Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, täyttää Lähtöportti tänään jo kymmenen vuotta. Takana on lähes kuusisataa juttua eri puolilta maailmaa, ja pyrin pitämään blogin aktiivisena jatkossakin.

Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, mutta muistan blogin alkuvaiheet yhä hyvin. Pari ensimmäistä vuotta olivat tapahtumarikkaita, sillä elettiin vielä eräänlaista matkablogien kulta-aikaa. Aktiivisia blogeja oli paljon ja erilaisia tapahtumia sekä muita hauskoja kokoontumisia riitti usein. Olin itsekin organisoimassa paria pientä blogitapahtumaa, ja pääsin kokemaan eri yhteyksissä yllättäviäkin asioita.

Noiden vuosien parhaita puolia oli tutustuminen moniin samanhenkisiin ihmisiin. Tapahtumia on toki välillä edelleen, mutta olen käynyt niissä vain harvakseltaan. Suomalainen matkablogikarttakin näyttää nykyään erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Aktiivisten blogien määrä on vähentynyt ja moni merkittävä blogi on tällä välin hiljentynyt, vaikka pitkän linjan tekijöitäkin yhä riittää. Onneksi joukossa on myös muutamia hieman uudempia hyviä blogeja.

Mediankin puolelta löytyi noina alkuvuosina kiinnostusta. Päädyin kerran jopa televisioon Ylen aamuohjelmaan puhumaan matkakohteista ja minua haastateltiin muutamiin lehtijuttuihin sekä pari kertaa myös Matkamessuilla. Aloittelevallakin blogilla pääsi neuvottelemaan kaupallisista yhteistöistä ja jotain tuli sovittuakin. Muutamat lyhyet yhteistyömatkat ovat onnistuneet koko perheen voimin, ja kerran pääsin pienessä pohjoismaisessa bloggaajaryhmässä Pohjois-Irlantiin. En ole kuitenkaan ollut koskaan kovin innokas matkustamaan muuten kuin läheisimpien ihmisten seurassa. Lähes kaikki matkani ovat olleet blogista riippumattomia.

Viime vuosina on ollut oheistoiminnan osalta hiljaisempaa, mutta sekin on sopinut hyvin. Haluan kirjoittaa matkatarinoita, mutten kaipaa julkisuutta tai säännöllistä tapahtumissa käyntiä. Bloggaajakavereita on totta kai aina ilo tavata, ja ystävyys säilyy vaikkei jatkuvasti näkisikään. Uskon yhä matkablogien voimaan. Videot tai lyhyet somejulkaisut keräävät ehkä helpommin huomiota, mutta pitkillekin teksteille riittää yhä kysyntää. Ja riittää tai ei, niin tykkään joka tapauksessa matka-aiheisten tekstien kirjoittamisesta.

Koronapandemia toimi eräänlaisena käännekohtana. Se hiljensi kokoontumisia ja matkablogeja, mutta vaikutti myös omaan ajatusmaailmaani. Oli aikaa miettiä asioita ja ymmärtää, että elämä on todellakin tässä ja nyt. Matkailuni ei muuttunut mitenkään dramaattisesti, mutta muutama viime vuosien reissu olisi voinut jäädä tekemättä ilman matkustusrajoitusten tuomaa tuumaustaukoa ja ajatusta siitä, että unelmia kannattaa toteuttaa heti kuin vain mahdollista.

Lähtöportin kannalta merkittävä käännekohta oli Rantapallon blogiportaalin sulkeutuminen elokuussa 2023. Blogin itsenäistyminen Rantapallosta omaan osoitteeseensa oli pakon sanelema, mutta erinomainen muutos. Rantapallo ansaitsee monet kiitokset, mutta nyt nautin siitä, että saan päättää kaikesta blogiini liittyvästä itse.

Tämä on Lähtöportin 596. blogikirjoitus, joten kuudensadan postauksen merkkipaalu tulee vastaan pian. Olen toisin sanoen julkaissut blogissa keskimäärin lähes viisi postausta kuukaudessa. Tahti oli ensimmäisinä vuosina nykyistä tiiviimpi, mutta vähimmäismääränä pitämäni neljä kuukausittaista julkaisua on toteutunut toistaiseksi aina. Julkaisujen määrä on tietenkin vain yksi mittari. Työmäärään vaikuttaa myös tekstin pituus, joka venyy usein varsin pitkäksi. Kohteiden taustatietoja tulee selviteltyä ihan uteliaisuuden vuoksi melko paljon, ja ainakin osa faktoista tai anekdooteista on mukava mainita myös blogissa.

Matkablogin tekemiseen kuluu runsaasti työtunteja, ja kymmenen vuotta on jo merkittävä ajanjakso kenen tahansa elämässä. Tämä saa väkisinkin miettimään, kuinka suuri panostaminen blogiin on jatkossa järkevää. Ajan säästäminen voisi onnistua esimerkiksi lyhyempien juttujen avulla. Neljän kuukausittaisen julkaisun tavoitteesta jääminenkään ei olisi katastrofi. Haluan joka tapauksessa jatkaa matkablogin kirjoittamista.

Olen toisinaan miettinyt sitä, miten sivustoa voisi kehittää tästä eteenpäin. Kun on kirjoittanut jo monta sataa juttua, sisältyy niihin väistämättä toistuvia piirteitä. Pyrin kenties jatkossa keksimään uudenlaisia näkökulmia juttujen tekemiseen, mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Olisi varmasti hyvä idea panostaa enemmän myös Instagramiin ja Facebookiin, mutta siihenkin pitäisi keksiä luontevia toimintatapoja. Muita somekanavia en nyt uskalla edes ajatella.

Minulle matkailussa parasta on perheen kanssa vietetty aika sekä yhteiset kokemukset. Reissuille on viime vuosina osunut tyttärien toiveesta paljon suurkaupunkeja, ja se on sopinut meille vaimon kanssa hyvin. Toisaalta kolmen sukupolven matkoilla suuntaamme aina huomattavasti hiljaisempiin paikkoihin. Matkakohteiden luonne vaihtelee elämäntilanteen mukaan, ja joskus mukaan voi tulla taas enemmän vaikkapa luontokohteita. Minulle ei ole välttämätöntä päästä kaikkiin toivelistallani oleviin paikkoihin, kunhan kohteet ovat kaikille mukaan lähteville mieluisia. Lyhyillä kavereiden kanssa tehtävillä reissuilla teemana on suuri intohimon kohteeni jalkapallo.

Kiinnostun matkakohteista usein perusteellisesti, joten palaan mielelläni samoihin maihin ja välillä kaupunkeihinkin. Tutustun käymiini paikkoihin ja niiden kulttuureihin mieluummin pintaa syvemmältä kuin matkustan aina uusiin kohteisiin. Nautin myös siitä tunteesta, kun saan olla vieraassa maassa melkein kuin kotonani. On hauska seurata kuinka tietyt kaupungit kehittyvät ja toisaalta kuinka omat mielenkiinnon kohteet muuttuvat, kun samoista paikoista kertyy kokemuksia eri vuosikymmeniltä.

Vierailemieni maiden lista on pidentynyt hyvin hitaasti, eikä siihen liittyen ole valtavia haaveitakaan. Uudet maat toki kiinnostavat tilaisuuden tullen ja esimerkiksi Balkanin suunnalla on muutama valtio, joissa olisi mukava päästä jonain päivänä käymään. Tällä hetkellä päällimmäiset suunnitelmat kohdistuvat kuitenkin rakkaimpaan matkakohteeseeni Italiaan sekä niin ikään tuttuun ja mieluisaan Espanjaan. Mielessäni on jo melko tarkka ajatus siitä, minne seuraavan vuoden reissut suuntautuvat. Pari matkaa on varattuna, ja loput varmistuvat sitten aikanaan.

Yksikään reissu ei ole itsestäänselvyys, joten olen kiitollinen jokaisesta matkapäivästä. Eräs suurimmista syistä matkablogin kirjoittamiselle onkin juuri se, että koen jokaisen reissun niin arvokkaaksi, että haluan taltioida kokemukset ainakin itseäni varten. Mukavaa, jos niistä on iloa ja inspiraatiota muillekin.

Muistan hyvin elävästi hetken, kun julkaisin tasan kymmenen vuotta sitten Lähtöportin ensimmäisen blogipostauksen. Tunnistan siinä mainitut ajatukseni edelleen, enkä muuttaisi tekstistä montaakaan sanamuotoa. Katsotaan, millaisiin merkkipäiviin Lähtöportti vielä jatkossa yltää. Suuri kiitos teille lukijoille, kun olette olleet matkassa mukana!

Lähtöportin tänään täyttyvä kahdeksas vuosi toi mukanaan suuren muutoksen, kun blogi itsenäistyi Rantapallosta osoitteeseen lahtoportti.fi. Matkailu ja kirjoittaminen ovat jatkuneet entiseen tahtiin ja jatkuvat toivottavasti tästä eteenkin päin.
  
Elokuussa tapahtunut siirtyminen pois Rantapallosta oli työläs, mutta palkitseva projekti. Muutos oli pakon sanelema Rantapallon lopetettua blogiportaalinsa kokonaan, mutta toi mukanaan myös paljon hyvää. Lähtöportista on vuosien varrella tullut minulle niin tärkeä, ettei se olisi enää pitkään sopinut kenenkään ulkopuolisen hallintaan, esimerkiksi sivupohjan tai mainospaikkojen osalta. Tuntuu paremmalta pitää kaikki narut omissa käsissään, vaikka se lisäisikin työmäärää. Samalla olen kiitollinen Rantapallolle, joka tarjosi helpon polun matkablogin aloittamiseen ja oli varsinkin blogiurani ensimmäisinä vuosina miellyttävän yhteisöllinen ympäristö. 

Sivustolla riittää jatkuvasti kehitettävää ja teen pientä hienosäätöä aina sopivan tilaisuuden tullen. Kaikki vanhalla sivustolla olleet tekstit ovat luettavissa ja kuvat katseltavissa, mutta ihan kaikki vanhojen juttujen sisältämät linkit eivät vielä ohjaudu suoraan oikeaan osoitteeseen. Mielessäni on pikku korjausten lisäksi myös kehitysideoita. Olen muokannut esimerkiksi valikoita niin, että eri kohteista kertovat jutut löytyisivät helpommin ja selailu tarinasta toiseen olisi sujuvampaa. Ainakin itselleni tästä on hyötyä, koska rakennan sivustoa pitkälti myös omaan käyttööni ja palaan usein muistelemaan menneitä reissuja.

Elämässä on riittänyt kiireitä, mutta olen toistaiseksi ehtinyt julkaista vähimmäistavoitteena pitämäni neljä juttua kuukaudessa. Määrä ei kuulosta kovin suurelta, mutta tarinani tuppaavat venymään välillä ehkä liiankin pitkiksi ja sisältävät paljon tarkistusta vaativia faktoja. Toivon silti ehtiväni julkaisemaan välillä vaikkapa viisi tai kuusi juttua kuukaudessa, sillä viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana varastoon on kasautunut vino pino aiheita. Toisaalta ei siihenkään maailma kaadu, vaikka julkaisutavoite jäisi joskus saavuttamatta.

Harmittelen, etten ehdi kirjoittaa kaikkia juttuja nopeammin, mutta toivon tunnelmien välittyvän silti mahdollisimman tuoreina. Pyrin priorisoimaan jollakin tavalla ajankohtaisia aiheita ja tiedän, että kaikki kertomisen arvoiset seikat ovat hyvässä tallessa ainakin omissa muistiinpanoissani. Juttusumaa purkaessani matkustan toki taas uusiin kohteisiin ja kerron niistä aina edes jotakin heti reissun jälkeen. Juuri nyt työn alla on pari tarinaa syyslomalta Liguriasta, ja kun sekaan lisätään vanhempia juttuja esimerkiksi Kaliforniasta, Sevillasta, Baijerista ja Berliinistä, pysyy sisältö toivottavasti sopivan vaihtelevana. 

Kaavailin vuosi sitten kirjoittamassani synttärijutussa matkailevani paljon ainakin Italiassa ja Espanjassa. Italiassa olenkin tuon jälkeen käynyt jo kaksi kertaa, mutta Espanjassa en ole tällä välin vieraillut lainkaan. Tutustumiseni Italian eri alueisiin etenee rauhalliseen tahtiin. Liguriasta tuli äskettäin yhdestoista alue, jossa olen viettänyt vähintään yhden kokonaisen viikon. Kahdestakymmenestä alueesta on kokonaan näkemättä vielä kaksi, Aostanlaakso pohjoisessa sekä Calabria etelässä.

Mielessäni on jo hahmotelma ensi vuoden matkailukalenterista, mutta jätetään yksityiskohdat tässä vaiheessa paljastamatta. Kokonaisuus muistuttaa joka tapauksessa melko lailla sitä, millaista perheemme matkailu oli ennen koronapandemian aiheuttamia rajoituksia. Pandemian takia ”rästiin jääneet” ulkomaanmatkat on nyt tehty ja ensi vuodelle on luvassa ulkomaiden vastapainoksi taas kuluvaa vuotta enemmän kotimaanreissuja. Yhtään itselleni uutta ulkomaata ei ole lähitulevaisuudessa kiikarissa, mutta hyviä reissuja on silti tiedossa. Lasten toiveet pitävät huolen siitä, että päädymme varmasti ainakin suurkaupunkeihin. 

Myönnän olevani melko innoissani, kun täysin omassa hallinnassa oleva Lähtöportti alkaa löytää muotonsa. Uskon siis motivaatiota riittävän myös tästä eteenpäin, kunhan kirjoittamiselle vain löytyy sopivaa aikaa. Kiitos kun olette lukeneet Lähtöporttia ja toivottavasti löydätte täältä matkainspiraatiota jatkossakin!