta lausuttu kaixo-tervehdys.

Osa kansasta kannattaa kiihkeästi Baskimaan itsenäistymistä ja aihe nousee uutisotsikoihin tasaisin väliajoin. Itsenäisyyttä on ajettu aina myös rauhanomaisin keinoin, mutta ulkomaalaisten mieleen ovat jääneet lähinnä ETA-järjestön toteuttamat tuhoisat pommi-iskut. ETA ilmoitti muutamia vuosia sitten lopettaneensa aseellisen toiminnan.

Gernikan puu
Casa de Juntasin pihalla on hiljaista. Käymme aluksi katsomassa jäänteitä 1800-luvun lopulla kaatuneesta tammesta, joka kasvoi paikalla puolentoista vuosisadan ajan. Jäljelle jäänyt pala rungosta on asetettu pylväiden ympäröimään katokseen, ikään kuin omaan mausoleumiinsa.

Casa de Juntas
Rakennuksen ovella meidät toivottaa tervetulleeksi kohtelias herrasmies, joka pitää kirjaa vierailijoiden lukumäärästä ja kansallisuuksista. Sisäänpääsy on ilmainen. Rakennus on avoinna yleisölle päivittäin klo 10–14 ja 16–19 (talviaikaan suljetaan jo klo 18). Ihailemme suuren huoneen kattoa, johon on tehty näyttävä lasimaalaus. Käsinmaalattu teos esittelee puun merkitystä historiallisena kohtauspaikkana.

Casa de Juntas
Kierrämme muutamia muitakin huoneita, kuten vanhahtavan kirjaston. Varsinainen istuntosali näyttää juhlalliselta. Bizkaian parlamentti kokoontuu täällä päättämään maakunnan asioista. Siirrymme pihalle, jossa Gernikan nykyinen puu kasvaa. Tämä järjestyksessään viides Gernikan tammi istutettiin vasta viime vuonna. Sen edeltäjä kuoli kasvitauteihin seisottuaan paikalla vain kymmenen vuotta. Nuori tammi ei ole kovin ihmeellinen nähtävyys, mutta sen symbolisessa merkityksessä on jotain koskettavaa.

Gernika
Juttelen ovimiehen kanssa vielä hetken, kunnes palaamme kadulle. Käännän katseeni harmaalle taivaalle ja mietin huhtikuun 26. päivää vuonna 1937. Sen piti olla ihan tavallinen maanantai, mutta tuo päivä muutti Gernikassa kaiken. Elettiin Espanjan sisällissodan aikaa. Baskit kuuluivat kenraali Francon johtamien kapinallisten kiihkeimpiin vastustajiin, ja Gernikalla oli vahva symbolinen merkitys kansan ikiaikaisena kokoontumispaikkana. Francon kanssa liittoutuneella Natsi-Saksalla oli käytössään vahvat ilmavoimat, jotka kaipasivat uusille aseilleen ja sodankäyntistrategialleen harjoituskohdetta.

Tapahtumien kulusta on erilaisia teorioita, mutta voidaan olettaa, että Franco tilasi liittolaisiltaan Operaatio Rügeniksi nimetyn iskun. Gernikan taivaalle ilmestyi joukko saksalaisia ja italialaisia pommikoneita, jotka moukaroivat vajaassa kolmessa tunnissa käytännössä koko kaupungin maan tasalle. Vain muutamia taloja (kuten kuvassa näkyvä koulu) jäi pystyyn ja merkittävä osa asukkaista sai surmansa. Gernikassa ei siis ole juurikaan vanhoja rakennuksia, mutta siellä käyminen auttaa ymmärtämään seudun karua historiaa.

Guernica
Pablo Picasso maalasi pommituksen kauhuista kubistisen teoksen, josta tuli yksi hänen kuuluisimmistaan. Taulu tunnetaan kaupungin espanjankielisellä nimellä Guernica. Se on picassomaiseen tapaan hieman tulkinnanvarainen, mutta kauhun ja ahdistuksen tunnelmalta ei voi välttyä. Alkuperäinen teos on nykyään Reina Sofian taidemuseossa Madridissa. Baskit ovat vaatineet taulua Bilbaon Guggenheimiin, mutta sen on väitetty olevan liian hauras siirrettäväksi. Gernikan San Juan -kadun päästä löytyy näyttävä mosaiikkikopio tästä mestariteoksesta. Sen luokse on vain parin sadan metrin matka Casa de Juntasilta. Matkan varrelle jää pommituksessa kärsinyt Santa Marian kirkko, joka ei kuitenkaan useimpien muiden rakennusten tapaan tuhoutunut kokonaan.

