Ota yhteyttä

Italia

Italian ja Slovenian rajaseudun huikeimmat maisemat

Julkaistu

Lomailimme kesäkuussa Slovenian Kranjska Gorassa, josta käsin teimme retkiä ympäristöön. Lähistöltä löytyi muun muassa rajan takana Italiassa välkehtiviä kauniita järviä sekä Mangart-vuorelle johtava jännittävä maisematie.

Kranjska Goran keskustasta ajaa Italiaan vain kymmenessä minuutissa, eikä autiolla raja-asemalla tarvitse edes pysähtyä. Maan vaihtumisen huomaa kyllä kylteistä, mutta aurinkoiset laaksomaisemat jatkuvat samanlaisina valtiosta toiseen. Niittyjen ja metsän lomassa on muutamia kauniita taloja, jotka tulevat esiin mutkien takaa.


Rajalta on lyhyt matka kahdelle pienelle Fusine-järvelle, jotka kimaltavat kauniin luonnon keskellä. Ohitamme ylämäessä muutaman reippaan pyöräilijän ja jätämme auton tien varteen, johon on pysäköinyt moni muukin.


Vain parinsadan metrin päässä toisistaan sijaitsevat Lago di Fusine Superiore ja Lago di Fusine Inferiore ovat tunnelmaltaan hieman erilaisia keskenään. Kiipeämme ensin metsäpolkua pitkin ylemmälle järvelle eli Superiorelle. Täällä liikutaan vajaan kilometrin korkeudella merenpinnasta.


Maisema on parhaimmillaan hiljaisen Superiore-järven rannalla. Alppijärvi kimaltaa kauniisti turkoosiin vivahtavissa sävyissä. Taustalla kohoaa jylhiä vuoria, joiden harmailla rinteillä näkyy jonkin verran lunta.


Superiore-järven ranta soveltuisi mainiosti eväsretkikohteeksi. Vaikka pienistä järvistä saakin melko kattavan yleiskäsityksen jo ensi silmäyksellä, jää silti hieman harmittamaan, että olemme täällä vain ohikulkumatkalla. Fusine-järvien ympäristössä voisi viettää vaikka koko päivän ja tutustua seudun monipuolisiin patikointireitteihin. Paikka on myös sopivan pyöräilymatkan päässä Kranjska Gorasta.


Kierrämme vielä alemman eli Inferiore-järven ympäri. Reitti seuraa tiiviisti rantaviivaa ja matkaa kertyy ehkä kilometrin verran. Polulla on jonkin verran kiviä ja juurakoita. Tämäkin järvi on kaunis, mutta vuoret näkyvät rannalle vain tietystä suunnasta.


Nautimme raikkaasta ilmasta ja metsän tuoksusta. Vedessä näkyy uivan muutamia kaloja. Maisema pääsee oikeuksiinsa järven pohjoisreunalla, josta saamme ihailla jälleen vuoriakin. Sammutamme vielä janoamme rantakahvilassa, kunnes jatkamme matkaa eteenpäin. Fusine-järvet sijaitsevat eräänlaisessa umpikujassa, joten autoilijan täytyy palata takaisin samaa tietä kuin on tullutkin.


Näillä seuduilla liikkuessa kannattaa käydä katsomassa myös Fusinelta noin puolen tunnin matkan päässä sijaitsevaa Predil-järveä. Se aaltoilee Julisten Alppien kainalossa Italian puolella, mutta aivan Slovenian rajan tuntumassa. Pysähdymme taukopaikalle, jonka yhteydessä on kohtalaisen kokoinen parkkipaikka. Maisema järvelle ja vuorille päin on hämmästyttävän upea.


Kävelemme hetken kivikkoisella rannalla, jonne on kerääntynyt muutamia ihmisiä ottamaan aurinkoa tai nauttimaan päivästä muuten vaan. Paikalla on myös pari koiraa sekä lauma nälkäisiä sorsia. Tunnelma on hyvin rauhallinen, eikä Lago del Predilin rannalla ole tietoakaan melskeestä tai markkinameiningistä.


