Espanja
Huikea Caminito del Rey
Andalusiassa sijaitsevasta Kuninkaan polusta on tullut nopeasti yksi Espanjan suosituimmista turistikohteista. Huimaavan rotkon reunalla tasapainoileva kävelyreitti avattiin viime vuonna pitkän tauon jälkeen uudelleen. Nykypäivän Caminito del Rey on täysin turvallinen ja maisemiensa puolesta unohtumaton elämys.
Huom! Tämä juttu kertoo vuoden 2016 retkestäni Caminito del Reylle. Voit lukea myös uudemman kokemuksen Paluu Caminito del Reylle lokakuulta 2022.
Kuulin Caminito del Reystä ensi kertaa jo vuosia sitten, kun työkaverini esitteli löytämäänsä YouTube-videota maailman vaarallisimmalta vaellusreitiltä. En olisi vielä tuolloin uskonut päätyväni samoihin maisemiin.
Caminito del Rey syntyi reilut sata vuotta sitten. Sen alkuperäisenä tehtävänä oli toimia huoltoreittinä El Chorron kylän sekä patotyömaan välillä. Reitti nimettiin Kuninkaan poluksi vuonna 1921, kun Espanjan hallitsija Alfonso XIII kulki sitä pitkin padon avajaisiin. Jyrkänteen reunalle betonista rakennettu metrin levyinen polku yhdisti vuoristoisen seudun kylät kätevästi toisiinsa. Alueen asukkaat kulkivat polkua pitkin omille asioilleen ja joillekin lapsille se oli jopa koulutie.
Betonirakenteet rapistuivat vuosien kuluessa ja kulkemisesta tuli lopulta hengenvaarallista. Hurjan kävelyreitin maine levisi ja Caminito del Rey alkoi vetää uskalikkoja puoleensa. Useat kuolemantapaukset pakottivat Andalusian hallituksen sulkemaan reitin vuosituhannen vaihteessa, mutta sekään ei estänyt kaikkia hurjapäitä pääsemästä rotkon reunalle. Caminito del Reytä alettiin rakentaa uudelleen vuonna 2014 ja keväällä 2015 se avattiin täysin uudistettuna. Kallio-osuuksille on rakennettu tukevat puusillat, joita pitkin huimasta reitistä voi nauttia turvallisin mielin.
Caminito del Reylle päästäkseen kannattaa ostaa liput hyvissä ajoin etukäteen. Tämä onnistuu virallisilla nettisivuilla, joilta näkee vapaana olevat paikat kullekin ajankohdalle. Reitti on avoinna tiistaista sunnuntaihin ympäri vuoden muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Caminito del Reyllä on säävaraus, eli polulle ei pääse kovalla tuulella tai rankkasateella. Kympin pääsymaksun lisäksi on kätevää ostaa samalla myös bussikuljetus takaisin yksisuuntaisen polun lähtöpaikalle, jolloin kokonaishinnaksi tulee 12,50 euroa. Pääsylipun voi tulostaa itse.
Lähdemme Caminitolle vaimon kanssa kahdestaan. Reitille on kahdeksan vuoden ikäraja, emmekä olisi muutenkaan harkinneet lasten ottamista mukaan. Sisämaassa sijaitsevalle lähtöpaikalle on Málagan seudulta noin tunnin ajomatka. Hyväkuntoiset tiet muuttavat kapeiksi ja mutkikkaiksi muutama kilometri ennen määränpäätä. Maisema vaihtuu koko ajan kuivemmaksi. Näemme hieman ennen perille saapumistamme tekojärven, jonka vesi tuntuu karussa ympäristössä jonkinlaiselta nähtävyydeltä.
Ajamme kohti Caminito del Reyn pohjoista porttia, sillä reitillä patikointi on sallittu ainoastaan pohjoisesta etelään. Perille löytää etsimällä El Mirador Ardales -nimistä ravintolaa, joka sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä Ardalesin kylästä. Seuraamme tekojärven rantaa Parque Ardalesiin, kunnes huomaamme tien oikealla puolella viitan El Mirador -ravintolan parkkipaikalle. Hiekkatien varrella on sopiva paikka, jonne jätämme automme ilmaiseksi. Palaamme kävellen päällystetylle tielle ja ohitamme maksullisen pysäköintialueen, jonka hinta olisi ollut kaksi euroa. Täältä on vielä reilun puolentoista kilometrin matka Caminito del Reyn lipuntarkastusportille.
Kävelemme hetken alamäkeen, kunnes huomaamme autotien oikealla puolella pienen tunnelin. Käännymme opasteen mukaisesti hämärään käytävään. Himmeät lamput valaisevat parinsadan metrin pituista tunnelia juuri riittävästi. Tie kääntyy tunnelin jälkeen alamäkeen. Nautimme lokakuun lämmöstä ja ympäröivästä luonnosta. Metsämaisemaa ei heti osaisi sijoittaa tunnin matkan päähän Aurinkorannikon turistikohteista.
Pääsylippuihin on merkitty, että paikalle pitäisi saapua puolta tuntia ennen määräaikaa. Ajoitus onnistuu hyvin, ja ehdimme portille hieman ennen puolta kahtatoista. Edellinen ryhmä on tekemässä lähtöä ja pääsemmekin matkaan saman tien heidän mukanaan. Meillä on ohjeistuksen mukaisesti passit mukanamme, mutta niitä ei kysytty ainakaan tällä kertaa missään vaiheessa. Portin lähettyvillä on pieni wc-rakennus sekä mahdollisuus ostaa juotavaa. Seuraavat käymälät ovat vasta reitin lopussa hieman ennen bussipysäkkiä. Matkaan kannattaa ottaa pieni reppu muun muassa vesipulloa, eväitä, aurinkorasvaa ja varavaatteita varten. Suurten rinkkojen kantaminen tai sateenvarjon käyttäminen on kielletty.
Ryhmässämme on reilut kolmekymmentä ihmistä, joiden ikähaarukka vaihtelee koululaisista eläkeläisiin. Saamme päähämme valkoiset kypärät, jotka suojaavat putoavilta pikkukiviltä ja muilta vaaroilta. Päähineet tuovat vääjäämättä mieleen Putouksesta tutun rakennusmestari Harjakaisen. Meneekö firman piikkiin, jos sattuu jotain? Paikallinen työntekijä kertaa lyhyesti turvallisuusohjeet espanjaksi ja englanniksi. Sisällössä ei ole mitään yllättävää, vaan maalaisjärjellä pärjää hyvin. Jos esimerkiksi kännykkä putoaa alas, niin se on hasta luego. Ei kannata hypätä perään.
Pääsemme pian portin jälkeen puusta tehdylle polulle, joka kulkee korkealla rotkon yläpuolella. Reitti on melko leveä ja halutessaan voi kulkea vaikka kallioseinämän viertä ja pitää turvaköydestä kiinni. Caminitosta tulee heti alusta lähtien todella turvallinen mielikuva. Kaiteet ovat kunnossa, kaikkialla on siistiä ja siellä täällä näkyy valvontakameroitakin. Reitin varrella on myös muutama työntekijä varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin. Matkailijat etenevät rauhalliseen tahtiin ja ihailevat maisemia.
Kurkin reunan yli ja katselen kaukana alhaalla virtaavaa vettä. Vaikka portilta lähdetään ryhmänä, voi reitin kulkea täysin omaan tahtiin. Jättäydymme viimeisten joukkoon, jotta saamme kulkea rauhassa ja pysähdellä valokuvaamaan ilman häiriöitä. Tungoksesta ei ole pelkoa.
Rotko on paikoitellen todella kapea. Kallioseinämät ovat komeita, enkä muista nähneeni missään muualla vastaavaa. Korkealla yläpuolellamme liitelee suuria korppikotkia. Välillä maisema muuttuu ja saavumme avarampaan ympäristöön. Jossain vaiheessa puusilta loppuu ja päädymme tuiki tavalliselle metsäpolulle.
Caminiton keskiosa ei ole mitenkään jännittävä, mutta nautimme luonnon kauneudesta joka askeleella. Havumetsän miellyttävä tuoksu tunkeutuu nenään ja ympärillämme kohoaa komeita vuoria. Istahdamme varjoisaan paikkaan juomaan vettä. Arvelimme tukevan aamiaisen riittävän pitkälle iltapäivään, joten emme pakanneet eväitä mukaan. Päätös ei kaduta, vaikka voileipä olisikin saattanut maistua hyvältä luonnon helmassa. Matkan varrella on muutamia taukopaikoiksi tarkoitettuja penkkejä ja reitin keskivaiheilla on hyvin tilaa siirtyä polulta syrjään lepäämään.
Saavumme puolentoista kilometrin metsäpolkutaipaleen jälkeen reitin jälkimmäiselle puusillalle. Nyt liikutaan alkumatkaakin korkeammalla rotkon reunalla. Pudotusta alhaalla virtaavaan Guadalhorce-jokeen on noin sata metriä, joten tämä on taipaleen ehdottomasti mieleenpainuvin osuus. Näemme rautatiellä kiitävän junan sekä muutamia vastakkaisella jyrkänteellä eteneviä kalliokiipeilijöitä.
Emme pidä kiirettä, sillä haluamme nauttia rotkomaisemista niin kameran linssin läpi kuin paljain silminkin. Käyn katselemassa maisemia myös pieneltä lasilattialta. Alla olevaan pudotukseen ilmeisesti tottuu, eikä läpinäkyvällä lattialla seisominen tunnu erityisen huimaavalta.
Reitti tekee pienen mutkan varjoisaan kanjoniin. Pysähdymme katselemaan alkuperäisen Caminito del Reyn todella kapeita ja kaiteettomia rakenteita. Hauraalta näyttävässä betonissa on ammottavia reikiä. Nykyinen reitti ei turvallisuutensa ansiosta aiheuta vääntöä vatsanpohjassa, mutta vanhalle kaiteettomalle polulle en olisi lähtenyt mistään hinnasta. Luonnon vaaroja täytyy silti kunnioittaa edelleen. Kuulemme, kuinka voimistuvan tuulen pudottamat pikkukivet ropisevat puusillalle takanamme.
Kävelyn jännittävin osuus on loppuvaiheessa odottava riippusillan ylitys. Silta ei ole kovin pitkä, mutta sen metalliristikosta rakennetun pohjan läpi on erinomainen näkyvyys sata metriä alempana virtaavan jokeen. Jos tilanne tuntuu huimaavalta, voi katseen pitää tiukasti vastapäisessä kalliossa ja ottaa tukea sillan reunoista.
Satumme paikalle melko tuulisella hetkellä, mutta rotkon ylittäminen ei silti tunnu pelottavalta. Silta heilahtelee hieman askeleiden voimasta, kunnes pysähdyn ihailemaan maisemia. Tällaisiin paikkoihin ei ihan joka päivä pääse. Sillan ylittämisen jälkeen laskeudutaan jyrkkiä portaita pitkin hieman alaspäin. Rotko jää taakse, mutta kallionseinämälle rakennettu puusilta jatkuu vielä jonkin matkaa. Edessä on portaita myös ylöspäin. Niiden raoista näkyy pitkä pudotus alas.
Puusta rakennettu reitti päättyy ja käännymme katsomaan hetkeä aiemmin kulkemaamme polkua. Se näyttää sivusta katsottuna hurjemmalta kuin kävellessä tuntui. Jäljellä on vielä parin kilometrin taival bussipysäkille. Sinänsä kauniit järvimaisemat eivät enää tässä vaiheessa jaksa herättää suurta innostusta.
Etsimämme pysäkki sijaitsee El Chorron rautatieasemalla, joka tulee vastaan opasteita seuraamalla. Busseja lähtee puolen tunnin välein ja ne kulkevat El Mirador Ardales -ravintolan lähettyville. Otan viimeisen valokuvan Caminito del Reystä bussin ikkunan lävitse. Autotie on paikoitellen erittäin kapea, mutta taitava kuljettaja selvittää työnsä vastaantulijoista huolimatta. Saavumme takaisin autollemme ennen kolmea, eli kulutamme kävelyyn ja bussikyytiin yhteensä hieman alle neljä tuntia. Kuljimme melko hitaasti ja pysähdyimme usein ihailemaan maisemia. Eväitä emme toisaalta syöneet ja pääsimme bussiin ilman pitkää odottelua.
Lähdemme etsimään lounasta Ardalesista. Kun mutkikasta tietä on kurvailtu riittävästi, nousee edessämme tyypillinen jyrkälle rinteelle rakennettu andalusialainen pueblo blanco eli valkoinen kylä. Löydämme pienen kierroksen jälkeen parkkipaikan ja suunnistamme ennalta valitsemaamme Falco-ravintolaan, joka on auki koko päivän. Nautimme hienostelemattomalla ulkoterassilla rauhallisesta tunnelmasta. Eteeni ilmestyy reilun kokoinen pihvi, joka maistuu kävelyn jälkeen mainiosti. Kulmakunnan asukkaat pysähtyvät lasilliselle ja jututtavat tarjoilijaa. Ohi kulkenut koira asettuu erään puheliaan tädin jalkoihin nukkumaan. Näissä raukeissa tunnelmissa on hyvä tehdä lyhyt yhteenveto Caminito del Reyn annista.
Kävely ei ole normaalikuntoiselle ihmiselle kovin rankka, sillä matkaa kertyy vain seitsemisen kilometriä. Tämä sisältää siirtymät parkkipaikalta pohjoiselle portille ja eteläiseltä portilta bussipysäkille. Puisilla silloilla ja hyväkuntoisilla poluilla on helppo kävellä, eikä eksyminen ole mahdollista. Pienet tauot kuuluvat asiaan jo valokuvauksenkin vuoksi, eikä kiirettä kannata muutenkaan pitää. Fyysinen rasitus saattaa toki tulla kysymykseen kovalla helteellä, sillä varsinkaan keskipäivällä varjoisia paikkoja ei juuri ole. Kannattaa siis varata riittävästi juomavettä sekä aurinkovoidetta mukaan.
Käveleminen sata metriä korkean jyrkänteen reunalla saattaa epäilyttää monia Caminitosta kiinnostuneita. En missään tapauksessa suosittele polkua vakavasta korkean paikan kammosta kärsiville. Jos taas pelko on yhtään hallittavissa, rohkaisen lähtemään matkaan. Kuvat saattavat näyttää todellisuutta dramaattisemmilta. Näimme polulla kaikenikäisiä retkeilijöitä, eikä kellään vaikuttanut olevan ongelmia. Myös appivanhempani kävelivät Caminito del Reyn eri päivänä ja nauttivat kokemuksesta. Puusillat ovat suhteellisen leveitä ja huomionarvoista on, että niiden osuus koko matkasta on vain noin puolitoista kilometriä. Suurin osa taipaleesta patikoidaan metsäpoluilla, joiden vieressä ei ole minkäänlaista jyrkännettä.
Olisin ehkä kaivannut jopa hieman enemmän haastetta ja jännitystä, mutta maisemiensa puolesta Caminito del Rey suorastaan ylitti odotukset. Reitin varrella saa ihailla upeaa luontoa ja ainutlaatuisia rotkoja. Suosittelen Caminitoa lämpimästi, ellei korkean paikan kammo tunnu ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Lievään fobiaan tämä saattaisi jopa olla parasta mahdollista siedätyshoitoa.
Vuonna 2023 avattu Galería de las Colecciones Reales on mielenkiintoinen lisäys Madridin museoiden joukkoon. Kuninkaallisen palatsin vieressä sijaitsevissa moderneissa tiloissa voi tutustua Espanjan mahtipontiseen historiaan taiteen ja erilaisten arvoesineiden kautta.
Madrid on museoiden ystäville antoisa kaupunki, joka tunnetaan erityisesti Pradon, Reina Sofían ja Thyssen-Bornemiszan taideaarteista. Kesäkuussa 2023 avautunut Galería de las Colecciones Reales tuo kaupungin tarjontaan mielenkiintoisen lisän esittelemällä nimensä mukaisesti Espanjan kuningashuoneen omistamia arvoesineitä.
Kuulen tästä museosta ensi kertaa, kun olen hankkimassa pääsylippuja kuninkaalliseen palatsiin. Tarjolla on yhdistelmälippu, jolla pääsee palatsin lisäksi tutustumaan myös Galería de las Colecciones Realesiin. Tarjous on hyvä, sillä palatsilipun päälle tulee tämän hetken hinnoilla vain kuusi euroa lisää hintaa. Galería de las Colecciones Reales sijaitsee aivan palatsin naapurissa ja museolippu on voimassa viikon verran palatsivierailun ajankohdasta eteen tai taakse päin.
Astumme sisään Almudenan katedraalin vieressä olevasta ovesta. Galería de las Colecciones Realesin tiloissa on ainakin oman vierailumme aikaan miellyttävän väljää, mikä tuntuu tervetulleelta vaihtelulta kuninkaallisen palatsin ja Pradon pienten ruuhkien jälkeen.
Museon rakenne on hyvin selkeä. Ylin kolmesta näyttelykerroksesta keskittyy Habsburgien aikaan, joka ajoittuu Espanjan historiassa vuosiin 1516–1700. Tähän kerrokseen kuuluu myös huone, jossa pyörivä videoesitys kertoo tehokkaan tiivistetysti kuninkaallisen palatsin sekä sen ympärille kasvaneen Madridin kaupungin historiasta. Ikkunan takaa voi katsella museon rakentamisen yhteydessä löytyneitä maurien rakentaman muurin jäänteitä.
Museosta löytyy paljon arvokkaita seinävaatteita, tauluja ja erilaisia historiallisia esineitä. Kookkaimpia ovat kuninkaallisten käyttämät vaunut. Kuvassa näkyvät mustat vaunut ovat peräisin 1670-luvulta, jolloin niillä ajeli Espanjan sijaishallitsijana toiminut kuningatar Maria Anna.
Viimeinen Habsburg-sukuinen Espanjan kuningas oli Maria Annan poika Kaarle II, joka kuoli lapsettomana marraskuussa 1700. Syttyi lähes maailmansodan mittoihin levinnyt pitkä perimyssota, jonka päätteeksi kruunun sai kuin saikin Kaarle II -vainaan suosikki Filip V. Filip V oli Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika ja hänestä tuli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija, mutta tiukat rauhanehdot estivät Espanjan ja Ranskan yhteisen imperiumin.
Museon keskimmäinen kerros keskittyy Bourbonien valtakauteen, josta jatketaan kohti nykypäivää ja kerrotaan hieman kokoelmaa ylläpitävän Patrimonio Nacionalin tekemästä työstä. Näyttely esittelee arvoesineiden kautta eri aikakausien hallitsijoiden henkilökohtaista makua ja Espanjan kuningashuoneen historiaa. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi vanhat koristeelliset kellot.
Galería de las Colecciones Realesin suunnitteluvaiheessa syntyi jonkinlaista kiistaa siitä, pitäisikö joitakin maalauksia siirtää perinteikkäästä Pradosta tähän uuteen museoon. Riidat saatiin sovittua, ja nytkin Galería de las Colecciones Realesissa on muutama Pradosta lainattu teos. Matkaohjelmaamme on kuulunut jonkin verran taidetta, joten on mukavaa ihailla vielä näin reissun lopuksi muutamia maalauksia. Omaan mieleeni ovat esimerkiksi yllä näkyvät Luis Paret y Alcázarin taulut. Museossa tulee vastaan useampia Francisco de Goyan teoksia ja vaikutun arvostetun mestarin monipuolisuudesta viimeistään hänen suunnittelemiensa gobeliinien äärellä.
Alimmassa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Oman vierailumme aikaan esillä on kuningatar Victoria Eugenialle omistettu näyttely, joka jatkuu 5.4.2026 asti. Näyttelyssä käydään läpi Victoria Eugenian lapsuutta Englannin hovissa, henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita, avioliittoa Espanjan Alfonso XIII:n kanssa sekä merkitystä Espanjan kuningattaren roolin uudistajana. Victoria Eugenia vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta hahmolta, mutta emme rehellisesti sanottuna jaksa enää tässä vaiheessa keskittyä museon yksityiskohtiin.
Myös toinen tällä hetkellä esillä oleva vaihtuva näyttely jatkuu 5.4.2026 saakka. Pieni näyttely esittelee kuningashuoneen lasten leluja eri aikakausilta, joten aihe on varsin kiehtova.
Galería de las Colecciones Reales on mielestäni hyvä kokonaisuus. Museo tarjoaa paljon nähtävää, muttei kuitenkaan ole läkähdyttävän laaja. Meiltä kuluu avarissa tiloissa vajaat kaksi ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme tutustua pysyviin näyttelyihin hyvin. Kuten mainittua, vaihtuvat näyttelyt tuli kuitenkin käveltyä läpi hyvin pikaisesti.
