Italia
Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova
Milano on mainettaan monipuolisempi kaupunki. Tutustumme nyt uudistuvan Milanon tunnelmiin trendikkäässä Isolan kaupunginosassa sekä sen naapurista löytyvien pilvenpiirtäjien juurella. Kävin vaimoni kanssa näissä kortteleissa maaliskuun alussa.
Isola tunnetaan perinteisenä työläiskaupunginosana, joka sijaitsee kolmisen kilometriä Milanon keskipisteen Duomon pohjoispuolella. Aiemmin melko kurjana pidetty alue on kehittynyt tällä vuosituhannella eloisaksi ja energiseksi kaupunginosaksi, jossa perinteet sekoittuvat nykypäivän trendi-ilmiöihin. Useimpien määritelmien mukaan Isola on boheemi, hipsteri ja cool, joten sitä voi helposti pitää milanolaisena versiona Helsingin Kalliosta, Tukholman Södermalmista tai vaikkapa Berliinin Kreuzbergista. Isola tarjoaa mukavaa vaihtelua kaikille, jotka haluavat kulkea Milanossa myös perinteisimpien turistireittien ulkopuolella.
Vaikka Isola tarkoittaakin suomeksi saarta, ei se sijaitse minkäänlaisen vesistön keskellä. Nimi on periytynyt vuosisatojen takaa, jolloin paikalla oli vielä kasteluojien ympäröimä pelto. Sittemmin Isola on jäänyt eräänlaiseksi rautatiekiskojen taakse eristäytyneeksi saarekkeeksi. Isolasta ei löydy suuria nähtävyyksiä, vaan sen vetovoima perustuu runsaaseen ravintola- ja baaritarjontaan, värikkäisiin seinämaalauksiin, vintageliikkeisiin ja muihin muodikkaisiin putiikkeihin, vilkkaaseen yöelämään, taidepajoihin ja gallerioihin sekä yhteisölliseen tunnelmaan. Katujen varsilta löytyy kauniita vanhoja rakennuksia sekä uuttakin arkkitehtuuria.
Tämän jutun kävelykierros yltää Isolasta myös aivan sen naapurissa sijaitsevalle modernille alueelle, jota kehitetään jatkuvasti. Milano on jaettu hallinnollisesti yhdeksään numeroituun osaan, mutta kansan suusta kuultavia kaupunginosia ei ole määritelty kartalle yhtä tarkasti. Niinpä jouduinkin hieman miettimään oikeaa nimistöä, mutta käsittääkseni Porta Nuova -projektina tunnettu arkkitehtoninen kehityshanke ulottuu Isolan lisäksi ainakin Porta Garibaldin ja Varesinen puolelle. Aloitetaan kierros joka tapauksessa Isolasta!
Bar Frida
Isolaan tutustumisen voi aloittaa vaikkapa kaupunginosan sydämestä Bar Fridasta. Kerroin jo aiemmassa jutussani, kuinka kävimme tässä persoonallisen värikkäässä baarissa nauttimassa pientä välipalaa sekä valitsemassa pitkältä cocktail-listalta omat suosikkimme. Desibelit nousevat jo iltapäivällä korkealle. Ilmapiiri on omaan tyyliimme nähden kovin boheemi ja nuorekas, mutta sulaudumme silti hyvin joukkoon. Tänne ovat kaikki tervetulleita.
Sanotaan, että Bar Frida on vaikuttanut oleellisesti koko Isolan kaupunginosan uudistumiseen ja entinen teollisuuskiinteistö tuntuu jopa pieneltä nähtävyydeltä. Jo pelkästään katutaide saa helposti pysähtymään baarin kohdalle. Frida on paitsi baari, myös suosittu kohtauspaikka, jota voisi verrata paikalliseen toriin. Varsinaiseksi toriksi se muuttuu välillä sunnuntaisin, kun myynnissä on esimerkiksi vaatteita ja design-esineitä.
Isolassa on toki nykyään paljon muitakin suosittuja illanviettopaikkoja. Tunnetuimpiin kuuluu ainakin jazzklubin ja ravintolan yhdistelmä Blue Note. Olen kirjoittanut itselleni muistiin myös nimet Lupo ja Bob siltä varalta, jos kaipaan joskus Isolassa lasillisen hyvää juomaa sekä pientä purtavaa sen kylkeen. Vaihtoehtoja on paljon muitakin.
Isolan kauppahalli
Isolalaista yhteisöllisyyttä voi aistia kauppahallissa, joka uudistui täysin pari vuotta sitten valmistuneessa suuressa remontissa. Samalla kahden kaupunginosan rajalla sijaitsevan perinteisen markkinapaikan nimi vaihtui Zaran kauppahallista Isolan kauppahalliksi. Päivittäisessä toiminnassa kiinnitettään huomiota ekologisuuteen, eikä kauppahallissa käytetä esimerkiksi kertakäyttömuovia lainkaan. Moderni halli on täysin esteetön ja siellä järjestetään kokkauskurssien kaltaisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on yhteisöllisyyden kehittäminen. Käymme raitiovaunukiskojen ympäröimässä kauppahallissa viikonlopun aikana kahteenkin kertaan.
Pienessä kauppahallissa ei ole historiallista charmia, mutta ilmapiiri on hyvin lämminhenkinen. Useat kauppiaat toivottavat meillekin iloiset buongiornot, kun kävelemme hiljalleen hallin lävitse. Kaikki ostettava löytyy kauppahallin läpi kulkevan suoran käytävän varrelta. Tarjolla on tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kalaa, lihaa, leipomotuotteita ja muita elintarvikkeita. Lisäksi kauppahallissa on useampia ravintoloita, joiden annokset tilataan käytävän varrelta ja nautitaan kauppahallin sivustoilta löytyvillä suurilla ruokailualueilla. Me käväisemme kahvilan tiskillä ja asetumme pöytään, jonka ääressä nautin sisilialaisesta cannolosta ja vaaleanpunaisen urheilulehden selailusta.
Chiesa del Sacro Volto
Pysähdymme Via Sebenicon varrella kurkistamaan huomaamme kirkon sisälle. Chiesa del Sacro Volto ei ole mikään erityinen nähtävyys, mutta on mukavaa piipahtaa tyypillisessä milanolaisessa korttelikirkossa. Valoisa kirkkosali on melko pelkistetty, ja autiossa tilassa kiirii korviin vain omien askelten kaiku. Samaan seurakuntaan kuuluu myös vajaan kilometrin päästä löytyvä Santa Maria alla Fontanan kirkko, joka on ilmeisesti näyttävämpi. Koko Milanon kirkkoja ajatellen suosittelen vierailemaan keskeisen Duomon lisäksi ainakin pääkalloillaan pysäyttävässä San Bernardino alle Ossassa sekä kaupungin suojeluspyhimykselle omistetussa Pyhän Ambrosiuksen basilikassa.
Isolan tori
Isolasta löytyy kauppahallin lisäksi myös perinteinen Piazza Tito Minnitillä sijaitseva ulkoilmatori, jossa pääsisi varmasti nauttimaan paikallisesta tunnelmasta. Toripäivät ajoittuvat tiistaihin ja lauantaihin, mutta me näemme aukion vain tyhjillään. Torin laidalla päivystää sentään yksi pakettiauto, jossa näyttäisi olevan hedelmiä ja vihanneksia myytävänä. Huomiomme kiinnittyy aukion pintaan, joka on koristeltu värikkäillä maalauksilla. Taiteilija Camilla Falsinin toteuttama teos on osa Milanon uudistusprojektia, jonka tarkoituksena on kaupunkikuvan elävöittäminen. Maalaus valmistui kolmisen vuotta sitten ja se on kulunut jo sen verran, ettei uusi värikerros olisi pahitteeksi.
Piazzetta
Vain korttelin päässä Piazza Tito Minnitistä löytyy yksinkertaisesti pikku aukioksi nimetty Piazzetta. Sinänsä arkinen näkymä on jälleen hyvä esimerkki Isolan kehityksestä, sillä vielä muutama vuosi sitten tästä kulki suora autotie. Nyt paikalle on syntynyt puuistutusten ja penkkien ansiosta puistomainen aukio. En tiedä millaista porukkaa täällä yleensä luuhaa, mutta puiston voisi kuvitella ainakin aurinkoisina päivinä viihtyisäksi.
Kohtaamme Piazzettan kulmilla hieman rähjäisen miekkosen, joka kerjää vastaantulijoilta kahvia. Pyynnön sävy ei kuulosta niin kohteliaalta, että lähtisimme kadunmiehen kanssa kupposta tilaamaan. Napolin baareissa ja kahviloissa on tapana maksaa toisinaan caffè sospeso eli ylimääräinen kahvi odottamaan köyhää tuntematonta, joka tulee sellaista joskus myöhemmin pyytämään. Tapa ei liene Napolia vauraammassa Milanossa yhtä yleinen.
Isolan katutaide
Isola tunnetaan katutaiteesta, jota on ilmestynyt kaupunginosaan runsain mitoin. Yksi näyttävimmistä teoksista koristaa osoitteesta Via Pietro Borsieri 5 löytyvän rakennuksen päätyseinää. Kävin muutama vuosi sitten samalla paikalla ihailemassa jalkapalloseura Interille omistettua sinimustaa maalausta, mutta se on nyt vaihtunut seesteisempään ja vaaleasävyisempään taideteokseen. Isolassa on helppo nauttia katutaiteesta, sillä sitä tulee vastaan monen kulman takaa.
Yhteisöllinen Isola Pepe Verde -puutarha
Löydämme heti edellä kuvatun seinämaalauksen vierestä alueen, jota reunustavaan aitaan on taiteiltu ihmisjoukko sekä suurikokoinen teksti Isola Pepe Verde. Portin kohdalla selviää, että kyseessä on jonkinlainen puutarha.
Katselemme hetken ympärillemme ja saamme pian seuraksemme harmaan kissan. Kissa on selvästi tottunut vieraisiin ja se tulee ikään kuin toivottamaan meidät tervetulleiksi. Myöhemmin selviää, että Pepina-niminen katti on asunut puutarhassa jo useamman vuoden ajan.
Hippihenkinen Isola Pepe Verde sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten, kun paikallinen kansalaistoimikunta heitteli verkkoaidan ylitse siemenpommeja ja alkoi vaatia joutomaapläntin käyttöoikeutta kaupungilta itselleen. Kaupunki myönsi luvan, ja nykyään puutarha on Isolan asukkaiden kohtaamispaikka.
Puutarhan ylläpidosta eivät huolehdi palkatut työntekijät, vaan kaikki pyörii vapaaehtoisuuden varassa. Aina torstai-iltapäivisin pidetään talkoot. Kukkaruukuissa näkyy monenlaisia viherkasveja ja kevään edetessä hyötykasvienkin määrä kasvaa. Puutarhassa järjestään toisinaan myös erilaisia tapahtumia. Toiveena on, että jokainen tuntisi täällä itsensä tervetulleeksi.
Kävelytunneli Porta Garibaldin rautatieasemalle
Melkein heti Isola Pepe Verden kulmalta voi astua Porta Garibaldin rautatieasemalle johtavaan tunneliin. Graffitien peittämä tunnelin sisäänkäynti herättää ennakkoluuloja hämärästä, epämääräisestä ja pahanhajuisesta käytävästä, mutta edessä odottaa yllätys. Tunnelin lattia kiiltää valojen loisteessa, eikä missään näy roskan roskaa. Seinät on täytetty värikkäillä maalauksilla, ja vaikka teokset eivät välttämättä suurta taidetta olekaan, voi tunnelia silti pitää pienenä nähtävyytenä.
Piazza Gae Aulenti
Porta Garibaldin rautatieaseman pääovelta katsottaessa suoraan edessä näkyy korkeita pilvenpiirtäjiä, joiden keskelle jää suihkulähteillä koristeltu aukio. Italian tunnetuimman naisarkkitehdin Gae Aulentin kunniaksi nimetty piazza valmistui joulukuussa 2012. Lukuisat kaupat ja ravintolat tekevät siitä suositun kohtaamispaikan. Aukion reunalla kohoava UniCredit-torni on toistaiseksi koko Italian korkein pilvenpiirtäjä.
Piazza Gae Aulenti ympäristöineen edustaa kiiltävine rakennuksineen kaikkein moderneinta Milanoa. Vaikka nautinkin enemmän vanhan arkkitehtuurin kauneudesta, on näissä uusissakin rakennuksissa kieltämättä oma viehätyksensä. Pidän esimerkiksi IBM Studios -rakennuksen puisesta pinnasta.
Aukion erikoisuuksiin kuuluu taideteos nimeltä Egg, joka koostuu kromatuista messinkiputkista. Putket johtavat rakennuksen eri kerroksiin ja tarjoavat mahdollisuuden kuunnella Milanon ääniä tai vaikka keskustella tuntemattomien kanssa.
Piazza Alvar Aalto
Piazza Gae Aulentilta on vain lyhyt matka toisen kuuluisan arkkitehdin, suomalaisen Alvar Aallon mukaan nimetylle aukiolle. Aalto vieraili usein Italiassa ja tuntuu hienolta, että hän on saanut täällä näin suuren kunnianosoituksen.
Alvar Aallon aukio sijaitsee katutason ja Ruotsista muistuttavan Volvo Studion yläpuolella. Piazzan laidalla kohoaa Italian korkein asuinrakennus Torre Solaria. Vierestä löytyy myös fine dining -ravintola AALTO, mutta sen ruokalistalla ei ole viittauksia Suomeen.
Biblioteca degli Alberi -puisto
Pilvenpiirtäjien juurelle on raivattu suhteellisen laaja viheralue, joka on nimetty puiden kirjastoksi. Kyseessä on eräänlainen kasvitieteellinen kokoelma, josta löytyy eri puulajeja sekä myöhemmin keväällä näyttävästi kukoistava kukkaniitty. Puistossa järjestetään runsaasti tapahtumia ja sinne on suunniteltu alueita esimerkiksi kuntoilua, rentoutumista, lasten leikkejä tai koirien temmeltämistä varten. Kaupunkipuiston moderni ilme on saanut kritiikkiäkin, mutta mielestäni on joka tapauksessa hienoa, että kiiltävien pilvenpiirtäjien väliin on päätetty jättää myös viheralueita, joilla kaupunkilaisilla on tilaa hengähtää.
Pysähdymme Biblioteca degli Alberin reunalle ihailemaan näyttävää katutaideteosta, jossa kaksi lasta yrittää työntää seiniä lähemmäs toisiaan. Teoksen on luonut Sisiliasta kotoisin oleva Giulio Rosk ja se on nimeltään Open Your Future. Taustalla häämöttää Palazzo Lombardia -pilvenpiirtäjä, jonne suuntaamme tämän kierroksen päätteeksi.
Bosco Verticale
Puistoalueen laidalla ei voi olla huomaamatta kahta korkeaa kerrostaloa, joiden parvekkeilla kasvaa satoja puita. Kymmenisen vuotta sitten valmistunut Bosco Verticale eli pystysuora metsä edustaa uudenlaista kaupunkirakentamista ja se on voittanut useita arkkitehtuuripalkintoja. Olen nähnyt rakennukset monella matkalla, mutten vielä koskaan parhaassa vehreydessään kesäaikaan.
Bosco Verticalen kodit ovat haluttuja, vaikka niiden hinnat yltävätkin lähemmäs pilviä kuin itse rakennukset. Asukkaiksi onkin löytynyt esimerkiksi jalkapallotähtiä, muotialan julkkiksia sekä yritysjohtajia.
Ravintola Ratanà
Kivenheiton päässä Bosco Verticalesta sijaitsee erinomainen ravintola Ratanà, johon pääsin nyt tämänvuotisella matkalla ensi kertaa. Ravintola toimii tyylikkäässä historiallisessa rakennuksessa puiston laidalla ja sen ilmapiiriä voisi kuvailla jopa kotoisaksi. Tarjolla on modernilla twistillä toteutettua paikallista ruokaa, eikä hintatasokaan ole laatuun nähden mahdoton. Milanossa riittää runsaasti hyviä ravintolavaihtoehtoja, mutta tänne haluan palata uudelleen.
Casa della Memoria
Puistoalueen laidalta löytyy myös punatiilinen rakennus, jonka seinissä erottuu erilaisia hahmoja. Casa della Memoria eli muistojen talo on rakennettu ajamaan vapauden ja demokratian asiaa. Samalla muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat taistelleet natsismia ja fasismia vastaan sekä kunnioitetaan terrorismin ja kansanmurhien uhreja. Rakennuksessa järjestetään ilmaisia aiheeseen liittyviä näyttelyitä ja luentoja, mutta emme nyt perehdy tarjontaan tarkemmin.
Palazzo Lombardia ja Piazza Città di Lombardia
Esittelen tämän kierroksen päätteeksi vielä yhden kohteen. Alueellinen hallintorakennus Palazzo Lombardia avaa muutamana päivänä vuodessa näköalatasanteensa yleisölle, useimmiten kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Aikataulun voi tarkistaa Palazzo Lombardian nettisivuilta. Vierailu 39. kerroksessa on ilmainen, mutta vaatii aina ennakkoilmoittautumisen. Tällä kerralla olemme onnekkaita, kun osumme kaupunkiin juuri sopivasti maaliskuun alussa. Pilvenpiirtäjän juurella sijaitseva Piazza Città di Lombardia on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen aukio ja sitä pääsee onneksi ihmettelemään milloin tahansa.
Hissi kuljettaa meidät pilvenpiirtäjän huipulle niin nopeasti, että korvat menevät hieman lukkoon. Perillä saa viettää haluamansa ajan, eikä täällä kannatakaan kiirehtiä, koska tarjolla on näkymiä joka suuntaan. Useampikin nostokurki kurottaa kohti taivasta, joten urbaani maisema elää jatkuvassa muutoksessa.
Palazzo Lombardian huipulta avautuu hieno näkymä nimenomaan edellä mainittuun Biblioteca degli Alberi -puistoon, jonka ympärillä erottuvat esimerkiksi UniCredit-torni sekä Bosco Verticalen rakennukset. Ratanà-ravintola toimii etualalla keskellä näkyvässä vaaleankeltaisessa harjakattoisessa talossa.
Isola punaruskeine kattoineen levittäytyy Bosco Verticalen oikealla puolella. Aivan kuvan etualalla, punavalkoisen nostokurjen takana erottuva tavallinen oranssinkeltainen kerrostalo on sikäli merkittävä, että siellä sijaitsi muuan Silvio Berlusconin lapsuudenkoti. Italian historian kiistellyimmän poliitikon perhe asui osoitteessa Via Volturno 34 sijaitsevassa pienessä asunnossa. Silviolle ei riittänyt edes omaa huonetta, joten hän vietti yönsä olohuoneen sohvalla. Isola on muuttunut noista ajoista monella tavalla ja uskoakseni parempaan suuntaan.
Italia
Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa
Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.
Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.
Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.
Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.
Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.
Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.
Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.
Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.
Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.
Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.
Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.
On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.
Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.
Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.
Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Italia
Päiväretki tornin juurelle Pisaan
Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.
Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.
Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”
Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.
Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.
Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.
Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.
Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.
Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.
Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.
Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.
Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.
Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.
Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.
Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.
Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.
Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Italia12 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia12 kuukautta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
4.5.2024 at 21:28
Pidän Södermalmista kovasti, niin uskon, että Isolakin olisi omaan mieleeni. Kauppahallit ovat muuten yleensäkin kiinnostavia kohteita ja mukavalta näyttää tuokin, ja katutaidetta pysähtyisin itsekin katselemaan (ja kuvailemaan). Mainio vinkki muuten myös tuo Palazzo Lombardia, jos joskus sattuisi olemaan kaupungissa oikeaan aikaan.
Mika / Lähtöportti
5.5.2024 at 20:11
Uskon että Isola on sellainen kaupunginosa, joka miellyttäisi Södermalm-henkisiä ihmisiä, mutta joka ei ainakaan ulkomailla ole vielä kovin tunnettu. Palazzo Lombardiaa suosittelen ehdottomasti, jos vain matkan ajankohta on sopiva. Nettisivujen kautta tehtävä ennakkoilmoittautuminen ei ole ihan yksinkertaisin mahdollinen, mutta onnistui lopulta hyvin.
Cilla Maria Travel
6.5.2024 at 16:58
Tuolla tuli käytyä pari vuotta sitten, ja ihailin erityisesti noita parvekepuita. Toi lasten graffiti on muuttunu hieman, koska aiemmin siinä oli tekstinä vaan ”Close the gap – Open your future”. Tai ehkei se ollu sillon vielä valmis.
Mika / Lähtöportti
6.5.2024 at 20:04
Parvekepuut on kyllä hienot! Se vähän harmittaa, että omat Milanon-matkat tuntuu ajoittuvan aina sellaiseen aikaan, ettei puut ole täysissä lehdissä. Täytyi nyt ihan selvittää tuon lasten graffitin historia. Näkemäsi alkuperäinen versio valmistui 2021, mutta vuonna 2023 teoksen sponsoroinut Fastweb halusi muokata Open your future -viestin sotia vastustavaan muotoon Peace is our future. Samalla teokseen lisättiin myös ammusten jälkiä ja ”maalin alta paljastunutta tiiliseinää”. Mielenkiintoinen yksityiskohta, hyvä kun huomasit!
Cilla Maria Travel
11.5.2024 at 17:04
Mielenkiintoista tosiaan, hyvä kun kaivoit tiedon esiin 🙂