Suomi
Kotimaan parhaat ravintolakokemukset 2021
Muistelin näin joulukuussa kuluneen vuoden kotimaanmatkoja, ja mieleeni tulivat monet reissujen varrelle osuneet ruokailut. Kokosin kymmenen parasta ravintolakokemusta alta löytyvälle listalle.
Tämä ei yritäkään olla maan parhaiden ravintoloiden esittely, vaan luettelo sellaisista käymistäni paikoista, joita voin lämpimästi suositella muillekin. Joukossa ei ole yhtään varsinaista fine dining -ravintolaa, vaan paremminkin laadukkaita perheystävällisiä paikkoja, joista saa alku-, pää- ja jälkiruokia. Turussa kävimme vaimon kanssa kahdestaan, mutta alakouluikäiset lapset olivat kaikissa muissa mainituissa ravintoloissa mukana. Paria alla mainittua poikkeusta lukuun ottamatta olen käynyt näissä ravintoloissa vain kerran. Näin ollen sattumilla, kuten ruokavalinnalla, työvuorossa olleella tarjoilijalla ja kokilla tai omalla mielialalla on siis saattanut olla vaikutusta kokemukseen.
Ihastuimme Local Bistroon viime vuonna niin paljon, että sinne täytyi päästä kuluneena kesänä uudelleen. Ravintola ehti tällä välin muuttaa saman kadun varrella uusiin tiloihin, mutta niin maut kuin mutkaton tunnelmakin ovat entisellään ja uusintavierailu ylitti korkeat odotukset. Lähiraaka-aineista valmistetut annokset on viimeistelty modernilla twistillä sekä fine dining -tason huolellisuudella, ja niin alku-, pää- kuin jälkiruoatkin tuntuivat aidosti suussa sulavilta. Tämänvuotinen Joensuun-vierailumme oli lyhyt, mutta kun ehdimme Local Bistroon, nukuimme Suomen kodikkaimmassa hotellissa Lietsussa sekä herkuttelimme Marttakahvion karjalanpiirakoilla, oli kaupunkikokemus aivan loistava.
Lisätiedot: localbistro.fi
Lue myös viimevuotinen juttuni Mukava kesäpäivä Joensuussa.
Tampella valikoitui kesän ensimmäisen Tampereen-matkamme päivällisravintolaksi lähinnä sijaintinsa ansiosta, sillä se löytyy vain kivenheiton päässä silloisesta majapaikastamme Tammerista. Tampella toimii entisessä tehdasrakennuksessa Tammerkosken rannalla. Avara ravintolasali on onnistuttu sisustamaan sekä viihtyisästi että talon arvokasta historiaa kunnioittaen. Tampellan listalta löytyy lihaa ja kalaa sekä ainakin yksi kasvisvaihtoehto. Nautimme suuresti niin laadukkaista kala-annoksista kuin jälkiruoistakin. Myös palvelu jäi mieleen poikkeuksellisen sujuvana, joten palaisin Tampellaan mielelläni vaikka heti seuraavalla Tampereen-reissulla.
Lisätiedot: ravintolatampella.fi
Lue myös juttuni 20 kokemusta Tampereella.

