Italia
Ligurian rannikkokaupunkeja: Rapallo, Levanto ja La Spezia
Näimme viime syksyn Italian-matkallamme kuuluisan Cinque Terren lisäksi muitakin Ligurian rannikolta löytyviä paikkoja. Pistäydyimme kauniissa Rapallossa, nautimme rantaelämästä leppoisassa Levantossa ja tutustuimme La Spezian kävelykatuihin.
Pääsin viimesyksyisellä matkallamme tutustumaan Liguriaan, joka on pienehkö Välimeren rannikolle ja sen tuntumaan sijoittuva alue Italian pohjoisosassa. Jätimme Ligurian pääkaupungin Genovan odottamaan tulevia reissuja ja majoituimme viehättävään Lericiin, josta käsin teimme pari retkeä kauneudestaan kuuluihin Cinque Terren kyliin. Vierailimme myös kolmessa rannikkokaupungissa, joissa kaikissa on oma toisistaan poikkeava tunnelmansa. Tervetuloa pienelle kierrokselle Rapalloon, Levantoon ja La Speziaan!

Rapallo – Sibeliuksen suosikki
Ensikosketuksemme Liguriaan tapahtuu Rapallossa, jossa pidämme parin tunnin tauon ennen saapumistamme Lericiin. Rapallo on kauniiksi mainittu pieni rannikkokaupunki, joka on vetänyt lomailijoita puoleensa jo 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien. Pysäköin auton rautatieaseman lähistölle, josta on vain lyhyt kävelymatka vanhankaupungin kujille.

Saavumme pikkukauppojen reunustamalta kujalta pian rannan tuntumaan ja huomaamme sen kummemmin etsimättä talon, jonka halusinkin löytää. Harmaavalkoisen rakennuksen seinään kiinnitetty kyltti kertoo Jean Sibeliuksen asuneen täällä helmikuusta toukokuuhun vuonna 1901.

Sibelius perheineen eli tuolloin vaikeita aikoja yksivuotiaan Kirsti-tyttären kuoltua lavantautiin. Säveltäjä itse, vaimo Aino sekä lapset Eva ja Ruth lähtivät etsimään uutta elämäniloa Italiasta, jossa he päätyivät ystävän suosituksesta Rapalloon. Vaikka Sibelius vietti osan tuosta keväästä yksin Roomassa, muistetaan hänet nimenomaan Rapallossa, jossa hän sävelsi toista sinfoniaansa. Liguriassa järjestetään nykyään jokasyksyinen Sibelius-festivaali ja Rapallossa toimii jopa Jean Sibelius -niminen sinfoniaorkesteri. Huomaamme kadulla orkesterin mainoksen samana iltapäivänä soitettavasta kirkkokonsertista, mutta meillä ei ole valitettavasti aikaa jäädä sitä kuulemaan.

Kaupungin päänähtävyys lienee meren äärellä kohoava Castello sul Mare, jota kutsutaan myös yksinkertaisesti Rapallon linnaksi. Se on peräisin 1500-luvun puolivälistä, jolloin Rapallon täytyi puolustautua erityisesti merirosvoja vastaan.

Leveää rantabulevardia pitkin kulkiessa on helppo ymmärtää, että Sibeliuskin viihtyi täällä. Lämmin tuuli heiluttaa kepeästi palmujen oksia, meri näyttää pilvisenäkin päivänä kauniilta ja vehreitä kukkuloita täplittävät värikkäät huvilat. Ympäristö on helppo kokea inspiroivaksi, oli sitten säveltäjä, taidemaalari tai vain satunnainen matkailija.

Rapallon arkkitehtuurissa on nähtävissä välimerellistä charmia, joka heijastelee vanhan lomakohteen perinteitä. Kaupungin nimi saattaa olla turismin lisäksi tuttu myös täällä vuonna 1922 allekirjoitetusta Rapallon sopimuksesta. Kyseessä oli saksalaisten ja venäläisten välinen sopimus, jossa entiset viholliset ryhtyivät keskinäiseen yhteistyöhön.

