Marraskuu on alkanut ja Lähtöportin mittari kääntyy tänään osoittamaan seitsemää vuotta. Lähetän nyt terveisiä helteisestä Sevillasta, mietin mitä matkailulta eniten haluan ja pohdin hieman blogin tilannetta.

Kirjoittelen blogin synttäripostausta nyt poikkeuksellisesti ulkomailla, Espanjan kenties kauneimmassa kaupungissa Sevillassa. Koronapandemia on opettanut sen, että unelmia kannattaa toteuttaa rohkeasti heti tilaisuuden tullen. Olemme haaveilleet jo kauan pidemmästä oleskelusta ulkomailla, ja vaikkei tällainen muutaman viikon pätkä suurimpia toiveita täytäkään, on se kuitenkin pidempi kuin mikään aiemmista ulkomaanmatkoistani. Vaikka välillä kaipaankin internetiä edeltänyttä aikaa, jolloin ihmiset tekivät muutakin kuin tuijottivat erilaisia ruutuja, tarjoaa nykyteknologia verrattomia mahdollisuuksia etätöistä ja etäkoulunkäynnistä lähtien. Viihdyn täällä Andalusian syksyssä mainiosti.

Huomaan matkailuun liittyvien toiveitteni muuttuneen jonkin verran. Minulla on jo kauan ollut pitkä lista kohteista, joissa haluaisin päästä joskus käymään. En aio heittää listaa roskakoriin, mutta yhä useammin käy niin, että matkakohde löytyy ranskalaisten viivojeni ulkopuolelta. Edes Sevillan nimeä ei löytynyt listaltani lainkaan. Tällä hetkellä kiinnostavimmalta tuntuu tutustua entistä syvällisemmin Italiaan ja Espanjaan. Välimerellinen elämäntyyli kiehtoo aina vain enemmän, sillä viehättäviä kaupunkeja, upeita luontokohteita, valoa, lämpöä, hyvää ruokaa, rentoa elämänmenoa ja minulle niin tärkeitä kiihkeitä jalkapallo-otteluita riittää jo parissakin maassa yllin kyllin.

Tänä vuonna on kertynyt ilahduttavan paljon matkapäiviä, mutta käytyjen maiden määrä on pysynyt maltillisena. Olen viipynyt vähintään kaksi viikkoa Espanjan lisäksi Italiassa ja Ranskassa. Neljäs tänä vuonna vierailemani maa on Itävalta, jonka pääkaupungissa vietimme pääsiäistä. Viivyn kohteissa mielelläni mahdollisimman pitkään ja pyrin tutustumaan niihin pintaa syvemmältä. Juurtuminen tai kotiutuminen saattavat olla liian vahvoja sanoja, mutta pikavisiittiä tarkempi tutustuminen kohteeseen kiehtoo todella paljon.

Edellä kirjoittamastani huolimatta ensi vuoden haaveisiini kuuluu myös kaukomatka. Reilun vuosikymmenen tauon jälkeen voisi olla jo aika palata joko Yhdysvaltoihin tai Japaniin. Euroopassakin tietysti riittää monia houkuttelevia kohteita myös Italian, Ranskan, Portugalin ja Espanjan ulkopuolella. Esimerkiksi ikäväni Irlantiin alkaa olla jo lähes sietämättömällä tasolla. Yhtään uutta ulkomaanmatkaa ei ole vielä varattuna, joten tulevat kohteet saattavat sisältää myös yllätyksiä.

Kotimaanmatkailu on jäänyt tänä vuonna vähäiseksi, sillä ulkomaiden vetovoima on ollut matkustusrajoitusten hellitettyä kova. Kiersimme Suomea parina edellisenä vuonna melko perusteellisesti, joten senkään takia suurta innostusta kotimaanmatkoille ei ole löytynyt. Kotimaanmatkailu ei ole sentään unohtunut kokonaan ja ainakin talvella on luvassa hiihtoreissu pohjoisen lumille, taas kerran itselleni uuteen kohteeseen.

Nyt ulkomaanmatkailun palattua ennalleen olen myös huomannut, etten juurikaan kaipaa kotioloissa sellaisia asioita, joista löytyisi aiheita matkablogiin. Olen liikkunut luonnossa kansallispuistojen sijaan frisbeegolfradoilla ja halunnut viettää kesää Tuusulassa, jonka matkailukohteet on tullut koluttua jo aiemmin. Nähtävyyksien nälkäni on tyydyttynyt viime aikoina ulkomailla, joten esimerkiksi kotimaisiin museoihin ei ole tullut lähdettyä. Voi olla, että suomalaisten kohteiden määrä blogissa lisääntyy taas jossain vaiheessa. Aika näyttää.

Lähtöportin kirjoittaminen on minulle tärkeää ja vaikka kehittymiselle on edelleen runsaasti tilaa, seison ylpeänä blogini takana. Kuten jo vuosi sittenkin hieman valittelin, kaipaisin sen sijaan sosiaalisen median puolelle lisää inspiraatiota. Kaipaan vanhaa Instagramia, sitä sovellusta, johon sai jakaa yhden neliönmuotoisen kuvan kerrallaan. Nykyinen kelojen ja videoiden sillisalaatti ei tunnu olevan minua varten, mutta en silti ole hylkäämässä Instagramiakaan kokonaan. Instagram oli aikoinaan se kanava, jonka kautta päädyin aloittamaan matkablogin kirjoittamisen.

Olen pitänyt kiinni vähimmäistavoitteestani julkaista neljä blogitekstiä kuukausittain. Aikani ei ole juuri riittänyt enempään, enkä haluaisi tinkiä juttujen laadusta tai laajuudesta. Viime vuodet ovat harventaneet arkistoissa olleita juttuideoita, joten blogia on joutunut nyt tekemään pitkälti kädestä suuhun. Haluaisin julkaista juttuja vaihtelevammin erilaisista kohteista, mutta nyt tekstejä on syntynyt lähinnä aina uusimmasta reissusta. Tilanne alkaa vähitellen helpottaa, sillä työn alla on monien Espanja-juttujen lisäksi edelleen Italiasta ja Pariisista kertovia postauksia. Myös uusia reissuja on tietenkin luvassa ja mielessä muhii ideoita erilaisiin listauksiin ja yhteenvetoihin liittyen.

Lähtöportin luetuin juttu viimeksi kuluneen vuoden aikana on ollut kestosuosikki Caminito del Rey. Kirjoitin Andalusian huimimmasta kävelyreitistä kuusi vuotta sitten ja jatkoa on luvassa, sillä palasin samalle polulle nyt meneillään olevalla matkalla. Viime blogisynttäreiden jälkeen julkaistuista jutuista luetuimpia ovat olleet maaliskuisesta matkasta kertova Mainio viikonloppu Milanossa sekä koostejuttu 30 x uskomattoman upea Slovenia.

Kiitos että olet ollut Lähtöportin matkassa ja seurailehan reissukuulumisia jatkossakin!

Uusi marraskuu on taas koittanut ja blogi täyttää tänään kuusi vuotta. Näin maailman hiljalleen avautuessa tuntuu mukavalta kirjoittaa pitkästä aikaa tuoreista ulkomaanreissuista ja haaveilla tulevista seikkailuista.

Kirjoittelin viimevuotisten blogisynttäreiden aikaan siitä, kuinka pandemia oli pysäyttänyt ulkomaanmatkailun ja kotimaan rajojen ulkopuolelle lähteminen tuntui vielä kaukaiselta. Nyt tilanne näyttää jo paljon valoisammalta, sillä olen ehtinyt syksyn aikana jo niin Kööpenhaminaan kuin Andalusiaankin. Toivotaan tilanteen pysyvän vähintään nykyisen kaltaisena ja rokotuskattavuuden noustessa paranevan entisestään. Matkavarauksia on taas tehtynä, mutta näinä aikoina ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Kotimaanmatkailu on aina ollut osa perheemme reissaamista. Lasten syntymän ja pandemian välisinä vuosina noin kolmannes matkayöpymisistämme tapahtui kotimaassa. Suurimman osan näistä ovat muodostaneet mökkivuokraukset Pohjois-Karjalassa ja Lapissa, mutta maata on tullut nähtyä muutenkin. Pandemia-aika on luonnollisesti lisännyt kotimaanmatkailun määrää entisestään ja laskinkin, että olemme yöpyneet viimeksi kuluneen puolentoista vuoden aikana kahdentoista Suomen maakunnan alueella. Emme missään tapauksessa hylkää kotimaanmatkailua kokonaan, vaikka suurin mielenkiinto kohdistuu tauon jälkeen muihin maihin.

Huomaan olevani varsin innoissani päästessäni pitkästä aikaan kirjoittamaan tuoreista ulkomaanmatkoista. Nämä ovat juuri niitä juttuja, joita varten perustin blogin silloin kuusi vuotta sitten, tarkoituksenani jakaa matkainspiraatiota ja reissutunnelmia. Vaikka viihdynkin myös Suomen kohteissa, kohdistuvat suuret reissu-unelmani edelleen ulkomaille. Ajatukset ovat usein eteläeurooppalaisissa pikkukylissä, maailman metropoleissa, maisemateillä ja vuorilla. Käsittääkseni nämä aiheet ovat myös blogin vakiolukijoiden mieleen. Toivon aidon innostukseni välittyvän myös teksteihin.