Järven kirkas vesi tuntuu sormilla kokeillen viileältä. Tänne voisi jäädä tunnelmoimaan pidemmäksikin aikaa, mutta meillä on mielessämme vielä uusia seikkailuja.


Predil-järven ohittava tie nousee muutaman hiusneulamutkan jälkeen rajalle. Italia jää taakse ja edessä kohoavat vuorostaan satumaiset Slovenian maisemat. Suuntanamme ovat jälleen vehreän laakson takana häämöttävät vuoret.


Saavumme pian rajan jälkeen risteykseen ja käännymme kohti Mangartin satulaa johtavalle tielle. Mangartin satula on reilun kahden kilometrin korkeuteen kohoava sola, jonka päältä voi ihailla maisemia muun muassa Fusine-järville päin. Mahtava 2679-metrinen Mangart on puolestaan yksi Slovenian merkittävimmistä vuorista. Slovenian korkein vuoristotie on avoinna lumitilanteen mukaan vain osan vuodesta. Reitin alussa varoitetaan tien jyrkkyydestä ja mutkikkuudesta, mutta kapeus tulee yllätyksenä.


Mangartin tien pitäisi olla kesäaikaan maksullinen, mutta nyt puomi on nostettu ylös, eikä kukaan ole kyselemässä kolikoiden perään. Tämä tie tuntuu jopa pelottavimmalta koskaan ajamistani reiteistä, vaikka olenkin seikkaillut auton ratissa monenlaisissa vuoristoissa ympäri Eurooppaa. Kaksisuuntainen tie on enimmäkseen yhden auton levyinen, ja kaiteet suojaavat jyrkänteiltä vain satunnaisesti.


Hiusneulamutkia riittää runsaasti, eikä näkyvyys ole paras mahdollinen. Vastaantulijoita voi yrittää kuulostella avoimesta ikkunasta ja varoittaa äänimerkillä, mutta eräs motoristi kurvaa silti juuri mutkan kohdalla melko holtittomasti melkein konepellille. Tällaiset sattumat eivät tee tiestä ainakaan turvallisemman tuntuista. Liikkeellä on myös useita rajojaan kokeilevia pyöräilijöitä.


Lähes satumaiset maisemat palkitsevat joka tapauksessa vaivan. Ympärillä on kauniita vuoria, harmaita kallioita ja lunta sekä kaukana alapuolella vihreä laakso. Vuoriston korkeuksissa on omanlaisensa hiljainen, jopa juhlallinen tunnelmansa. Välillä voi pysähtyä hetkeksi levikkeelle ottamaan valokuvia ja lepuuttamaan hermojaan.


Suurin osa tielläliikkujista on moottoripyöräilijöitä, joille tie onkin sopivan levyinen. Autoja tulee onneksi vastaan vain muutamia, emmekä lopulta joudu kovin hankaliin peruuttamista vaativiin väistämistilanteisiin.


Kuljemme muutaman kallioon louhitun tunnelin lävitse, mutta ne ovat onneksi miellyttävän tilavia. Vaikka Mangartin tiellä onkin omat haasteensa, pärjää sielläkin kylmäpäisesti ajamalla ilman ongelmia.


Matkantekomme katkeaa, kun vastaan tulee tietä peittävä parin metrin korkuinen lumivalli. Paikalla on juuri sopivasti pieni parkkipaikka, joten pysäköimme auton ja syömme mukaan ottamamme eväät.


Kiipeän läheiselle rinteelle ihailemaan upeita maisemia. Ohut vuoristoilma hengästyttää tavallista helpommin.


Löydän pienellä kävelykierroksellani riippuliitäjien lähtöpaikan ja pääsen katselemaan maisemaa, joka jatkuu rotkoon vuoren toiselle puolelle. Muutama retkeilijä kulkee seudulla risteileviä polkuja pitkin.


Noin viisitoista-asteinen ilma tuntuu laakson helteeseen verrattuna raikkaalta. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta, mutta lunta on vielä näin kesäkuussa jäljellä monin paikoin. Sulaneilla alueilla kasvaa pieniä kukkia.


Risteyksestä oli tälle parkkipaikalle noin yhdeksän kilometrin matka. Huomaan vasta jälkeenpäin, että kääntöpaikaltamme olisi ollut enää vajaat kaksi kilometriä Mangartin satulalle, joten olisimme voineet halutessamme kävellä perille. Retki oli aivan riittävän antoisa ja ikimuistoinen näinkin, joten asia ei jää suuremmin harmittamaan.


Paluumatka alas vuorelta sujuu mukavasti, kun seuraamme erään retkeilijäryhmän autoa. Takana ajaminen tuntuu helpolta, kun yllättävistä vastaantulijoista ei tarvitse huolehtia. Matkanteko helpottuu päästessämme lopulta normaalinlevyiselle maantielle.


Fusine-järvet, Predil-järvi sekä seikkailu Mangartin tiellä tarjosivat ikimuistoisia maisemia Slovenian ja Italian rajaseudulla. Palasimme Kranjska Goraan samaa tietä kuin tulimmekin, mutta tämän retken voisi toteuttaa myös kierroksena Vršič-solan kautta (katso kartta). Siellä kävimme kuitenkin jo aiemmin, mistä kerroin postauksessa Automatkalla Sloveniassa: Velika korita -rotko ja Vršič-sola.


• Lue myös Maailman äärellä -blogin Heidin syksyisestä Slovenian-matkasta samoissa maisemissa.
• Mangart ja Fusine kuuluvat myös Matkoja, retkiä, hetkiä -blogin Slovenian-unelmamatkan ohjelmaan.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Marja

    26.11.2019 at 9:39

    Kiitos linkkauksesta! Voi mitkä maisemat, ja vielä riittäisi tutkittavaa tuolla, meiltä jäi esim. tuo Predil-järvi näkemättä ja Planica. Täytyy päästä joskus uudestaan. Jännä nähdä tuo Mangartin sola kesäkunnossa, tie lumen peitossa. Lokakuussa tie oli periaatteessa suljettu, mutta paikalliset ei siitä välittäneet, joten mekin mentiin. Oli kyllä hiljaista ja ihan kesäistä vielä, ei lumiesteitä.

    • Mika / Lähtöportti

      27.11.2019 at 10:59

      Tuo seutu on kyllä sellaista, jossa riittäisi tutkittavaa ja nautittavaa pitkäksi aikaa. Olisi myös kiva kokea nuo paikat eri vuodenaikoina, syksykin on varmasti kaunis, ja jospa silloin lumi ei yllättäisi autoilijaa 😀 Minusta tuntuu että bongasin Mangartin ja Fusine-järvet ensimmäistä kertaa juuri sinun blogistasi, joten senkin vuoksi oli ilo linkata juttusi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Calabrian kaunis ja kalanmakuinen Scilla

Julkaistu

Kirjoittaja

Halusin tutustua kesäkuun matkallamme erityisesti Calabriaan, joka oli itselleni viimeinen kokonaan käymättä jäänyt Italian alue. Yksi Calabrian kauneimmista kylistä on aivan Italian saappaankärjen tuntumasta löytyvä Scilla, jonne teimme mukavan päiväretken.
 
Majapaikastamme Santa Maria di Ricadista ajaa reilussa tunnissa Scillaan. Tuulilasin takaa näkyy muun muassa pikkukyliä, peltoja ja merimaisemia, kunnes päädymme loppumatkaksi Calabriaa halkovalle moottoritielle. Hellepäivän aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kun kurvaamme Scillan keskustaan. Pysäköinti osoittautuu hankalaksi, kuten olin vähän pelännytkin. Pari etukäteen kartalta katsomaani parkkipaikkaa ovat täynnä, joten joudumme kurvailemaan hetken kukkulan päälle rakennetussa Scillan keskustassa, johon emme lopulta tutustukaan tämän tarkemmin.

calabria_scilla_11


Saan lopulta auton mahtumaan maantien varteen Chianalean kalastajakorttelin tuntumassa. Tämä onkin onnekas sattuma, sillä pääsemme näin tutustumaan heti aluksi Chianaleaan, joka paljastuu Scillan tunnelmalliseksi sydämeksi. Kävelemme Chianaleaan hieman kolkon ja osittain parkkipaikkanakin toimivan tunnelin halki. Tunnelissa on onneksi suuria aukkoja merelle päin. Itse Chianalea ihastuttaa heti ensi silmäyksellä mukulakivikujineen ja vanhoine rakennuksineen.

calabria_scilla_16


Ohitamme pienen kirkon ja jatkamme korkean muurin reunaa seuraten eteenpäin. Vanha kalastajakylä on rakennettu tiiviisti rannan ja kukkulan väliin niin, ettei alueelle mahdu juuri muuta kuin vesirajaan jäävä talorivistö sekä sen takana kulkeva kuja. Meri näkyy kujaa pitkin kulkiessa talojen välistä.

calabria_scilla_14


Chianalea tunnetaan ravintoloistaan, joissa ollaan erityisen ylpeitä lähivesiltä kalastetusta miekkakalasta. Kujan varrella toimivat ravintolat levittäytyvät meren päälle rakennetuille puisille laitureille. Meille löytyy sopiva pöytä Il Generale -ravintolan laituriterassilta, jossa onkin oikein mukavaa nauttia lounaasta. Tilaamme alkuun juustoja, leikkeleitä sekä lihapullia jaettavaksi seurueemme kesken. Lajitelmaan kuuluu tietenkin Calabrialle tyypillistä tulisen mausteista ’ndujaa. Antipastot tarjoillaan hauskannäköisillä veneenmuotoisilla lautasilla.

calabria_scilla_12


Tuntuu rauhoittavalta syödä lounasta suolantuoksuisen meren äärellä ja kuunnella, kuinka aallot iskeytyvät rantakivikkoon. Leppeä merituuli viilentää juuri sopivasti helteistä päivää. Naapuritalojen parveikkeilla voi viettää päivää taatusti merellisissä tunnelmissa.

italia26_scilla_01


Toisessa suunnassa näkyy, kuinka pittoreski kylä kohoaa jyrkille rinteille. Näkymää hallitsee jykevä linnoitus Castello Ruffo, jonka paikalta on tähystelty merelle jo vuosisatoja etruskien ja roomalaisten ajoista lähtien.

calabria_scilla_13


Valitsen pääruoaksi tietenkin miekkakalaa, joka onkin täällä todella herkullista. Suuren kalan maussa on hieman lihamainen vivahde ja rakenne tuntuu tiiviydestään huolimatta murealta. Miekkakaloja pyydetään täällä erityisillä aluksilla, joihin kuuluu korkea tähystystorni. Juomme vielä aterian päätteeksi piristävät espressot.

calabria_scilla_09


Saavumme pian ravintolasta poistuttuamme pieneen risteykseen, josta toinen kuja nousee jyrkästi ylämäkeen ja toinen jatkuisi rannan tuntumassa eteenpäin. Hylkäämme satamaan johtavan kapean kujan ja päätämme suunnata ylämäkeen, sillä haluamme tutustua Castello Ruffoon.

calabria_scilla_17


Pysähdyn ennen matkan jatkumista valokuvaamaan sinisiä kalastusveneitä. Vaikka saaliit eivät ole enää Scillan asukkaille samanlainen elinehto kuin menneinä aikoina, on kalastuksella yhä merkitystä jo turisminkin kannalta. Moni haluaa tulla aistimaan vanhan kalastajakylän tunnelmaa ja maistella tuoreita meren antimia aivan kuten mekin.

calabria_scilla_10


Ylämäkeen viettävä mukulakivikuja huokuu italialaista tunnelmaa. Sen varrella on muun muassa vanhanaikaisia katulamppuja, kuivuvia pyykkejä, pari Vespaa sekä vanha pieni Fiat. Varjopuolena ovat muutamat ohi kulkevat skootterit sekä mäkeä edestakaisin suhaava tuktuk, joka kiidättää turisteja kaasu pohjassa kukkulalle.

calabria_scilla_06


Kiipeäminen palkitaan upealla maisemalla. Turkoosina hohtavan Tyrrhenanmeren vesi näyttää hyvin kirkkaalta ja taustalla kohoavat vehreät kukkulat.

calabria_scilla_19


Saavumme lopulta Castello Ruffon portille. Linnoitukseen on parin euron pääsymaksu, eikä siellä näy montaa vierailijaa. Linnoituksen nimi periytyy Paolo Ruffolta, joka osti rakennuksen vuonna 1533 ja kunnostutti sen perheensä asunnoksi. Ruffon aatelissuku viihtyi täällä 1700-luvun alkupuolelle saakka. 

calabria_scilla_07


Linnoituksessa ei ole upeiden maisemien lisäksi kovin paljoa nähtävää. Pistäydymme tyylikkäässä salissa, jossa voisi järjestää juhlia tai vaikka luentotilaisuuksia.

calabria_scilla_05


Castello Ruffosta löytyy pieni museotila, jonka näyttelyt kertovat kalastuksesta sekä Scillan historiasta. Kalastus on ollut aina tärkeä elinkeino, mutta kylää uhkasivat entisaikoina merirosvojen hyökkäykset.

calabria_scilla_03


Linnoituksen alueelta löytyy myös majakka, joka opastaa nykypäivän merenkulkijoita. Vaikka majakka itsessään on hyvinkin matala, sen sijainti korkean kallion päällä takaa näkyvyyden kauas Messinansalmelle.

calabria_scilla_04


Castello Ruffo sijaitsee niemessä, joka jakaa Scillan kahtia Chianalean ja Marina Granden ranta-alueisiin. Viimeksi mainittua hallitsee pitkä hiekkaranta, jolle on kerääntynyt kuumana kesäkuisena sunnuntaina paljon ihmisiä. Tämän sanotaan olevan ensimmäinen ranta Messinansalmesta pohjoiseen, jossa merivirrat eivät vaikuta vettä viilentävällä tavalla.

calabria_scilla_01


Laskeudumme alas linnoitukselta vain kiivetäksemme viereisen kukkulan näköalapaikalle. Täältä on hyvä näkymä vaikkapa Castello Ruffolle päin. Linnoituksen edustalla näkyy Madre dell’Immacolata -kirkko.

calabria_scilla_02


Näköalapaikka sijaitsee avaran ja hiljaisen Piazza San Rocco -aukion laidalla. Aukiota koristava suuri pronssipatsas esittää kreikkalaisen mytologian merihirviötä Skyllaa, joka on lainannut Scillalle nimensä. Kuusipäinen hirviö päivysti tarun mukaan Messinansalmen rannalla ja kaappasi merenkulkijoita ravinnokseen.

calabria_scilla_08


Laskeudumme kaunista kujaa pitkin takaisin Chianaleaan. Pysähdymme vielä matkan varrella jäätelökioskille, joka tuntuu olevan kovin suosittu. Paikallisesta sitrushedelmästä bergamotista valmistettu sorbetti on mukavan kirpeää ja sopii mainiosti hellepäivän raikastukseksi.

calabria_scilla_18


Palailemme tutun viileän tunnelin halki autolle. Aurinkoinen Scilla oli meille mukava ja viihtyisä retkikohde, josta ehti saada kiirehtimättä hyvän käsityksen muutamassa tunnissa. Mieleen jäävät erityisesti Chianalean kalastajakortteli, nautinnollinen ateria puulaiturilla sekä kukkulalta avautuvat upeat merimaisemat. Scilla kuuluu Calabrian rannikon helmiin, kuten myös seuraavissa blogijutuissa esiteltävät Tropea sekä Pizzo.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.

Jatka lukemista

Italia

Historiallinen rantakaupunki Sperlonga

Julkaistu

Kirjoittaja

Tutustuimme kesäkuun Italian-matkallamme Sperlongaan, jossa vietimme vajaan vuorokauden. Miellyttävän kaupungin vanhin osa muodostuu kiehtovasta kapeiden kujien labyrintista, merimaisemia riittää ja moni viihtyy pitkillä hiekkarannoilla.

* Sisältää Booking.comin mainoslinkkejä

Ajamme Sperlongaan Rooman seudulta Ostiasta, josta matka vie pari tuntia. Roomasta pääsisi perille suunnilleen samassa ajassa myös junaa ja bussia käyttämällä. Sperlonga on siis yhdistettävissä Rooman-matkaan joko päiväretkenä tai totta kai myös yöpymisten kera. Meille se on välietappi reilun kahden viikon matkalla, jonka loput kohteet sijaitsevat eteläisemmässä Italiassa. Sperlonga on houkuttanut itseäni jo kauan. Se pääsi melkein erään Italian-matkamme ohjelmaan jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta valitsimme tuolla kerralla Puglian ja Rooman väliseksi yöpaikaksemme sittenkin Casertan. Casertan palatsi olikin tuolloin upea vierailukohde, mutta olen iloinen päästessäni vihdoin myös Sperlongaan.

italia26_sperlonga_21


Olemme varanneet yhden yön majoituksen kodikkaan pienestä *B&B Sperlongasta, joka sijaitsee melko lähellä rantaa. Auton saa pysäköityä kätevästi majapaikan pihalle. Talon emäntä on tarkkana kahdelta iltapäivällä alkavasta sisäänkirjautumisajasta, mutta emme onneksi ole montaa minuuttia etuajassa. Meidät otetaan ystävällisesti vastaan ja pääsemme viihtyisään neljän hengen huoneistoon. Parvekkeelta on näkymä hiljaisen kadun yli kaupunkiin, ja kattojen takana välkkyy Välimeri.

italia26_sperlonga_20


Aloitamme Sperlongaan tutustumisen rannan tuntumasta. Kaupungin suurena vetonaulana toimii pitkä hiekkaranta, jonka takana on väljästi tilaa kävelijöille. Pysähdymme pian houkuttelevalle terassille syömään tuhdit voileivät ja nauttimaan raikkaat Aperol Spritzit. On mukavaa istuskella lämpimässä säässä ja nauttia italialaisesta tunnelmasta.

italia26_sperlonga_19


Sperlongan valkeaksi kalkittu vanhakaupunki on rakennettu korkealle kukkulalle ennen kaikkea puolustustarkoituksessa, sillä menneinä vuosisatoina Tyrrhenanmerellä seilasi merirosvoja pahat mielessään. Sperlongaa koettelivat erityisesti Välimeren etelärannalta saapuneet saraseenit. Toisaalta kukkulan päällä oli myös terveellisempää elää kuin kosteilla alankomailla.

italia26_sperlonga_11


Sperlongalla on pitkä historia antiikin roomalaisten lomanviettopaikkana. Keisari Tiberius rakensi tänne jo parituhatta vuotta sitten huvilan, jonka raunioihin emme kuitenkaan valitettavasti ehdi tällä kerralla tutustua. Raunioiden yhteydessä on myös arkeologinen museo sekä näyttävä luola.

italia26_sperlonga_17


Kävelemme hiekkarannan takana kulkevaa rantakatua pitkin ja aistimme Sperlongan lomatunnelmaa. Kesäkuun alussakin näyttää riittävän jo melko paljon auringonpalvojia, mutta toisaalta rannalla on silti italialaisen mittapuun mukaan vielä varsin väljää.

italia26_sperlonga_15


Reittimme kääntyy hetkeksi rannansuuntaiselle pääkadulle Via Cristoforo Colombolle, joka kulkee muun muassa houkuttelevalta näyttävän *Aurora-hotellin takaa. Pysähdymme hetkeksi tyylikkäälle aukiolle, kunnes lähdemme kiipeämään kohti vanhaakaupunkia.

italia26_sperlonga_62


Kurkistamme muurien ulkopuolelle rakennettuun San Rocco extra mura -kappeliin. Pieni 1400-luvulla rakennettu kappeli on kaunis ja sen viileydessä on mukava viettää pari minuuttia ennen ylämäkeen kapuamista.

italia26_sperlonga_13


Ylös melko jyrkästi viettävä kävelyreitti hurmaa merimaisemillaan. Muureja koristavat runsaat kukkaistutukset ja esimerkiksi ihmeköynnökset hehkuvat kirkkaissa väreissä. Aurinko paistaa ja kauneutta riittää joka puolella niin paljon, että valokuvia tulee otettua runsaasti.

italia26_sperlonga_08


Ympärilleen katsellessa ei tarvitse ihmetellä, miksi Sperlonga on päässyt maan kauneimpia kyliä listaavalle I Borghi più Belli d’Italia -sivustolle. Sperlonga on esitelty myös Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Heli Pekkarisen Kylässä Italiassa -kirjassa.

italia26_sperlonga_06


Saavumme pittoreskiin vanhaankaupunkiin, jonka kapeat kujat ja rosoiset seinät henkivät mennyttä aikaa. Toisaalta päidemme yläpuolella kuivuvat pyykit sekä huolellisesti paikoilleen asetellut kukkaruukut kertovat talojen nykyisistä asukkaista.

italia26_sperlonga_03


Kujien labyrintissa on paljon kauniita yksityiskohtia ja silmiinpistävän siistiä. Köyhä kalastajakylä on viime vuosikymmeninä muuttunut, kun valtaosa asunnoista on kunnostettu varakkaiden italialaisten kakkoskodeiksi tai matkailijoiden majoitustiloiksi. Joukossa lienee myös jonkin verran iäkkäitä paikallisia, jotka ovat asuneet täällä lapsuudestaan saakka.

italia26_sperlonga_32


Sperlongan vanhakaupunki on hyvin tiivis, ja seikkailemme siellä karttaa katselematta. Löydämme sattumalta esimerkiksi Corte del Conventon, eli entisen luostarin pihan, jota koristavat seinämaalaukset kertovat sarjakuvamaiseen tyyliin saraseenien hyökkäyksistä tälle alueelle. Ympäröivissä rakennuksissa toimii pikku putiikkeja.

italia26_sperlonga_48


Pistäydymme ohimennen muun muassa entisessä kirkossa, jossa on käynnissä nykytaidenäyttely. Jossain vaiheessa ahtaat kujat johtavat aukiolle, jota reunustavat baarit ja pienet kaupat.

italia26_sperlonga_34


Kaupunkikuva alkaa näillä kulmilla hieman avartua leveämmäksi kävelykaduksi, jonka varrella näkyy myös useita ravintoloita. Ilmapiiri on mukavan leppoisa.

italia26_sperlonga_36


Vanhakaupunki sijoittuu pieneen niemeen, joka ikään kuin jakaa pitkät hiekkarannat kahtia. Näemme nyt täältä ylhäältä päin Spiaggia di Levanten eli nousevan auringon puoleisen ranta-alueen, kun taas aiemmin ohittamamme Spiaggia di Ponente sijaitsee vanhankaupungin länsipuolella.

italia26_sperlonga_30


Ohitamme Sperlongan kaupungintalon sekä Santa Maria Assuntan kirkon, kunnes palaamme kuvauksellisille kujille. Ostamme eräästä marketista juotavaa, ja vaihdan myyjän kanssa muutaman sanan. Tänään on kesäkuun toinen päivä eli Italian kansallispäivä, joten kaupungilla on vilkkaampaa kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta. Huomenna rauha kuulemma jälleen palaa kaduille ennen heinä-elokuun ruuhkaista lomakautta.

italia26_sperlonga_50


Laskeudumme taas uudelle näköalapaikalle, josta kelpaa ihailla maisemaa Spiaggia di Levanten suuntaan. Italialle hyvin tyypilliseen tapaan aurinkovarjot on aseteltu viivasuoriin riveihin ja niitä jatkuu lähes silmänkantamattomiin.

italia26_sperlonga_40


Hiekkarannan vieressä toimii moderni aallonmurtajien suojaama pienvenesatama. Se rakennettiin alun perin kalastajien käyttöön, mutta palvelee nykyisin huviveneilijöitä.

italia26_sperlonga_28


Viihdymme jonkin aikaa näköalapaikalla, kunnes laskeudumme portaita pitkin kohti suurta kulmikasta tornia. Torre Truglia rakennettiin 1500-luvulla muinaisen roomalaisen tornin paikalle suojaksi merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Kuuluisa kaapparikapteeni Barbarossa tuhosi rakennuksen pian sen valmistumisen jälkeen ja tornin seuraava versio koki saman kohtalon 1600-luvulla turkkilaisten merirosvojen toimesta.

italia26_sperlonga_26


Viime vuosisadoilla on ollut onneksi rauhallisempaa. Torre Truglia ehti palvella noin sata vuotta rannikkovartioston tukikohtana ja nykyisin siellä toimii jonkinlainen luontokeskus. Rakennus on kuitenkin paikalla käydessämme suljettu. Emme nyt erityisesti kaipaakaan nähtävyyksiä, mutta tornin luota on hienot maisemat eri suuntiin.

italia26_sperlonga_63


Lähdemme illalla syömään Via Cristoforo Colombon varrella sijaitsevaan Al Vignaleen, johon olen tehnyt pöytävarauksen. Ravintolan pieni mutta mukava terassi on kadun toisella puolella eli lähempänä merta kuin vaatimattomalta näyttävä ravintolarakennus. Meren ja terassin väliin jää koripallokenttä, jossa paikallinen nuoriso käy pelailemassa. Terassi on ravintolan avaamisaikaan seitsemältä tyhjillään, mutta pöydät täyttyvät illan mittaan. Jaamme auringon laskiessa herkullisia antipastoja. Munakoisopohjainen parmigiano melanzane on aina varma valinta, kuten myös prosciutton ja mozzarellan yhdistelmä. Bruschettat ovat oikein onnistuneita samoin kuin roomalaista katuruokaa edustavat supplìt eli friteeratut riisipallot.

italia26_sperlonga_61


Pääruokavalintani osuu täällä rannikolla annokseen friteerattuja mustekalarenkaita ja vihanneksia. Myös tyttöjen tilaamat pizzat vaikuttavat oikein hyviltä. Muuten aivan erinomaisen aterian heikoin kohta on jälkiruoka, sillä pannacotta on ainakin omaan suuhuni turhan makea. Lasku maksetaan mutkattomasti kassalle sisätiloissa. Teemme vielä aterian jälkeen pienen italialaistyylisen kävelyn rantakatua pitkin edestakaisin. Nautin kaupungin tunnelmasta ja lämpimästä illasta.

italia26_sperlonga_25


Sperlongasta jää tyylikäs ja erittäin miellyttävä mielikuva. Lyhyessäkin ajassa ehtii hyvin tutkia vanhaakaupunkia ja saada Sperlongasta yleiskäsityksen, mutta rantalomaa kaipaavien kannattaa toki viipyä pidempään. Ilmapiiri lienee kuumimmalla lomakaudella erilainen, mutta ainakaan kesäkuun alussa ei kansallisesta juhlapäivästä huolimatta ollut liian vilkasta.

italia26_sperlonga_02


Nukumme yön majapaikassamme ja syömme aamiaisen ulkona pienen parkkipaikan laidalla. Cappuccino on herkullista, mutta ruokapuoli painottuu italialaiseen tapaan makeisiin herkkuihin. Syön croissantini aprikoosihillon kera. Pakkaamme tavaramme ja lähdemme vajaan viiden tunnin ajomatkalle kohti Materaa. Tie nousee pian korkealle meren yläpuolelle ja näemme viimeisen vilauksen Sperlongasta auton ikkunasta. Kuka tietää palaammeko vielä joskus takaisin. Ainakin Tiberiuksen huvila jäi vielä näkemättä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja