Seuraa somessa

Italia

Sorrento – Napolinlahden kaunotar

Julkaistu

-

Viihdyimme lokakuisella lomaviikolla Sorrentossa, jossa ihastuimme kapeisiin kujiin, merimaisemiin ja erityisesti vanhaan kalastussatamaan. Vaikka ympäristössä onkin upeita retkimahdollisuuksia, kannattaa myös Sorrentosta nauttimiseen varata aikaa.

* Sisältää Booking.comin mainoslinkin

Katson lumoutuneena näkymää, joka näyttää mielestäni kovin tutulta. Äitini kävi joskus 60-luvulla Sorrentossa ja toi matkamuistoksi taulun, jonka maisemaa olen ihaillut pikkupojasta saakka. Nyt tuo maisema on vihdoin silmieni edessä.


Rantahiekalle vedetyt veneet, värikkäät rakennukset, jyränteen reunalle rakennetut portaat ja mäen päällä kasvavat puut ovat edelleen tallella. Taiteilija lienee ottanut vapauden siirtää Napolinlahden takana häämöttävää Vesuviusta hieman oikealle, jotta se mahtuisi kunnolla kankaalle. Muuten kaikki on täsmälleen paikoillaan. Tuntuu mahtavalta nähdä Sorrenton vanha kalastussatama Marina Grande ainakin melkein samanlaisena, kuin se on ollut jo vuosikymmeniä sitten.


Marina Granden menneisyyteen voi palata vaikkapa katsomalla vuonna 1955 valmistuneen elokuvan Vaarallinen leski (Pane, amore e…). Kuvia nuorena kalakauppiaana esiintyneestä Sophia Lorenista on kiinnitetty erään rakennuksen seinälle.


Kello on kahdeksan aamulla ja Marina Grande vasta heräilee uuteen päivään. Ikkunaluukut narahtavat jossakin auki ja yksinäinen mustiin pukeutunut mummo kulkee pitkin laituria. Iäkäs ukko köröttelee hiljalleen vaaleansinisellä Vespalla sataman halki ja toivottaa hyvät huomenet vastaantulijoille. Tuntuu kuin olisin löytänyt vanhan italialaisen kyläyhteisön. Sataman reunalla tuoksuvat niin meri kuin kalatkin.


Kalastussataman verkkaista elämänmenoa on hauska seurailla pidemmänkin aikaa. Niin tekevät myös kaksi mustaa kissaa, jotka torkkuvat vieretysten repaleisen kankaan päällä. Keltainen koulubussi käy hakemassa suljetun ravintolan terassille kokoontuneet lapset ja pari saattamassa ollutta äitiä maleksivat takaisin koteihinsa. Paikallinen ukkokerho kokoontuu vaihtamaan kuulumisia. Yhden partasuisen herran jaloissa pyörii valkoinen koira.


Havahdun ajatuksistani kirkonkellojen kovaan kuminaan. Kalastajat ovat aina olleet uskonnollista väkeä, joten täälläkin talon seinustaa koristaa suuri puinen risti Jeesus-hahmoineen. Ilmassa on yön jälkeistä viileyttä, mutta aurinko nousee hiljalleen lämmittämään rantaa.


Sää on jo käytännössä helteinen, kun palaamme satamaan myöhemmin päivällä koko perheen voimin. Perille pääsee korkeiden muurien reunustamaa kujaa, jota koristavat niin pyykit kuin pyhimysten kuvatkin. Marina Grande on vilkastunut päivän mittaan huomattavasti ja paikalla on melko paljon turistejakin, muttei kuitenkaan ruuhkaksi asti.


Valitsemme lounaspaikaksemme Trattoria da Emilian, jonka puitteet näyttävät heti ensi silmäyksellä olevan kunnossa. Meren aallot yltävät terassin alle ja pöydillä on ruudulliset liinat. Ruoka maistuu hyvin ja palvelukin toimii moitteettomasti. Nautin erityisesti tuoreesta meriahvenesta, kun taas tyttäret popsivat mielellään mustekalaa. Ilmassa on kevyttä merituulta ja kiireetöntä lomatunnelmaa. Pöydän ääreen ei kuitenkaan tarvitse jäädä istumaan koko päiväksi, sillä aterian normaalisti päättävää espressoa tarjoillaan vain viereisessä Nonna Emilian baarissa.


Marina Grande sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Vaikka matka ei ole pitkä, näyttää se silti suojaavaan tunnelmallista kalastussatamaa liialliselta suosiolta. Melkein tuntuu, kuin Marina Grandessa pääsisi aikamatkalle takaisin 50-luvulle.


Vaikka ihastuinkin erityisesti Marina Grandeen, on Sorrentossa toki paljon muutakin. Kaupungin keskuksena voi pitää Piazza Tasso -nimistä aukiota, joka toimii myös eräänlaisena liikenteen solmukohtana. Corso Italia -ostoskatu jatkuu aukiolta molempiin suuntiin, mutta hauskinta on suunnata Piazza Tasson länsipuolelta alkaville vanhankaupungin kujille.


Vanhassakaupungissa on mukava kierrellä niin aamulla kuin illallakin. Nautin parista yksin tekemästäni aamulenkistä, jolloin kulkijat ovat harvassa ja ensimmäiset kaupat vasta availevat oviaan.


Ihmisiä alkaa päivän mittaan kerääntyä ravintoloiden, matkamuistokauppojen ja viinibaarien reunustamille väylille. Lokakuussa on jo kohtalaisen hiljaista, eikä häiritsevää tungosta ole kuin satunnaisen turistiryhmän kohdalla.


Sorrento on suosittu matkailukohde, joten ravintolatarjontaa riittää runsaasti. Valitsimme ruokapaikkamme parin hotellilta saadun suosituksen mukaan sekä kokeilemme muutamaa sattumalta vastaan tullutta ravintolaa. Kaikki käymämme ravintolat ovat vähintään kelvollisia, eikä pettymyksiä tule vastaan. Lasten takuuvarma suosikkiannos on gnocchi alla sorrentina eli perunagnoccheja tomaattikastikkeessa.


Sorrenton iltojen tunnelmaa voisi kuvailla leppoisaksi ja hyväntuuliseksi. Ihmiset vaeltelevat pitkin katuja iloisen puheensorinan ja muutamien katumuusikoiden säestämänä. Lokakuiset illat ovat miellyttävän lämpimiä, joten ilmassa on vielä annos miellyttävää kesäisyyttä.


Sorrenton tunnetuin katutaideteos löytyy Villa Comunalen puiston portilta. Se esittää kolmea Sorrentoa rakastanutta taiteilijaa, jotka ovat jättäneet jälkensä viihteen historiaan. Sophia Loren on saanut rinnalleen laulajat Lucio Dallan ja Enrico Caruson.


Katutaideteosta vastapäätä kohoaa Pyhän Franciscuksen luostari, jonka kauniille sisäpihalle kannattaa käydä kurkistamassa. Syksy on ehtinyt jo viedä ihmeköynnösten kirkkaat kukat, mutta viherkasvit tuovat väriä pylväskäytävien reunustamaan tilaan. Tunnelma on parhaimmillaan aamuvarhaisella, kun luostarin piha on vielä aivan hiljainen ja lähestulkoon mystinen paikka.


Sorrento sijaitsee dramaattisen rantajyrkänteen reunalla ja maisema Napolinlahdelle päin on parhaimmillaan esimerkiksi Villa Comunalen puistosta nähtynä. Kaiteen takaa kelpaa katsella sinisellä merellä kulkevia laivoja. Vesuviuksen juurella siintävä Napoli näyttää tältä etäisyydeltä varmasti todellisuutta seesteisemmältä.


Puisto toimii myös hyvänä kulkuväylänä alas uimalaitureille sekä Marina Piccolan satamaan. Matka taittuu jalkaisin kävelyluiskaa pitkin, mutta halutessaan voi myös maksaa euron ja siirtyä tasolta toiselle nykyaikaisella hissillä.


Vaikka Sorrento onkin Välimeren aaltojen ulottuvilla, ei se ole mitenkään erityinen rantalomakohde. Meren ylle on rakennettu maksullisia laitureita auringonottoa varten, mutta hiekkarannat ovat varsin pieniä ja niillä voi kesäsesongilla kokea sardiinipurkkimaista tunnelmaa. Neljä vierekkäistä rantaklubia avaavat porttinsa huhtikuussa ja sulkeutuvat lokakuussa.


Tyttäret käyvät kertaalleen uimassa pienellä yleisellä rannalla, joka on jo iltapäivällä jäänyt kallioseinämän varjoon. Rantaklubien välissä sijaitseva tummahiekkainen uimapaikka on lapsille sopiva ja houkuttelee lopulta yllättävänkin monta Italiaa kylmemmistä maista saapunutta matkailijaa veteen asti. Jos Sorrentossa haluaa nauttia rantaelämästä enemmänkin, voi lähteä myös esimerkiksi muutaman kilometrin päähän Puolon rannalle.


Majoitumme Sorrentossa *B&B Les Chiciin, joka sijaitsee kätevästi rautatieaseman vieressä ja lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Kerrostalon kolmannesta kerroksesta löytyvä kuuden huoneen hotelli täyttää odotukset hyvästä keskitason majoituksesta, muttei tarjoa erityistä luksusta. Parvekkeelta voi seurailla paikallista elämää ohikulkevine skoottereineen. Lapsia ilahduttaa erityisesti pihalla viihtyvä kissa, joka tulee tervehtimään melkein joka kerta ohi kulkiessamme.


Sorrento soveltuu hyvin tukikohdaksi erilaisia retkiä ajatellen, joskin hintataso on moneen muuhun Italian kohteeseen verrattuna korkea. Sorrentolla on hieman ylellinen maine ja hintoja on ollut suosion ansiosta varaa nostaa.


Marina Piccolasta lähtee lauttoja tiheästi varsinkin Caprin saarelle ja Circumvesuviana-juna kuljettaa esimerkiksi Napoliin tai Pompejin raunioille. Satamien nimet saattavat aiheuttaa sekaannusta, koska suuret laivat kulkevat ”pienestä satamasta” ja Marina Grande on pienten kalastusveneiden tyyssija.


Autoilijan kannattaa suunnata Amalfin rannikolle, johon voi toki tutustua myös bussin kyydissä. Mekin päädyimme Sorrentoon erilaisten retkikohteiden houkuttelemana, mutta itse Sorrentoakin varten kannattaa varata aikaa. Ainakin oman kokemuksemme perusteella Sorrento on kaunis ja palaamisen arvoinen kaupunki.


Lue myös muut juttuni Sorrenton seudulta:
Syysloma Sorrenton seudulla
Nähdä Napoli ja elää
Maisemien ilotulitusta Amalfin rannikolla
Lomapäivä Caprilla
Antiikin kaikuja Pompejissa

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
Kommentoi

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.

Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

montemarcello_03


Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

montemarcello_02


Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta. 

montemarcello_07


Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

montemarcello_11


Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

montemarcello_12


Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

montemarcello_08


Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

montemarcello_13


Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

montemarcello_15


Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

montemarcello_09


Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä. 

montemarcello_06


Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

montemarcello_01


On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

montemarcello_10


Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

montemarcello_05


Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

montemarcello_04


Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.

Jatka lukemista

Italia

Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
  
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

pisa_18


Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

pisa_02


Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

pisa_17


Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

pisa_01


Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

pisa_03


Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

pisa_04


Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

pisa_10


Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin. 

pisa_11


Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

pisa_09


Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

pisa_07


Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

pisa_08


Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

pisa_06


Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua. 

pisa_16


Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

pisa_15


Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.  

pisa_14


Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

pisa_13


Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja