Yhdysvallat
Kierros Warner Brosin studioilla Hollywoodissa

Warner Brosin studiot ovat mainio paikka tutustua Hollywood-elokuvien maailmaan. Saimme kurkistaa kulissien taakse, näimme kuvauspaikkoja ja kuuluisien kohtausten rekvisiittaa sekä opimme, ettei juuri mikään valkokankaalla näkyvä ole totta.
Viimevuotiseen Kalifornian-matkaan mahtui monta hienoa kokemusta, joista yksi oli vierailu Warner Brosin elokuvastudioilla. Majoitumme loman alkuvaiheessa Los Angelesin Hollywoodiin, josta on lyhyt ajomatka kukkuloiden takana Burbankissa sijaitseville studioille. Meidät toivotetaan amerikkalaiseen tapaan leveästi hymyillen tervetulleiksi maksulliseen parkkihalliin, jossa pysäköinti on vaivatonta ja siirtyminen studioiden sisätiloihin sujuvaa.

Olen ostanut perheellemme pääsyliput valmiiksi Warner Bros. Studio Tour Hollywoodin nettisivuilta. Lippuja saattaa olla saatavilla lyhyelläkin varoitusajalla, mutta halusin varmistaa sujuvan matkaohjelman hankkimalla liput hyvissä ajoin. Tarjolla on muutamia erilaisia kierroksia, joista meille riittää edullisin peruskierros. Sen hinta aikuiselta on tällä hetkellä 73 dollaria. Saavumme puoli tuntia etuajassa vastaanottoaulaan, jossa selviää että voimmekin siirtyä saman tien eteenpäin.

Astumme tummasävyiseen tilaan, jossa voi tutustua Warner Brosin historiaan. Yhtiö on nimensä mukaisesti veljesten perustama. Harry, Albert, Sam ja Jack Warner olivat puolanjuutalaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä, joiden sukunimi oli alun perin Wonsal. Kolme pojista ehti syntyä Puolassa ja nuorin veli Jack Kanadassa, minkä jälkeen perhe siirtyi Yhdysvaltoihin. Veljekset aloittivat alan työt hankkimalla elokuvaprojektorin ja siirtyivät teatteritoiminnasta vähitellen elokuvien tuottamiseen. Warner Bros. Pictures perustettiin virallisesti vuonna 1923 ja se on kehittynyt yhdeksi maailman suurimmista viihdealan yrityksistä.

Näyttelytilassa on muutamia kiinnostavia esineitä, kuten Jack Warnerin puhelinmuistio, jossa riittää kuuluisia nimiä Walt Disneystä Salvador Daliin. Esillä on jonkin verran televisiosta tuttua rekvisiittaa Dallas-sarjan J.R. Ewingin stetsonhatusta lähtien sekä kuuluisien elokuvien julisteita. Vierailijat ohjataan elokuvasaliin katsomaan pieni kooste Warner Brosin tuotannosta, minkä jälkeen päästään ulkoilmaan.

Suurin osa studiokierroksesta tehdään oppaan kuljettamalla sähkökäyttöisellä ajoneuvolla, johon mahtuu kymmenkunta matkustajaa. Oppaana toimiva nuori mies vaikuttaa olevan elokuvista ja tv-sarjoista kovasti innoissaan, joten asiantuntevaa puhetta riittää taukoamatta. Näemme kierroksen alkuvaiheessa Hollywood-studioiden ainoan viidakon, jota vuokrataan toisinaan myös muiden tuotantoyhtiöiden käyttöön.

Viidakkoaluetta on käytetty esimerkiksi Jurassic Parkin sekä Vietnamiin sijoittuvien sotaelokuvien kuvauksissa. Tarvittaessa vaikka paratiisimaiseksi laguuniksi muuttuva allas on ohi ajaessamme kuivillaan. Studiot ovat jatkuvasti toiminnassa, joten kuvaukset saattavat rajoittaa turistikierrosten ohjelmaa. Vierailupäivämme pilvinen sää sopisi kuulemma kuvauksiin oikein hyvin.

Eksoottinen viidakko vaihtuu pian pikkukaupungin kaduksi. Opas jakaa paljon mielenkiintoista tietoa kuvausten toteuttamiseen liittyen. Näkemämme talot ja kadut ovat hyvin pelkistettyjä, jotta ne voi muokata kuvauksia varten aina eri näköisiksi. Koko kulissikaupunki on eräänlainen kehys, josta puuttuvat mainoskyltit, tienviitat, liikennemerkit, postilaatikot, katulamput, aidat, ikkunaverhot sekä kaikki muut yksityiskohdat, jotka on helppo vaihtaa kunkin elokuvan teemaan ja aikakauteen sopiviksi.

Warner Brosin suurin kulissikokonaisuus Midwest Street esittää tyypillistä amerikkalaista pikkukaupunkia ja sitä on käytetty lukuisten elokuvien ja tv-sarjojen kuvauksissa. Keskusaukiolla huomio kiinnittyy huvimajaan, joka näkyi paljon varsinkin Gilmoren tytöissä. Paikan päällä on yllättävää huomata, että majan tiiliseltä näyttävä pinta onkin todellisuudessa munakennomaista kevyttä materiaalia, joten ulkoasun voi vaihtaa nopeasti aivan erilaiseksi.

Aukion laidalla kohoaa valkea puukirkko ja sitä vastapäätä on vaikkapa kaupungintaloksi kelpaava rakennus, joka esitti Gilmoren tytöissä koulua. Viereiseen talorivistöön voi kuvitella kauppoja ja kahviloita, kun taas vastakkaisessa suunnassa on idyllisiä omakotitaloja.

Opas kertoo, kuinka samat lavasteet ovat muodostaneet Gilmoren tyttöjen kotikaupungin Stars Hollow’n lisäksi esimerkiksi Pretty Little Liarsin eli Valehtelevien viettelijöiden Rosewoodin. Täällä on kuvattu myös takavuosien klassikkoelokuvaa Bonnie ja Clyde.

Pääsemme sisälle kulissitaloon, joka on sisältä kovin pelkistetty. Portaat nousevat tyhjyyteen, sillä kuvaukset toteutetaan käytännön syistä aina katutasossa. Sähköä tai juoksevaa vettä ei ole lainkaan. Jos siis halutaan kuvata kraanasta valuvaa vettä, joku kaataa sitä putkeen seinän toiselta puolelta.

Puiselta näyttävä lattia ei narise, koska se paljastuu ovelasti kuvioiduksi matoksi. Kuvatessa halutaan taltioida ainoastaan näyttelijöiden puhe, joten esimerkiksi askelten kopina lisätään ääniraidalle keinotekoisesti jälkikäteen. Matto on paitsi sopivan äänetön, myös helppo vaihtaa taas joltakin muulta näyttävään pintaan. Monella rakennuksella on pihan puolella oma julkisivunsa, jolla ei ole mitään tekemistä talon kadulta näkyvän ilmeen kanssa. Elokuvat ovat täynnä silmänkääntötemppuja.

Kierros jatkuu ajoneuvon kyydissä, mutta välillä jalkaudutaan kävelemään lyhyitä matkoja. Yksi kierroksen odotetuimmista kohteista on pieni aukio, jonka sohva ja suihkulähde tunnetaan Frendien introsta. En ole koskaan ollut televisiosarjojen tai elokuvien suurkuluttaja, mutta Frendejä olen sentään katsonut kohtuullisen paljon.

Alueella on monia suuria studiohalleja, joista yhteen pääsemme myös sisään. Valokuvaaminen on näissä tiloissa ehdottomasti kielletty, eikä videointi ole sallittua missään studioiden alueella. Näkemissämme tiloissa filmattava Bob Hearts Abishola ei ole Suomessa vielä kovin tunnettu sarja, mutta oppaan mielestä se on ehdottomasti great fun. On mielenkiintoista nähdä, kuinka esimerkiksi Bobin koti ja Abisholan työpaikkana toimivan sairaalan käytävä ovat vain muutaman metrin päässä toisistaan. Mieleen jää myös erinomainen äänieristys sekä katosta roikkuvat tummat levyt, joilla valaistusta säädellään sopivaksi.

Noin tunnin mittaisen opastetun osuuden jälkeen saa viettää haluamansa ajan näyttelyrakennuksessa, jonka sisältöön saa tutustua omaan tahtiin. Pysähdymme heti aluksi Frendien teeman mukaiseen Central Perk -kahvilaan, jossa syömme pienet rasvaiset pizzat. Kahvilaa ei ole sisustettu samanlaiseksi kuin suosikkisarjassa, mutta sivummalla on paljon tutulta näyttävää rekvisiittaa. Kaupan puolella myydään runsaasti Frendit-aiheisia tuotteita.

Näyttelytiloissa on runsaasti Warner Brosin elokuviin ja sarjoihin liittyviä asuja, lavasteita sekä muita esineitä. Tarjolla on myös mielenkiintoista tietoa elokuvien tekemiseen liittyen, joten täällä saa halutessaan kulumaan reilusti aikaa.

Näyttelyn kohokohtiin kuuluvat Frendien suosikkikahvilan Central Perkin lavasteet, joissa kaikki halukkaat pääsevät valokuviin. Paikalla on myös ammattikuvaaja, mutta omien kuvausvälineiden käyttö on sallittua.

Yksi Warner Brosin menestyssarjoista on Rillit huurussa, jonka lavasteita on nähtävillä parinkin huoneen verran. Kokemus olisi varmasti entistä antoisampi, jos olisin katsonut esimerkiksi tätä sarjaa edes yhden jakson verran.

Näyttelystä on mahdollisuus ostaa muistoksi video itsestään lentämässä luudalla Harry Potter -elokuvien maailmassa. Video toteutetaan green screen -tekniikalla, eli luutakohtaus kuvataan vihreää seinää vasten ja lopullisen version taustalla pyörii maisemia Lontoosta Tylypahkaan. Emme kaipaa lentovideota itsestämme, mutta istahdamme hetkeksi Taru sormusten herrasta -elokuvissa käytettyyn pöytään, jota kuvattaessa perspektiivi vääristää ihmisten kokoa. Hobitit saatiin näin näyttämään muita hahmoja pienemmiltä.

Katsomme lyhyen elokuvien äänittämisestä kertovan esityksen, joka havainnollistaa päällekkäisten ääniraitojen hyödyntämistä. Esimerkkinä toimii Sandra Bullockin tähdittämä Gravity, joka kahmi Oscarit muun muassa äänityksestä, äänitehosteista sekä musiikista. Katselemme neljään kertaan saman kohtauksen, jossa kuuluu aluksi pelkkää näyttelijöiden puhetta, sitten muita ääniä, kolmantena musiikkia ja lopuksi yhdistelmä näistä kaikista. Näyttelyssä on myös mielenkiintoista tietoa siitä, kuinka eri ääniä tuotetaan animaatioelokuviin. Hirviön äänet saattavatkin olla peräisin vaikkapa koiranruokapurkista.

Siirrymme shuttle bussilla vielä toiseen rakennukseen, jossa tärkeimpiä teemoja ovat supersankarit sekä Harry Potter. Justice Leaguen supersankarit patsastelevat rivissä ja esillä on erilaisia Batmanin käyttämiä ajoneuvoja.

Perhettämme kiinnostaa enemmän Harry Potter, johon liittyen täällä on kohtalaisesti rekvisiittaa. Pääsemme esimerkiksi taikajuomapatojen äärelle ja professori Verson kasvihuoneeseen. Tyttäret kokeilevat onneaan lajitteluhatun alla ja saavat kuulla, mihin Tylypahkan tupiin päätyisivät.

Saamme astua myös portaikon alla sijaitsevaan Harryn pieneen huoneeseen. Harry Potter -osuus on täällä mukava lisä studiokierrokseen, mutta se on toisaalta vain hyvin pieni kokonaisuus verrattuna Lontoon upeaan Warner Bros. Studio Touriin, joka on omistettu pelkästään Harry Potterille.

Lopuksi saa asettua valokuvaan melko painavalta tuntuvan Oscar-patsaan kanssa. Kierros päättyy suureen kauppaan, mistä poistutaan jo tutulta näyttävään Warner Brosin pääaulaan. Istahdamme vielä ennen parkkihalliin palaamista aulan Starbucks-kahvilaan. Studioilla kuluva aika riippuu vierailijan mieltymyksistä, mutta mainitsen esimerkkinä, että meillä kului täällä reilut neljä ja puoli tuntia. Suosittelen studiokierrosta kaikille Los Angelesissa vieraileville. Vaihtoehtoja löytyy Warner Brosin lisäksi muitakin, sillä ainakin Paramount Pictures ja Sony Pictures järjestävät vastaavia kierroksia.

Yhdysvallat
New Yorkin merellinen Coney Island

New York on paljon muutakin kuin pilvenpiirtäjiä. Brooklynin eteläkärjestä löytyvä Coney Island tunnetaan huvipuistoista sekä hiekkarannoista, ja rantakadun auringonpaisteessa tuntuu kuin olisi vähintäänkin Kaliforniassa saakka.
Coney Island oli alun perin kapean salmen erottama saari, joka sittemmin yhdistettiin täyttömaan avulla suureen Long Islandiin. Alue kehittyi voimakkaasti 1800-luvun vuosikymmeninä, jolloin Coney Islandille kohosivat puitteet varakkaan väen lomailua varten. Tavallinen kansa löysi tiensä hiekkarannoille ja huvipuistoihin myöhemmin, kun perille alkoi päästä metrolla.

Huvipuisto Luna Park
Mekin käytämme Coney Islandille kulkemiseen metroa. Matka-aikaa Manhattanilta kertyy noin tunti. Metrolinja kulkee Brooklynin puolella enimmäkseen maan päällä, joten on mielenkiintoista katsella eri alueiden katuja, taloja ja puistoja. Täysi vaunu tyhjenee matkan edetessä niin, ettei Coney Islandille menijöitä ole lopulta montaakaan. Olemme valinneet retkipäiväksemme tarkoituksella maanantain, jotta välttäisimme huvipuiston ruuhkia. Lokakuu on muutenkin helteisiin kesäpäiviin verrattuna hiljaisempaa aikaa. West Eighth Street–New York Aquarium -asemalta ei tarvitse kävellä montaa askelta Luna Park -huvipuiston värikkäälle portille.

Nykyinen Luna Park avattiin toukokuussa 2010, mutta Coney Islandin huvipuistoilla on paljon pidempi historia. Alueen merkittäviin huvipuistoihin kuuluivat etenkin vuosina 1903–1944 toiminut alkuperäinen Luna Park sekä sen naapurit Steeplechase Park ja Dreamland. Luna Park toimi esikuvana monelle muulle huvipuistolle ja sen historiallista merkitystä korostaa omalla tavallaan, että esimerkiksi italian kielessä luna park on huvipuistoa tarkoittava yleissana. Nykyinen Luna Park kunnioittaa mukavalla tavalla perinteitä, sillä vaikka lähes kaikki laitteet ovatkin uusia, voi alueella aistia Coney Islandin vuosisatojen taakse ulottuvaa historiaa.

Luna Park on koristeltu lokakuussa halloween-teemaan. Ostimme tyttärille jo ennakkoon netin kautta rannekkeet, jotka olisi kyllä näin hiljaisena päivänä voinut hankkia helposti myös paikan päältä. Me vaimon kanssa emme tällä kerralla kaipaa laitteisiin. Toisin kuin muissa käymissämme huvipuistoissa, täällä rannekkeet ovat voimassa vain neljä tuntia ensimmäisestä laitteessa käynnistä lähtien. Jonot ovat onneksi melko lyhyitä ja tuokin aika riittää meille hyvin. Kannattaa kuitenkin suunnitella päivänsä niin, ettei ajoita ainakaan suurempaa ruokailua rannekkeen voimassaoloaikaan.

Luna Park on pinta-alaltaan varsin kompakti, mutta laitteita on tilaan nähden yllättävän paljon. Ne on jaoteltu hurjuustason mukaan neljään eri luokkaan, joista toiseksi korkein High Thrill -taso tuntuu omille tyttärillemme sopivalta. He käyvätkin testaamassa useita High Thrill -laitteita, kuten The Tickler, Electro Spin, Atlantic Aviator, Brooklyn Flyer ja Luna 360.

Luna 360 muistuttaa Särkänniemen X-laitetta, ja itse laskisin sen jo Extreme Thrillin puolelle. Steeplechase on puolestaan aivan kuin Särkänniemen MotoGee, jossa istutaan vain moottoripyörän sijasta hevosen selässä. Muutama laite on vierailupäivänämme valitettavasti kokonaan suljettu.

Muutamat Coney Islandin huvipuistolaitteista ovat aivan erityisiä klassikoita. Kesäkuussa 1927 avattu puinen The Cyclone tunnetaan kaikkien vuoristoratojen äitinä. The Cyclone kohoaa omalla tontillaan, jonka pieni koko on myös syynä vuoristoradan jyrkkyyteen. Koska tilaa oli vähän, ei nousuista ja laskuista mahduttu tekemään yhtään nykyistä loivempia.

Toinen tunnettu klassikkolaite Wonder Wheel on vieläkin vanhempi vuonna 1920 valmistunut maailmanpyörä. Se ei kuulu Luna Parkiin, vaan naapurissa toimivaan Deno’s Wonder Wheel -huvipuistoon. Maailmanpyörän vaunut liikkuvat mielenkiintoisella tavalla laitteen sisällä olevia kiskoja pitkin.

Riegelmann Boardwalk
Tytöt saavat Luna Parkin laitteista tarpeekseen jo ennen neljän tunnin rannekeajan päättymistä. Siirrymmekin siis hyvissä ajoin Coney Islandin upealle rantakadulle Riegelmann Boardwalkille. Puupintainen kävelytie huokuu nostalgiaa ja vieressä odottavat mukavat merimaisemat. Lokakuun aurinko on saanut koko päivän tuntumaan kovin helteiseltä.

Coney Island on kokenut vuosikymmenten varrella synkkiäkin vaiheita. Kirkkain kultakausi päättyi alkuperäisen Luna Parkin tulipaloon vuonna 1944, ja 1970-luvulle tultaessa alueella rehottivat väkivaltarikollisuus sekä huumekauppa. Huvipuistoperinteet pysyivät yllä vielä vuonna 1964 sulkeutuneen Steeplechase Parkin jälkeenkin, sillä avaruusteemainen Astroland viihdytti kansaa vuosina 1962–2008. Coney Island on jälleen viime vuosikymmeninä siistiytynyt viihtyisäksi ja koko perheelle sopivaksi ajanviettoalueeksi.

Rantakadun varrella kohoava korkea punertava rakennelma on Steeplechase Parkissa aikoinaan toiminut laskuvarjohyppytorni. Tornia ei ole käytetty vuosikymmeniin, mutta se muistuttaa ajasta, jolloin huvipuistoissa saattoi nähdä muutakin kuin karuselleja tai vuoristoratoja. Coney Islandin huvipuistojen historiaan kuuluu mitä käsittämättömämpiä viihdykkeitä, kuten keskoskaapeissa olleiden vauvojen katselua. Ihmeteltävänä oli myös esimerkiksi lyhytkasvuisten ihmisten jokapäiväistä elämää, tulipalojen sammutusnäytöksiä sekä valtava buurisodan taistelua toisintanut esitys, jonka näyttelijöiksi värvättiin oikeita sotaveteraaneja.

Nälkä alkaa jo vaivata, mutta rantakadun varrella on onneksi runsaasti erityisesti pikaruokaa tarjoavia vaihtoehtoja. Näistä varsinkin Nathan’s Famous on klassikko, joka myy kenties koko Amerikan kuuluisimpia hot dogeja. Laajaksi ketjuksi paisuneen Nathan’sin alkuperäinenkin ravintola sijaitsee vain kivenheiton päässä, mutta me tyydymme Riegelmann Broadwalkin varrella olevaan kioskiin. Hot dogit ovat erinomaisia, mutten osaa arvioida niiden paremmuutta kilpailijoihin verrattuna.

Aurinko alkaa olla jo laskemaan päin, joten se lämmittää nyt miellyttävästi kovan paahteen sijaan. On mukavaa istuskella kävelytien varrella ja nauttia tunnelmasta, joka tuo kovasti mieleen edellisvuotisen matkakohteemme Kalifornian rantakaupungit. Coney Islandin hiekkarannalla on lokakuussa väljää, toisin kuin kesän vilkkaimpina päivinä. Taustalla häämöttää Rockawayn niemimaa.

Kävelemme Riegelmann Boardwalkia itään päin ja ohitamme New Yorkin akvaarion. Tästä eteenpäin pääsisi vielä henkisesti paljon syvemmälle itään, sillä edessä häämöttävä Brighton Beach tunnetaan New Yorkin venäläisten ja ukrainalaisten asuinalueena. Tunnelma on kuulemma kuin Mustanmeren rannalla ennen Neuvostoliiton hajoamista.

Palaamme takaisinpäin ja katselemme, kuinka laskeva aurinko saa taivaan kellertämään upeasti. Huomiomme kiinnittyy jälleen kerran hyväntuulisiin ortodoksijuutalaisiin, joita on näkynyt päivän aikana paljon. Luna Parkin asiakaskunnasta ylivoimaisesti suurin osa oli perhekeskeisiä ortodoksijuutalaisia, ja sama tilanne jatkuu myös rantakadulla.

Ortodoksijuutalaiset – jotka ovat käsittääkseni tarkemmin ottaen hasideja – on helppo tunnistaa tyylikkäästä mutta vanhoillisesta pukeutumisesta. Miehillä on erikoiset kampaukset ja aina jonkinlainen päähine. Naiset ovat pukeutuneet villapaitoihin ja pitkiin hameisiin. Lasten vaatteet ovat pitkälti samantyyppisiä kuin aikuisillakin. Jäämme miettimään, oliko kyseessä ortodoksijuutalaisten juhlapäivä vai pelkästään tavallinen maanantai Coney Islandilla. Näky lienee melko tavallinen, sillä noin neljännes Brooklynin reilusta kahdesta miljoonasta asukkaasta on juutalaisia.

Aurinko alkaa laskea jo lopullisesti mailleen, kun jätämme Coney Islandin taaksemme. On ollut mukavaa viettää rentoa päivää huvipuistossa, nauttia syksyisestä auringosta ja tunnelmoida tyylikkäällä rantakadulla. Retki Coney Islandille vie helposti kokonaisen päivän, mutta se tarjoaa New Yorkin -matkalle aivan erilaisia ulottuvuuksia kuin pilvenpiirtäjien täyttämä Manhattan.
Voit lukea myös koko matkastamme kertovan jutun Unelmien lomamatka New Yorkiin.
Yhdysvallat
New Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory

Huiman korkean One World Trade Centerin ylimmissä kerroksissa toimivalta näköalapaikalta saa ihailla New Yorkia lintuperspektiivistä. Maisemat ovat näkemisen arvoisia kaikkiin ilmansuuntiin.
One World Trade Center on koko läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus, jota ylemmäs kurottaa tällä hetkellä vain kuusi aasialaista pilvenpiirtäjää. Myös nimellä Freedom Tower tunnetulla pilvenpiirtäjällä on amerikkalaisille suuri symbolinen merkitys, koska se rakennettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskussa vuonna 2001 sortuneiden World Trade Centerin kaksoistornien tilalle. Nykyinen World Trade Center -kokonaisuus käsittää edeltäjänsä tavoin myös useita matalampia rakennuksia.

Manhattanin eteläosassa kohoava One World Trade Center avattiin marraskuussa 2014. Suurin osa rakennuksesta on toimistotiloja, mutta vierailijoita ilahduttaa kerroksissa 100–102 toimiva näköalapaikka One World Observatory. Näköalapaikan pääsyliput on kätevintä hankkia netistä, jolloin etuna on myös ennakkoon ostajille tarjottu viiden dollarin alennus.

Aikuisten peruslippu maksaa tällä hetkellä kaikkine kuluineen ja veroineen hieman yli 50 dollaria, minkä lisäksi tarjolla on myös muutamia kalliimpia vaihtoehtoja. Perusliput oikeuttavat sisäänkäyntiin etukäteen valittuna ajankohtana, mutta jos päivän aikataulua ei halua lyödä etukäteen lukkoon, voi ostaa joustavamman lipun, jolla pääsee torniin mihin kellonaikaan tahansa. Tällainen lippu on 20 dollaria peruslippua kalliimpi, mutta se sisältää 10 taalaa arvokkaamman etukupongin näköalapaikan kahvilassa tai myymälässä käytettäväksi.

Nousemme pilvenpiirtäjään lokakuisena maanantaiaamupäivänä, jolloin jonoa ei ole käytännössä lainkaan. Aulatila on suunniteltu suuria vierailijamääriä ajatellen, ja täällä saattaakin olla esimerkiksi kauniina viikonloppupäivinä ruuhkaa. Lipuntarkastuksen ja turvatarkastuksen jälkeen voi pysähtyä katselemaan New Yorkin historiaan sekä World Trade Centeriin liittyviä videoesityksiä, mutta kuljemme melko ripeästi suoraan hisseille.

Hissi kuljettaa pilvenpiirtäjän 102. kerrokseen vain 47 sekunnissa. Matkan ajan voi ihailla hissin seinille heijastettua animaatiota, jossa New York kehittyy vuosisatojen takaisesta korpimaasta nykyaikaiseksi metropoliksi. Esityksen kuvakulma muuttuu samaan tahtiin ylöspäin nousevan hissin kanssa. Perillä vierailijoille näytetään vielä yksi New Yorkin vilinää kuvaava fiilistelyfilmi, kunnes pääsemme vihdoin ihailemaan huikeita maisemia.

One World Observatoryn varsinainen katselutasanne on sadannessa kerroksessa, jonka voi kiertää kokonaan ympäri maisemia ihaillen. Tarjolla ovat siis avoimet näkymät kaikkiin ilmansuuntiin aivan lasiseinien vierestä. Näköalapaikan harvoja huonoja puolia on, ettei sisätiloista pääse minkäänlaiselle tasanteelle ulkoilmaan. Ikkunoiden heijastukset häiritsevät valokuvaamista, joskin haittaa on meidän vierailumme aikaan lähinnä vain merelle tai Brooklynin suuntaan katseltaessa.

Sadannesta kerroksesta löytyy myös matkamuistomyymälä sekä City Pulse -niminen kulmaus, jossa New Yorkin asiantuntijat kertovat kotikaupungistaan. Meidän kohdallemme ei kuitenkaan osu sopivasti yhtään esitystä. Kerrosta ylempänä eli 101. kerroksessa toimii tyyriin puoleinen One Dine -ravintola. Viereisessä kahvilassa on pelkästään seisomapaikkoja, mutta totean jäälatten nauttimisen onnistuvan hyvin myös baaripöytään nojaillen.

New Yorkin pilvenpiirtäjissä toimii tätä nykyä viisi näköalatasannetta, joista One World Observatory on korkein. Se erottuu muista neljästä erityisesti sijaintinsa osalta, sillä One World Trade Center kohoaa Manhattanin eteläosassa. Perinteiset Empire State Building ja Top of the Rock sekä uudemmat Edge ja Summit One Vanderbilt löytyvät kaikki Midtownista, joihin verrattuna One World Observatoryn maisemat ovat selvästi erilaisia. Täältä on hyvät näkymät merelle ja esimerkiksi Vapaudenpatsaalle sekä Ellis Islandille. Myös Hudson-joen vastarannalla näkyvä Jersey City on varsin lähellä.

Pohjoiseen päin katseltaessa on helppo huomata, kuinka Manhattan jakautuu erilaisiin osiin. One World Trade Centerin ympärillä on muita korkeita rakennuksia, mutta heti Financial Districtin loppuessa alkaa laaja matalampi alue, jonka kaupunginosiin kuuluvat esimerkiksi Chinatown, Soho, Greenwich Village sekä East Village. Meistä on erityisen hauskaa katsella täältä edellispäivän kävelyreittiämme, jonka varrelta tunnistamme monta taloa ja esimerkiksi Washington Square Parkin riemukaaren sekä keinotekoisen saaren Little Islandin.

Vaikka merimaisematkin ovat hienoja, katselemme pisimpään Manhattania. Midtownin pilvenpiirtäjät saa kameran zoomin avulla lähelle, vaikka esimerkiksi Empire State Buildingille on melkein viisi kilometriä matkaa.

Manhattanin itäpuolella levittäytyy Brooklyn. East Riverin ylittävistä silloista lähimpänä näkyy ikoninen Brooklyn Bridge, josta pohjoiseen päin häämöttävät Manhattan Bridge sekä Williamsburg Bridge. Sää on näköalojen ihailuun sopivan aurinkoinen ja se vain kirkastuu pilvenpiirtäjässä viettämänämme aikana. Sisätiloissa on silti koko vierailumme ajan mukavan väljää, ja haluamaansa suuntaan mahtuu aina katselemaan ilman odottelua. Paikalla kuuluu olevan samaan aikaan ainakin kaksi muuta suomalaista perhettä.

Aika kuluu maisemia ihaillessa nopeasti. Haluamme nauttia One World Observatorysta koko rahalla, joten vietämme ylhäällä reilut kaksi tuntia. Olen kahdella matkallemme käynyt jo yhteensä neljällä New Yorkin pilvenpiirtäjien näköalatasanteella. Jos olisi pakko valita vain yksi, nimeäisin omaksi suosikikseni Top of the Rockin, josta kirjoitin oman juttunsa jo aiemmin.

Midtownin näköalatasanteet tarjoavat ehkä ne kaikkein klassisimmat New York -näkymät, mutta One World Observatoryn sijainti takaa aivan uudenlaisen näkökulman kaupunkiin. Jos siis olet jo käynyt jollakin Midtownin näköalapaikalla, suosittelen seuraavaksi kohteeksi One World Observatorya. Me ainakin nautimme omasta vierailustamme todella paljon.

One World Trade Centerin ympäristössä on muutakin nähtävää. Nykyisen pilvenpiirtäjän vierestä löytyy sortuneiden kaksoistornien paikalle rakennettu 9/11 Memorial -muistomerkki, joka koostuu kahdesta neliönmuotoisesta vesialtaasta. Altaiden reunoille on kaiverrettu kaikkien menehtyneiden nimet. Naapurista löytyy erittäin mielenkiintoinen 9/11-museo, josta julkaisen oman juttunsa myöhemmin. Palaan siinä yhteydessä tarkemmin World Trade Centerin historiaan sekä koko maailmaa järkyttäneisiin syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin.

World Trade Centeriin kuuluva Oculus on raideliikenteen aseman ja ostoskeskuksen yhdistelmä, johon kannattaa tutustua jo Santiago Calatravan piirtämän persoonallisen arkkitehtuurin vuoksi. Samoilla kulmilla voi vierailla myös Manhattanin vanhimmassa yhä toimivassa kirkossa St. Paul’s Chapelissa sekä modernissa kreikkalaiskatolisessa St. Nicholas National Shrinessa. World Trade Centerin ympärille levittäytyvä Financial District on täynnä ostos- ja ruokailumahdollisuuksia, minkä lisäksi varsinkin rantojen tuntumassa on viihtyisiä puistoja. Manhattanin eteläosassa on siis helppo viettää kokonainen päivä jos toinenkin.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
22.6.2024 at 6:28
Itselläni tulee katseltua elokuvia jonkin verran. Siinä mielessä tämä olisi itselleni kiinnostava kohde. Myös siksi, että vaikka elokuvat kiinnostavat, on Warnerin historia itselleni tuntematon.
Mika / Lähtöportti
24.6.2024 at 11:49
Elokuvastudiot ovat tosi kiehtovia paikkoja, vaikkei valtavasti elokuvia katsoisikaan. Hollywood ei studioiden ulkopuolella ole välttämättä yhtä loistokas kuin nimestä heräävät mielikuvat, mutta viihdeteollisuuden historiaa siellä voi kyllä aistia.