Pysähdymme laiturille ihailemaan merimaisemia ja nauttimaan kiireettömästä tunnelmasta. Vaikka lokakuisella taivaalla on pilviä, tuntuu kosteahko ilma meistä yhä kesäisen lämpimältä. Muutamat paikalliset ovat tosin kaivaneet jo kevyttoppatakkinsa esiin, eikä hiekkarannalla näy uimareita.

Rapalloon ja sen ympäristöön olisi mukava tutustua joskus paremmallakin ajalla. Lähistöltä löytyy esimerkiksi kuuluisa Portofino sekä kovin houkuttelevalta näyttävä Camogli. Nopeimmat junat kulkevat Rapallosta Genovaan vain reilussa parissakymmenessä minuutissa, joten näille kulmille olisi helppo suunnitella ohjelmaa moneksikin päiväksi.

Rapallo tuntuu lyhyen visiitin perusteella oikein miellyttävältä paikalta, ja käsitys vain paranee kun haukkaamme pikaista lounasta palatessamme parkkipaikalle. Sattumalta kohdalle sattunut Panificio Tossini on paikallisten suosima yksinkertainen kahvila-ravintola, josta saa esimerkiksi maukasta focacciaa edulliseen hintaan. Pienellä ketjulla on muutama toimipiste Rapallossa sekä parissa muussa seudun pikkukaupungissa.

Levanto – Cinque Terren ”kuudes kylä”
Teemme Lericistä monta päiväretkeä, joista yksi suuntautuu Levantoon. Päädymme mukavaan rantalomahenkiseen pikkukaupunkiin oikeastaan sattumalta, sillä tyttären kaveri on samaan aikaan Levantossa lomailemassa. Niinpä vietämme yhteisen rantapäivän ja kiertelemme jonkin verran myös lähistön kaduilla.

Levanto lienee kesäaikaan paljon vilkkaampi, mutta löydämme näin lokakuussa helposti parkkipaikan aivan uimarannan takana sijaitsevalta parkkipaikalta. Rannalla toimii pari baaria, joista käväisemme Bar Nadiassa vuokraamassa aurinkotuoleja viiden euron kappalehintaan. Aurinkoinen sää sopii mainiosti rantaelämään ja tytöt viihtyvät hyvin keskenään. Käyn itse melko harvoin uimassa, mutta täällä Levantossa nautin yllättävänkin lämpimästä vedestä niin paljon, etten malttaisi millään nousta Välimeren lempeistä aalloista rannalle kuivattelemaan. Vedessä näkyy pieniä kalojakin. Ainakin näin syksyn rauhassa Levanton ranta on oikein miellyttävä paikka.

Pilvet peittävät taivaan, joten on aika siirtyä rannalta Levanton kaduille. Keskustassa vallitsee varsin leppoisa ilmapiiri. Levanto näyttää hyvin tyypilliseltä italialaiselta kaupungilta kävelykatuineen, pastellivärisine taloineen ja vihreine ikkunaluukkuineen. Pysähdymme välillä gelateriaan syömään jäätelöä. Nautin samalla myös lasillisen tuorepuristettua appelsiinimehua, jota voi Italiassa tilata nimellä spremuta.

Kiertelemme vielä jonkin aikaa ympäri Levantoa. Rantakadun päästä voi ihailla kaarevaa hiekkarantaa, joka on illan lähestyessä hiljentynyt entisestään. Taustalla kohoavat kukkulat rajaavat kylän melko pienelle tasaiselle alueelle. Levantoa on joskus kutsuttu Cinque Terren kuudenneksi kyläksi, sillä se sijaitsee aivan kuuluisan kylärykelmän naapurissa. Levantosta voisi vaikka patikoida vajaan seitsemän kilometrin mittaisen reitin Cinque Terren pohjoisimpaan kylään Monterosso al Mareen.

Levanto on mielestäni erinomainen tukikohta Cinque Terreen tutustumista ajatellen, koska käteviä paikallisjunia kulkee usein, mutta hintataso on täällä Levantossa suositumpia turistikohteita huokeampi. Levantossa on myös paremmat uintimahdollisuudet kuin Cinque Terressä.

Kurkistamme kierroksemme varrella Levanton kirkkoon. Chiesa di Sant’Andrean julkisivua hallitsee raidallinen väritys, joka oli suosittua italialaisessa kirkkorakentamisessa keskiajan loppupuolella. Levanton kirkon valkeat raidat ovat kuuluisaa Carraran marmoria ja tummat serpentiniittiä. Samanlaisia raitoja on nähtävissä myös jykevien sisätilojen pylväissä.

Palaamme vielä kerran keskustan suosituimmille kävelykaduille. Haluamme tehdä illalla ruokaa vuokratalollamme, joten pysähdymme nyt syömään vain jotain pientä. Liguriassa välipalana toimii useimmiten focaccia, jota saa täällä vähän joka kulmalta. Maku on totta kai kohdillaan.

La Spezia – aito italialainen satamakaupunki
Käymme Cinque Terressä kahteen kertaan ja pysähdymme jälkimmäisen retken päätteeksi La Speziaan. Tämä satamakaupunki on huomattavasti Rapalloa tai Levantoa suurempi paikka, josta on Levanton tavoin erinomaiset junayhteydet Cinque Terreen. La Spezia on vajaalla sadallatuhannella asukkaallaan Ligurian toiseksi suurin kaupunki heti Genovan jälkeen.

Suunnistamme La Spezian rautatieasemalta kohti kaupungin vilkkainta kävelykatua Via del Prionea. Ohitamme suihkulähteen ja kuljemme pitkin viihtyisää katua, jonka varrella riittää monenlaisia kauppoja merkkiliikkeistä lähtien.

On aina mukavaa tutustua uuteen kaupunkiin, vaikkei La Spezia meille mitään kovin poikkeuksellista tarjoakaan. Kenties La Spezian viehätys perustuukin arkiseen ja aitoon italialaisuuteen, jota turismi ei ole päässyt vilkkaasta risteilysatamasta huolimatta liiaksi muokkaamaan. Luulisin tämän johtuvan ainakin osittain siitä, että useimmat päiväretkeläiset suuntaavat kaupungin sijasta Cinque Terren kyliin. La Speziassa on siis jäljellä tietynlaista särmää, jota ei ole ainakaan vielä hiottu piiloon.

Via del Prione johtaa vehreään puistoon, jossa komeilee suuri Italian yhdistäjää Giuseppe Garibaldia esittävä ratsastajapatsas. Puiston toisella puolella odottaa kalastussatama, jonka laiturissa lepää rivi tyrskyjä nähneitä aluksia sekä merentuoksuisia verkkoja.

Nousemme modernille kävelysillalle, joka näyttää johtavan huvivenesatamaan. Sillan päältä näkyy kauempana häämöttävään risteilysatamaan, jossa on nytkin suuri Royal Caribbean -yhtiön laiva.

Risteilysatamaan päin johtaa oikein mukavalta näyttävä palmujen reunustama rantapromenadi. On helppo kuvitella, että tästä kävelyreitistä nauttivat niin keskustaan suunnistavat risteilymatkustajat kuin myös paikalliset ihmiset.

Käännymme Via Domenico Chiodon holvikaarten suojaan. Pysähdymme jäätelöbaariin ja katselen amarena-kirsikan ja pistaasin makuja maistellessani, kuinka paikallista kansaa kulkee ohitsemme molempiin suuntiin. Aika moni pysähtyy myös ostamaan jäätelön mukaansa.

Sattumanvarainen reittimme johtaa Piazza Giuseppe Verdille, jota koristaa peräkkäisistä porteista muodostuva tilataideteos. Siistiä aukiota on viime vuosina uudistettu ja se toimiikin esimerkkinä siitä, kuinka myös La Speziassa riittää halua kaupunkikuvan kirkastamiseen.

Taivas synkkenee, kun palaamme parin tunnin kierroksen päätteeksi kohti rautatieaseman parkkihallia. Nautimme vielä kävelykadun varrella itämaiset kuplateet, ennen kuin siirrymme pysäköintitalon suojiin. Ajoitus on täydellinen, sillä kaatosade on jo alkanut, kun ajan vuokra-automme ulos hallista.

La Speziasta löytyisi jonkin verran nähtävyyksiä, joihin tutustumista emme ehdi tällä kerralla edes harkita. Tunnetuimpiin vierailukohteisiin kuuluvat ainakin San Giorgion linnoitus, laivastomuseo Museo tecnico navale sekä taidemuseo Amadeo Lia. Vaikka emme ehdikään tutustua kaupunkiin tämän enempää, jää La Spezia mieleen miellyttävänä paikkana.
Italia
Sisilian yllättävän viehättävä Termini Imerese
Vietimme kesän Italian-matkan päätteeksi viisi päivää Sisiliassa. Yksi retkikohteistamme oli Termini Imeresen kaupunki, joka pääsi yllättämään positiivisesti. Sunnuntai-iltapäivä oli hiljainen, mutta löysimme paljon pittoreskeja kujia.
Termini Imerese ei kuulu Sisilian suosituimpiin matkakohteisiin, mikä tekeekin kaupungista omalla tavallaan mielenkiintoisen paikan. Päädymme Termini Imereseen ennen kaikkea siksi, että siellä on kuvattu vaimon ja anopin seuraamaa Unelmakoti Sisiliassa -televisiosarjaa. Olen itsekin nähnyt muutaman jakson, joten tiedän melko hyvin mistä on kysymys. Kaiken lisäksi Termini Imerese sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä lomataloltamme Altavilla Miliciasta.

Saavumme Termini Imereseen sunnuntaina puoliltapäivin, jolloin liikenne on hyvin hiljaista. Tie nousee keskustaan tiiviisti rakennetulle kukkulalle. Kulmakunnan ukkoporukka päivystää muovituoleilla kantabaarinsa edustalla, mutta jalankulkijat ovat harvassa. Kadun varrelta löytyy helposti pysäköintitilaa. Lähdemme heti aluksi etsimään televisiosarjasta tuttua Palazzo Cirilloa. Arkinen katu vie meidät oikeastaan vahingossa tuomiokirkon kulmalle, josta suuntaamme kuvassa näkyville kapeammille kujille. Kaupunki yllättää meidät tässä vaiheessa kauneudellaan.

Talot ovat hauskanvärisiä ja taustalla näkyy korkeita kukkuloita. Sunnuntai-iltapäivä on silmiinpistävän hiljainen, eikä kujilla kulje kuin satunnaisia kissoja. Tämä tuo kiinnostavaa vaihtelua matkaohjelmaamme, sillä esimerkiksi turistien suosima Cefalù tai vilkas suurkaupunki Palermo ovat aivan toisenlaisia paikkoja.

Jyrkät mäet ja portaikot tekevät kortteleista hyvin kuvauksellisia. Rakennuksia koristavat muun muassa vanhat katulamput sekä takorautaiset parvekkeiden kaiteet.

Muutamat kujakissat tutustuvat muukalaisiin mielellään, mutta useimmat haluavat viettää päiväänsä rauhassa. Sinne tänne pysäköidyt skootterit sopivat sisilialaiseen tunnelmaan.

Vaaleanpunainen Palazzo Cirillo löytyy Google Mapsin avulla helposti. Unelmakoti Sisiliassa kertoo ruotsalaisesta sisustussuunnittelijasta Marie Olsson Nylanderista, joka puolisonsa Billin sekä lastensa kanssa remontoi surkeassa kunnossa olleen rakennuksen uuteen loistoon.

Emme halua liiaksi tirkistellä tuntemattomien ihmisten kotia, mutta on mukava nähdä Nylanderien kapea kotikatu ja jykevä puuovi sellaisina kuin televisiossakin. Ulkoapäin olisi vaikea arvata, miten hienon asunnon vanhat seinät kätkevät sisälleen. Kävelemme myös talon yläpuolelta kulkevaa katua pitkin. Sieltä näkyy hieman Palazzo Cirillon pihaa, josta vehreät puut tekevät hyvin suojaisan.

Termini Imeresen kaduilla on mukava kävellä rakennuksia ja koristeellisia yksityiskohtia ihaillen. Hiljaiset sunnuntai-iltapäivät ovat tulleet aiemmilla Italian-matkoilla tutuiksi, mutta ihan näin autioita katuja emme silti osanneet odottaa. Johonkin muuhun aikaan täälläkin on varmasti vilkkaampaa.

Termini Imerese syntyi noin neljäsataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua sen jälkeen, kun karthagolaiset olivat tuhonneet lähistöllä sijainneen Himeran kreikkalaiskaupungin. Uuden kaupungin paikalla oli kylpemiseen sopivia lähteitä, joista muotoutui nimi Termini Imerese eli jota kuinkin Imeran kuumat lähteet. H-kirjain putosi nimen alusta pois, koska sitä ei italian kielessä koskaan lausuta. Nykyään kaupungissa ei valitettavasti ole kylpylätoimintaa.

Palaamme kujakierrokselta takaisin katedraalille. Kirkko näyttää ulkoapäin upealta, mutta paikallinen suntio on laittanut ovet tiukasti säppiin. Katedraali on omistettu San Nicolalle eli Pyhälle Nikolaokselle, joka tunnetaan myös joulupukin esikuvana.

Etsimme lähistöltä ravintolaa, jossa ehtisimme syödä ennen lounastarjoilun päättymistä. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, joten päädymme pian Il Cavalluccio Marinon eli Merihevosen varsin kuumalle katetulle terassille. Hiljaisuuden rikkoo vain viereisellä aukiolla alkava muotinäytöksen harjoitus. Musiikki pauhaa täydellä volyymilla, kun pitkäsääriset naiset kävelevät iltaa varten rakennetulla estradilla edestakaisin. Valitsen lounaakseni mustekalaa sekä lisukesalaatin. Annos onkin varsin maukas ja kevyehköksi hellepäivän ateriaksi sopivan kokoinen. Saan vielä maistella vaimon tilaamia katkarapuja, joiden parissa riittää askarreltavaa pitkäksi aikaa. Olemme ateriaan yleisesti ottaen tyytyväisiä.

Siirrymme syötyämme pieneen vehreään puistikkoon ja aukiolle, jonka laidalta kelpaa katsella maisemia ympäristöön. Muotinäytöksen harjoituksetkin ovat jo hiljentyneet, joten seesteinen rauha on palannut Termini Imereseen.

Auringonpaahteiselta näköalapaikalta on komea maisema muun muassa satamaan sekä lähistöllä kohoaville kukkuloille. Jossain alhaalla on myös rautatieasema, josta kulkee muun muassa paikallisjunia Palermoon. Junamatka Sisilian pääkaupunkiin veisi täältä puolisen tuntia.

Kierrän vielä aukion toiselle laidalle, josta aukeaa suorastaan ihastuttava merimaisema. Jossain kaukana häämöttää Zafferanon niemi, jonne teemme vielä retken myöhemmin. Niemellä sijaitsevista Porticellosta ja Sant’Eliasta on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Palaamme kaupunkikierroksen päätteeksi katedraalin kulmille ja ostamme kahvilasta jäätelöt. Kirpeä sitruunasorbetti maistuu kuumana iltapäivänä oikein hyvältä. Pieni retki Termini Imereseen on ollut miellyttävä kokemus. Emme nähneet mitään poikkeuksellisia nähtävyyksiä, mutta tuntuu mukavalta tutustua tavalliseen sisilialaiseen kaupunkiin. Termini Imerese paljastui yllättävän viehättäväksi, ja samalla tuli nähtyä myös se televisiosta tuttu Palazzo Cirillo.
Italia
Kissoja, merimaisemia ja tartufo-jäätelöä Pizzossa
Tutustuimme kesäkuisella matkallamme muutamaan Calabrian rannikkokylään tai -kaupunkiin. Yksi näistä oli viehättävä Pizzo, jossa kohtasimme paljon kissoja, söimme kuuluisaa tartufo-jäätelöä sekä ihailimme Jumalten rannikon maisemia.
Majoituimme kesäkuussa viikoksi Italian saappaankärkeen Calabrian alueelle. Santa Maria di Ricadista vuokratulta lomatalolta oli mukava tehdä retkiä muutamiin Jumalten rannikoksi nimetyn seudun kyliin ja kaupunkeihin. Aiemmat blogikirjoitukset ovat käsitelleet Scillaa ja Tropeaa, mutta nyt on Pizzon vuoro. Ajomatka tähän retkikohteeseen sujuu rannikkoa seuraillen vajaassa tunnissa. Taivas on pilvetön ja autossa tuoksuu aurinkorasva, kun maantie johtaa hieman yllättäen suoraan Pizzon ahtaaseen keskustaan. Kapea kaupungin taloja viistävä tie vie pienen tunnelin ja muutaman mutkan kautta Papa Inferiore -nimiselle parkkipaikalle, josta löytyy runsaasti tilaa.

Heti parkkipaikan laidalta voi ihailla hienoa merimaisemaa. Kohtaamme pian nuoren miehen, joka tarjoaa tuktuk-kyytiä ympäri Pizzon aluetta. Ohjelmaan kuuluisi esimerkiksi vierailu reilun kilometrin päässä sijaitsevassa Piedigrottan luolakappelissa, joka voisi kiveen veistettyine patsaineen olla mieleenpainuva nähtävyys. Mies on kohtelias, mutta kieltäydymme tarjouksesta, koska tutustumme kylään mieluummin omatoimisesti. Toisaalta luolakappeli jää meiltä lopulta näkemättä, koska sen aukioloajat eivät oikein sovi yhteen päiväohjelmamme kanssa ja retken lopuksi tekee jo mieli palata pian lomatalolle.

Aloitamme Pizzoon tutustumisen etsimällä Mugat-nimistä puutarhaa, jossa paikallinen vapaaehtoisjärjestö huolehtii kulkukissoista. Päädymme aluksi pienen asuinalueen tunnelmallisille kujille. Ihmisiä ei näy, mutta avoimien ovien ja ikkunoiden takaa kuuluu kotien ääniä. Keittiöissä kolistellaan kattiloita, pyykkikone hurisee ja radio soittaa italoiskelmää.

Kuja muuttuu heinikon reunustamaksi kapeaksi poluksi, mutta jatkamme uteliaasti eteenpäin. Etsimämme puutarha löytyy rauhalliselta paikalta kalliojyrkänteiden välistä. Ensimmäinen kissa tassuttaa pian vastaan, ja kohta löydämme lisää nelijalkaisia ystäviä.

Mugat Pizzo on toiminut vasta pari vuotta, mutta saanut jo paljon aikaan. Puutarha toimii keitaana niin kissoille kuin ihmisillekin, ja moni kulkukissa on löytänyt uuden huolehtivan kodin järjestön kautta.

Muita ihmisiä ei näy missään, mutta vietämme pitkän tovin kesyjen kissojen kehräävässä seurassa. Joukossa on myös hyvin pieniä ja leikkisiä pentuja. Kissoille on rakennettu siistejä puumajoja sekä erilaisia pehmustettuja oleskelupaikkoja myös taivasalle.

Maltamme lopulta kiivetä tuloreittiämme pitkin takaisin Pizzon keskustaan. Kuljemme hetken helteistä autotien reunaa pitkin ja käännymme vielä katsomaan alas laaksoon, jonka keskellä kissojen puutarha häämöttää.

Saavumme pian Pizzon sydämeen Piazza della Repubblicalle. Tämä on paikallisten ihmisten perinteinen kohtaamispaikka, joka lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen houkuttelee myös matkailijoita. Tuumaamme että Pizzossa voisi olla paikallaan maistella pizzoja. Pitkänomaisen aukion päädyssä sijaitsevassa vanhassa rakennuksessa näyttää toimivan pizzeria, joten suuntaamme sinne.

Il Porticato -ravintolan antimet maistuvat meille erinomaisesti. Istumme muovituoleilla porttikäytävässä, jonka holvikaarten varjossa on miellyttävän viileää ruokailla. Pöydästämme on näkymä auringonpaahteiselle aukiolle päin. Valitsemani pizzan täytteenä on rucolaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa sekä Grana Padano -juustoa. Talon halvimman pizzan saa vitosella ja kalleimmat maksavat reilun kympin.

Heti pizzerian vieressä sijaitsee yksi Pizzon monista kirkoista, Neitsyt Marialle omistettu Chiesa dell’Immacolata. Paikallisten kauppiaiden ja maanviljelijöiden rakennuttamassa kirkossa on tyylikäs vaalea julkisivu.

Ohitamme aukiota reunustavat kahvilat ja jäätelöbaarit, joiden edustoilla päivystää muutamia sisäänheittäjiä. Pari terassia on jo melkein täyttynyt turistiryhmistä, mutta tilaakin vielä olisi. Pizzossa vierailu ei onnistu maistamatta kuuluisaa tartufo-jäätelöannosta, mutta haluamme sulatella pizzoja rauhassa ja herkutella vasta hieman myöhemmin.

Piazza della Repubblican toisessa päässä voi ihailla maisemaa Tyrrhenanmerelle päin. Aukiolla päivystävä tuktuk-kuski tulee tarjoamaan meille omaa kierrostaan, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Miestä naurattaa, kun selitän italiaksi että meistä on mukavampaa kävellä kuin lähteä kyytiin.

Pizzo on Tropean ja Scillan tavoin rakennettu korkealle kukkulalle, josta on voinut puolustautua merirosvoja ja muita vihollisia vastaan. Vuosisatojen saatossa tänne ovat pyrkineet esimerkiksi saraseenit, ottomaanit sekä berberit.

Näkymää tarkkailee myös Il Collezionista di Venti eli Tuultenkerääjä. Metalliverkosta valmistettu taideteos on kuvanveistäjä Edoardo Tresoldin käsialaa. Upeaa maisemaa tyynesti katseleva kookas hahmo jää mieleen, sillä se sopii paikallensa erinomaisesti.

Näköalapaikan vieressä kohoava puolustuslinnoitus rakennettiin nykyiseen muotoonsa 1400-luvulla, mutta se on saanut nimensä vuoden 1815 tapahtumien mukaan. Napolin kuningas Joachim Murat oli menettänyt kruununsa, mutta rantautui Pizzoon toivoen saavansa valtansa takaisin. Hänet oli opittu tuntemaan paitsi Etelä-Italian hallitsijana myös itsensä Napoleon Bonaparten lankona. Murat sai kuitenkin vihamielisen vastaanoton, joten hänet vangittiin ja pian myös teloitettiin linnoituksen sisällä. Kyseessä oli niin tärkeä henkilö, että – paradoksaalista tai ei – linnoitus tunnetaan nykyään nimellä Castello Murat.

Kierrämme linnoituksen toiselle puolelle jatkamaan merimaisemien katselua. Jätämme Castello Muratissa vierailun väliin, vaikkei sisäänpääsy kovin montaa euroa maksaisikaan. Sisällä on ilmeisesti ainakin mallinukkeja, jotka esittävät Joachim Muratin päiviä vankisellissä, oikeudenkäyntiä sekä teloitusta.

Linnoituksen sisäänkäynninpuoleisen aukion nimi herättää meissä pientä ihmetystä, sillä B. Musolino tuo mieleen erään pahamaineisen italialaisen hahmon. Parin kirjaimen ero on kuitenkin ratkaiseva, sillä kyseessä on paikallinen suuruus Benedetto Musolino. Pizzossa syntynyt mies nousi 1800-luvulla maineeseen Italian kuningaskunnan senaattorina.

Palaamme sivukatuja pitkin Piazza della Repubblican toiseen päähän ja istahdamme Raffaele-kahvilan lähes autiolle terassille maistamaan Pizzon kuuluisinta herkkua. Tartufo di Pizzo on ulkonäöltään tryffeliä muistuttava annos, jossa käsin tehdyn jäätelöpallon sisältä löytyy sulaa suklaata. Kaiken kruunaa pintaa maustava kaakaojauhe.

Tartufon keksi aukion toisella laidalla yhä toimivan Gelateria Danten kondiittorimestari Giuseppe De Maria vuonna 1952. Jäätelömuotit pääsivät loppumaan kesken suurten hääjuhlien, jolloin lempinimellä Don Pippo tunnettu mies alkoi muotoilla jäätelöpalloja käsillään ja sovelsi jälkiruoan hätäpäissään mieleisekseen. Vieraat ihastuivat tuotokseen, jonka maine kiiri ympäri Italiaa. Tänä päivänä vieri vieressä kilpailevien kahviloiden mainokset pitävät huolen siitä, ettei paikkakunnan oma jälkiruoka jää keneltäkään huomaamatta.

Jatkamme matkaamme houkuttelevalta näyttävää Corso Giuseppe Garibaldia pitkin. Kuvauksellista kävelykatua reunustavat erilaiset pikku puodit, joista voisi ostaa muun muassa paikallisia elintarvikkeita, matkamuistoja tai kenkiä.

Kadulla tulee vastaan myös kissoja. Mugat-järjestö on ollut jälleen asialla, sillä seinälle kiinnitetyssä lapussa esitellään kulmakunnan neljä kissaa kuvien ja nimien kera. Tapaamme nuo kaikki viettämässä hellepäivää varjoissa makaillen. Giallo on asettunut portaille ja kääntää mielellään kylkeä rapsuttamista varten.

Kuja jatkuu loivaan ylämäkeen. Matkan varrelle jäävää pientä aukiota koristaa Fontana Garibaldi -suihkulähde, jonka julkisivu on harmaata graniittia.

Jatkamme vielä hetken eteenpäin, kunnes putiikit näyttävät jo loppuvan. Katsomme parhaaksi kääntyä alaspäin johtavaan portaikkoon, joka viekin lähes parkkipaikan kulmalle.

Vierailu Pizzossa oli oikein miellyttävä kokemus. Pari nähtävyyttä jäi ehkä väliin, mutta saimme nauttia kiireettömästä päivästä, herkuista ja paikallisten kissojen seurasta kauniissa ympäristössä. Emme yrittäneetkään nähdä tällä reissulla koko Calabriaa, mutta muutaman kohteen pintaraapaisu jättää alueesta oikein myönteisen mielikuvan.
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Luxemburg12 kuukautta sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Suomi1 vuosi sittenMonipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Edge


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
24.6.2024 at 23:28
Rapallon ja Sibeliuksen yhteys oli minulle ihan vieras. Cinque Terre on itselläni ollut mielessä, joten Levanto oli siinä mielessä erinomainen vinkki. Hauskan näköinen myös tuo kirkko.
Mika / Lähtöportti
27.6.2024 at 10:06
Näin joskus kauan sitten Sibeliuksesta kertovan elokuvan, jossa tuo Rapallossa vietetty kevät oli mukana. On hienoa, että Sibeliusta muistetaan ja arvostetaan Rapallossa yhä näin paljon.
Satu
25.6.2024 at 20:36
Kymmenisen vuotta sitten meillä oli mahdollisuus tavata australialaista ystäväperhettä Italiassa ”mahdollisimman lähellä Milanoa” josta ystävät olivat lentämässä takaisin kotimaahan. Tapaamispaikaksi ajateltiin ensin Cinque Terreä mutta edullisen majoituksen löytäminen neljälle aikuiselle ja neljälle lapselle oli haastavaa. Voivottelin töissä hintoja italialaiselle kollegalle, joka neuvoi unohtamaan Cinque Terren ja varaamaan heti huoneiston Camoglista. Yksi parhaista matkailuneuvoista ikinä! Hintataso on paljon edullisempi kuin virallisessa Cinque Terressä, ja kulkuyhteydet ovat loistavat ja retkille pääsee helposti junalla, bussilla tai laivalla. Ränsistyneestä ilmeestään huolimatta Camoglissa oli myös paljon ravintoloita, joissa sai vatsansa täyteen puolet halvemmalla kuin läheisessä Portofinossa – tämäkin tuli todettua 🙂
Australialaiset ystävät tykkäsivät kovasti istua rannalla auringonlaskun aikaan ja katsoa, kun aurinko laskee mereen. Itärannikon Brisbanessa aurinko ei kuulemma koskaan laske mereen.
Mika / Lähtöportti
27.6.2024 at 10:13
Mukavia muistoja, näitä on aina kiva lukea! Camogli vaikuttaa näkemieni kuvien perusteella tosi viehättävältä paikalta ja olen kuullut siitä kehuja joltakin muultakin. Tykkäsin Ligurian alueesta tosi paljon, ja kun sinne joskus toivottavasti palaan, niin ainakin Camogli ja Genova kuuluvat silloin matkaohjelmaan!