3. SCANDINAVIAN STEAKHOUSE NERA, KOKKOLA
Kokkolan viehättävässä vanhassakaupungissa Neristanissa sijaitseva Nera jäi mieleen toissa vuoden parhaana suomalaisena ravintolakokemuksena. Palasimme siis heti toisen Kokkolan-vierailumme alkajaisiksi suorinta tietä Neraan, jonka pihalle oli edellisen käynnin jälkeen avautunut myös tunnelmallinen hirsirakennus pizzauuneineen. Rentoa skandinaavista bistroa ja perinteistä pihviravintolaa yhdistelevä Nera oli jälleen onnistunut kokemus, eikä ole mikään ihme, että ravintola vaikuttaa suositulta myös paikallisten keskuudessa. Pihvi oli mureaa, tarjoilu ystävällistä ja sisäpihan tunnelma kodikkaan viihtyisä. Ihan ensimmäisen kerran täydellisyyteen tämä kokemus ei yltänyt, mutta arvosana on ehdottomasti kiitettävä.
Lisätiedot: steakhouse.neras.fi
Lue myös juttuni Meren, puutalojen ja kahviloiden Kokkola.
Kauppahallissa toimivan 4 vuodenaikaa -ravintolan lounas on äänestetty Tampereen parhaaksi, eikä palkintoa voi oman kokemuksemme perusteella kyseenalaistaa. Tunnelmallinen kauppahalli on jo kokemus sinänsä, minkä lisäksi 4 vuodenaikaa vie pienelle Ranskan-matkalle. Suomesta tuskin löytyy toista yhtä autenttista ranskalaista bistroa, joka saisi ajatukset niin sisustuksen kuin makujenkin osalta Marseillen kujille tai jonkun provencelaisen torin laidalle. Meille järjestyy lounasajan loppupuolella helposti tilaa ja kalalautaselta löytyvät maut ovat kohdallaan. Seuraavalla kerralla tilaan klassisen bouillabaissen, jos se ei vain ole päässyt loppumaan. Tässä on sen tyylinen ravintola, jollaisista pidän todella paljon.
Lisätiedot: 4vuodenaikaa.fi
Vuoden idyllisin matkakohde Svedjehamn ansaitsee paikkansa myös tällä listalla. Kuvauksellisessa Merenkurkun saariston kalastussatamassa on paljon punaisia venevajoja, mutta vain muutamia palveluita. Onneksi paikalta löytyy entiseen kalasuolaamoon perustettu Salteriet, joka toimii kylän kahvilana, ravintolana ja baarina. Päivän kala-annokset ovat täällä taatusti tuoreita ja oma ateriani kuuluu varmasti vuoden parhaisiin. Moni on kehunut myös Salterietin lohikeittoa. Tällainen konstailematon rantaravintola on aivan parasta, mitä aurinkoiselta kesäpäivältä voi toivoa. Terassilla syödessään voi katsella kimmeltävää merta, vesilintujen touhuja sekä muutamien veneiden paluuta hiljaiseen satamaan.
Lisätiedot: salteriet.fi
Lue myös juttuni Svedjehamn – maailmanperintökohteen saaristoidylli.
Heinäkuinen Turun-reissu sai mielen vaeltamaan Aurajoen rannalta syvälle Italiaan. Italialainen ruoka kiinnostaa aina ja Sergio’s on tämän kokemuksen perusteella kelpo paikka nauttia saapasmaan mauista. Kunhan vain ensin pääsimme parin mutkan kautta varaamaamme pöytään, oli kolmen ruokalajin viini-illallinen erinomainen kokemus. Sergio’sissa kuului toisinaan myös italian kieltä ja paikalla näytti olevan satunnaisten matkailijoiden lisäksi myös monta kanta-asiakasta. Kehutut pastat ja pizzat jäivät tällä kerralla kokeilematta, mutta siinähän on jo kaksi hyvää syytä palata takaisin. Ateria osui hyvin kohdalleen sellaisena kesäpäivänä, jona kaipasin tavallistakin enemmän Italiaan.
Lisätiedot: sergio.fi

7. RAFAEL’S STEAKHOUSE, PORVOO
Vuosi kului sikäli nopeasti, että ehdin vain kertaalleen Porvooseen. Kaupungissa on ilahduttavan paljon hyväksi todettuja ravintoloita, mutta halusimme kokeilla tällä kerralla jotain itsellemme uutta. Päädyimme Rafael’s Steakhouseen, joka on palvellut torin laidalla jo yli vuosikymmenen ajan. Ravintolan tyylissä on jotain perinteistä, eikä se ratsasta trendien harjalla samaan tyyliin kuin esimerkiksi vanhankaupungin mainio Meat District. Tämäkin liharavintola on silti erinomainen kokemus. Alkuruokalistalta löytyy miellyttäviä välimerellisiä makuja ja pääruoaksi tilaamani liha on mureinta maistamaani pitkään aikaan. Rafael yllätti positiivisesti ja kuuluu niihin moniin Porvoon ravintoloihin, joihin palaisin mielelläni uudelleen.
Lisätiedot: rafaels.fi
Lue myös juttuni Syö ja kahvittele Porvoossa – 13 vinkkiä.
Siinä missä Sergio’s vei makumatkalle Italiaan, johdatteli Di Trevi nimestään huolimatta paremminkin Espanjaan. Runsas tapas-lounas sopi täydellisesti päivämme ohjelmaan. Pöytään kannettiin kaikkiaan seitsemän annosta, joihin kuului muun muassa mustekalaa, katkarapuja, arancineja, pimientos de padrón -paprikoita sekä tartaria. Totesimme kaikki maut erinomaisiksi, vaikka henkilökohtaisissa suosikeissa olikin vaihtelua. Tarjolla olisi myös pääruokia ja pizzaa, mutta tässä ravintolassa houkuttelee nimenomaan kunnon tapas-valikoima. Di Trevi tuntui harvinaisen rennolta paikalta, jonne voisi tulla isommallakin porukalla nauttimaan maailman mauista ja raikkaista juomista.
Lisätiedot: ditrevi.fi
Vietimme mukavan kesäpäivän Kuopiossa ja päädyimme illaksi keskustan ulkopuolelle Bellanpuistoon. Pelasimme kierroksen kekseliäällä minigolfradalla, minkä jälkeen lähdimme etsimään syötävää viereisestä Kuopion Saanasta, jonka nimi viittaa tietenkin saunaa tarkoittavaan savonkieliseen sanaan. Kehuttu saunamaailma jäi meiltä kokeilematta, mutta ravintolan annokset maistuivat hyvin. Savolaista lähiruokaa suosivalta listalta löytyy muun muassa lihaa, kalaa, risottoa, pizzaa ja burgereita. Kuvassa näkyvät Saanan mezet sekä pääruokana syömäni Kallaveen kuha olivat onnistuneita valintoja. Nautimme viilenneestä kesäillasta lasitetulla terassilla, jonka laidalla kimmelsi kaunis Kallavesi saarineen ja salmineen.
Lisätiedot: kuopionsaana.fi
Lue myös juttuni 10 kohteen kesäpäivä Kuopiossa.
Krapihovin kesäravintolaa Mankelia tuntui vaikealta sijoittaa tälle listalle, koska edellä mainituista ravintoloista poiketen kyseessä on tuttu kantapaikka Tuusulan Rantatien varrelta. Kuluneena kesänä kävin Mankelissa ainakin kolmesti, kuten monena muunakin vuonna. Mankeli on mielestäni Tuusulan paras paikka ulkoilmassa syömiseen, sillä idyllinen pihapiiri vetää puoleensa kerta toisensa jälkeen. Ruoatkaan eivät ole koskaan pettäneet, vaan ovat vähintään hyviä ja toisinaan aivan erinomaisia. Krapi ja Mankeli kuuluvat joka kesään!
Lisätiedot: krapi.fi
Lue myös juttuni Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle.
Suomi
Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti
Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.
Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi.

Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.
Suomi
Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa
Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.
Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.

Venehallin aarteita
Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.

Merivartijoiden tärkeät tehtävät
Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa
Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä
Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki
Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.

Koko perheen Muumiseikkailu
Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.

Koskettava näyttely menetetyistä saarista
Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus
Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.
Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi
-
Italia1 vuosi sittenLigurian rannikkokaupunkeja: Rapallo, Levanto ja La Spezia
-
Ranska1 vuosi sitten7 kaunista kylää Ranskan Dordognessa
-
Espanja1 vuosi sittenSevillan päänähtävyydet katedraali ja Alcázar
-
Ranska1 vuosi sitten20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon
-
Ranska1 vuosi sittenMusée d’Orsay – upea taidemuseo Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenKierros Warner Brosin studioilla Hollywoodissa
-
Englanti1 vuosi sittenMielenkiintoinen London Transport Museum
-
Yhdysvallat12 kuukautta sittenUnelmien lomamatka New Yorkiin
-
Italia1 vuosi sittenAostanlaakson satulinna Castel Savoia
-
Italia1 vuosi sittenKokemuksia Aostanlaakson maisemista
-
Huvipuistot1 vuosi sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Anaheim
-
Jääkiekko12 kuukautta sittenNHL-jääkiekkoa New Yorkissa ja New Jerseyssä










