Yksi kesäkuun Italian-matkan mielenkiintoisimmista päivistä sujui Palermossa. Ehdimme kaoottisille markkinoille, rauhallisiin puistoihin, vilkkaille kävelykaduille ja loistokkaaseen katedraaliin. Erikoisin kokemus oli kierrellä puettujen luurankojen täyttämissä katakombeissa.

Majoituimme tämänkertaisen Italian-matkan viideksi viimeiseksi päiväksi Altavilla Miliciaan, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Palermosta. Sisilian pääkaupungissa vieraileminen on houkutellut jo kauan, joten olen innoissani päästessäni vihdoin Palermoon. Päiväretki on aivan liian lyhyt aika noin suureen kaupunkiin tutustumiseen, mutta antaa varmasti jonkinlaisen käsityksen Palermon tunnelmasta ja tarjonnasta.

Suurkaupungin liikenne ei houkuttele, joten katsomme parhaaksi siirtyä Palermoon auton sijasta paikallisjunalla. Altavilla Milician hiljainen asema sijaitsee kivenheiton päässä auringossa kimaltelevasta Välimerestä. Yllätymme iloisesti siististä ja modernista junasta. Ilmastointikin toimii ja juna kulkee kaiken lisäksi täsmällisesti aikataulussa. Saavumme puolen tunnin junamatkan päätteeksi Palermon päärautatieasemalle. Olemme tottuneet tällä matkalla pikkukaupunkeihin ja maaseudun rauhaan, joten tuntuu oudolta löytää itsensä yhtäkkiä keskeltä Palermon sykettä.

Syke vain kiihtyy, kun onnistumme ylittämään pari vilkasliikenteistä katua ja saavumme muutaman minuutin kuluttua Ballaròn markkinoille. Palermon suurimmat ja luultavasti myös vilkkaimmat katumarkkinat tarjoavat koettavaa kaikille aisteille. Markkinat ovat levittäytyneet hämmästyttävän monille kujille ja pikku aukioille, joten ihmeteltävää riittää pitkäksi aikaa. Katselemme värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia. Monella kojulla kaupitellaan myös tuorepuristettua appelsiinimehua spremutaa.

Il melone con lo zucchero, il melone con lo zuccherooo… Kovaääninen mies kaupittelee laulavalla nuotilla sokeroituja vesimeloneja, joita näyttääkin menevän mukavasti kaupaksi. Myyntimies Salvatore yrittää selvästi tosissaan, sillä hänen suurieleinen tyylinsä on saavuttanut suosiota myös sosiaalisessa mediassa. Täällä saa todellakin tehdä parhaansa saadakseen äänensä kuulumaan, sillä huutoja kaikuu joka suunnalta. Markkinoilla on eloisa tunnelma, vaikka toisaalta turisteihinkin on totuttu. Saamme kierrellä kojujen välissä omaan tahtiimme kaikessa rauhassa.

Osalla alueesta myydään lähinnä vaatteita, matkamuistoja ja muita vastaavia tuotteita. Urheilun ystävän silmiin osuu myös Palermon jalkapalloseuran fanituotteita. Useimmissa pelipaidoissa näkyy joukkueen suosituimman pelaajan Joel Pohjanpalon nimi. Helmikuussa 2025 Palermoon siirtyneestä hyökkääjästä on tullut nopeasti joukkueen keulakuva, joka on lumonnut paikalliset fanit sekä maaleillaan että mutkattomalla luonteellaan. Jollen kuvia ja pelipaitoja tulee vastaan myös muualla kaupunkikierroksemme varrella.

Paahtava helle tuo oman hikisen lisänsä markkinoilla kiertelyyn. Saavumme vähitellen alueelle, jossa kojut vaihtuvat ravintoloihin. Sisäänheittäjät ovat paikalla, mutta eivät ahdistele ohikulkijoita. Mietimme esille aseteltuja mereneläviä katsellessamme, kuinka hyvin ne kestävät lämmintä säätä. Ostokset jäävät tällä kerralla tekemättä, mutta me tulimmekin Ballaròn markkinoille nimenomaan tunnelman vuoksi. Kyseessä on aito paikallinen elämys, ja tätä hässäkkää voi hyvällä syyllä pitää yhtenä Palermon parhaista nähtävyyksistä.

Tuntuu rauhoittavalta päästä markkinahumusta hiljaisemmille kaduille. Palermo on monenlaisten kontrastien kaupunki, jossa tunnelmat vaihtuvat nopeasti laidasta laitaan.

Katutaide kuuluu olennaisesti Palermon rosoiseen ilmeeseen. Erityisesti taiteilijanimellä Tutto e Niente tunnettu Marco Mirabile on luonut Ballaròn seudun seinille paljon tyylikkäitä teoksia.

Tutto e Nienten teoksia tulee onneksi vastaan etsimättäkin. Esimerkiksi tämä Hope is woman on hyvä esimerkki Mirabilen puhuttelevasta tyylistä.

Saavumme hetken käveltyämme Palermon historiallisen keskustan eräänlaiselle keskusaukiolle Quattro Cantille. Kyseessä on käytännössä kahden vilkkaan kävelykadun risteys, josta voi jatkaa matkaa joko Via Maquedaa tai Via Vittorio Emanuelea pitkin.

Pienen aukion kaikilla neljällä kulmalla kohoaa upea barokkityylinen rakennus. Olen muutenkin positiivisesti yllättynyt Palermon arkkitehtuurista, sillä vanhoja hienoja taloja on eri puolilla kaupunkia silmiinpistävän paljon. Päätämme jatkaa Via Maquedaa pitkin pohjoiseen lounasravintolaa etsien. Täällä ei tarvitse onneksi kulkea pitkään nälkäisenä, sillä vaihtoehtoja riittää vieretysten.

Istahdamme sisilialaista ruokaa tarjoavan Vucìan pienelle terassille. Varjoisalta paikalta on mukava seurailla kävelykadun vilinää. Ruoat maistuvat meille hyvin ja palvelukin pelaa kiitettävästi. Jaamme aluksi annokset pistaasitahnalla höystettyä burrataa sekä katuruokalajitelman, johon kuuluvat panella ja crocchè ovat meille uusia tuttavuuksia. Panellan voisi määritellä kikhernejauhoista valmistetuksi uppopaistetuksi pikku letuksi. Crocchè on puolestaan uppopaistettu perunakroketti. Molemmat ovat Palermossa hyvin suosittuja. Pääruoaksi syömäni lasagne on takuuvarma valinta, joka ei tuota yllätyksiä.

Jatkamme kylläisinä ja tyytyväisinä Palermon katuihin tutustumista. Päämääränämme on katedraali, joka kuuluu kiistattomasti kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Reittivalinta ei osu ihan nappiin, sillä kuljemme enimmäkseen autioita kujia pitkin. Toisaalta tässä on taas uusi esimerkki Palermon nopeasti vaihtelevasta ilmeestä.

Palermon katedraali on yksi koko Sisilian merkittävimmistä rakennuksista. Paikalla toimi jo toistatuhatta vuotta sitten varhaiskristillinen kirkko, minkä jälkeen arabit pystyttivät sen tilalle moskeijan. Normannit valloittivat Palermon vuonna 1072 ja muuttivat rakennuksen kristilliseksi kirkoksi. Tämän jälkeen katedraaliin on ilmestynyt muun muassa katalonialaisten lisäämiä goottilaisia piirteitä. Kyseessä on siis historian kerrostumia pursuava eri valloittajakansojen kokoama sekoitus monenlaisia rakennustyylejä.

Katedraali tekee vaikutuksen niin koristeellisen ulkonäkönsä kuin mahtipontisen kokonsakin ansiosta. Kirkkoa reunustavaa aukiota värittävät palmut luovat mukavasti etelämaalaista tunnelmaa.

Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi ja kiertelemme katselemassa muun muassa sivualttareita. Katedraalissa olisi myös paljon maksullista nähtävää, mutta retkiaikataulumme ei oikein salli jäämään tänne pidemmäksi aikaa. Katolta pääsisi ihailemaan hienoja maisemia yli kaupungin ja aarrehuoneesta löytyisi mittaamattoman arvokkaita esineitä. Katedraalissa on myös hallitsijoiden hautoja, joihin liittyy mielenkiintoinen yhtymäkohta aiemmalla retkellä näkemäämme Cefalùun. Normannikuningas Roger II valmistutti itselleen hautasarkofagin Cefalùn katedraaliin, mutta tulikin vastoin tahtoaan haudatuksi Palermoon. Hänen pojanpoikansa keisari Fredrik II siirrätti sarkofagin myöhemmin Palermon katedraaliin omaksi hautapaikakseen.

Omassa mielessäni pyörii muinaisten normannien sijasta paljon tuoreempi Palermon katedraalissa tapahtunut hautaan siunaaminen. Vuonna 1990 Italiassa pelattujen jalkapallon MM-kisojen maalikuningas Salvatore Schillaci menehtyi syksyllä 2024, ja rakastettu kansallissankari saateltiin viimeiselle matkalleen täällä kotikaupungissaan tuhansien fanien läsnä ollessa. Olin kyllä saapasmaan lumoissa jo ennen kesää 1990, mutta uskon silti että Schillaci vei omalta osaltaan kiintymystäni Italiaan ihan uudelle tasolle. Totòn maalit ja noiden kisojen maagiset yöt eivät unohdu koskaan.

Lähdemme suunnistamaan kohti seuraavaa kohdettamme kapusiinien katakombeja. Katedraalilta kertyy käveltävää vajaan kahden kilometrin verran suuntaansa, mutta haluamme joka tapauksessa taittaa taipaleen jalkaisin. Saavumme heti aluksi Villa Bonannon vehreään puistoon. Palmujen ja kukkaistutusten koristamassa puistossa on miellyttävän rauhallista.

Ohitamme Normannien palatsin, joka kuuluu kaupungin merkittävimpiin rakennuksiin. Täältä käsin hallittiin Sisiliaa jo vuosisatoja sitten, ja nykyään rakennuksessa toimii saaren alueparlamentti. Palatsin yhteydessä on myös arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen kirkko Cappella Palatina. Näihin kohteisiin tutustuminen jää odottamaan mahdollista uutta Palermon-matkaa.

Kuljemme näyttävän kaupunginportin Porta Nuovan lävitse. Portti ei ole nimestään huolimatta enää kovin uusi, sillä se pystytettiin 1500-luvulla. Portin lähistöltä pääsisi kierrokselle joko turistijunan tai hevoskärryjen kyydissä, mutta kieltäydymme tarjouksista.

Katukuva muuttuu arkipäiväiseksi ja kävelyreitti tuntuu jopa hieman tylsältä, kun jatkamme matkaamme kohti katakombeja. Jalkakäytävä on kapea, ja ympärillä näkyy sekä melko uudenaikaisia kerrostaloja että hieman ränsistyneitä rakennuksia. Toisaalta arkisessakin Sisiliassa on omanlaisensa viehätys. Paita kastuu hiestä, vaikka taivas onkin ehtinyt jo pilvistyä. Olemme joka tapauksessa oikealla reitillä, sillä samaan suuntaan näyttää pyrkivän muutama muukin matkailija.

Catacombe dei Cappuccinin lippuluukulle ei ole jonoa, joten pääsemme sujuvasti sisään. Aikuisten lippu maksaa tällä hetkellä viisi euroa. Lipunmyyjä muistuttaa, ettei sisätiloissa saa ottaa valokuvia. Ymmärrän hyvin, ettei vainajien kuvaaminen ole tällaisessa paikassa soveliasta. Voin vain kuvitella, kuinka moni turisti saattaisi ottaa täällä täysin sopimattomia selfieitä. Tämän jutun kuvituksena on muutama kuvapankkikuva, jotta lukija saisi katakombeista paremman käsityksen.

Catacombe dei Cappuccini on kellarikäytäviin sijoittuva kapusiinimunkkien ylläpitämä paikka, jossa säilytetään palermolaisten vainajien muumioituja ruumiita ja luurankoja. Vainajat on vaatetettu niin, että niistä näkyvät lähinnä vain pääkallot. Osa vainajista on makaavassa asennossa, mutta suurin osa on köytetty varsin hyytävän näköisesti seiniä vasten pystyasentoon.

Katakombit saivat alkunsa 1500-luvun lopulla, kun luostarin hautausmaan tila loppui kesken. Munkit louhivat maan alle hautakammioita ja muumioivat erään kuolleen veljen. Ruumis säilyi maanalaisessa mikroilmastossa hämmästyttävän hyvin, ja vähitellen tilaan kertyi lisää muumioituja munkkien ruumiita. Ajan myötä tänne päätyi paljon muitakin vainajia. Katakombeihin hautaaminen ja muumioiduksi tuleminen nousi kaupunkilaisten kunnia-asiaksi, ja siitä tuli varakkaiden etuoikeus. Vainajat puettiin parhaisiin vaatteisiinsa ja jätettiin näytteille tähän eräänlaiseen kuoleman museoon, jossa omaiset kävivät vierailuilla ja maksoivat läheistensä maallisten jäännösten ylläpidosta.

Käytäväverkosto on odottamaani laajempi ja ohitamme satoja seinustoille aseteltuja luurankoja. Vainajien järjestys on määritelty sukupuolen, ammatin tai sosiaalisen aseman kautta niin, että esimerkiksi naisilla, perheillä, papeilla ja munkeilla on omat käytävänsä. Hautaukset lopetettiin vuonna 1880, mutta senkin jälkeen tapahtui vielä pari poikkeusta.

Katakombien kuuluisin vainaja on vain kaksivuotiaana keuhkokuumeeseen kuollut Rosalia Lombardo. Joulukuussa 1920 menehtynyt tyttö balsamoitiin isänsä toiveesta ja sijoitettiin lasilla suojattuun arkkuun. Ruumis on säilynyt hämmästyttävän hyvin. Tilassa on hämärää ja näyttää oikeastaan siltä, kuin Rosalia olisi vain nukkumassa. On vaikea kuvitella mitään, mikä olisi yhtä surullista, karmivaa ja kaunista yhtä aikaa.

  
Vierailu Catacombe dei Cappuccinissa on unohtumaton, pysäyttävä ja hyvin ristiriitainen kokemus. Makaaberi nähtävyys on omalla tavallaan kammottava, mutta tunnelma on harras ja herättää syvää kunnioitusta. En itse kokenut katakombeja pelottaviksi, mutta ymmärrän hyvin että ne voivat tuntua kovinkin ahdistavilta. Ikärajaa ei ole, ja paikalla on lisäksemme pari muutakin perhettä. Herkkäluonteisille aikuisille tai pienille lapsille katakombit eivät kuitenkaan välttämättä sovi. Meiltä kuluu katakombeissa hieman yli puoli tuntia.

Palaamme keskustaan enimmäkseen samaa reittiä mitä tulimmekin. Raskaat pilvet ovat peittäneet taivaan, mutta päällemme putoaa vain muutama harmiton pisara. Etsiydymme jälleen Via Maquedan varrelle, koska tyttäret haluavat käväistä vielä ostoksilla. Sopivia vaatekauppoja löytyy Teatro Massimon lähistöltä.

Teatro Massimo on Italian suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin oopperatalo, jonka ohjelmistossa on oopperoiden lisäksi balettia sekä sinfoniakonsertteja. Talo viettää 130-vuotisjuhliaan ensi toukokuussa. Silloin esitetään itseoikeutetusti Giuseppe Verdin Falstaff, joka avasi teatterin ohjelmiston vuonna 1897. Elokuvien ystävät saattavat tunnistaa Teatro Massimon Kummisetä III:n loppukohtauksesta.

  
Tytöt löytävät pientä ostettavaa, minkä jälkeen katsommekin jo parhaaksi palata kohti rautatieasemaa. Koko puolentoista kilometrin matka sujuu suoraa katua pitkin. Palermoon tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta junia kulkee vain noin tunnin välein, emmekä halua venyttää paluuta kovin myöhäiseksi.

 
Retkipäivä Palermoon oli kaikessa monipuolisuudessaan erinomainen kokemus. Näimme muutamassa tunnissa sekamelskaa ja rähjäisyyttä, mutta myös viihtyisiä alueita sekä upeaa arkkitehtuuria. Tätä kiehtovaa kaupunkia voisi ehkä etäisesti verrata vieläkin meluisampaan ja kaoottisempaan Napoliin. Haluaisin kovasti palata joskus uudelleen Palermoon tutustuakseni kaupungin tunnelmiin ja nähtävyyksiin vaikkapa kolmen tai neljän päivän ajan. Meren rantaankaan emme ehtineet vielä lainkaan. Palermo tutustuttaa sekä värikkääseen sisilialaiseen elämänmenoon että saaren historiaan todella kiehtovalla tavalla.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.

Teimme kesäkuun Sisilian-matkallamme päiväretken Cefalùun, jossa moni suomalainenkin on lomaillut. Eloisa rantakaupunki sopii auringonpalvojille, mutta ikivanhojen kujien varsilta löytyy myös historiallista nähtävää.

Cefalù oli yksi eniten odottamistani retkikohteista, sillä halusin kovasti nähdä tämän matkatoimistojen esitteistä tutun kohteen. Olin ehkä itsekin joskus suunnitellut yöpyväni Cefalùssa, mutta tällä kerralla majoituksenamme toimii Altavilla Miliciasta vuokrattu talo. Sieltä ajelee Cefalùun noin kolmessa vartissa, ainakin ellei jumittuisi loppumatkasta ruuhkaan. Moni muukin haluaa helteisenä lauantaina samaan paikkaan, joten liikenne seisoo saapuessamme kaupungin laidalle. En yritäkään päästä aiemmin kartalta valitsemalleni parkkipaikalle, vaan kurvaan ensimmäiselle keskustan tuntumassa vastaan tulevalle pysäköintialueelle. Aluetta kioskinsa varjossa vartioiva mies rahastaa kuuden tunnin pysäköinnistä kahdeksan euroa.

Parkkipaikalta pääsee pian Cefalùn pitkälle ja leveälle rantakadulle, jota pitkin on mukava kävellä kohti vajaan kilometrin päässä häämöttävää vanhaakaupunkia. Aurinko porottaa armottomasti, mutta merituuli viilentää oloa ja maisemat ovat ehdottomasti pienen hikoilun arvoisia. Ohitamme muutaman hotellin, joiden parvekkeilla näkyy lomalaisia nauttimassa päivästä.

Pitkälle rannalle on kerääntynyt valtava määrä ihmisiä uimaan ja nauttimaan auringosta. Värikkäät auringonvarjot ovat italialaiseen tapaan hyvin säntillisissä suorissa riveissä. Taustalla kohoavat rakennukset muodostavat rannalle kiehtovan taustan.

Pääsemme kaipaamaamme varjoon vanhankaupungin kujilla, jotka ovat niin kiehtovia ettei edes jatkuva turistien virta pilaa kaupungin viehätystä. Rannan talojen takana kulkeva kapea Via Vittorio Emanuele on eräänlainen pääväylä, jonka varrella on paljon matkamuistokauppoja, pikku putiikkeja sekä ravintoloita.

Cefalù sijaitsee Sisilian pohjoisrannikolla noin 70 kilometriä Palermosta itään päin. Paikalle alkoi kehittyä kreikkalaisten perustama kaupunki noin viisisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua, sillä sijainti oli satamaa ajatellen erinomainen ja kaupungin laidalla kohoava jykevä kallio auttoi puolustautumisessa vihollisia vastaan. Helleenien jälkeen roomalaiset, bysanttilaiset, arabit ja normannit ovat jättäneet omat jälkensä Cefalùn ilmeeseen.

 
Cefalùssa on käynyt historiasta kiinnostuneita kulttuurimatkailijoita jopa 1700-luvulta lähtien. Varsinainen turismi otti ensiaskeleitaan 1950-luvulla, kun kaupunki veti puoleensa julkkiksia, kuninkaallisia ja muita silmäätekeviä. Massaturismi alkoi kasvaa historiallisen kaupungin ympärille seuraavalla vuosikymmenellä, ja joskus myöhemmin myös suomalaiset matkatoimistot ottivat Cefalùn valikoimaansa. Turismi on nykypäivän Cefalùssa näkyvästi esillä, mutta vanhakaupunki on onneksi säilyttänyt kiehtovan historiallisen ilmeensä.

Alamme vähitellen etsiä lounaspaikkaa. Käännymme ylämäkeen viettävälle sivukujalle, jonka varrella pysähdymme Il Carretto -ravintolaan. Kapean kujan varrella on pöytä vapaana, joten saamme syödä mukavassa ympäristössä. Saavuimme Calabriasta Messinansalmen yli Sisiliaan vasta edellisenä päivänä, joten haluan nyt maistaa saarelle tyypillisiä ruokia. Vierailimme Sisiliassa myös kahdeksaa vuotta aiemmin, jolloin kirjoitin saaren ruoista suosituksi osoittautuneen jutun Sisilian mainiot maut – kokeile ainakin näitä. Aloitamme tällä kerralla paikallisesta kasvismuhennoksesta caponatasta sekä muualla Italiassa keksitystä carpacciosta, joka on runsaan rucolan kera tarjoiltua ohueksi siivutettua kypsentämätöntä lihaa. Jaamme maukkaita alkupaloja perheen kesken.

Pääruoaksi valitsen Pasta alla Norman. Sisilian kuuluisimman pastakastikkeen pääosassa ovat munakoiso, ricottajuusto sekä tomaatit. Ateria on kaikin puolin onnistunut. Juttelemme ruokalajien välillä viereisessä pöydässä istuvan mukavan hollantilaispariskunnan kanssa. Herra on päässyt eläkkeelle ja käynyt jo tällä matkalla pyöräilemässä Pyreneiden ylitse. Rouva kävi hakemassa miehensä matkailuautolla Espanjasta, ja reissu on edennyt nyt tänne Sisiliaan saakka. Myös Suomi on pariskunnalle tuttu, sillä heidän poikansa vietti puoli vuotta vaihto-oppilaana Jyväskylässä.

Palaamme syötyämme Via Vittorio Emanuelelle, jonka varrelta ostamme jääkaappimagneetin matkamuistoksi. Kiinnostavaksi nähtävyydeksi mainittu keskiaikainen pyykinpesupaikka Lavatoio Medievale on ohi kulkiessamme siesta-ajaksi suljettu, joten siihen tutustuminen jää harmillisesti väliin.

Saavumme pian Porta Pescaralle, joka on Cefalùn ainoa näihin päiviin saakka säilynyt keskiaikainen kaupunginportti. Portti tarjoaa hienot kehykset merinäkymälle, mikä ei ole nykyajan Instagram-matkaajille mikään salaisuus. Paikalle on siis kerääntynyt koko joukko valokuvaajia niin, että edes siedettävän otoksen saaminen vaatii ripauksen kärsivällisyyttä. Cefalù kuuluu varmasti niihin paikkoihin, joissa majoittuessa kannattaisi tehdä varhainen aamulenkki ennen kaupungin varsinaista heräämistä. 

Niemenkärkeen rakennettu vanhakaupunki on hyvin tiivis, eivätkä välimatkat ole pitkiä. Kuja kääntyy rahtusen leveämmäksi Via Carlo Ortolani di Bordonaroksi, jonka varrelta kiipeämme pienen Capo Marchiafavan linnakkeen muurille. Näköalapaikalta voi ihailla merimaisemaa ja kirkkaana päivänä täältä voi nähdä jopa tuliperäisille Eolisille saarille saakka.

Linnake rakennettiin 1600-luvulla Cefalùn pohjoisimpaan kärkeen suojaamaan kaupunkia merirosvojen hyökkäyksiltä. Nykyään paikalla on mukava hengähtää, sillä näköalapaikalla on yllättävän hiljaista.

Helteinen päivä vaatii jonkinlaista raikastusta, joten poikkeamme vastaan tulleeseen jäätelöbaariin. Valintani osuu mansikkaiseen jäähilejuomaan granitaan, mikä onkin juuri sopiva ratkaisu tähän hetkeen. Granita on todella kylmä ja varsin makea. Syömme vanhojen rakennusten varjossa ja katselemme suurta mustaa koiraa, joka tarkkailee ohikulkijoita parvekkeeltaan.

Käännymme kohti katedraalia johtavalle kadulle, joka nousee loivasti ylämäkeen. Kadun varrella on muun muassa vaatekauppoja, joista pariin kurkistamme sisällekin. Ostokset jäävät kuitenkin tekemättä.

Normannien rakentama katedraali on Cefalùn merkittävin maamerkki ja yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Sen rakennustyöt alkoivat vuonna 1131 Sisilian ensimmäisen kuninkaan Roger II:n määräyksestä. Jykevä kaksitorninen rakennus hallitsee aukiota, jolle ravintoloiden terassit ovat levittäytyneet.

Kiipeämme portaat ja katselemme hetken korkeaa kirkkosalia. Huomio kiinnittyy erityisesti alttarin yläpuolella olevaan Kristus Kaikkivaltiasta esittävään suureen mosaiikkiin. Sytytän kynttilän, mutta jatkamme pian matkaa koska käynnistymässä on jonkinlainen jumalanpalvelus. Kukaan ei toki kiellä jäämästä, mutta hetki tuntuu sopivalta poistumiseen.

Kirkon lähistöllä kohoava kallio Rocca di Cefalù nousee korkealle kaupungin yläpuolelle. Paikka on tärkeä jo siksikin, että siellä oli asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Kukkulalta löytyisi muun muassa raunioitunut linnoitus sekä Dianan temppeliksi kutsuttu muinainen kivirakennelma. Maisematkin lienevät kohdallaan, mutta jätämme silti kukkulalle kiipeämisen tällä kertaa väliin.

Kiertelemme muutamilla kujilla, jotka ovat kaikesta päätellen vilkkaimman turistireitin ulkopuolella. Keskustan alueelta löytyy siis myös rauhallisia kulmia, joissa voi pysähtyä tunnelmoimaan kaikessa rauhassa.

Jano iskee uudelleen, joten pysähdymme sopivasti vastaan tulleen La Pergola -baarin pikku terassille kadunkulmaan. Tilaan tuorepuristetun appelsiinimehun sekä aidon sisilialaisen cannolon. Ricottajuustolla täytetty herkku on niin suussasulava, että kelpaisi varmasti komisario Montalbanollekin. Kadunkulmalla sijaitsevalta terassilta on kiva katsella Cefalùn elämää. Ranta ei ole kaukana, mutta täällä korttelikirkon varjossa voi aistia jo hieman kaupungin arkisempaa puolta pärisevine Vespoineen.

Laskeudumme taas uutta kaunista kujaa pitkin rannan tuntumaan. Pieni retki Cefalùun on ollut miellyttävä kokemus. Kaupungista saa hyvän käsityksen näin muutamassa tunnissa, mutta toki täällä voisi viipyä paljon kauemminkin ja käyttää Cefalùa retkien tukikohtana. Esimerkiksi Palermoon pääsee junalla alle tunnissa. Näiden kaupunkien väliltä löytyy esimerkiksi Termini Imerese, josta julkaisin blogikirjoituksen jo aiemmin. Myös sisämaassa riittää erilaisia retkikohteita.

Palaamme rantabulevardia pitkin kohti parkkipaikkaa. Iltapäivä on jo pitkällä, mutta ranta on yhä tupaten täynnä kesäkuun auringosta nauttivia ihmisiä. Suurehkot aallotkaan eivät näytä haittaavan meressä pulikointia. Rannalta kuuluu iloisia kiljahduksia ja omalla iholla tuoksuu aurinkovoide. Suunnitelmissani on jo iltauinti vuokraamamme lomatalon pienessä altaassa. Cefalù jää mieleen kiehtovana vanhana kaupunkina, josta pitkä hiekkaranta on tehnyt eläväisen lomakohteen. Historian monet kerrostumat ja nykypäivän elämä sulautuvat täällä sujuvasti yhteen.
  
Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.