En laskisi Galería de las Colecciones Realesia aivan Madridin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta jos arvokkaat esineet ja kuninkaallinen historia kiinnostavat, voi tätä museota ehdottomasti suositella.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Museosta löytyy paljon lisätietoa virallisilta nettisivuilta galeriadelascoleccionesreales.es.
Manner-Espanjan eteläisin itsehallintoalue Andalusia on monipuolinen lomakohde, jonka suosiolle on paljon muitakin syitä kuin hiekkarannoistaan tunnettu Aurinkorannikko. Tässä vinkkilista Andalusian kaupunkeihin, kyliin ja luontokohteisiin.
Espanjassa on kaikkiaan 17 itsehallintoaluetta, joista Andalusia on 8,5 miljoonalla asukkaallaan väkirikkain. Pinta-alaltaan se sijoittuu Espanjassa toiseksi ja on valtioihin vertailtaessa esimerkiksi Itävaltaa laajempi. Itselleni Andalusia on tullut tutuksi kolmella matkalla, joilla olen viettänyt yhteensä yhdeksän viikkoa tällä viehättävällä seudulla. Listan 22 ensimmäistä kohdetta on laitettu järjestykseen omien kokemusteni ja mieltymysteni perusteella. Lisäsin niiden jatkoksi kahdeksan houkuttelevalta kuulostavaa kohdetta, joissa en ole vielä itse käynyt.
1. Sevilla
Listan kärkeen pääsee Andalusian viihtyisä pääkaupunki Sevilla, jossa riittää koettavaa moneen makuun. Sevillan rento tunnelma vie helposti mennessään ja nautimme niin upeasta arkkitehtuurista kuin paikallisesta ruoastakin. Tasamaalle Guadalquivir-joen varrelle rakennettu Sevilla on kävelijälle helppo kaupunki, jossa pääsee mukavasti jalkaisin melkein minne tahansa. Päänähtävyyksiin kuuluvat katedraali ja sen torni La Giralda, Alcázar-palatsi sekä mahtipontinen aukio Plaza de España. Majoituimme kolmeksi viikoksi värikkääseen Trianan kaupunginosaan, joka ehti tulla jo hyvin tutuksi.
Lue lisää: Ihastuttavan upea Sevilla, 20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
2. Caminito del Rey
Paikoitellen huimaavan korkeiden kalliojyrkänteiden reunoilla kulkeva Caminito del Rey on varmasti yksi Euroopan vaikuttavimpia kävelyreittejä. Noin seitsemän kilometrin matkalla saa ihailla jylhiä maisemia ja rotkon reunalla kulkevat puiset kävelysillat tekevät retkestä ainutlaatuisen seikkailun. Caminito del Reyn pääsyliput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen netistä, sillä reitti on todella suosittu. Maisemat ovat upeita myös varsinaisen Caminito del Reyn ulkopuolella, joten on hyvä idea tutustua alueeseen laajemminkin. Vinkkejä voi hakea vaikkapa jutustani 3 upeaa näköalapaikkaa Caminito del Reyn ympärillä.
Lue lisää: Huikea Caminito del Rey, Paluu Caminito del Reylle
3. Frigiliana
Andalusian kauneimpien kylien joukkoon kuuluvalla Frigilianalla on vahva asema omalla suosikkilistallani, koska olen viihtynyt sen lähistöllä kokonaisen viikon kahdella eri matkalla. Itse kylä valkoisine taloineen, kukkaistutuksineen ja näköalapaikkoineen on puunattu todella nätiksi. Kuvauksellisilla kujilla on aina mukava kulkea, mutta omaan mieleeni ovat jääneet päällimmäisinä Frigilianan laakson maisemat ja pitkät kävelyretket maaseudun keskellä. Nämä paikat taitavat olla juuri sitä Andalusiaa, johon olen eniten kiintynyt.
Lue lisää: Häikäisevän kaunis Frigiliana, Leppoisa viikko Frigilianan laaksossa ja kylällä
4. Granada
Granada oli syksyllä 2016 ensimmäinen kaupunki, johon pääsin Andalusiassa tutustumaan. Granadasta löytyvä Alhambra on koko Etelä-Espanjan tunnetuin nähtävyys, jonka koristeellinen palatsi, kukkivat puutarhat ja jykevä linnoitus tekivät suuren vaikutuksen. Koko kaupunki tuntui viihtyisältä, mutta nautin eniten vanhan Albayzínin maurilaiskorttelin tunnelmasta kapeilla kujilla ja pikku aukioilla. Mieleeni on jäänyt erityisesti hetki, kun katselin Albayzínista käsin kuinka aurinko nousi esiin Alhambran ja Sierra Nevadan vuorten takaa.
Lue lisää: Aamutunnelmia Granadassa, Tarunhohtoinen Alhambra
5. El Torcal de Antequera
Andalusian luonto on monipuolista ja paikoitellen se pääsee yllättämään ihan kunnolla. Mielikuvituksellisista kalkkikivimuodostelmistaan tunnettu El Torcal de Antequeran luonnonsuojelualue on jäänyt mieleen todella eriskummallisena paikkana. Kivikkoisen maiseman uskomattomia muotoja pääsee ihailemaan lyhyehköillä kävelyreiteillä, joissa ei kannata kiirehtiä vaan keskittyä maisemiin sekä vaikkapa vuorikauriiden bongaamiseen.
Lue lisää: Ihmeellinen El Torcal de Antequera
6. Alpujarran vuoristokylät
Oman osansa Andalusian monimuotoisuuteen tuovat Alpujarran kylät, joista ovat jääneet mieleen rustiikkinen kauneus, hiljaisuus, myynnissä olleet perinnematot sekä viileä vuoristoilma. Itseeni suurimman vaikutuksen teki Pampaneira, jonka kujilla vietimme eniten aikaa. Samalla retkellä voi pysähtyä myös lähistöllä sijaitsevissa Bubiónissa ja Capileirassa.
Lue lisää: Vuoristokylien viehätystä Alpujarrassa
7. Cádiz
Kiehtova Cádiz tuo mieleen auringon, kimaltavan meren sekä rikkaan historian. Yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista rikastui aikana, jolloin Espanjan siirtomaista tuodut rikkaudet rahdattiin emämaahan Cádizin sataman kautta. Meri ympäröi kapealla niemellä sijaitsevaa tiivistä keskustaa, jossa voi ihailla rosoista kauneutta. Costa de la Luzin eli Valon rannikon tärkein kaupunki täyttyy lomakausina ennen kaikkea espanjalaisista, jotka osaavat nauttia Cádizin pitkistä hiekkarannoista.
Lue lisää: Merellinen ja aurinkoinen Cádiz
8. Málaga
Monelle tutussa Málagassa on helppo yhdistää kaupunki- ja rantaloma toisiinsa. Espanjan kuudenneksi suurin kaupunki on eloisa ja viihtyisä paikka, jonka nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Gibralfaron ja Alcazaban linnoitukset, katedraali, erilaiset museot sekä vanhankaupungin kävelykadut. Hiekkarannoista tunnetuin on nimeltään Malagueta. En ole vielä koskaan yöpynyt Málagassa, mutta olen käynyt kaupungissa viisi kertaa.
Lue lisää: Monien tunnelmien Málaga, Täydellinen päivä Málagassa
9. Ronda
Korkean kalliojyrkänteen reunalla roikkuva Ronda on sijaintinsa ansiosta yksi Andalusian näyttävimpiä kaupunkeja. Rondan kuvatuin nähtävyys on Puente Nuevo -niminen silta, joka yhdistää dramaattisen rotkon erottamat kaupunginosat toisiinsa. Ronda on oikein mukava retkikohde siksikin, että sitä ympäröiviä kauniita maisemia saa ihailla pitkän aikaa jo ajomatkan aikana.
Lue lisää: Huiman kaunis Ronda
10. Gibraltar
Britannian merentakainen alue Gibraltar ei tietenkään virallisesti kuulu Andalusiaan, mutta se sijaitsee tiiviisti meren ja Andalusian ympäröimänä. On hieman hämmentävä kokemus löytää itsensä kesken Espanjan-matkan brittiläisten kliseiden, kuten punaisten puhelinkoppien ja fish & chips -ravintoloiden keskeltä. Päiväretkeltä ovat jääneet parhaiten mieleen Gibraltarvuorelta avautuvat maisemat sekä vuorella vapaudessa majailevat magottiapinat. Apinoiden kanssa kannattaa olla varuillaan, sillä ne nappaavat mielellään vikkeliin sormiinsa näkyvillä olevat herkut ja muutkin irtoesineet.
Lue lisää: Apinoiden vieraana Gibraltarilla
11. Setenil de las Bodegas
Setenil de las Bodegas on yksi Andalusian erikoisimmista kylistä, sillä osa sen kaduista kulkee epätodelliselta näyttävällä tavalla valtavien kallioiden alla. Kylässä on jopa kallion sisään louhittuja koteja, mutta valtaosa asutuksesta on silti ihan tavallisia valkeiksi kalkittuja taloja. Setenil de las Bodegas on viihtyisä paikka, joten siihen kannattaa tutustua kiireettömästi.
Lue lisää: Setenil de las Bodegas – kylä kiven alla
12. Marbella
Marbellan nimi saattaa herättää mielikuvia ylellisestä luksuskohteesta, mutta viehättävä vanhakaupunki edustaa hyvinkin tyypillistä andalusialaista tyyliä. Emme omalla retkellämme edes vierailleet Marbellan varsinaisella glamouralueella Puerto Banúsin satamassa, jossa suuret huvijahdit, kalliit autot, muotiliikkeet ja yökerhot vetävät seurapiiri-ihmisiä puoleensa. Ehkä sitten ensi kerralla!
Lue lisää: Tavallisen tallaajan Marbella
13. Cómpeta
Sisämaan vuoriston rauhassa uinuva Cómpeta on tyypillinen esimerkki alueen valkoisiksi kalkituista kylistä. Tunnelmallinen kylä on mukava retkikohde, jossa voi kierrellä kapeilla kujilla ja pysähtyä välillä nauttimaan hyvästä ruoasta. Cómpeta edustaa niitä Andalusian paikkoja, jotka houkuttelevat ulkomaalaisia asunnon ostajia puoleensa. Lähes puolet asukkaista on muita kuin espanjalaisia, kuten myös listallani seuraavana olevassa Torroxissa ja monissa muissakin kauniissa kylissä.
Lue lisää: Retki kuvaukselliseen Cómpetaan
14. Torrox
Tämä Costa del Solin itäosasta löytyvä kunta jakautuu Torrox Pueblon vuoristokylään sekä siitä noin neljän kilometrin päässä sijaitsevaan Torrox Costan rannikkokaupunkiin. Vanhan kylän keskusta valkeine taloineen on siisti ja kuvauksellinen. Kapeilla kujilla loikoilee laiskoja kissoja. Rantakaupungin hiekkarannat tarjoavat puolestaan leppoisan merellistä tunnelmaa ja mielestäni Torrox voisikin olla hyvä vaihtoehto rauhallista lomakohdetta etsiville matkailijoille.
Lue lisää: Kaksien kasvojen Torrox
15. Nerja
Frigilianan lähistöllä sijaitsevassa Nerjassa olemme pistäytyneet pari kertaa. Rannikkokaupungissa vallitsee miellyttävän leppoisa lomatunnelma, ja merimaisemia kelpaa ihailla varsinkin Balcón de Europa -näköalatasanteelta. Muutaman kilometrin päässä keskustasta voi tutustua Nerjan vaikuttaviin tippukiviluoliin.
Lue lisää: Luolien ja merimaisemien Nerja
16. Mijas Pueblo
Mijas on monelle suomalaiselle tuttu kohde, sillä se sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Fuengirolasta. Se onkin yksi helpoimmin saavutettavista Aurinkorannikon alueen valkoisista kylistä. Tarjolla on kauniita kujia, kukkaistutuksia sekä mahtavat maisemat kaukana alhaalla häämöttävälle merelle päin.
17. Antequera
Viihtyisässä Antequerassa voi aistia aitoa paikallistunnelmaa. Turistivirrat eivät ole ainakaan vielä löytäneet tätä sisämaakaupunkia, jonka merkittävin nähtävyys on maurien rakentama linnoitus. Vuosisatoja vanhan linnoituksen torneista on mukava tähystää maisemia ympäristöön. Kaupunki on helppo yhdistää samaan retkeen edellä mainitun El Torcal de Antequeran luonnonpuiston kanssa.
Lue lisää: Aito andalusialainen Antequera
18. Álora
Vietimme syksyllä 2022 pari viikkoa Áloran kunnan alueelta vuokratussa talossa, joka sijaitsi syrjäisellä maaseudulla edellä mainitun Caminito del Reyn lähistöllä. Ihastuimme Áloran jylhiin maalaismaisemiin, auringonlaskuihin ja vuohilaumojen kellojen kalinaan. Täällä sai tutustua kovin erilaiseen Andalusiaan, jossa vilkkaat rantakohteet tuntuivat kaukaisilta. Áloran keskustasta jäi melko arkipäiväinen mielikuva ja sen parasta antia taisivat olla vanhalta linnoitukselta avautuvat maisemat.
Lue lisää: Andalusian maaseudun tunnelmaa Álorassa
19. Júzcar
Júzcar on Andalusian kylien joukossa persoonallinen poikkeus, sillä sen talot eivät ole valkoisia vaan sinisiä. Kaikki alkoi vuonna 2011, kun kansainvälinen elokuvayhtiö maalautti Smurffit-elokuvan mainoskampanjan yhteydessä kokonaisen kylän kaikki talot smurffien teemavärin mukaisiksi. Asukkaat halusivat säilyttää värin, sillä se houkuttelee matkailijoita köyhään ja syrjäiseen kylään. Júzcar ei tarjonnut meille hauskanväristen talojen lisäksi paljoa muuta, mutta se oli mukava vierailukohde automatkan varrella.
Lue lisää: Tosielämän smurffikylä Júzcar
20. Fuengirola
Olen käynyt suomalaissiirtokunnastaan tunnetussa Fuengirolassa kerran. Kaupunki ei tuntunut retkikohteena erityisen sykähdyttävältä, mutta ymmärrän erittäin hyvin ne käytännön syyt, jotka houkuttelevat kaupunkiin asumaan. Esimerkiksi meistäkin yksi perheenjäsen kävi suomenkielisellä lääkärillä, ja Fuengirola lähiseutuineen voisi joskus olla varteenotettava vaihtoehto talven viettämistä varten.
21. Iznájar
Tämä valkoinen kylä sijaitsee sisämaassa noin 80 kilometriä Málagasta pohjoiseen. Korkealle kukkulalle rakennettua Iznájaria ympäröi turkoosina kimalteleva suuri tekojärvi ja mieleeni jäi myös miellyttävän rauhallinen tunnelma.
22. Ardales
Caminito del Reyn lähistöllä sijaitseva Ardales ei ehkä ole Andalusian näyttävin kylä, mutta se teki vaikutuksen aidolla paikallistunnelmallaan. Kaduilla oli rauhallista ja kylän asukkaat vaihtoivat kuulumisia kantaravintoloissaan.
23. Córdoba
Siirrymme nyt niihin kohteisiin, joissa en ole vielä päässyt vierailemaan. Itselläni on vahva tunne siitä, että Córdoba on ylivoimaisesti suurin puute Andalusiassa käymieni paikkojen listalla. Kaupungin maailmankuulu nähtävyys La Mezquita on vanha moskeija, jonka sisälle on rakennettu katolinen katedraali. Córdoban monimuotoisesta historiasta kertovat myös esimerkiksi roomalainen silta, juutalaiskortteli sekä Alcázar de los Reyes Cristianos -linnoitus puutarhoineen.
24. Jerez de la Frontera
Sherryn kotikaupunkina tunnetussa Jerezissä voi luonnollisesti tutustua väkevöitetyn viinin valmistamiseen maistiaisia unohtamatta. Jerezistä löytyy myös monien muiden andalusialaisten kaupunkien tavoin komea linnoitus sekä muita historiallisia rakennuksia. Kaupunki on yksi Espanjan flamencokeskuksista, joten tarjolla on paljon näytöksiä sielukkaan tanssin ja musiikin ystäville.
25. El Rocío
Doñanan kansallispuiston laidalta löytyvä El Rocío vaikuttaa hyvin omalaatuiselta ja kiinnostavalta kylältä, sillä sen kadut ovat pehmeää hiekkaa ja moni liikkuu edelleen hevoskyydillä. Villin lännen kylältä näyttävä El Rocío täyttyy ihmisistä aina helluntaina, jolloin kaupunkiin saapuu satojatuhansia pyhiinvaeltajia.
26. Tarifa
Manner-Euroopan eteläisin kaupunki Tarifa löytyy Gibraltarinsalmen rannalta, ja sieltä on näköyhteys Marokkoon. Tarifasta olisikin helppo tehdä lauttamatka Afrikan tähti -lautapelistä tuttuun Tangeriin. Toisaalta itse Tarifakin kuulostaa houkuttelevalta varsinkin pittoreskin vanhankaupunkinsa osalta.
27. Almería
Aurinkoiseksi mainostettu Almería sijaitsee Andalusian rannikon itäosassa, jossa en ole vielä koskaan käynyt. Parinsadantuhannen asukkaan kaupungissa lienee jonkin verran nähtävää sekä paljon hyvää ruokaa. Almerían lähistöllä levittäytyy karu Tabernasin aavikko, jolla on kuvattu muun muassa villin lännen elokuvia.
28. Muut Andalusian valkoiset kylät
Mainitsin jo ylempänä muutaman valkoisen kylän, mutta niitä riittää Andalusiassa lähes loputtomasti. Niputan nyt saman otsikon alle toivelistalleni päätyneitä kyliä, joita ovat Arcos de la Frontera, Zahara de la Sierra, Casares, Olvera, Gaucín ja Grazalema. Nämä kaikki ovat varmasti kauniita paikkoja, joista joku voisi vierailun yhteydessä nousta yhdeksi suosikkipaikoistani Andalusiassa.
29. Andalusian kansallispuistot
Andalusiassa on kolme kansallispuistoa, jotka kuulostavat varsin erilaisilta keskenään. Doñanan kansallispuistoa sävyttävät kosteikkoalueet sekä toisaalta myös dyynit. Alueella voi nähdä paljon muuttolintuja sekä muita erilaisia eläimiä. Sierra Nevadan kansallispuisto tarjoaa puolestaan korkeita vuoria ja esimerkiksi patikointimahdollisuuksia. Sierra de las Nievesin kansallispuiston erityispiirteisiin kuuluvat muun muassa harvinaiset espanjankuusimetsät sekä luolat.
30. Muut Andalusian rannikkokaupungit
Aurinkorannikolla riittää monta kaupunkia, joita olisi mukava käydä katsomassa. Esimerkiksi Benalmádenasta löytyy mielikuvituksellinen Colomaresin linna, buddhalainen pyhäkkö sekä sisämaassa kohoava valkoinen kylä Benalmádena Pueblo. Benalmádena sijaitsee helpon kävelymatkan päässä toisesta suositusta rantakaupungista Torremolinoksesta. Muita mahdollisina retkikohteina mielessäni käyneitä rantakaupunkeja ovat ainakin Estepona sekä Costa Tropicalin puolella sijaitseva Almuñécar.
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Jääkiekko1 vuosi sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Eurooppa11 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Englanti1 vuosi sittenLontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia11 kuukautta sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Blogisynttärit1 vuosi sittenLähtöportti 9 vuotta
Jenni / Unelmatrippi
11.11.2016 at 16:11
Kiitos tästä! Kerroinkin aiemmin, että olen menossa tuonne tammikuussa, joten oli todella kiva saada lukea kokemuksistasi. Luin jostain muualta, että autolla ei kannattaisi lähteä tuonne ollenkaan, joten olen itse pohtinut paikalle menemistä Málagasta junalla. Tiedä sitten, miten se järjestyy. Auto olisi kyllä mukava olla, että saisi katsella maisemia vapaaseen tahtiin meno- ja paluumatkalla. Te ilmiselvästi löysitte parkkipaikan ihan helposti.
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:16
Meillä ei ollut pysäköintiongelmia, kun tuolla mainitulla pienellä hiekkaisella parkkipaikalla oli hyvin tilaa. Myös lähistön teiden varsille oli pysäköity paljon autoja. Maksullinen parkkipaikka sen sijaan näytti täydeltä, mutta riippuu varmasti siitäkin mihin aikaan päivästä menee. Kaksi euroa ei ole paha parkkimaksu.