Matkasuunnitelmia täytyy tehdä entistä vastuullisemmin sekä ympäristöä että yhteiskunnallisiakin asioita ajatellen. Toivon silti ihmisten tavalla tai toisella matkustavan, sillä kliseinen sanonta matkustamisen avartavasta vaikutuksesta on täyttä totta. Olen huomannut pandemian aikana, kuinka helposti ajatukset tutun ja turvallisen lähiympäristön ulkopuolella odottavasta maailmasta saattavat muuttua entistä ennakkoluuloisemmiksi. Tekee hyvää päästä vaihteeksi erilaiseen ympäristöön, nähdä elämän jatkuvan kotikulmien ulkopuolellakin ja huomata että myös muukalainen voi olla ystävä.

Pandemian opetuksena pidän sitä, että unelmien reissut kannattaa toteuttaa heti tilaisuuden tullen. Hamaan tulevaisuuteen siirretyt suunnitelmat eivät välttämättä toteudu koskaan tai tilaisuus tuumasta toimeen ryhtymiseen saattaa siirtyä yllättävällä tavalla. Tulevaisuutta emme voi tietää. Pandemia jatkuu edelleen ja koronavirus pysyy keskuudessamme luultavasti vielä kauan. Asian kanssa täytyy vain tottua elämään, punnita riskit, sopeutua ja toivoa ettei tilanne ryöpsähdä entistä pahemmaksi. Niinkin on monessa maassa valitettavasti viime aikoina käynyt.

Blogin tämän hetken tärkein tavoite on jatkaa suhteellisen tasaista julkaisutahtia ympäri vuoden – laadusta tinkimättä tietenkin. Tuoreet reissut helpottavat tehtävää huomattavasti, vaikka tähänkin asti on syntynyt vähintään neljä julkaisua kuukausittain. Blogi tulee jatkossakin olemaan Lähtöportin toiminnan keskipiste. Moni bloggaaja on panostanut entistä enemmän Instagramiin ja muuhun sosiaaliseen mediaan tai videoihin, mutta itse huomaan viihtyväni parhaiten nimenomaan blogitekstien parissa.

Yksi hienoimmista matkailuhetkistäni oli aikoinaan Interraililla, kun katselin junan ikkunasta Alppeja ja iloitsin siitä, ettei kukaan ulkopuolinen tiedä edes missä maassa sillä hetkellä matkustan. Muistan tuon vapautta korostaneen hetken kovin kirkkaasti vielä yli 24 vuoden jälkeenkin. Tästä tullaankin siihen, että niin hauskaa kuin Instagram Storiesin päivittäminen reissun päältä onkin, yhtä hauskaa voisi olla pitää matkojen aikana täydellistä somehiljaisuutta. Olen kaikesta huolimatta mielissäni siitä, että esimerkiksi Instagramin kautta jakamistani reissutunnelmista on tuntunut olevan iloa monelle ihmisille. Siksi jatkan luultavasti samalla linjalla jatkossakin.

En haluaisi varsinaisesti olla ”vaikuttaja”, minkäänlaisesta ”somepersoonasta” puhumattakaan. Tykkään vain matkustaa, nähdä erilaisia paikkoja, puhua matkoista ja kirjoittaa matkoista. Blogi tuntuu matkakirjoittamisen kannalta sopivimmalta tai ainakin helpoimmalta kanavalta, josta on mukava saada ajoittain palautettakin. Olen joskus haaveillut myös kirjan kirjoittamisesta, mutta se olisi kova urakka, eikä kirjan aihe ole vielä kirkastunut tarpeeksi selkeäksi.

Blogissa on viimeksi kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana luettu eniten elämyksistä Suomen länsirannikolla ja Sipoonkorven kaikista merkityistä patikkareiteistä. Tänä vuonna julkaistuista jutuista lukijoita ovat löytäneet erityisesti Hiihtokokemuksia Rukalla, 10 matkasuunnitelmaa Italiaan sekä 15 paikkaa, joita kaipaan Italiassa. Lisäksi voisi mainita 10 suunnitelmaa Suomen kesään, joista muuten toteutui omalla kohdallani viisi. Ulkomaanjuttujen suosio nousee taas varmasti sitä mukaa, kun rajat avautuvat entisestään ja matkustaminen helpottuu.

Toivotan kaikille Lähtöportin lukijoille mukavaa syksyn jatkoa ja hyviä reissuja, minne sitten ikinä menettekään!