Vierailimme Italiassa viettämämme syysloman aikana Tellarossa, joka kuuluu maan kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Kylä hurmasi harmaanakin päivänä ja maistoimme myös Tellaron tunnuseläintä mustekalaa.

Perillä meitä odottaa hiljaisuus. Olemme ajelleet kukkuloille kohonnutta pientä rannikkotietä Lericistä Tellaroon, jonka yläpuolella sijaitseva parkkipaikka on lähes autio. Sateessa kastuneen kyltin mukaan maksullinen pysäköintiaika on loppunut jo syyskuussa, joten en joudu kaivamaan kolikoita esille. Hiljaisuus tuntuu hyvältä, koska tie oli tarpeeksi kapea ja mutkikas jo näin ilman suurempaa liikennettä. 

Pysäköintialueen lähistöltä lähtee pitkä portaikko alas kylän keskustaan. Suuntaa näyttävä kyltti on päässyt ruostumaan ja sitä peittävät köynnöskasvit.

Siistin portaikon varrella riittää kukkaistutuksia ja muuta kasvillisuutta. Myös ruskan värit näyttävät tekevän tuloaan tänne eteläiseen Eurooppaan. Laskeudumme kivimuurin ja vanhojen rakennusten välistä tasaiselle kadulle, jonka varrella on pari ravintolaa ja baaria. 

Tellaro on osa Lericin kuntaa, jossa mekin majoitumme viikon ajan. Lericin keskustasta on vain reilut kolme kilometriä Tellaroon ja matkan voisi taittaa myös patikointireittiä pitkin, mutta se jää meiltä kokeilematta. Edellinen yö on ollut myrskyisä ja ukkonenkin on jyrissyt Ligurianmeren yllä. Ennuste ei lupaa juurikaan parempaa säätä, mutta iloitsemme siitä, että sade on tauonnut hetkeksi.

Ohitamme hiljaiset ravintolat ja suuntaamme kapeille kujille. Tellaron keskusta on vierailumme aikaan lähes autio, sillä liikkeellä näyttäisi olevan vain yhteensä kymmenkunta turistia. Vastaan tulee myös pari paikallista, jotka kiirehtivät määrätietoisesti kohti päämääräänsä.

Pittoreskit kujat tarjoavat juuri sellaista pikkukylän kauneutta, mitä Italialta sopii odottaakin. Seinien pastellivärit on valittu hyvällä maulla ja ikkunoita suojaavat perinteiset luukut. Katulamput sopivat postikorttimaiseen näkymään, mutta kukaan ei ole sentään ripustanut tällaisella säällä pyykkejä kuivumaan.

Yksi Tellaron erikoisuuksista on nimellä Sotto-Ria tunnettu käytävä, joka rakennettiin 1300-luvulla suojaksi saraseenien, katalaanien ja muiden katalien merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Suojaisen käytävän ikkuna-aukoista voi tähystää alapuolella olevaan satamaan sekä merelle päin. Muinoin täältä kuulemma kaadettiin kiehuvaa öljyä vihamielisten vieraiden niskaan. Ikivanha kivilattia on koristeltu tähdillä ja muilla kuvioilla.

Astumme ruosteisen portin läpi käytävälle, joka jatkuu noin seitsemänkymmenen metrin päähän. Lopulta käytävä muuttuu hämäräksi ja toteamme sen umpikujaksi. Tällaiset paikat kertovat omalla kiehtovalla tavallaan pienen rannikkokylän pitkästä historiasta.

Tellaron kapeat kujat johtavat kuvaukselliseen satamaan, jonka veneet on nostettu järkevästi kuivalle maalle. Navakat tuulenpuuskat iskevät vasten kasvoja ja vaahtopäiset aallot lähestyvät rantaa. 

Aallot roiskahtelevat näyttävästi tummia rantakallioita vasten ja veden liikkeitä on lähes lumoavaa seurata. Katselemme pitkään kuohuvaa merta ja nautimme kylän hiljaisuudesta. Kostea ilma tuntuu miellyttävän lämpimältä, sillä elohopea on kohonnut lähelle kahtakymmentä astetta.

Kirkon kulmalta lähtee pieni kivetty kävelypolku, joka seuraa hetken rantaa ja päättyy pian umpikujaan. Tarjolla on kuitenkin taas uuteen ilmansuuntaan avautuva myrskyisä merimaisema. 

Ohitamme sataman ja kierrämme sen toiselle puolelle sisämaan kujia pitkin. Sataman läpikin voisi kävellä, mutta se olisi tällä säällä riskialtis ratkaisu. Osa aalloista kuohuu pitkälle kohti kylää.  

Niemen kärkeä koristavan San Giorgion kirkon ovet on laitettu vierailupäivänämme säppiin, mutta katselemme rakennusta ulkopuolelta. Näin syysmyrskyn tuivertaessa voi miettiä kuuluisinta Tellaroon liittyvää legendaa.

Keskiaikainen tarina liittyy rannikolla mellastaneisiin merirosvoihin, joita vastaan Tellarokin oli varautunut jatkuvalla vartioinnilla. Tähystäjä kuitenkin nukahti pahaksi onnekseen juuri sellaisena myrskyisänä yönä, jolloin piraatit olivat saapumassa. Tellaron pelasti jollain keinolla kirkontorniin päätynyt suuri mustekala, joka soitti lonkeroillaan kelloja ja herätti kylän väen puolustautumaan.

Tarinan kuvaamaa tapahtumaa juhlitaan vuosittain elokuisilla festivaaleilla, joiden pääaktiviteettina on mustekalojen syöminen. Tämä kuulostaa hieman nurinkuriselta tavalta kunnioittaa Tellaron suurta sankaria, mutta ruoat ovat varmasti herkullisia. Erilaisia mustekalakuvioita vai nähdä kylässä ympäri vuoden. Tellaron mustekalalegendasta ja kahdestakymmenestä muusta kiehtovasta italialaiskylästä voi lukea Heli Pekkarisen kirjasta Kylässä Italiassa.

Pysähdyn vielä ihailemaan Tellaron kauniinvärisiä taloja, rantakallioita sekä ylös nostettuja värikkäitä veneitä. Tellaro on varsin kompakti kylä, jonka kujille on vaikea eksyä kovin pitkäksi aikaa. Kyseessä on suorastaan hurmaava paikka, jonka kauneutta edes harmaa syyspäivä ei onnistu latistamaan. 

Kesäinen auringonlasku voisi olla täällä ikimuistoinen elämys, mutta syksyinen arkipäivä luo Tellaroon omanlaisensa kiehtovan tunnelman. Saamme koko kylän ikään kuin itsellemme ja voimme aistia rauhassa, kuinka värikkäät seinät ja kujien kivet huokuvat pitkää historiaa. Tästä huolimatta Tellaro on edelleen myös elävä asuinpaikka, joka toimii kotina yli tuhannelle ihmiselle. 

Rannan pärskeet iskevät ajoittain yllättävän korkealle, mutta selviämme kuivin jaloin takaisin sisämaan kujille. Suunnistamme kohti La Barca -nimistä ravintolaa, jonka näimme ohimennen ennen kujasokkeloon sukeltamistamme. Ajoitus on sopiva, sillä ehdimme pöytään ennen lounasajan päättymistä ja rankkasateen alkamista. Olemme saapuessamme koko ravintolan ainoat asiakkaat. Lisäksi paikalle tulee pian jälkeemme yksi suomalainen pariskunta. He aterioivat meitä nopeammin ja poistuvat, ennen kuin ehdin kysyä ovatko hekin lukeneet Helin kirjan vai päätyneet jostain muusta syystä tähän syrjäiseen kylään.

Terassin ulkopöydistä olisi hieno maisema, mutta olemme nyt tyytyväisiä katosta päämme päällä. Maistamme alkupalaksi totta kai mustekalaa, joka onkin värikkäine lisukkeineen herkullista. Siirrymme seuraavaksi pastaan, ja vaikka oma rapuja sisältävä gnocchetti-annokseni onkin ihan kelvollinen, uskon tyttären peston olleen vielä parempaa. Pesto on täällä päin Italiaa suosituin pastakastike ja se osataan siksi tehdä poikkeuksellisen hyvin. Lounas täydentyy vielä sorbeteilla sekä kahvilla ja olemme ateriaan todella tyytyväisiä.

Mukava tarjoilija osaisi englantiakin, mutta juttelen hänen kanssaan mieluummin italiaksi. Saan kuulla, kuinka kylä on hiljentynyt vasta äskettäin syyskuun loppuessa. Kesäkaudella on paljon vilkkaampaa, mutta nyt monet majoituspaikoista on suljettu talveksi. Tellaro ei häviä kauneudessa melko lähellä sijaitseville Cinque Terren kylille, vaikka matkailijamäärät ovatkin moninkertaisesti maltillisempia.

Kiipeämme tihkusateessa portaita pitkin takaisin parkkipaikalle. En missään vaiheessa epäillyt Tellaron lumovoimaa, mutta kylä pääsi silti yllättämään positiivisesti. Jos lapsikin kertoo vieläpä kysymättä pitävänsä Tellarosta, täytyy tässä paikassa olla jotain erityistä.

Lue myös koko matkasta kertova juttuni Syyslomaviikko Ligurian rannikolla sekä Lericiä kuvaava Lerici – kylä Runoilijoiden lahden rannalla.  

Vietimme mukavan syyslomaviikon Italiassa. Kohteeksi valikoitui tällä kerralla maan luoteisosassa sijaitseva merellinen Ligurian alue, jossa tutustuimme upeiden Cinque Terren kylien lisäksi myös muutamiin vähemmän tunnettuihin helmiin.

Matka alkaa iltalennolla Malpensan lentokentälle, josta vuokraamme auton ja suuntaamme ensimmäiseksi yöksi tienvarsihotelliin Vigevanon pikkukaupungin laidalle. Jatkamme seuraavana päivänä kohti Liguriaa, johon en aiemmilla Italian-matkoillani ole vielä kunnolla tutustunut. Saavumme Ligurianmeren rannikolle Genovan tuntumassa ja harhaudumme vahingossa melkein kaupungin keskustaan, ennen kuin oikea tie itään päin löytyy. Haluaisin kyllä kovasti vierailla Genovassakin, mutta aikataulu ei nyt salli pysähdystä näin suurella paikkakunnalla.

---

RAPALLO

Pysähdymme Genovan sijasta pariksi tunniksi Rapalloon, joka on ensimmäinen näkemistämme viehättävistä rannikkokaupungeista. Kävelemme leveää rantabulevardia palmujen katveessa ja haistelemme lämpimänkosteaa Välimeren ilmaa. Käymme myös katsomassa taloa, jossa Jean Sibelius vietti muutaman kuukauden vuonna 1901. Rapallossa olisi helppo viihtyä kauemminkin, mutta jatkamme pikaisen focaccialounaan jälkeen matkaa.

---

LERICI

Majoitumme viikoksi Lericiin, joka on viihtyisä pikkukaupunki La Spezian satamakaupungin itäpuolella. Värikkäiden talojen sävyttämä Lericin vanhakaupunki on todella nätti, mutta ainakaan näin lokakuussa paikalla ei näy käytännössä lainkaan ulkomaalaisia matkailijoita. Varaamme ”omalle kylälle” yhden kokonaisen päivän ja nautimme kiireettömästä sunnuntaista pienvenesatamassa, jossa on runsaasti houkuttelevia ravintoloita. Käymme myös ihailemassa Golfo dei Poetin eli Runoilijoiden lahden maisemia vanhan linnoituksen kattotasanteelta.

Jokaisella Italian alueella on omat tyypilliset ruokansa, jotka löytyvät lähes jokaisen ravintolan listalta. Ligurian ylpeys on pestokastike, jota tarjotaan lyhyen ja kierteisen trofie-pastan kera. En ole ollut mitenkään erityisen suuri peston ystävä, mutta täällä synnyinsijoillaan tämä ruoka on erinomaisen herkullista. Välipaloja etsiessä ei voi olla törmäämättä focacciaan, jota on saatavilla vähän joka kulmalla. Rantakylistä voi napata mukaansa myös pahvitötteröön kääräistyjä meren eläviä, jotka toimivat maukkaana pikalounaana. Paikallisista juomista jäävät mieleen raikkaat Vermentino-rypäleestä valmistetut valkoviinit.

---

CINQUE TERRE

Matkan eräänlaisena pääkohteena voi pitää viidestä kuvauksellisesta merenrantakylästä muodostuvaa Cinque Terreä, josta kirjoitan varmasti paljon lisää myöhemmin. Muutaman kilometrin päässä toisistaan sijaitsevat Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso al Mare vetävät puoleensa valtavasti turisteja eri puolilta maailmaa, mutta näin lokakuussa sekaan mahtuu onneksi kohtalaisen hyvin. Ahtaiden kylien lähistölle ei kannata yrittää autolla, mutta paikallisjunat palvelevat erinomaisesti. Tiheästi kulkevien junien lisäksi perille pääsee meriteitse lautoilla.

Cinque Terre tunnetaan suosittuna patikointikohteena. Aloitamme oman vaelluksemme Cornigliasta, josta jatkamme Vernazzan kautta Monterosso al Mareen. Loputtomasti epätasaisia portaita sisältävä reitti on odottamaamme rankempi, mutta normaalikuntoinen kulkija selviää taipaleesta sopivalla annoksella sisua sekä juomavettä. Kallioiden päältä avautuvat merimaisemat palkitsevat vaivan. Itse kylistä yllä näkyvää Vernazzaa pidetään yleisesti kauneimpana, enkä voi lähteä tuota väitettä kumoamaan. Kylät muistuttavat toisiaan melko paljon. Ainoastaan Corniglia sijaitsee niin korkealla, ettei se ole meren rannalla. Monterosso al Mare on puolestaan muita väljempi ja tasaisempi.

Varaamme Cinque Terrelle toisenkin päivän, jonka aikana tutustumme Manarolaan ja Riomaggioreen. Erityisesti kallionrinteelle rakennettu Manarola näyttää upealta, kun sitä katselee kylän vieressä olevalta näköalatasanteelta. Riomaggioresta jää parhaiten mieleen maittava lounas sekä keskustelu, jonka käyn paikallisen matkamuistokauppiaan kanssa. Harjoittelen italian kielen käyttämistä mielelläni aina tilaisuuden tullen, ja varsinkin jos aiheeksi saadaan jalkapallo, riittää sanavarastoni hyvinkin pitkään tarinointiin. Keskustelukumppanini on lopulta sen verran vakuuttunut, että luulee minun asuvan Italiassa tai että omaisin vähintäänkin italialaisia sukujuuria. 

---

LEVANTO

Sympaattinen Levanto löytyy heti Cinque Terren kylien vierestä ja reippaimmat voivat patikoida sieltä käsin Monterosso al Mareen. Tämä viihtyisä pikkukaupunki olisi luultavasti jäänyt meiltä kokonaan väliin, ellei esikoisen kaveri olisi sattunut lomailemaan samaan aikaan juuri Levantossa. Tytöt tapaavat toisensa Levanton pitkällä hiekkarannalla ja käyn itsekin uimassa Välimeren yllättävän lämpimissä aalloissa. Rento rantapäivä tuo matkaohjelmaamme sopivaa vaihtelua ja aurinkokin jaksaa paistaa juuri riittävästi. Kaupunki vaikuttaa jo hiljentyneen kesäkauden jälkeen ja sen kaduilla on leppoisaa kierrellä. Nautimme yhdessä jäätelöt ennen paluutamme takaisin Lericiin. 

---

LA SPEZIA

La Spezia on Genovan jälkeen Ligurian toiseksi suurin kaupunki, ja se tunnetaan erityisesti satamastaan. Näemme parin tunnin kierroksella vanhankaupungin kävelykatuja sekä palmujen reunustaman rantabulevardin. La Spezia vaikuttaa mukavalta kaupungilta, joka ei risteilymatkustajista huolimatta ole menettänyt peri-italialaista tunnelmaansa. Ihan maailmanluokan nähtävyyksiä ei linnoituksesta, joistakin museoista ja muutamista puistoista huolimatta löydy, mutta paikallista elämää on kiva seurailla. Sekä Levanto että La Spezia ovat hyviä majoituspaikkoja Cinque Terreä ajatellen, sillä molemmista on erinomaiset kulkuyhteydet kuuluisiin pikkukyliin.  

---

PISA

Toscanan puolella sijaitsevaan Pisaan ajaa Lericistä vajaassa tunnissa. Olen käynyt Pisassa kahdesti aiemmin ja vaimokin kerran, mutta kuuluisan kaltevan tornin näkeminen kiinnostaa erityisesti lapsia. Otammekin kunnon turistien tavoin monta hauskaa valokuvaa, joissa tornia pidetään pystyssä tai työnnetään entistä vinommaksi. Itse kaupungista ei ole aiemmin jäänyt tornin sekä sitä ympäröivän Ihmeiden aukion lisäksi mitään erityistä mieleen. Tutkimme nyt Pisaa hieman aiempaa paremmin ja kyllähän vanhakaupunki sekä Arno-joen rannat muodostavat varsin miellyttävän ympäristön. Pisa ei silti mahdu suurimpien suosikkieni joukkoon tässä lukemattomien upeiden kaupunkien maassa.  

---

TELLARO

Kuvauksellinen Tellaron kalastajakylä on yksi matkamme mieleenpainuvimmista paikoista. Tellaron kapeat kujat ja pieni pittoreski satama ovat kuin satukirjasta, eikä kylän vetovoimaa pilaa edes harmaa taivas tai mereltä puhaltava navakka tuuli. Kujilla on tilaa vaeltaa, sillä liikkeellä on vain kymmenkunta ihastuksesta huokailevaa turistia sekä pari kiireisemmin askeltavaa paikallista asukasta. Päädymme Tellaroon ennen kaikkea siksi, että bloggaajakaveri Heli oli valinnut sen yhdeksi Kylässä Italiassa -kirjansa kohteista. Kirjan ansiosta osaamme etsiä myös kylälle tyypillisiä mustekalaa esittäviä kuvioita.

Ligurian rannikon sää vaihtelee, ja sateet ovat varsinkin näin syksyllä tavallisia. Ennusteet olivat ennen matkamme alkua varsin synkkiä, mutta reissun ensimmäinen puolisko on onneksi yllättävänkin aurinkoinen ja parin viimeisen päivän sateista on vain vähän harmia. Pahimmat ukkoset iskevät öisin ja sateenvarjoille on lopulta käyttöä vain yhtenä päivänä. Syysmyrsky tekee Tellarosta ehkä entistäkin tunnelmallisemman ja rantaan iskeviä aaltoja on lähes lumoavaa seurata. 

---

MONTEMARCELLO

Viimeinen käymämme ligurialaiskylä on kukkulan päällä kohoava pieni Montemarcello, joka kuuluu Vernazzan ja Tellaron tavoin Italian kauneimpien kylien I Borghi più belli d’Italia -listalle. Tutustumme tihkusateisilla kujilla yksinäiseen kissaan, mutta emme tapaa juuri muita kulkijoita. Turistien täyttämät Cinque Terren kylät ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia, mutta on mielenkiintoista, ettei näissä yhtä upeissa, mutta vähemmän tunnetuissa naapureissa näy ainakaan lokakuussa juuri ketään.    

---

FIDENZA

Pysähdymme Lericin ja Malpensan välisellä paluumatkallamme Fidenzassa, joka osuu kohdalle sopivasti lounasaikaan. Parman pieni naapurikaupunki vaikuttaa viihtyisältä, sillä keskustassa on pari kävelykatua sekä Italialle tyypillisiä värikkäitä rakennuksia. Lauantai-iltapäivän tunnelma on kovin seesteinen, sillä lähes autioilla kaduilla näkyy lähinnä muutama koiranulkoiluttaja sekä joitakin kahvilan terasseilla viihtyviä paikallisia. Lapsetkin ihmettelevät, kuinka näin hienolta näyttävään paikkaan ei ole päätynyt lainkaan muita turisteja.

Syön Fidenzassa reissun ainoan pizzan viime hetkellä ennen paluulentoa. Pikaisesti tehty ravintolavalinta onnistuu mainiosti ja suosittelen La Buca dei Diavolia muillekin, jos tie sattuu jostain syystä viemään Fidenzaan. Vatsa täynnä on hyvä ajella loppumatka kohti Milanoa ja Malpensan lentokenttää. Mieli on hieman haikea, sillä Italiassa olisi tälläkin kerralla viihtynyt kauemminkin.

Ligurian luonnonkaunis rannikko ja pienet rantakylät tekivät minuun suuren vaikutuksen. Olin tätä ennen käynyt koko alueella vain ohimennen, kun tein vuosia sitten junanvaihdon yhteydessä pienen kävelykierroksen Ventimigliassa. Samalla junailin koko Ligurian rannikon halki, ja vaikka kaikki näyttikin houkuttelevalta, sai tämä matka odottaa toteutumistaan vuosikausien ajan. Liguria kuuluu ehdottomasti Italian viehättävimpiin alueisiin, mutten toisaalta pysty nostamaan sitä yli kahdenkymmenen Italian-matkan kokemuksella muiden yläpuolelle. Pidän Italiasta jokaisen reissun jälkeen aina vain enemmän ja olen löytänyt kauneutta maan jokaisesta kolkasta.

Lähes kaikista yllä mainituista kohteista on tulossa myöhemmin lisää luettavaa, joten pysy kuulolla esimerkiksi seuraamalla Lähtöporttia Facebookissa.