Jenni / Unelmatrippi
15.12.2021 at 19:06
Kiitos tästä, tämä on hyvä lista laittaa muistiin! Monta hyvältä kuulostavaa paikkaa. Tampella onkin jo kokeilulistalla parin päivän päästä aiemman vinkkisi perusteella. 🙂 Ihmettelen, miksen muista koskaan kuulleeni Rafael’sista, vaikka Porvoo on meilläkin jonkinlainen vakiokohde. Testiin menee!
Mika / Lähtöportti
16.12.2021 at 12:00
Toivotaan että Tampella on teillekin hyvä kokemus, meidän käynnillä tuntui tosiaan kaikki olevan kohdallaan. Mielestäni mainio paikka kolmen ruokalajin illalliselle.
Rafael’s oli jäänyt mullakin aiemmin huomaamatta, mutta hyvä kun tuli nyt kokeiltua. Porvoon ravintolatarjonta on uskomattoman laaja ja laadukas, joten vanhankaupungin ulkopuolella olevat paikat saattavat jäädä helposti sivuun – vaikka esimerkiksi Rafaelilta on vain parisataa metriä vanhankaupungin puolelle. Rafael’s ei toki ole ihan yhtä kodikas ja idyllinen kuin vanhoissa puutaloissa toimivat ravintolat, mutta ruoat olivat ainakin meidän käynnillä erinomaiset.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
15.12.2021 at 21:20
Kivalta kuulostavia paikkoja. Itse olen käynyt vain Sergiossa ja Saanassa, joista itsekin pidän. Viikonloppuna mennään todennäköisesti Porvoossa käymään, niin täytyy laittaa Rafael mieleen. Sitä olen muutenkin kuullut kehuttavan.
Mika / Lähtöportti
16.12.2021 at 12:18
Nämä olivat kyllä kivoja ravintolakokemuksia, pari hyvää sekä kaikki keskinkertaiset jäivät listan ulkopuolelle. Mukavaa Porvoon-retkeä, se on kyllä idyllinen kaupunki kaikkina vuodenaikoina!
Elina / elinanmatkalaukussa
16.12.2021 at 20:32
Olipa kiva postaus tämä! Ei yhden kaupungin ravintolavinkkejä, vaan ihan ympäri Suomea. Kävin viikonloppuna Tampereella ja en oo siellä hirveästi aiemmin pyörinyt, niin meinattiin pyörtyä kun katottiin montako ravintolavaihtoehtoa siellä on, haha. Päädyttiin sitten Saunaravintola Kuumaan, joka oli kyllä tosi viihtyisä paikka hienolla paikalla ja hyvää ruokaa! Tuota Neraa on Kokkolalaiset tutut suositellu, en oo sielläkään käynyt mut täytyy kyllä joskus testata. Salteriet on kyllä idyllinen paikka! Ja Kvarkenin oluet sopii niin mainiosti Merenkurkun maisemiin. Innostuttiin siitä jopa niin paljon, että alettiin aktiivisesti etsimään tuolta suunnalta meille mökkiä (ei oo vielä löytynyt).
Mika / Lähtöportti
17.12.2021 at 12:02
Kiitos Elina! Tampereella riittää tosiaan paljon vaihtoehtoja, mielessä on jo monta ravintolaa mitä tekisi joskus mieli kokeilla. Nera on kyllä hyvä ravintola, joka kannattaa ilman muuta Kokkolassa testata. Samat omistajat pyörittävät myös ravintola Rojaa, jonne ajattelin mennä seuraavalla kerralla Kokkolassa. Merenkurkun saartisto on tosi kaunista ja mukavaa aluetta, toivottavasti mökki löytyy!