Suomi
20 kokemusta Tampereella

Perheemme on reissannut tänä kesänä melko ahkerasti ympäri Suomea, ja tie on vienyt jo kahteen otteeseen Tampereelle. Pirkanmaan pääkaupunki on näyttäytynyt meille aurinkoisena ja monipuolisena matkakohteena, jossa riittää runsaasti koettavaa.
Kesän ensimmäinen Tampereen-vierailumme osui kesäkuun puoliväliin, jolloin palailimme Pohjanmaan kierrokselta Särkänniemen kautta kotia kohti. Saavuimme kaupunkiin uudelleen vajaata kuukautta myöhemmin, kun ystäväperhe kutsui meidät mökilleen Teiskoon. Yhdistimme mökkivierailuun myös hieman kaupunkilomaa, sillä Tampereella on paljon koettavaa koko perheelle. Alla on kaksikymmentä tämän kesän kokemusta Tampereelta sekä lopuksi vielä pieni muistilista seuraavia reissuja varten.
Pispalan kaupunginosan silmiinpistävin maamerkki on punainen Haulitorni, joka kohoaa 55 metrin korkeuteen. Kummalliselta näyttävä rakennelma oli Pispalan haulitehtaan käytössä 1970-luvun alkuun saakka. Hauleja valmistettiin pudottamalla sulaa lyijyä tornin keskellä näkyvän putken lävitse. Lyijystä muodostui pudotuksen aikana pieniä pallomaisia hauleja, jotka jäähdytettiin alhaalla vesiastiassa. Komea torni kunnostettiin viime vuonna ja se sopii historiallisena maamerkkinä hienosti seudun maisemaan.
Jätämme auton Haulitornin viereen parkkipaikalle ja lähdemme ihailemaan Pispalan puutaloja. Vanhasta työläiskaupunginosasta on muotoutunut julkisuuden henkilöidenkin suosima arvostettu asuinalue, jonka viehätykseen kuuluvat jyrkiltä rinteiltä avautuvat maisemat. Korkeuserot antavat kierrokselle pientä fyysistä haastetta, mutta kauniit rakennukset ovat näkemisen arvoisia. Pispalassa on oma persoonallinen tunnelmansa ja rinteille rakennettuja taloja katsellessa tuntee hetkittäin olevansa melkein ulkomailla. Ensi kerralla voisimme varata pöydän kehutusta Café Pispalasta, jonka lisäksi paikallisten rakastamiin kohteisiin kuuluu myös perinteinen Rajaportin sauna.
TUHANSIEN HIKIPISAROIDEN PORTAAT
Pispala on kuuluisa myös portaistaan, jotka tunnetaan koko Tampereella ja onpa niiden maine kiirinyt muuallekin Suomeen. Pitkät puuportaat ovat kuntoilijoiden suosiossa ja niissä käyvät treenaamassa myös paikalliset urheilujoukkueet. Satunnainen turistikin saa hien pintaan, sillä kavuttavaa riittää Pispalanharjun molemmin puolin. Vaikka Pispalan portaissakin treenataan ahkerasti, niitä ei pidä sekoittaa Tapparan valmentajavelhon Rauno Korven lanseeraamiin alkuperäisiin Tahdon portaisiin, jotka löytyvät naapurikaupunginosasta Pyynikiltä.
MAISEMAT PYYKKIMETTÄN PUISTOSTA
Pispalan ylivoimaisesti paras näköalapaikka löytyy Pyykkimettän puistosta, joka sijaitsee sopivasti harjun laella. Täällä oli aikoinaan vesisäiliö, jonne pumpatulla vedellä paikalliset asukkaat pesivät pyykkejään. Alkuillan aurinko lämmittää kasvoja, kun ihailemme kauniita puutaloja sekä komeaa maisemaa Pyhäjärvelle päin. Perheen pienimpien viihdykkeeksi puistosta löytyy myös leikkipaikka.
Yhdistämme Pispalan-kierrokseemme myös Pyynikin metsäistä maisemaa, sillä lenkin puoliväliin osuva Pyynikin munkkikahvila toimii erityisesti lapsille täydellisenä kävelymotivaation kohottajana. Pyynikin näkötornin juurella toimiva kahvila on syystäkin suosittu, sillä tuoreet munkit suorastaan sulavat suussa. Torniin emme tällä kerralla kiipeä, sillä olemme käyneet siellä aiemmilla Tampereen-reissuillamme. Paluumatka Haulitornin juurelle sujuu munkkien voimalla mukavasti.
Tampereen keskustassa päätyy miltei väkisin Tammerkosken rannalle. Vesielementti, vanhat teollisuusrakennukset ja kukkien koristamat puistot muodostavat kuvauksellisen kokonaisuuden, joka on nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Historialliset rakennukset ovat saaneet uuden elämän esimerkiksi museo- tai ravintolakäytössä, joten Tampereen ydinkeskustassa kelpaa kierrellä erilaisia elämyksiä etsien.
SUOSITTU PIKKU KAKKOSEN LEIKKIPUISTO
Tammerkoskea reunustavasta Koskipuistosta löytyvä Pikku Kakkosen leikkipuisto lienee Tampereen tunnetuin leikkipaikka. Tänne mekin suunnistimme pari kertaa silloin, kun lapset olivat vielä pienempiä. Oman perheemme vilkkain leikkipuistoaika taitaa olla jo takanapäin, joten ohitamme paikan tällä kerralla melko nopeasti. Suuri ja keskeisellä paikalla sijaitseva Pikku Kakkosen leikkipuisto on joka tapauksessa suositeltava kohde kaikille pienille kotimaanmatkailijoille.
Yksi Tampereen näyttävimmistä rakennuksista on Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko, joka edustaa kansallisromanttista tyylisuuntaa. Kirkko on yksi Sonckin monista mestariteoksista, joista itselleni tutuimpia ovat Kallion kirkko Helsingissä sekä Sibeliuksien Ainola Järvenpäässä. Suuri harmaakivinen kirkko on vaikuttava ja melko mahtipontinen kokonaisuus, johon kannattaa tutustua myös sisältä. Kirkon tunnetuimmat taideteokset ovat Hugo Simbergin maalaukset Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha.
Tampereen rakastetuimpiin rakennuksiin kuuluva kauppahalli on toiminut jo yli sadan vuoden ajan kaupunkilaisten kohtaamispaikkana. Tampereen kauppahalli on meille kokonaan uusi tuttavuus, mutta se täytyy ottaa ohjelmaan myös mahdollisimman monella tulevalla reissulla. Vanhoilla käytävillä on sopivasti historian havinaa ja tarjonta on ilahduttavan monipuolinen. Omat hankintamme jäävät tällä kerralla saaristolaisleipään, mutta valikoimaa riittäisi kyllä paljon suurempiinkin ostoksiin. Oma lukunsa on runsas ravintola- ja kahvilatarjonta. Houkutuksiin kuuluu vaikkapa sushibaari Umami, mutta meillä on lounaspaikka jo etukäteen valittuna.
Kauppahallissa toimivan 4 vuodenaikaa -ravintolan lounas on äänestetty useampaankin kertaan kaupungin parhaaksi, ja samaa on myötäillyt myös useampi tuntemani tamperelainen. Saavumme paikalle sopivasti lounasajan loppupuolella, jolloin saamme ongelmitta vapaan pöydän. Ranskalaishenkinen bistro on kaikin puolin juuri sellainen ravintola, jollaisista pidän todella paljon. Sisustus vie mielen Marseilleen, palvelu sujuu ja kalalautasen maut ovat kohdallaan. Seuraavalla kerralla voisin tilata bouillabaissea.
Olemme Tampereella useampanakin päivänä lounasaikaan, joten ehdimme kokeilla erilaisia ruokailuvaihtoehtoja. Suunnistamme Tammelantorille nauttimaan perinteisestä toritunnelmasta ja käymme samalla syömässäkin. Mustamakkaran ystävät ovat muodostaneet pitkän jonon Tapolan kojulle, mutta mielemme tekee jotain kevyempää. Valitsemme Amin Herkun thaimaalaiset ruoat, jotka maistuvatkin oikein hyvin. Kahvit ja munkit kuuluvat samaan hintaan, joten heti perään ei tarvitse lähteä etsimään jälkiruokaa muualta. Tammelantori on oiva paikka seurailla tamperelaista elämänmenoa ja syödä samalla itsensä kylläiseksi.
Tullikamarin aukiolla sijaitseva Ravintola Telakka osuu sopivasti matkamme varrelle. Värikkäällä terassilla on rosoisen taiteellinen ilmapiiri, sillä ollaanhan täällä kulttuuritalon sydämessä. Vanhat tiiliseinät kätkevät sisäänsä ravintolan lisäksi teatterin, keikkapaikan sekä gallerian. Minkäänlaista hienostelua tai kovin romanttista ilmapiiriä Telakalta ei kannata lähteä hakemaan, mutta kreetalainen kana-annos on saapuessaan erinomaisen maukas. Tänne voisi joskus palata vaikkapa kaveriporukalla, kun haussa on pari lasillista juotavaa sekä mutkatonta ruokaa.
Edellä sivuttua romanttista illallista tai vaikka laadukasta perheateriaa voi lähteä etsimään Tampellasta. Vanhassa tehdasrakennuksessa aivan Tammerkosken rannalla sijaitseva ravintola on sisustettu hyvällä maulla kiinteistön historiaa kunnioittaen. Sekä eri kala-annokset että jälkiruoat maistuvat meille mainiosti ja myös palvelu jää mieleen harvinaisen sujuvana. Olen kyllä yleensä tyytyväinen syömääni ruokaan, mutta toisaalta täydellisyyttä hipovia aterioita osuu kohdalle korkeintaan muutama vuodessa. Ensivisiittimme Tampellaan kuuluu tuohon harvinaiseen täysosumaluokkaan.
Eräs lasten eniten odottamista kohteista Tampereella oli kissakahvila Purnauskis. Olimme käyneet aiemmin Purnauskiksen sisarkahvilassa Helkatissa Helsingissä, joten konsepti oli tuttu jo etukäteen. Purnauskis on mukava paikka, jossa saa nauttia kissojen seurasta ja erilaisista herkuista. Kahvihetki venähtää helposti tavallista pidemmäksi, kun saa välillä rapsutella kissakahvilan kehrääviä asukkaita.
SÖPÖJÄ KAVEREITA PUPUKAHVILASSA
Tampereen eläinkahvilat eivät rajoitu pelkästään kissoihin, sillä kaupungista löytyy myös Suomen ensimmäinen pupukahvila. Keskustan ulkopuolella Peltolammilla sijaitseva 3D Crush Café on osa lemmikkiliikettä, jonka tiloissa on pieni kahvila sekä vierailijoille avoimia kaniaitauksia. Kanien kanssa saa viettää ennalta varatun ajan pelkästään oman porukan kesken, joten vierailun rauhallisuus on taattu. Pitkäkorvaisten kavereiden kanssa on helppo viihtyä, ja ne tulevat mielellään lähelle viimeistään talon tarjoamien herkkupalojen houkuttelemina.
Särkänniemi kuului tänäkin kesänä perheemme suosikkikohteisiin ja siellä vierähti mukavasti koko päivä. Lapset nauttivat eri laitteista sydämensä kyllyydestä, kun taas itse keskityin muutamiin Tornadon kaltaisiin klassikoihin. Koiramäen eläinpuisto tarjoaa aina sopivasti rauhoittavaa vaihtelua Särkänniemen laitteissa kieppumisen väliin.
Kuten alussa mainitsin, jälkimmäisen Tampereen-reissun tärkein kohde oli ystäväperheen mökki Teiskossa. Teisko liitettiin Tampereeseen jo 1970-luvulla ja sinne on keskustasta noin puolen tunnin ajomatka. Näemme ohimennen muutamia nähtävyyksiä, kuten vuonna 1899 valmistuneen Aunessillan. Komea holvisilta tuo mieleeni itselleni kovin tutun Keravan kivisillan. Aunessilta kuuluu Kämmenniemen kaupunginosaan, jonka toinen maamerkki on legendaarinen Kessan baari.
Toinen vierailukohteemme Teiskossa on Maisansalo, jonka venesataman tuntumasta voi ihailla upeaa maisemaa Näsijärvelle. Myös alueella toimiva Country Bistro Maisa näyttää todella viihtyisältä. Ravintola tunnetaan erityisesti kesäsunnuntaisin tarjottavasta saaristobrunssista.
Majoituimme kesän ensimmäisellä Tampereen-visiitillämme Radisson Blu Grand Hotel Tammerissa, jossa houkutteli vanhan klassikkohotellin pitkä historia. Huoneemme oli siisti ja toimiva, mutta varsin tavanomainen. Yli 90-vuotiaan hotellin yleiset tilat huokuvat kuitenkin arvokasta historiaa ja näyttävässä salissa tarjottava aamiainen on varsin erinomainen. Pidän myös hotellin keskeisestä sijainnista Tammerkosken kupeessa, joten täällä voisi yöpyä toistekin.
Jälkimmäisen reissun majoitukseksi valikoitui Scandic Tampere Station osittain siksi, että monen muun hotellin perhehuoneet oli myyty kuumimmalla kesäsesongilla loppuun. Ainoana jäljellä ollut Superior Plus -huone tarjosi luksusta oman saunan ja tilavan näköalaparvekkeen muodossa, joten sitä voi pitää hintansa väärtinä. Laatuun panostamiselle oli oivallinen hetki, sillä täällä kelpasi juhlia sekä vaimon synttäreitä että Italian voittoa jalkapallon EM-finaalissa.
Nämä kaksi lyhyttä Tampereen-matkaa herättivät entistä suuremman kiinnostuksen Pirkanmaan pääkaupunkia kohtaan. Olen kyllä käynyt Tampereella silloin tällöin, mutta tutustunut vuosien varrella lähinnä Särkänniemeen, Ratinan stadioniin sekä Hakametsän jäähalliin. Innostuin jo niin paljon, että poimin itselleni valmiiksi kymmenen ideaa seuraavia matkoja silmällä pitäen.
– Museokeskus Vapriikissa houkuttelevat Suomen Pelimuseo ja Suomen Jääkiekkomuseo
– Lenin-museo kiinnostaa, sillä olen viihtynyt vastaavissa nähtävyyksissä ulkomaillakin
– Vakoilumuseo vaikuttaa jännittävältä paikalta koko perheelle
– Muumimuseo sopisi luontevasti perhematkan ohjelmaan
– Finlaysonin kattokävely tarjoaisi varmasti uudenlaisen näkökulman kaupunkiin
– Tallipiha kuulostaa sympaattiselta vierailukohteelta
– Laukontorilla olen käynyt ennenkin, mutta siitä on jo aikaa
– Viikinsaari on useammankin tamperelaisen suosittelema kesäinen retkikohde
– Ilveksen jalkapallo-ottelu tai joku muu urheilutapahtuma olisi aina mukava kokea
– O´Connell´s ja Tuulensuu taitaisivat olla todennäköisiä kohteita, jos kiertäisin kaupunkia Kohteena maailma -blogin Ramin kanssa
Mikä sinun mielestäsi on parasta Tampereella?

Suomi
Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.
Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.

Venehallin aarteita
Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.

Merivartijoiden tärkeät tehtävät
Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa
Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä
Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki
Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.

Koko perheen Muumiseikkailu
Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.

Koskettava näyttely menetetyistä saarista
Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus
Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.
Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi
Suomi
Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.
Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola
Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.
Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola
Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.

Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.
Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta
Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.
Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta
Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
28.7.2021 at 22:07
Vaikka olen käynyt Tampereella lukuisia kertoja, mutta jotenkin on tullut kierrettyä aika vähän Tampereen eri paikkoja, mutta erityisesti minua kiinnostaisi nyt käydä tutustumassa Pispalaan ja Pyynikinharjuun. Myös tuomiokirkon sisällä olisi mukava päästä käymään.
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:13
Samaa ajattelin ennen tätä kesää itsekin, että vaikka Tampereella on tullut käytyä monta kertaa, niin aika huonosti on tullut kaupunkia nähtyä. Pispala ja Pyynikki ovat kyllä hienoja paikkoja molemmat, ja mukavasti yhdistettävissä vaikka samaan kävelykierrokseen.
Tanja for Takeoff
30.7.2021 at 3:48
Olipa hauska fiilistellä synnyinkaupunkiaan postauksestasi! Tuli jopa vähän ikävä, kun ei olla päästy käymään lähes kahteen vuoteen. Hyvin olitte löytäneet tamperelaisten suosikkipaikkoja!
Mika / Lähtöportti
30.7.2021 at 20:16
Mukava kuulla! Tampere teki kyllä tänä kesänä suuren vaikutuksen, niin paljon erilaisia hienoja paikkoja 🙂
Juha
21.10.2024 at 0:12
Hyviä mestoja mainittu. Ainoa mikä mun mielestä puuttuu on Joselininniemi Pyynikin kesäteatterin takana. Se on maaginen mesta ja hienot näköalat. Kannattaa Vierailla niin että kävelee eteläpuistoa pitkin Pyynikin kesäteatterille päin ja sitten vesipeilille saapuessa ottaa vasempaan, joka on sekin hieno paikka.
Mika / Lähtöportti
21.10.2024 at 16:43
Kiitos vinkistä, Joselininniemi pitääkin ottaa ohjelmaan seuraavalla Tampereen-reissulla!