Junalla pääsee El Chorron asemalle, josta voi jatkaa saman tien bussilla tuonne mainitulle parkkipaikalle ja kävellä reitin sen jälkeen, palaten lopulla takaisin asemalle. Kannattaa kuitenkin selvittää aikataulut, sillä mun käsittääkseni junia Málagasta tulee todella harvoin. Suosittelen autoa, koska Andalusian sisämaata on muutenkin mukava katsella omaan tahtiin. Mahtavaa reissua teille!
Jyrki
11.10.2017 at 14:33
Kätevä yhteys on Malagasta klo 10.05 lähtevä juna (Ronda), on El Chorrossa n. 10.47. Takaisin lähtee muistaakseni n. 15.05 ja 18.05 eli noin kolmen tunnin välein. Tarkista aikataulut Renfen sivuilta. Sieltä voi ostaa lipunkin etukäteen – alle 5 euroa/suunta. El Chorrossa on muutama ravintola.
Jyrki
Mika / Lähtöportti
14.10.2017 at 16:41
Kuulostaa kätevältä! Hyvä retki onnistuu varmasti noinkin, jos ei ole autoa käytössä. Kiitos näistä tiedoista 🙂
Katja/Historia de Viajes
11.11.2016 at 18:29
Kyllähän tämä on ehdottomasti joskus koettava! Kiitos tästä kokemuksen jakamisesta. Olen tosiaan tuosta junalla hurauttanut ja silloin jo maisemat oli aivan huikeat. Näyttää kuvissasikin niin kokemisen arvoiselle paikalle!
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:21
Suosittelen lämpimästi ja uskon, että Espanjan ystävänä pääset tuonne ennemmin tai myöhemmin. Luultavasti ennemmin 🙂
Milla - Pingviinimatkat
12.11.2016 at 11:54
Korkeat paikat, jyrkänteet ja komeat maisemat! Tuo täytyy päästä kokemaan itse vielä joku päivä.
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:26
Menkää ihmeessä! Espanjastakin löytyy vaikka mitä makeita paikkoja, mutta mun pitää kyllä tämän jälkeen päästä taas Italiaan 🙂
Kohtteena maailma / Rami
12.11.2016 at 21:30
Eihän tuo tosiaan ole mitään siihen vanhaan verrattuna, mutta on toi uusikin suunnitelmissa. Olisi saattanut vanha jäädä hyvin nopeasti itseltä kesken korkeanpaikankammoisena 😀 Hyvä infopaketti tämä oli kaiken kaikkiaan!
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:29
Maisemat on entisellään, mutta reitillä kulkemista ei voi mitenkään verrata vanhaan. Se sun vertaus possujunan ja vuoristoradan välillä on aika osuva. Yritin laittaa tähän paljon infoa, kun paikka tuntuu kiinnostavan monia. Ainakin kolme matkabloggaajaakin on menossa tuonne parin seuraavan kuukauden aikana.
Johanna Hulda
13.11.2016 at 3:07
Inspiroiva postaus oli tämä. Tuonne täytyy ehdottomasti joku kerta poiketa, sillä onhan tuo todella ainutlaatuinen paikka ja maisemat ovat kohdillaan! Kalliokiipeilijä-mieheni on jokunen vuosi sitten käynyt selvittämässä sen vanhan Caminiton, mutta heillä oli tietysti köydet, valjaat ja muut turvavälineet apuna. Itselle riittäisi hyvin tämä nykyinen versio. 😀
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:36
Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Vanha Caminito on varmasti sopinut kokeneille kalliokiipeilijöille, mutta tyhmänrohkeat seikkailijat olivat asia erikseen. Nuo seinämät ovat nähtävästi edelleen kiipeilijöiden suosiossa, minkä ymmärrän hyvin.
Reitin varrella oli kolmen nuoren paikallisen kiipeilijän muistolaatta. Heillä oli ilmeisesti omat turvavälineet kunnossa, mutta olivat luottaneet vanhaan kallioseinämällä olleeseen Caminiton vaijeriin, joka ei sitten kestänytkään.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
13.11.2016 at 10:59
Kiitos informatiivisesta postauksesta, tuli monta hyvää käytännön vinkkiä ensi tammikuuta ajatellen. 🙂
Mika / Lähtöportti
13.11.2016 at 12:38
Ole hyvä! Kirjoittelen vielä lisää Andalusia-postauksia, joista löytyy toivottavasti myös sopivia vinkkejä 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
13.11.2016 at 23:31
Varasin juuri liput, ja vielä yksi (tyhmä) kysymys tuli mieleen. Eli tulostitko liput itse vai käytitkö jotain ”self service” automaattia saadaksesi liput? Mulla on ne nyt pdf:nä koneella, josta voin ne itse tulostaa, mutta jossain vaiheessa varausprosessia luki, että maksukorttia tarvitaan myöhemmin lippujen saamiseksi automaatista..?
Mika / Lähtöportti
14.11.2016 at 10:26
Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Mutta mä siis vain tulostin liput itse kotona ja niillä mentiin. Siis ne semmoiset, missä on viivakoodeja ja lukee ”Ésta es su entrada” 🙂
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
14.11.2016 at 18:52
Tämä on kyllä huikea reitti, ehdottomasti joskus tänne lähdettävä! 🙂 Huikeita kuvia! Kiitos tästä postauksesta!
Mika / Lähtöportti
14.11.2016 at 20:09
Kiitos Virpi! Suosittelen Caminito del Reytä lämpimästi 🙂
IKILOMALLA
18.11.2016 at 11:01
Kiitos mahtavasta kuvauksesta! Olen jotenkin ollut siinä uskossa, että tämä vaellus olisi haastava ja vaarallinen. Muistan kyllä nuo uutiset reitin avaamisesta kunnostettuna, joten olipa kiva nähdä miltä siellä oikeasti näyttää ja lukea kokemuksistasi. Tajusin vasta nyt, että olen aikanaan ajanut autolla tämän reitin ohi ja paikallinen tuttuni kertoi kalliolla olevasta reitistä. En kuitenkaan ollut ennen tajunnut, että tämä kyseinen Caminito del Rey on Malagan lähellä. ?? Hyvä tietää tässä vaiheessa.
Tämä reitti on ehdottomasti koettava, jos tuonne suunnille satutaan. Hinta oli ihan yllättävän halpa kokemukseen nähden.
Titta
Mika / Lähtöportti
18.11.2016 at 17:54
Yllätyin hieman itsekin vaelluksen helppoudesta. Teille varmasti ihan lasten leikkiä esimerkiksi Tiger Leaping Gorgen jälkeen 🙂 Caminito del Rey oli käsittääkseni uudelleenavaamisensa jälkeen jopa ilmainen, mutta on muuttunut sittemmin maksulliseksi. Hinta ei silti ole paha. Ennen oli myös mahdollista kävellä reittiä kumpaan suuntaan tahansa, mutta se on nykyään yksisuuntainen. Mielestäni ihan järkevä päätös.
Laura T.
18.11.2016 at 18:08
WAU! Kiitos upeista kuvista! Kärsin itse sen verran hallitsemattomasta korkeanpaikankammosta, että tällaiset kohteet joudun jättämään väliin – onneksi voin kuitenkin ihailla maisemia muiden ottamien kuvien kautta!
Mika / Lähtöportti
19.11.2016 at 20:08
Kiitos Laura! Ymmärrän ettei reitti sovi kaikille, mutta kiva että näistä kuvista oli iloa 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
18.11.2016 at 21:36
Hienot on maisemat, ja näyttää turvalliseltakin nykyään. Tuonne saa jo vähemmänkin reikäpäisiä ihmisiä lähtemään kuin vanhalle reitille, joskin epäilen että meidän perheestä ei ihan kaikki olisi siltikään innosta hihkuen ajatuksessa mukana… Mutta ehdottomasti tarvitsee pitää todo-listalla! Ehkäpä seuraavaksi sitten Hua Shan? 🙂
Mika / Lähtöportti
19.11.2016 at 20:30
Tiesin kyllä uuden reitin olevan täysin turvallinen, mutta sen helppous yllätti silti, kun olin katsellut niin paljon videoita vanhasta polusta. Ero on kuin yöllä ja päivällä.
Katsoin nyt yhden Hua Shan -videon. Näyttää kotisohvalta käsin mielenkiintoiselta, mutta taidan silti jättää väliin 😀
SariKoo.fi
22.11.2016 at 22:50
Huh. Mulla on kyllä korkean paikan kammoa, mutta aion mennä voittamaan sen tuolle reitille 🙂 Upeita maisemia ja kivan informatiivinen postaus, helpottaa reissusuunnittelua – kiitos!
Mika / Lähtöportti
23.11.2016 at 18:48
Kiitos kommentista Sari! Hyvä suunnitelma – nimittäin jos tuosta reitistä on päättänyt selvitä, niin varmasti selviääkin 🙂
Alexander
2.12.2016 at 16:02
Erittäin komeat maisemat! Pitääkin laittaa korvan taakse seuraavaa Espanjanmatkaa ajatellen
Mika / Lähtöportti
3.12.2016 at 12:53
Suosittelen lämpimästi, kun seuraavan kerran matkustat tuolle suunnalle! Ja samalla reissulla myös jalkapalloa Sevillassa tai Málagassa 🙂
Susanna / Matkapatonki
13.1.2017 at 20:11
En ole yhtään patikoijatyyppiä, mutta tuonne on kyllä joskus päästävä! Varsinkin nyt kun tietää, ettei tuo reitti vaadi mitään huippukuntoa tai kuukausien valmistautumista 🙂 Olisi hyvää vaihtelua perinteiseen Espanjan rantalomaankin!
Mika / Lähtöportti
15.1.2017 at 14:19
Kannattaa ilman muuta mennä! Korkeiden paikkojen sietämistä tuo kyllä vaatii, mutta muuten kävelyä ei voi pitää kovin vaativana. Todellakin mahtavaa vaihtelua rantalomalle, Andalusia on yllättävän monipuolinen alue.
Arja ja kumppanit
6.3.2017 at 17:41
Kiitos hienosta ja valaisevasta jutusta. Jo avaamisesta lähtien olen halunnut päästä tuonne ja nyt toukokuussa haave täyttyy. Matkat, hotellit ja liput varattu ja tulostettukin. Kohta siis menoksi.
Mika / Lähtöportti
7.3.2017 at 12:52
Kiitos paljon viestistäsi! Mukava kuulla, että pääsette pian toteuttamaan tämän haaveen. Nauttikaa Caminitosta ja Andalusiasta muutenkin!
Heidi / Maailman äärellä
2.4.2017 at 17:29
Ensi kerralla kun olen Andalusiassa, on kyllä käytävä täällä. Komealta näyttää. Ja itse asiassa juuri eilen vähän mietittiinkin, että vuoden päästä kesällä olisi taas Espanjan vuoro :).
Mika / Lähtöportti
3.4.2017 at 18:08
Olen ihan varma, että lähdet tuonne heti kun pääset Etelä-Espanjaan! Ymmärrän hyvin, jos tuntuu että viimeistään ensi kesänä on Espanjan vuoro. Mulla olisi pakottava tarve lähteä pian Italiaan, kun edellisestä kerrasta alkaa olla jo pari vuotta.
tellu
4.2.2019 at 23:17
Moi! En ihan ymmärtänyt, pystyykö tuolla siis valita vähän lyhyemmän reitin kuin tuon 7-8 km. Onko näin?
Mika / Lähtöportti
5.2.2019 at 21:13
Moi! Valitettavasti ei voi valita lyhyempää reittiä. Reitti on turvallisuussyistä yksisuuntainen ja koko matka kuljetaan enemmän tai vähemmän kapeassa rotkossa, josta ei ole sivupolkuja. Aluksi parkkipaikalta tunnelin ja metsäpolun halki lipuntarkastusportille, sitten siltaosuus, polkuosuus, toinen siltaosuus ja lopuksi kävely tietä pitkin El Chorroon.
Maisemaonnellinen Johanna
9.3.2019 at 22:37
Kiitos kuvan lainasta! 🙂
Linkitin tämän juttusi omaan haavepostaukseeni. Saapa nähdä kuinka toukokuussa käy. Liput on jo hankittu 🙂
https://johannasuomela.com/2019/03/07/kymmenen-reissu-unelmaani/
Mika / Lähtöportti
12.3.2019 at 9:55
Ole hyvä! 🙂
Uskon kyllä, että Caminito del Rey sujuu sinulta hyvin! Korkeallahan siellä ollaan, mutta turvallisten kaiteiden suojassa. Nauti maisemista 🙂
Marja
21.3.2022 at 12:13
Kiitos hienosta jutusta. Tästä saimme paljon tarvitsemaamme tietoa. Liput on varttu ja nyt vain toivotaan, että ilma suosii meitä.
Mika / Lähtöportti
22.3.2022 at 19:21
Mukava kuulla, kiitos kun jätit kommentin. Toivotaan hyvää säätä ja muutenkin onnistunutta retkeä teille!
Tiina Saarikoski-Järvenpää
26.6.2022 at 12:38
Hei! Kiitos hienosta informatiivisesta postauksesta. Sen verran kysyn että miten se lähtö tapahtuu, pitääkö valita joku kellonaika ja ryhmä ennenkuin sinne pääsee, eli yksin ei pääse kiertämään?
Mika / Lähtöportti
28.6.2022 at 21:59
Hei ja kiitos kommentista! Virallisilta nettisivuilta (https://www.caminitodelrey.info/en) lippua ostaessa pitää valita kellonaika, jolloin ryhmä ihmisiä päästetään reitille. Lähdön jälkeen voi kuitenkin edetä ihan omaan tahtiin, eli matkan saa kulkea käytännössä yksin. Omasta reissusta on nyt kulunut jo muutama vuosi, joten en ole varma onko tällä välin tapahtunut jotain muutoksia. Haaveilen reitille palaamisesta vielä tänä vuonna, saa nähdä toteutuuko Espanjan-matka syksyllä.