Gernika
Jatkamme mosaiikkiseinän luota matkaamme Gernikan vilkkaimmille kaduille. Pikkukaupunki tunnetaan edellä mainittujen asioiden lisäksi myös suurista markkinoistaan, jotka järjestetään kaupungin katetulla torilla aina maanantaisin. Jos Gernikaan osuu jonain muuna viikonpäivänä, kannattaa harkita vierailua kaupungin kahdessa museossa. Rauhanmuseo (Museo de la Paz) jakaa tietoa kaupungin tuhonneesta pommituksesta. Euskal Herria -museo sen sijaan kertoo Baskimaan värikkäästä kulttuurista, perinteistä ja historiasta. Käyn varmasti molemmissa, jos vielä joskus palaan Gernikaan.

J.M. Iparragirre
Meiltä jäävät tällä kertaa väliin niin markkinat kuin museotkin. Kiertelemme pienen keskustan katuja ja näemme muun muassa Jose Maria Iparragirren patsaan. Tämä 1800-luvulla elänyt taiteilija sepitti baskien epävirallisen kansallishymnin eli Gernikan puusta kertovan Gernikako Arbolan.

Gernika Jatetxea
Ruudulliset pöytäliinat houkuttelevat meidät Gernika Jatetxea -nimiseen ravintolaan. Palvelu on huomaavaista, joskaan englantia ei puhuta käytännössä lainkaan. Selvittelemme aikamme annosten nimiä ja syömme lopulta maittavan kolmen ruokalajin aterian. Kymmenen ja puolen euron lounasmenussa on hinta-laatusuhde kohdallaan. Muut asiakkaat näyttävät paikallisilta ja vaikuttavat tuntevan henkilökunnan hyvin.

Gernikan puu
Gernika on historiansa vuoksi harvinaisen mielenkiintoinen vierailukohde, vaikka se saattaakin ensi silmäyksellä näyttää mitäänsanomattomalta kyläpahaselta. Paikalle pääsee reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevasta Bilbaosta niin autolla, bussilla kuin junallakin. Seuraavaksi kerronkin tuosta Baskimaan suurimmasta kaupungista Bilbaosta, vaikka en sitä kovin perusteellisesti ehtinyt nähdäkään.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
16 kommenttia

1 kommentti

  1. säppä

    22.6.2016 at 12:47

    Kiva lukea Baskimaasta! Varsinkin näistä vähemmän tuntemattomista kohteista, enpä tiennyt Gernikasta tätä ennen mitään. Mä just palasin Galiciasta, Asturiasta, ja Cantabriasta – syyskuussa näillä näkymin pyörähdetään Baskimaassa, San Sebastianissa, missä ollaan kerran aiemmin käyty. Mitä enemmän täällä Espanjassa on tullut matkustettua, sitä enemmän rakastun nimenomaan pohjoiseen! Kauneinta Espanjaa kaikkinensa. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      28.6.2016 at 10:34

      Kiva kuulla, että Baskimaa kiinnostaa! Haluaisin tämän reissun jälkeen nähdä nuo mainitsemasi alueet, joten käyn lukemassa sun postaukset kun vaan ehdin 🙂 Mulla on monta Espanjan kolkkaa näkemättä, mutta pidin Baskimaasta paljon ja uskon, että juuri pohjoisosa on omaa sydäntäni lähinnä. San Sebastian on upea, mutta jos liikutte sen ympäristössä, niin suosittelen käymistä oman reissumme pienessä tukikohdassa Getariassa ja miksei myös vaikka Hondarribiassa.

  2. Elina | Vaihda vapaalle

    22.6.2016 at 13:37

    Olen kyllä niin huono lueskelemaan mitään historiajuttuja, että en tiedä pääsisinkö ihan Gernikan historiikkiin tarpeeksi sisälle, mutta Baskimaa kyllä kiinnostelee ja tuollakin olisi mukava joskus käydä. Varmasti historiasta kiinnostuneelle mielenkiintoinen paikka. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      28.6.2016 at 10:44

      Baskimaassa on jokaiselle jotakin. Teidän Amerikan roadtripien jatkoksi sopisi mainiosti Pohjois-Espanjan rannikkotiet, sillä upeita maisemia ja kauniita pikkukaupunkeja kyllä riittää. Myös erilaisia luonnonpuistoja on useita ja esimerkiksi San Sebastián sellainen kaupunki, missä kuvittelisin melkein kaikkien viihtyvän.

  3. IKILOMALLA

    23.6.2016 at 4:46

    Varsin hurja (vaikkakin mielenkiintoinen) historia tällä paikalla! Surullista kuinka paljon vanhoja rakennuksia ja historiaa on tuhoutunut. Aivan uusi tuttavuus koko kaupunki!

    Huvittava tuo puun runko pylväiden sisällä.. Erikoisuudessaan varsin hauska nähtävyys! Ja todella upea tuo kattomaalaus! 🙂 Hienoa taidetta!

    Jään odottamaan tarinoita Bilbaosta! 🙂

    Titta / IKILOMALLA

    • Mika / Lähtöportti

      28.6.2016 at 10:59

      Oli mielenkiintoista huomata tuon puun merkitys Baskimaalle. Gernika oli täysin erilainen verrattuna kaikkiin muihin näkemiimme kaupunkeihin tuolla seudulla ja jäi senkin vuoksi hyvin mieleen. Muuten kierrettiin lähinnä rannikolla ja nähtiin vanhoja kaupunkeja.

  4. Maarit

    23.6.2016 at 10:22

    Jotenkin tuntuu, että Baskimaa on tullut nyt monessa vastaan matkakohteena. Syystä tai toisesta Espanja ei omiin suosikkimaihini kuulu, mutta olen siellä kyllä yhden rantaloman viettänyt. Mielenkiintoista historiaahan alueelta kyllä löytyy, ja kaunista luontoa. Eihän sitä tiedä, jos joku kerta mekin lähdettäisi Espanjaa kiertämään. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      28.6.2016 at 11:15

      Baskimaa on selvästi nosteessa, siitä on viime aikoina kirjoitettu paljon. Espanja on mulle jotenkin neutraali maa, se ei ole koskaan ollut millään suosikkilistalla, mutta olen toisaalta viihtynyt aina hyvin. Voisin kuvitella, että Baskimaa ja ehkä muukin Pohjois-Espanja voisi sopia teille. Kaunista luontoa, vuoria ja patikointi- sekä autoilureittejä riittää, kenties myös sellaista rosoista karismaa mitä etelän aurinkorannoilta ehkä puuttuu.

  5. Hetki meni ennenkuin tajusin että Guernicastahan tässä puhutaan 🙂 Mahtavaa lukea kaupungista – olen kerran nähnyt sen maalauksen ja se teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen (Picasso maalasi sitä samaan aikaan kun hänen rakastajattarensa tappelivat siinä ateljeen lattialla – symboliikkaa ja ironiaa siis kerrakseen!)

    • Mika / Lähtöportti

      28.6.2016 at 11:26

      Gernika tai Guernica, en oikein itsekään tiedä kumpaa olisi parempi käyttää. Paikanpäällä näkyi taulun nimeä lukuunottamatta lähinnä vain baskinkielinen nimi.
      Mielenkiintoinen taustatieto taulusta, ja kun sitä katsoo, niin voi siinä aistia tuollaisenkin tappelun tunnelman 🙂

  6. Henna /suurin onni

    23.6.2016 at 17:57

    Nyt täytyy kyllä myöntää, etten ole Gernikasta kuullutkaan aiemmin! Kiva siis, että korjasit tämän aukon sivistykessäni 🙂 Seudulla on varmasti paljon mielenkiintoista historiaa – sellaista, joka ei ehkä suomalaiselle perustallaajalle ole niin tuttua, jos ei ole aiheeseen erikseen perehtynyt. Kattomaalaukseen ihastuin minäkin, se on varmasti ollut upea näky omin silmin katseltuna!

    • Mika / Lähtöportti

      28.6.2016 at 11:34

      Minulle Gernika kuulosti jotenkin tutulta nimeltä, mutten olisi osannut kertoa siitä mitään ennen tätä matkaa. Kävin matkamessuilla juttelemassa Bilbaon osastolla ja siellä kerrottiin Gernikan merkityksestä koko Baskimaalle. Kattomaalaus on tosiaan hieno. Tuo huone oli alunperin suunniteltu avoimeksi sisäpihaksi, kattomaalaus valmistui vuonna 1985.

  7. Annika | Travellover

    24.6.2016 at 1:01

    Mietin pitkään, mistä kaupungin nimi on tuttu – ja muistinkin maalauksen, ennen kuin kerroit siitä. Picasso ei oikein avaudu minulle, eikä Gernica tee poikkeusta. Espanjaan suhteeni on aika kaksijakoinen: Madridista pidin, Barcelonasta en kummallakaan kerralla. Mallorcalla juniorina Hassen matkalla, Menorcalla aikuisena Välimeren risteilyllä. Molemmat jättäneet aika kylmäksi. Ehkä Baskimaa olisi jotain ihan muuta. Bilbaosta ja San Sebastianista puhutaan nyt niin paljon, että ehkä odotan, milloin ovat taas pois muodista ja menen sitten.

    • Mika / Lähtöportti

      28.6.2016 at 12:29

      Kannattaa kokeilla Pohjois-Espanjaa, siellä on ehkä sitä jotain, mitä olet jäänyt muualta Espanjasta kaipaamaan. Baskimaan suosio on mielestäni vasta nousussa, joten tuo muodissa pysyminen saattaa kestää kauankin. En toisaalta ihmettele, esimerkiksi San Sebastianissa viihtyisä kaupunki, pitkä hiekkaranta, hyvä ruoka ja ympäröivä luonto yhdistyvät harvinaisen onnistuneella tavalla. Mutta en ala käännyttämään Espanjaan, kun Italiaankin voi aina matkustaa 😀

  8. Susanna

    29.6.2016 at 23:35

    Mielenkiintoinen kohde. Espanjasta on tullut nähtyä lähinnä vain etelää, mutta pohjoisempikin kiehtoisi. Millainen sää oli? minulle on vähän liian kuuma nuo etelän yli +35C helteet.. mutta tuuliset kohteet sopii

    • Mika / Lähtöportti

      30.6.2016 at 11:58

      Pohjois-Espanja on ilman muuta kokemisen arvoinen. Meille osui hyvät säät, parissa viikossa vain kaksi sateista päivää, vaikka tuolla seudulla voi sataa paljon enemmänkin. Muutamia hellepäiviäkin oli, mutta nekin siinä noin 25 asteen paikkeilla, varmasti viileämpää kuin etelässä. Hiekkarantoja on paljon, mutta kaupungit näyttää kaupungeilta, ei pelkiltä turistikeskuksilta.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä. 

Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

teneriffa_anaga_08


Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

teneriffa_anaga_04


Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

teneriffa_anaga_07


Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

teneriffa_anaga_06


On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

teneriffa_anaga_09


Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

teneriffa_anaga_05


Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

teneriffa_anaga_12


Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

teneriffa_anaga_11


Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

teneriffa_anaga_13


Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

teneriffa_anaga_10


Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

teneriffa_anaga_16


Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

teneriffa_anaga_14


Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

teneriffa25_anaga_02


Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

teneriffa_anaga_17

  
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

teneriffa_anaga_15


Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille. 

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.

Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

teneriffa_teide_04


Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

teneriffa_teide_18


Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

teneriffa_teide_16


Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

teneriffa_teide_19


Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

teneriffa_teide_15


Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

teneriffa_teide_09


Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

teneriffa_teide_17


Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

teneriffa_teide_14


Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

teneriffa_teide_13


Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

teneriffa_teide_11


Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

teneriffa_teide_12


Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

teneriffa25_teide_01


Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

teneriffa_teide_10


Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

teneriffa_teide_07


Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

teneriffa_teide_06


Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

teneriffa_teide_20


Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

teneriffa_teide_05


Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja