Ota yhteyttä

Italia

Italian ja Slovenian rajaseudun huikeimmat maisemat

Julkaistu

Lomailimme kesäkuussa Slovenian Kranjska Gorassa, josta käsin teimme retkiä ympäristöön. Lähistöltä löytyi muun muassa rajan takana Italiassa välkehtiviä kauniita järviä sekä Mangart-vuorelle johtava jännittävä maisematie.

Kranjska Goran keskustasta ajaa Italiaan vain kymmenessä minuutissa, eikä autiolla raja-asemalla tarvitse edes pysähtyä. Maan vaihtumisen huomaa kyllä kylteistä, mutta aurinkoiset laaksomaisemat jatkuvat samanlaisina valtiosta toiseen. Niittyjen ja metsän lomassa on muutamia kauniita taloja, jotka tulevat esiin mutkien takaa.


Rajalta on lyhyt matka kahdelle pienelle Fusine-järvelle, jotka kimaltavat kauniin luonnon keskellä. Ohitamme ylämäessä muutaman reippaan pyöräilijän ja jätämme auton tien varteen, johon on pysäköinyt moni muukin.


Vain parinsadan metrin päässä toisistaan sijaitsevat Lago di Fusine Superiore ja Lago di Fusine Inferiore ovat tunnelmaltaan hieman erilaisia keskenään. Kiipeämme ensin metsäpolkua pitkin ylemmälle järvelle eli Superiorelle. Täällä liikutaan vajaan kilometrin korkeudella merenpinnasta.


Maisema on parhaimmillaan hiljaisen Superiore-järven rannalla. Alppijärvi kimaltaa kauniisti turkoosiin vivahtavissa sävyissä. Taustalla kohoaa jylhiä vuoria, joiden harmailla rinteillä näkyy jonkin verran lunta.


Superiore-järven ranta soveltuisi mainiosti eväsretkikohteeksi. Vaikka pienistä järvistä saakin melko kattavan yleiskäsityksen jo ensi silmäyksellä, jää silti hieman harmittamaan, että olemme täällä vain ohikulkumatkalla. Fusine-järvien ympäristössä voisi viettää vaikka koko päivän ja tutustua seudun monipuolisiin patikointireitteihin. Paikka on myös sopivan pyöräilymatkan päässä Kranjska Gorasta.


Kierrämme vielä alemman eli Inferiore-järven ympäri. Reitti seuraa tiiviisti rantaviivaa ja matkaa kertyy ehkä kilometrin verran. Polulla on jonkin verran kiviä ja juurakoita. Tämäkin järvi on kaunis, mutta vuoret näkyvät rannalle vain tietystä suunnasta.


Nautimme raikkaasta ilmasta ja metsän tuoksusta. Vedessä näkyy uivan muutamia kaloja. Maisema pääsee oikeuksiinsa järven pohjoisreunalla, josta saamme ihailla jälleen vuoriakin. Sammutamme vielä janoamme rantakahvilassa, kunnes jatkamme matkaa eteenpäin. Fusine-järvet sijaitsevat eräänlaisessa umpikujassa, joten autoilijan täytyy palata takaisin samaa tietä kuin on tullutkin.


Näillä seuduilla liikkuessa kannattaa käydä katsomassa myös Fusinelta noin puolen tunnin matkan päässä sijaitsevaa Predil-järveä. Se aaltoilee Julisten Alppien kainalossa Italian puolella, mutta aivan Slovenian rajan tuntumassa. Pysähdymme taukopaikalle, jonka yhteydessä on kohtalaisen kokoinen parkkipaikka. Maisema järvelle ja vuorille päin on hämmästyttävän upea.


Kävelemme hetken kivikkoisella rannalla, jonne on kerääntynyt muutamia ihmisiä ottamaan aurinkoa tai nauttimaan päivästä muuten vaan. Paikalla on myös pari koiraa sekä lauma nälkäisiä sorsia. Tunnelma on hyvin rauhallinen, eikä Lago del Predilin rannalla ole tietoakaan melskeestä tai markkinameiningistä.


Järven kirkas vesi tuntuu sormilla kokeillen viileältä. Tänne voisi jäädä tunnelmoimaan pidemmäksikin aikaa, mutta meillä on mielessämme vielä uusia seikkailuja.


Predil-järven ohittava tie nousee muutaman hiusneulamutkan jälkeen rajalle. Italia jää taakse ja edessä kohoavat vuorostaan satumaiset Slovenian maisemat. Suuntanamme ovat jälleen vehreän laakson takana häämöttävät vuoret.


Saavumme pian rajan jälkeen risteykseen ja käännymme kohti Mangartin satulaa johtavalle tielle. Mangartin satula on reilun kahden kilometrin korkeuteen kohoava sola, jonka päältä voi ihailla maisemia muun muassa Fusine-järville päin. Mahtava 2679-metrinen Mangart on puolestaan yksi Slovenian merkittävimmistä vuorista. Slovenian korkein vuoristotie on avoinna lumitilanteen mukaan vain osan vuodesta. Reitin alussa varoitetaan tien jyrkkyydestä ja mutkikkuudesta, mutta kapeus tulee yllätyksenä.


Mangartin tien pitäisi olla kesäaikaan maksullinen, mutta nyt puomi on nostettu ylös, eikä kukaan ole kyselemässä kolikoiden perään. Tämä tie tuntuu jopa pelottavimmalta koskaan ajamistani reiteistä, vaikka olenkin seikkaillut auton ratissa monenlaisissa vuoristoissa ympäri Eurooppaa. Kaksisuuntainen tie on enimmäkseen yhden auton levyinen, ja kaiteet suojaavat jyrkänteiltä vain satunnaisesti.


Hiusneulamutkia riittää runsaasti, eikä näkyvyys ole paras mahdollinen. Vastaantulijoita voi yrittää kuulostella avoimesta ikkunasta ja varoittaa äänimerkillä, mutta eräs motoristi kurvaa silti juuri mutkan kohdalla melko holtittomasti melkein konepellille. Tällaiset sattumat eivät tee tiestä ainakaan turvallisemman tuntuista. Liikkeellä on myös useita rajojaan kokeilevia pyöräilijöitä.


Lähes satumaiset maisemat palkitsevat joka tapauksessa vaivan. Ympärillä on kauniita vuoria, harmaita kallioita ja lunta sekä kaukana alapuolella vihreä laakso. Vuoriston korkeuksissa on omanlaisensa hiljainen, jopa juhlallinen tunnelmansa. Välillä voi pysähtyä hetkeksi levikkeelle ottamaan valokuvia ja lepuuttamaan hermojaan.


Suurin osa tielläliikkujista on moottoripyöräilijöitä, joille tie onkin sopivan levyinen. Autoja tulee onneksi vastaan vain muutamia, emmekä lopulta joudu kovin hankaliin peruuttamista vaativiin väistämistilanteisiin.


Kuljemme muutaman kallioon louhitun tunnelin lävitse, mutta ne ovat onneksi miellyttävän tilavia. Vaikka Mangartin tiellä onkin omat haasteensa, pärjää sielläkin kylmäpäisesti ajamalla ilman ongelmia.


Matkantekomme katkeaa, kun vastaan tulee tietä peittävä parin metrin korkuinen lumivalli. Paikalla on juuri sopivasti pieni parkkipaikka, joten pysäköimme auton ja syömme mukaan ottamamme eväät.


Kiipeän läheiselle rinteelle ihailemaan upeita maisemia. Ohut vuoristoilma hengästyttää tavallista helpommin.


Löydän pienellä kävelykierroksellani riippuliitäjien lähtöpaikan ja pääsen katselemaan maisemaa, joka jatkuu rotkoon vuoren toiselle puolelle. Muutama retkeilijä kulkee seudulla risteileviä polkuja pitkin.


Noin viisitoista-asteinen ilma tuntuu laakson helteeseen verrattuna raikkaalta. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta, mutta lunta on vielä näin kesäkuussa jäljellä monin paikoin. Sulaneilla alueilla kasvaa pieniä kukkia.


Risteyksestä oli tälle parkkipaikalle noin yhdeksän kilometrin matka. Huomaan vasta jälkeenpäin, että kääntöpaikaltamme olisi ollut enää vajaat kaksi kilometriä Mangartin satulalle, joten olisimme voineet halutessamme kävellä perille. Retki oli aivan riittävän antoisa ja ikimuistoinen näinkin, joten asia ei jää suuremmin harmittamaan.


Paluumatka alas vuorelta sujuu mukavasti, kun seuraamme erään retkeilijäryhmän autoa. Takana ajaminen tuntuu helpolta, kun yllättävistä vastaantulijoista ei tarvitse huolehtia. Matkanteko helpottuu päästessämme lopulta normaalinlevyiselle maantielle.


Fusine-järvet, Predil-järvi sekä seikkailu Mangartin tiellä tarjosivat ikimuistoisia maisemia Slovenian ja Italian rajaseudulla. Palasimme Kranjska Goraan samaa tietä kuin tulimmekin, mutta tämän retken voisi toteuttaa myös kierroksena Vršič-solan kautta (katso kartta). Siellä kävimme kuitenkin jo aiemmin, mistä kerroin postauksessa Automatkalla Sloveniassa: Velika korita -rotko ja Vršič-sola.


• Lue myös Maailman äärellä -blogin Heidin syksyisestä Slovenian-matkasta samoissa maisemissa.
• Mangart ja Fusine kuuluvat myös Matkoja, retkiä, hetkiä -blogin Slovenian-unelmamatkan ohjelmaan.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Marja

    26.11.2019 at 9:39

    Kiitos linkkauksesta! Voi mitkä maisemat, ja vielä riittäisi tutkittavaa tuolla, meiltä jäi esim. tuo Predil-järvi näkemättä ja Planica. Täytyy päästä joskus uudestaan. Jännä nähdä tuo Mangartin sola kesäkunnossa, tie lumen peitossa. Lokakuussa tie oli periaatteessa suljettu, mutta paikalliset ei siitä välittäneet, joten mekin mentiin. Oli kyllä hiljaista ja ihan kesäistä vielä, ei lumiesteitä.

    • Mika / Lähtöportti

      27.11.2019 at 10:59

      Tuo seutu on kyllä sellaista, jossa riittäisi tutkittavaa ja nautittavaa pitkäksi aikaa. Olisi myös kiva kokea nuo paikat eri vuodenaikoina, syksykin on varmasti kaunis, ja jospa silloin lumi ei yllättäisi autoilijaa 😀 Minusta tuntuu että bongasin Mangartin ja Fusine-järvet ensimmäistä kertaa juuri sinun blogistasi, joten senkin vuoksi oli ilo linkata juttusi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Bergamon viihtyisä alakaupunki Città Bassa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vaikka keskiaikainen yläkaupunki Città Alta onkin Bergamon todellinen helmi, kannattaa tutustua myös kukkulan juurelta löytyvään kaupungin uudempaan osaan. Città Bassa tarjoaa viihtyisiä kävelykatuja, muutamia nähtävyyksiä ja mukavaa tunnelmaa.

Bergamo jakautuu kahteen hyvin erilaiseen osaan. Kukkulan päällä kohoava yläkaupunki henkii keskiaikaa, ja sitä sävyttävät vuosisatoja vanhat rakennukset sekä kapeat mukulakivikujat. Alakaupunki alkoi kehittyä puolustusmuurien ympäröimän kukkulan juurelle vasta 1800-luvulla, kun vihollisten sotajoukot eivät enää uhanneet Bergamoa. Pikkukylien sävyttämä maaseutu joutui tuolloin antamaan tilaa voimakkaalle teollistumiselle. Tehtaiden ohella myös rautatiellä oli tärkeä rooli Bergamon kehittymisessä. Nykyään yläkaupungissa on vain parituhatta asukasta, kun taas alakaupungin väkimäärä yltää reilusti yli sadantuhannen.

bergamo_bassa_04


Majoitumme tunnelmalliseen yläkaupunkiin, josta laskeudumme funikulaarilla Città Bassaan. Alamäkeen voisi helposti kävelläkin, mutta funikulaarilla matkustaminen kuuluu paikallisiin elämyksiin. Funikulaari on ollut käytössä jo vuodesta 1887 lähtien, minkä jälkeen tekniikkaa ja vaunuja on toki uudistettu moneen kertaan. Reitillä oleva tunneli vie kaupunginmuurin läpi ja lyhyen matkan aikana ehtii ihailla hetken maisemia.

bergamo_bassa_17


Funikulaari tuo meidät alakaupungin pääkadun Viale Vittorio Emanuele II:n varteen. Loiva kaarre vaihtuu pian yli kilometrin mittaiseksi suoraksi, jonka aikana katu vaihtaa nimeään Viale Romaksi ja lopulta Viale Papa Giovanni XXIII:ksi. Valtakadun päässä häämöttää Bergamon rautatieasema. Käännymme mielellämme katselemaan myös näkymää tulosuuntaamme ja kukkulalla kohoavaan yläkaupunkiin päin.

bergamo_bassa_14


Käännymme valtakadulta sivummalle ja löydämme sattumalta yhden alakaupungin monista aukioista. Piazza della Libertàn laidalla kohoava Palazzo della Libertà näyttää heti ensi silmäyksellä niin mahtipontiselta, että epäilen sen liittyvän jotenkin Italian historian synkkiin vuosiin. Arvaus osuukin napakymppiin, sillä rakennus valmistui hieman ennen toista maailmansotaa fasistipuolueen paikalliseksi päämajaksi. Se nimettiin sodan jälkeen Vapauden palatsiksi muistuttamaan fasismin ajan päättymisestä. Palazzo della Libertà on nykyisin hallintorakennus, jossa järjestetään myös näyttelyitä ja kulttuuritapahtumia.

bergamo_bassa_12


Viereisen aukion laitaa koristava rakennus on asianajajaliiton kirjasto, joka on keskittynyt lakikirjoihin ja muihin alan niteisiin. Alakaupungin keskeisimpien osien arkkitehtuuria voisi kuvailla monumentaaliseksi, sillä avarat tilat ja komeat rakennukset seuraavat toisiaan.

bergamo_bassa_06

 
Pääkadun ja kävelykatu Sentieronen risteyksessä kohoaa näyttävä Torre dei Caduti. Kaatuneiden torni on omistettu ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille bergamolaisille. Torni on ohi kulkiessamme suljettu, joten emme pääse tutustumaan siihen tarkemmin. Tornin kerroksissa on eri teemoihin keskittyviä pieniä näyttelyitä ja huipulta pääsee ihailemaan näkymää yli kaupungin. 

bergamo_bassa_09


Leveä kävelykatu Sentierone on eräänlainen bergamolaisten olohuone. Täällä jos jossain kelpaa harrastaa italialaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvaa passeggiataa eli kiireetöntä kävelyä, jonka tarkoituksena on nähdä tuttuja sekä tulla itse nähdyksi.

bergamo_bassa_13


Tyylikkäästi pukeutuneet kävelijät voivat pysähtyä Sentieronen varrella nauttimaan aperitiivia tai vaikkapa jäätelöä. Sadesään tai polttavan kuuman auringonpaisteen sattuessa voi siirtyä holvikaarten suojaan.

bergamo_bassa_08


Kävelykadun päässä kohoaa 1600-kuvulla rakennettu barokkikirkko, joka on omistettu Pyhälle Bartolomeukselle ja Pyhälle Stefanokselle. Viimeksi mainittuhan on juuri se marttyyri, jonka muistoksi vietetään tapaninpäivää. Emme käy kirkon sisäpuolella, joten Lorenzo Lotton maalaama alttaritaulu jää meiltä nyt näkemättä.

bergamo_bassa_07

  
Sentieronen kulmalla on pieni puisto, jota koristaa veden ympäröimä muistomerkki. Näyttävä patsas on omistettu suurelle bergamolaiselle säveltäjälle Gaetano Donizettille. 1800-luvun alkupuoliskolla työskennellyt Donizetti muistetaan erityisesti oopperoistaan, mutta hän sävelsi myös muita teoksia. Oopperoista tunnetuimpia lienevät Lemmenjuoma, Don Pasquale sekä Lucia di Lammermoor.

bergamo_bassa_11


Heti patsaan vierestä löytyy Bergamon oopperatalo Teatro Donizetti. Oopperatalo avattiin jo ennen säveltäjämestarin syntymää vuonna 1791 Teatro Riccardin nimellä. Talon ohjelmistoon kuuluu monenlaista musiikkia, mutta Donizettin oopperat ovat pääosassa erityisesti jokavuotisen Donizetti Opera Festivalin aikaan. Oopperataloon voi tutustua myös opastetuilla kierroksilla. Olen itse osallistunut vastaavalle kierrokselle Milanon La Scalassa.

bergamo_bassa_16

 
Sentieronen lähistöllä on useita patsaita. Näistä pysäyttävin on Partisaanien muistomerkki, joka on pystytetty fasistien tappamien partisaanien muistoksi. Partisaaneilla oli merkittävä rooli taistelussa Italiaa miehittäneitä natseja sekä Mussolinin hallintoa vastaan. Synkkää patsasta katsellessa mieleeni tulee partisaanien tunnuslaulu Bella Ciao, joka jääkin soimaan päähän pitkäksi aikaa. 

bergamo_bassa_15


Leveä Sentierone vaihtuu hieman kapeammaksi ostoskaduksi Via XX Settembreksi. Kadun varrella on runsaasti erilaisia kauppoja sekä hauskanvärisiä vanhoja rakennuksia. Innokas shoppailija saisi luultavasti kulutettua täällä helposti monta tuntia.

bergamo_bassa_03


Meitä kiinnostaisi ostosten sijasta päästä syömään jotakin. Moni lounasravintola näyttää näin kauniina lauantaina täydeltä, emmekä toisaalta haluaisi käyttää ateriaan kovin pitkää aikaa. Ratkaisuksi löytyy kuvassa näkyvä Bar Haitin terassi, jolla syömme arkiset seitsemän euron pasta-annokset. Tämä ei ole mitenkään hieno ateria, mutta ruoka on kelvollista ja hinta todella edullinen. Città Altaan sijoittuvat ruokailuvinkkini löytyvät aiemmin julkaistusta jutusta Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa.

bergamo_bassa_02


Pysähdymme vielä Panfé-ketjukahvilaan ostoskadun varrelle. Vaikkei caffè latten tilaamisesta puolenpäivän jälkeen saakaan Italiassa vankeusrangaistusta tai edes sakkoja, on silti kiva noudattaa paikallisia tapoja ja yrittää valita jotain vuorokaudenaikaan sopivampaa. Espresso tai kenties jopa caffè macchiato olisi kelpo valinta, mutta tässä kahvilassa mainostetaan niin näyttävästi kauden erikoiskahveja, että tilaamme kaikesta huolimatta sellaiset. Valitsen juoman kylkeen kermapulla maritozzon.

bergamo_bassa_01

  
Alakaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu myös edellä mainituista kohteista hieman syrjemmällä sijaitseva taidemuseo Accademia Carrara. Klassiset maalaukset olisivat kiinnostaneet meitäkin, mutta museovierailulle ei tällä reissulla järjestynyt sopivaa aikaa. Kävelin taidemuseon ohitse mennessäni jalkapallo-otteluun Bergamon stadionille.

bergamo_bassa_05

 
Bergamon nykyaikainen alakaupunki toimii hyvänä vastapainona historialliselle yläkaupungille. Città Bassasta löytyy muun muassa mielenkiintoista arkkitehtuuria, mukavia kävelykatuja, ostosmahdollisuuksia sekä eläväistä tunnelmaa. Myös hotellivaihtoehtoja on runsaasti, mutta ainakin meille sopi paremmin majoittuminen yläkaupunkiin. Bergamo on kokonaisuudessaan mukava matkakohde, joka sopii hyvin vaikkapa leppoisan pitkän viikonlopun viettämiseen.

Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta             
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
 

Jatka lukemista

Italia

Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta

Julkaistu

Kirjoittaja

San Vigilion kukkula tarjoaa Bergamon parhaat näköalat sekä mahdollisuuden hengittää raikasta ilmaa aivan keskustan tuntumassa. Kukkulan ympäristössä kulkee myös maalaismaisemiin vieviä kävelyreittejä.

San Vigilio on Bergamon kaupungin korkein kukkula, jolle voisi hyvin nousta vanhastakaupungista Città Altasta kävellenkin. Haluamme silti käyttää vanhaa funikulaaria, jolla matkustamisen voi ottaa paikallisena elämyksenä.

bergamo_sanvigilio_10


Funikulaari aloitti toimintansa jo vuonna 1912, joten se on ehtinyt kuljettaa bergamolaisia monen sukupolven ajan. Matka on vain 630 metrin mittainen, mutta sen aikana noustaan noin 90 metriä korkeammalle. San Vigilion funikulaaria ei pidä sekoittaa Città Bassan ja Città Altan välillä liikennöivään toiseen linjaan. Molemmilla funikulaareilla voi matkustaa Bergamon julkisen liikenteen lipuilla.

bergamo_sanvigilio_17


Funikulaarin yläasemalta aukeaa upea maisema Bergamon kaupunkiin. Erityisesti Città Altan vanhat rakennukset ja kirkontornit näyttävät hienoilta, kun ne kohoavat korkealle ympäröivän laakson yläpuolelle.

bergamo_sanvigilio_13


San Vigilion kukkula on melko suosittu retkikohde, jonka muutamilla kujilla ja parissa ravintolassa näkyy ainakin näin kauniina sunnuntaina paljon paikallisia pyhäpäivän viettäjiä. Osa on ehkä tullut vain rentoutumaan lasillisen ääreen terassille, mutta joukossa on myös kunnon retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita patikoijia. Nousemme kapeaa mukulakivikatua pitkin kohti kukkulan huippua. San Vigilio vaikuttaa rauhalliselta keitaalta muun kaupungin yläpuolella. Pienen parkkipaikan laidalla on pari kissaa nauttimassa auringonpaisteesta.

bergamo_sanvigilio_08

 
Kukkulan laelta löytyy viihtyisä puisto, joka on kehittynyt Bergamoa vuosisatojen ajan vartioineen San Vigilion linnoituksen päälle. Paikka sijaitsee noin puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä on hienot näkymät vehreälle maaseudulle sekä lähiseudun vuorille saakka. Nautimme lämpimästä kevätpäivästä ja ihailemme maisemia kiireettömästi eri suuntiin.

bergamo_sanvigilio_11


Linnoituksen nimi on lainattu kukkulalla muinoin sijainneelta San Vigilion kappelilta. San Vigilio eli suomalaisittain Pyhä Vigilius oli Trenton piispa, joka koki vuonna 405 marttyyrikuoleman julistaessaan evankeliumia pakanoille eräässä Gardajärven pohjoispuolella sijaitsevassa laaksossa.

bergamo_sanvigilio_09


Kukkulalla lienee ollut jonkinlainen vartiotorni jo roomalaisten aikaan, mutta ensimmäinen varsinainen linnoitus pystytettiin 1100-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin erityisesti 1400-luvulla, jolloin Bergamo kuului Venetsian tasavaltaan. Kaupungin turvallisuustilanne parani oleellisesti seuraavalla vuosisadalla, kun koko yläkaupunki sai ympärilleen tukevat muurit. Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni, ja 1800-luvulla se suurimmaksi osaksi purettiin. Jäljellä on enää lähinnä muureja ja vallihautoja, jotka muistuttavat kukkulan historiasta.

bergamo_sanvigilio_16


Kukkulalta laaksoon lähtisi erilaisia pitkiäkin kävelyreittejä, mutta meille riittää tällä kerralla hieman lyhyempikin vaihtoehto. Samoilla vaatteilla ja kaupunkikengillä pitäisi selvitä vielä lounaalle ja samana iltana odottavalle kotimatkallekin, joten on parempi olla hikoilematta liikaa. Onneksi matka ainakin alkaa loivaan alamäkeen.

bergamo_sanvigilio_15


Ohitamme muutamia kapean tien varrella sijaitsevia koteja, kunnes päädymme pitkään Salita dello Scorlazzone -nimiseen portaikkoon. Liikkeellä on kävelyretkeläisten lisäksi ainakin yksi hurjapää, joka kiitää portaita alas polkupyörällään.

bergamo_sanvigilio_12


Alhaalla häämöttää kuvauksellinen Tempio dei Caduti -kirkon torni. Tämä pätkä taipaleestamme kuuluu Visit Bergamo -sivustolla suositeltuun The Green City -kävelyreittiin.

bergamo_sanvigilio_05


Portaikko päättyy lopulta tielle, jonka varrella sijaitsee ylempää näkemämme kirkko. Tempio dei Caduti eli Kaatuneiden temppeli on omistettu ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuolleille bergamolaisille sotilaille. Kirkkoa alettiin rakentaa hieman ennen Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja sen käyttötarkoitus muotoutui tuon ajan tapahtumien perusteella.

bergamo_sanvigilio_06


Tempio dei Caduti on yleensä suljettu, mutta siellä järjestetään jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina messu. Osumme sattumalta paikalle hieman tämän kuukausittaisen messun päätyttyä, joten ovet ovat jälleen visusti säpissä. Olisi ollut kiinnostavaa kurkata sisäpuolelle, sillä synkkä kirkkosali on kuvien perusteella hyvin persoonallisen näköinen.

bergamo_sanvigilio_07


Käännymme pian kirkon kulmalta lähdettyämme jälleen alamäkeen Salita Scorlazzino -nimiseen portaikkoon. Rappusten varrelta voi vielä katsella Kaatuneiden temppelille päin ja ihailla kukkivia puita.

bergamo_sanvigilio_04

 
Maaliskuinen aurinko lämmittää jo kovin keväisesti ja jostain kuuluu lintujen laulua. Muutamat puut ja pensaat kukkivat näyttävästi. Voisivatkohan nämä olla aprikoosin kukkia?

bergamo_sanvigilio_02


Kaunis kävelyreitti laskeutuu yhä vain alemmas, mikä tarkoittaa että joudumme vielä jossain vaiheessa nousemaan myös takaisin ylämäkeen. Tuntuu mukavalta päästä tällaisen vehreyden keskelle aivan kaupungin laitamilla. Vastaan tulee muutamia reippaita lenkkeilijöitä koiriensa kanssa. Bergamon modernimpi puoli Città Bassa häämöttää alapuolellamme.

bergamo_sanvigilio_03


Paluumatka kuvan kukkulalla odottavaan vanhaankaupunkiin ei lopulta ole kovin raskas. Tulemme kävelleeksi muutaman kilometrin oikein miellyttävissä maisemissa. Mielestämme Bergamossa voisi käyttää enemmänkin aikaa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla patikointiin. Toisaalta jos retkeilyn ottaa oikein asiakseen, löytyy täältä päin Italiaa myös upeita vuoristo- ja järvimaisemiin vieviä vaellusreittejä. San Vigilion kukkula on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka, vaikkei haluaisi kävellä funikulaariasemalta lähimmän ravintolan terassia pidemmälle.  

Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja