Seuraa somessa

Suomi

Meren, puutalojen ja kahviloiden Kokkola

Julkaistu

-

Pysähdyimme kesäkuisella Pohjanmaan-kierroksellamme kahdeksi yöksi Kokkolaan. Pääkohteemme oli Tankarin majakkasaari, jonne risteilimme päiväretkelle. Meille jäi aikaa tutustua myös muutamiin muihin nähtävyyksiin sekä merellisen kaupungin kahviloihin.

Kävimme Kokkolassa ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, tosin vain lyhyesti Pietarsaaresta käsin. Silloin suurin osa ajasta kului Toivosen Eläinpuistossa ja talonpojanmuseossa, jonne on kymmenen kilometrin matka keskustasta. Ehdimme tuolloin kierrellä myös hetken vanhassakaupungissa Neristanissa, jossa riittää idyllistä puutalokorttelin tunnelmaa. Pois lähtiessämme jäi kuitenkin vahva tunne siitä, että paljon jäi näkemättä. Tuntuikin mukavalta palata tänä kesänä Kokkolaan.


Olemme varanneet majoituksen Hotel Kokkolasta, jossa on tarjolla sopivalta vaikuttavia perhehuoneita. Kohtaamme heti aluksi vastaanottotiskin takaa ilmestyvän hotellikoira Ranen ja tunnemme itsemme hyvin tervetulleiksi. Asiakaspalveluun erikoistunut jackrussellinterrieri ilahduttaa varsinkin lapsia ja hotellin johtajana toimiva Ranen emäntä jakaa auliisti matkavinkkejä kaupunkiin.


Kahteen erilliseen tilaan jakautuva perhehuone vastaa odotuksiamme ja myös aamiainen maistuu hyvin. Hotel Kokkola tarjoaa siistin perushotellin puitteet, mutta ilmapiiri jää mieleen tavallista lämminhenkisempänä. Askeleemme johtavat hotellin ovelta ensimmäisenä Kokkolan vanhaankaupunkiin, joka sijaitseekin sopivasti kivenheiton päässä.


Neristan on mukava puutaloalue, jossa aika tuntuu jossain määrin pysähtyneen. Satamakaupungin pitkät perinteet näkyvät vaikkapa ikkunoita koristavien juorupeilien sekä posliinisten laivakoirien muodossa. Huomaamme kuinka kirjava kissa ylittää kadun ja pysähdymme ihailemaan seinänvierustoja värittäviä unikoita.


Lähes autioita katuja reunustavat vanhat puutalot ja aitojen takana pilkottaa siistejä sisäpihoja. Neristan on säilynyt paikallisten asuinalueena, eikä siellä näy turistivetoista liiketoimintaa Vanhan Rauman tai Porvoon tapaan. Kaipaisin tosin täydelliseltä idylliltä ehkä jotain muuta kuin asvaltilla päällystettyjä tasaisia ja suoria katuja, mutta nautimme kesäillan kävelykierroksestamme joka tapauksessa paljon.


Yksi syy Kokkolaan palaamisellemme on Nera Scandinavian Steak House, jossa söimme edellisellä reissullamme täydellisyyttä hipovan aterian. Suuntaamme siis tutulle viihtyisälle sisäpihalle, josta kuuluu hyväntuulista puheensorinaa.


Pihan laidalle on viime käyntimme jälkeen avautunut tunnelmallinen vanhan ajan hirsirakennus, jonka suojiin mekin näin hieman viileänä iltana istahdamme. Avointa seinää on sopivasti niin, että tunnemme olevamme ulkoilmassa täälläkin. Ilmapiiri on rennon leppoisa.


Hirsirakennuksen suojissa lämpiää komea pizzauuni, mutta pysyn alkuperäisessä suunnitelmassani ja tilaan pihvin. Se onkin mureaa ja tarjoilijan suosittelema punaviini maistuvaa. Jälkiruoaksi löytyy herkullista pannacottaa. Tämä toinenkin vierailumme Nerassa antaa ravintolalle kiitettävän arvosanan, joskaan se ei aivan yllä ensimmäisen kerran tasolle. Suurimpana syynä taitavat olla pilviin nousseet odotukset, joten suosittelen Neraa edelleen lämpimästi kaikille Kokkolassa vieraileville. Seuraavalla kerralla aion itse kokeilla espanjalaishenkistä Roja-ravintolaa, jonka taustalla ovat samat yrittäjät kuin Nerassakin. Nerasta muuten löytyy myös bed & breakfast -majoitusta, josta olen kuullut kehuja.


Kävelemme ateriaa sulatellessamme hetken Kokkolaa halkovan Sunti-kanavan rantaa pitkin. Jossakin lähempänä merta kanavaa reunustavat monet puiset venevajat, ja sinne Suntin suulle Meripuistoon mekin päädymme heti seuraavana aamuna.


Kokkolan-vierailumme pääkohde on Tankarin majakkasaari, jonne järjestetään Meripuistosta lähteviä risteilyjä pitkin kesää. Retkemme onnistuu erinomaisesti, sillä sää suosii ja aurinko paistaa koko päivän ajan. Nautimme merimatkasta, Tankarin kahvilan lohikeitosta ja tuulten pieksämän karun saaren kiehtovasta tunnelmasta. Ehdimme kiertää pienen luontopolun ja ihailla niin merta kuin vanhoja rakennuksiakin. Retki Tankarille onkin varmasti yksi perheemme parhaista kesämuistoista. Voit lukea meriretkestä lisää aiemmin julkaisemastani jutusta Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.


Jäämme risteilyn jälkeen hetkeksi Meripuistoon, joka vaikuttaa todella viihtyisältä paikalta kesäpäivien viettämiseen. Laivalaiturin vieressä on suuri hiekkaranta, jonka yhteydessä toimii Burger Village -ravintola. Lapset pääsevät toviksi hyvään leikkipuistoon ja ympäristöstä löytyy myös esimerkiksi rantalentopallokenttiä. Lähistöllä näkyy olevan leirintäalue minigolfratoineen.


Jätämme Meripuiston ravintolan kokeilematta ja käännän auton nokan takaisin keskustaan päin. Suunnistamme kohti museokorttelissa kesäisin toimivaa Vohvelikahvilaa, joka täytyy ehdottomasti saada mahdutettua päivän ohjelmaan. Käymme tilaamassa vohvelimme sisältä ja siirrymme ulos syömään. Keskellä kaupunkia sijaitsevalla vanhojen talojen ympäröimällä pihalla on helppo viihtyä.


Maukas savulohivohveli siirtää mukavasti nälkää, vaikka mieli olisi tehnyt myös jotain makeaa. Hillovohvelit ovat varmasti suosittuja ja tarjolla olisi myös vaikkapa jäätelö- tai omenatäytettä. Kahvilan sisätiloissa on myynnissä Kokkola-aiheisia tuotteita sekä muita käsitöitä.


Museokorttelista löytyy K.H. Renlundin museoon kuuluvia kohteita, jotka ovat tosin ehtineet paikalle saapuessamme sulkeutua. Esillä olisi houkuttelevan kuuloisesti sekä Kokkolan historiaa että vaihtuvia taidenäyttelyitä. Mikä parasta, nämä kohteet ovat ympäri vuoden ilmaisia, joten niihin voi piipahtaa varsin matalalla kynnyksellä vaikkapa vohveleilla herkuttelun yhteydessä.


Kokkolasta löytyy Tankarin ja Meripuiston lisäksi myös monia muita merellisiä kohteita. Ilta on vielä sen verran nuori, että päätämme lähteä reilun viidentoista kilometrin päässä sijaitsevaan Öjan kylään. Siellä meitä odottaa ilta-auringossa kylpevä vierasvenesatama idyllisine rakennuksineen.


Kansa on löytänyt suositun Café Brygganin, jonka tiskille saamme jonottaa rakennuksen ulkopuolelta saakka. Kahvilan viehätys perustuu ennen kaikkea upeaan sijaintiin kauniin merenlahden rannalla, jossa kelpaa syödä jäätelöä ja nauttia aurinkoisesta kesäillasta. Pienet puurakennukset luovat hienosti menneen ajan tunnelmaa.


Emme perehdy kahvilan tarjontaan kovin tarkasti, mutta oletan että moni tänne saapunut veneilijä on sammuttanut nälkänsä Brygganin hampurilaisilla. Lähistöllä on vilkkaalta näyttävä lapsiystävällinen uimaranta ja täältä voisi lähteä vaeltamaan Öjan saaristopolulle.


Etukäteen keräämäni Kokkola-vinkit painottuvat vahvasti kahviloihin, mutta sehän ei meitä haittaa. Saamme mahdutettua iltaan vielä yhden kohteen, kun palaamme keskustaan Ykspihlajan kaupunginosan kautta. Etsimämme Kahvila Sahan sijainti sataman kulmilla on sellainen, ettei ainakaan kovin moni päädy tänne sattumalta. Heti pihaan astuessa selviää, että nyt saavuttiin harvinaisen persoonalliseen paikkaan.


Boheemi ilmapiiri korostuu jos jonkinlaista tavaraa pursuavissa sisätiloissa, joihin verrattuna Peppi Pitkätossun Huvikumpukin tuntuu pelkistetyn järjestelmälliseltä. Näyttää kuin tänne olisi haalittu kaikkea mitä maailman seitsemän meren rannoilta on vain löytynyt.


Poikkitaiteellisen Kahvila Sahan pihapiirissä järjestetään muun muassa erilaisia konsertteja sekä teatteriesityksiä, joten tänne voi tulla nauttimaan kulttuuristakin. Kahvilan taustalla on taiteellinen Airolan perhe, jonka tunnetuin jäsen taitaa olla Jussi-palkintojakin voittanut näyttelijä Oona Airola.


Ostamme iltapalaksi suolaista piirakkaa ja siirrymme ulos syömään. Saha on houkutellut runsaasti ihmisiä nauttimaan lämpimästä kesäillasta ja viileistä juomista. Aurinko lämmittää tilavinta terassia ja kulman takaa voi katsella merta sekä suojaisaa pienvenesatamaa. Sopivasti vinksahtanut kahvila on kerrassaan ihastuttava. Ykspihlajan kaupunginosa olisi varmasti muutenkin tutustumisen arvoinen, mutta se jää nyt seuraavaan kertaan.


Mietin Kahvila Sahan rannassa, että Kokkolassa riittäisi puuhaa vielä seuraavallekin vierailulle. Haluaisin päästä pitkästä aikaa Lohtajan Vattajanniemelle, jossa telttailin neljännesvuosisata sitten armeijan ilmatorjuntaleirillä. Lohtajan komeilta hiekkarannoilta voisi poiketa myös viereiselle Ohtakarille. Paikallisten vinkkaamiin kohteisiin Kokkolassa kuuluvat esimerkiksi Villa Elba sekä Kaarlelan kirkko ja kotiseutumuseo.


Neristanista saisi varmasti enemmän irti opastetulla kierroksella ja kesäkeskiviikkoisin Kokkolassa järjestetään kuulemma suosittu iltatori. Katsotaan siis taas uudelleen, jos Kokkola mahtuisi tulevien kotimaanmatkojen ohjelmaan. Olisihan toki myös useampi nyt nähdyistä kohteista uusintavisiitin arvoinen. Lue sitä odotellessa aiemmasta Kokkolan-vierailustamme kirjoittamani juttu Kiva kesäpäivä Kokkolan seudulla.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

1 kommentti

  1. Oli suunnitelmissa, että olisi tullut lähdettyä kesän aikana Kokkolaan, mutta sen verran oli vähän odottamattomia sattumuksia, että se jäi nyt tältä vuodelta väliin. Ehkäpä ensi kesänä voisi jonkun viikonlopun sitten yrittää viettää siellä.

    • Mika / Lähtöportti

      27.8.2021 at 11:10

      Ensi kesänä sitten! Menkää vaikka Tankarille yöksi ja kannattaa tutustua mantereelta löytyviin paikkoihin Öjasta Lohtajalle 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.

Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

villakokkonen_05


Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

villakokkonen_08

  
Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

villakokkonen_06


Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

villakokkonen_03


Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

villakokkonen_12


Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

villakokkonen_11


Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

villakokkonen_10


Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

villakokkonen_04


Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

villakokkonen_07


Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

villakokkonen_14


Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

villakokkonen_01


Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

villakokkonen_02


Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi. 

villakokkonen_13


Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.

Jatka lukemista

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja